UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
1 päivänä elokuuta 2022 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – SEUT 101 artikla – Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta nostetut vahingonkorvauskanteet – Euroopan komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Sovintomenettely – Rikkomisen kohteena olevat tuotteet – Erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot – Kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitetut jäteautot
Asiassa C-588/20,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landgericht Hannover (Hannoverin alueellinen alioikeus, Saksa) on esittänyt 19.10.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 10.11.2020, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Landkreis Northeim
vastaan
Daimler AG,
jossa asian käsittelyyn osallistuvat
Iveco Magirus AG,
TRATON SE, jolle MAN SE:n, MAN Truck & Busin ja MAN Truck & Bus Deutschland GmbH:n oikeudet ovat siirtyneet, ja
Schönmackers Umweltdienste GmbH & Co. KG,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev (esittelevä tuomari) sekä tuomarit P. G. Xuereb ja A. Kumin,
julkisasiamies: L. Medina,
kirjaaja: yksikön päällikkö D. Dittert,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.11.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Landkreis Northeim, asiamiehinään L. Maritzen ja B. Rohlfing, Rechtsanwälte,
– Daimler AG, edustajinaan U. Denzel, L. Schultze-Moderow ja C. von Köckritz, Rechtsanwälte,
– Iveco Magirus AG, edustajinaan A. Boos, M. Buntscheck, T. Mühlbach ja H. Stichweh, Rechtsanwälte,
– TRATON SE, jolle MAN SE:n, MAN Truck & Busin ja MAN Truck & Bus Deutschland GmbH:n oikeudet ovat siirtyneet, edustajinaan C. Jopen, S. Milde ja D. J. Zimmer, Rechtsanwälte,
– Schönmackers Umweltdienste GmbH & Co.KG, edustajanaan A. Glöckner, Rechtsanwalt,
– Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch, E. Samoilova ja J. Schmoll,
– Euroopan komissio, asiamiehinään S. Baches Opi ja M. Farley ja L. Wildpanner,
kuultuaan julkisasiamiehen 24.2.2022 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee [SEUT] 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39824 – Kuorma-autot) 19.7.2016 annetun komission päätöksen C(2016) 4673 final (EUVL 2017, C 108, s. 6; jäljempänä kyseessä oleva päätös) tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Landkreis Northeim (Northeimin piirikunta, Saksa) ja Daimler AG ja joka koskee vahinkoa, joka Landkreis Northeimille väitetään aiheutuneen SEUT 101 artiklan ja Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 1, s. 3; jäljempänä ETA-sopimus) 53 artiklan rikkomisesta, joka on todettu kyseessä olevassa päätöksessä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus (EY) N:o 1/2003
3 [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Kaikissa [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan soveltamismenettelyissä kansallisella ja [unionin] tasolla [SEUT] 101 artiklan 1 kohdan tai [SEUT 102] artiklan määräysten rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle tai viranomaiselle, joka väittää määräyksiä rikottavan. [SEUT 101] artiklan 3 kohdan edellytysten täyttymistä koskeva todistustaakka kuuluu sen sijaan sille yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle, joka vetoaa kyseisestä kohdasta johtuvaan etuun.”
4 Kyseisen asetuksen 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Rikkomisen toteaminen ja lopettaminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Jos komissio toteaa kantelun perusteella tai omasta aloitteestaan, että [SEUT 101] tai [SEUT 102] artiklaa rikotaan, se voi päätöksellään määrätä asianomaiset yritykset ja yritysten yhteenliittymät lopettamaan todetun rikkomisen. Tässä tarkoituksessa komissio voi määrätä ne toteuttamaan kaikki toimintaa koskevat tai rakenteelliset korjaustoimenpiteet, jotka ovat oikeasuhteisia tehtyyn rikkomiseen nähden ja välttämättömiä sen tosiasialliselle lopettamiselle. Rakenteellisia korjaustoimenpiteitä voidaan määrätä vain joko silloin, kun ei ole olemassa yhtä tehokasta keinoa menettelyn korjaamiseksi, tai kun mikä tahansa yhtä tehokas toimenpide menettelyn korjaamiseksi olisi asianomaiselle yritykselle raskaampi kuin kyseessä oleva rakenteellinen toimenpide. Jos komissiolla on oikeutettu etu asiassa, se voi myös todeta rikkomisen tapahtuneen menneisyydessä.
