Asia C-670/16
Tsegezab Mengesteab
vastaan
Saksan liittotasavalta
(Ennakkoratkaisupyyntö – Verwaltungsgericht Minden)
Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Kolmannen maan kansalaisen jossakin jäsenvaltiossa tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion määrittäminen – 20 artikla – Määrittämismenettelyn alkaminen – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättäminen – Toimivaltaisten viranomaisten saama viranomaisten suorittama hakemuksen kirjaaminen – 21 artiklan 1 kohta – Vastaanottopyynnön tekemiselle asetetut määräajat – Vastuun siirtyminen toiselle jäsenvaltiolle – 27 artikla – Oikeussuojakeino – Tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuus
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 26.7.2017
1. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Kansainvälisen suojelun hakijan osalta tehtyyn siirtopäätökseen kohdistettu muutoksenhaku – Mahdollisuus vedota vastaanottopyynnön tekemiselle asetettujen määräaikojen päättymiseen – Sillä, että pyynnön saanut jäsenvaltio on hyväksynyt mainitun hakemuksen, ei ole vaikutusta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 johdanto-osan 19 perustelukappale, 21 artiklan 1 kohta ja 27 artiklan 1 kohta)
2. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Vastaanottomenettely – Vastaanottopyynnön tekemiselle asetetut määräajat – Enintään kolme kuukautta kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisestä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 21 artiklan 1 kohta)
3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Vastaanottomenettely – Menettelyn alkaminen – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättäminen – Toimivaltaisten viranomaisten saama viranomaisten suorittama hakemuksen kirjaaminen – Käsite
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 20 artiklan 2 kohta)
1. Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 27 artiklan 1 kohtaa, luettuna tämän asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen valossa, on tulkittava siten, että kansainvälistä suojelua hakeva henkilö voi vedota hänestä tehtyä siirtopäätöstä koskevassa oikeussuojakeinossa kyseisen asetuksen 21 artiklan 1 kohdassa asetetun määräajan päättymiseen myös silloin, jos pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on valmis ottamaan tämän hakijan vastaan.
Siltä osin kuin on kyse kyseisen asetuksen tavoitteista, sen johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta on korostettava seuraavan, että sen lisäksi, että tässä samassa asetuksessa vahvistetaan periaatteet, joihin asetus N:o 343/2003 perustuu, saadut kokemukset huomioon ottaen siinä tehdään samalla tarvittavat parannukset paitsi Dublin-järjestelmän tehokkuuteen myös hakijoille tämän järjestelmän mukaisesti myönnettävään suojeluun, joka varmistetaan erityisesti heidän saamallaan tehokkaalla ja täysimääräisellä oikeussuojalla (tuomio 7.6.2016, Ghezelbash, C‑63/15, EU:C:2016:409, 52 kohta).
Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeussuojakeinon ulottuvuuden rajoittava tulkinta voisi kuitenkin olla esteenä tämän tavoitteen toteuttamiselle (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2016, Ghezelbash, C‑63/15, EU:C:2016:409, 53 kohta).
Edellä esitetystä seuraa, että tätä säännöstä on tulkittava siten, että siinä turvataan kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle tehokas oikeussuoja erityisesti varmistamalla hänelle mahdollisuus käyttää hänen siirrostaan tehdyn päätöksen osalta oikeussuojakeinoa, joka voi koskea tämän asetuksen soveltamisen tutkimista ja myös kyseisessä asetuksessa säädettyjen menettelyllisten takeiden noudattamista (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2016, Karim, C‑155/15, EU:C:2016:410, 22 kohta).
Tältä osin on huomattava, että unionin lainsäätäjä on määritellyt näiden määräaikojen päättymisen vaikutukset täsmentämällä Dublin III ‑asetuksen 21 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, että jollei kyseistä pyyntöä ole tehty säädetyissä määräajoissa, vastuu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä säilyy sillä jäsenvaltiolla, jossa hakemus on jätetty. Tästä seuraa, että tämän asetuksen 21 artiklan 1 kohdan säännöksillä on tosin tarkoitus säännellä vastaanottomenettelyä, mutta lisäksi ne myös osaltaan auttavat – samalla tavoin kuin kyseisen asetuksen III luvussa vahvistetut perusteet – määrittämään samassa asetuksessa tarkoitetun, hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion. Näin ollen päätöstä henkilön siirtämisestä muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tehty, ei voida pätevästi tehdä näissä säännöksissä asetettujen määräaikojen päättymisen jälkeen.
