TUOMIO 25.10.2011 – ASIA T-192/08

TRANSNATIONAL COMPANY ”KAZCHROME” JA ENRC MARKETING v. NEUVOSTO

II - 74      

            II - 75

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

25 päivänä lokakuuta 2011 (*)

Polkumyynti – Entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta, Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Kazakstanista ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonti – Syy-yhteys – Yhteisön etu – Yhteistyön puuttuminen – Saatavilla olevat tiedot – Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema – Puolustautumisoikeudet – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T‑192/08,

Transnational Company ”Kazchrome” AO, kotipaikka Aqtöbe (Kazakstan),

ENRC Marketing AG, kotipaikka Kloten (Sveitsi),

edustajinaan aluksi asianajajat L. Ruessmann ja A. Willems, sittemmin Willems ja S. de Knop,

kantajina,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään aluksi J.-P. Hix, sittemmin Hix ja B. Driessen, avustajinaan aluksi asianajajat G. Berrisch ja G. Wolf, sittemmin Berrisch,

vastaajana,

jota tukevat

Euroopan komissio, asiamiehinään H. van Vliet ja K. Talabér-Ritz,

ja

Euroalliages, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat J. Bourgeois, Y. van Gerven ja N. McNelis,

väliintulijoina,

jossa vaaditaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 25.2.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 172/2008 (EUVL L 55, s. 6) osittaista kumoamista siltä osin kuin se koskee kantajia.

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit K. Jürimäe (esittelevä tuomari) ja S. Soldevila Fragoso,

kirjaaja: hallintovirkamies N. Rosner,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 7.12.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantajat Transnational Company Kazchrome AO (jäljempänä Kazchrome) ja ENRC Marketing AG tuottavat ja myyvät ferropiitä, yhtä teräksen ja raudan tuotannossa käytettävistä raaka-aineista. Kazchrome, jonka kotipaikka on Kazakstan, myy kaiken tuotantonsa ENRC Marketingille, jonka kotipaikka on Sveitsi. ENRC Marketing myy Kazchromen tuotannon edelleen maailmanlaajuisesti.

2        Euroalliagesin (Euroopan rautayhdisteteollisuuden yhdyskomitea) tehtyä 16.10.2006 Euroopan yhteisöjen komissiolle asiassa kantelun, komissio aloitti polkumyynnin vastaisen menettelyn, joka koski entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta, Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Kazakstanista ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuontia, polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL L 56, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä perusasetus) [joka on korvattu polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51, oikaisu EUVL 2010 L 7, s. 22)], ja erityisesti perusasetuksen 5 artiklan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 5 artikla) mukaisesti. Polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus julkaistiin 30.11.2006 Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 291, s. 34). Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi ajanjakson 1.10.2005–30.9.2006 (jäljempänä tutkimusjakso). Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi ajanjakson tammikuusta 2003 tutkimusjakson loppuun (jäljempänä tarkastelujakso).

3        Kyseisessä menettelyssä kantajat jättivät 15.12.2006 komission yksiköille markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohta) mukaisesti.

4        Kantajat toimittivat 12.1.2007 vastauksensa polkumyyntiä koskevaan komission kyselylomakkeeseen sekä vahinkoa koskevan asiakirjan. Kantajat toimittivat 25.1.2007 komissiolle vahinkoa koskevia täydentäviä huomautuksia.

5        Kantajat ilmoittivat komissiolle 14.2.2007 päivätyllä kirjeellä luopuvansa osallistumisesta tutkimukseen mutta olevansa valmiita antamaan selvityksiä sille jo toimittamistaan tiedoista. Komissio ilmoitti kantajille samana päivänä päivätyllä faksilla peruuttavansa tarkastuskäynnin, joka oli määrä tehdä 22.2.–2.3.2007. Se korosti peruuttamisen tarkoittavan, että kantajien sen yksiköille toimittamia tietoja ei voida hyväksyä, koska niitä ei tarkasteta, ja että perusasetuksen 18 artiklan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 18 artikla) mukaisesti tutkimuksen päätelmät saattaisi olla tarpeen vahvistaa saatavilla olevien tietojen pohjalta. Kantajat ilmoittivat komissiolle 20.2.2007 päivätyllä kirjeellä, että vaikka ne eivät voineet tehdä täyttä yhteistyötä tutkimuksessa, ne toivoivat voivansa auttaa tätä siinä mahdollisuuksien mukaan.

6        Komissio ilmoitti kantajille 5.7.2007, että koska se ei ollut voinut tarkastaa niiden toimittamia tietoja niiden tiloissa, niille ei myönnetä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa. Kantajat lähettivät 16.7.2007 komissiolle markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman epäämistä koskevat huomautuksensa.

7        Komissio julkaisi 29.8.2007 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa 28.8.2007 annetun asetuksen (EY) N:o 994/2007 (EUVL L 223, s. 1; jäljempänä väliaikaista tullia koskeva asetus). Väliaikaista tullia koskevalla asetuksella otettiin käyttöön Kazakstanista peräisin olevan ferropiin tuontia koskeva 33,9 prosentin väliaikainen polkumyyntitulli. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 25 perustelukappaleessa komissio täsmensi, ettei kantajien esittämää hakemusta markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämiseksi ollut otettu huomioon, koska ne eivät olleet antaneet lupaa tarkastuskäynnin tekemiseen.

8        Komissio ilmoitti 30.8.2007 päivätyllä kirjeellä kantajille ne olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet oli otettu käyttöön (jäljempänä alustava ilmoitusasiakirja). Komissio lähetti 15.9.2007 päivätyllä kirjeellä kantajille täydennyksen alustavaan ilmoitusasiakirjaan. Kantajat toimittivat 5.10.2007 komissiolle alustavaa ilmoitusasiakirjaa koskevat huomautuksensa.

9        Komissio lähetti kantajille 18.12.2007 kirjeen, joka sisälsi ne olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella se aikoi antaa suosituksen lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta (jäljempänä lopullinen ilmoitusasiakirja). Kantajat esittivät 3.1.2008 komissiolle lähettämässään kirjeessä huomautuksensa lopullisesta ilmoitusasiakirjasta.

10      Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 25.2.2008 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 25.2.2008 annetun asetuksen (EY) N:o 172/2008 (EUVL L 55, s. 6; jäljempänä riidanalainen asetus). Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin määräksi vahvistettiin riidanalaisen asetuksen nojalla Kazakstanista peräisin olevien tuotteiden osalta 33,9 prosenttia.

 Menettely ja asianosaisten vaatimukset

11      Kantajat nostivat nyt käsiteltävän kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.5.2008 toimittamallaan kannekirjelmällä.

12      Euroalliages ja komissio pyysivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 1. ja 3.9.2008 jättämillään asiakirjoilla saada osallistua käsiteltävään asiaan väliintulijoina tukeakseen neuvoston vaatimuksia.

13      Kantajat pyysivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 28.10.2008 jättämällään asiakirjalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan nojalla, ettei tiettyä oikeudenkäyntiaineistoon sisältyvää luottamuksellista aineistoa annettaisi tiedoksi Euroalliagesille. Kantajat laativat kyseisistä kirjelmistä ja asiakirjoista tiedonantoa varten ei-luottamuksellisen toisinnon.

14      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi komission ja Euroalliagesin väliintulohakemukset 2.12.2008 ja 16.2.2009 antamillaan määräyksillä.

15      Euroalliages ilmoitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 10.3.2009 toimittamallaan kirjeellä, ettei se vastusta kantajien esittämää luottamuksellista käsittelyä koskevaa pyyntöä.

16      Komissio ilmoitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 26.6.2009 toimittamallaan kirjeellä, että se luopuu esittämästä väliintulokirjelmää, mutta osallistuu istuntoon.

17      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        ottaa kanteen tutkittavaksi,

–        kumoaa riidanalaisen asetuksen niitä koskevilta osin,

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18      Neuvosto, jota komissio tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen,

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19      Euroalliages vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen,

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan luettuna sille väliintulosta aiheutuneet kulut.

 Oikeudellinen arviointi

20      Kantajat vetoavat kumoamisvaatimuksen tueksi neljään kanneperusteeseen. Ensimmäisessä perusteessa ne riitauttavat arvion, jonka mukaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja vahingon välillä on syy-yhteys. Toisessa perusteessa ne kyseenalaistavat yhteisön edun tarkastelun. Kolmannessa perusteessa ne arvostelevat toimielinten arviota kantajien osallistumisesta yhteistyöhön tutkinnassa, perusasetuksen 18 artiklan soveltamista ja markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen käsittelyä. Neljännessä perusteessa ne vetoavat puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen.

A       Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja vahingon välistä syy-yhteyttä

21      Kantajien ensimmäisessä kanneperusteessa esittämät väitteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

–        ensinnäkin väitteisiin, jotka liittyvät polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden tarkastelua sääntelevien oikeusperiaatteiden tulkintaan; niissä kantajat vetoavat kanneperusteen ensimmäisessä osassa perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 6 ja 7 kohta) tulkinnassa tehtyihin oikeudellisiin virheisiin;

–        toiseksi väitteisiin, jotka liittyvät siihen, että toimielimet ovat tarkastelleet yksitellen sellaisia muita tekijöitä kuin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia, jotka ovat voineet aiheuttaa yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon tai myötävaikuttaa siihen; niissä kantajat vetoavat tältä osin kanneperusteen toisesta kahdeksanteen osassa ilmeisiin arviointivirheisiin sekä erilaisiin rikkomisiin, joita toimielimet ovat tehneet tarkastellessaan tiettyjä vahinkotekijöitä yksitellen;

–        kolmanneksi väitteisiin, jotka koskevat sitä, ettei muita vahinkotekijöitä kuin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ole tarkasteltu yhdessä; niissä kantajat vetoavat erityisesti perusteen ensimmäisessä ja kahdeksannessa osassa toimielinten tekemään ilmeiseen arviointivirheeseen, koska nämä eivät ole tarkastelleet kyseisiä tekijöitä yhdessä.

22      Nämä kolme väitteiden ryhmää tutkitaan vuorotellen.

1.     Syy-yhteyden tarkasteluun sovellettavien oikeusperiaatteiden tulkinta (ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa)

a)     Asianosaisten lausumat

23      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantajat väittävät, että menetelmässä, jota neuvosto käytti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja vahingon välisen syy-yhteyden osoittamisessa, on kaksi oikeudellista virhettä.

24      Kantajat väittävät ensinnäkin, että neuvoston menettelytapa ilmentää keinotekoista erottelua vahingon syy-yhteyden ja syy-yhteyttömyyden tarkastelun välillä. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaan syy-yhteyden asianmukainen tutkiminen edellyttää muiden tiedossa olevien tekijöiden huomioon ottamista alusta asti, jotta tutkintamenettelyn kohteena olevan tuonnin vaikutusta ei sekoitettaisi muiden tekijöiden vaikutukseen. Kantajien mukaan toimielimet eivät siis ole voineet päätellä, että tutkintamenettelyn kohteena oleva tuonti oli aiheuttanut vahingon, tutkimatta etukäteen, aiheutuiko vahinko tosiasiassa muista tekijöistä.

25      Toiseksi kantajat väittävät, että Maailman kauppajärjestön (WTO) valituselimen raporteista ja unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että syy-yhteyteen liittyvien tekijöiden vaikutusta on tarkasteltava yhdessä.

26      Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, väittää yhtäältä, että sen määrittämiseksi, onko polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa, on tutkittava aluksi, onko edellä mainittu tuonti aiheuttanut vahingon, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat sekä alihinnoittelulaskelma. Vasta sitten, kun kyseisen syy-yhteyden olemassaolo on vahvistettu, on tarpeen tutkia, ovatko muut tekijät voineet myötävaikuttaa vahinkoon siinä määrin, että ne ovat poistaneet syy-yhteyden. Neuvosto katsoo toisaalta, ettei muiden tekijöiden tutkimiselle yhdessä ole mitään välttämätöntä oikeudellista edellytystä, ettei kyseisen kaltaista tutkintaa sovelleta käytännössä ja ettei se ole unionin oikeuskäytännössä vahvistettu periaate.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

27      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa koskee lähinnä perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan soveltamisedellytyksiä. Kyseisen säännöksen nojalla neuvosto ja komissio ovat velvollisia tutkimaan, johtuuko vahinko, johon ne aikovat perustaa päätelmänsä, tosiasiallisesti polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, ja niiden on jätettävä ottamatta huomioon muiden tekijöiden aiheuttama vahinko (asia C-358/89, Extramet Industrie v. neuvosto, tuomio 11.6.1992, Kok., s. I-3813, 16 kohta ja asia T-107/04, Aluminium Silicon Mill Products v. neuvosto, tuomio 14.3.2007, Kok., s. II-669, 72 kohta).

28      On ensinnäkin määritettävä, edellytetäänkö – kuten kantajat väittävät – kyseisessä säännöksessä, että toimielimet tutkivat ensiksi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja muiden tiedossa olevien tekijöiden vaikutuksen yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon ennen kuin toteavat, että edellä mainitun tuonnin ja polkumyynnin välillä on syy-yhteys, vai – kuten neuvosto väittää – onko aluksi tarpeen tutkia, onko edellä mainittu tuonti aiheuttanut vahingon, ja sen jälkeen kun syy-yhteys on vahvistettu, ovatko muut tekijät voineet myötävaikuttaa vahinkoon siinä määrin, että ne poistavat edellä mainitun syy-yhteyden.

29      Tähän kysymykseen vastaamiseksi on tarkasteltava perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan sanamuotoa, tarkoitusta ja asiayhteyttä.

30      Kyseisen säännöksen sanamuodosta on ensinnäkin todettava, että perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdasta ilmenee, että toimielinten on osoitettava, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttaa merkittävän vahingon yhteisön tuotannonalalle, kun otetaan huomioon tuonnin määrä ja hinnat. Kyse on niin sanotun syy-yhteyden tarkastelusta. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdasta ilmenee lisäksi, että toimielinten on yhtäältä tutkittava kaikki muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kanssa aiheuttavat vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, ja toisaalta varmistettava, ettei näiden muiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa pidetä edellä mainitusta tuonnista johtuvana. Kyse on niin sanotun syy-yhteyttömyyden tarkastelusta.

31      Toiseksi on todettava, että kuten sekä kantajat että neuvosto ovat kirjelmissään todenneet, perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan tarkoituksena on varmistaa, että toimielimet erottavat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin haitalliset vaikutukset muiden tekijöiden haitallisista vaikutuksista. Elleivät toimielimet erota eri vahinkotekijöiden vaikutusta toisistaan, ne eivät voi kantajien mukaan perustellusti todeta, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut vahingon yhteisön tuotannonalalle.

32      Kyseisen säännöksen asiayhteydestä on kolmanneksi todettava, että koska perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdassa saatetaan perusasetuksen viidennen perustelukappaleen (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 kolmas perustelukappale) nojalla WTO:n perustamissopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 3) liitteessä 1 A olevan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (GATT) (EYVL L 336, s. 103; jäljempänä polkumyyntisopimus) 3.5 artikla osaksi unionin lainsäädäntöä, on viitattava kyseiseen säännökseen sekä WTO:n riitojenratkaisuelimen siitä tekemään tulkintaan.

33      Tässä yhteydessä on muistettava, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, etteivät WTO-sopimukset luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden unionin tuomioistuin valvoo unionin toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla (asia C-149/96, Portugali v. neuvosto, tuomio 23.11.1999, Kok., s. I-8395, 47 kohta ja asia C-76/00 P, Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomio 9.1.2003, Kok., s. I-79, 53 kohta). Unionin tuomioistuimen on valvottava unionin toimen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden vain, jos unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä unionin toimessa nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin (em. asia Portugali v. neuvosto, tuomion 49 kohta; em. asia Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomion 54 kohta ja asia C-351/04, Ikea Wholesale, tuomio 27.9.2007, Kok., s. I-7723, 30 kohta).

34      Perusasetuksen viidennestä perustelukappaleesta kuitenkin ilmenee, että sillä on erityisesti tarkoitus panna unionin oikeudessa mahdollisimman hyvin täytäntöön vuoden 1994 polkumyyntisopimuksen säännöt ja erityisesti vahingon ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja vahingon välisen syy-yhteyden toteamista koskevat säännöt (ks. vastaavasti edellä 33 kohdassa mainittu asia Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomion 55 kohta).

35      Tästä seuraa, että perusasetuksen säännöksiä on tulkittava mahdollisimman pitkälle polkumyyntisopimuksen vastaavien määräysten mukaisesti (ks. vastaavasti asia C-341/95, Bettati, tuomio 14.7.1998, Kok., s. I-4355, 20 kohta ja edellä 33 kohdassa mainittu asia Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomion 57 kohta).

36      Vaikka WTO:n riitojenratkaisuelimen polkumyyntisopimuksesta tekemät tulkinnat eivät myöskään voi sitoa unionin yleistä tuomioistuinta sen arvioidessa riidanalaisen asetuksen pätevyyttä (ks. vastaavasti asia C-377/02, Van Parys, tuomio 1.3.2005, Kok., s. I-1465, 54 kohta), mikään ei estä unionin yleistä tuomioistuinta viittaamasta niihin, kun nyt käsiteltävän asian tavoin on kyse perusasetuksen säännöksen tulkinnasta (ks. vastaavasti asia T-45/06, Reliance Industries v. neuvosto, tuomio 24.9.2008, Kok., s. II-2399, 107 kohta).

37      Tässä yhteydessä on todettava, että WTO:n valituselin on asiassa Yhdysvallat – kuumavalssattu teräs 23.8.2001 antamassaan raportissa (WT/DS184AB/R, 226 kohta) todennut, että noudattaakseen polkumyyntisopimuksen syy-yhteyttömyyttä koskevan 3.5 artiklan sanamuotoa tutkinnasta vastaavien viranomaisten on arvioitava asianmukaisesti muiden tiedossa olevien tekijöiden kotimaiselle tuotannonalalle aiheuttama vahinko sekä erotettava polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset kyseisten muiden tekijöiden vahingollisista vaikutuksista.

38      Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdassa aseteta toimielimille mitään syy-yhteyden tai syy-yhteyttömyyden tarkastelun muotoon tai järjestykseen liittyviä velvoitteita, joita niiden on noudatettava. Kyseisessä säännöksessä säädetään sitä vastoin, että tarkastelut on suoritettava siten, että niiden avulla voidaan erottaa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset muiden tekijöiden aiheuttamista vahingollisista vaikutuksista.

39      Näin ollen on todettava, että asianosaisten välinen oikeusriita nyt käsiteltävässä asiassa liittyy merkitykseen eikä sisältöön. Sillä, miten neuvosto kuvaa kirjelmissään metodologiaa, jota toimielimet ovat käyttäneet syy-yhteyden ja syy-yhteyttömyyden tarkastelussa, on vain vähän merkitystä, koska neuvosto ja komissio ovat käsiteltävässä asiassa tosiasiallisesti käyttämänsä metodologian avulla pystyneet varmistamaan, ettei muiden tekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa vahinkoa ole pidetty kyseisestä tuonnista johtuvana. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 112–114 perustelukappaleessa ja riidanalaisen asetuksen 85 ja 86 perustelukappaleessa toimielimet ovat ensiksi tutkineet polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 115–136 perustelukappaleessa ja riidanalaisen asetuksen 87–101 perustelukappaleessa ne ovat toiseksi tutkineet muiden tekijöiden vaikutuksia. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 137–140 perustelukappaleessa ja riidanalaisen asetuksen 102–104 perustelukappaleessa ne ovat kolmanneksi tehneet lyhyen yhteenvedon syy-yhteyden ja syy-yhteyttömyyden tarkastelusta ja laatineet siitä syy-yhteyttä koskevat päätelmänsä. Vaikka on totta, että muut vahinkotekijät kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti on otettu huomioon vasta toisessa vaiheessa, toimielimet ovat kuitenkin esittäneet lopullisen päätelmänsä vahingon syy-yhteydestä vasta tämän toisen vaiheen päätteeksi, joten polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset on voitu erottaa muiden tekijöiden aiheuttamista vahingollisista vaikutuksista.

40      Tästä seuraa, ettei väliaikaista tullia koskevan asetuksen 111–140 perustelukappaleessa ja riidanalaisen asetuksen 83–104 perustelukappaleessa esitettyyn syy-yhteyden arviointiin liity nyt käsiteltävässä asiassa oikeudellista virhettä, koska toimielimet ovat tarkastelleet ensin syy-yhteyttä ja sen jälkeen syy-yhteyttömyyttä.

41      On toiseksi ratkaistava, onko muut vahinkotekijät kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti tutkittava yhdessä, kuten kantajat väittävät, vai yksitellen, kuten neuvosto väittää. Edellisen kysymyksen tavoin tätäkin kysymystä on käsiteltävä perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan sanamuodon, tarkoituksen ja asiayhteyden valossa.

42      Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan sanamuodosta, sellaisena kuin se on toistettu edellä 30 kohdassa, on ensinnäkin todettava, ettei kyseisessä säännöksessä täsmennetä, onko muut vahinkotekijät kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti tutkittava yhdessä vai yksitellen.

43      On toiseksi todettava, että kuten edellä 31 kohdassa on mainittu, perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan tarkoituksena on erottaa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin haitalliset vaikutukset muiden tekijöiden haitallisista vaikutuksista siten, ettei muiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa pidetä edellä mainitusta tuonnista johtuvana. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi muut tekijät on tietyissä tapauksissa arvioitava yhdessä. Näin on erityisesti, jos toimielimet toteavat arvioituaan muut tekijät yksitellen, että kullakin näistä tekijöistä on ollut kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, vaikka yksittäisten tekijöiden vaikutusta ei voidakaan pitää merkittävänä. Kuten kantajat kirjelmissään toteavat, jos kymmenkunta muuta tekijää kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti on yhdessä aiheuttanut 99 prosenttia vahingosta, mutta yhdelläkään niistä ei ole ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, toimielimet katsovat edelleen, että edellä mainittu tuonti on aiheuttanut merkittävän vahingon, koska yhtäkään näistä kymmenestä muusta tekijästä ei erikseen tarkasteltuna pidetä vahingon aiheuttajana. Kyseisen kaltaista analyysiä ei kantajien mukaan voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan tarkoituksen mukaisena.

44      Kyseisen säännöksen asiayhteyden tarkastelu vahvistaa kolmanneksi, että tietyissä tapauksissa muita tekijöitä on arvioitava yhdessä. Kuten jo todettiin, perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan tarkoituksena on saattaa polkumyyntisopimuksen 3.5 artikla osaksi unionin lainsäädäntöä. Asiassa Euroopan yhteisöt – putkien liitos- ja muut osat 18.8.2003 antamassaan raportissa (WT/DS219/AB/R, 190 ja 192 kohta) WTO:n valituselin on kuitenkin katsonut, että vaikka polkumyyntisopimuksen 3.5 artiklassa ei kaikissa tapauksissa velvoiteta arvioimaan muiden syy-yhteyteen liittyvien tekijöiden yhteisvaikutusta, saattoi näiden tekijöiden yhteisvaikutuksen tutkimatta jättämisestä joissakin tapauksissa – asialle ominaisten erityisten tosiseikkojen takia – seurata, että tutkinnasta vastaava viranomainen piti virheellisesti muiden syy-yhteyteen liittyvien tekijöiden vaikutusta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvana. WTO:n valituselimen mukaan tutkinnasta vastaavan viranomaisen ei tarvitse tutkia muiden syy-yhteyteen liittyvien tekijöiden yhteisvaikutusta sillä edellytyksellä, että kun otetaan huomioon asialle ominaiset erityiset tosiseikat, se täyttää velvollisuutensa olla pitämättä muiden syy-yhteyteen liittyvien tekijöiden aiheuttamia vahinkoja polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvina.

45      Tästä seuraa, että kantajien tavoin on katsottava, että tietyissä tapauksissa saatetaan edellyttää muiden vahinkotekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusten tarkastelemista yhdessä. Näin on erityisesti silloin, kun toimielimet ovat todenneet useiden muiden vahinkotekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin osalta, että ne ovat voineet myötävaikuttaa vahinkoon, mutta ettei yksittäisten tekijöiden vaikutusta voitu pitää merkittävänä.

46      Näin ollen tulkintaa, jonka neuvosto esittää perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdasta – ei riidanalaisessa asetuksessa vaan yksinomaan kirjelmissään – on pidettävä virheellisenä. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että riidanalaisessa asetuksessa olisi sellainen oikeudellinen virhe, jonka perusteella se voitaisiin kumota. Riidanalaisessa asetuksessa neuvosto on nimittäin ainoastaan tarkastellut yksitellen eri vahinkotekijöitä mainitsematta millään tavalla, ettei se pitänyt edellä mainittujen tekijöiden tarkastelua yhdessä tarpeellisena. Näin ollen riidanalaisessa asetuksessa voidaan todeta olevan oikeudellinen virhe vain, jos todetaan myös, että nyt käsiteltävässä asiassa edellytettiin vahinkotekijöiden tarkastelua yhdessä.

