Yhdistetyt asiat C‑204/12–C‑208/12

Essent Belgium NV

vastaan

Vlaamse Reguleringsinstantie voor de Elektriciteits – en Gasmarkt

(rechtbank van eerste aanleg te Brusselin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

Ennakkoratkaisupyyntö – Alueellinen tukijärjestelmä, jossa määrätään jälkimarkkinakelpoisten vihreiden sertifikaattien myöntämisestä kyseisellä alueella sijaitseville laitoksille, joissa tuotetaan sähköä uusiutuvista energialähteistä – Sähköntoimittajien velvollisuus antaa vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle tietty määrä sertifikaatteja – Muista Euroopan unionin jäsenvaltioista ja ETA-sopimuksen sopimusvaltioista peräisin olevien alkuperätakuiden huomioon ottamisesta kieltäytyminen – Hallinnollinen seuraamusmaksu siinä tapauksessa, että sertifikaatteja ei anneta – Direktiivi 2001/77/EY – 5 artikla – Tavaroiden vapaa liikkuvuus – EY 28 artikla – ETA-sopimuksen 11 ja 13 artikla – Direktiivi 2003/54/EY – 3 artikla

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 11.9.2014

1.        Tuomioistuinmenettely – Vaatimus suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta – Uudelleen aloittamisen edellytykset

(Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artikla)

2.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Sen tutkiminen, soveltuuko kansallinen oikeus yhteen ja unionin oikeuden kanssa, ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan – Kaikkien unionin oikeuden tulkintaan liittyvien seikkojen esittäminen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan

(SEUT 267 artikla)

3.        Ympäristö – Sähköntuotannon edistäminen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla – Direktiivi 2001/77 – Kansallinen tukijärjestelmä, jossa määrätään jälkimarkkinakelpoisten sertifikaattien myöntämisestä jollakin alueella uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön perusteella – Sähköntoimittajien velvollisuus antaa vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle tietty määrä mainitunlaisia sertifikaatteja hallinnollisen seuraamusmaksun uhalla – Muista unionin jäsenvaltioista tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevista kolmansista valtioista peräisin olevien alkuperätakuiden huomioon ottamisesta kieltäytyminen – Sallittavuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/77 4 ja 5 artikla)

4.        Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Määrälliset rajoitukset – Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet – Kansallinen tukijärjestelmä, jossa määrätään jälkimarkkinakelpoisten sertifikaattien myöntämisestä jollakin alueella uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön perusteella – Sähköntoimittajien velvollisuus antaa vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle tietty määrä mainitunlaisia sertifikaatteja hallinnollisen seuraamusmaksun uhalla – Muista unionin jäsenvaltioista tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevista kolmansista valtioista peräisin olevien alkuperätakuiden huomioon ottamisesta kieltäytyminen – Mainitunlaista järjestelmää ei voida hyväksyä – Oikeuttaminen – Edellytykset

(EY 28 ja EY 30 artikla; ETA-sopimuksen 11 ja 13 artikla)

5.        Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä – Kielto – Kansallinen tukijärjestelmä, jossa määrätään jälkimarkkinakelpoisten sertifikaattien myöntämisestä jollakin alueella uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön perusteella – Sähköntoimittajien velvollisuus antaa vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle tietty määrä mainitunlaisia sertifikaatteja hallinnollisen seuraamusmaksun uhalla – Muista unionin jäsenvaltioista tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevista kolmansista valtioista peräisin olevien alkuperätakuiden huomioon ottamisesta kieltäytyminen – Sallittavuus

(SEUT 18 artikla; ETA-sopimuksen 4 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54 3 artiklan 1 kohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 47 ja 48 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 51 kohta)

3.        Sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2001/77 5 artiklaa on tulkittava niin, ettei se ole esteenä kansalliselle tukijärjestelmälle, jossa säädetään siitä, että toimivaltainen alueellinen sääntelyviranomainen myöntää jälkimarkkinakelpoisia sertifikaatteja kyseisellä alueella uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön perusteella, ja jossa asetetaan sähköntoimittajille velvollisuus esittää vuosittain mainitulle viranomaiselle hallinnollisen seuraamusmaksun uhalla mainitunlaisia sertifikaatteja tietty määrä, joka vastaa osuutta niiden kaikista sähköntoimituksista kyseisellä alueella, mutta jonka mukaan kyseisillä toimittajilla ei ole oikeutta täyttää mainittua velvollisuutta käyttämällä muista unionin jäsenvaltioista tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevista kolmansista valtioista peräisin olevia alkuperätakuita.

