Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Groupe Danonen 22.2.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia T-38/02)

    Oikeudenkäyntikieli: ranska

Groupe Danone, kotipaikka Pariisi, on nostanut 22.2.2002 kanteen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajat ovat asianajajat Antoine Winckler ja Marc Waha.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa päätöksen EY 230 artiklan nojalla

(toissijaisesti alentaa EY 229 artiklan nojalla kantajalle päätöksessä määrättyä sakkoa

(velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tässä asiassa riidanalainen päätös koskee kahta yritysten välistä yhteistoimintajärjestelyä Belgian olutmarkkinoilla. Interbrew N.V. ja Brouwerijen Alken-Maes N.V. -yhtiöitä väitetään ensimmäisen yhteistoimintajärjestelyn osapuoliksi. Järjestelyyn kuuluu muun muassa yleinen hyökkäämättömyyssopimus, sopimus vähittäiskaupan hinnoista ja hotelli- ja ravintola-alan markkinoiden ("horeca") jakaminen. Komissio ei tuomitse Alken-Maesia sen osallistumisesta tähän yhteistoimintajärjestelyyn, vaan ainoastaan sen silloisen enemmistöosakkaan, kantajan, sen vuoksi, että se on itse osallistunut yhteistoimintajärjestelyyn ja sen vuoksi, että se ja Alkaen-Maes muodostivat taloudellisen yksikön.

Vastaaja toteaa myös, että Interbrew, Alken-Maes, Haacht ja Martens ovat sopineet toisesta yhteistoimintajärjestelystä jälleenmyyjien merkeillä myydyistä oluista, joka koskee markkinoiden jakamista ja hintojen yhdenmukaistamista. Tämän toisen yhteistoimintajärjestelyn osalta päätöksellä ei tuomita kantajaa entisen tytäryhtiönsä toiminnasta, koska kantaja ei ole osallistunut siihen.

Kantaja ei riitauta niitä toteamuksia, joiden perusteella riidanalainen päätös on tehty. Vaatimustensa tueksi se tuo esiin seuraavat oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

( Komissio on loukannut suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se on määrännyt sakon perusmääräksi 25 miljoonaa euroa.

( Päätös ei ole tosiasiallisesti perusteltu siltä osin kuin siinä todetaan, että kilpailusääntöjen rikkominen on tapahtunut 28.1.1993 ja 28.1.1998 välisenä aikana. Näin ollen komissio on soveltanut sakon määrään nähden liian suurta kerrointa.

( Päätös ei ole tosiasiallisesti perusteltu kun siinä todetaan, että kantaja on käyttänyt pakottavia toimenpiteitä painostaakseen Interbrew'ta osallistumaan yhteistoimintajärjestelyyn.

( Sakon korottaminen päätöksessä ei ole oikeudellisesti eikä tosiasiallisesti perusteltua, koska kantaja on jo tuomittu kaksi kertaa. Tältä osin komissio on loukannut nulla poena sine lege- ja ne bis in idem-periaatteita ja oikeusvarmuuden periaatetta.

( Päätös ei ole oikeudellisesti eikä tosiasiallisesti perusteltu, koska siinä alennetaan sakkoa lieventävien asianhaarojen vuoksi ainoastaan 10%. Päätöksessä on kieltäydytty ottamasta huomioon hintavalvonnan vaikutusta ja yhteistoiminnan perinnettä panimoalalla, sitä, että yhteistoimintajärjestelyllä ei ole ollut vaikutusta markkinoihin, sitä, että Alkaen-Maes on riippuvainen Interbrew'n määräävän aseman vuoksi, Alkaen-Maesin taloudellisia vaikeuksia ja kyseessä olevan ajanjakson aikana vallinnutta kriisitilannetta.

( Päätös ei ole oikeudellisesti eikä tosiasiallisesti perusteltu siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja on kiistänyt sitä vastaan todetut tosiseikat. Tästä syystä kantajalle olisi pitänyt myöntää huomattava sakon alennus.

Kantaja väittää myös, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu ja komissiolle kuuluvaa perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty.

____________