Kanne 9.1.2012 - Interbev v. komissio

(Asia T-18/12)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Association Nationale Interprofessionnelle du Bétail et des Viandes (Interbev) (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat P. Morrier ja A. Bouviala)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan valtiontuesta SA.14974 (C 46/2003) - Ranska -, joka koskee INTERBEVille suoritettavia maksuja, 13.7.2001 tehdyn Euroopan komission päätöksen K(2011) 4923 lopull., ei vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, siltä osin kuin siinä luokitellaan valtiontueksi yhtäältä INTERBEVIN vuosina 1996-2004 toteuttamat mainontaa, myynninedistämistä, teknistä apua sekä tutkimusta ja kehittämistä koskevat toimet ja toisaalta näiden toimien rahoittamiseen tarkoitetut vapaaehtoiset maksut valtion varoiksi, jotka ovat kiinteä osa edellä mainituista valtiontukitoimenpiteistä

toissijaisesti kumoamaan valtiontuesta SA.14974 (C 46/2003) - Ranska -, joka koskee INTERBEVille suoritettavia maksuja, 13.7.2001 tehdyn Euroopan komission päätöksen K(2011) 4923 lopull., ei vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, siltä osin kuin siinä kehotetaan kansallisia tuomioistuimia palauttamaan vapaaehtoiset maksut (riidanalaisen päätöksen 201 ja 202 kohta)

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu riidanalaisen päätöksen riittämättömään perusteluun SEUT 296 artiklaan nähden ja erityisesti edellytyksiin, jotka koskevat i) nauta- ja lammasalan kauppiaille koituvaa valikoivaa taloudellista etua, ii) kantajan toteuttamien toimien valtioon liittyvää alkuperää, iii) kilpailun vääristämistä ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamista ja iv) kantajan toteuttamien toimien ja vuosina 1996-2004 kannettujen vapaaehtoisten maksujen, joita kutsutaan myös pakollisiksi vapaaehtoisiksi maksuiksi, pakottavaa yhteyttä.

Toinen kanneperuste perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin kantajan vuosina 1996-2004 toteuttamat toimet

eivät ole luettavissa valtion toimiksi eivätkä vapaaehtoiset maksut, joilla nämä on rahoitettu, ole valtion varoja eivätkä millään lailla luettavissa Ranskan valtiolle kuuluviksi

eivät merkitse taloudellista etua yhdelle tai useammalle edunsaajalle

eivät edes potentiaalisesti vaikuta kilpailuun eivätkä jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kolmas kanneperuste on toissijainen ja perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, joka koskee vapaaehtoisten maksujen ja kantajan toteuttamien toimien välisen pakottavan yhteyden olemassaoloa.

Neljäs kanneperuste on toissijainen ja perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, joka koskee niitä päätelmiä, jotka kansallisen tuomioistuimen olisi tehtävä siitä, että vapaaehtoisia maksuja ei ole ilmoitettu. Komissio kehottaa riidanalaisen päätöksen 202 kohdassa kansallisia tuomioistuimia määräämään vapaaehtoisten maksujen palauttamisesta ja tukien pätemättömyydestä, ja niitä, joita asia koskee, saattamaan sen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, vaikka kansallisilla tuomioistuimilla ei ole velvollisuutta määrätä tukien ja vapaaehtoisten palauttamisesta, koska tällainen palauttaminen on epäasianmukaista ja käytännössä mahdotonta.

____________