YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMENTUOMIO (neljäs jaosto)

18 päivänä syyskuuta 1997
(1)

Toimet maataloustuotteiden toimittamiseksi veloituksetta Georgian, Armenian,Azerbaidzanin, Kirgisian ja Tadzikistanin väestölle — Tarjouskilpailun voittajanvelvollisuus maksaa käsittelykuluja

Yhdistetyissä asioissa T-121/96 ja T-151/96,

Mutual Aid Administration Services NV (MAAS), Belgian oikeuden mukaanperustettu yhtiö, kotipaikka Antwerpen (Belgia), edustajinaan asianajajat JanTritsmans ja Koenraad Maenhout, Antwerpen, prosessiosoite Luxemburgissaasianajotoimisto René Faltz, 6 rue Heinrich Heine,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään komission oikeudellisessa yksikössätoimiva kansallinen virkamies Blanca Vilá Costa ja oikeudellisen yksikön virkamiesHubert van Vliet, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamiesCarlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuintakumoamaan komission päätökset, joilla se on velvoittanut kantajan maksamaankäsittelykuluja,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEENTUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit P. Lindhja J. D. Cooke,

kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.6.1997 pidetyssä suullisessakäsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

     Kanteen perustana olevat tosiseikat

1.

    Kantajana oleva Mutual Aid Administration Services NV on merenkulkualan yritys.

2.

    Neuvosto antoi 4.8.1995 asetuksen (EY) N:o 1975/95 toimista maataloustuotteidentoimittamiseksi veloituksetta Georgian, Armenian, Azerbaidzanin, Kirgisian jaTadzikistanin väestölle (EYVL L 191, s. 2, jäljempänä asetus N:o 1975/95).Komissio vahvisti 18.8.1995 antamallaan asetuksella (EY) N:o 2009/95 (EYVL L196, s. 4, jäljempänä asetus N:o 2009/95) edellä mainitun asetuksen soveltamistakoskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Asia T-121/96

3.

    Komissio antoi asetuksen N:o 1975/95 perusteella 1.12.1995 asetuksen (EY)N:o 2781/95 Georgiaan, Armeniaan, Azerbaidzaniin ja Tadzikistaniin veloituksettatoimitettavaksi tarkoitetun ruisjauhon kuljetuksesta (EYVL L 289, s. 5, jäljempänäasetus N:o 2781/95).

4.

    Tässä asetuksessa säädetään tarjouskilpailusta, joka koskee 23 000 tonnin suuruisenruisjauhomäärän toimituskustannuksia (jäljempänä käsittelykulut).

5.

    Asetuksen N:o 2009/95 1 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohdanmukaan tarjouskilpailun voittajan velvollisuuksiin kuuluu yhteisön alueella olevastasatamasta tai yhteisön alueella olevalta asemalta kulkuneuvoon lastatun jauhontoimittaminen sen haltuunottoon tai tarjouskilpailuilmoituksessa vahvistettavaantoimitusvaiheeseen.

6.

    Tämän tarjouskilpailun erä N:o 3 myönnettiin kantajalle 18.12.1995. Kantajalleannettiin siitä samana päivänä tieto faksilla ja tavallisella kirjeellä. Erä käsittiyhtäältä 2 500 nettotonnin toimittamisen Armeniaan siten, että toimituksen olioltava saatavilla Antwerpenin satamassa 18.1.1996 alkaen, ja toisaalta 2000nettotonnin toimittamisen Georgiaan siten, että toimituksen oli oltava saatavillaRotterdamin satamassa 15.1.1996 alkaen. Kantajalle maksettiin tästä toimituksesta12 541 273 Belgian frangia (BEF).

7.

    Komission kirjeeseen, jolla kantajalle ilmoitettiin tarjouskilpailusta, oli liitetty otteita10.10.1995 päivätystä komission ja Georgian viranomaisten välillä laaditustamuistiosta, joka perustui asetuksen N:o 2009/95 10 artiklan 5 kohtaan (jäljempänämuistio). Kirjeessä kantajaa kehotettiin lukemaan otteet huolellisesti janoudattamaan lastin purkamisesta ja kuljetuksesta aiheutuvien kulujenmaksamisesta annettuja ohjeita.

8.

    Kantaja sai asetuksen N:o 2009/95 ja muistion mukaisesti järjestää vapaasti kyseisenmerikuljetuksen haluamallaan tavalla, mutta sen täytyi antaa Georgianviranomaisten tehtäväksi laivojen lastin purkaminen Georgian satamissa ja kuljetustämän jälkeen määräpaikkaan.

9.

    Kantaja teki tämän jälkeen laivanvarustajan kanssa COP (customs of theport)-rahtaussopimuksen tarjouskilpailussa voittamansa erän merikuljetusta varten.Sopimuksessa määrättiin nimenomaisesti, että mitään käsittelykuluja ei makseta,koska käsittelykulut ovat kannustuspalkkio, jonka lastin purkava yritys perii, jospurkaminen kestää sovittua aikaa vähemmän.

10.

    Asetuksen N:o 2009/95 10 artiklan 5 kohdassa säädetään, että lastin purkamisestaja kuljetuksesta sekä Georgian hallintoelimille maksettavat yliseisontapäivistäaiheutuneet kulut ja toimituskulut on suoritettava muistiossa vahvistettujenyksityiskohtaisten sääntöjen ja ehtojen mukaisesti. Yliseisontapäivistä aiheutuneetkulut (demurrage) korvataan laivanomistajalle korvauksena vahingosta, joka onaiheutunut alun perin sovitun lastin purkamisen viivästymisestä ja joka korvataantämän viivästymisen keston mukaan, sillä laivanomistaja ei voi tämän viivästyksenkestäessä vahvistaa mitään uutta kuljetusta. Lastin purkamisesta vastaava yritysmaksaa yleensä tämän korvauksen.

11.

    Muistion 5 kohdassa todetaan, että lastin purkamisesta ja kuljetuksestamaksettavista kuluista on suoritettava ennen laivan saapumista 70 prosenttiakuljetettujen määrien perusteella.

12.

