VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

25 päivänä helmikuuta 2010

Asia F-91/08

Johanna Gerdina Pleijte

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Sertifiointimenettely – Vuoden 2007 kierros – Kantajan nimen jättäminen merkitsemättä esivalinnan läpäisseistä virkamiehistä laadittuun luetteloon – Henkilökohtaisista syistä myönnetyn virkavapauden keston huomioon ottaminen työkokemuksena – Henkilöstösääntöjen 45 a artikla – Henkilöstösääntöjen 45 a artiklan yleiset täytäntöönpanosäännökset

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Pleijte vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan ensisijaisesti nimittävän viranomaisen 7.8.2008 tekemän päätöksen, jolla hylättiin kantajan valitus, joka koski nimittävän viranomaisen päätöstä jättää kantajan nimi merkitsemättä sertifiointikierroksen, sellaisena kuin siitä säädetään Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 45 a artiklassa, yhteydessä esivalinnan läpäisseistä virkamiehistä laadittuun luetteloon.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja velvoitetaan korvaamaan omat oikeudenkäyntikulunsa ja komission oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Päätös jättää virkamiehen nimi merkitsemättä sertifiointikierroksen yhteydessä esivalinnan läpäisseistä virkamiehistä laadittuun väliaikaiseen luetteloon – Valmisteleva toimi, joka ei ole virkamiehelle vastainen toimi

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Kohde – Hallintoviranomaiselle osoitettu määräys – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 266 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Perhesyiden vuoksi henkilökohtaisista syistä myönnettävää virkavapautta käyttäneiden virkamiesten ja vanhempainlomaa sen käyttöön ottamisen jälkeen käyttäneiden virkamiesten erilainen kohtelu

(Henkilöstösääntöjen 40 artiklan 3 kohta ja 42 a artikla)

4.      Virkamiehet – Sertifiointimenettely – Hakijoiden esivalinta – Arviointiperusteet – Toimielinten harkintavalta

(Henkilöstösääntöjen 45 a artikla)

1.      Nimittävän viranomaisen päätös jättää virkamiehen nimi merkitsemättä sertifiointimenettelyn yhteydessä esivalinnan läpäisseistä virkamiehistä laadittuun väliaikaiseen luetteloon on valmisteleva toimi, joka ei ole virkamiehelle vastainen, ja se voidaan näin ollen riitauttaa vain kumottavissa olevasta toimesta nostetun kanteen yhteydessä. Päätös, jolla virkamiehen nimi jätetään merkitsemättä sertifiointimenettelyn esivalinnan läpäisseistä virkamiehistä laadittuun lopulliseen luetteloon sitä vastoin on virkamiehelle vastainen päätös eikä valmisteleva päätös.

(ks. 27 ja 28 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: C‑471/02 P(R), Gómez-Reino v. komissio, 8.4.2003 (Kok., s. I‑3207, 62 kohta)

2.      Unionin tuomioistuinten asiana ole antaa määräyksiä toimielimelle; tästä riippumatta todetaan, että SEUT 266 artiklassa esitetään yleinen velvollisuus, jonka mukaan kumotun toimen antaneen toimielimen on toteutettava kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Vaatimukset, joissa virkamiestuomioistuinta vaaditaan merkitsemään virkamiehen nimi koulutusohjelmaan hyväksytyistä hakijoista laadittuun luetteloon tai muuttamaan hallinnollisissa tiedotteissa esitettyä menetelmää, on siis jätettävä tutkimatta.

(ks. 29 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑156/89, Valverde Mordt v. yhteisöjen tuomioistuin, 27.6.1991 (Kok., s. II‑407, 150 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑51/07, Bui Van v. komissio, 11.9.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑289 ja II‑A‑1‑1533, 17 kohta), valitus vireillä Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑491/08 P

3.      Virkamiesten, jotka ovat hakeneet henkilökohtaisista syistä myönnettävää virkavapautta ennen 1.5.2004 voimassa olleen henkilöstösääntöjen version mukaisesti, ja virkamiesten, jotka ovat 1.5.2004 jälkeen hakeneet vanhempainlomaa, erilainen kohtelu johtuu nimenomaan siitä, että henkilöstösääntöihin lisättiin vanhempainlomaa koskeva 42 a artikla. Tämä erilainen kohtelu ei ole syrjintää, koska erilainen kohtelu selittyy objektiivisesti sillä, että lainsäätäjä ei ole säätänyt tälle artiklalle taannehtivaa vaikutusta.