2. [Edellä] 1 kohdassa tarkoitetun kantelun voivat tehdä luonnolliset tai oikeushenkilöt, jotka voivat osoittaa asian koskevan oikeutettua etuaan, sekä jäsenvaltiot.”
5 Mainitun asetuksen 11 artiklan, jonka otsikko on ”Komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö”, 6 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kun komissio aloittaa III luvun nojalla tehtävään päätökseen tähtäävän menettelyn, jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan määräysten soveltamiseen. Jos jäsenvaltion kilpailuviranomainen käsittelee jo asiaa, komissio aloittaa menettelyn vasta neuvoteltuaan kyseisen kansallisen kilpailuviranomaisen kanssa.”
6 Saman asetuksen 16 artiklan, jonka otsikko on ”[Unionin] kilpailuoikeuden yhtenäinen soveltaminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kun kansalliset tuomioistuimet antavat ratkaisuja [SEUT 101] tai [SEUT 102] artiklan nojalla sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission tekemän päätöksen kanssa. Niiden on myös vältettävä tekemästä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa päätöksen kanssa, jota komissio harkitsee jo käynnistämässään menettelyssä. Kansallinen tuomioistuin voi tässä tarkoituksessa arvioida, onko sen käsittely keskeytettävä. Tämä velvoite ei vaikuta [SEUT 267] artiklan mukaisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin.”
7 Asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan, jonka otsikko on ”Pyynnöt saada tietoja”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Suorittaakseen tässä asetuksessa sille määrätyt tehtävät komissio voi pelkällä pyynnöllä tai päätöksellä vaatia yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot.”
8 Kyseisen asetuksen 23 artiklan, jonka otsikko on ”Sakot”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta:
a) rikkovat [SEUT 101] tai [SEUT 102] artiklan määräyksiä; tai
b) rikkovat tämän asetuksen 8 artiklan nojalla tehtyä päätöstä välitoimenpiteiden määräämisestä; tai
c) eivät noudata tämän asetuksen 9 artiklan nojalla tehdyn päätöksen mukaan velvoittavaa sitoumusta.
Kunkin rikkomiseen osallisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän osalta sakko on enintään kymmenen prosenttia sen edellisen tilikauden liikevaihdosta.
Jos yhteenliittymän suorittama rikkominen liittyy sen jäsenten toimintaan, sakko saa olla enintään kymmenen prosenttia sellaisten jäsenten liikevaihtojen summasta, jotka toimivat niillä markkinoilla, joihin yhteenliittymän suorittama rikkominen vaikuttaa.
3. Sakon suuruutta määrättäessä on otettava huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto.”
Vuoden 2006 suuntaviivat
9 Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (EUVL 2006, C 210, s. 2; jäljempänä vuoden 2006 suuntaviivat) 6 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Rikkomiseen liittyvien tavaroiden ja palveluiden myyntiarvon sekä rikkomisen keston katsotaan yhdessä muodostavan asianmukaisen vertailuarvon rikkomisen taloudellisen merkityksen ja kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen suhteellisen osuuden selvittämiseksi. Nämä indikaattorit tarjoavat hyvän lähtökohdan sakon suuruusluokan arvioimiselle mutta niitä ei pidä käyttää automaattisen ja aritmeettisen laskentamenetelmän perustana.”
10 Näiden suuntaviivojen 13 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Määrittääkseen sakon perusmäärän komissio käyttää sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti – – liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt Euroopan talousalueen (ETA) alueella sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella. Komissio käyttää yleensä lähtökohtana yrityksen myyntiä sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuotena, jona yritys osallistui rikkomiseen (jäljempänä ’myyntiarvo’).”
11 Mainittujen suuntaviivojen 37 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Vaikka näissä suuntaviivoissa esitellään yleiset sakon laskentamenetelmät, erityistapauksissa voi olla kuhunkin asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi tai pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi perusteltua, että komissio poikkeaa näistä menetelmistä tai 21 kohdassa vahvistetuista raja-arvoista. ”
Sovintoa koskeva tiedonanto
12 Sovintomenettelyn toteuttamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 ja 23 artiklan mukaisten päätösten tekemiseksi kartelliasioissa annetun komission tiedonannon (EUVL 2008, C 167, s. 1) 2 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Kun menettelyn osapuolet ovat valmiit myöntämään osallisuutensa [SEUT 101] artiklan vastaiseen kartelliin ja vastuunsa siitä, ne voivat myös nopeuttaa [asetuksen N:o 1/2003] 7 ja 23 artiklan mukaiseen päätökseen johtavaa menettelyä tässä tiedonannossa määritetyllä tavalla ja saada tiedonannon mukaista suojaa. Vaikka komissio tutkivana viranomaisena ja perustamissopimuksen valvojana, jolla on toimivalta tehdä täytäntöönpanopäätöksiä [unionin] tuomioistuinten valvonnassa, ei neuvottele siitä, onko [unionin] oikeutta rikottu, eikä sen johdosta määrättävästä asianmukaisesta seuraamuksesta, se voi palkita tässä tiedonannossa kuvatun yhteistyön.”