    Muistion 6 kohdassa todetaan, että komissio laskee jäljelle jäävät 30 prosenttia sekäyliseisontapäivistä aiheutuneet kulut ja käsittelykulut ennen laivan lähtöävahvistettujen, laivan kapteenin ja Potin tai Batumin satamaviranomaistenallekirjoittamien työaikalistojen perusteella. Satamille ei makseta suoraan mitäänyliseisontapäivistä aiheutuneita kuluja tai käsittelykuluja.

13.

    Muistion 9 kohdassa todetaan, että käsittelykuluja ja yliseisontapäivistä aiheutuneitakuluja laskettaessa otetaan huomioon seuraavat seikat:

—    työtunnit maanantaista kello 8.00 perjantaihin kello 18.00 siten, että päivässäon 24 tuntia keskeytymättä;

—    sadekaudet vähennetään kuluvasta ajasta;

—    lastin purkamiseen sovitun ajan kuluttua kokonaan umpeen sadekausia javapaapäiviä ei oteta enää huomioon;

—    purkamisessa otetaan huomioon kussakin satamassa seuraavat päivätariffit:

        ”bulk wheat - vacuvator”        1 300 tonnia

        ”grab”                    2 500 tonnia

        ”big bags/pallets”            350 tonnia

        ”unpalletised sacks and cartons”    250 tonnia.

14.

    Muistion 7 kohdassa todetaan, että sen jälkeen, kun komissio on ilmoittanut6 kohdassa tarkoitetun määrän, kuljetuksen suorittaja, joka oli käsiteltävässä asiassakantaja, suorittaa maksun 15 päivän kuluessa. Tosite maksusta on toimitettavakomissiolle.

15.

    Tavaralasti purettiin Batumin satamassa 8.2.—15.2.1996.

16.

    Komissio lähetti 6.5.1996 kantajalle faksina laskelman Georgian viranomaisillemaksettavista kuluista, joista 21 967,19 Yhdysvaltain dollaria (USD) perustuikäsittelykuluihin. Tähän lähetykseen oli liitetty komission asiakirja, jonka otsikkonaoli ”port of Batumi time sheet — dispatch (demurrage calculation)” ja joka sisälsikaikki maksettavien käsittelykulujen laskemiseksi tarvittavat tiedot. Siinä ilmoitettiinmuun muassa sen laivan nimi, jonka lasti oli purettava, laivan kantavuus, sovittulastin purkamisaikataulu, laivan saapumispäivä, lastin purkamisen kesto,käsittelykulujen päivätariffi ja maksettavien käsittelykulujen kokonaismäärä.

17.

    Kantaja ja komissio lähettivät toisilleen useita kirjeitä ja fakseja 10.5.—25.7.1996,jolloin komissio lähetti viimeisen faksinsa; kantaja kiisti niissä olevansa velvollinen

maksamaan käsittelykulut, kun taas komissio katsoi, että nämä käsittelykulutperustuivat asetuksen N:o 2009/95 10 artiklan 5 kohtaan.

18.

    Komissio hylkäsi 25.7.1996 lähettämässään faksissa kantajan tarjouksensovittelumenettelystä ja ilmoitti, ettei velkasummasta voida neuvotella.

19.

    Kantaja maksoi 26.7.1996 käsittelykulut välttääkseen pankkitakauksensamenettämisen.

Asia T-151/96

20.

    Komissio antoi 12.3.1996 asetuksen (EY) N:o 449/96 Armeniaan ja Azerbaidzaniinveloituksetta toimitettavaksi tarkoitetun hedelmämehun, hedelmähillon javehnäjauhon kuljetuksesta (EYVL L 62, s. 4, jäljempänä asetus N:o 449/96).

21.

    Tässä asetuksessa säädetään tarjouskilpailusta, joka koskee 3 800 tonninhedelmämehun, hedelmähillon ja vehnäjauhojen toimituskustannuksia.

22.

    Komissio myönsi 27.3.1996 tekemällään päätöksellä tämän erän kuljetuksenkantajalle, joka sai siitä tiedon 28.3.1996 päivätyllä kirjatulla kirjeellä. Tämänkirjeen liitteenä oli samat otteet muistiosta kuin ne, jotka olivat asiassa T-121/96kantajalle lähetetyn kirjeen liitteinä (ks. edellä 7 ja 8 kohta).

23.

    Kantaja teki tämän jälkeen laivanvarustajan kanssa COP-rahtaussopimuksentarjouskilpailussa voittamansa erän merikuljetusta varten. Sopimuksessa määrättiinnimenomaisesti, että mitään käsittelykuluja ei makseta.

24.

    Tavarat kuljetettiin kolmella laivalla, ja lasti purettiin Batumin satamassa15.5.—31.5.1996.

25.

    Komissio lähetti 27.8.1996 kantajalle faksina ja tavallisessa kirjeessä laskelmanGeorgian viranomaisille maksettavista kuluista, joista 3 934,02 USD, 1 705 USD ja375 USD, eli yhteensä 6 014,02 USD perustuivat käsittelykuluihin.

26.

    Kantaja riitautti tämän laskelman 29.8.1996 lähettämässään faksissa. Kantajamaksoi kuitenkin käsittelykulut välttääkseen pankkitakauksensa menettämisen.

Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

27.

    Kantaja nosti 5.8.1996 ja 24.9.1996 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessakaksi kumoamiskannetta, jotka merkittiin rekisteriin numeroilla T-121/96 jaT-151/96.

28.

    Neljännen jaoston puheenjohtaja määräsi 9.12.1996 antamallaan määräykselläyhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklanmukaisesti nämä kaksi asiaa käsiteltäväksi yhdessä kirjallista ja suullista käsittelyävarten.

29.

    Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimenesittämiin kysymyksiin kuultiin 5.6.1997 pidetyssä istunnossa.

30.

    Kuultuaan asianosaisia tältä osin istunnossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin(neljäs jaosto) katsoi, että nämä kaksi asiaa on käsiteltävä yhdessä myös tuomionantamista varten.

31.

    Asiassa T-121/96 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    kumoaa komission päätökset, joissa kantaja velvoitetaan maksamaan21 9676,19 USD:n suuruiset käsittelykulut, ja toteaa tämän johdosta, etteikantajan tarvitse maksaa käsittelykuluja Georgian viranomaisille;

—    velvoittaa komission palauttamaan kantajalle 21 967,19 USD Belgiassavoimassa olevine 8 prosentin vuotuisine korkoineen 30.7.1996 lukien;

—    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32.