Lisäksi lainsäätäjän tehtäviin kuuluu päättää EU-virkamiesten sosiaalioikeuksien laajuudesta. Se seikka, että virkamiehille luodaan tulevaisuutta varten suotuisampia oikeuksia, ei voi merkitä, että nämä oikeudet on myönnettävä taannehtivasti virkamiehille, jotka aiemmin olisivat voineet täyttää edellytykset, joita jatkossa on asetettu kyseisten oikeuksien myöntämistä varten. Ottaessaan käyttöön vanhempainloman neuvosto ei aikonut rinnastaa taannehtivasti vanhempainlomiksi henkilökohtaisista syistä myönnettyjä virkavapauksia, joita oli haettu vanhemmuuteen liittyvistä syistä. Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei siis ole loukattu sillä, että henkilöstösäännöissä ei ole säännöksiä, joiden mukaan ennen 1.5.2004 henkilökohtaisista syistä myönnetty virkavapaus, jota oli haettu vanhemmuuteen liittyvistä syistä, on rinnastettava vanhempainlomaan.

Lopuksi koska oikeussääntöä on tulkittava sen sisällön asettamien rajojen puitteissa, erityisesti kun se on täysin yksiselitteinen, henkilöstösääntöjen 40 artiklan 3 kohtaa ei ole aiheellista tulkita siten, että siinä edellytetään, että virkamiehiä, jotka ovat käyttäneet henkilökohtaisista syistä myönnettyä virkavapautta vanhemmuuteen liittyvistä syistä, olisi kohdeltava samalla tavalla kuin virkamiehiä, joille on myönnetty vanhempainloma.

(ks. 37, 40 ja 42 kohta)

4.      Erilainen kohtelu, joka on oikeutettu objektiivisen ja kohtuullisen perusteen avulla ja joka on oikeasuhteinen kyseessä olevan erilaisen kohtelun tavoitteeseen nähden, ei merkitse yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista. Yksikön etu on yksi niistä objektiivisista ja kohtuullisista perusteista, joilla virkamiesten erilaista kohtelua voidaan perustella. Hallinnolla on laaja harkintavalta kun se päättää yksikön edun mukaisesti toteutettavista toimenpiteistä siten, että unionin tuomioistuinten on syrjintäkiellon periaatteen noudattamisen valvonnan yhteydessä rajoituttava varmistamaan, että kyseessä oleva toimielin ei ole toteuttanut mielivaltaista tai ilmeisellä tavalla yksikön edun vastaista erottelua.

Tältä osin hallintoviranomainen ei ole toiminut suhteettomalla tavalla ottaessaan huomioon vain sen työkokemuksen, joka on saavutettu sertifiointikierrosta edeltäneiden kymmenen vuoden aikana, kun se on arvioinut hakijoiden työkokemuksen merkitystä yksikön edun kannalta, koska tällainen merkitys heikkenee tekniikan ja ammattien kehityksen myötä. Tällainen ajallinen rajoitus ei ole syrjintää, koska asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, joilla voitaisiin osoittaa, että se tosiasiallisesti on mielivaltaista erottelua tai että se on ilmeisellä tavalla yksikön edun vastaista.

Hallinnolla on myös laaja harkintavalta päättää siitä, mitä menettelytapoja hakijoiden valinnassa käytetään. Päättäessään rajata huomioon otettavan työkokemuksen kymmeneen edeltävään vuoteen, hallinto ei pidättäydy valitsemasta parhaita hakijoita, koska tämä ajanjakso voi olla vertailun yhteydessä merkityksellinen osatekijä.

(ks. 57–59 ja 61 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑11/03, Afari v. EKP, 16.3.2004 (Kok. H., s. I‑A‑65 ja II‑267, 65 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑59/05, De Smedt v. komissio, 19.10.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑109 ja II‑A‑1‑409, 76 kohta); asia F‑43/05, Chassagne v. komissio, 23.1.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑27 ja II‑A‑1‑139, 91 kohta); asia F‑54/06, Davis ym. v. neuvosto, 19.6.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑165 ja II‑A‑1‑911, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia F‑6/07, Suvikas v. neuvosto, 8.5.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑151 ja II‑A‑1‑819, 87 kohta)