Saksan lainsäädäntö
13 Kilpailunrajoituksista 26.6.2013 annetun lain (Gesetz gegen Wettbewerbsbeschränkungen) (BGBl. 2013 I, s. 1750) 33 §:n 4 momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, säädetään seuraavaa:
”Jos tämän lain säännöksen tai [SEUT 101] taikka [SEUT 102] artiklan rikkomisen perusteella vaaditaan vahingonkorvausta, tuomioistuinta sitoo tältä osin rikkomisen toteaminen, sellaisena kuin se tehtiin kartelliviranomaisen [(Kartellbehörde)], [Euroopan komission] tai kilpailuviranomaisen [(Wettbewerbsbehörde)] tai sellaisena toimivan tuomioistuimen lainvoimaisessa päätöksessä toisessa [unionin] jäsenvaltiossa. Sama pätee lainvoimaisissa tuomioistuinratkaisuissa, jotka on annettu edellä ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettujen päätösten riitauttamisen seurauksena, esitettäviin vastaaviin toteamuksiin. – – ”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
14 Landkreis Northeim oli vuosina 2006 ja 2007 tarjouskilpailujen perusteella ostanut Daimlerilta kaksi kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitettua jäteautoa.
15 Euroopan komissio antoi kyseessä olevan päätöksen 19.7.2016 sovintomenettelyn yhteydessä.
16 Päätöksessä komissio totesi sellaisen kartellin olemassaolon, johon olivat osallistuneet useat kansainväliset kuorma-autojen valmistajat, näiden joukossa Daimler, MAN SE ja Iveco Magirus AG, ja joka koski yhtäältä 6–16 tonnin painoisten (keskiraskaiden) ja yli 16 tonnia painavien (raskaiden) kuorma-autojen hinnoittelua ja bruttohintojen korotuksia ETA-alueella ja toisaalta Euro 3–6 standardien edellyttämien päästövähennystekniikoiden käyttöönoton ajankohtaa ja kustannusten siirtämistä eteenpäin, ja siten SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisen. Komissio katsoi, että tämä rikkominen oli tapahtunut 17.1.1997–18.1.2011.
17 Mainitun päätöksen antamisen jälkeen Landkreis Northeim nosti ennakkoratkaisua pyytäneessä Landgericht Hannoverissa Daimleria vastaan vahingonkorvauskanteen, jolla se vaatii korvausta vahingosta, jota kyseinen piirikunta oli kärsinyt Daimlerin harjoittaman kilpailua rajoittavan menettelytavan seurauksena.
18 Landkreis Northeim katsoo, että sen Daimlerilta hankkimat jäteautot kuuluvat kyseessä olevassa päätöksessä todetun rikkomisen kohteena oleviin tuotteisiin. Se viittaa tältä osin kyseessä olevan päätöksen sanamuotoon, jossa ei nimenomaisesti suljeta pois erikoiskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja.
19 Daimler puolestaan väittää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitetut jäteautot eivät kuulu päätöksen soveltamisalaan, koska ne ovat erikoiskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja. Daimler on täsmentänyt tältä osin, että komissio lähetti kyseisen päätöksen antamiseen johtaneessa menettelyssä Daimlerille 30.6.2015 tiedonsaantipyynnön, jossa se ilmoitti, että esitettyjen kysymysten yhteydessä kuorma-auton käsite ei koske käytettyjä kuorma-autoja, erikoiskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja (esim. sotilaskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja ja paloautoja), jälleenmyytyjä ajoneuvojen koreja (add-ons), myynnin jälkeisiä ja muita palveluja sekä takuupalveluja.