    Asiassa T-151/96 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    kumoaa komission 27.8.1996 tekemän päätöksen, jossa kantaja velvoitetaanmaksamaan 6 014,02 USD:n suuruiset käsittelykulut, ja toteaa tämänjohdosta, ettei kantajan tarvitse maksaa käsittelykuluja Georgianviranomaisille;

—    velvoittaa komission palauttamaan kantajalle 6 014,02 USD Belgiassavoimassa olevine 7 prosentin vuotuisine korkoineen 1.9.1996 lukien;

—    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

33.

    Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    toteaa asiassa T-121/96, että kanne on jätettävä tutkimatta, ja toissijaisestihylkää kanteen perusteettomana;

—    hylkää kanteen perusteettomana asiassa T-151/96;

—    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Vaatimukset, joiden mukaan kanne on jätettävä tutkimatta asiassa T-121/96

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

34.

    Komissio katsoo vastauskirjelmässään, että asiassa T-121/96 kanne on jätettävätutkimatta, koska se on nostettu liian myöhään. Komission mukaan riidanalainenpäätös on annettu kantajalle tiedoksi jo 6.5.1996, joten kaikki muut kanteessamainitut komission päätökset ainoastaan vahvistavat riidanalaisen päätöksen.Kanne, joka nostettiin 5.8.1996, on siten nostettu liian myöhään.

35.

    Komissio lisää, että vastauskirjelmässä esitetyllä oikeudenkäyntiväitteellä ei rikotatyöjärjestyksen 48 artiklan 2 kohtaa, jossa kielletään asian käsittelyn kuluessavetoamasta uuteen perusteeseen, jollei se perustu kirjallisen käsittelyn aikana esilletulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudelliseen perusteeseen. Komission mukaanoikeuskäytännössä on katsottu, että asianosaiset voivat vedota kaikissaoikeudenkäynnin vaiheissa ehdottomiin prosessinedellytyksiin, kuten kanteennostamiselle asetettuun määräaikaan, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinvoi tutkia viran puolesta (ks. tältä osin asia 126/87, Del Plato v. komissio, tuomio10.3.1989, Kok. 1989, s. 643, julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotuksen 9 ja10 kohta).

36.

    Kantaja väitti istunnossa, että kahden kuukauden määräaikaa ei ole ylitetty, javahvisti, että kanne on nostettu EY:n perustamissopimuksen 173 artiklanneljännen kohdan nojalla. Kantajan mukaan tämä määräaika on alkanut kuluakäsiteltävässä asiassa vasta 4.6.1996, jolloin komissio antoi uudella faksilla kantajalletiedoksi 6.5.1996 päivätyn faksin tarkan sisällön sekä perustelut, joten kantajasaattoi vasta tuosta hetkestä lukien käyttää kanneoikeuttaan (yhdistetyt asiatT-432/93, T-433/93 ja T-434/93, Socurte ym. v. komissio, tuomio 7.3.1995, Kok.1995, s. II-503, 49 kohta).

37.

    Kantaja väitti istunnossa vielä toissijaisesti, että 10.5.1996 päivätty kirje, jolla seilmoitti komissiolle tehneensä COP-rahtaussopimuksen sille uskotun kuljetuksentoteuttamiseksi, on uusi tosiseikka. Komissio on kantajan mukaan tehnyt uudenpäätöksen, joka on annettu kantajalle tiedoksi 4.6.1996 päivätyllä faksilla ja jossatämä uusi tosiseikka on otettu huomioon (ks. vastakkaispäätelmästä asia T-514/93,Cobrecaf ym. v. komissio, tuomio 15.3.1995, Kok. 1995, s. II-621, 47 kohta).

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

38.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 173 artiklanmukaisen kanteen nostamista koskevat määräajat kuuluvat oikeusjärjestyksenperusteisiin (ordre public) eivätkä asianosaiset tai tuomioistuin voi määrätä niistä,koska ne on asetettu oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja varmuudentakaamiseksi ja syrjinnän ja mielivaltaisen kohtelun välttämiseksi oikeudenkäytössä(ks. erityisesti asia 152/85, Misset v. neuvosto, tuomio 15.1.1987, Kok. 1987, s. 223,11 kohta ja asia C-246/95, Coen, tuomio 23.1.1997, Kok. 1997, s. I-403, 21 kohta).

39.

    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 113 artiklanmukaisesti milloin tahansa viran puolesta tutkia, onko asia jätettävä tutkimattaehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi. Perustamissopimuksen173 artiklan viidennessä kohdassa kanteen nostamiselle määrätty kahdenkuukauden määräaika on ehdoton tutkittavaksi ottamisen edellytys. Käsiteltävässäasiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on siis viran puolesta tutkittava,onko tätä määräaikaa noudatettu.

40.

    Päätösestä nostettavalle kumoamiskanteelle asetettu määräaika alkaa kuluaperustamissopimuksen 173 artiklan viidennen kohdan mukaan siitä, kun päätös onannettu tiedoksi sille, jolle se on osoitettu. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaantiedoksiannon tarkoituksena on antaa asianosaiselle mahdollisuus tutustuatarkoituksenmukaisesti päätökseen ja niihin perusteluihin, joilla toimielin pitääpäätöstä oikeutettuna. Jotta päätös olisi annettu asianmukaisesti tiedoksi, se ontoimitettava sille, jolle se on osoitettu, ja tällä on oltava mahdollisuus tutustuapäätökseen (ks. viimeksi asia T-196/95, H. v. komissio, tuomio 3.6.1997, 31 kohta,ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

41.

    On siis ratkaistava, onko 6.5.1996 päivätty faksi päätös, josta voidaan nostaaperustamissopimuksen 173 artiklan mukainen kumoamiskanne, ja jos näin on, onkose annettu kantajalle asianmukaisesti tiedoksi.

42.

    Harkittaessa, onko 6.5.1996 päivätty faksi päätös, on tutkittava, voiko sillä ollaoikeusvaikutuksia (asia 133/79, Sucrimex ja Westzucker v. komissio, tuomio27.3.1980, Kok. 1980, s. 1299, 15 kohta).

43.

