Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Britannia Alloys and Chemicals Limitedin 21.2.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-33/02)

    Oikeudenkäyntikieli: englanti

Britannia Alloys and Chemicals Limited on nostanut 21.2.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat Samantha Mobley ja Helen Bardell, Baker & McKenzie, Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta).

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

( kumoaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 11.12.2001 tehdyn komission päätöksen (asia COMP/E-1/37.027 - sinkkifosfaatti) 3 artiklan siltä osin kuin se koskee kantajaa;

(toissijaisesti muuttaa päätöksen 3 artiklaa siltä osin kuin se koskee kantajaa poistamalla kantajalle siinä määrätyn sakon tai alentamalla sen määrää huomattavasti;

(velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Kantaja riitauttaa edellä mainitun päätöksen, jossa komissio totesi, että kantaja sekä viisi muuta yritystä olivat rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa osallistumalla jatkuvaan sopimukseen ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin sinkkifosfaattialalla. Kantajalle määrättiin 3,37 miljoonan euron sakko sen jälkeen, kun sakkoa oli yhteistyötiedonannon D(2) jakson mukaisesti alennettu 10 prosenttia.

Kantaja väittää, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 17/62 15 artiklan 2 kohtaa, kun se on 10 prosentiksi liikevaihdosta vahvistettua rajoitusta soveltaessaan viitannut päätöksessä kantajan liikevaihtoon 30 päivänä kesäkuuta 1996 päättyneenä tilivuotena sen sijaan, että se olisi viitannut päätöksen tekemistä edeltävään kantajan tilivuoteen, ja näin ollen on katsonut, että 3,75 miljoonan euron sakko ei ylittänyt sakon mahdollista enimmäismäärää. Viittaamalla tässä laskelmassa muuhun tilivuoteen kuin päätöksen tekemistä edeltävään tilivuoteen komissio poikkesi aikaisemmasta käytännöstään ja rikkoi siten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Kantaja toteaa, että kun päätöksessä viitataan siihen viimeiseen kokonaiseen vuoteen, jolloin harjoitettiin tavanomaista liiketoimintaa, sen sijaan että siinä olisi viitattu päätöksen tekemistä edeltävään tilivuoteen, päätöksessä syrjitään joitakin samassa tilanteessa olevia yrityksiä ja siten loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Päätöksessä loukataan myös suhteellisuusperiaatetta määräämällä kantajalle sakko, joka ei vastaa kantajan taloudellista tilannetta päätöksentekoajankohtana.

Lisäksi kantaja väittää, että siltä osin kun päätös koskee kantajaa, komissio on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta, kun se on 10 prosentiksi liikevaihdosta vahvistettua rajoitusta laskiessaan viitannut muuhun tilivuoteen kuin päätöksen tekemistä edeltävään tilivuoteen. Tällaisen menettelytavan johdosta yritysten on mahdotonta arvioida riittävällä varmuudella etukäteen, mitä seuraamuksia niille saatettaisiin määrätä. Kyseisen periaatteen mukaisesti asetuksen N:o 17/62 15 artiklan 2 kohtaa on tulkittava suppeasti sillä tavoin, että 10 prosentin rajoitusta on aina sovellettava päätöksen tekemistä välittömästi edeltävään tilivuoteen.

____________