47      Edellä 45 kohdasta ilmenee kuitenkin, että ennen kuin voidaan ratkaista, edellytettiinkö nyt käsiteltävässä asiassa kaikkien muiden tiedossa olevien vahinkotekijöiden tarkastelemista yhdessä, on tarkasteltava kantajien esittämiä väitteitä, jotka koskevat niiden tarkastelua yksitellen. Vasta kun jäljempänä 49–215 kohdassa tehdyssä tutkimuksessa on pyritty selvittämään yhtäältä, onko kunkin tiedossa olevan muun vahinkotekijän tarkastelu yksitellen lainvastaista, ja toisaalta, edellyttivätkö käsiteltävän asian olosuhteet muiden vahinkotekijöiden tarkastelemista yhdessä, voidaan todeta, onko neuvosto tehnyt oikeudellisen virheen tyytyessään tarkastelemaan vahinkotekijöitä yksitellen.

48      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on sitä vastoin hylättävä jo nyt siltä osin kuin se koskee toimielinten syy-yhteyden tarkastelun metodologiaan liittyvää oikeudellista virhettä.

2.     Muiden vahinkotekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin tarkasteleminen yksitellen (ensimmäisen kanneperusteen toinen, kolmas neljäs, viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas osa)

49      Aluksi on palautettava mieleen ne oikeuskäytäntöön perustuvat periaatteet, joiden valossa on tutkittava kantajien esittämiä erilaisia väitteitä muiden vahinkotekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin tarkastelemisesta yksitellen.

50      Edellä 27 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan neuvosto ja komissio ovat velvollisia tutkimaan, johtuuko vahinko, johon ne aikovat perustaa päätelmänsä, tosiasiallisesti polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, ja niiden on jätettävä ottamatta huomioon muiden tekijöiden aiheuttama vahinko.

51      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen selvittäminen, onko yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinkoa ja johtuuko se polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, sekä sen selvittäminen, ovatko muut tiedossa olevat tekijät myötävaikuttaneet yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon, edellyttää monitahoisten taloudellisten kysymysten arviointia, jossa toimielimillä on laaja harkintavalta. Siitä seuraa, että toimielinten suorittamia arviointeja koskevassa unionin tuomioistuinvalvonnassa varmistetaan ainoastaan, että menettelyä koskevia sääntöjä on noudatettu, että ne tosiseikat, joiden perusteella riitautettu valinta on tehty, pitävät aineellisesti paikkansa ja että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. vastaavasti edellä 27 kohdassa mainittu asia Aluminium Silicon Mill Products v. neuvosto, tuomion 71 kohta ja asia T-462/04, HEG ja Graphite India v. neuvosto, tuomio 17.12.2008, Kok. s, II-3685, 120 kohta).

a)     Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee teräksen kysynnän kehitystä ja hintakehitystä yhteisön markkinoilla ja maailmanmarkkinoilla

 Asianosaisten lausumat

52      Kantajat väittävät, että riidanalaisen asetuksen 85 perustelukappaleessa on ilmeinen arviointivirhe ja että se rikkoo perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohtaa, koska yhteisön hintoihin kohdistuvaa painetta ei voida pitää polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvana, vaan maailmanmarkkinoiden hintakehityksestä ja teräksen kysynnän kehityksestä johtuvana.

53      Kantajien mukaan ferropiin hintakehitys on ensinnäkin sama kaikilla suurilla maailmanmarkkinoilla, ja yhteisön hintakehitys heijastaa maailmanmarkkinoiden dynamiikkaa. Koska hinnat olivat kantajien mukaan laskusuunnassa kaikilla markkinoilla erityisesti vuodesta 2005 tutkimusjakson loppuun, on selvästi kohtuutonta väittää, että ilman polkumyynnillä tapahtunutta tuontia yhteisön hinnat olisivat nousseet ja kattaneet yhteisön teollisuudenalan kasvavat kustannukset sekä lisäksi tuottaneet kohtuullisen voittomarginaalin.

54      Kantajat toteavat toiseksi, ettei syynä ferropiin alhaiseen hintatasoon ole polkumyynnillä tapahtunut tuonti vaan kysynnän kehitys. Niiden mukaan neuvosto on riidanalaisessa asetuksessa myöntänyt, että ferropiin hinnat vaihtelevat kysynnän mukaan. Kantajien mukaan se kuitenkin analysoi virheellisesti yhteisön ferropiin hintakehitystä suhteessa maailman raakateräksen tuotannon kehitykseen, vaikka hinnat määräytyvät yhteisön teräksentuotannon mukaan. Ne totesivat yhteisön ferropiin hintakehityksen heijastavan nimenomaan teräksen kysyntää ja ferropiin hintojen laskeneen samassa suhteessa yhteisön kysynnän pysähtymisen ja laskun kanssa. Näin ollen kantajat katsovat, että yhteisön tuotannonala olisi kärsinyt tappioita kustannusten nousun ja samanaikaisen kysynnän laskun takia ilman polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvaa alihinnoitteluakin.

55      Kantajat huomauttavat kolmanneksi, että tutkimusjakson aikana ferropiin myyntihinta yhteisössä oli korkeampi kuin muilla markkinoilla. Maailmanmarkkinoilla, joissa hinnat pyrkivät tasapainoon, ei kuitenkaan voida väittää, että niillä markkinoilla, joilla hinnat ovat kaikkein korkeimmat, olisi kohtuutonta alihinnoittelua tai hintojen alenemista.

56      Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

57      Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa koskee lähinnä toimielinten arviota ferropiin hintojen ja teräsalan kysynnän maailmanlaajuisen kehityksen roolista sekä muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka ovat voineet olla syynä yhteisön toimialalle aiheutuneeseen vahinkoon tai myötävaikuttaa siihen.

58      Tästä on todettava yhtäältä, että neuvosto on riidanalaisen asetuksen 85 perustelukappaleessa katsonut, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin takia yhteisön tuotannonala ei ollut voinut nostaa myyntihintojaan riittävästi kattaakseen kaikki kustannuksensa. Neuvosto on toisaalta riidanalaisen asetuksen 87–90 perustelukappaleessa esittänyt ne syyt, joiden takia se oli päättänyt hylätä väitteen, jonka mukaan ferropiin alhainen hintataso oli yhteydessä dynamiikkaan maailmanmarkkinoilla, joiden kehitys puolestaan perustui teräsalan kysynnän vaihteluihin eikä polkumyynnillä tapahtuneeseen tuontiin. Neuvosto selitti ensimmäiseksi, että markkinataloudessa hinnat määräytyivät yleensä tarjonnan ja kysynnän tason mukaan, mutta että muitakin tekijöitä, kuten polkumyynnillä tapahtunutta tuontia, saattoi ilmetä. Neuvosto täsmensi toiseksi, että vaikka oli täysin selvää, että ferropiin maailmanlaajuinen kysyntä erityisesti teräsalan taholta oli vaikuttanut hinnan määrittämiseen tiettyinä ajankohtina tarkastelujaksolla, ferropiin hinnat olivat joillakin ajanjaksoilla laskeneet lisääntyneestä kysynnästä huolimatta. Se totesi kolmanneksi, että ferropiin hinnat laskivat tietyillä ajanjaksoilla jopa yhteisön tasolla teräsalan lisääntyneestä kysynnästä huolimatta.

59      Kantajat riitauttavat tämän toteamuksen kolmella väitteellä. Niiden mukaan yhteisön hinnat eivät ensinnäkään ole voineet nousta, koska maailmanmarkkinahinnat laskivat erityisesti vuodesta 2005 tutkimusjakson loppuun, vaikkei polkumyynnillä tapahtunutta tuontia esiintynyt. Ne toteavat toiseksi, että ferropiin hinnat yhteisössä vaihtelivat yhteisön teräksentuotannon mukaan ja laskivat samalla kun yhteisön teräsalan kysyntä pysähtyi tai heikkeni. Ne toteavat kolmanneksi, että yhteisön markkinahinnat olivat maailman korkeimmat, mikä sulkee pois alihinnoittelun tai hintojen alenemisen.

60      Mikään näistä kolmesta väitteestä ei kuitenkaan osoita, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohtaa.

61      Näin ollen väitteestä, joka koskee maailmanmarkkinoiden hintakehitystä, on ensinnäkin todettava, että kantajat viittaavat sen tueksi kannekirjelmässä esitettyyn taulukkoon, joka niiden mukaan osoittaa, että ferropiin hintakehitys on samanlainen maailman kaikilla merkittävillä markkinoilla ja että yhteisön hintakehitys ainoastaan heijastaa maailmanmarkkinoiden dynamiikkaa. Vaikka on totta, että kyseinen taulukko osoittaa yhteisön ferropiin yleisen hintakehityksen olevan samanlainen kuin Yhdysvalloissa ja Japanissa, se ei millään tavoin vahvista, että maailmanmarkkinahinnat laskivat koko tarkastelujakson ajan, toisin sanoen 1.1.2003–30.9.2006 välisenä aikana tai ainakaan tammikuusta 2005 tutkimusjakson loppuun eli 30.9.2006 saakka. Taulukosta ilmenee päinvastoin, että hinnat nousivat vuosina 2003–2004 ja tutkimusjaksolla. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 96 perustelukappaleessa esitetyt yhteisön keskihintoihin liittyvät tiedot, joita kantajat eivät ole kiistäneet, vahvistavat nämä suuntaukset. Näin ollen kantajat eivät voi vahvistaa, että ferropiin yleisen hinnanlaskun takia oli kohtuutonta väittää, että ilman polkumyynnillä tapahtunutta tuontia yhteisön hinnat olisivat nousseet sellaiselle tasolle, että yhteisön tuotannonala olisi pystynyt kattamaan kasvavat kustannuksensa sekä saamaan kohtuullisen voittomarginaalin.

62      Väitteestä, joka koskee teräsalan kysynnän vaihteluja ja yhteisön ferropiin hintojen tarkastelua suhteessa maailman raakateräksen tuotantoon, on toiseksi todettava, että kantajat hylkäävät toimielinten lopullisessa ilmoitusasiakirjassa esittämän kaavion, josta ilmenee ferropiin hintakehitys yhteisössä maailman raakateräksen tuotannon kehityksen valossa, ja viittaavat väitteensä tueksi kannekirjelmän liitteessä esitettyyn kaavioon, jossa kuvataan ferropiin hintakehitystä yhteisössä suhteessa yhteisön teräksentuotannon kehitykseen. Toisin kuin kantajat väittävät, kyseisen kaavion avulla ei kuitenkaan voida osoittaa, että yhteisön ferropiin hinnat ovat vaihdelleet yhteisön teräksentuotannon mukaan ja laskeneet samaan aikaan kun yhteisön teräsalan kysyntä on pysähtynyt tai heikentynyt.

63      Näin ollen on neuvoston tavoin ensinnäkin todettava, että kyseisen kaavion mukaan yhteisön hinnat eivät ole vaihdelleet yhteisön teräksentuotannon mukaan. Kaaviosta ilmenee esimerkiksi, että hintojen lasku jatkui vuonna 2004 yhteisön teräksentuotannon kasvaessa. Samoin teräksentuotanto väheni kaavion mukaan vuonna 2006, vaikka hinnat nousivat. Nämä esimerkit vahvistavat, ettei kantajien laatima kaavio riitä tukemaan niiden väitettä, jonka mukaan kysynnän väheneminen aiheutti hintojen laskun.

64      On toiseksi huomattava, että kaavion mukaan kysyntä ei heikentynyt koko tarkastelujakson aikana. Siinä kuvataankin teräksentuotannon kasvaneen vuoden 2003 kolmannesta vuosineljänneksestä vuoden 2004 toiselle vuosineljännekselle, vuoden 2004 neljännestä vuosineljänneksestä vuoden 2005 toiselle vuosineljännekselle ja tutkimusjakson kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana eli 1.10.2005–30.9.2006. Kaavio osoittaa myös, että yhteisön ferropiin hinnat nousivat vuoden 2003 kolmannesta vuosineljänneksestä vuoden 2004 toiseen vuosineljännekseen ja koko tutkimusajanjakson ajan. Kun tämä myönteinen kehitys otetaan huomioon, ei sen toteaminen, että yhteisön hinnat ovat laskeneet samalla kun yhteisön teräsalan kysyntä on pysähtynyt tai heikentynyt, riitä todistamaan, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen väittäessään, ettei yhteisön tuotannonala ole polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin takia voinut nostaa myyntihintojaan riittävästi kattaakseen kustannuksensa. Kantajien olisi pitänyt osoittaa, että teräksentuotannon kasvu oli edellä mainittujen ajanjaksojen aikana ollut liian heikkoa nostaakseen hintoja niin paljon, että yhteisön ferropiin tuottajat olisivat voineet siirtää tuotantokustannusten nousun kuluttajien maksettavaksi, mitä ne eivät ole tehneet.

65      Väitteestä, joka koskee yhteisön hintoja, joiden taso on kantajien mukaan sellainen, ettei voida väittää, että kyse olisi kohtuuttomasta alihinnoittelusta tai hintojen alenemisesta, on kolmanneksi muistettava, että alihinnoittelu ja hintojen aleneminen ovat oikeuskäsitteitä, joihin on viitattu perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 3 kohta). Määrittäessään kyseisessä säännöksessä tarkoitettua alihinnoittelua toimielimet vertaavat yleisesti yhteisön hintoja oikaistuihin tuontihintoihin saadakseen prosenttiosuutena ilmaistun alihinnoittelumarginaalin. Kun todetaan, että yhteisön hintoja on alennettu tai etteivät ne ole nousseet riittävästi, toimielimet vertaavat samoin yleisesti tuontihintoja yhteisön tavoitehintaan, toisin sanoen hintaan, joka olisi saatu ilman polkumyynnillä tapahtunutta tuontia, saadakseen myös prosenttiosuutena ilmaistun vahingon poistomarginaalin. Nyt käsiteltävässä asiassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen 87–89 ja 112 perustelukappaleesta ilmenee, että toimielimet ovat määrittäneet alihinnoittelun perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Näin ollen komissio on väliaikaista tullia koskevan asetuksen 89 perustelukappaleessa todennut, että se laski vientiä harjoittavien tuottajien alihinnoittelumarginaaliksi tuottajasta riippuen 4–11 prosenttia, lukuun ottamatta kolmea vientiä harjoittava tuottajaa, joiden osalta alihinnoittelua ei todettu. Kantajat eivät kuitenkaan esitä mitään väitteitä, joilla voitaisiin kyseenalaistaa toimielinten laskemat alihinnoittelumarginaalit. Pelkkä toteamus, että yhteisön hinnat ovat maailman korkeimmat, ei merkitse laskelmien kyseenalaistamista.

66      Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei mikään kantajien esittämistä väitteistä osoita, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen väittäessään, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti – eivätkä suinkaan maailmanmarkkinoiden dynamiikka ja teräsalan kysynnän vaihtelut – oli syynä siihen, ettei yhteisön tuotannonala ollut voinut nostaa myyntihintojaan riittävästi kattaakseen kaikki kustannuksensa.

67      Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.

b)     Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee yhteisön tuotannonalan itse aiheuttaman vahingon vaikutuksia

 Ensimmäinen väite, joka koskee tiettyjen yhteisön tuottajien tuotannon uudelleen suuntaamista

–       Asianosaisten lausumat

68      Kantajat väittävät, ettei neuvosto ole ottanut asianmukaisesti huomioon Huta Laziska S.A:n, OFZ a.s:n ja Vargön Alloys AB:n vuonna 2004 – jota pidettiin riidanalaisessa asetuksessa poikkeuksellisen suotuisana vuotena – vapaaehtoisesti toteuttaman tuotannon uudelleen suuntaamisen vaikutusta.

69      Toimielimet ovat kantajien mukaan ensinnäkin tehneet vakavan tosiseikkoja koskevan virheen, jolla on ollut merkittävä vaikutus syy-yhteyden tarkasteluun, sillä vaikka väliaikaista tullia koskevan asetuksen 135 perustelukappaleesta ilmenee, että kaksi yhteisön ferropiin tuottajaa oli vuonna 2004 suunnannut tuotantonsa uudelleen mangaaniseosten tuotantoon, saman asetuksen 93 perustelukappaleesta ilmenee, että kyseinen ferropiin tuotannon vähentäminen oli otettu huomioon vasta vuodesta 2005. Päätös ferropiin tuotannon vähentämisestä ajankohtana, jolloin markkinaolosuhteet olivat suotuisat, johti kantajien mukaan kuitenkin ferropiin yksikkötuotantokustannusten nousuun, tuotannon ja myynnin vähenemiseen sekä niukempaan tarjontaan markkinoilla. Toisaalta se, ettei vuotta 2004 koskevia tuotannon uudelleen suuntaamisia otettu huomioon, antoi kantajien mukaan väärän käsityksen tuotantokapasiteetin kehityksestä, tuotannosta ja yhteisön tuotannonalan kannattavuudesta.

70      Kantajien mukaan toimielimet tekivät toiseksi ilmeisen arviointivirheen väittäessään, että tuotannon uudelleen suuntaamiset olivat reaktio polkumyynnillä tapahtuneeseen tuontiin. Niiden mukaan vuosi 2004 oli yhtäältä ollut poikkeuksellisen hyvä vuosi, jonka aikana yhteisön tuotannonalan kannattavuus oli noussut tarkastelujaksolla huippuunsa ja sen investoinneista saama tuotto lähes 20 prosenttiin, ja toisaalta Huta Laziska oli päättänyt suunnata tuotantonsa uudelleen piimangaanin tuotantoon, joka kuluttaa vähemmän energiaa ja on kannattavampaa. Syynä yhteisön tuotannonalalle vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla aiheutuneeseen vahinkoon ovat kantajien mukaan näin ollen vapaaehtoiset tuotannon uudelleen suuntaamiset, joiden aiheuttama tuotantokustannusten nousu puolestaan johti tuotannon lisävähennyksiin.

71      Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

72      Käsiteltävä väite koskee lähinnä toimielinten tapaa tarkastella sitä, miten tiettyjen yhteisön tuottajien ferropiin valmistukseen käytettävien uunien siirtäminen piimangaanituotantoon vuonna 2004 vaikutti yhteisön tuotannonalaan.

73      Tästä on todettava, että komissio tutki edellä mainitun siirron vaikutusta väliaikaista tullia koskevan asetuksen 135 ja 136 perustelukappaleessa. Se totesi siinä, että tuotannon uudelleen suuntaamisen aiheuttamista kustannuksista huolimatta osa tuotannosta oli vuonna 2004 suunnattu edellä mainitulla tavalla uudelleen, koska mangaaniseoksista oli tuolloin pulaa yhteisön markkinoilla, kun taas ferropiin tarjonta oli riittävää. Komissio päätteli tästä, ettei tiettyjen yhteisön tuottajien päätös tuotannon vähentämisestä ollut vapaaehtoinen, vaan sen aiheutti polkumyynnillä tapahtunut tuonti, joka esti yhteisön tuotannonalaa myymästä ferropiitä voitollisesti. Ottaakseen huomioon uunien siirtämisen uudelle tuotannonalalle se oikaisi lisäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen 93 perustelukappaleessa vuodesta 2005 alkaen tuotantokapasiteettiin liittyvät tiedot, jotka sisältyivät tuotantokapasiteettia ja kapasiteetin käyttöastetta koskevaan taulukkoon.

74      Kantajat riitauttavat sekä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 93 että 135 ja 136 perustelukappaleen.

75      Kantajien väitteestä, jonka mukaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen 93 perustelukappaleeseen liittyi tosiseikkoja koskeva virhe, neuvosto on vastauksessaan sille prosessinjohtotoimella esitettyyn kirjalliseen kysymykseen ensinnäkin selittänyt, että tuotanto oli suunnattu uudelleen joulukuun 2004 alussa. Istunnossa se myönsi myös, ettei uudelleen suunnattua kapasiteettia ollut voitu käyttää ferropiin tuotantoon joulukuussa 2004. Näin ollen on todettava, että tuotantokapasiteettiin liittyvät luvut olisi pitänyt oikaista vuodesta 2004 eikä vuodesta 2005 alkaen. Tästä seuraa, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 93 perustelukappaleen tosiseikasto on paikkansapitämätön.

76      Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan yhdy kantajien näkemykseen, joka koskee tosiseikaston paikkansapitämättömyydestä tehtäviä päätelmiä. On nimittäin yhtäältä todettava – kuten neuvosto on istunnossa huomauttanut – että kun otetaan huomioon se, että tuotantokapasiteetti pieneni vasta joulukuussa 2004, kyseessä olevan kapasiteetin yleinen mukauttaminen koko vuoden 2004 osalta tarkoitti kantajien mukaan vain hyvin pientä määrää, joka vastasi yhtä kahdestoistaosaa vuonna 2005 mukautetusta määrästä. Vaikka oletettaisiin, että tuotantokapasiteetti olisi mukautettu myös vuoden 2004 osalta, taloudellinen tilanne yhteisön ferropiin markkinoilla olisi vuonna 2004 ollut seuraava: kysyntä olisi lisääntynyt, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä olisi lisääntynyt, tuotanto olisi vähentynyt, tuotantokapasiteetti olisi pienentynyt hieman, yhteisön tuotannonalan myynti ja markkinaosuudet olisivat pienentyneet ja sen hinnat, voittomarginaali ja investointien tuotto olisivat nousseet. Toisin sanoen tuotantokapasiteettia, tuotantoa, myyntiä ja markkinaosuuksia lukuun ottamatta kaikki talouden indikaattorit osoittivat kantajien mukaan suotuisaa kehitystä. Tällaisissa olosuhteissa on tosin todennäköistä, että tiettyjen yhteisön tuottajien päätös tuotannon uudelleen suuntaamisesta perustui kaupalliseen ratkaisuun, jonka tavoitteena oli piimangaanin markkinoiden tuottavuuden parantaminen, eikä se ollut seurausta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista ferropiin markkinoilla, mikä kantajien mukaan vaaransi yhteisön tuotannonalan kannattavuuden. On kuitenkin myös todennäköistä, että tietyt yhteisön tuottajat ottivat tuotannon uudelleen suuntaamista koskevassa päätöksessä huomioon paitsi piimangaanin markkinoiden paremmat tuotto-odotukset myös halpatuonnin, jonka määrä oli jo lisääntynyt voimakkaasti vuonna 2004 ja joka heikensi sekä ferropiin että piimangaanin markkinoiden tuotto-odotuksia.

77      Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen 93 perustelukappaleeseen sisältyvä tosiseikkoja koskeva virhe ei ole voinut vääristää syy-yhteyden tarkastelua.

78      Kantajien väitteestä, jonka mukaan toimielimet ovat tehneet ilmeisen arviointivirheen, kun ne ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen 136 perustelukappaleessa todenneet, että tuotannon uudelleen suuntaamiset olivat reaktio polkumyynnillä tapahtuneeseen tuontiin, on edellä 76 kohdassa toiseksi todettu, että vaikka on todennäköistä, että uudelleen suuntaamiset perustuivat kaupalliseen ratkaisuun, jonka tavoitteena oli piimangaanin markkinoiden kannattavuuden parantaminen, eivätkä ne johtuneet polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista ferropiimarkkinoilla, mikä kantajien mukaan vaaransi yhteisön tuotannonalan kannattavuuden, on myös todennäköistä, että uudelleensuuntaamista koskevat päätökset perustuivat paitsi parempiin tuotto-odotuksiin piimangaanin markkinoilla myös ferropiin markkinoilla ilmenneeseen halpatuontiin.

79      Näin ollen on todettava, ettei mikään kantajien esittämistä väitteistä osoita, että toimielimet ovat tehneet ilmeisen arviointivirheen.

80      Edellä esitetyn perusteella käsiteltävä väite on hylättävä perusteettomana.

 Toinen väite, joka koskee tiettyjen yhteisön tuottajien tuotannonkeskeytyksiä

–       Asianosaisten lausumat

81      Kantajat väittävät, ettei neuvosto ole ottanut huomioon tiettyjen yhteisön tuottajien vapaaehtoisten tuotannonkeskeytysten vaikutuksia yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon vaan on virheellisesti pitänyt niitä riidanalaisesta tuonnista johtuvina.

82      Kantajien mukaan neuvosto on ensinnäkin tehnyt ilmeisen arviointivirheen kieltäytyessään ottamasta riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleessa huomioon Huta Laziskan toteuttamien tuotannonkeskeytysten vaikutuksia sillä perusteella, että syy-yhteyden olemassaolo oli arvioitava yhteisön koko tuotannonalan osalta, vaikka edellä mainittu tuotantokatkos oli kantajien mukaan vaikuttanut yhteisön koko tuotannonalan tulokseen. Kantajat huomauttavat tästä ensiksi, että Huta Laziska keskeytti tarkastelujakson aikana tuotantonsa useita kertoja niiden vaikeuksien takia, joita sillä oli energiantoimittajansa kanssa, toiseksi, että sen oli ollut pakko suunnata tuotantonsa uudelleen vähemmän energiaa kuluttaviin ja kannattavampiin tuotteisiin, kuten piimangaaniin, ja kolmanneksi, että lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Kazakstanista peräisin olevan piimangaanin tuonnissa sekä Ukrainasta peräisin olevan piimangaanin tuontia koskevan menettelyn päättämisestä 4.12.2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1420/2007 (EUVL L 317, s. 5) toimielimet tarkastelivat Huta Laziskan tilanteen kehitystä erikseen.