20 Tässä yhteydessä, ja ottaen huomioon asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdan, jossa säädetään, että kun kansalliset tuomioistuimet antavat ratkaisuja SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan nojalla sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa kyseisen päätöksen kanssa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, mitkä tuotteet kuuluvat pääasiassa kyseessä olevan kartellin piiriin. Kyseinen tuomioistuin pohtii erityisesti, että kun otetaan huomioon kuorma-autojen käsitettä, sellaisena kuin sitä käytetään kyseisessä päätöksessä, koskeva kansallinen oikeuskäytäntö, joka on epäyhtenäistä, kuuluvatko kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitetut jäteautot kyseisen kartellin kohteena oleviin tuotteisiin.
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa aluksi komission toteavan kyseessä olevan päätöksensä viidennessä perustelukappaleessa ensinnäkin, että ”rikkomisen kohteena ovat 6–16 tonnia painavat (keskiraskaat) kuorma-autot ja yli 16 tonnia painavat (raskaat) perävaunuttomat kuorma-autot ja vetoautot”, toiseksi, että ”sotilaskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot” eivät kuulu pääasian kartellin kohteisiin ja kolmanneksi, että kyseessä olevan päätöksen antamiseen johtanut asia ”ei koske myynninjälkeistä tai muuta palvelua, takuita kuorma-autoille, eikä käytettyjen kuorma-autojen tai muiden tavaroiden tai palvelujen myyntiä”.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo näin ollen, että komission pääasiassa kyseessä olevan kartellin kohteiden kuvailemiseen käyttämä muotoilu voidaan ymmärtää siten, että se kattaa lähtökohtaisesti ainoastaan ”tavanomaiset kuorma-autot” – lukuun ottamatta sotilaskäyttöön tarkoitettuja kuorma-autoja – ja että nimenomaisen maininnan puuttuessa erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot eivät kuulu komission kyseessä olevassa päätöksessä käyttämän käsitteen ”kuorma-autot” piiriin, vaan ne katsotaan ”muiksi tavaroiksi”.
23 Mainitun tuomioistuimen mukaan saman muotoilun voidaan kuitenkin myös ymmärtää tarkoittavan, että käsite ”kuorma-autot” kattaa kaiken tyyppiset kuorma-autot eli että se kattaa kaiken tyyppiset erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot sotilaskäyttöön tarkoitettuja kuorma-autoja lukuun ottamatta.
24 Kyseinen tuomioistuin pohtii tämän jälkeen, miten tämän tuomion 19 kohdassa mainittu 30.6.2015 päivätty komission tiedonsaantipyyntö vaikuttaa pääasiassa kyseessä olevan kartellin kohteiden määrittämiseen. Kyseinen tuomioistuin pohtii erityisesti sitä, merkitseekö se, että komissio on todennut tässä pyynnössä, että esitettyjen kysymysten yhteydessä kuorma-auton käsite ei koske käytettyjä kuorma-autoja eikä erikoiskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja, ”muun muassa sotilaskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja ja paloautoja”, sitä, että viimeksi mainitut kuorma-autot on mainittu vain esimerkinomaisesti eikä kyseessä ole tyhjentävä luettelo.
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa lopuksi, että kyseessä oleva päätös tehtiin sovintomenettelyssä, jonka komissio aloitti asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan nojalla aloitettuun menettelyyn osallistuneiden osapuolten pyynnöstä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä sitä, mikä merkitys on sillä seikalla, että kilpailua rajoittavan toiminnan ala on määritetty sovintomenettelyn yhteydessä.
26 Näissä olosuhteissa Landgericht Hannover on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [kyseessä olevaa] päätöstä – – tulkittava siten, että komission päätöksessä esitetyt toteamukset koskevat myös erikoiskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja, etenkin [kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitettuja] jäteautoja?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
Tutkittavaksi ottaminen
27 Ensinnäkin Landkreis Northeim pitää lähtökohtana sitä, että 9.3.1994 annettua tuomiota TWD Textilwerke Deggendorf (C-188/92, EU:C:1994:90) sovelletaan analogisesti pääasiaan, ja se vaatii, että ennakkoratkaisupyyntö jätetään tutkimatta sillä perusteella, että Daimler ei ole nostanut kyseistä päätöstä koskevaa kumoamiskannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa ja että kyseinen yhtiö ei näin ollen voi enää riitauttaa kyseisen päätöksen laillisuutta.
28 Tältä osin riittää, kun todetaan, ettei ennakkoratkaisupyynnöstä mitenkään ilmene, että Daimler, joka on vastaajana pääasiassa, jossa Landkreis Northeim vaatii vahingonkorvausta kyseessä olevan päätöksen johdosta, riitauttaa kyseessä olevan päätöksen pätevyyden ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee sitä vastoin selvästi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tulkittava mainittua päätöstä eikä lausuttava sen pätevyydestä.