    Tältä osin tästä faksista ilmenee, että komissio velvoittaa muistion mukaisestikantajan maksamaan Georgian viranomaisille 20 päivän kuluessa lastinpurkamisesta ja kuljetuksesta aiheutuneita kuluja 89 940,87 USD, joihin sisältyy21 967,19 USD:n suuruinen summa käsittelykuluja. Siinä mainitaan nimittäinasetuksen N:o 2009/95 12 artiklan 4 kohdan b alakohdan toinen alakohta, jonkamukaan kantajan pankkitakauksen pitäisi kattaa velan määrä korotettunakuljetuskuluilla, sen varalta, että velkaa ei makseta sovitussa ajassa. Tämä faksi onsiten kantajalle vastainen toimi, ja tämä on saanut siitä yksiselitteisesti tiedon6.5.1996.

44.

    Sen osalta, onko kantaja voinut saada tiedon riidanalaisen päätöksen perusteluista,on todettava kaksi seikkaa.

45.

    Ensinnäkin, riidanalaisessa päätöksessä viitataan nimenomaisesti muistioon, jostakantaja sai asian kannalta olennaiset otteet. Kantajan 10.5.1996 päivätyssäfaksissaan käyttämät ilmaisut osoittavat tältä osin, että kantaja on pannut merkillekomission päätöksensä tueksi esittämät perustelut, koska kantaja riitauttaa sen, ettäse voitaisiin muistioon tehdyn viittauksen perusteella velvoittaa maksamaankäsittelykulut Georgian viranomaisille. Tämän muistion 6 kohdassa, joka koskeekomission kuljetuksen jälkeen suorittamaa laskelmaa lastin purkamisesta ja

kuljetuksesta aiheutuneista kuluista, todetaan kuitenkin nimenomaan, että komissiolaskee nämä kulut ottaen huomioon yliseisontapäivistä aiheutuneet kulut(demurrage) ja käsittelykulut.

46.

    Toiseksi on syytä todeta, että kantaja ei ole missään vaiheessa, ei ennen kanteennostamista eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, riitauttanut niidentietojen aineellista oikeellisuutta, jotka komissio toimitti 6.5.1996 päivätyn faksinsaliitteenä ja jotka on esitetty ”time sheet — dispatch/demurrage calculation” -otsikonalla, kuten kantaja myönsi istunnossa. Tässä asiakirjassa on kaikki tarvittavatyksityiskohtaiset tiedot käsittelykulujen laskemiseksi käsiteltävässä asiassa, kutenlastin purkamisnopeus (mainittu jo muistion 9 kohdassa), käsittelykulujenpäivätariffi, sen laivan kantavuus, jonka lasti on purettava, laivan saapumispäivä,lastin purkamisen alkamispäivä ja -aika sekä päättymispäivä ja -aika ja lastinpurkamistoimien täydellinen yleisarvio kultakin päivältä. Kantaja ei voi näin ollenenää väittää, kuten se teki istunnossa, kun se ei ollut voinut varmistua tämän ”timesheet — dispatch/demurrage calculation”in sisältämien tietojen oikeellisuudestaennen kuin se sai komission 17.7.1996 päivätyn kirjeen liitteenä alkuperäisenkappaleen, että riidanalainen päätös on puutteellinen ja että tämän vuoksi sillä eivoi olla kantajaan nähden oikeusvaikutuksia.

47.

    Kaikesta tästä seuraa, että 6.5.1996 päivättyä faksia on pidettävä päätöksenä, jollavoi olla oikeusvaikutuksia kantajaan nähden, ja että se on annettu kantajalleasianmukaisesti tiedoksi. Kantaja on siis voinut faksin saatuaan käyttääperustamissopimuksen 173 artiklan mukaista kanneoikeuttaan. Tämän vuoksikanteen nostamiselle asetettu kahden kuukauden määräaika on alkanut kulua6.5.1996.

48.

    Tätä johtopäätöstä ei tee tyhjäksi se, että komissio lähetti 4.6.1996 faksinvastauksena kantajan 10.5.1996 päivättyyn faksiin. Tämä 4.6.1996 päivätty faksi,jossa komissio kieltäytyi käsittelemästä uudelleen 6.5.1996 päivättyyn faksiinsisältyvää aikaisempaa päätöstään, ei nimittäin muuttanut olennaisella tavallakantajan oikeudellista asemaa verrattuna tämän aikaisemman päätöksen luomaantilanteeseen, koska komissio on pelkästään vahvistanut aiemmin tekemänsäpäätöksen ottamatta huomioon mitään uutta seikkaa, joka voi vaikuttaa sitovallatavalla kantajan oikeuksiin (ks. tältä osin edellä mainittu asia Cobrecaf ym. v.komissio, tuomion 45 kohta, ja asia C-480/93 P, Zunis Holding ym. v. komissio,tuomio 11.1.1996, Kok. 1996, s. I-1, 11—14 kohta).

49.

    Tältä osin on korostettava, että 4.6.1996 päivätyssä faksissa tehtyä viittaustaasetuksen N:o 2009/95 10 artiklan 5 kohtaan on pidettävä pelkästään senoikeudellisen perustan selityksenä, johon jo ensimmäiseen, 6.5.1996 päivättyynfaksiin sisältynyt päätös perustui viittauksella muistioon. Tämä viittaus ei näin ollenosoita, että komissio olisi tutkinut asian uudelleen sen jälkeen, kun kantaja lähetti10.5.1996 päivätyn faksin. Lisäksi, komissio vahvistaa vastauksessaan selvästi, ettäkäsittelykulujen maksuvelvollisuus perustuu yksinomaan käsiteltävässä asiassa

sovellettaviin lainsäännöksiin, ”riippumatta sellaisista ristiriitaisista sopimuksista,joita toimijat ovat saattaneet tehdä laivanvarustajansa kanssa”. Kantajan kyseistäkuljetusta varten tekemän COP-rahtaussopimuksen olemassaolo, josta kantaja onilmoittanut komissiolle ainoastaan 10.5.1996 päivätyllä faksillaan, ei siten ole uusiperuste. Koska tämä rahtaussopimus ei liity komission ja kantajan väliseenoikeussuhteeseen, sillä ei ole voitu muuttaa komission arviointia 6.5.1996 päivättyyntelekoioon sisältyneessä päätöksessä asetetun maksuvelvoitteen olemassaolosta japerustasta.

50.