83      Kantajien mukaan toimielimet tekivät toiseksi ilmeisen arviointivirheen, koska ne eivät ottaneet huomioon niiden tuotannonkeskeytysten vaikutuksia, joita toteuttivat yhtäältä suuren energiankulutuksen aikana FerroAtlántica, joka tuolloin maksimoi voittonsa myymällä energiaa, ja toisaalta Vargön Alloys, joka lopetti ferropiin tuotantonsa tutkimusjakson ajaksi. FerroAtlántican osalta kantajat korostavat vastauksessaan, että neuvosto totesi ensimmäisen kerran vastineessa, että ferropiin tuotannon keskeyttäminen sähkön kulutushuippujen aikana oli aina kuulunut yhtiön liiketoimintamalliin. Kyseinen väite on kantajien mukaan lisäksi ristiriidassa riidanalaisen asetuksen 81 perustelukappaleen kanssa, jossa neuvosto on niiden mukaan väittänyt, ettei sähkökatkoksista johtuvia tuotannonsupistuksia tapahtunut säännöllisesti.

84      Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

85      Nyt käsiteltävä väite koskee toimielinten tapaa tarkastella kolmen yhteisön tuottajan – Huta Laziskan, FerroAtlántican ja Vargön Alloysin – tuotannossa tapahtuneiden keskeytysten vaikutusta yhteisön tuotannonalaan.

86      Kantajat väittävät lähinnä yhtäältä, ettei neuvosto ole riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleessa tarkastellut asianmukaisesti Huta Laziskan tuotannossa tapahtuneiden keskeytysten vaikutuksia ja toisaalta, ettei se ole ottanut huomioon FerroAtlántican ja Vargön Alloysin tuotannossa tapahtuneita keskeytyksiä.

87      Ilmeisestä arviointivirheestä, jonka neuvoston väitetään tehneen tutkiessaan Huta Laziskan tilannetta, on muistettava, että neuvosto on riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleessa väittänyt, että aiheutuneen vahingon syytä on tarkasteltava yhteisön koko tuotannonalan osalta ja että vaikka kyseiseen tuottajaan liittyvät tiedot voitaisiinkin jättää vahingon arvioinnin ulkopuolelle, jäljelle jäävää yhteisön tuotannonalaa koskevat suuntaukset olivat sen mukaan selvästi negatiivisia, ja merkittävää vahinkoa koituisi edelleen.

88      Tästä on aluksi kantajien tavoin huomautettava, ettei syy-yhteyden olemassaoloa välttämättä tarvitse tarkastella koko yhteisön tuotannonalan osalta siten, ettei muusta tekijästä kuin polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yksittäiselle yhteisön tuottajalle aiheutunutta vahinkoa voitaisi ottaa huomioon. Edellä 30 kohdassa on nimittäin jo korostettu, että perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa syy-yhteyttömyyden tarkastelussa toimielinten on yhtäältä tutkittava kaikki muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kanssa aiheuttivat vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, ja toisaalta varmistettava, ettei näiden muiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa pidetä edellä mainitusta tuonnista johtuvana. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa ei täsmennetä, että tutkinnassa on otettava huomioon vain koko yhteisön tuotannonalalle muista tekijöistä aiheutunut vahinko. Kun otetaan huomioon, että kyseisen säännöksen tarkoituksena on – kuten edellä 31 kohdassa on mainittu – varmistaa, että toimielimet erottavat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset muiden tekijöiden vahingollisista vaikutuksista, on mahdollista, että tietyissä tilanteissa on otettava huomioon vahinko, joka yksittäiselle yhteisön tuottajalle on aiheutunut muusta tekijästä kuin polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, koska se on myötävaikuttanut koko yhteisön tuotannonalan osalta todettuun vahinkoon.

89      On lisäksi totta, että neuvosto on riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleessa todennut vain ylimalkaisesti, että vahingon syytä on tarkasteltava koko yhteisön tuotannonalan osalta, mistä voi saada sen käsityksen, ettei vahinkotekijää, joka vaikuttaa yksittäiseen yhteisön tuottajaan, voida koskaan ottaa huomioon. Toisin kuin kantajat väittävät, tuotannonkeskeytyksen Huta Laziskalle mahdollisesti aiheuttama vahinko on kuitenkin otettu siinä asianmukaisesti huomioon. Kuten edellä 87 kohdassa mainittiin, neuvosto selitti kyseisessä perustelukappaleessa, että vaikka kyseistä tuottajaa koskevat tiedot jätettäisiin vahinkoa tarkasteltaessa huomiotta, yhteisön tuotannonalalla todetut suuntaukset viittaisivat edelleen vahingon olemassaoloon. Kantajat eivät kuitenkaan pyri osoittamaan, että viimeksi mainittuun näkemykseen liittyy ilmeinen arviointivirhe. Ne ainoastaan toteavat, että syynä tuotannonkeskeytyksiin olivat Huta Laziskan vaikeudet sähköntoimittajansa kanssa, minkä neuvosto on suostunut ottamaan huomioon riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleessa.

90      Asetuksesta N:o 1420/2007 on todettava – kuten edellä 50 ja 51 kohdassa huomautetaan – että toimielinten on harkintavaltaansa käyttäessään tutkittava, onko yhteisön tuotannonala kärsinyt vahinkoa ja voidaanko sitä pitää polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvana vai ovatko muut tiedossa olevat tekijät myötävaikuttaneet siihen. Tätä harkintavaltaa on käytettävä tapauskohtaisesti kaikkien asiassa merkityksellisten tosiseikkojen mukaisesti (ks. vastaavasti asia C-156/87, Gestetner Holdings v. neuvosto ja komissio, tuomio 14.3.1990, Kok., s. I-781, 43 kohta). Toisin kuin kantajat väittävät, Huta Laziskan tilanteen tarkastelu riidanalaisessa asetuksessa ei missään tapauksessa eroa merkittävästi siitä, miten sitä on tarkasteltu asetuksessa N:o 1420/2007. Riidanalaisen asetuksen tavoin myöskään asetuksessa N:o 1420/2007 ei ole Huta Laziskaa koskevaa osaa. Siinä Huta Laziskan tilannetta on lisäksi tarkasteltu osassa, joka koskee tuotantokustannusten kehityksen vaikutusta vahinkoon, kuten riidanalaisessakin asetuksessa. Asetuksen N:o 1420/2007 ja riidanalaisen asetuksen välillä voidaan todeta vain yksi ero. Vaikka neuvosto on riidanalaisessa asetuksessa myöntänyt – hypoteettisesti ja ainoastaan sulkeakseen pois mahdollisen vaikutuksen koko yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon tarkasteluun – että Huta Laziskan kärsimä vahinko oli saattanut johtua sen kiistasta sähköntoimittajansa kanssa, se on asetuksessa N:o 1420/2007 myöntänyt, että kyseinen kiista sekä sähkökustannusten nousu olivat saattaneet vaikuttaa Huta Laziskan tulokseen, mutta että tuotantokustannusten yleinen kehitys ei ollut myötävaikuttanut yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon.

91      Tästä seuraa, ettei mikään kantajien esittämistä väitteistä osoita, että riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleeseen sisältyisi ilmeinen arviointivirhe.

92      Ilmeisestä arviointivirheestä, joka väitetysti tehtiin tarkasteltaessa FerroAtlántican ja Vargön Alloysin tuotannonkeskeytyksiä, on ensinnäkin FerroAtlántican osalta todettava, että kantajat ovat täsmentäneet istunnossa, että niiden mielestä kyseisen yhtiön tuotannonkeskeytykset olivat olleet ”itse aiheutetun” vahingon taustalla, koska FerroAtlántica oli sähkön hinnankorotuksen takia mieluummin myynyt sähköä kuin ferropiitä. On kuitenkin todettava, että ainoa asiakirja, johon kantajat perustavat väitteensä toimielinten ilmeisestä arviointivirheestä, on FerroAtlántican 26.2.2007 päivätty kirje Euroalliagesille. Kirjeessä FerroAtlántica on selittänyt, että sen tariffijärjestelmän takia ferropiin tuotanto keskeytettiin sähkön kulutushuippujen aikana ja että sen näiden tuntien aikana tuottama sähkö myytiin edelleen. Kyseinen kirje ei millään tavoin todista, että FerroAtlántica keskeyttää tuotantonsa sähkön hinnan noustessa. Näin ollen kantajat eivät ole esittäneet sellaisia seikkoja, jotka voisivat osoittaa, että FerroAtlántican tuotannonsupistukset sähkön kulutushuippujen aikana myötävaikuttivat koko yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon ja että neuvoston olisi pitänyt ottaa ne huomioon.

93      Vargön Alloysin osalta kantajat väittävät ainoastaan, että kyseinen yhtiö lopetti tuotannon keskellä tutkimusjaksoa. Vaikka ne väittävät kannekirjelmään liitetyssä asiakirjassa kyseisen keskeytyksen olevan seurausta sähkön hintatasosta, ne eivät esitä todisteita väitteensä tueksi. Ne eivät siis millään tavalla osoita, että kyseinen yhtiö on itse myötävaikuttanut sille aiheutuneeseen vahinkoon ja ettei se ole keskeyttänyt tuotantoaan reaktiona polkumyynnillä tapahtuneeseen tuontiin. Näin ollen ei voida väittää, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se ei ole tarkastellut Vargön Alloysin tilannetta erikseen.

94      Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan käsiteltävä väite on hylättävä perusteettomana.

 Kolmas väite, joka koskee teoreettisen nimellistuotantokapasiteetin käyttöä

–       Asianosaisten lausumat

95      Kantajat väittävät, että neuvosto on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä ja rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa sekä loukannut niiden puolustautumisoikeuksia kieltäytyessään käyttämästä todellista tuotantokapasiteettia teoreettisen nimellistuotantokapasiteetin sijasta.

96      Kantajat väittävät ensimmäiseksi, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska se on ensinnäkin jättänyt huomiotta seikkoja, kuten tuotannon uudelleen suuntaamiset ja sähkön toimituskatkokset, joilla on ollut merkittävä vaikutus tärkeisiin vahinkotekijöihin, kuten tuotantokapasiteettiin ja tuotantokapasiteetin käyttöasteeseen.

97      Kantajat huomauttavat toiseksi, että on virhe väittää neuvoston tavoin, että vaikka todellista tuotantokapasiteettia olisi käytetty, tuotantokapasiteetin kehitystä ja kapasiteetin käyttöastetta koskevat suuntaukset sekä vahingon olemassaoloa koskevat päätelmät olisivat pysyneet samoina. Vaikka todetut tuotantokapasiteettia ja kapasiteetin käyttöastetta koskevat suuntaukset pysyisivätkin samoina, kantajien mukaan esimerkiksi sillä on merkitystä, että kapasiteetin käyttöaste kasvaa 50:stä 95 prosenttiin, koska kyseisen kaltainen kasvu tarkoittaa, ettei yhteisön tuotannonala pysty vastaamaan kysyntään.

98      Kantajat toteavat kolmanneksi, että neuvoston väite, jonka mukaan kapasiteetin teoreettista nimelliskäyttöastetta voidaan käyttää, koska tuotantoseisokkeja tai tuotannonsupistuksia ei tapahtunut säännöllisesti, johtuu kantajien mukaan vakavasta tosiasioita koskevasta virheestä ja ilmeisestä arviointivirheestä. Kantajat toteavat yhtäältä, että tuotantoseisokkeja tai tuotannonsupistuksia tapahtui säännöllisesti ja että ne olisi pitänyt ottaa huomioon. Niiden mukaan tämä päti FerroAtlántican sähkön kulutushuippujen aikana toteuttamiin tuotantoseisokkeihin, jotka olivat osa sen liiketoimintamallia ja joita näin ollen tapahtui säännöllisesti. Samoin ferropiin valmistukseen käytettäville uuneille tehtiin kantajien mukaan vuosihuolto, jonka aikana niitä ei voitu käyttää. Kantajat väittävät toisaalta, että se, että tuotantokapasiteettia laskettaessa otettiin huomioon vain säännöllisesti sattuneet tapahtumat, on ilmeinen arviointivirhe. Koska Huta Laziskan sähköntoimituksia vähennettiin, sen kapasiteetti pieneni kantajien mukaan merkittävästi useita kertoja, mikä niiden mukaan esti sitä tuottamasta ferropiitä markkinaolosuhteista riippumatta.

99      Kantajien mukaan syy-yhteyden tarkasteleminen teoreettisen nimelliskäyttöasteen perusteella todellisen käyttöasteen sijasta rikkoo väistämättä perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua syy-yhteyttömyyttä koskevaa sääntöä, koska tuotantoon liittyviin lukuihin vaikuttavien muutosten varsinainen syy jää sen takia selvittämättä.

100    Kantajat väittävät kolmanneksi, että riidanalainen asetus loukkaa niiden puolustautumisoikeuksia, koska väite, jonka mukaan suuntaukset pysyisivät samoina, vaikka todellinen käyttöaste otettaisiin huomioon, ei saa tukea.

101    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

102    Käsiteltävässä väitteessä kantajat katsovat lähinnä, että käyttämällä teoreettista nimellistuotantokapasiteettia todellisen tuotantokapasiteetin sijasta toimielimet ovat ensinnäkin tehneet ilmeisiä arviointivirheitä ja tosiseikkoja koskevan virheen, toiseksi rikkoneet perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa ja kolmanneksi loukanneet kantajien puolustautumisoikeuksia.

103    Ilmeisistä arviointivirheistä ja tosiseikkoja koskevasta virheestä, jotka toimielimet ovat kantajien mukaan tehneet, on ensimmäiseksi huomautettava, että komissio on väliaikaista tullia koskevan asetuksen 92 ja 93 perustelukappaleessa selittänyt määrittäneensä tuotantokapasiteetit yhteisön tuotannonalan tuotantoyksiköiden teoreettisen nimelliskapasiteetin perusteella ja oikaisseensa kuitenkin niitä ottaakseen huomioon sen, että kaksi yhteisön tuottajaa oli tarkastelujaksolla suunnannut osan ferropiin tuotannostaan uudelleen muiden ferroseosten tuotantoon. Riidanalaisen asetuksen 81 perustelukappaleessa neuvosto on lisäksi vastannut väliaikaista tullia koskevan asetuksen 93 perustelukappaleessa sovellettua metodologiaa koskevaan arvosteluun ja erityisesti tiettyjen asianomaisten osapuolten hallinnollisessa menettelyssä esittämiin ehdotuksiin sellaisen luvun käytöstä, jossa otetaan huomioon huoltotöiden ja sähkökatkosten aiheuttamat tuotantoseisokit. Tässä yhteydessä se viittasi tutkimukseen, josta sen mukaan oli ilmennyt, että laitosten seisokit huoltotöiden ja sähkökatkosten takia olivat tilapäisiä, eikä niitä ollut tapahtunut tarkastelujaksolla säännöllisesti. Neuvosto selitti myös, että vaikka tuotantokapasiteettiin tehtäisiin oikaisuja, tuotantokapasiteettien ja käyttöasteiden kehitys ja merkittävän vahingon olemassaoloa koskevat päätelmät säilyisivät samoina.

104    Kantajien mukaan näihin huomautuksiin sisältyy ilmeinen arviointivirhe erityisesti siksi, ettei niissä oteta huomioon tuotannonkeskeytyksiä ja tuotannon uudelleen suuntaamista. On huomattava, että kantajien väite on epätäsmällinen, koska ne eivät täsmennä, mihin keskeytyksiin ja uudelleen suuntaamisiin ne viittaavat. Vaikka oletettaisiin, että ne viittaavat kahdessa edellisessä väitteessä tarkoitettuihin tapahtumiin, toisin sanoen Huta Laziskan toteuttamaan tuotannon uudelleen suuntaamiseen ja keskeyttämiseen sekä FerroAtlánticassa ja Vargön Alloysissa tapahtuneisiin tuotannonkeskeytyksiin, on aluksi todettava, etteivät kantajat kiistä, että Huta Laziskan vuonna 2004 tekemä päätös suunnata tuotantonsa uudelleen ferropiin tuotannosta piimangaanin tuotantoon otettiin huomioon väliaikaista tullia koskevan asetuksen 93 perustelukappaleessa olevassa tuotantokapasiteettia ja kapasiteetin käyttöasteita koskevassa taulukossa oikaisemalla edellä mainitut kapasiteetit vuoden 2005 ja tutkimusjakson osalta.

105    Tuotannonkeskeytyksistä, joita Huta Laziskassa tapahtui vuonna 2005 ja 2006 sen ja sen sähköntoimittajan välisen kiistan takia sekä Vargön Alloysissa vuonna 2006 kantajien mukaan sähkökustannusten nousun takia, on vielä todettava, että toimielinten menettely perustuu terveeseen järkeen, eikä siihen sisälly ilmeistä arviointivirhettä. Riidanalaisen asetuksen 81 perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, että toimielimet päättivät, etteivät ne oikaise tuotantokapasiteettiin liittyviä lukuja, koska edellä mainitut tuotannonkeskeytykset olivat tilapäisiä. Toimielinten lähestymistapa on asianmukainen, koska yhtäältä – toisin kuin kantajat väittävät – asiakirja-aineistosta ilmenee, että edellä mainitut keskeytykset todellakin olivat tilapäisiä. On toisaalta todettava, että jos tuotantokapasiteettiin liittyvissä luvuissa pitäisi ottaa huomioon sen kaltaiset tilapäiset laitosseisokit, joihin nyt käsiteltävässä asiassa viitataan, näitä lukuja ei käytettäisi niiden varsinaiseen tarkoitukseen, joka on antaa viitteitä yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetista, eikä suinkaan kuvasta tuotantoon liittyvistä luvuista ilmeneviä tuotannon vaihteluja. Toimielinten lähestymistapaan liittyvän ilmeisen arviointivirheen välttämiseksi kyseisen kaltaiset tilapäiset laitosseisokit on kuitenkin otettava huomioon perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa syy-yhteyttömyyden tarkastelussa.

106    Nyt käsiteltävässä asiassa toimielimet ovat kuitenkin riidanalaisen asetuksen 81 perustelukappaleessa väittäneet, että vaikka tuotantokapasiteettiin tehtäisiin oikaisuja, päätelmät yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon olemassaolosta olisivat samat. Vaikka kantajat väittävät tämän väitteen olevan virheellinen, ne eivät kuitenkaan esitä mitään seikkoja todistaakseen, että asianlaita on näin. Ne ainoastaan väittävät, että vaikka tuotantokapasiteetin ja kapasiteetin käyttöasteen osalta todetut suuntaukset olisivat pysyneet samoina, esimerkiksi sillä on merkitystä, että kapasiteetin käyttöaste kasvaa 50:stä 95 prosenttiin, koska kyseisen kaltainen kasvu tarkoittaa, ettei yhteisön tuotannonala pysty vastaamaan kysyntään. Paitsi että tapaus, johon kantajat viittaavat, on puhtaasti teoreettinen, myöskään se, ettei yhteisön tuotannonala pysty vastaamaan kysyntään nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa tietyt taloudelliset indikaattorit kuvaavat yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa, ei anna mitään viitteitä kyseisen vahingon alkuperästä eikä siis voi yksinään osoittaa, ettei polkumyynnillä tapahtunut tuonti ole aiheuttanut edellä mainittua vahinkoa.

107    FerroAtlánticassa tapahtuneista tuotannonkeskeytyksistä on edellä 92 kohdassa jo todettu, etteivät kantajat olleet esittäneet mitään seikkoja, jotka osoittaisivat, että kyseiset tuotannonsupistukset, joita oli tapahtunut säännöllisesti, olisivat myötävaikuttaneet koko yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Vaikka – kuten kantajat korostavat – tuotantokapasiteettien oikaiseminen näiden keskeytysten huomioon ottamiseksi olisi ehkä saattanut aiheuttaa muutoksia yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöasteeseen ja siten osoittanut, että tuotannonalan kyky vastata kysyntään oli heikentynyt, edellä 106 kohdassa on jo todettu, että tilanteessa, jossa tietyt taloudelliset indikaattorit kuvaavat yhteisön tuotannonalan kärsimää vahinkoa, ei kyseisen kaltainen seikka yksin voi osoittaa, ettei polkumyynnillä tapahtunut tuonti ole aiheuttanut vahinkoa.

108    Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei mikään kantajien esittämistä väitteistä osoita teoreettisen nimelliskapasiteetin käyttöön liittyvien ilmeisten arviointivirheiden olemassaoloa.

109    Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan rikkomisesta on toiseksi todettava, ettei voida kantajien tavoin väittää, että syy-yhteyden tarkasteleminen kapasiteetin teoreettisen nimelliskäyttöasteen eikä sen todellisen käyttöasteen perusteella rikkoo väistämättä syy-yhteyttömyyttä koskevaa sääntöä. On nimittäin todettava, että vaikka on täysin selvää, että tuotantokapasiteetteja koskevia tietoja on oikaistava, jos tuotantovälineitä siirretään toisille markkinoille, kuten nyt käsiteltävässä asiassa on tapahtunut, edellä 105 kohdassa on jo korostettu, ettei edellä mainituissa tiedoissa pitäisi ottaa huomioon tuotantolaitosten kaikkia tilapäisseisokkeja, koska kyseiset seisokit ilmenevät tuotantoon liittyvistä luvuista. Sitä vastoin toimielinten on tällaisissa tapauksissa huolehdittava perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden täyttämisestä ja toteutettava asianmukainen syy-yhteyttömyyden tarkastelu, jossa erotetaan mahdollisten tuotantoseisokkien aiheuttama vahinko polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamasta vahingosta.

110    Kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta on kolmanneksi huomautettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuu, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevat vaatimukset eivät liity pelkästään menettelyihin, jotka voivat johtaa seuraamusten määräämiseen, vaan myös sellaisiin tutkimusmenettelyihin, jotka edeltävät sellaisten polkumyyntiasetusten antamista, jotka voivat vaikuttaa asianomaisiin yrityksiin suoraan ja erikseen sekä aiheuttaa niille haitallisia vaikutuksia (asia C-49/88, Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, tuomio 27.6.1991, Kok., s. I-3187, 15 kohta). Asianomaisille yrityksille on pitänyt erityisesti antaa mahdollisuus hallinnollisen menettelyn aikana esittää tehokkaasti kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden olemassaolosta ja merkityksellisyydestä ja niistä todisteista, joita komissio käyttää polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaoloa koskevan väitteensä tukena (em. asia Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, tuomion 17 kohta).

111    Tässä yhteydessä on todettava neuvoston tavoin, että lopullisen ilmoitusasiakirjan 80 kohta oli sisällöltään täysin samanlainen kuin riidanalaisen asetuksen 81 perustelukappale, jonka nojalla suuntaukset ovat pysyneet samoina, vaikka tuotantokapasiteetteja on oikaistu. Kantajat eivät kuitenkaan ole lopullista ilmoitusasiakirjaa koskevissa huomautuksissaan vaatineet, että niille ilmoitettaisiin kyseisen väitteen perusteena olevat luvut. Näin ollen ne eivät voi väittää, että niiden puolustautumisoikeuksia on loukattu.

112    Edellä esitetyn perusteella käsiteltävä väite on hylättävä perusteettomana.

 Neljäs väite, joka koskee yhteisön tuotannonalan vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla toteuttamia investointeja

–       Asianosaisten lausumat

113    Kantajat väittävät, että neuvosto on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua syy-yhteyttömyyttä koskevaa sääntöä, koska se on jättänyt riidanalaisessa asetuksessa huomiotta sellaisten yhteisön tuotannonalan vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla tekemien merkittävien investointien vaikutukset, joiden osuus yhteisön tuotannonalan kokonaistappioista oli tutkimusjaksolla yli kolmannes. Tässä yhteydessä kantajat korostavat, että toimielimet ovat todenneet väliaikaista tullia koskevan asetuksen 99 perustelukappaleessa, että yhteisön tuotannonala oli vuonna 2005 investoinut tuotantovälineiden ajanmukaistamiseen lähes 10 miljoonaa euroa ja tutkimusjaksolla lähes 6 miljoonaa euroa. Kantajat toteavat, että kun otetaan huomioon erityisesti edellä mainittujen investointien laajuus suhteessa tuotannonalan kannattavuuteen, kyseisten investointien vaikutukset olisi pitänyt tutkia, vaikka niiden arvo olisi alentunut pitkällä aikavälillä ja riippumatta siitä, todettiinko sitovan ympäristölainsäädännön noudattaminen yhteisön tuotannonalan itse aiheuttamaksi vahingoksi.

114    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, vastaa ensimmäiseksi, että kantajat liioittelevat investointien laajuutta ja niiden vaikutusta kannattavuuteen. Tutkimusjakson aikana tehtyjä kokonaisinvestointeja ei voida verrata kyseisen jakson aikana kirjattuihin kokonaistappioihin. Koska kyseiset investoinnit olivat neuvoston mukaan tuotantovälineisiin tehtyjä investointeja, jotka kuoletettiin useiden vuosien aikana, vain pieni osa vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla tehdyistä investoinneista oli vaikuttanut tulokseen. Toiseksi on todettava, että koska investoinnit oli neuvoston mukaan tehty sitovan ympäristölainsäädännön noudattamista ajatellen, niitä ei voida pitää itse aiheutettuna vahinkona. Kolmanneksi on todettava, että edellä mainittujen investointien vaikutus vahinkoindikaattoreihin on neuvoston mukaan otettu huomioon väliaikaista tullia koskevan asetuksen 99, 100 ja 109 perustelukappaleessa sekä riidanalaisen asetuksen 82 perustelukappaleessa. Neuvosto toteaa neljänneksi, etteivät kantajat ole esittäneet seikkoja, joiden perusteella voitaisiin osoittaa, että toimielimet tekivät ilmeisen arviointivirheen todetessaan, ettei kyseisiä investointeja pidetä itse aiheutettuna vahinkona.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

115    Kantajat väittävät lähinnä, että toimielimet ovat rikkoneet perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa, koska ne ovat jättäneet huomiotta sellaisten yhteisön tuotannonalan vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla tekemien merkittävien investointien vaikutukset, joiden osuus yhteisön tuotannonalan kokonaistappioista oli tutkimusjaksolla yli kolmannes.