29 Toiseksi Schönmackers Umweltdienste GmbH & Co. KG, joka tukee väliintulijana Landkreis Northeimin vaatimuksia, väittää, ettei ennakkoratkaisupyynnöstä ilmene nimenomaisesti, miltä osin pääasian oikeusriidan ratkaisemiseksi olisi tarpeen saada vastaus esitettyyn kysymykseen.
30 On muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset), C-510/19, EU:C:2020:953, 25 kohta).
31 Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset), C-510/19, EU:C:2020:953, 26 kohta).
32 Kuten SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ”antaa päätöksen” käsiteltäväkseen saatetussa asiassa. Ennakkoratkaisumenettely edellyttää muun muassa, että kansallisessa tuomioistuimessa todella on vireillä oikeusriita, jossa tämän on annettava ratkaisu, jossa otetaan huomioon ennakkoratkaisuasiassa annettu tuomio (tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset), C-510/19, EU:C:2020:953, 27 kohta).
33 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä on vahingonkorvausvaatimus, joka on esitetty kyseessä olevan päätöksen johdosta, jolla on komissio on todennut useiden kansainvälisten kuorma-autojen valmistajien – joihin kuuluu Daimler – muodostaman kartellin, joka koskee yhtäältä keskiraskaita kuorma-autoja ja raskaita perävaunuttomia kuorma-autoja ja vetoautoja, ja toisaalta Euro 3–6 ‑standardien edellyttämien päästövähennystekniikoiden käyttöönoton ajankohtaa ja kustannusten siirtämistä eteenpäin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnössä, että pääasian kantaja, joka on ostanut Daimlerilta kaksi kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitettua jäteautoa, katsoo, että kyseiset kuorma-autot kuuluvat kartellin kohteena oleviin tuotteisiin. Daimler väittää sitä vastoin kyseisessä tuomioistuimessa, että koska kyseiset kuorma-autot ovat erikoiskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja, ne eivät kuulu kyseessä olevan päätöksen aineelliseen soveltamisalaan.
34 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee siten selvästi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kyseessä olevan päätöksen ulottuvuutta ja erityisesti sitä, kuuluvatko kyseiset kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitetut kuorma-autot komission kyseisessä päätöksessä toteaman kartellin kohteena oleviin tuotteisiin.
35 Näissä olosuhteissa on ilmeistä, että pyydetty mainitun päätöksen ulottuvuuden tulkinta on tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista, onko vahingonkorvausvaatimus tässä tapauksessa perusteltu vai ei.
36 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että ennakkoratkaisupyyntö on tutkittava.
Asiakysymys
37 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, onko kyseessä olevaa päätöstä tulkittava siten, että erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot, erityisesti kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitetut jäteautot, kuuluvat kyseisessä päätöksessä todetun kartellin kohteena oleviin tuotteisiin.
38 Tältä osin on aluksi todettava, että komission päätöksessä todetun SEUT 101 artiklan rikkomisen kohteena olevat tuotteet määritetään kartellin kohteena olevien sopimusten ja toimintojen perusteella. Kartellin jäsenet keskittyvät nimittäin vapaaehtoisesti kilpailunvastaisessa toiminnassaan kyseisen kartellin kohteena oleviin tuotteisiin.
39 Tästä seuraa, että sen määrittämiseksi, kuuluvatko erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot, erityisesti kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitetut jäteautot, kyseessä olevassa päätöksessä todetun kartellin kohteena oleviin tuotteisiin, on viitattava ensisijaisesti kyseisen päätöksen päätösosaan ja perusteluihin, joten unionin johdetun oikeuden eri säädöksissä, joihin tämän menettelyn osapuolet viittaavat, olevien käsitteiden ”kuorma-auto” ja ”erikoiskäyttöön tarkoitettu ajoneuvo” määritelmät ovat merkityksettömiä.
40 Tältä osin on todettava, että kyseessä olevan päätöksen 1 artiklan mukaan pääasiassa kyseessä oleva kartelli koski yhtäältä hinnoittelua ja bruttohintojen korotuksia kuorma-automarkkinoilla ETA-alueella ja toisaalta keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen Euro 3–6 ‑standardien edellyttämien päästövähennystekniikoiden käyttöönoton ajankohtaa ja kustannusten siirtämistä eteenpäin.