    Tämän vuoksi 4.6.1996 päivätty faksi ei ole uusi päätös verrattuna 6.5.1996päivättyyn faksiin sisältyneeseen päätökseen.

51.

    Kanteen nostamiselle asetettu kahden kuukauden määräaika, jota on pidennettytyöjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaisesti pitkien etäisyyksien vuoksikahdella päivällä Belgiaan sijoittautuneiden asianosaisten hyväksi, on siten päättynyt8.7.1996 keskiyöllä.

52.

    Asiassa T-121/96 5.8.1996 nostettu kanne on siten nostettu liian myöhään, ja se ontästä syystä jätettävä tutkimatta.

53.

    Lisäksi voidaan todeta, että koska tässä kanteessa esitetyt perusteet ovat samat kuinasiassa T-151/96, tämä kanne olisi joka tapauksessa pitänyt hylätä samoillaperusteilla kuin tässä viimeksi mainitussa asiassa.

Vaatimukset, joiden mukaan riidanalainen päätös on kumottava ja komissiovelvoitettava palauttamaan maksetut käsittelykulut asiassa T-151/96

54.

    Kantaja väittää vastauksessaan, että asiassa T-121/96 esitetyn kanteen ja vastauksensisällön pitäisi katsoa olevan toistettu kokonaisuudessaan asiassa T-151/96. Tämänvuoksi kantaja on liittänyt tähän vastaukseensa kyseiset kaksi muistiota.

55.

    Koska nämä kaksi asiaa on yhdistetty, on syytä ottaa huomioon kantajan asiassaT-121/96 esittämät väitteet ja niiden perustelut asian T-151/96 ratkaisemiseksi.

56.

    On huomattava, että kanne on jäsentymätön ja että kantajankumoamisvaatimuksensa tueksi esittämiä perusteita ei ole sellaisinaan yksilöity.Komissio on kuitenkin voinut ottaa kantaa esittelevän tuomarin suullista käsittelyävarten laatimassa kertomuksessa esittämien perustelujen aineelliseen sisältöön jarakenteeseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi siten suorittaa sillekuuluvaa valvontaa.

Ensimmäinen kanneperuste: asetuksen N:o 2009/95 ja muistion vastainen menettely

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

57.

    Kantaja katsoo, että päätös velvoittaa hänet maksamaan 6 014,02 USDkäsittelykuluja on asetuksen N:o 2009/95 ja muistion vastainen, koskakummassakaan niistä ei vahvisteta vähimmäistariffia, jonka perusteella nämämaksut voidaan laskea. Kantajaa ei mielestään voida näin ollen pitää Georgianviranomaisille maksettavien käsittelykulujen velallisena.

58.

    Komissio on voinut määrittää käsittelykulutariffin sillä hetkellä, kuntarjouskilpailuilmoitus on tehty, tai viimeistään sillä hetkellä, kun tarjouskilpailu onratkaistu. Kantaja huomauttaa, että muistio on laadittu 6.10.1995, jotenkäsittelykulutariffit olisi voitu ilmoittaa tarjouskilpailun ratketessa 27.3.1996.Komissio on tiennyt kantajan tekemästä tarjouksesta lähtien kaikki niiden alustentekniset tiedot, joilla on ollut tarkoitus suorittaa kantajalle myönnetty kuljetus,koska kantajan on pitänyt toimittaa nämä tiedot asetuksen N:o 2009/95 6 artiklan1 kohdan d alakohdan 3 alakohdan mukaisesti. Myös komission käytännön mukaanse voi aivan hyvin määrittää käsittelykulutariffin silloin, kun tarjouskilpailua koskevaasetus annetaan. Kantaja viittaa tältä osin viljan toimittamisesta elintarvikeapuna22 päivänä heinäkuuta 1996 annettuun komission asetukseen (EY) N:o 1416/96(EYVL L 182, s. 1, jäljempänä asetus N:o 1416/96), jossa on kantajan mukaanmainittu Bangladeshiin toimitettavaa apua koskevat käsittelykulutariffit.

59.

    Kantaja haluaa myös tietää, mistä syystä komissio on paljastanut käsittelykulujenlaskemisessa tarvittavat tiedot vasta vastineessaan, vaikka se olisi voinut ilmoittaane tarjouskilpailun aikaisemmassa vaiheessa.

60.

    Komission väite, jonka mukaan kantaja on velvollinen maksamaan käsittelykuluja,merkitsisi sitä, että kantajan olisi pitänyt aluksen rahtaushetkellä ennakoida tariffinolemassaolo tietämättä lopullisesti maksettavaa määrää. Komissio ei voi kantajanmielestä väittää tältä osin, että kantaja olisi voinut turvautua aikaisemmissaelintarvikeaputoimituksissa sovellettuihin tariffeihin toimista maataloustuotteidentoimittamiseksi veloituksetta Georgian, Armenian, Azerbaidzanin, Kirgisian jaTadzikistanin väestölle 27 päivänä heinäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen(EY) N:o 1999/94 (EYVL L 201, s.1) perusteella, koska nämä kuljetuksetsuoritettiin vuosina 1994 ja 1995, kun taas käsiteltävänä oleva kuljetus suoritettiinvuonna 1996.

61.

    Lopuksi kantaja toteaa vastauksessaan, että määräämällä muistiossa alhaisestapurkamisnopeudesta niin, että se ei ole samalla määrännyt käsittelykulutariffista,komissio on antanut välillisesti säännöksen, jonka perusteella suurenpurkamisnopeuden tapauksessa tarjouksen tekijä voi suorittaa maksun eräänlaisenaavustuksena elintarvikeavun vastaanottajalle eli käsiteltävässä asiassa Georgianviranomaisille. Tällaisessa tilanteessa tarjouksen tekijän olisi kohtuutonta maksaakäsittelykuluja, varsinkin jos vaadittu summa on suhteettoman suuri kuljetettujenelintarvikkeiden arvoon verrattuna. Kantaja katsoo, että vaikka tätä väitettäpidettäisiin uutena perusteena, se pitäisi kuitenkin ottaa tutkittavaksi työjärjestyksen48 artiklan 2 kohdan perusteella, koska se perustuu seikkaan, josta kantaja on

saanut tiedon vasta, kun asiassa T-121/96 vastaajan vastauksen liite I on annettutiedoksi.

62.