116    Tästä on todettava kantajien tavoin, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 99 perustelukappaleen mukaan vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla tehtiin merkittäviä investointeja. Näitä investointeja ei kuitenkaan tarkasteltu syy-yhteyttömyyden kannalta väliaikaista tullia koskevassa komission asetuksessa eikä neuvoston antamassa riidanalaisessa asetuksessa. Toisin kuin neuvosto väittää, edellä mainituissa asetuksissa ei ole mitenkään kehitelty kysymystä siitä, pidetäänkö edellä mainittuja investointeja itse aiheutettuna vahinkona. Kun kuitenkin otetaan huomioon investointien määrät, eli lähes 10 miljoonaa euroa vuonna 2005 ja lähes 6 miljoonaa euroa tutkimusjaksolla, ne ovat voineet myötävaikuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Näin ollen on todettava, että toimielimet ovat rikkoneet perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa, koska ne eivät ole erottaneet edellä mainittujen investointien vaikutuksia polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksista.

117    Neuvoston väitteillä ei aseteta kyseenalaiseksi tätä päätelmää. Toisin kuin neuvosto väittää, toimielimet eivät ensinnäkään voi laiminlyödä velvollisuuttaan suorittaa syy-yhteyttömyyden tarkastelu sillä perusteella, että investoinnit oli tehty sitovan ympäristölainsäädännön noudattamiseksi. Sillä, pidetäänkö vahinkoa itse aiheutettuna vai ei, on vain vähän merkitystä, koska investoinnit saattoivat vaikuttaa yhteisön tuotannonalaan ja koska perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa kiellettiin toimielimiä aiheettomasti pitämästä vahinkoa polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvana.

118    Kuten neuvosto toiseksi huomauttaa, on totta, ettei tutkimusjaksolla tehtyjä kokonaisinvestointeja voida verrata samalla ajanjaksolla kirjattuihin tappioihin. On kuitenkin niin, etteivät toimielimet ole toteuttaneet asianmukaista syy-yhteyttömyyden tarkastelua investointien osalta.

119    Vaikka neuvosto on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa olevaa syy-yhteyttömyyttä koskevaa sääntöä, kyseisellä rikkomisella voidaan perustella riidanalaisen asetuksen kumoamista vain, jos rikkominen voi kyseenalaistaa asetuksen lainmukaisuuden tekemällä toimielinten syy-yhteyttä koskevan tarkastelun kokonaan pätemättömäksi (ks. vastaavasti asia T-35/01, Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomio 28.10.2004, Kok., s. II-3663, 167 kohta). Kantajat eivät kuitenkaan ole esittäneet tätä koskevia väitteitä.

120    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei kyseinen rikkominen vaikuta riidanalaisen asetuksen lainmukaisuuteen. Kuten neuvosto huomauttaa, kyseiset investoinnit olivat tuotantovälineisiin tehtyjä investointeja, jotka kuoletettiin useiden vuosien aikana ja joista vain osa vaikutti yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla. Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen sille prosessinjohtotoimella esittämään kirjalliseen kysymykseen neuvosto täsmensi tässä yhteydessä tarkkojen lukujen ja selvitysten perusteella, että vuonna 2005 tehdyt investoinnit olivat syynä korkeintaan 4,7 prosenttiin vuonna 2005 todetusta yhteisön tuotannonalan kannattavuuden heikkenemisestä. Näin ollen edellä mainittujen investointien myötävaikutusta yhteisön tuotannonalalle vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla aiheutuneeseen vahinkoon ei voida pitää merkittävänä.

121    Tästä seuraa, ettei todettu rikkominen voi asettaa kyseenalaiseksi riidanalaisen asetuksen lainmukaisuutta ja että käsiteltävä väite sekä koko ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa on hylättävä.

c)     Ensimmäisen kanneperusteen neljäs osa, joka koskee raaka-ainekustannusten nousun vaikutuksia

 Asianosaisten lausumat

122    Kantajat väittävät, etteivät toimielimet ole ottaneet asianmukaisesti huomioon raaka-ainekustannusten nousun vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon ja ovat näin ollen tehneet ilmeisiä arviointivirheitä.

123    Kantajien mukaan komissio on ensinnäkin tehnyt ilmeisen arviointivirheen väittäessään riidanalaisen asetuksen 99 perustelukappaleessa, että seosteollisuudessa havaitut kustannusten nousut tapahtuivat yleensä maailmanlaajuisesti, joten ne vaikuttivat tasapuolisesti teollisuuteen koko maailmassa. Kantajat katsovat, että vaikka tuotantokustannukset saattavat nousta maailmanlaajuisesti, kyseisen kaltaisen nousun vaikutus ei ole sama kaikkialla maailmassa.

124    Kantajien mukaan neuvosto ei ensinnäkään ole ottanut huomioon sitä, että yhteisön tuottajien tuotantokustannukset olivat lähtökohtaisesti korkeammat kuin muiden maailman tuottajien. Kantajat toteavat, että vaikka kaikkien tuottajien tuotantokustannukset nousevat yhdenmukaisesti, kärsivät ne tuottajat, joiden kustannuspohja on korkeampi, suuremman vahingon, vieläpä nopeammin kuin muut. Näin ollen kantajat katsovat – toisin kuin neuvosto on riidanalaisessa asetuksessa väittänyt – ettei kolmannen maan tuottajan ole välttämättä pakko nostaa hintojaan yhtä paljon kuin yhteisön tuottajan, jonka kustannukset nousevat samalla tavalla, koska kolmannen maan tuottaja saa jo aluksi tietystä myyntihinnasta paremman tuoton.

125    Kantajat toteavat aluksi, että toimielimillä oli käytettävissään tietoja, jotka osoittivat, että ferropiin rakenteelliset tuotantokustannukset olivat yhteisön tuottajilla korkeammat kuin polkumyynnin vastaisen menettelyn kohteena olevien maiden tuottajilla. Kantajat pyytävät unionin yleistä tuomioistuinta antamaan määräyksen kyseisten tietojen toimittamisesta. Kantajat toteavat lisäksi esittäneensä hallinnollisessa menettelyssä seikkoja, joilla pyritään osoittamaan, että vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla ferropiin hinnat yhteisössä olivat maailman korkeimmat ja että yhteisön tuotannonalan tuotantokustannukset ylittivät kyseiset hinnat yhä enenevässä määrin. Kantajat toteavat vielä, että vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla, jolloin yhteisön tuotannonalan kustannukset nousivat ennennäkemättömästi, hinnat kaikilla maailman markkinoilla laskivat kulutuksen vähenemisen takia. Vaikka yhteisön tuotannonalan soveltamat hinnat olivat maailman korkeimmat, se kärsi tappioita vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla, koska sen tuotantokustannukset kasvoivat.

126    Kantajat väittävät toiseksi, etteivät toimielimet ottaneet huomioon sitä, että vaikka koko markkinoilla sovellettiin samanlaisia hintoja makrotaloudellisella tasolla, tuotantopanoskustannusten nousulla oli mikrotaloudellisten erojen takia edelleen suurempi vaikutus yhteisön tuottajiin kuin polkumyyntitutkimuksen kohteena olevien maiden tuottajiin. Kantajat toteavat, että useimmat edellä mainittuihin maihin sijoittautuneet tuottajat ovat vertikaalisesti integroituneita, mikä suojaa niitä maailmanmarkkinoiden hintavaihteluilta, eikä yksikään yhteisön tuottaja ole vastaavalla tavalla vertikaalisesti integroitunut. Yhteisön tuottajat eivät myöskään hyödy samoista mittakaavaeduista kuin polkumyyntitutkimuksen kohteena oleviin maihin sijoittautuneet tuottajat. Esimerkiksi Erdos Xijin Kuangye Co. Ltd:llä, joka on yksi kiinalaisista ferropiin tuottajista, on lähes kaksi kertaa suurempi tuotantokapasiteetti kuin kaikilla yhteisön tuottajilla yhteensä. Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset ovat yleensä kolmansissa maissa pienemmät.

127    Kantajien mukaan toimielimet ovat toiseksi tehneet ilmeisen arviointivirheen todetessaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen 132 perustelukappaleessa vastauksena väitteeseen, jonka mukaan tuotantokustannusten nousu oli aiheuttanut vahingon, että energian hinnat olivat nousseet kaikkialla maailmassa, joissakin tapauksissa enemmän kuin Euroopassa. Syy-yhteyttömyyttä koskevan vaatimuksen noudattamista ei kantajien mukaan varmisteta pelkästään vertailemalla koko maailmassa tai polkumyyntitutkimuksen kohteena olevissa maissa sovellettavia sähkön hintoja Euroopassa sovellettaviin hintoihin. Kantajien näkemyksen mukaan toimielinten olisi pitänyt määritellä sähkön hinnannousun vaikutus yhteisön tuotannonalaan ja erottaa se ferropiin tuonnin vaikutuksesta. Kantajat tarkentavat ensinnäkin, etteivät toimielimet ottaneet huomioon Eurostatin tietoja eivätkä yhteisön sähkömarkkinoihin liittyviä omia tutkimuksiaan, jotka kaikki osoittivat energiakustannusten nousseen huomattavasti niissä jäsenvaltioissa, joihin yhteisön ferropiin tuottajat olivat sijoittautuneet. Toiseksi ne toteavat, että koska sähkön hinnat vaihtelivat unionissa huomattavasti, toimielinten olisi pitänyt vertailla yhteisön tuottajien todellisia lukuja polkumyyntitutkimuksen kohteena oleviin maihin sijoittautuneiden tuottajien todellisiin lukuihin. Kantajat toteavat kolmanneksi, ettei sähkön hintatasolla maailmanlaajuisessa mittakaavassa ole merkitystä ja että merkitystä on ainoastaan sähkön hinnannousulla ferropiin tuottajamaissa suhteutettuna sähkön hinnannousuun yhteisön tuotannonalalla. Kantajat toteava neljänneksi, että vaikka energianhinnat ovat kolmansissa maissa voineet nousta, ne ovat silti edelleen yhteisön tuotannonalan maksamia hintoja alhaisemmat, minkä ansiosta kolmansiin maihin sijoittautuneet ferropiin tuottajat ovat edelleen saaneet voittoa, kun taas yhteisön tuotannonala kärsi tappioita.

128    Riidanalaisen asetuksen 92 perustelukappaleessa neuvosto on kantajien mukaan kolmanneksi tehnyt ilmeisen virheen tulkitessaan komission työasiakirjaa ”Analysis of economic indicators of the EU metals industry: the impact of raw materials and energy supply on competitiveness” (EU:n metalliteollisuuden taloudellisten indikaattoreiden tarkastelu: raaka-aine- ja energiahankintojen vaikutus kilpailukykyyn, jäljempänä komission työasiakirja), jonka perusteella se hylkäsi väitteen, jonka mukaan yhteisön tuotannonala kärsii kilpailukyvyn puutteesta kustannusrakenteensa takia. Kantajien mukaan kyseisestä asiakirjasta ilmenee kuitenkin selvästi, että yhteisön metalliteollisuuteen kohdistuu kasvava paine niiden kilpailijoiden taholta, joiden tuotantokustannusrakenne on erilainen. Asiakirjassa mainitaan erityisesti, että yhteisön tuottajien myynti kärsii heikosta kustannuskilpailukyvystä niiden ferroseosten osalta, joiden valmistamiseen kuluu eniten energiaa, toisin sanoen piimetallin ja ferropiin osalta.

129    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

130    Ensimmäisen kanneperusteen nyt käsiteltävä osa koskee toimielinten tapaa tarkastella raaka-aineiden kustannusten nousun vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Kantajat väittävät, että toimielimet ovat tehneet kolme ilmeistä arviointivirhettä. Ne on kantajien mukaan tehty riidanalaisen asetuksen 92 ja 99 perustelukappaleessa sekä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 132 perustelukappaleessa.

131    Riidanalaisen asetuksen 99 perustelukappaleesta on ensimmäiseksi huomautettava, että siinä todetaan seuraavaa:

”Yhteisön tuotannonala väitti, että seosteollisuudessa havaitut kustannusten nousut tapahtuvat yleensä maailmanlaajuisesti, joten ne vaikuttavat tasapuolisesti teollisuuteen koko maailmassa. Tärkeimpien kustannuserien tarkastelujakson aikana tapahtuneen hintakehityksen analyysi osoittaa, että kustannukset nousivat (sähkö, kvartsiitti ja elektrodipasta). Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että vaikka myyntihinnan nousu kompensoi osittain kustannusten nousua, polkumyynnillä tapahtuvan halpatuonnin takia yhteisön tuotannonala ei voinut siirtää kustannusten nousua täysimääräisesti myyntihintoihinsa.”

132    Kantajat väittävät, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen väittäessään, että seosteollisuudessa havaitut kustannusten nousut tapahtuivat yleensä maailmanlaajuisesti, joten ne vaikuttivat tasapuolisesti teollisuuteen koko maailmassa.

133    Tästä on huomautettava, että toisin kuin kantajat väittävät, neuvosto ei ole riidanalaisen asetuksen 99 perustelukappaleessa missään tapauksessa väittänyt, että seosteollisuudessa havaitut kustannusten nousut tapahtuivat yleensä maailmanlaajuisesti ja vaikuttivat siten tasapuolisesti teollisuuteen koko maailmassa. Kyseisen perustelukappaleen sanamuodosta ilmenee selvästi, että neuvosto on ainoastaan referoinut kyseisen väitteen sellaisena kuin yhteisön tuotannonala on sen esittänyt.

134    Neuvosto ei myöskään ole tukeutunut kyseiseen yhteisön tuotannonalan väitteeseen perustellakseen jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen 133 perustelukappaleessa esitettyä päätelmää, jonka mukaan tuotantokustannusten nousu ei ollut poistanut polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja vahingon välistä syy-yhteyttä. Neuvosto panikin riidanalaisen asetuksen 99 perustelukappaleessa merkille tiettyjen tuotantokustannusten nousun, mutta totesi, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin takia edellä mainittu nousu voitiin vain osittain kompensoida hinnankorotuksilla. Neuvosto toteaa toisin sanoen, että vaikka tuotantokustannukset ovatkin nousseet, yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ei johtunut tästä noususta vaan siitä, ettei sitä voitu siirtää kokonaisuudessaan myyntihintoihin riidanalaisen tuonnin takia.

135    Kantajat eivät kuitenkaan esitä väitteitä, jotka osoittaisivat, että neuvosto on näin toimiessaan tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska ne ainoastaan pyrkivät osoittamaan, että oli virhe väittää, että kustannusten nousu vaikutti tasapuolisesti koko maailmassa. Näin ollen riidanalaisen asetuksen 99 perustelukappaleeseen liittyvä kantajien väite on hylättävä tarvitsematta määrätä asiakirjoja esitettäväksi.

136    Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 132 perustelukappaletta koskevasta väitteestä on toiseksi huomautettava, että komissio on todennut kyseisessä perustelukappaleessa yhtäältä, että sähkökustannusten osuus kyseisen tuotteen tuotantokustannuksista oli merkittävä ja toisaalta, että tutkimus oli osoittanut energiakustannusten nousseen maailmanlaajuisesti, asianomaiset maat mukaan luettuina, joissakin tapauksissa jopa enemmän kuin unionissa. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 133 perustelukappaleessa komissio on todennut, että tässä yhteydessä energiaa koskeva kysymys ei ollut sellainen, että se olisi poistanut polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden.

137    Kantajat riitauttavat nämä perustelukappaleet sillä perusteella, että noudattaakseen perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua syy-yhteyttömyyttä koskevaa sääntöä komissio ei ole voinut vain todeta yleisesti ja toteen näyttämättä, että energian hinnat olivat nousseet koko maailmassa, joissakin tapauksissa enemmän kuin unionissa. Ne kaksi perustetta, joihin kantajat vetoavat kyseisen väitteen tueksi, eivät kuitenkaan ole vakuuttavia.

138    Kantajat väittävät yhtäältä nimittäin, että komission olisi pitänyt tarkastella sekä Eurostatin tietoja että omien sähkömarkkinoihin liittyvien tutkimustensa tuloksia, jotka niiden mukaan osoittivat, että sähkön hinnat olivat nousseet voimakkaasti niissä jäsenvaltioissa, joihin yhteisön tuottajat ovat sijoittautuneet. Kantajat eivät kuitenkaan esitä mitään todisteita kyseisen väitteen tueksi.

139    Kantajat väittävät toisaalta, että komission olisi pitänyt verrata keskenään lukuja, jotka liittyvät yhteisön tuottajiin ja tutkintamenettelyn kohteena oleviin vientiä harjoittaviin tuottajiin. Kantajat eivät kuitenkaan esitä mitään seikkoja sen osoittamiseksi, että kyseisen kaltaisella lukujen vertailulla olisi voitu näyttää toteen, että energian hinnannousu yhteisössä olisi ollut sellainen, että se oli ollut syynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 132 perustelukappaletta koskeva kantajien väite on siis hylättävä.

140    Riidanalaisen asetuksen 92 perustelukappaletta koskevasta väitteestä on kolmanneksi todettava, että neuvosto on käsitellyt siinä kysymystä yhteisön tuotannonalan kilpailukyvystä ja komission työasiakirjasta, joka kantajien mukaan todistaa, ettei yhteisön tuotannonala ole kilpailukykyinen sille aiheutuvien korkeiden kustannusten takia. Edellä mainitussa perustelukappaleessa neuvosto on katsonut, ettei komissio tehnyt kyseisessä asiakirjassa lainkaan päätelmiä EU:n ferroseosteollisuuden mahdollisesta kilpailukyvyn puutteesta. Neuvoston mukaan asiakirjassa mainitaan päinvastoin, että ferroseosten tuottajat joutuvat vastaamaan yhä kasvavaan tuontiin kolmansista maista, kuten Kiinasta, Venäjältä, Ukrainasta, Brasiliasta ja Kazakstanista, mikä saattaa uhata EU:n ferroseosteollisuuden pitkän aikavälin kestävyyttä, jos tasapuolisia toimintaedellytyksiä kolmansien maiden kilpailijoiden kanssa ei nopeasti taata.

141    Kantajien mukaan neuvosto on tulkinnut kyseistä työasiakirjaa virheellisesti. Erityisesti ne katsovat komission vahvistaneen siinä muun muassa, että yhteisön ferropiin myynti kärsi heikosta kustannuskilpailukyvystä.

142    Tästä on todettava kantajien tavoin, että komission työasiakirjan mukaan yhteisön metalliteollisuuteen kohdistuu kasvavaa painetta niiden kilpailijoiden taholta, joiden tuotantokustannusrakenne on erilainen ja joilla on mahdollisuus edullisempien raaka-aineiden ja/tai energian saantiin.

143    Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan yhdy kantajien tulkintaan siitä, että yhteisön ferropiin tuottajien kustannusrakenne heikentää niiden asemaa. Kantajat viittaavatkin työasiakirjan kohtaan, jonka mukaan ”yhteisön ferroseosten ja erityisesti piimetallin ja ferropiin tuottajat joutuvat vastaamaan lisääntyneeseen tuontiin kolmansista maista, kuten Kiinasta, Venäjältä, Ukrainasta, Brasiliasta ja Kazakstanista”, ja täsmentävät, että ”ellei viipymättä luoda tasapuolisia toimintaedellytyksiä kolmansien maiden kilpailijoiden kanssa, yhteisön ferroseosteollisuuden kyky jatkaa toimintansa pitkällä aikavälillä saattaa vaarantua”. Kyseisten virkkeiden sanamuodosta tai asiayhteydestä ei kuitenkaan ilmene, että yhteisön ferropiin myynti kärsisi yhteisön tuottajien kustannuskilpailukyvyn puutteesta. Ei olisi yhtäältä järkevää tulkita viittauksen tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseen kolmansien maiden kilpailijoiden kanssa tarkoittavan, että yhteisön tuottajat kärsivät kustannusrakenteensa takia. On paljon järkevämpää olettaa, että komission tarkoituksena on ollut viitata vientiä harjoittavien kolmansien maiden tuottajien soveltamiin poikkeuksellisen alhaisiin hintoihin. Edellä mainitun viittauksen sisältävän kohdan lopussa komissio on toisaalta maininnut ferromolybdeenia koskevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, mikä viittaa siihen, että mainitessaan tasapuolisten toimintaedellytysten luomisen kolmansien maiden kilpailijoiden kanssa komissio tarkoitti mahdollisten kilpailunvastaisten toimenpiteiden toteuttamista.

144    Näin ollen on todettava, ettei mikään kantajien esittämistä väitteistä osoita, että neuvosto on riidanalaisen asetuksen 92 perustelukappaleessa tulkinnut komission työasiakirjaa virheellisesti ja tehnyt ilmeisen virheen arvioidessaan yhteisön tuotannonalan tuotantokustannusrakenteen vaikutusta sille aiheutuneeseen vahinkoon.

145    Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen neljäs osa on hylättävä perusteettomana.

d)     Ensimmäisen kanneperusteen viides osa, joka koskee kysynnän supistumisen vaikutuksia vuonna 2005

 Asianosaisten lausumat

146    Kantajat väittävät, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 81 perustelukappaleeseen liittyy ilmeinen arviointivirhe, koska sen mukaan yhteisön ferropiin kulutus pysyi vakaana tarkastelujaksolla, lukuun ottamatta vuosia 2003 ja 2004, jolloin se kasvoi 6 prosenttia terästeollisuuden poikkeuksellisen suuren kysynnän vuoksi. Näin ollen neuvosto on niiden mukaan arvioinut väärin kysynnän kehityksen vaikutuksen ja pitänyt virheellisesti hintojen laskua riidanalaisesta tuonnista johtuvana vastoin perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa.

147    Kantajien mukaan yhteisön kulutus ei pysynyt vakaana tarkastelujaksolla. Kantajat toteavatkin, että vuosina 2004–2005 yhteisön kulutus laski 4,4 prosenttia. Kysynnän supistuminen heijasti niiden mukaan kysynnän pysähtymistä ja sitä seurannutta romahtamista, joilla oli huomattavan kielteinen vaikutus yhteisössä sovellettuihin hintoihin. Tässä yhteydessä kantajat väittävät, että ferropiin markkinoiden kaltaisilla avoimilla ja kilpailukykyisillä markkinoilla hinnat määräytyvät ensisijaisesti maailmanlaajuisen tarjonnan ja kysynnän vaihteluiden sekä tietyssä määrin tuotantokustannusten mukaan. Kantajien mukaan hinnat nousevat kysynnän kasvaessa ja/tai tarjonnan vähentyessä ja laskevat puolestaan kysynnän supistuessa ja/tai tarjonnan lisääntyessä, minkä unionin yleinen tuomioistuin niiden mukaan nimenomaisesti vahvisti edellä 27 kohdassa mainitussa asiassa Aluminium Silicon Mill Products v. neuvosto antamassaan tuomiossa. Niiden mukaan ferropiin hinnat yhteisössä siis laskivat, kun taas yhteisön tuottajien tuotantokustannukset ylittivät markkinahinnat aiheuttaen siten yhteisön tuotannonalalle merkittäviä tappioita.

148    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

149    Kantajat riitauttavat ensimmäisen kanneperusteen nyt käsiteltävällä osalla lähinnä toimielinten arvion kysynnän kehityksen vaikutuksesta tarkastelujaksolla. Niiden mukaan erityisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen 81 perustelukappaleeseen liittyy ilmeinen arviointivirhe.

150    On muistutettava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 81 perustelukappaleessa on taulukko, joka sisältää yhteisön kulutusta koskevat luvut tarkastelujaksolta sekä seuraavan komission selvityksen: ”yhteisön ferropiin kulutus pysyi vakaana tarkastelujaksolla, lukuun ottamatta vuosia 2003 ja 2004, jolloin se kasvoi 6 prosenttia terästeollisuuden poikkeuksellisen suuren kysynnän vuoksi”. On myös todettava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 124 perustelukappaleessa komissio on todennut syy-yhteyttömyyden tarkastelun yhteydessä seuraavaa:

”– – ferropiin todettavissa oleva kulutus yhteisön markkinoilla pysyi vuotta 2004 lukuun ottamatta melko vakaana tarkastelujaksolla. Tästä syystä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ei voida katsoa johtuvan kysynnän supistumisesta yhteisön markkinoilla.”

151    Kantajien mukaan nämä väitteet ovat virheellisiä, koska yhteisön kulutus ei pysynyt vakaana tarkastelujaksolla, vaan laski 4,4 prosenttia vuosina 2004–2005.

152    Tästä on aluksi huomautettava neuvoston tavoin, etteivät kantajat kiistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 81 perustelukappaleessa esitettyjen lukujen paikkansapitävyyttä. Kuten neuvosto huomauttaa, asianosaisten välinen kiista koskee vain kyseisten tietojen tulkintaa.