41 Komissio täsmensi pääasiassa kyseessä olevan kartellin kohteiden osalta kyseessä olevan päätöksen alajaksossa ”Kohde” olevassa viidennessä perustelukappaleessa nimenomaisesti tuotteet, joista pääasian kartellin jäsenet ovat sopineet salaisia yhteistoimintajärjestelyjä.
42 Kuten kyseisen perustelukappaleen ensimmäisestä virkkeestä ilmenee, pääasiassa rikkomisen kohteena ovat 6–16 tonnia painavat (keskiraskaat) kuorma-autot ja yli 16 tonnia painavat (raskaat) perävaunuttomat kuorma-autot ja vetoautot. Komissio on kyseisen perustelukappaleen alaviitteessä 5 nimenomaisesti sulkenut rikkomisen kohteiden ulkopuolelle ainoastaan sotilaskäyttöön tarkoitetut kuorma-autot.
43 Saman perustelukappaleen toisessa virkkeessä täsmennetään, että kyseessä olevaan päätökseen johtanut asia ei koske myynninjälkeistä tai muuta palvelua, takuita kuorma-autoille eikä käytettyjen kuorma-autojen tai muiden tavaroiden tai palvelujen myyntiä.
44 Koska kyseessä olevan päätöksen viidennessä perustelukappaleessa tehty kuorma-autojen luokkakohtainen erottelu tehdään yksinomaan kuorma-autojen painon perusteella, on katsottava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 74 kohdassa, että ainoa peruste päätöksessä sen määrittämiseksi, kuuluuko kuorma-auto sen soveltamisalaan, on sen paino.
45 Tästä seuraa, että kyseessä oleva päätös koskee kaikkia keskiraskaita kuorma-autoja ja raskaita perävaunuttomia kuorma-autoja ja vetoautoja.
46 Kyseiseen päätökseen ei myöskään sisälly mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot eivät kuulu pääasiassa kyseessä olevan rikkomisen kohteisiin.
47 Kuten muun muassa kyseessä olevan päätöksen 46, 48 ja 56 perustelukappaleesta, jotka kuuluvat alajaksoon, jonka otsikko on ”Rikkomisen luonne ja laajuus”, ilmenee, pääasiassa kyseessä olevan rikkomisen kohteena olivat kaikki erikois- ja perusajoneuvot samoin kuin pääasian kartelliin osallistuneiden eri valmistajien tehtaalla asennettavat valinnaiset varusteet.
48 Erityisesti kyseisen päätöksen 46 perustelukappaleesta ilmenee ensinnäkin, että komissio on osoittanut, että asianomaiset yritykset vaihtoivat keskenään kuorma-autojen bruttohinnastoja ja tietokoneavusteisia kuorma-autojen kokoonpanosovelluksia, jotka sisälsivät kaikki mallit ja valinnaiset varusteet, mikä helpotti bruttohintalaskelmia kaikille kuorma-autokokoonpanoille. Mainitun päätöksen 28 perustelukappaleen mukaan näihin hinnastoihin sisältyivät kaikkien keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-automallien sekä eri valmistajien tarjoamien tehtaalla asennettavien valinnaisten varusteiden (erikoiskäyttöön tarkoitetuille ajoneuvoille) hinnat.
49 Seuraavaksi on todettava, että kyseessä olevan päätöksen 48 perustelukappaleesta ilmenee, että asianomaisten yritysten keskenään vaihtamien tietokoneavusteisten kokoonpanosovellusten avulla oli mahdollista määrittää, mitkä lisävarusteet sopivat yhteen minkäkin kuorma-auton kanssa ja mitkä valinnaiset varusteet olivat osa vakiovarusteita ja mitkä olivat lisävarusteita.
50 Lopuksi kyseisen päätöksen 56 perustelukappaleesta käy selväksi, että kyseessä olevien yritysten välillä vaihdetut tiedot koskivat joko kuorma-autojen perusmallien tai kuorma-autojen ja niihin saatavilla olevien valinnaisten varusteiden tulevia bruttohintakorotuksia.
51 Näin ollen on katsottava, että erikoisajoneuvot, mukaan lukien kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitetut jäteautot, kuuluvat kyseessä olevassa päätöksessä todetun kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena oleviin tuotteisiin.