    Komissio vastaa ensinnäkin, että pelkästään se seikka, että asetuksessa N:o 2009/95tai muistiossa ei ole määrätty käsittelykulutariffia, ei riitä vapauttamaan kantajaakäsittelykulujen maksamisesta, koska kyseisen asetuksen 10 artiklan 5 kohdasta jamuistion 5 ja 9 kohdasta ilmenee, että kantaja vastaa näistä käsittelykuluista. Tältäosin komissio viittaa kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista tehdynyleissopimuksen 55 artiklaan, jonka mukaan silloin kun sopimuksessa ei määrätäkauppahintaa, ostajan on maksettava tällaisesta tavarasta kyseisen kaltaisessakaupassa vastaavanlaisissa olosuhteissa sopimuksentekohetkellä perittävä käypähinta.

63.

    Komissio katsoo näillä perusteilla, että on syytä tutkia, onko kantajalta vaadittujenkäsittelykulujen määrä kohtuullinen. Komission ja Georgian viranomaisten välisessäsopimuksessa lopulta määrättyä käsittelykulutariffia ei kuitenkaan voidapitää kohtuuttomana, koska aikaisemmassa elintarvikeaputoimituksessa oli sovittuvastaavan suuruisista tariffeista, kun yrityksille oli annettu lupa neuvotellayksilöllisesti käsittelykulutariffeista. Lisäksi kantajan ja kyseiseen kuljetukseentarkoitetun laivan omistajan välisen rahtaussopimuksen, jonka kantaja on liittänytasiassa T-151/96 nostamaansa kanteeseen, ensimmäisen osan 18 kohdasta ja senlisälausekkeesta 23 ilmenee, että yliseisontapäivistä aiheutuneet kulut on vahvistettu2 200 USD:iin, joten komission tässä asiassa hyväksymä käsittelykulutariffi, eli750 USD laivasta, jolla kuljetettiin alle 1000 tonnia, ja 1100 USD kahdesta muustalaivasta, joilla kuljetettiin 1000—2000 tonnia, ei ole komission mielestä kohtuuton,koska käsittelykulujen määrä on tavallisesti puolet yliseisontapäivistä aiheutuneistakuluista.

64.

    Komissio korostaa, että kantaja ei aseta hyväksyttyjen tariffien kohtuullisuuttakyseenalaiseksi, vaan ainoastaan toteaa, että mitään käsittelykuluja ei kuulumaksaa, koska nämä tariffit eivät sisälly kyseisen tarjouskilpailun ratkettua tiedoksiannettuihin muistion otteisiin. Vastaaja huomauttaa lisäksi, että yksikään yritys eiole kieltäytynyt maksamasta käsittelykuluja sillä perusteella, että tariffia ei tiedettytuona ajankohtana.

65.

    Toiseksi komissio katsoo, että sen ja kantajan välinen oikeussuhde on erotettavakantajan ja laivanomistajan eli laivanvarustajan välisestä oikeussuhteesta.

66.

    Komission mukaan sen ja kantajan välistä oikeussuhdetta koskevat ainoastaanasetus N:o 2009/95 ja muistio. Ásetuksen N:o 2009/95 5 artiklan 1 kohdassasäädetään sen mukaan esimerkiksi, että komissio maksaa kiinteän summankuljetetusta tonnista ottamatta huomioon kantajan ja laivanvarustajan välilläsovittua todellista hintaa. Näistä säännöksistä ilmenee selvästi, että kantaja vastaakäsittelykulujen maksamisesta. Siten Georgian viranomaisten välillä laaditullamuistiolla pyritään varmistamaan yliseisontapäivistä aiheutuneiden kulujenmaksaminen sovittuja kuljetuksia suorittaville yrityksille. Tämän vuoksi näiden

yritysten on täytynyt maksaa ainoastaan 70 prosenttia purkamiskuluista etukäteen,koska jäljelle jäävät 30 prosenttia on maksettava vasta sen jälkeen, kun purkamisentosiasialliseen viivästymiseen perustuvista yliseisontapäivistä mahdollisesti aiheutuvatkulut on vähennetty. Sitä vastoin Georgian viranomaiset olivat vaatineet, että näihinjäljelle jääviin 30 prosenttiin lisätään käsittelykulut, jos purkaminen tapahtuunopeasti. Muistion 6 kohdan sanamuoto, jonka mukaan käsittelykuluja jayliseisontapäivistä aiheutuneita kuluja ei saa maksaa suoraan satamille ja jonkamukaan tämä jäännös lasketaan yhteen yliseisontapäivistä aiheutuneiden kulujenja käsittelykulujen kanssa (together with demurrage and dispatch), selittyy näilläkahdella samanaikaisella vaatimuksella. Tämän muistion 2 kohdasta ilmeneekomission mukaan lisäksi, että purkamisesta vastasivat Georgian viranomaiset eikäkantaja rahtaajan ominaisuudessa. Tavanomaisesta tilanteesta poiketen näidenviranomaisten, eikä kantajan, oli tarvittaessa suoritettava yliseisontapäivistäaiheutuneet kulut, tai niillä oli oikeus periä käsittelykuluja.

67.

    Sitä vastoin kantajan ja laivanvarustajan eli rahtilaivojen omistajan välistäoikeussuhdetta säännellään niiden välisissä rahtaussopimuksissa. Siten asiassaT-151/96 nostettuun kanteeseen liitetyn rahtaussopimuksen ehdon nro 23 mukaanmitään käsittelykuluja ei makseta, joten laivanomistajalla ei ole tavanomaisestatilanteesta poiketen velvollisuutta maksaa niitä kantajalle (rahtaajalle). Nämärahtaussopimukset eivät kuitenkaan vaikuta siihen velvollisuuteen, joka kantajallaon kyseistä kuljetusta koskevan tarjouskilpailun voittajana asetuksen N:o 2009/95ja muistion mukaan maksaa käsittelykulut Georgian viranomaisille, jotka vastaavatlastin purkamisesta alueellaan. Näiden rahtaussopimusten tarkoituksena onyksinomaan säännellä kantajan ja laivanvarustajan välistä suhdetta. Komissio väittäälisäksi, että kantaja olisi voinut laatia rahtaussopimukset muistion perusteella, jonkasisällön se tunsi. Sopimalla, että laivojen omistajalla ei ole velvollisuutta maksaakäsittelykuluja, kantaja on ottanut nimenomaisen riskin, että sen on itse maksettavane.