Näin ollen sen varmistamiseksi, että riitautettu siirtopäätös on tehty soveltaen oikein asetuksessa säädettyä vastaanottomenettelyä, tuomioistuimen, jossa on haettu muutosta siirtopäätökseen, on voitava tutkia turvapaikanhakijan, joka vetoaa siihen, että kyseisen asetuksen 21 artiklan 1 kohdan säännöksiä on rikottu, esittämät väitteet (ks. analogisesti tuomio 7.6.2016, Karim, C‑155/15, EU:C:2016:410, 26 kohta).
(ks. 46–48, 52, 53, 55 ja 62 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Asetuksen N:o 604/2013 21 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että vastaanottopyyntöä ei voida tehdä pätevästi yli kolmen kuukauden kuluttua kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisestä, vaikka tämä pyyntö on esitetty tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla alle kahden kuukauden kuluttua Eurodac-osuman saamisesta.
(ks. 74 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)
3. Asetuksen N:o 604/2013 20 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kansainvälistä suojelua koskeva hakemus katsotaan jätetyksi, kun kyseisestä asetuksesta seuraavien velvoitteiden täytäntöönpanosta vastaava viranomainen on saanut viranomaisen laatiman asiakirjan, jossa vahvistetaan kolmannen maan kansalaisen hakeneen kansainvälistä suojelua, ja tarvittaessa silloin, kun tämä viranomainen on saanut pelkästään tällaiseen asiakirjaan sisältyvät pääasialliset tiedot mutta ei tätä asiakirjaa tai sen jäljennöstä.
Tältä osin on ensinnäkin todettava, että tämän säännöksen toisessa virkkeessä täsmennetään, että jos hakemusta ei ole tehty kirjallisesti, on aikeesta ilmoittamisen ja hakemuksen kirjaamisen välisen ajan oltava mahdollisimman lyhyt, mikä viittaa yhtäältä siihen, että tämä hakemuksen kirjaaminen on ennen kaikkea muodollisuus, jonka tarkoituksena on merkitä muistiin kolmannen maan kansalaisen aikomus hakea kansainvälistä suojelua, ja toisaalta siihen, että sen toteuttamista ei pidä lykätä.
Toiseksi saman asetuksen 20 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että menettely hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi alkaa heti, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on ensimmäisen kerran jätetty johonkin jäsenvaltioon. Tästä seuraa, että voidakseen aloittaa tehokkaasti menettelyn hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi toimivaltaisen viranomaisen on saatava varma tieto siitä, että kolmannen maan kansalainen on hakenut kansainvälistä suojelua, eikä tällöin ole tarpeen, että tässä tarkoituksessa laadittu asiakirja on tarkasti määrätyssä muodossa tai että se sisältää merkityksellisiä lisätietoja Dublin III ‑asetuksessa vahvistettujen perusteiden soveltamisen tai varsinkaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen aineellisen tutkinnan kannalta. Tässä menettelyn vaiheessa ei myöskään ole tarpeen, että henkilökohtainen puhuttelu on jo järjestetty.
Kolmanneksi kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille myönnettyjen tiettyjen merkittävien takeiden tehokkuutta rajoitettaisiin, jos pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen asiakirjan saaminen ei olisi riittävä osoitus kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisestä.
Neljänneksi Dublin III ‑asetuksessa annetaan erityinen asema ensimmäiselle jäsenvaltiolle, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty. Jos näissä olosuhteissa katsottaisiin, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen asiakirja ei ole tässä säännöksessä tarkoitettu ”hakemuksen kirjaaminen”, kolmannen maan kansalaiset voisivat käytännössä poistua jäsenvaltiosta, jossa he ovat hakeneet kansainvälistä suojelua, ja hakea uudelleen tätä suojelua toisessa jäsenvaltiossa ilman, että heitä voitaisiin tällä perusteella siirtää ensimmäiseen jäsenvaltioon, ja ilman, että heidän alkuperäistä toimintaansa edes olisi mahdollista jäljittää Eurodac-järjestelmän perusteella. Tällainen tilanne voisi vaikuttaa vakavasti Dublin-järjestelmän toimintaan kyseenalaistamalla erityisaseman, joka annetaan Dublin III ‑asetuksessa ensimmäiselle jäsenvaltiolle, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty.
Kaikilla näillä perusteilla pääasiassa kyseessä olevan kaltainen viranomaisen laatima asiakirja, jossa vahvistetaan kolmannen maan kansalaisen hakeneen kansainvälistä suojelua, on katsottava tämän asetuksen 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi ”hakemuksen kirjaamiseksi”.
(ks. 84, 85, 88, 91, 93, 95, 97 ja 103 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)