52 Tätä toteamusta eivät horjuta muun muassa Daimlerin, TRATON SE:n ja Iveco Magirusin esittämät väitteet, joiden mukaan sovintomenettelyssä niille osoitetuilla tiedonsaantipyynnöillä on välttämättä merkitystä sen määrittämiseksi, kuuluivatko erikoiskäyttöön tarkoitetut kuorma-autot pääasiassa kyseessä olevan kartellin kohteena oleviin tuotteisiin. Komissio totesi kuitenkin selvästi tämän tuomion 19 kohdassa mainitussa 30.6.2015 päivätyssä tiedonsaantipyynnössään, jonka tarkoituksena oli saada tietoja liikevaihdosta, joka kyseisille yrityksille oli kertynyt suoraan tai välillisesti sakon määrän määrittämiseksi todetun rikkomisen kohteena olevista tuotteista, että sotilaskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot ja paloautot eivät kuuluneet sen kuorma-autojen käsitteen soveltamisalaan, jonka osalta kertyneet liikevaihdot piti ilmoittaa. Tässä yhteydessä olisi ristiriitaista jättää ottamatta huomioon erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen myynnistä kertyneet liikevaihdot sakkoa laskettaessa ja silti sisällyttää nämä kuorma-autot kyseessä olevan päätöksen viidennessä perustelukappaleessa tarkoitetun kuorma-auton käsitteen soveltamisalaan.
53 Tästä on todettava ensinnäkin, että – kuten tämän tuomion 12 kohdassa mainitun komission tiedonannon 2 kohdasta ilmenee – vaikka komissio voi sovintomenettelyssä korvata asianomaisten yritysten yhteistyön, se ei neuvottele unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta eikä siihen sovellettavasta seuraamuksesta. Näin ollen sillä, että kyseessä oleva päätös on tehty tällaisen menettelyn yhteydessä, ei ole vaikutusta kilpailunvastaisen toiminnan ulottuvuuden määrittämiseen.
54 Toiseksi asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että suorittaakseen tässä asetuksessa sille määrätyt tehtävät komissio voi pelkällä pyynnöllä tai päätöksellä vaatia yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot.
55 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että tiedonsaantipyynnön tarkoituksena on ainoastaan mahdollistaa se, että komissio saa kerättyä tarvittavat tiedot ja asiakirjat tarkastaakseen tietyn tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen olemassaolon ja ulottuvuuden (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2016, HeidelbergCement v. komissio, C‑247/14 P, EU:C:2016:149, 37 kohta).
56 Kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 83 kohdassa, tällaisella tiedonsaantipyynnöllä ei ole tarkoitus määrittää tai täsmentää tuotteita, joita kilpailunvastainen toiminta koskee.
57 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että tämän tuomion 19 kohdassa mainitulla 30.6.2015 päivätyllä tiedonsaantipyynnöllä pyrittiin sakon määrän määrittämiseksi ainoastaan saamaan tietoja kyseessä olevien yritysten liikevaihdosta, joka oli kertynyt niistä tuotteista, jotka liittyivät suoraan tai välillisesti todettuun rikkomiseen.
58 Kolmanneksi on muistutettava, että komissiolla on laaja harkintavalta sakkojen laskentamenetelmän osalta kilpailua koskevien unionin sääntöjen rikkomistapauksessa. Tähän menetelmään sisältyy joustavia osatekijöitä, joiden perusteella komissiolla on mahdollisuus käyttää omaa harkintavaltaansa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti (tuomio 3.9.2009, Papierfabrik August Koehler AG ym. v. komissio, C‑322/07 P, C‑327/07 P ja C‑338/07 P, EU:C:2009:500, 112 kohta).
59 Vaikka asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa jätetään komissiolle harkintavaltaa, siinä kuitenkin rajoitetaan sen käyttöä asettamalla objektiiviset kriteerit, joita komission on noudatettava. Siten yhtäältä mahdollisesti määrättävällä sakolla on numeroina ilmaistavissa oleva ja absoluuttinen enimmäismäärä, joten yritykselle määrättävissä olevan sakon enimmäismäärä on määritettävissä etukäteen. Toisaalta tämän harkintavallan käyttämistä rajoittavat myös komission itselleen asettamat käytännesäännöt (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, Schindler Holding ym. v. komissio, C‑501/11 P, EU:C:2013:522, 58 kohta ja tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C‑286/13 P, EU:C:2015:184, 146 kohta).