68.

    Kolmanneksi komissio huomauttaa, ettei se ole voinut vahvistaa käsittelykulujentarkkaa määrää muistion allekirjoitushetkellä, koska tämä määrä riippuu useistatuona ajankohtana tuntemattomista tekijöistä, kuten lastin purkamissatamasta,laivan kantavuudesta, laivan kunnosta sekä merenkulkualan hintakehityksestä.Sovelletut tariffit on vahvistettu ainoastaan saatavissa olevien tietojen mukaan.Lisäksi käytettyjen laivojen kantavuutta on mahdotonta määrittää kantajantarjouksissa mainittujen tietojen perusteella, koska niissä viitataan ainoastaanalustyyppiin eikä niissä ilmoiteta käytettyjen laivojen lukumäärää tai niidenkantavuutta. Komissio olisi sen sijaan voinut asetuksessa N:o 2009/95, johon kantajaviittaa, säätää kyseistä kuljetusta varten käytettävien laivojen kantavuudesta ja näinollen vahvistaa etukäteen sovellettavat käsittelykulutariffit. Komissio huomauttaalisäksi, että kantaja ei ole missään vaiheessa ottanut selvää sovellettavastakäsittelykulutariffista ja että näin ollen kantajalla ei ilmeisesti ole mitään sitävastaan, että tätä tariffia ei ole nimenomaisesti mainittu sille lähetetyissäasiakirjoissa.

69.

    Neljänneksi komissio katsoo, että perustelu, jonka mukaan käsittelykulujenmaksaminen olisi eräänlainen avustus Georgian viranomaisille, on uusi peruste, jokaon jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan mukaan, koska seperustuu kahteen tosiseikkaan, jotka koskevat maksettavien käsittelykulujen määränlaskemista ja joista kantaja on tiennyt jo ennen kanteen nostamista. Komissiokorostaa, että vahvistettu purkamisnopeus ilmeni kyseisen tarjouskilpailun ratkettuatiedoksi annettujen muistion otteiden 9 kohdasta ja että käsittelykulutariffi olivahvistettu riidanalaisissa päätöksissä. Määrätty purkamisnopeus ei siis ole ollutliian alhainen, koska kuljetettujen tavaroiden laatu ja Georgiassa käytettävissäolevat mahdollisuudet oli otettu huomioon.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

70.

    Kantajan ja komission välisiä oikeussuhteita koskevat yksinomaan neuvoston asetusN:o 1975/95, tämän asetuksen perusteella annetut komission asetukset N:o 2009/95ja N:o 449/96, 27.3.1996 tehty päätös ja komission ja Georgian viranomaisten välillälaadittu muistio, jonka asian kannalta olennaiset otteet oli liitetty komission28.3.1996 päivättyyn kirjeeseen.

71.

    Näistä asiakirjoista ilmenee selvästi, että kuljetuksia koskevien tarjouskilpailujenvoittajayritykset olivat tarvittaessa velvollisia maksamaan Georgian viranomaisillekäsittelykuluja.

72.

    Asetuksen N:o 2009/95 10 artiklan 5 kohdassa säädetään, että lastin purkamisestaja kuljetuksesta sekä Georgian hallintoelimille maksettavat yliseisontapäivistäaiheutuneet kulut ja toimituskulut on suoritettava muistiossa vahvistettujenyksityiskohtaisten sääntöjen ja ehtojen mukaisesti. Tässä säännöksessä ei siissäädetä ainoastaan siitä, että muistiossa vahvistetaan käsittelykulujen maksamistakoskevat yksityiskohtaiset säännöt ja ehdot, vaan siinä vahvistetaan selkeästiperiaate, jonka mukaan käsittelykulut maksetaan Georgian viranomaisille, koskasäännöksessä käytetään ilmaisua ”Georgian hallintoelimille maksettavat — —toimituskulut”.

73.

    Maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan muistiossa seuraavasti.Sen 5 kohdassa määrätään, että yrityksen, jolle kuljetus on myönnetty, onmaksettava ennen laivan saapumista Georgian satamaan 70 prosenttiakuljetuskuluista ja lastin purkamiskuluista, jotka lasketaan kuljetettujen määrienperusteella. Muistion 6 kohdassa määrätään, että komissio laskee jäljelle jäävät 30prosenttia sekä yliseisontapäivistä aiheutuneet kulut ja käsittelykulut (together withdemurrage and dispatch) lastin purkamisen jälkeen laivan kapteenin jasatamaviranomaisten yhdessä vahvistamien työaikalistojen perusteella.Samassa kohdassa määrätään, että mitään yliseisontapäivistä aiheutuneita kulujatai käsittelykuluja ei saa maksaa suoraan satamaviranomaisille. Lopuksi 7 kohdassamäärätään, että kuljetuksen suorittajan on maksettava 6 kohdassa tarkoitettusumma 15 päivän kuluessa.

74.

    Näistä muistion 5, 6 ja 7 kohdista ilmenee siten, että komission tekemä laskelmasen jälkeen, kun Georgian viranomaiset ovat purkaneet laivan lastin, sisältää paitsilastin purkamiskulut, myös mahdolliset käsittelykulut, ja että yritys, jolle kuljetus onmyönnetty, vastaa niiden maksamisesta.

75.

    Se, että kantaja on tehnyt laivanvarustajan kanssa rahtaussopimuksen, jonkamukaan tämän laivanvarustajan ei tarvitse maksaa ollenkaan käsittelykuluja, eivaikuta mitenkään kantajan oikeudelliseen asemaan komissioon nähden, koskatämän rahtaussopimuksen tarkoituksena on ainoastaan säännellä kantajan jalaivanvarustajan välistä oikeussuhdetta. ”No dispatch” -lauseke merkitseeainoastaan sitä, että laivanvarustajan ei tarvitse maksaa käsittelykuluja kantajalle,vaikka kantaja joutuisi suorittamaan niitä Georgian viranomaisille asetuksenN:o 2009/95 10 artiklan 5 kohdan ja muistion perusteella.

76.