153    On vielä todettava, että kantajat ovat ottaneet komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen 81 perustelukappaleessa esittämät seikat vääristyneellä tavalla huomioon. Toisin kuin kantajat väittävät, komissio ei siis ole ainoastaan väittänyt yhteisön kysynnän pysyneen vakaana, vaan myös todennut sen lisääntyneen vuosina 2003–2004 teräsalan kasvaneen kysynnän takia. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 124 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että se on ottanut vuonna 2004 kysynnän vaihtelun huomioon syy-yhteyttömyyden tarkastelussa, mutta todennut, että kyseisestä vaihtelusta huolimatta kulutusta oli pidettävä maailmanlaajuisesti vakaana, minkä vuoksi yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa ei voitu pitää yhteisön kysynnän supistumisesta johtuvana. Näin ollen on todettava, että komissio on täyttänyt sille perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan nojalla kuuluvan velvollisuuden, toisin sanoen pitänyt erillään erityisesti kysynnän supistumisen tai kulutustottumusten muutoksen aiheuttaman vahingon.

154    Mikään kantajien esittämistä väitteistä ei osoita, että komissio on väliaikaista tullia koskevan asetuksen 124 perustelukappaleessa esittämässään päätelmässä tehnyt ilmeisen arviointivirheen. Kantajat nimittäin vain esittävät tulkintansa väliaikaista tullia koskevan asetuksen 81 perustelukappaleeseen sisältyvistä luvuista, mutta eivät lainkaan selitä, miltä osin toimielinten kyseisistä luvuista esittämä tulkinta merkitsee ilmeistä arviointivirhettä. Tästä on todettava, että on uskottavaa – kuten kantajat väittävät – että vuosina 2004–2005 todettu yhteisön kysynnän väheneminen 4,4 prosentilla vaikutti kielteisesti yhteisössä sovellettuihin hintoihin. On kuitenkin myös uskottavaa tulkita väliaikaista tullia koskevan asetuksen 81 perustelukappaleessa esitettyjä lukuja toimielinten tavalla, toisin sanoen siten, että ne osoittavat kysynnän olleen suhteellisen vakaata koko tutkimusjaksolla, jolloin vuosina 2004–2005 todettujen vaihtelujen voidaan tulkita heijastelevan teräsalan poikkeuksellisen suurta kysyntää vuonna 2004 ja sen palautumista tavanomaiseksi vuonna 2005. Viimeksi mainitussa tilanteessa voidaan perustellusti todeta, ettei yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa, sellaisena kuin se ilmenee koko tarkastelujaksoa koskevista tiedoista, voida pitää vuosien 2004–2005 kysynnän vaihteluista johtuvana. Näin ollen on todettava, etteivät kantajat osoita toimielinten tehneen ilmeistä arviointivirhettä.

155    Ensimmäisen kanneperusteen viides osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

e)     Ensimmäisen kanneperusteen kuudes osa, joka koskee muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin vaikutuksia

 Asianosaisten lausumat

156    Kantajat väittävät, että toimielimet ovat rikkoneet syy-yhteyttömyyttä koskevaa sääntöä, koska ne eivät ole ottaneet asianmukaisesti huomioon muista kuin tutkimusmenettelyn kohteena olevista kolmansista maista (jäljempänä muut kolmannet maat) peräisin olevan tuonnin vaikutuksia. Kantajat väittävät, että komissio on väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ainoastaan todennut – siten kuin on vahvistettu riidanalaisessa asetuksessa – että muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin vaikutusta ei voitu pitää merkittävänä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat, mikä ei niiden mukaan riitä varmistamaan syy-yhteyttömyyttä koskevan periaatteen noudattamista.

157    Kantajien mukaan on nimittäin niin, että vaikka toimielimet ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen 116, 118 ja 120 perustelukappaleessa nimenneet tiettyjä muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin vaikutuksia, ne eivät ole tarkastelleet niitä erikseen saadakseen määriteltyä vahingon syyt oikein. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 116 perustelukappaleessa komissio on niiden mukaan ensinnäkin ilmoittanut, että kyseisistä kolmansista maista peräisin olevan tuonnin hinnat olivat 2,3–5,7 prosenttia yhteisön tuotannonalan soveltamia hintoja alhaisemmat. Vastaavan tasoista alihinnoittelumarginaalia käytettiin kuitenkin niiden mukaan asetuksessa N:o 1420/2007 perusteena polkumyyntitullin käyttöön ottamiselle. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 118 ja 120 perustelukappaleessa, jotka koskevat erityisesti Islannista ja Venezuelasta peräisin olevaa tuontia, komissio on niiden mukaan toiseksi vahvistanut, että edellä mainittu tuonti oli vaikuttanut kielteisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. Toimielimet ovat niiden mukaan näin ollen velvollisia ottamaan huomioon kaiken kolmansista maista peräisin olevan vahinkoa aiheuttavan tuonnin kumulatiiviset vaikutukset sekä kaikki muut tiedossa olevat vahinkotekijät, eivätkä ne saa pitää edellä mainittuja vaikutuksia riidanalaisesta tuonnista johtuvina.

158    Vastauksessa kantajat lisäävät, että neuvosto on jättänyt huomiotta sen, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäyksen oli suurelta osin tarkoitus täyttää se tyhjiö, jonka tiettyjen kolmansien maiden tuottajien vetäytyminen markkinoilta tarkastelujaksolla oli aiheuttanut.

159    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

160    Ensimmäisen kanneperusteen nyt käsiteltävässä osassa kantajat riitauttavat lähinnä toimielinten arvion muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin vaikutuksesta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Ne väittävät erityisesti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 116, 118 ja 120 perustelukappaleeseen liittyy ilmeinen arviointivirhe, koska komissio on niissä nimennyt tiettyjä edellä mainitun tuonnin vaikutuksia, mutta ei ole tarkastellut niitä asianmukaisesti erikseen.

161    On muistettava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 116 perustelukappaleessa komissio on todennut kaiken muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin osalta, että tarkastelujaksolla sen määrä oli vähentynyt noin 45 prosenttia ja sen markkinaosuus laskenut 54,8 prosentista 30 prosenttiin, että samalla ajanjaksolla kyseisen tuonnin hinnat olivat nousseet 7 prosenttia ja että sen keskihinta ylitti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnan tarkastelujaksolla ja alitti yhteisön tuotannonalan hinnan 2,3–5,7 prosentilla samalla ajanjaksolla. Saman asetuksen 117–120 perustelukappaleessa komissio tarkasteli vuorotellen Norjasta, Islannista, Brasiliasta ja Venezuelasta peräisin olevan tuonnin vaikutusta vahinkoon. Se totesi, ettei Brasiliasta eikä Norjasta peräisin oleva tuonti ollut myötävaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Sitä vastoin se totesi, että vaikka Islannista ja Venezuelasta peräisin oleva tuonti oli voinut vaikuttaa kielteisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, kyseistä vaikutusta ei kuitenkaan voitu pitää merkittävänä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 121 perustelukappaleessa komissio päätteli saman asetuksen 116–120 perustelukappaleessa esitetyistä seikoista, että muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei ollut tosiasiallisesti myötävaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

162    Kantajien esittämillä väitteillä ei voida osoittaa, että kyseinen päättely merkitsee ilmeistä arviointivirhettä.

163    Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 116 perustelukappaletta koskevasta kantajien väitteestä on ensinnäkin todettava, että ne väittävät ainoastaan, että 2,3–5,7 prosentin alihinnoittelumarginaalia käytettiin asetuksessa N:o 1420/2007 polkumyyntitullin käyttöön ottamisen perusteena, mikä niiden mukaan osoittaa, ettei komissio voinut päätellä, ettei muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ollut myötävaikuttanut vahinkoon.

164    Tästä on ensinnäkin muistettava yhtäältä – kuten edellä 90 kohdassa on todettu – että toimielinten on harkintavaltaansa käyttäessään tutkittava, onko yhteisön tuotannonala kärsinyt vahinkoa ja voidaanko sitä pitää polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvana vai ovatko muut tiedossa olevat tekijät myötävaikuttaneet siihen, ja toisaalta, että tätä harkintavaltaa on käytettävä tapauskohtaisesti kaikkien asiassa merkityksellisten tosiseikkojen mukaisesti. On joka tapauksessa huomattava, että asetuksessa N:o 1420/2007 alihinnoittelumarginaali, jonka perusteella polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin käyttöön, oli 4,5 prosenttia. Kyseisessä asetuksessa neuvosto ei viitannut kantajien mainitsemaan vaihteluväliin. Vielä merkittävämpää on, että neuvosto on lisäksi asetuksessa N:o 1420/2007 päätellyt useiden muiden seikkojen perusteella kyseisten toimenpiteiden toteuttamisen olevan tarpeen. Näin ollen siitä, että neuvosto on asetuksessa N:o 1420/2007 yhtäältä laskenut alihinnoittelumarginaaliksi 4,5 prosenttia ja toisaalta ottanut käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, ei voida tehdä mitään päätelmiä.

165    Neuvoston tavoin on toiseksi huomautettava, ettei komissio ole väliaikaista tullia koskevan asetuksen 116 perustelukappaleessa viitannut muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin alihinnoittelumarginaaliin, vaan todennut, että kyseisen tuonnin hinta alitti tarkastelujaksolla yhteisön tuotannonalan hinnan. Edellä 65 kohdassa on kuitenkin jo todettu, että alihinnoittelu on perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu oikeudellinen käsite, jonka nojalla toimielimet vertaavat yhteisön hintoja oikaistuihin tuontihintoihin saadakseen prosenttiosuutena ilmaistun alihinnoittelumarginaalin. Näin ollen alihinnoittelumarginaalia ja pelkkää hintojen vertailua ei voida rinnastaa toisiinsa.

166    On kolmanneksi todettava, että komission toteamus, joka liittyy hintatasoon, on vain yksi osa väliaikaista tullia koskevan asetuksen 116 perustelukappaleessa kehiteltyä laajempaa päättelyä. Vaikka muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin hintatasoa suhteessa yhteisön hintatasoon voidaan pitää seikkana, jolla pyritään osoittamaan, että edellä mainittu tuonti on myötävaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, ei kuitenkaan voida sivuuttaa muita komission päättelyyn sisältyviä seikkoja, joiden perusteella se jätti huomiotta kyseisen myötävaikutuksen. Komissio onkin todennut, että edellä mainitun tuonnin markkinaosuudet olivat pienentyneet tarkastelujaksolla ja että samalla ajanjaksolla niiden hinnat olivat nousseet ja olivat aina ylittäneet polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat. Kuten neuvosto on todennut, tästä seuraa, ettei ole mahdollista, mikäli kulutus ei ole kasvanut, että muista kolmansista maista peräisin oleva kokonaistuonti olisi voinut vallata markkinaosuuksia yhteisön tuotannonalan kustannuksella, toisin kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti.

167    Tästä seuraa, ettei mikään kantajien esittämistä väitteistä osoita, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 116 perustelukappaleeseen sisältyy ilmeinen arviointivirhe.

168    Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 118 ja 120 perustelukappaletta koskevasta väitteestä on toiseksi huomautettava, etteivät kantajat riitauta komission toteamusta, että vaikka Islannista ja Venezuelasta peräisin olevalla tuonnilla on voinut olla kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, kyseistä vaikutusta ei voida pitää merkittävänä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat. Ne väittävät ainoastaan, että toimielinten olisi pitänyt tarkastella muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin kumulatiivisia vaikutuksia sekä kaikkia muita tiedossa olevia vahinkotekijöitä.

169    Muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin kumulatiivisten vaikutusten tarkastelusta on ensinnäkin todettava, että toisin kuin kantajat väittävät, komissio on toteuttanut kyseisen kaltaisen tarkastelun. Kyseinen tarkastelu on muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin kolmivaiheisen tutkinnan ensimmäinen vaihe. Näin ollen komissio on väliaikaista tullia koskevan asetuksen 116 perustelukappaleessa ensimmäiseksi esittänyt kaikkeen muista kolmansista maista peräisin olevaan tuontiin liittyvissä taloudellisissa indikaattoreissa tapahtuneen kehityksen. Kuten edellä 166 kohdassa on mainittu, kun otetaan huomioon kyseinen kehitys, ei voida katsoa, että muista kolmansista maista peräisin oleva kokonaistuonti olisi voinut viedä markkinaosuuksia yhteisön tuotannonalan kustannuksella. Komissio on väliaikaista tullia koskevan asetuksen 117–120 perustelukappaleessa toiseksi tutkinut, olivatko Norjasta, Islannista, Brasiliasta ja Venezuelasta peräisin olevan tuonnin yksittäiset vaikutukset voineet aiheuttaa vahingon. Kuten edellä 161 kohdassa on selitetty, komissio on todennut, että vaikka Islannista ja Venezuelasta peräisin olevalla tuonnilla oli voinut yksitellen olla kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, kyseistä vaikutusta ei kuitenkaan voitu pitää merkittävänä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat. Komissio on kolmanneksi vetänyt johtopäätökset päättelynsä kahdesta ensimmäisestä vaiheesta ja johdonmukaisesti todennut väliaikaista tullia koskevan asetuksen 121 perustelukappaleessa, että muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei ollut myötävaikuttanut vahinkoon.

170    Toiseksi on todettava, että kaikkien muiden tiedossa olevien vahinkotekijöiden tarkastelemisesta yhdessä on edellä 47 kohdassa jo selitetty, että ennen kuin voitiin määrittää, edellytettiinkö kyseisen kaltaista tarkastelua, oli saatettava päätökseen niiden väitteiden tarkastelu, joita kantajat olivat esittäneet kunkin tiedossa olevan vahinkotekijän tarkastelemisesta erikseen. Tätä kysymystä tutkitaan jäljempänä 204–215 kohdassa.

171    Näin ollen mikään kantajien esittämistä väitteistä ei osoita, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 118 ja 120 perustelukappaleeseen sisältyy ilmeinen arviointivirhe.

172    Väitteestä, joka esitettiin ensimmäisen kerran vastineessa ja joka koskee muiden kolmansien maiden tuottajien markkinoilta vetäytymisen aiheuttamaa tyhjiötä, on kolmanneksi todettava, ettei sillä pyritä todistamaan, että toimielimet ovat arvioineet väärin muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin aiheuttaman vahingon, vaan osoittamaan, ettei polkumyynnillä tapahtunut tuonti ole aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, koska se on korvannut muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin. Näin ollen väite ei ole tiiviissä yhteydessä kannekirjelmässä aluksi esitettyyn kanneperusteeseen, jota sillä ei myöskään laajenneta. Tästä seuraa, että siltä osin kuin edellä mainittu väite ei perustu menettelyn aikana todettuihin oikeudellisiin seikkoihin tai tosiseikkoihin, sitä on pidettävä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna uutena kanneperusteena (ks. vastaavasti asia T-211/95, Petit-Laurent v. komissio, tuomio 5.2.1997, Kok., s. II-57, 43–45 kohta). Väite on siis jätettävä tutkimatta.

173    Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen kuudes osa on hylättävä osittain perusteettomana ja jätettävä osittain tutkimatta.

f)     Ensimmäisen kanneperusteen seitsemäs osa, joka koskee yhteisön tuottajien kilpailukyvyn puutetta ennen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin tuloa

 Asianosaisten lausumat

174    Kantajat väittävät, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua syy-yhteyttömyyttä koskevaa sääntöä, koska se on riidanalaisen asetuksen 93 ja 94 perustelukappaleessa hylännyt väitteen, jonka mukaan useimmat yhteisön tuottajat toimivat kannattamattomasti jo ennen vahingollisen polkumyynnin tuloa, sillä perusteella, että yhteisön tuotannonalan toiminta oli neuvoston mukaan ollut yleisesti kannattavaa vuonna 2004. Tässä yhteydessä kantajat väittävät, että kuudesta yhteisön tuottajasta kolme toimi tappiollisesti jo vuonna 2004, joka oli ferroseosteollisuuden kannalta ”poikkeuksellisen menestyksekäs vuosi”. Yhteisön tuotannonalan yleinen 3 prosentin tuotto vuonna 2004 voitiinkin niiden mukaan lukea täysin FerroAtlántican ansioksi. On lisäksi todettava, että vaikka yhteisön tuotannonalan yleinen tulos oli vuonna 2004 ollut parempi kuin vuonna 2003 ja tuotannonala oli nostanut hintojaan 10 prosenttia, kuudesta tuottajasta viiden tilanne oli kantajien mukaan vaikeutunut syistä, jotka eivät johtuneet polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Niiden mukaan toimielinten olisi pitänyt ottaa huomioon ainakin tämä seikka, koska sillä on merkitystä yhteisön tuottajille aiheutuneen vahingon kehitystä selittävänä tekijänä ja se on selvä osoitus yhteisön tuotannonalan ja erityisesti sen kustannusrakenteen kilpailukyvyn puutteesta. Tämän vahvistavat tuotannon uudelleen suuntaamiset ja supistukset, jotka yhteisön tuotannonala aloitti vuonna 2004 huolimatta ferropiin kulutuksen ja sen myyntituottojen kasvusta.

175    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, huomauttaa lähinnä, että vaikka kantajat väittävät, että toimielimet ovat tehneet ilmeisen arviointivirheen todetessaan, että yhteisön tuotannonalan toiminta oli kannattavaa vuosina 2003 ja 2004, ne eivät riitauta riidanalaisen asetuksen 94 perustelukappaleessa mainittuja voittomarginaalilukuja ennen veroja. Neuvosto väittää lisäksi, ettei sen viittauksen perusteella, jonka kantajat tekivät yhteisön eri tuottajien tilanteeseen vuonna 2003 ja 2004, voida osoittaa ilmeisen virheen olemassaoloa. Vahingon ja syy-yhteyden arviointi on niiden mukaan ensinnäkin toteutettava tutkimalla yhteisön tuotannonalan yleistä tilannetta eikä yhteisön eri tuottajien tilannetta. Neuvosto toteaa toiseksi, ettei se, että kolme yhteisön tuottajaa, joiden osuus yhteisön kokonaistuotannosta on yhteensä 24–28 prosenttia, oli vuonna 2003 tappiollisessa tilanteessa, merkitse, että koko yhteisön tuotannonala kärsii kilpailukyvyn puutteesta. Neuvosto huomauttaa kolmanneksi, että vuotta 2004 leimasivat yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden supistuminen, sen myynnin lasku 2 prosentilla vuodesta 2003, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisääntyminen ja sen markkinaosuuden kasvu sekä hintojen aleneminen, mikä tarkoittaa, että tietyt yhteisön tuottajat kärsivät polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kielteisistä vaikutuksista jo vuonna 2004, vaikka yhteisön tuotannonala pystyi yleisesti lisäämään voittojaan.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

176    Ensimmäisen kanneperusteen tässä osassa kantajat arvostelevat sitä, että neuvosto on riidanalaisen asetuksen 93 ja 94 perustelukappaleessa hylännyt väitteen, jonka mukaan yhteisön tuotannonalan toiminta oli kannattamatonta jo ennen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin tuloa.

177    On muistettava, että riidanalaisen asetuksen 94 perustelukappaleessa neuvosto on vastauksessaan kyseiseen väitteeseen selittänyt, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 97 perustelukappale osoittaa, yhteisön tuotannonalan toiminta oli kannattavaa vuonna 2003, jolloin sen voittomarginaali ennen veroja oli 2,3 prosenttia ja nousi 2,7 prosenttiin vuonna 2004, ja että tappioita todettiin vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla.

178    Vaikka kantajat eivät – kuten neuvosto toteaa – riitauta väliaikaista tullia koskevan asetuksen 97 perustelukappaleessa esitettyjä lukuja, jotka osoittavat, että yhteisön tuotannonalan toiminta oli yleisesti kannattavaa vuosina 2003 ja 2004, ne sen sijaan moittivat toimielimiä siitä, että nämä ovat jättäneet yhteisön tuottajien yksilöllisen tilanteen huomiotta kuudesta yhteisön tuottajasta kolmen osalta vuonna 2003 ja viiden osalta vuonna 2004.

179    Tässä yhteydessä on todettava, että kantajat perustavat väitteensä lukuihin, joista ilmenee, että kuudesta yhteisön tuottajasta viisi kärsi tappioita vuonna 2004. Neuvosto ei riitauta kyseisiä lukuja. Kantajat väittävät lisäksi, että kuudesta yhteisön tuottajasta kolmen toiminta oli kannattamatonta vuonna 2003. Vaikka ne eivät esitä mitään todisteita väitteensä tueksi, neuvosto vahvistaa kirjelmissään, että asia oli näin.

180    Tässä yhteydessä on muistutettava – kuten edellä 88 kohdassa on esitetty – että toisin kuin neuvosto väittää, syy-yhteyden olemassaoloa ei välttämättä ole tarpeen tarkastella koko yhteisön tuotannonalan osalta siten, ettei muun tekijän kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin yksittäiselle yhteisön tuottajalle aiheuttamaa vahinkoa voida ottaa huomioon. Muun tekijän kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin yksittäiselle yhteisön tuottajalle aiheuttama vahinko on otettava huomioon, koska se on myötävaikuttanut koko yhteisön tuotannonalan osalta todettuun vahinkoon.

181    Koska kantajien toimittamat tiedot viittaavat tosiasiallisesti siihen, että tiettyjen tuottajien toiminta oli kannattamatonta vuosina 2003 ja 2004, toimielimet olivat velvollisia arvioimaan kyseisen tilanteen vaikutuksen koko yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, mitä ne eivät kuitenkaan ole tehneet. Tästä seuraa, että toimielimet ovat laiminlyöneet syy-yhteyden tarkastelua koskevan velvollisuutensa ja siten rikkoneet perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa.

182    Kuten edellä 119 kohdassa on todettu, on siitä huolimatta tarpeen osoittaa, että kyseisen kaltainen rikkominen voi vaikuttaa riidanalaisen asetuksen lainmukaisuuteen tekemällä toimielinten syy-yhteyttä koskevan tarkastelun kokonaan pätemättömäksi. Nyt käsiteltävässä asiassa kantajien on siis todistettava, että joidenkin yksittäisten yhteisön tuottajien tilanne vuosina 2003 ja 2004 on ollut syynä koko yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon tai on myötävaikuttanut siihen. Niiden on myös osoitettava, etteivät kuudesta yhteisön tuottajasta viiden kirjaamat tappiot ole olleet seurausta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

183    Osoittaakseen kyseiset seikat kantajat väittävät, että kuudesta yhteisön tuottajasta viiden kannattamaton toiminta vuonna 2004 oli seurausta niiden kilpailukyvyn puutteesta, minkä vahvistivat ne tuotannon uudelleen suuntaamiset ja supistukset, jotka yhteisön tuotannonala toteutti vuodesta 2004 ferropiin kulutuksen ja sen myyntituoton kasvusta huolimatta. Unionin yleinen tuomioistuin pitää kuitenkin mahdollisena toisenlaista tulkintaa vuoteen 2004 liittyvistä luvuista. Niinpä kolme yhteisön tuottajaa, joiden osuus yhteisön kokonaistuotannosta on 24–28 prosenttia, toimi tappiollisesti vuonna 2003, ja viisi tuottajaa osoitti tappioita vuonna 2004. Neuvoston tavoin on kuitenkin huomattava, että kulutuksen kasvusta huolimatta vuotta 2004 leimaa yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden supistuminen, sen myynnin lasku 2 prosentilla vuodesta 2003, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisääntyminen sekä sen markkinaosuuden kasvu ja hintojen aleneminen, mikä voi tarkoittaa, että tietyt yhteisön tuottajat kärsivät polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kielteisistä vaikutuksista jo vuonna 2004, vaikka yhteisön tuotannonala pystyikin yleisesti lisäämään voittojaan.

184    Koska polkumyynnillä tapahtunut tuonti on voinut olla syynä tiettyjen yhteisön tuottajien vuonna 2003 ja 2004 kärsimiin tappioihin, edellä 181 kohdassa todettu rikkominen ei voi tehdä riidanalaisesta asetuksesta lainvastaista.

185    Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen seitsemäs osa on hylättävä.

g)     Ensimmäisen kanneperusteen kahdeksas osa siltä osin kuin se koskee kunkin tuottajan tilannetta

 Asianosaisten lausumat

186    Kantajat väittävät, että toimielimet ovat tehneet ilmeisen arviointivirheen ja rikkoneet perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa, koska ne ovat kieltäytyneet tutkimasta tekijöitä, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoa yksittäisille yhteisön tuottajille ja samalla myös vaikuttaneet koko yhteisön tuotannonalaan, vaikka edellä mainittuja tuottajia oli vähän ja niiden taloudellinen tilanne vaihteli suuresti.

187    Kantajat toteavat ensimmäiseksi Huta Laziskasta, että se suuntasi vuonna 2004 osan ferropiin tuotannostaan uudelleen piimangaanin tuotantoon kannattavuutensa lisäämiseksi. Kantajien mukaan tämä laski ferropiin tuotantoa kyseisessä yhtiössä ja vähensi ferropiin myyntiä etuyhteydettömille asiakkaille. Kun otetaan huomioon tuotannon lasku ja muuttumattomina pysyneet kiinteät kustannukset vuonna 2004, yhtiön tuotantokustannukset tonnia kohti nousivat kantajien mukaan noin 17 prosenttia ja sen tappiot yli kolminkertaistuivat ilman että se liittyi tuontiin. Kantajat toteavat, että tästä huolimatta liikevaihto myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille kasvoi. Vuonna 2005 Huta Laziska alkoi kantajien mukaan supistaa tuotantoaan, jonka se lopetti tutkimusjaksolla sähköntoimittajansa kanssa käydyn oikeusriidan seurauksena. Tästä seurasi kantajien mukaan, että sen myynti laski ja yksikkökohtaiset tuotantokustannukset nousivat merkittävästi, mikä johti kannattavuuden laskuun ja markkinaosuuden pienenemiseen.

