Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Kanne 28.9.2005 - AITEC - Associazione Italiana Tecnico Economica del Cemento ym. v. komissio

(Asia T-371/05)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: AITEC - Associazione Italiana Tecnico Economica del Cemento (Rooma, Italia), BUZZI UNICEM S.P.A. (Casale Monferrato, Italia), ITALCEMENTI GROUP (Bergamo, Italia) (edustajat: asianajajat Massimo Merla ja Claudio Tesauro)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

päätös on todettava mitättömäksi, mikäli komissio ei voi näyttää, että komissaari Dimasilla on toimivalta allekirjoittaa kilpailupolitiikan ja erityisesti valtiontukien alalla toteutettuja toimia;

päätös on todettava pätemättömäksi: i) siltä osin kuin siinä todetaan, ettei siinä esitetä vastalauseita kansallisen jakosuunnitelman osalta (päätöksen 2 artikla) ja hyväksytään näin ollen kiintiöiden jako eri sektoreiden välillä siten kuin siinä määrätään, sallitaan tällaiseen jakoon perustuva erilainen kohtelu, jolla suositaan kyseisillä aloilla toimivia yrityksiä muiden vahingoksi; ii) siltä osin kuin siinä todetaan direktiivin 2003/87 liitteessä III olevan kriteerin nro 10 vastaiseksi aikomus myöntää olemassa oleville laitoksille, joiden on uusittava luvat, oikeus saada uusille toimijoille varattuja kiintiöitä muutetun laitoksen osalta, joka oli olemassa jo ennen luvan uusimista (päätöksen 1 artiklan b kohta), myös silloin kun uudet toimijat eivät ole käyttäneet niiden käyttöön varattuja määriä, ja iii) siltä osin kuin siinä vaaditaan Italiaa muuttamaan kansallista jakosuunnitelmaa siten, että olemassa oleville laitoksille, joiden on uudistettava luvat, ei myönnetä oikeutta saada uusille toimijoille varattuja kiintiöitä muutetun laitoksen osalta, joka oli olemassa jo ennen luvan uusimista (päätöksen 2 artiklan b kohta);

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä oleva kanne koskee 25.5.2005 tehtyä päätöstä¹, jossa Euroopan yhteisöjen komissio otti kantaa Italian ilmoittaman kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevan kansallisen jakosuunnitelman yhteensoveltuvuuteen 13.10.2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY² lueteltujen kriteerien kanssa.

Ensinnäkin kantajat vaativat selvittämään, oliko kanteen kohteena olleen toimen allekirjoittaneella komissaarilla toimivalta tehdä kyseinen päätös. Kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta selvittämään erityisesti komissaari Dimasin toimivallan kilpailupolitiikan ja erityisesti valtiontukien alalla toteutettavien toimien osalta, sekä toteamaan, mikäli tältä puuttui toimivalta, että kanteen kohteena oleva päätös on mitätön.

Kantajat vetoavat toiseksi EY 88 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomiseen, siltä osin kuin komissio on tutkinut kansallisen jakoluvan, johon saattaa sisältyä valtiontukia, ilman että se on noudattanut kyseiseen määräykseen sisältyviä menettelyllisiä määräyksiä.

Kolmanneksi kantajat väittävät, että komissio on selvittäessään mahdollisten valtiontukien olemassaoloa kansallisten jakolupien yhteydessä rikkonut EY 87 artiklaa, direktiivin 2003/87 liitteessä III olevaa kriteeriä 5 sekä loukannut syrjintäkiellon periaatetta. Tämä johtuu siitä, että se on hyväksyessään kansallisessa jakoluvassa vahvistetun kiintiöiden jaon, sallinut tähän jakoon liittyvän syrjinnän sementinvalmistajien vahingoksi.

Kantajat väittävät neljänneksi, että komissio on soveltanut virheellisesti direktiivin 2003/987 liitteessä III olevaa kriteeriä 10 katsoessaan, että tämän kriteerin vastaista on "Italian aikomus myöntää olemassa oleville laitoksille, joiden on uusittava luvat, oikeus saada uusille toimijoille varattuja kiintiöitä muutetun laitoksen osalta, joka oli olemassa jo ennen luvan uusimista". Tällä tavalla komissio on rikkonut direktiivin 2003/87/EY liitteessä III olevaa kriteeriä nro 5 ja loukannut syrjintäkiellon periaatetta, koska laiminlyödessään ottaa huomioon direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sektoreiden erityisyyden suhteessa mahdollisuuteen toteuttaa tuotannon lisäyksiä, se on vielä kerran asettanut sementintuottajat epäedullisempaan asemaan verrattuna muihin tuottajiin.

Lopuksi kantajat väittävät, että direktiivin 2003/87/EY 11, 12 ja 13 artiklaa on rikottu, kun komissio on hyväksynyt kansallisen jakoluvan, vaikka siihen ei sisälly nimenomaisia määräyksiä, joiden perusteella yhtiöt voisivat järjestäytyä asianmukaisesti kiintiöiden siirtämisen tai ryhmittämisen avulla, siinä määrätään jäljelle jääneiden kiintiöiden siirtämisen osalta muista viitejaksoista kuin viisivuotiskausista, rajoitetaan perusteettomasti laitosten ryhmittymistä eikä siihen sisälly määräyksiä poistettujen päästökiintiöiden uudelleenjakamisesta.

____________

¹ - Italian Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 nojalla ilmoittamasta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevasta kansallisesta suunnitelmasta 25.5.2005 tehty komission päätös (C(2005) 1527 lopull., EUVL C 226, 15.9.2005, s. 2).

² - Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).