Asia C-442/09

Karl Heinz Bablok ym.

vastaan

Freistaat Bayern

(Bayerischer Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Muuntogeeniset elintarvikkeet – Asetus (EY) N:o 1829/2003 – 2–4 ja 12 artikla – Direktiivi 2001/18/EY – 2 artikla – Direktiivi 2000/13/EY – 6 artikla – Asetus (EY) N:o 178/2002 – 2 artikla – Mehiläistuotteet – Muuntogeenisten kasvien siitepölyn esiintyminen – Seuraukset – Markkinoille saattaminen – Käsitteet ”organismi” ja ”elintarvike, joka sisältää muuntogeenisistä organismeista valmistettuja ainesosia”

Tuomion tiivistelmä

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut – Asetus N:o 1829/2003 – Muuntogeeninen organismi – Käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1829/2003 2 artiklan 5 alakohta)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut – Asetus N:o 1829/2003 – Soveltamisala

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 178/2002 2 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1829/2003 2 artiklan 1, 10 ja 13 alakohta sekä 3 artiklan 1 kohdan c alakohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin N:o 2000/13 6 artiklan 4 kohdan a alakohta)

3.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut – Asetus N:o 1829/2003 – Elintarviketta koskeva lupa- ja valvontavelvollisuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1829/2003 3 artiklan 1 kohta, 4 artiklan 2 kohta ja 12 artiklan 2 kohta)

1.        Muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun asetuksen N:o 1829/2003 2 artiklan 5 alakohdassa olevaa muuntogeenisen organismin käsitettä on tulkittava siten, että muuntogeenisen maissin siitepölyn kaltainen aine, joka on menettänyt lisääntymiskykynsä ja joka ei pysty siirtämään sisältämäänsä perintöainesta, ei enää kuulu tämän käsitteen soveltamisalaan.

(ks. 62 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun asetuksen N:o 1829/2003 2 artiklan 1, 10 ja 13 alakohtaa ja 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annetun asetuksen N:o 178/2002 2 artiklaa ja myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 2000/13 6 artiklan 4 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kun DNA:ta ja muuntogeenisiä proteiineja sisältävän siitepölyn kaltaista ainetta ei voida pitää muuntogeenisenä organismina, hunajan ja kyseistä ainetta sisältävien lisäravinteiden kaltaiset tuotteet ovat asetuksen N:o 1829/2003 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja elintarvikkeita, jotka sisältävät muuntogeenisistä organismeista valmistettuja ainesosia. Tätä määritelmää voidaan soveltaa riippumatta siitä, onko kyseisen aineen kulkeutuminen ollut tarkoituksellista vai sattumanvaraista.

Siitepöly ei nimittäin ole vieras aine, hunajan epäpuhtaus, vaan sen normaali osatekijä, jota ei lähtökohtaisesti voida unionin lainsäätäjän tahdon mukaisesti erottaa, vaikka ajanjakso, jolloin se on kulkeutunut hunajaan, ja se, missä määrin sitä esiintyy hunajassa, ovat jossain määrin sattumanvaraisia hunajaa valmistettaessa. Siitepölyn on siten katsottava olevan elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa käytetty aine, joka on mukana valmiissa tuotteessa, ja se on siten määriteltävä asetuksen N:o 1829/2003 2 artiklan 13 alakohdassa ja direktiivin 2000/13 6 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi ”ainesosaksi”.

(ks. 77–79 ja 92 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        Muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun asetuksen N:o 1829/2003 3 artiklan 1 kohtaa ja 4 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kun niissä asetetaan elintarvikkeelle lupa- ja valvontavelvollisuus, tähän velvollisuuteen ei voida soveltaa vastaavasti sietokynnystä, josta säädetään kyseisen asetuksen merkitsemistä koskevan 12 artiklan 2 kohdassa.

(ks. 108 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)