188    Toiseksi on todettava, että kantajat huomauttavat aluksi OFZ:sta, että vuonna 2004 se siirsi muihin tehtäviin tai irtisanoi 47 prosenttia henkilöstöstään, mikä niiden mukaan tarkoitti, ettei se pystynyt vastaamaan kasvavaan kysyntään. Lisäksi OFZ suuntasi osan ferropiin tuotannostaan uudelleen piimangaanin tuotantoon kannattavuutensa lisäämiseksi. Kantajien mukaan sen myynti etuyhteydettömille asiakkaille laski tästä syystä 19 prosenttia. Vahvan markkinatilanteen ansiosta se onnistui kuitenkin kantajien mukaan rajoittamaan liikevaihtonsa laskun 11 prosenttiin huolimatta tuotantokustannusten 14 prosentin kasvusta, mikä johtui kantajien mukaan osittain kiinteistä kustannuksista ja tuotannon supistumisesta. Kantajat väittävät myös, että vuonna 2005 OFZ:ssa toteutettiin rakenneuudistus, minkä ansiosta se saattoi vähentää tuotantokustannuksiaan ja lisätä kannattavuuttaan. Tätä varten sen oli kantajien mukaan tarpeen vähentää tilapäisesti myyntiään ja pienentää markkinaosuuttaan.

189    Kantajat väittävät kolmanneksi TDR – Metalurgija d.d:stä, että vuonna 2004 se lisäsi myyntiään etuyhteydettömille asiakkaille kysynnän ylittävällä prosenttimäärällä, lisäsi tuotantoaan ja hyötyi korkeammista hinnoista kasvattamalla myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille kertynyttä liikevaihtoa. Tuotantokustannusten yleisen 12 prosentin nousun takia se ei kuitenkaan onnistunut saamaan toimintaansa voitolliseksi. Markkinatilanteen heikennyttyä vuonna 2005 TDR ei kantajien mukaan kyennyt palautumaan vuoden 2004, joka oli poikkeuksellisen menestyksekäs vuosi, huonoista tuloksista.

190    Kantajat toteavat neljänneksi Vargön Alloysista, että vuonna 2004 se lisäsi myyntiään etuyhteydettömille asiakkaille kysyntää suuremmalla prosenttimäärällä sekä lisäsi tuotantoaan ja hyötyi korkeammista hinnoista kasvattamalla myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille saatua liikevaihtoa. Kantajien mukaan sen tuotantokustannukset kuitenkin kasvoivat 15 prosenttia. Kantajat toteavat, että toimielinten mukaan Vargön Alloys kärsi 45 prosentin lisätappiot. Vaikka toimielimet eivät millään tavalla selittäneet asiaa, on kantajien mukaan selvää, että tätä kehitystä on pidettävä kyseisen yhtiön ongelmista eikä riidanalaisesta tuonnista johtuvana. Kantajien mukaan Vargön Alloys vähensi vuosina 2004–2005 ferropiin tuotantoaan puolella sähkön hinnankorotusten takia. Tutkimusjaksolla se suuntasi lisäksi osan ferropiin tuotannostaan uudelleen lisätäkseen kannattavuuttaan, mikä niiden mukaan johti ferropiin myynnin laskuun ja markkinaosuuden pienenemiseen.

191    Kantajat väittävät viidenneksi FerroPem SAS:stä ja FerroAtlánticasta, että vuosina 2003–2004 FerroPem vähensi ferropiin myyntiä etuyhteydettömille asiakkaille, mutta lisäsi tuotantoaan ja myi loppuun varastonsa, mikä niiden mukaan osoittaa, että FerroPem lisäsi toimintaansa sidotuilla markkinoilla. Tästä seuraa kantajien mukaan, että FerroPemin myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille saama liikevaihto laski. Kun tuotantokustannukset kasvoivat lisäksi samanaikaisesti 24 prosenttia, on kantajien mukaan johdonmukaista, että FerroPemin kannattavuus heikkeni merkittävästi. Sähkön hinnannousun seurauksena FerroAtlántica keskeytti tuotantonsa kulutushuippujen aikana, minkä ansiosta sen sähköyksikkö pystyi tuottamaan enemmän voittoa. Kantajat toteavat, että FerroAtlántican hankittua FerroPemin omistukseensa molemmille yhtiöille aiheutui lisäksi rakenneuudistuskuluja. Kyseiset yhtiöt saavuttivat kuitenkin kantajien mukaan markkinoiden parhaat tulokset lisäämällä myyntiään vuosina 2004 ja 2005, vaikka yhteisön kokonaiskulutus laski. Vuoden 2005 ja tutkimusjakson osalta FerroAtlántican Venezuelan yksikkö lisäsi kantajien mukaan vientiään yhteisöön. Koko FerroAtlántica-konserni oli niiden mukaan tehnyt erittäin hyvää tulosta eikä näyttänyt kärsineen vahinkoa. Kantajien mukaan mahdollista vahinkoa ei missään tapauksessa voida pitää polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvana.

192    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

193    Ensimmäisen kanneperusteen kahdeksannessa osassa kantajat arvostelevat erityisesti sitä, että toimielimet ovat jättäneet huomiotta tekijöitä, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoa yksittäisille yhteisön tuottajille ja samalla myös vaikuttaneet koko yhteisön tuotannonalaan.

194    Edellä 88 kohdassa on jo todettu, että toisin kuin neuvosto väittää, syy-yhteyden olemassaoloa ei välttämättä ole tarpeen tarkastella koko yhteisön tuotannonalan osalta siten, ettei muun tekijän kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin yksittäiselle yhteisön tuottajalle aiheuttamaa vahinkoa voida ottaa huomioon. Muun tekijän kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin yksittäiselle yhteisön tuottajalle aiheuttama vahinko on otettava huomioon, koska se on myötävaikuttanut koko yhteisön tuotannonalan osalta todettuun vahinkoon.

195    On kuitenkin täsmennettävä, että tarve ottaa huomioon yksittäiselle tuottajalle vahinkoa aiheuttaneita tekijöitä silloin kun ne ovat myötävaikuttaneet koko yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, ei nyt käsiteltävässä asiassa tarkoita, että toimielimet olivat velvollisia tarkastelemaan järjestelmällisesti kunkin yksittäisen yhteisön tuottajan tilannetta.

196    Tästä on todettava, etteivät kantajien esittämät väitteet osoita, että yksittäisten yhteisön tuottajien tilanne oli syynä koko yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon tai vähintäänkin myötävaikutti siihen.

197    Huta Laziskan tilanteeseen liittyvistä väitteistä on ensinnäkin todettava, että ne ovat lähtökohtaisesti samoja kuin tietyt nyt käsiteltävän kanneperusteen kolmannessa osassa esitetyt väitteet. Kyseiset väitteet on kuitenkin todettu perusteettomiksi. Tästä seuraa, että kyseiset väitteet on hylättävä perusteettomina myös nyt käsiteltävän kanneperusteen tutkinnassa.

198    Toiseksi on todettava OFZ:n tilanteesta, että kantajien kuvaamilla tosiseikoilla pyritään osoittamaan, että kyseisessä yhtiössä toteutettiin rakenneuudistus, mikä niiden mukaan myötävaikutti yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Nyt käsiteltävän kanneperusteen kolmannen osan tutkinnassa on kuitenkin jo todettu, että toimielimet olivat ottaneet huomioon tuotannon uudelleen suuntaamiset, OFZ:n tuotannon uudelleen suuntaaminen mukaan luettuna. Vaikka kantajien vuoden 2004 ja 2005 osalta kuvaama tilanne on lisäksi voinut tosiasiallisesti myötävaikuttaa vahinkoon, on myös todennäköistä – kuten neuvosto toteaa – että kyseisen kaltaisen tilanteen aiheutti yhteisön markkinoille suuntautuva halpatuonti. Näin ollen ei voida katsoa, että kantajat osoittavat OFZ:n tilanteen myötävaikuttaneen yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

199    Kolmanneksi on todettava TDR:n tilanteesta, että kantajien kuvaamilla tosiseikoilla pyritään todistamaan, että kyseiselle yhtiölle aiheutunut vahinko liittyy sen tuotantokustannusten nousuun. Koska kyseinen väite on jo hylätty nyt käsiteltävän kanneperusteen neljännen osan tutkinnassa, on samalla tavoin hylättävä perusteettomina TDR:n tilanteeseen liittyvät väitteet, joihin vedotaan nyt käsiteltävän kanneperusteen yhteydessä.

200    Neljänneksi on todettava Vargön Alloysin tilanteesta, että kantajat viittaavat kyseisen yhtiön toteuttamaan tuotannon uudelleen suuntaamiseen sekä sen tuotantokustannusten nousuun. Koska väitteet, jotka liittyvät kyseisten tekijöiden vaikutukseen yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, on jo hylätty nyt käsiteltävän kanneperusteen kolmannen ja neljännen osan tutkinnassa, on hylättävä myös Vargön Alloysin tilanteeseen liittyvät väitteet, joihin on vedottu nyt käsiteltävän kanneperusteen yhteydessä.

201    Viidenneksi on todettava FerroPemin ja FerroAtlántican tilanteesta, että kantajat kuvaavat kyseisten yhtiöiden taloudellisen tilanteen yleisesti myönteiseksi eivätkä osoita, miten kyseinen tilanne olisi voinut myötävaikuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Näin ollen näiden kahden yhtiön tilanteeseen liittyvät väitteet eivät voi menestyä.

202    Tästä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen kahdeksas osa on hylättävä perusteettomana siltä osin kuin se koskee kunkin tuottajan tilannetta.

203    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on hylättävä perusteettomina ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen, toinen, neljäs ja viides osa, kolmannen osan kolme ensimmäistä väitettä sekä kahdeksas osa siltä osin kuin se koskee vahinkotekijöiden tarkastelua yksitellen. Myös ensimmäisen kanneperusteen kuudes osa on hylättävä osittain perusteettomana ja jätettävä osittain tutkimatta. Lopuksi on todettava, että ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan neljännen väitteen sekä saman kanneperusteen seitsemännen osan tutkinnassa todetuilla rikkomisilla ei voida perustella riidanalaisen asetuksen kumoamista.

3.     Vahinkotekijöiden yhteisen tarkastelun laiminlyönti (ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen ja kahdeksas osa)

a)     Asianosaisten lausumat

204    Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantajat väittävät, että neuvoston lähestymistapa on selvästi tarkoitukseen soveltumaton, koska tämä on niiden mukaan tutkinut, ovatko muut tekijät yksitellen tarkasteltuina olleet syynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, vaikka muiden tekijöiden vaikutusta oli nyt käsiteltävässä asiassa tarpeen tarkastella yhdessä. Ne toteavat nimittäin, että suuri määrä muita tekijöitä on ensinnäkin vaikuttanut yhteisön tuotannonalaan ja että kyseiselle tuotannonalalle aiheutunut vahinko on vähäinen. Ne toteavat toiseksi, että yksittäisten yhteisön tuottajien tilanne on hyvin erilainen. Ne toteavat kolmanneksi, että useat polkumyynnin vastaisen menettelyn osapuolet ovat edellä mainitun menettelyn aikana korostaneet, että muut tekijät yhdessä tarkasteltuina selittivät yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon.

205    Ensimmäisen kanneperusteen kahdeksannessa osassa kantajat väittävät, että toimielinten olisi pitänyt arvioida muiden tiedossa olevien vahinkotekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin yhteinen vaikutus. Kantajat toteavat nimittäin, että vaikka kyseiset tekijät eivät yksittäin tarkasteltuna riitä poistamaan tutkittavana olevan tuonnin ja vahingon välistä syy-yhteyttä, kaikki nämä tekijät yhdessä voivat poistaa sen. Jos nyt käsiteltävässä asiassa olisi toteutettu kyseinen tarkastelu, se olisi kantajien mukaan kuitenkin vahvistanut, että yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon taustalla oli kustannusten ja markkinoiden kehitys eikä sen aiheuttaja ollut tutkintamenettelyn kohteena oleva tuonti.

206    Kantajat selittävätkin ensimmäiseksi, ettei ollut perusteltua pitää vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla tapahtunutta hintakehitystä – toisin sanoen hintoja, jotka alittivat vuoden 2004 hinnat 15 prosentilla vuonna 2005 ja 6 prosentilla tutkimusjaksolla – tutkimusmenettelyn kohteena olevasta tuonnista johtuvana, koska edellä mainittu kehitys liittyi niiden mukaan markkinahintojen yleiseen tasapainottamiseen vuoteen 2004 nähden. Kantajien mukaan hintojen lasku on johdonmukainen seuraus maailmanlaajuisesta kysynnän laskusta vuonna 2005. Kysynnän supistumisvaiheen aikana on kuitenkin ennakoitavissa, että yhteisön tuottajat menettävät voittoja, mikä kantajien mukaan tarkoittaa, etteivät pienemmät voitot sellaisenaan ole riittävä osoitus vahingosta.

207    Kantajat korostavat toiseksi, että tuotantokustannusten nousu ja kannattavuuden lasku korreloivat tiiviisti keskenään. Ne väittävätkin, että vuonna 2005 markkinoiden supistumisesta johtunutta voittojen pienenemistä pahensi vielä kustannusten nousu, mikä oli jo vakavasti heikentänyt yhteisön tuottajien kannattavuutta vuonna 2004. Se aiheutti niiden mukaan tuotantokustannusten nousua ja voittojen menetyksiä koskevan lumipalloilmiön, jota tuotannon vähennykset pitivät yllä. Kantajat toteavat vielä, että vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla yhteisön tuotannonalan tuotantokustannukset ylittivät markkinahinnat, vaikka edellä mainitut hinnat olivat vuonna 2005 maailman korkeimmat. Kantajat väittävät lisäksi, että tuotantokustannusten nousu johtui aluksi korkeammista tuotantopanoskustannuksista, sen jälkeen tuotannon supistamisen tai uudelleen suuntaamisen aiheuttamasta mittakaavaetujen menetyksestä ja lopulta muista tekijöistä, jotka eivät liittyneet riidanalaiseen tuontiin.

208    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

209    Aluksi on huomautettava, että edellä 43 kohdassa on jo todettu, että vahinkotekijöiden tarkastelua yhdessä voitiin edellyttää tietyissä tapauksissa, etenkin silloin kun toimielimet ovat todenneet useiden muiden vahinkotekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin osalta, että ne olivat saattaneet myötävaikuttaa vahinkoon, mutta ettei yksittäisten vahinkotekijöiden vaikutusta voitu pitää merkittävänä.

210    Nyt käsiteltävässä asiassa toimielimet ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen 115–136 perustelukappaleessa ja riidanalaisen asetuksen 87–101 perustelukappaleessa tarkastelleet yksitellen 12:ta muuta vahinkotekijää kuin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia: Norjasta, Islannista, Brasiliasta ja Venezuelasta peräisin olevaa tuontia, toisen yhteisön tuottajan kilpailua, kysynnän kehitystä, yhteisön tuotannonalan vientituloksia, valuuttakurssivaihteluja, tuotantokustannuksia, tuotannon uudelleen suuntaamista, ferropiin hintojen määrittelytapaa ja yhteisön tuotannonalan kilpailukykyä. Ne totesivat, ettei mikään näistä tekijöistä ollut yksittäin myötävaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon lukuun ottamatta Islannista ja Venezuelasta peräisin olevaa tuontia, jonka vaikutusta ei kuitenkaan pidetty merkittävänä.

211    Edellä 49–203 kohdassa esitetyn tarkastelun perusteella on kuitenkin voitu todeta, ettei yksittäisten vahinkotekijöiden tarkasteluun liity ilmeistä virhettä lukuun ottamatta kahta tekijää, joihin on viitattu tutkittaessa ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan neljättä väitettä ja saman kanneperusteen seitsemättä osaa ja joita toimielimet eivät olleet tarkastelleet, mutta joiden osalta kantajat eivät ole esittäneet selvitystä siitä, että ne olisivat käsiteltävässä asiassa myötävaikuttaneet yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Näin ollen edellä esitetyn perusteella on todettava, että toimielimet ovat voineet ilmeistä arviointivirhettä tekemättä jättää tarkastelematta yhdessä muita vahinkotekijöitä kuin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia.

212    Kyseistä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajien ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa esittämillä väitteillä. Väitteestä, joka koskee polkumyynnin vastaisen menettelyn muiden osapuolten tutkintamenettelyssä esittämiä huomautuksia, on todettava, että se on jätettävä tutkimatta, koska kantajat eivät lähtökohtaisesti esitä mitään perusteluja, vaan ainoastaan viittaavat muiden polkumyynnin vastaisen menettelyn osapuolten huomautuksiin, jotka ne ovat liittäneet kannekirjelmään. Tästä on huomautettava, että unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaan, jota kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaan sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, sekä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde, kantajan vaatimukset ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi ratkaista kanteen. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta silti johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmästä (asia T‑195/95, Guérin automobiles v. komissio, tuomio 6.5.1997, Kok., s. II-679, 20 kohta ja asia T‑19/01, Chiquita Brands ym. v. komissio, tuomio 3.2.2005, Kok., s. II-315, 64 kohta). Vaikka kannekirjelmää voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, viittaamalla yleisluontoisesti joihinkin asiakirjoihin, vaikka ne olisivatkin kannekirjelmän liitteinä, ei korjata sitä, että kanteessa ei ole mainittu olennaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja, jotka siinä on esitettävä (asia T‑154/98, Asia Motors ym. v. komissio, määräys 21.5.1999, Kok., s. II-1703, 49 kohta).

213    Väitteestä, joka koskee sitä, että yksittäisten tuottajien tilanteet olivat hyvin erilaisia, on toiseksi todettava, että kyseinen väite on lähtökohtaisesti sama kuin kahdeksannessa osassa esitetyt väitteet siltä osin kuin se koskee kunkin tuottajan tilannetta. Koska kyseinen osa on päätetty hylätä perusteettomana, väite ei voi myötävaikuttaa sen osoittamiseen, että käsiteltävässä asiassa edellytettiin muiden vahinkotekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin tarkastelua yhdessä.

214    Kyseistä päätelmää ei myöskään voida kyseenalaistaa kantajien ensimmäisen kanneperusteen kahdeksannessa osassa esittämillä väitteillä. Nämä väitteet ovat nimittäin lähtökohtaisesti samoja kuin tietyt ensimmäisen kanneperusteen kolmannessa, neljännessä ja viidennessä osassa esitetyt väitteet. Koska väitteet on kyseisten osien tutkimisen yhteydessä todettu perusteettomiksi, näillä väitteillä ei voida myötävaikuttaa sen osoittamiseen, että käsiteltävä asia olisi edellyttänyt muiden vahinkotekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin tarkastelua yhdessä.

215    Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen ja kahdeksas osa on hylättävä perusteettomina siltä osin kuin ne koskevat vahinkotekijöiden jättämistä tarkastelematta yhdessä. Kun otetaan huomioon kyseinen päätelmä, on myös ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa hylättävä siltä osin kuin se koskee oikeudellista virhettä, joka liittyy velvollisuuteen tarkastella erilaisia vahinkotekijöitä yhdessä.

B       Toinen kanneperuste, joka koskee yhteisön edun olemassaoloa

1.     Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee ferropiin nousujohteista hintakehitystä tutkimusjakson jälkeen

a)     Asianosaisten lausumat

216    Kantajat väittävät ensinnäkin, että neuvosto on tulkinnut ilmeisen virheellisesti perusasetuksen 6 artiklan 1 kohtaa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 6 artiklan 1 kohta). Neuvosto on niiden mukaan vedonnut riidanalaisen asetuksen 106 perustelukappaleessa virheellisesti kyseiseen säännökseen väittäessään, ettei se ollut yhteisön etua arvioitaessa velvollinen ottamaan huomioon tutkimusjakson jälkeistä kehitystä. Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohtaa sovelletaan niiden mukaan kuitenkin vain polkumyynnin ja vahingon arviointiin. Perusasetuksen 21 artiklassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 21 artikla), joka koskee yhteisön etua, ei niiden mukaan aseteta aikaa koskevia rajoituksia. Yhteisön etua koskeva peruste on niiden mukaan tulevaisuutta koskeva peruste, joten sen soveltamista ei määritelmän mukaan voida rajoittaa tietoihin, jotka koskevat ennen tutkimuksen alkamista päättyvää ajanjaksoa. Toimielimet ottavat niiden mukaan lisäksi tavanomaisesti huomioon tutkimusjakson jälkeiseltä ajalta olevia tietoja, kuten ne ovat tehneet esimerkiksi asetuksessa N:o 1420/2007. Kantajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin on myös selittänyt asiassa T-138/02, Nanjing Metalink v. neuvosto, 14.11.2006 antamassaan tuomiossa (Kok., s. II-4347, 59 kohta), että kieltämällä tutkimusjakson jälkeistä aikaa koskevien seikkojen huomiointi pyrittiin takaamaan, ettei asianomaisten tuottajien toiminta polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisen jälkeen. vaikuta niihin perustavanlaatuisiin seikkoihin, joihin polkumyynnin ja vahingon määrittäminen perustuu. Tätä päättelyä ei kuitenkaan kantajien mukaan sovelleta yhteisön edun arviointiin, koska tutkimuksen osapuolet eivät voi ohjailla yhteisön etua.

217    Kantajat väittävät toiseksi, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen väittäessään riidanalaisen asetuksen 106 perustelukappaleessa, että koska tuotantokustannukset olivat nousseet tutkimusjaksoa seuranneina kuukausina, yhteisön tuotannonala ei ollut toipunut siinä määrin, ettei polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto olisi enää ollut perusteltua huolimatta ferropiin nousujohteisesta hintakehityksestä. Vaikka pitääkin kantajien mukaan paikkansa, että ferropiin pääasialliset tuotantokustannukset ovat jatkaneet nousuaan tutkimusjakson jälkeen, nämä kustannukset eivät nousseet samassa määrin kuin ferropiin hinnat. Vaikka ferropiin hinnat ovatkin kantajien mukaan nousseet 50 prosenttia tutkimusjakson ja riidanalaisen asetuksen antamisen välisenä aikana, on suurin pääasiallinen tuotantokustannus eli sähkön hinta niiden mukaan noussut noin 4 prosenttia vuoden 2007 toisella puoliskolla. Tämän ansiosta yhteisön tuottajat ovat ylittäneet voittomarginaalin 5 prosentin kynnysarvon, jota pidetään riidanalaisessa asetuksessa kohtuullisena. Sen vuoksi yhteisön tuottajat aloittivat kantajien mukaan uudestaan ferropiin tuotannon.

218    Kantajat väittävät vastauksessaan kolmanneksi, ettei neuvosto ole perustellut riittävästi niiden perusteiden ja todisteiden hylkäämistä, joita ne esittivät polkumyyntitutkimuksessa osoittaakseen, että ferropiin hinnat olivat tutkimusjakson jälkeen nousseet enemmän kuin kustannukset.

219    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

220    Tutkittaessa toisen kanneperusteen nyt käsiteltävää osaa on ensinnäkin ratkaistava, onko neuvosto tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan riidanalaisen asetuksen 106 perustelukappaleessa, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa sen toteamiseen, onko polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöön ottaminen yhteisön edun mukaista, mikä tarkoittaa, ettei tutkimusjakson jälkeiseltä ajalta olevia tietoja voida yleensä käyttää kyseisen seikan toteamiseen.

221    Sekä perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan että sen 21 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 21 artiklan 1 kohta) sanamuodon mukaisen ja teleologisen tulkinnan perusteella voidaan päätellä, että toisin kuin neuvosto riidanalaisen asetuksen 106 perustelukappaleessa väittää, perusasetuksen 6 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa yhteisön edun olemassaolon toteamiseen perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä tarkoittaa, että tutkimusjakson jälkeistä ajanjaksoa koskevia tietoja voidaan ottaa huomioon yhteisön edun toteamisessa.

222    On muistettava, että perusasetuksen 6 artiklan otsake on ”Tutkimus”. Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tutkimus ”käsittää sekä polkumyynnin että siitä aiheutuneen vahingon”. Siinä täsmennetään myös, että ”jotta määritys olisi edustava, valitaan tutkimusajanjakso – –” ja että ”tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tavallisesti oteta huomioon”. Koska perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että tutkimus koskee vain polkumyynnin ja vahingon määritystä, saman säännöksen viimeistä virkettä, jonka nojalla ei yleensä voida ottaa huomioon tutkimusjakson jälkeistä kehitystä, sovelletaan samaten vain polkumyynnin ja vahingon arviointiin.