60 Tältä osin suuntaviivojen 13 kohdassa määrätään, että ”määrittääkseen sakon perusmäärän komissio käyttää sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt Euroopan talousalueen (ETA) alueella sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella”. Näiden samojen suuntaviivojen 6 kohdassa täsmennetään, että ”rikkomiseen liittyvien tavaroiden ja palveluiden myyntiarvon sekä [sen] keston katsotaan yhdessä muodostavan asianmukaisen vertailuarvon rikkomisen taloudellisen merkityksen ja kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen suhteellisen osuuden selvittämiseksi”.
61 Vuoden 2006 suuntaviivojen 37 kohdan mukaan kuhunkin asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi tai pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi voi silti olla perusteltua, että komissio poikkeaa kyseisissä suuntaviivoissa vahvistetuista yleisistä menetelmistä.
62 Kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 94 ja 95 kohdassa, komission ei tarvittaessa täydy ottaa huomioon kaikkien kartellin kohteena olevien myyntien enimmäisarvoa varmistaakseen sakon tehokkuuden ja varoittavuuden.
63 On kuitenkin todettava, että kun komissio päättää tukeutua vuoden 2006 suuntaviivojen 37 kohtaan ja poiketa niissä vahvistetuista yleisistä menetelmistä, sen on noudatettava SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuuttaan. Komissio ei voi yksittäistapauksessa poiketa mainituista suuntaviivoista esittämättä syitä, jotka ovat unionin oikeuden kanssa yhteensoveltuvia.
64 Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan päätöksen 106 perustelukappaleesta ilmenee, että määrätyt sakot oli laskettu vuoden 2006 suuntaviivoissa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Komissio muistutti kyseisen päätöksen 108 ja 110 perustelukappaleessa myös suuntaviivojen 13 kohdassa vahvistetusta merkityksellisten myyntien laskentasäännöstä. Komissio totesi kyseisen päätöksen 109 perustelukappaleessa, että merkityksellisten myyntien arvo sisälsi keskiraskaiden kuorma-autojen perävaunuttomien kuorma-autojen ja vetoautojen myynnit.
65 Kyseisen päätöksen 112 perustelukappaleesta ilmenee kuitenkin, että komissio sovelsi vuoden 2006 suuntaviivojen 37 kohtaa mukauttaakseen yhtenäisesti kunkin yrityksen myynnin arvon osuutta laskeakseen sakkojen muuttuvat ja lisämäärät. Komissio selvitti tehneensä niin harkintavaltansa puitteissa muun muassa ”oikeasuhteisuuden vuoksi”. Komissio katsoi erityisesti, että kun otetaan huomioon kyseessä olevien yritysten myyntiarvojen laajuus, asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan taustalla olevat ehkäisevän vaikutuksen ja oikeasuhteisuuden tavoitteet voitiin saavuttaa ilman asianomaisten yritysten kuorma-autojen myynnin kokonaisarvoa. Näin ollen komissio päätti kyseisen 37 kohdan mukaisesti ottaa sakon laskemiseksi huomioon vain murto-osan myyntien kokonaisarvosta.
66 Näin ollen on – kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 90 ja 91 kohdassa – todettava, ettei sen perusteella, että erikoiskäyttöön tarkoitetut kuorma-autot on jätetty tämän tuomion 19 kohdassa mainitussa 30.6.2015 päivätyssä tiedonsaantipyynnössä, joka koskee kyseessä olevien yritysten liikevaihtoa, jota niille oli kertynyt todettuun rikkomiseen suoraan tai välillisesti liittyvistä tuotteista, mainitun käsitteen ”kuorma-autot” ulkopuolelle, eikä sen perusteella, että kyseessä olevan päätöksen 112 kohdassa komissio päätti ottaa huomioon vain murto-osan myyntien kokonaisarvosta sakon laskemiseksi, voida päätellä, että erikoiskäyttöön tarkoitetut kuorma-autot eivät olleet pääasiassa kyseessä olevan kartellin kohteena.
67 Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että kyseessä olevaa päätöstä on tulkittava siten, että erikoiskäyttöön tarkoitetut kuorma-autot, mukaan lukien kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitetut jäteautot, kuuluvat kyseisessä päätöksessä todetun kartellin kohteena oleviin tuotteisiin.
Oikeudenkäyntikulut
68 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
[SEUT] 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39824 – Kuorma-autot) 19.7.2016 annettua komission päätöstä C(2016) 4673 final on tulkittava siten, että erikoiskäyttöön tarkoitetut kuorma-autot, mukaan lukien kotitalousjätteiden keräämiseen tarkoitetut jäteautot, kuuluvat kyseisessä päätöksessä todetun kartellin kohteena oleviin tuotteisiin.
Allekirjoitukset