    Kuten kantaja myönsi istunnossa, se on näin ollen ottanut riskin hyväksyessääntämän ”no dispatch” -lausekkeen. Kantaja on kertomansa mukaan ottanut tämänriskin, koska se oli varma siitä, että koska tarjouskilpailun ratkettua ei ollutilmoitettu tarkkaa käsittelykulutariffia, sen seurauksena Georgian viranomaisillesuoritettavista mahdollisista käsittelykuluista ei voinut syntyä todellistamaksuvelvollisuutta. Tämä käsitys on kuitenkin virheellinen. Se, ettäkäsittelykulutariffia ei ole ilmoitettu kantajalle tarjouskilpailun ratkettua, ei vapautakantajaa tästä velvollisuudesta. On nimittäin huomattava, että muistiossatarjouskilpailun voittaneelle yritykselle asetettiin selvä käsittelykulujenmaksuvelvollisuus määrittelemättä sen enempää tämän velvollisuuden laajuuttavahvistamalla siihen sovellettavaa tariffia. Missään komission ja kantajan väliseenoikeussuhteeseen sovellettavassa säännöksessä ei myöskään velvoiteta komissiotamäärittämään käsittelykulutariffia ennen eri kuljetuksia koskevien tarjouskilpailujenratkaisemista tai sen jälkeen. Tämän vuoksi se, että tarjouskilpailun aikanasovellettavia tariffeja ei ole annettu tiedoksi, ei vaikuta sinänsä kantajankäsittelykulujen maksuvelvollisuuteen.

77.

    Toisaalta käsittelykulujen tarkka määrä voidaan vahvistaa vasta laivan lastinpurkamisen jälkeen, joten tämän määrän vahvistaminen ennen lastin purkamistaon epävarmaa, vaikka sovellettavat tariffit tiedettäisiin etukäteen. Silloin kunkäsiteltävän asian tavoin näitä tariffeja ei tiedetä tarjouskilpailua ratkaistaessa,tarjouskilpailun voittajan on sovellettava etukäteen kohtuullista tariffia.

78.

    Kantaja ei kuitenkaan tältä osin riitauta käsiteltävässä asiassa lopullisesti määrätynkäsittelykulutariffin kohtuullisuutta, minkä se vahvisti vielä istunnossa.

79.

    Kantaja, joka tiesi jo tarjouksensa tekemisestä lähtien asetuksen N:o 2009/95 10 artiklan 5 kohdan perusteella ja vielä tarkemmin kyseisen tarjouskilpailunratkettua toimitettujen muistion otteiden perusteella, että käsittelykuluja onmahdollisesti maksettava, olisi joka tapauksessa voinut vaikeuksien varaltatiedustella komissiolta tarkkoja tariffeja, jotta se olisi voinut arvioida paremmin

ottamansa riskin tehdessään sellaiset rahtaussopimukset, joihin sisältyi ”nodispatch” -lauseke.

80.

    Kantajan vastauksessaan esittämä väite Georgian viranomaisille myönnetystäpiilevästä avustuksesta, joka perustui maksettujen käsittelykulujen suureen määrään,on uusi peruste, joka on jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdanmukaan, koska se perustuu kahteen tosiseikkaan, joista kantaja on tiennyt jonostaessaan kanteen. Maksettavien käsittelykulujen määrän laskeminen riippuunimittäin sekä sovitusta purkamisnopeudesta että sovelletusta käsittelykulutariffista.Ensimmäinen seikka ilmenee kuitenkin kyseessä olevissa kahdessa asiassanostettujen kanteiden liitteinä olevien muistion otteiden 9 kohdasta, ja toinenseikka on mainittu kaikissa käsiteltävien kanteiden kohteena olevissa päätöksissä,jotka on niin ikään liitetty kahteen kyseessä olevaan kanteeseen.

81.

    Kaiken edellä olevan perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

Toinen kanneperuste: maksettavien käsittelykulujen epäselvä laskelma

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

82.

    Kantaja väittää myös, että maksettavien määrien laskelmat, jotka sisältyvätriidanalaiseen päätökseen, eivät ole selkeitä.

83.

    Komissio vastaa, että maksettavien käsittelykulujen määrän laskutapa ilmeneeselvästi asiakirjoista, joiden otsikkona on ”time sheet — dispatch/demurragecalculation”, ja että eri laskelmissa ei ole yhtäkään virhettä.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

84.

    Maksettavien käsittelykulujen määrä ilmenee selvästi asiakirjoista, joiden otsikkonaon ”time sheet — dispatch/demurrage calculation” ja jotka komissio on toimittanutkantajalle riidanalaisen päätöksen olennaisena osana.

85.

    Kantaja täsmensi istunnossa vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimenesittämään kysymykseen, että väitetty epäselvyys perustuu tosiasiassa yksinomaansiihen, että kantaja ei aikaisemmin tiennyt laskemissa sovellettujakäsittelykulutariffeja. Tästä on pääteltävä, että laskemat olivat kantajalle täysinselviä, mutta tosiasiassa kantaja riitauttaa uudestaan tällä toisella kanneperusteellaitse periaatteen, jonka mukaan se on velvollinen maksamaan mahdollisetkäsittelykulut, mikä on juuri ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitettyjenperustelujen kohteena.

86.

    Tästä seuraa, että kuten ensimmäinen kanneperuste, myös toinenkin kanneperusteon hylättävä, varsinkin kun kantaja ei ole ollenkaan riitauttanut ensimmäisen

oikeusasteen tuomioistuimessa kaikkien suoritettujen laskelmien oikeellisuutta jasitä, että ne perustuvat kohtuullisten käsittelykulutariffien soveltamiseen.

87.

    Kaiken edellä olevan perusteella riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevatvaatimukset on hylättävä kokonaisuudessaan. Näin ollen vaatimuksilla, joidenmukaan komissio on velvoitettava palauttamaan maksetut käsittelykulut korkoineen,ei ole kohdetta.

Oikeudenkäyntikulut

88.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdanmukaan hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, josvastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettavakorvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska vastapuoli on sitä vaatinut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(neljäs jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Asiat T-121/96 ja T-151/96 yhdistetään tuomion antamista varten.

2)    Asiassa T-121/96 nostettu kanne jätetään tutkimatta.

3)    Asiassa T-151/96 nostettu kanne hylätään.

4)    Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

LenaertsLindh Cooke

Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä syyskuuta 1997.

H. Jung

K. Lenaerts

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: hollanti.