223    Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan tarkoituksen tarkastelu vahvistaa tämän tulkinnan. Oikeuskäytännön mukaan tutkimusjakson määräämisellä ja kiellolla ottaa huomioon tämän ajanjakson jälkeistä aikaa koskevia seikkoja pyritään takaamaan, että tutkimuksen tulokset ovat edustavia ja luotettavia (asia T‑188/99, Euroalliages v. komissio, tuomio 20.6.2001, Kok., s. II-1757, 74 kohta). Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tutkimusjaksolla pyritään erityisesti varmistamaan, ettei asianomaisten tuottajien toiminta polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisen jälkeen vaikuta niihin perustavanlaatuisiin seikkoihin, joihin polkumyynnin ja vahingon määrittäminen perustuu, ja että menettelyn päätyttyä käyttöön otettu lopullinen tulli olisi soveltuva polkumyynnistä aiheutuvien vahinkojen tosiasialliseen korjaamiseen (edellä 216 kohdassa mainittu asia Nanjing Metalink v. neuvosto, tuomion 59 kohta). Kantajien tavoin on kuitenkin todettava, että jos asianomaiset osapuolet voivat vaikuttaa polkumyynnin ja vahingon määrittämiseen muuttamalla kauppapolitiikkaansa, kyseisen kaltaista mahdollisuutta ei ole määriteltäessä, onko toimenpiteiden käyttöönotto yhteisön edun mukaista. Näin ollen tavoitteella, johon pyritään määrittämällä tutkimusjakso, jonka jälkeiseltä ajalta olevia tietoja ei oteta huomioon, ei ole merkitystä perusasetuksen 21 artiklan asiayhteydessä.

224    Samoin on korostettava yhtäältä, ettei perusasetuksen 21 artiklassa aseteta mitään aikaa koskevia rajoituksia niiden tietojen osalta, joita toimielimet voivat ottaa huomioon yhteisön edun olemassaolon toteamiseksi. Oikeuskäytännössä todetaan toisaalta, että yhteisön edun tutkiminen edellyttää niiden todennäköisten seurausten arviointia, joita suunniteltujen toimenpiteiden soveltamisella ja soveltamatta jättämisellä voi olla yhteisön tuotannonalan edulle ja muille kyseessä oleville eduille. Tämä arviointi edellyttää tulevia seikkoja koskeville olettamuksille perustuvaa ennustetta, jossa arvioidaan monitahoisia taloudellisia tilanteita (asia T-132/01, Euroalliages ym. v. komissio, tuomio 8.7.2003, Kok., s. II-2359, 47 kohta). Koska perusasetuksen 21 artiklassa tarkoitettu tarkastelu koskee tulevaisuutta, toimielimet voivat joutua ottamaan huomioon tietoja, jotka eivät koske tutkimusjaksoa, vaan sen jälkeistä aikaa.

225    Näin ollen on kantajien tavoin todettava, että neuvosto on tehnyt riidanalaisen asetuksen 106 perustelukappaleessa oikeudellisen virheen soveltaessaan perusasetuksen 6 artiklan 1 kohtaa yhteisön edun olemassaolon määrittämiseen.

226    Vaikka toimielimet olisivat todenneet, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa yhteisön edun olemassaolon määrittämiseen, ne ovat siitä huolimatta tarkastelleet riidanalaisen asetuksen 106 perustelukappaleessa saatavilla olevia tietoja, jotka koskevat tutkimusjakson jälkeistä aikaa. Oikeudellinen virhe ei siis sellaisenaan voi vaikuttaa riidanalaisen asetuksen lainmukaisuuteen.

227    On toiseksi ratkaistava, ovatko toimielimet tehneet ilmeisen arviointivirheen tarkastellessaan riidanalaisen asetuksen 106 perustelukappaleessa tutkimusjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja. Tästä on muistettava, että monitahoisen taloudellisen tilanteen arvioinnin osalta komissiolla on laaja harkintavalta yhteisön edun arvioinnissa. Unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on kohdistuttava vain sen tutkimiseen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen valinnan perusteena olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa ja ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (edellä 224 kohdassa mainittu asia Euroalliages ym. v. komissio, tuomion 67 kohta).

228    On muistettava, että riidanalaisen asetuksen 106 perustelukappaleessa neuvosto on väittänyt, ettei voitu päätellä, että yhteisön tuotannonala oli toipunut siinä määrin, ettei polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto olisi enää ollut perusteltua, sillä vaikka ferropiin hintakehitys olisi ollut nousujohteista tutkimusjaksoa seuraavina kuukausina, myös ferropiin merkittävimpien kustannuserien hinnat olivat nousseet.

229    Kantajien väitteelle, jonka mukaan riidanalaisen asetuksen 106 perustelukappaleeseen liittyy ilmeinen arviointivirhe, on kaksi perustetta. Ne toteavat yhtäältä hintojen nousseen 50 prosenttia tutkimusjakson ja riidanalaisen asetuksen antamisen välisenä aikana. Toisaalta tuotantokustannukset eivät niiden mukaan ole nousseet yhtä paljon kuin ferropiin hinnat.

230    On kuitenkin huomautettava, että asiakirjoissa, joita kantajat esittivät näiden väitteiden tueksi sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa menettelyssä että polkumyynnin vastaisessa menettelyssä, on yksi perusongelma. Vaikka niillä voidaankin todistaa, että ferropiin hinnat nousivat tutkimusjakson päättymistä seuraavina kuukausina, ne eivät missään tapauksessa todista, että kokonaiskustannukset ovat nousseet paljon vähemmän. Kantajat esittävät tässä yhteydessä ainoastaan asiakirjan, jossa ilmoitetaan sähkön 4 prosentin hinnannoususta, mutta ei mainita muiden tuotantopanosten hintakehitystä.

231    Perusasetuksen 21 artiklan 7 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 21 artiklan 7 kohta) nojalla toimielimille toimitetut tiedot otetaan huomioon ainoastaan, jos niiden pätevyydestä on olemassa tosiasiallisia todisteita. Koska kyseisen kaltaisia todisteita ei ollut saatavilla, neuvostoa ei voida moittia ilmeisen arviointivirheen tekemisestä.

232    Kun otetaan huomioon kantajien esittämän näytön riittämättömyys, niiden väitteet ovat sitäkin perusteettomampia, koska perusasetuksessa säädetään erityisistä mekanismeista, joiden tarkoituksena on tarkastella tiettyjä tutkimusjakson jälkeisiä kehityssuuntia (ks. vastaavasti asia 258/84, Nippon Seiko v. neuvosto, tuomio 7.5.1987, Kok., s. 1899, 53 kohta). Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohta) säädetään, että välivaiheen tarkastelu voidaan suorittaa kolmessa tapauksessa: jos toimenpiteen jatkaminen ei enää ole tarpeen polkumyynnin vastapainoksi, jos vahingon jatkuminen tai uudelleen alkaminen olisi epätodennäköistä jos toimenpide kumottaisiin tai jos sitä muutettaisiin, taikka jos olemassa oleva toimenpide ei ole tai ei enää ole riittävä vahinkoa aiheuttaneen polkumyynnin vastapainoksi. Perusasetuksen 11 artiklan 8 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 8 kohta) mukaan polkumyyntitullit voidaan palauttaa, jos osoitetaan, että polkumyyntimarginaali, jonka perusteella tullit maksettiin, on poistettu tai alennettu voimassa olevaan tulliin nähden. Perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 14 artiklan 4 kohta) nojalla polkumyyntitoimenpiteet voidaan jättää soveltamatta, jos markkinaolosuhteet ovat väliaikaisesti muuttuneet siten, ettei soveltamatta jättämisestä todennäköisesti aiheutuisi vahinkoa.

233    Edellä esitetyn perusteella ei voida katsoa, että riidanalaisen asetuksen 106 perustelukappaleeseen liittyy ilmeinen arviointivirhe.

234    Kantajien väitteestä, joka koskee niiden esittämien todisteiden perusteetonta hylkäämistä, on kolmanneksi todettava, että se on perusteeton. Edellä 230 kohdassa on nimittäin todettu, että kantajien toimielimille toimittamilla asiakirjoilla voitiin todistaa, että ferropiin hinnat olivat nousseet tutkimusjakson päättymistä seuranneina kuukausina, mutta ne eivät missään tapauksessa todistaneet, että kokonaiskustannukset olivat nousseet paljon vähemmän. Riidanalaisen asetuksen 106 perustelukappaleessa esitetty perustelu riittää siis kyseisten asiakirjojen hylkäämiseen.

235    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä kokonaisuudessaan. On näet todettava, ettei riidanalaista päätöstä voida kumota sen oikeudellisen virheen perusteella, joka todettiin tutkittaessa kanneperusteen kyseistä osaa.

2.     Toisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee aikaisempaa kokemusta, joka osoittaa, etteivät polkumyynnin vastaiset toimenpiteet auta yhteisön tuotannonalaa

a)     Asianosaisten lausumat

236    Kantajat väittävät, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska se on riidanalaisen asetuksen 117 ja 118 perustelukappaleessa kieltäytynyt ottamasta huomioon aikaisempaa kokemusta, vaikka se niiden mukaan osoittaa yhtäältä, ettei ferropiiteollisuuden polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä saavuteta haluttua korjaavaa vaikutusta ja toisaalta, että kyseiset toimenpiteet muodostavat yhteisön tuotannonalalle tarpeettoman rasitteen. Vaikka kantajien mukaan onkin niin, että päätöksen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta on perustuttava meneillään olevan tutkimuksen aikana kerättyihin ja tutkittuihin tietoihin, aikaisempien toimenpiteiden vaikutus on tärkeä ja merkityksellinen tekijä, joka on otettava huomioon perusasetuksen 21 artiklaa sovellettaessa. Brasiliasta, Kazakstanista, Kiinan kansantasavallasta, Ukrainasta, Venezuelasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn päättämisestä 21.2.2001 tehdyssä päätöksessä 2001/230/EY (EYVL L 84, s. 36) komissio on niiden mukaan lopettanut vuodesta 1987 ferropiin tuontiin sovelletut polkumyynnin vastaiset toimenpiteet sillä perusteella, ettei niillä ole ollut mahdollista saavuttaa odotettua korjaavaa vaikutusta huolimatta siitä merkittävästä rasitteesta, jonka ne ovat muodostaneet yhteisön käyttäjille. Kantajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin on vahvistanut komission päätöksen. Edellä esitetyn perusteella kantajien näkemys on, että toimielinten olisi pitänyt määritellä, miten nyt käsiteltävä asia erosi edeltävästä asiasta, voidakseen perustella valitsemansa erilaisen tarkastelun.

237    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

238    Toisen kanneperusteen nyt käsiteltävässä osassa kantajat väittävät lähinnä, että toimielinten olisi riidanalaisen asetuksen 117 ja 118 perustelukappaleessa pitänyt ottaa huomioon päätös 2001/230, jossa lopetettiin ferropiin tuonnille asetetut polkumyynnin vastaiset toimenpiteet sillä perusteella, ettei niillä ollut odotettua korjaavaa vaikutusta. Tätä väitettä on tutkittava edellä 227 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa.

239    On todettava, että neuvosto on riidanalaisen asetuksen 117 ja 118 perustelukappaleessa kieltäytynyt ottamasta huomioon päätöstä 2001/230, koska perusasetuksessa säädetään, että päätökset tehdään meneillään olevan tutkimuksen eikä aiempien tutkimusten aikana koottujen ja analysoitujen tietojen perusteella.

240    Tässä yhteydessä on muistutettava, että perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, että sen määrittämiseksi, onko toimenpiteiden toteuttaminen yhteisön edun mukaista, kaikkia etuja olisi arvioitava kokonaisuutena, mukaan lukien yhteisön tuotannonalan sekä käyttäjien ja kuluttajien edut. Oikeuskäytännön mukaan yhteisön edun arviointi edellyttää eri osapuolten, joita asia koskee, etujen vertailua yleisen edun kanssa (edellä 224 kohdassa mainittu asia Euroalliages ym. v. komissio, tuomion 48 kohta).

241    On myös korostettava – kuten edellä 227 kohdassa on todettu – että komissiolla on laaja harkintavalta yhteisön edun arvioinnissa. Tätä harkintavaltaa on käytettävä tapauskohtaisesti kaikkien asiassa merkityksellisten tosiseikkojen mukaisesti (ks. vastaavasti edellä 227 kohdassa mainittu asia Gestetner Holdings v. neuvosto ja komissio, tuomion 43 kohta). Tästä huolimatta aikaisemmalla päätöksellä, jossa todetaan, ettei aiemmin asetetuilla polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ole korjaavaa vaikutusta saman ja samoista tutkimusmenettelyn kohteena olevista maista peräisin olevan tuotteen tuontiin, voi olla merkitystä sovellettaessa perusasetuksen 21 artiklan 1 kohtaa, jos sen avulla voidaan osoittaa, ettei polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden toteuttaminen ole yleisen edun mukaista. Tällaisessa tilanteessa edellä mainittuun päätökseen vetoavan asianosaisen on kuitenkin selvitettävä, miltä osin ne olosuhteet, joissa kyseinen päätös tehtiin, ovat verrattavissa vireillä olevan polkumyynnin vastaisen menettelyn olosuhteisiin ja miksi kyseisessä päätöksessä tehtyjä päätelmiä pitäisi soveltaa edellä mainittuun menettelyyn.

242    Käsiteltävässä asiassa kantajat eivät ole osoittaneet, miltä osin ne olosuhteet, joissa päätös 2001/230 tehtiin, olivat vertailukelpoiset ja miten niillä voitiin perustella päätöksen päätelmien soveltamista nyt käsiteltävän asian tosiseikkoihin. Kuten neuvosto lisäksi toteaa, ne olosuhteet, joissa päätös 2001/230 tehtiin, erosivat nyt käsiteltävän asian olosuhteista. Kyseinen päätös tehtiin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen, ja eri maille asetettuja toimenpiteitä oli ollut voimassa vuosien ajan, mikä tarkoittaa, että yhteisön tuotannonalalla oli ollut pitkäaikainen suoja markkinoilla. Näin ei ollut nyt käsiteltävässä asiassa. Todetessaan päätöksessä 2001/230, ettei polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden toteuttaminen ollut aiheellista, komissio oli lisäksi tukeutunut siihen, ettei yhteisön tuotannonalan tilanne ollut parantunut pitkäaikaisesta suojasta huolimatta. Päätöksessä 2001/230 tutkituilla yhteisön ferropiin markkinoilla vallitsevat edellytykset erosivatkin olennaisesti nyt käsiteltävän asian edellytyksistä.

243    Koska mikään kantajien esittämistä väitteistä ei näin ollen osoita, että riidanalaisen asetuksen 117 ja 118 perustelukappaleeseen liittyy ilmeinen arviointivirhe, toisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.

3.     Toisen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttäjiin kohdistuvien vaikutusten tarkastelua

a)     Asianosaisten lausumat

244    Kantajat väittävät ensinnäkin, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen päätellessään, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutus käyttäjiin oli vähäinen. Neuvosto on ensinnäkin riidanalaisen asetuksen 115 perustelukappaleessa ainoastaan maininnut voittoon kohdistuvan vaikutuksen prosenttiosuutena. Tämä on niiden mukaan harhaanjohtavaa, sillä kun keskimääräinen tulli on 23,4 prosenttia, ferropiitä käyttäville tuotannonaloille pitäisi aiheutua noin 104 miljoonan euron suorat vuosittaiset lisäkustannukset. Polkumyynnin vastaiset toimenpiteet aiheuttavat lisäksi yhteisön käyttäjille epäsuoria lisäkustannuksia, jotka liittyvät toimituskatkoksiin ja ferropiin hinnannousuun lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

245    Kantajat huomauttavat toiseksi, että neuvosto on jättänyt huomiotta sen, että yhteisön käyttäjät joutuivat tarkastelujaksolla turvautumaan yhä enemmän tuontiin täyttääkseen ferropiin tarpeensa, koska yhteisön tuottajat eivät voineet eivätkä halunneet täyttää niiden tarpeita. Kantajien mukaan myös toimitusongelmien paheneminen jatkui tarkastelujakson jälkeen, koska Vargön Alloys oli päättänyt lopettaa ferropiin tuotannon, OFZ oli päättänyt keskittyä ArcelorMittalille suunnattuun kytkösmarkkinatuotantoon, TDR oli päättänyt suunnata tuotantonsa uudelleen piihin ja Huta Laziska oli joutunut jatkamaan toimintaansa tuomioistuinvalvonnassa ja ilman takeita sähköntoimituksista.

246    Kantajat katsovat toiseksi, että suhteellisuusperiaatteen noudattaminen edellyttää, että käyttäjille aiheutuneita korkeita kustannuksia arvioidaan suhteessa yhteisön tuotannonalan hankkimaan voittoon. Kun kuitenkin otetaan huomioon aikaisemmat polkumyynnin vastaiset menettelyt ja markkinaehtojen kehitys, olisi kantajien mukaan ollut yhteisön edun mukaista luopua tullin käyttöön ottamisesta kokonaan.

247    Vastauksessaan kantajat väittävät kolmanneksi, ettei neuvosto ole perustellut riittävällä tavalla päätöstä olla ottamatta huomioon yhteisön käyttäjille tuotantokatkoksista aiheutuneita kuluja.

248    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

249    Toisen kanneperusteen nyt käsiteltävässä osassa kantajat lähinnä kiistävät sen, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutus käyttäjiin olisi vähäinen. Kahden edeltävän osan tavoin tätä osaa on tarkasteltava edellä 227 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa.

250    Kantajien mukaan riidanalaisen asetuksen 115 perustelukappaleeseen liittyy ensinnäkin ilmeinen arviointivirhe. Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että neuvosto on väittänyt edellä mainitussa perustelukappaleessa, että kun otetaan huomioon se, että keskimääräinen lopullinen tulli oli 23,4 prosenttia, toimenpiteiden vaikutuksen terästeollisuuteen ja valimoihin ei pitäisi olla merkittävä: vaikutus terästeollisuuden taloudelliseen tulokseen on enintään 0,16 prosenttia ja valimoiden tulokseen enintään 0,33 prosenttia.

251    Kantajat väittävät ensinnäkin, että kyseinen perustelukappale on harhaanjohtava, koska ferropiin käyttäjille aiheutuu niiden mukaan vuosittain noin 104 miljoonan euron suorat lisäkustannukset. Tästä huolimatta on huomautettava, etteivät kantajat väitä, että neuvoston edellä mainitussa perustelukappaleessa esittämät luvut, jotka koskevat toimenpiteiden vaikutusta käyttäjien taloudellisiin tuloksiin, olisivat virheellisiä. Ne esittävät ainoastaan kantajille aiheutuvia absoluuttisia lisäkustannuksia vastaavan luvun, mutta eivät selitä, miksi kyseinen luku olisi luotettavampi tai kertoisi enemmän kuin neuvoston esittämät luvut.

252    Toiseksi on todettava, etteivät kantajat esitä niille aiheutuvista epäsuorista kustannuksista mitään todisteita tukeakseen väitettään, jonka mukaan ferropiin käyttäjät joutuvat varautumaan toimituskatkoihin. Neuvoston tavoin on lisäksi todettava, että kyse on puhtaasti spekulatiivisesta väitteestä, koska polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöön ottaminen ei niiden mukaan estä tutkimusmenettelyn kohteena olevista maista peräisin olevan ferropiin myyntiä, vaan se estää ainoastaan viejiä myymästä sitä polkuhintaan.

253    Kantajien väitteestä, jonka mukaan yhteisön tuottajat eivät halunneet eivätkä kyenneet tyydyttämään käyttäjien tarpeita tarkastelujaksolla, on kolmanneksi todettava, että kantajat perustavat väitteensä kahteen asiakirjaan, jotka Euroopan rauta- ja terästeollisuuden liitto (European Confederation of Iron and Steel Industries, Eurofer) toimitti komissiolle tutkimusmenettelyssä. Koska kyseiset asiakirjat sisältävät pelkästään erään toisen asianomaisen osapuolen väitteitä, niillä ei ole lainkaan todistusarvoa. Kantajat tukeutuvat myös yhteen erikoisalan lehdessä julkaistuun artikkeliin, jossa todetaan, että Vargön Alloys on päättänyt suunnata ferropiin tuotantonsa uudelleen ferrokromin tuotantoon. Kyseinen asiakirja ei riitä osoittamaan, etteivät yhteisön tuottajat yhdessä olleet halukkaita eivätkä kykeneviä toimittamaan ferropiitä yhteisön käyttäjille.

254    Tästä seuraa, ettei mikään kantajien esittämistä väitteistä osoita, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan erityisesti riidanalaisen asetuksen 115 perustelukappaleessa, että polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä oli vain vähäinen vaikutus käyttäjiin.

255    Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevasta väitteestä on riittävää toiseksi todeta, että edellä mainitussa väitteessä lähinnä toistetaan toisen kanneperusteen ensimmäisen ja toisen osan tueksi esitetyt väitteet. Koska kyseiset väitteet on todettu perusteettomiksi, on myös nyt käsiteltävä väite hylättävä perusteettomana.

256    Toimituskatkoksia koskevan perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä on kolmanneksi huomautettava, että oikeuskäytännön mukaan EY 253 artiklassa määrätyissä perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava unionin toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että unionin tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta (asia T‑48/96, Acme v. neuvosto, tuomio 12.10.1999, Kok., s. II-3089, 141 kohta). Sitä vastoin toimielimillä ei ole velvollisuutta ottaa väliaikaisen tai lopullisen asetuksensa perusteluissa kantaa kaikkiin niihin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, joihin asianomaiset ovat vedonneet hallinnollisessa menettelyssä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T‑371/94 ja T‑394/94, British Airways ym. v. komissio, tuomio 25.6.1998, Kok., s. II-2405, 94 kohta).

257    Tässä yhteydessä on huomautettava, että komissio on väliaikaista tullia koskevan asetuksen 159–166 perustelukappaleessa tarkastellut selkeästi ja yksiselitteisesti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden seurauksia yhteisön ferropiin käyttäjille. Samoin neuvosto on riidanalaisen asetuksen 113–116 perustelukappaleessa tutkinut, tosin suppeammin mutta kuitenkin selkeästi, polkumyyntitullin käyttöön ottamisen vaikutusta edellä mainittuihin käyttäjiin. Näin ollen kun otetaan huomioon, etteivät toimielimet ole velvollisia vastaamaan kaikkiin niihin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, joihin asianomaiset ovat vedonneet hallinnollisessa menettelyssä, kantajat eivät voi moittia toimielimiä perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä.

258    Toisen kanneperusteen kolmas osa on siis hylättävä perusteettomana.

259    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella toinen kanneperuste on hylättävä.

C       Kolmas kanneperuste, joka koskee yhteistyön puuttumista, saatavilla olevien tietojen käyttöä ja markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä

1.     Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee yhteistyön puuttumista

a)     Asianosaisten lausumat

260    Kantajat väittävät, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja rikkonut perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohtaa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 18 artiklan 1 ja 3 kohta), polkumyyntisopimuksen 6.8 artiklaa sekä kyseisen sopimuksen liitteessä II olevaa 3 ja 5 kohtaa, koska se on katsonut niiden kieltäytyneen yhteistyöstä, hylännyt tästä syystä niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen ja tukeutunut saatavilla oleviin tietoihin polkumyyntimarginaalien ja vahingon laskemisessa.

261    Kantajat selittävät ensimmäiseksi, että ne ovat tehneet yhteistyötä polkumyyntitutkimuksessa. Osoituksena yhteistyöstään ne pitävät polkumyynnin vastaisessa menettelyssä esittämiään huomautuksia. Niiden mukaan niitä asiakirjoja, joihin kyseiset huomautukset sisältyvät, oli enemmän kuin kyseisen kaltaisen menettelyn yhteydessä yleensä edellytetään.

262    Kantajat väittävät toiseksi, että vaikka pitää paikkansa, etteivät ne voineet suostua tarkastuskäyntiin sellaisten poikkeuksellisten olosuhteiden takia, joihin ne eivät voineet vaikuttaa, kyseistä tilannetta ei voida pitää perusasetuksessa tarkoitettuna yhteistyöstä kieltäytymisenä, koska tarkastuskäyntiä lukuun ottamatta ne tekivät kaikkensa täyden yhteistyön tekemiseksi tutkimuksessa. Kantajat täsmentävät tässä yhteydessä, että ne olivat aikoneet suostua edellä mainittuun tarkastuskäyntiin, mutta se jouduttiin peruuttamaan vain kuusi päivää ennen sen alkua. Ne selittävät, ettei niillä ollut käytettävissään kyseiseen tarkastuskäyntiin tarvittavaa henkilöstöä, koska kyseinen henkilöstö valmisteli useiden miljoonien eurojen arvoista listautumista Lontoon pörssiin ja hoiti piimangaania koskevaa polkumyyntitutkimusta. Kantajat toteavat, että koska täyden yhteistyön tekeminen yhdessäkin polkumyyntitutkimuksessa aiheutti poikkeuksellisen suuren työmäärän ja pörssiin listautuminen edellytti suuria henkilöstöinvestointeja, niiden oli pakko valita, jatkavatko ne täyden yhteistyön tekemistä piimangaania koskevassa polkumyyntitutkimuksessa, joka oli edennyt pitkälle, vai ferropiitä koskevassa tutkimuksessa. Kantajien mukaan piimangaania koskevan tutkimuksen työmäärä oli kuitenkin pienempi, koska tarkastuskäynti oli jo tehty, ja ne pitivät sitä kaupallisesti merkittävämpänä kysymyksenä, koska ne olivat vähentäneet ferropiin eivätkä piimangaanin tuotantoa. Tästä syystä ne ilmoittivat komissiolle jatkavansa yhteistyötä ferropiitä koskevassa tutkimuksessa, mutta eivät yhtä aktiivisesti kuin piimangaania koskevassa tutkimuksessa.