Mainitun 5 artiklan tavoitteena on nimittäin se, että vihreän sähkön alkuperä voitaisiin todistaa alkuperätakuulla. Kansallisista tukijärjestelmistä, joilla tuetaan suoraan tai välillisesti vihreän sähkön tuottajia ja joissa voidaan käyttää vihreitä sertifikaatteja, on mainitussa direktiivissä erillinen säännös eli sen 4 artikla. Mikään direktiivin 2001/77 4 ja 5 artiklan tai sen johdanto-osan perustelukappaleiden sanamuodossa ei kuitenkaan viittaa siihen, että unionin lainsäätäjä olisi tarkoittanut muodostaa yhteyden alkuperätakuiden ja vihreän energian tuotannon kansallisten tukijärjestelmien välille. Unionin lainsäätäjän tarkoituksena ei ollut velvoittaa jäsenvaltioita, jotka ovat valinneet tukijärjestelmän, jossa käytetään vihreitä sertifikaatteja, ulottamaan tukijärjestelmänsä koskemaan toisen jäsenvaltion alueella tuotettua vihreää sähköä.

(ks. 59–61, 66 ja 69 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

4.        EY 28 ja EY 30 artiklaa sekä Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 11 ja 13 artiklaa on tulkittava niin, etteivät ne ole esteenä kansalliselle tukijärjestelmälle, jossa säädetään siitä, että toimivaltainen alueellinen sääntelyviranomainen myöntää jälkimarkkinakelpoisia sertifikaatteja kyseisellä alueella uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön perusteella, ja jossa asetetaan sähköntoimittajille velvollisuus esittää vuosittain mainitulle viranomaiselle hallinnollisen seuraamusmaksun uhalla mainitunlaisia sertifikaatteja tietty määrä, joka vastaa osuutta niiden kaikista sähköntoimituksista kyseisellä alueella, mutta jonka mukaan kyseisillä toimittajilla ei ole oikeutta täyttää mainittua velvollisuutta käyttämällä muista unionin jäsenvaltioista tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevista kolmansista valtioista peräisin olevia alkuperätakuita, kunhan

–      perustetaan mekanismeja, joilla varmistetaan sertifikaattien todellisten sellaisten markkinoiden perustaminen, joilla kysyntä ja tarjonta voivat kohdata toisensa ja voidaan saavuttaa tasapaino siten, että asianomaiset toimittajat voivat todella hankkia sieltä sertifikaatteja kohtuullisin ehdoin

–      niiden toimittajien, jotka eivät ole täyttäneet edellä mainittua velvoitetta, maksettavan hallinnollisen seuraamusmaksun laskentatapa ja määrä vahvistetaan niin, ettei ylitetä sitä, mikä on tarpeen, jotta tuottajia kannustetaan lisäämään tosiasiallisesti uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tuotantoaan ja toimittajia, joita mainittu velvoite koskee, kannustetaan todella hankkimaan vaadittuja sertifikaatteja, ja vältetään se, että mainituille toimittajille aiheutetaan liiallisesti haittaa.

Mainitunlainen säännöstö voi nimittäin rajoittaa muista jäsenvaltioista peräisin olevan, erityisesti vihreän, sähkön maahantuontia ja se on näin ollen tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide, joka on lähtökohtaisesti ristiriidassa EY 28 artiklasta seuraavien unionin oikeuden velvoitteiden kanssa. Uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä sähköntuotannossa koskevalla tavoitteella voidaan lähtökohtaisesti oikeuttaa mahdolliset tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoitukset. Myöskään pelkästään se, että vihreitä sertifikaatteja hyödyntävän tukijärjestelmän soveltaminen rajoitetaan koskemaan vain kyseisellä alueella tuotettua vihreää sähköä ja ettei muissa jäsenvaltioissa tuotettuun sähköön liittyviä alkuperätakuita oteta huomioon kiintiövelvoitteen täyttämisessä, ei voi olla omiaan loukkaamaan suhteellisuusperiaatetta.

(ks. 88, 95, 103 ja 116 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

5.        SEUT 18 artiklaan, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 4 artiklaan ja sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/54 3 artiklan 1 kohtaan sisältyviä syrjintäkieltoja on tulkittava niin, etteivät ne ole esteenä kansalliselle tukijärjestelmälle, jossa säädetään siitä, että toimivaltainen alueellinen sääntelyviranomainen myöntää jälkimarkkinakelpoisia sertifikaatteja kyseisellä alueella uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön perusteella, ja jossa asetetaan sähköntoimittajille velvollisuus esittää vuosittain mainitulle viranomaiselle hallinnollisen seuraamusmaksun uhalla mainitunlaisia sertifikaatteja tietty määrä, joka vastaa osuutta niiden kaikista sähköntoimituksista kyseisellä alueella, mutta jonka mukaan kyseisillä toimittajilla ei ole oikeutta täyttää mainittua velvollisuutta käyttämällä muista unionin jäsenvaltioista tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevista kolmansista valtioista peräisin olevia alkuperätakuita.

Edellä mainittua kiintiövelvoitetta sovelletaan nimittäin kaikkiin Flanderin hallintoalueella toimiviin sähköntoimittajiin riippumatta niiden kansallisuudesta. Myös se, että mainitut toimittajat eivät voi käyttää alkuperätakuita vihreiden sertifikaattien sijaan, koskee kaikkia toimittajia niiden kansallisuudesta riippumatta.

(ks. 121 ja 130 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)