263    Kantajat väittävät kolmanneksi, ettei tarkastuskäyntiä edellytetty. Ne toteavat ensin, että useat WTO:n paneelit ovat täsmentäneet polkumyyntisopimuksen 6.8 artiklan ja saman sopimuksen liitteessä II olevan 3 ja 5 kohdan, jotka pannaan täytäntöön perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohdalla, tulkintaa kyseisen asetuksen 5 perustelukappaleen nojalla. Kantajien mukaan paneeli totesikin asiassa Yhdysvallat – teräslevyt WT/DS206/R), että tietojen on oltava tarkastettavissa, mutta että tutkinnasta vastaavat viranomaiset eivät voineet päätöksellään sivuuttaa niille toimitettuja tietoja vain sillä perusteella, ettei niitä ollut tarkastettu paikan päällä. Niiden mukaan paneeli vahvisti tämän väitteen asiassa EY – norjalainen lohi (WT/DS337/R) ja lisäsi, että polkumyyntisopimuksen mukaan tutkimukset paikan päällä eivät olleet ainoa tapa todeta, että tiedot olivat tarkastettavissa. Kantajat toteavat toiseksi, että jos yhteistyötä tekevät osapuolet toimittavat tietoja, joita ei voida tarkastaa paikan päällä, komissio voi hylätä kyseiset tiedot, jos muut lähteet asettavat edellä mainittujen tietojen paikkansapitävyyden kyseenalaiseksi. Tästä syystä kantajat ehdottivat, että komissio tarkastaisi toimitetut tiedot muiden saatavilla olevien tietojen avulla. Kantajat selittävät nimittäin olleensa varmoja, ettei toimitettuja tietoja asetettaisi kyseenalaiseksi ja ettei siis ollut mitään perusteita sille, etteivät unionin toimielimet hyödyntäisi kyseisiä tietoja päätelmiensä tekemisessä.

264    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

265    Kolmannen kanneperusteen nyt käsiteltävässä osassa on määritettävä, ovatko toimielimet rikkoneet perusasetusta ja polkumyyntisopimusta perustamalla päätelmänsä saatavilla oleviin tietoihin, koska kantajat päättivät kieltäytyä komission yksiköiden määräämästä tarkastuskäynnistä, kun otetaan huomioon, että kantajat osallistuivat aktiivisesti tutkimusmenettelyn muihin vaiheisiin ja että niiden toimittamat tiedot olivat tarkastettavissa muutoin kuin tarkastuskäynnin avulla.

266    Asianosaisten välinen erimielisyys koskee lähinnä polkumyyntisopimuksen 6.8 artiklan sekä saman sopimuksen liitteessä II olevan 3 ja 5 kohdan saattamisesta osaksi unionin lainsäädäntöä annetun perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohdan tulkintaa. Kyseisen säännöksen nojalla on erityisesti määritettävä, voidaanko turvautumista saatavilla oleviin tietoihin perustella tarkastuskäynnistä kieltäytymisellä. Tähän kysymykseen vastaamiseksi on otettava huomioon yhtäältä perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohdan sanamuoto ja sen tarkoitus sekä toisaalta kyseisen asetuksen systematiikka.

267    On huomattava ensimmäiseksi, että perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohdan sanamuodon mukaan toimielimillä on oikeus käyttää saatavilla olevia tietoja, jos asianomainen osapuoli on estänyt komission yksiköiden määräämän tarkastuskäynnin.

268    Perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohta koskevat nimittäin sitä, että toimielimet käyttävät saatavilla olevia tietoja yhden tai useamman asianomaisen osapuolen omien tietojen vahingoksi. Kun perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa määritellään ne tapaukset, joissa saatavilla olevia tietoja voidaan käyttää, saman asetuksen 18 artiklan 3 kohdassa kuvataan ne tapaukset, joissa saatavilla olevia tietoja ei välttämättä tarvitse käyttää. Perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan nojalla saatavilla olevia tietoja on mahdollisuus käyttää neljässä tapauksessa: jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja, ei toimita niitä säädetyssä määräajassa, merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia tai on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos tietyn osapuolen, jota asia koskee, esittämät tiedot eivät kaikissa suhteissa ole parhaita mahdollisia, niitä ei kuitenkaan saa jättää huomiotta, sillä edellytyksellä, että mahdolliset puutteet eivät liikaa hankaloita kohtuullisen oikeiden päätelmien tekemistä, että tiedot toimitetaan hyvissä ajoin, että ne voidaan tarkistaa ja että osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan.

269    Tästä seuraa, että perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetaan erilaisia tilanteita. Kun siis perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa kuvataan yleisesti tapauksia, joissa toimielinten tutkimusta varten tarvitsemia tietoja ei ole toimitettu, perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdassa tarkastellaan niitä tapauksia, joissa tutkimuksessa tarvittavat tiedot on toimitettu, mutta ne eivät ole kaikissa suhteissa parhaita mahdollisia.

270    Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan sitä, että asianomainen osapuoli peruuttaa tarkastuskäynnin, on tarkasteltava perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan eikä sen 3 kohdan valossa. Tarkastuskäynnin peruuttamista on nimittäin yhtäältä pidettävä edellä mainitun asetuksen 18 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvana. Tosin sen ei voida katsoa lukeutuvan kyseisessä säännöksessä tarkasteltuihin kolmeen viimeiseen tapaukseen, jotka on kuvattu edellä 268 kohdassa. On selvää, että peruuttaessaan tarkastuskäynnin siten kuin nyt käsiteltävässä asiassa on tehty, asianomainen osapuoli ei jätä toimittamatta tietoja säädetyssä määräajassa eikä toimita vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Samoin kun otetaan huomioon tarkastuskäynnin peruuttamisen olosuhteet nyt käsiteltävässä asiassa, ei myöskään voida väittää, että kantajat olisivat merkittävällä tavalla vaikeuttaneet tutkimuksia. Vaikka sellainen tarkastuskäynnin peruuttaminen, josta on kyse nyt käsiteltävässä asiassa, ei lukeudukaan perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kolmeen viimeiseen tapaukseen, sitä on pidettävä – lukuun ottamatta ylivoimaiseen esteeseen perustuvia tapauksia – komission tarpeellisena pitämien tietojen epäämisenä kyseisessä säännöksessä kuvatussa ensimmäisessä tapauksessa tarkoitetulla tavalla. Nyt käsiteltävässä asiassa niitä syitä, joilla kantajat perustelivat tarkastuskäynnin peruuttamista, ei voida pitää tällaisena ylivoimaiseen esteeseen perustuvana tapauksena.

271    Toisin kuin kantajat ehdottavat, perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan nojalla ei toisaalta voida kiertää velvollisuutta suostua tarkastuskäyntiin, jos komission yksiköt pitävät tällaista käyntiä tarpeellisena. Tarkastuskäynnin tavoitteena on tosin vahvistaa asianomaisen osapuolen tutkimusmenettelyssä toimittamat tiedot, ja kyseiset tiedot saattaa olla mahdollista tarkastaa muullakin tavoin kuin asianomaisen osapuolen tiloihin tehtävällä tarkastuskäynnillä. On kuitenkin muistettava, että mikäli tiedot eivät ole kaikissa suhteissa parhaita mahdollisia, saatavilla olevien tietojen käyttö jätetään perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan nojalla huomiotta vain, jos asianomainen osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan. Asianosaisen ei kuitenkaan voida katsoa toimineen siten, jos se on kieltäytynyt tarkastuskäynnistä.

272    On todettava toiseksi, että perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohdan tavoitteena on vahvistaa, että kieltäytyminen tarkastuskäynnistä on peruste saatavilla olevien tietojen käytölle. Perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan tarkoituksesta onkin muistettava, että koska perusasetuksessa ei kuitenkaan anneta komissiolle tutkintavaltuuksia, joiden nojalla se voisi velvoittaa kantelun kohteena olevat tuottajat tai viejät osallistumaan tutkimukseen tai antamaan tietoja, neuvosto ja komissio ovat oikeuskäytännön mukaan riippuvaisia siitä, että asianomaiset osapuolet tekevät yhteistyötä vapaaehtoisesti ja toimittavat niille tarvittavat tiedot vahvistetuissa määräajoissa. Tässä yhteydessä asianosaisten perusasetuksen 6 artiklan 2 kohdassa (asetuksen N:o 1225/2009 6 artiklan 2 kohta) tarkoitettuun kyselylomakkeeseen antamat vastaukset ja sitä seuraava saman asetuksen 16 artiklassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 16 artikla) säädetty tietojen tarkastaminen, jonka komissio voi myöhemmin suorittaa paikan päällä, ovat olennaisia polkumyynnin vastaisen menettelyn kulun kannalta. Siinä tapauksessa, että tutkimuksen kohteena olevat yritykset kieltäytyvät yhteistyöstä, riski siitä, että toimielimet ottavat huomioon muita kuin kyselylomakkeeseen vastaukseksi annettuja tietoja, kuuluu polkumyynnin vastaiseen menettelyyn, ja tällä on tarkoituksena kannustaa näitä yrityksiä lojaaliin ja huolelliseen yhteistyöhön (asia T‑413/03, Shandong Reipu Biochemicals v. neuvosto, tuomio 13.7.2006, Kok., s. II-2243, 65 kohta). Perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan tarkoituksena on puolestaan varmistaa, etteivät toimielimet jätä virheellisesti huomiotta tietoja, jotka eivät ole täydellisiä mutta siitä huolimatta käyttökelpoisia ja tarkastettavissa.

273    Asianomaisen osapuolen kieltäytyessä tarkastuskäynnistä on kyseisten tavoitteiden mukaista turvautua saatavilla oleviin tietoihin. Tarkastuskäynnistä kieltäytyminen on nimittäin ristiriidassa lojaalin ja huolellisen yhteistyön tavoitteen kanssa, jonka noudattaminen pyritään varmistamaan perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa. Tässä tapauksessa toimielimiä ei myöskään voida moittia tietojen virheellisestä huomiotta jättämisestä, joten niitä tietoja, joita ei ole tarkastettu paikan päällä, ei tarvitse välttämättä tarkastaa muulla tavoin, vaan ne voidaan jättää huomiotta.

274    Mahdollisuus saatavilla olevien tietojen käyttöön asianomaisen osapuolen kieltäydyttyä tarkastuskäynnistä on kolmanneksi vahvistettu tarkastelemalla perusasetuksen systematiikkaa. Tästä on todettava, että perusasetuksen 6 artiklan 8 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 6 artiklan 8 kohta) nojalla komission on sen tehtäviin kuuluvan polkumyyntiä ja vahinkoa koskevan tutkimuksen yhteydessä tutkittava niin hyvin kuin mahdollista asianomaisten osapuolten toimittamien tietojen, joiden perusteella päätelmät tehdään, paikkansapitävyys, paitsi edellä mainitun asetuksen 18 artiklassa säädetyissä olosuhteissa. Perusasetuksen 16 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 16 artiklan 1 kohta) mukaan komissio voi tehdä aiheelliseksi katsomiaan tarkastuskäyntejä tutkiakseen tuojien, viejien, kauppiaiden, välittäjien, tuottajien, kaupallisten yhdistysten ja järjestöjen kirjanpidon ja todentaakseen polkumyynnistä ja vahingosta toimitetut tiedot.

275    Tästä seuraa yhtäältä, että toimielinten on päätettävä, pitävätkö ne asianomaisen osapuolen toimittamien tietojen tarkastamista varten tarpeellisena vahvistaa kyseiset tiedot kyseisen osapuolen tiloihin tehtävän tarkastuskäynnin avulla, ja toisaalta, että jos asianomainen osapuoli vaikeuttaa toimittamiensa tietojen tarkastamista, perusasetuksen 18 artiklaa voidaan soveltaa ja saatavilla olevia tietoja käyttää.

276    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan nojalla toimielimet saavat käyttää saatavilla olevia tietoja, jos asianomainen osapuoli on estänyt tarkastuskäynnin, ja ettei saman asetuksen 18 artiklan 3 kohdassa aseteta toimielimille mitään velvollisuutta tarkastaa muista käytettävissä olevista lähteistä sellaisia asianomaisen osapuolen toimittamia tietoja, joita ei ole tarkastettu paikan päällä.

277    Tätä päätelmää ei horjuta WTO:n paneelin asiassa Yhdysvallat – teräslevyt (WT/DS206/R) laatima raportti, joka hyväksyttiin 29.7.2002, eikä sen asiassa EY – norjalainen lohi (WT/DS337) laatima raportti, joka hyväksyttiin 15.1.2008.

278    Kummassakaan raportissa ei nimittäin tarkastella kysymystä siitä, miten toimielimet menettelevät, kun asianomainen osapuoli kieltäytyy tarkastuskäynnistä. Yhdysvaltojen teräslevykiistaa koskevan raportin kohdassa, johon kantajat viittaavat kirjelmissään, paneeli on kumonnut Yhdysvaltojen väitteen, jonka mukaan tietyt tiedot hylättiin tutkimusmenettelyssä, koska ne eivät täyttäneet polkumyyntisopimuksen liitteessä II olevan 3 kohdan edellytyksiä. Tässä yhteydessä paneeli on määritellyt tarkastettavissa olevien tietojen käsitteen. Samoin paneelin asiassa EY – norjalainen lohi laatiman raportin kohta, johon kantajat tukeutuvat kirjelmissään, koski sitä, voitiinko tarkastuskäynnin jälkeen toimitettuja tietoja pitää tarkastettavissa olevina tietoina.

279    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on todettava, että kun otetaan huomioon kantajien päätös kieltäytyä komission yksiköiden määräämästä tarkastuskäynnistä, neuvosto saattoi käyttää saatavilla olevia tietoja lainmukaisesti ja tekemättä ilmeistä arviointivirhettä.

280    Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

2.     Kolmannen kanneperusteen toinen osa, joka koskee saatavilla olevien tietojen käyttöä ilman että otetaan huomioon tarkastettavissa olevat tiedot

a)     Asianosaisten lausumat

281    Kantajat väittävät, että neuvosto on rikkonut perusasetuksen 18 artiklan 5 kohtaa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 18 artiklan 5 kohta), polkumyyntisopimuksen 6.8 artiklaa sekä saman sopimuksen liitteessä II olevaa 3 ja 5 kohtaa, koska se ei ole tutkinut perusteellisesti ja määräajassa sille toimitettuja tarkastettavissa olevia tietoja. Niiden mukaan toimielimet olivat nimittäin velvollisia tarkastamaan päätelmänsä vertaamalla niitä kantajien asianomaisena osapuolena toimittamiin tietoihin ja muihin saatavilla oleviin tietoihin. Kantajien mukaan tämä vahvistetaan asiassa Meksiko – riisiin sovellettavat polkumyyntitoimet (WT/DS295/R) laaditussa WTO:n paneelin raportissa, joka hyväksyttiin 20.12.2005.

282    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

283    Kantajat väittävät kolmannen kanneperusteen toisessa osassa, että toimielinten olisi pitänyt tarkastaa päätelmänsä vertaamalla niitä kantajien toimittamiin tietoihin.

284    Tästä on todettava, että perusasetuksen 18 artiklan 5 kohdan perusteella pitää paikkansa, että jos toimielimet käyttävät saatavilla olevia tietoja, niiden on tarkastettava ne niin hyvin kuin mahdollista muista riippumattomista lähteistä tai vertaamalla niitä muilta asianomaisilta osapuolilta tutkinnan aikana saatuihin tietoihin.

285    Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin todettava neuvoston tavoin, etteivät kantajat täsmennä, mitkä päätelmät olisivat joutuneet kyseenalaisiksi, jos saatavilla olevat tiedot olisi tarkastettu vertaamalla niitä kantajien toimittamiin tietoihin. Ne eivät myöskään täsmennä, minkä tietojen perusteella edellä mainitut päätelmät olisi ollut mahdollista kyseenalaistaa.

286    Kun otetaan huomioon edellä 212 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, tästä seuraa, että kolmannen kanneperusteen nyt käsiteltävä osa on jätettävä tutkimatta.

3.     Kolmannen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen hylkäämistä

a)     Asianosaisten lausumat

287    Kantajat väittävät ensimmäiseksi, että toimielimet ovat tehneet ilmeisen arviointivirheen ja rikkoneet perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohtaa, koska ne ovat asettaneet lisäedellytyksen, josta ei säädetä edellä mainitussa säännöksessä, ja jättäneet huomiotta tärkeitä tietoja vain sillä perusteella, että tapahtumat, joihin kantajat eivät voineet vaikuttaa, estivät niitä hyväksymästä tarkastuskäyntiä.

288    Toisin kuin toimielimet antavat ymmärtää väliaikaista tullia koskevan asetuksen 10 ja 25 perustelukappaleessa, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa ei ensinnäkään kantajien mukaan säädetä, että markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevat hakemukset edellyttävät paikalla tehtävää tarkastuskäyntiä. Tämä ilmenee niiden mukaan myös toimielinten menettelytavasta: ellei tiettyjen tietojen tarkastaminen paikalla ole mahdollista, ne tukeutuvat asiakirjatutkimukseen. Niiden mukaan tilanne oli tällainen niissä polkumyyntitutkimuksissa, jotka ovat perusteena lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien valukappaleiden tuonnissa 25.7.2005 annetulle neuvoston asetukselle (EY) N:o 1212/2005 (EUVL L 199, s. 1) ja väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien viimeisteltyjen polyesterifilamenttia olevien vaatetuskankaiden tuonnissa 15.3.2005 annetulle komission asetukselle (EY) N:o 426/2005 (EUVL L 69, s. 6).

289    Kantajat toteavat toiseksi, että toimielimillä oli käytettävissään olennaiset tiedot niiden toiminnasta, koska komissio vahvisti piimangaania koskevassa polkumyyntitutkimuksessa, että ne toimivat markkinatalousolosuhteissa ja että niille voitiin myöntää markkinataloudessa toimivan yrityksen asema.

290    Kantajat väittävät toiseksi, että toimielimet ovat rikkoneet perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa, koska kantajille ilmoitettiin niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen hylkäämisestä vasta 5.7.2007 eli seitsemän kuukautta tutkimuksen aloittamisen jälkeen. Kantajien mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa edellytetään, että ratkaisu tehdään kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta, minkä unionin yleinen tuomioistuin on niiden mukaan vahvistanut. Kantajat ilmoittavat lisäksi, että jos komissio olisi toiminut vaaditussa kolmen kuukauden määräajassa, ne olisivat voineet suostua tarkastuskäyntiin, koska se ei olisi tapahtunut samaan aikaan pörssiin listautumisen kanssa.

291    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

292    Kantajat väittävät ensinnäkin, että hylkäämällä markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen siitä syystä, ettei tarkastuskäyntiä ollut tehty, toimielimet ovat tehneet ilmeisen arviointivirheen ja rikkoneet perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohtaa, koska yhtäältä kyseisen säännöksen mukaan tarkastuskäyntiä ei edellytetä ja toisaalta toimielimillä oli käytettävissään niiden toimintaa koskevat olennaiset tiedot, jotka oli saatu piimangaania koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä.

293    Sen väitteen osalta, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa ei edellytetä tarkastuskäynnin tekemistä, on jo edellä 274 kohdassa viitattu perusasetuksen 6 artiklan 8 kohtaan ja 16 artiklan 1 kohtaan.

294    Perusasetuksen 6 artiklan 8 kohdan nojalla komission on tutkittava niin hyvin kuin mahdollista niiden asianomaisten osapuolten toimittamien tietojen paikkansapitävyys, joiden perusteella päätelmät tehdään. Koska perusasetuksen 6 artiklan 8 kohdassa ei ole rajoitettu toimielinten päätelmien perusteena käytettyjen tietojen tarkastusvelvollisuuden laajuutta, se koskee myös asianomaisen osapuolen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevassa hakemuksessa antamia tietoja.

295    Perusasetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi lisäksi tarkastusvelvollisuuden vuoksi tehdä tarkastuskäyntejä asianomaisten osapuolten tiloihin kun se katsoo sen aiheelliseksi. Kyseisessä säännöksessä ei millään tavalla rajoiteta mahdollisuutta tehdä tarkastuskäyntejä niiden tietojen perusteella, jotka komissio pyrkii vahvistamaan. Tästä seuraa, että komissiolla on perusasetuksen 16 artiklan 1 kohdan nojalla lupa tehdä tarkastuskäynti vientiä harjoittavan tuottajan tiloihin sen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen käsittelemiseksi ja varmistua hakemuksessa annettujen tietojen paikkansapitävyydestä, kun se pitää sitä tarpeellisena.

296    Näin ollen se, ettei perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa edellytetä tarkastuskäynnin tekemistä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa hakeneen vientiä harjoittavan tuottajan tiloihin, ei tarkoita, ettei tällaista tarkastuskäyntiä voida tehdä. Markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen käsittelyyn liittyvän tarkastuskäynnin järjestämistä ei myöskään voida pitää lisäedellytyksen asettamisena perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdalle.

297    Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajien mainitsemilla aikaisemmilla tapauksilla, joiden yhteydessä komissio ei markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevia hakemuksia tutkiessaan tehnyt tarkastuskäyntiä, vaan ainoastaan asiakirjatutkimuksen.

298    Aluksi on nimittäin todettava samoin kuin edellä 295 kohdassa, että toimielinten tehtävä on arvioida tarkastuskäynnin aiheellisuus. Vaikka tarkastuskäynti saattaakin olla aiheeton jossain polkumyyntitutkimuksessa, se ei tarkoita, ettei se olisi tarpeen jossakin toisessa.

299    Kantajien mainitsemia aikaisempia tapauksia ei myöskään voida verrata nyt käsiteltävän asian tilanteeseen. Sekä asetuksessa N:o 1212/2005 että asetuksessa N:o 426/2005 toimielimet ovat käyttäneet perusasetuksen 17 artiklassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 17 artikla) tarkoitettua otoksiin perustuvaa tekniikkaa siksi, että asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien, jotka olivat tehneet markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen, määrä oli suuri. Tässä yhteydessä toimielimet tekivät tarkastuskäynnin ainoastaan otoksessa mukana olleiden vientiä harjoittavien tuottajien tiloihin. Muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta toimielimet tekivät ainoastaan asiakirjatutkimuksen.

300    Väitteestä, joka koskee sitä, että toimielimillä oli käytössään kantajien tilannetta koskevia tietoja, jotka oli saatu piimangaania koskevassa polkumyyntitutkimuksessa, on toiseksi muistettava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämiseksi on tutkittavana olevan tuottajan asianmukaisesti perustellun vaatimuksen perusteella vahvistettava, että kyseinen tuottaja toimii markkinatalousolosuhteissa asianomaisen samankaltaisen tuotteen valmistuksen ja myynnin osalta. Tästä seuraa, että toimielinten tiettyä tuotetta koskevan tutkinnan yhteydessä tekemiä päätelmiä ei voida soveltaa toiseen tuotteeseen. Tästä on neuvoston tavoin huomautettava, että vaikka tutkimuksen perusteella voidaan vahvistaa jonkin yhtiön täyttävän markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman saamisen edellyttämät kriteerit tietyn tuotteen osalta, se ei tarkoita, että se täyttää ne automaattisesti myös jonkin muun tuotteen osalta, koska jollakin tuotteella saattaa esimerkiksi olla valtiolle strateginen merkitys ja se saattaa puuttua kyseisen tuotteen hintaa, kustannuksia ja tuotantopanoksia koskeviin päätöksiin.

301    Näin ollen tietoja, jotka on saatu käsiteltäessä piimangaania koskevan tutkimuksen yhteydessä tehtyjä markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevia hakemuksia, ei voida käyttää ferropiitä koskevassa tutkimuksessa tehtyjen hakemusten käsittelyssä.

302    Väitteestä, joka koskee perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan rikkomista, on toiseksi todettava, että kyseisessä säädöksessä säädetään – kuten kantajat korostavat – että kysymys siitä, vallitsevatko markkinaolosuhteet tietyn tuottajan osalta, on ratkaistava kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta. Nyt käsiteltävässä asiassa tutkimusmenettelyn aloittamista koskeva ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30.11.2006. Kolmen kuukauden määräaika umpeutui siis 28.2.2007. Kantajat kuitenkin saivat vastauksen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevaan hakemukseensa 5.7.2007 eli yli kuusi kuukautta tutkimuksen aloittamisen jälkeen. Näin ollen on todettava kantajien tavoin, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetettu määräaika ylitettiin.

303    Kyseisen kaltainen sääntöjenvastaisuus voi kuitenkin vaikuttaa riidanalaisen asetuksen lainmukaisuuteen vain, jos kantajat osoittavat, että jos markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevaan hakemukseen olisi vastattu määräajassa, vastaus olisi voinut olla erilainen. Kantajat eivät kuitenkaan esitä mitään todisteita sen väitteensä tueksi, että jos komissio olisi ryhtynyt toimiin varmistaakseen kolmen kuukauden määräajan noudattamisen, ne olisivat voineet suostua tarkastuskäyntiin. Kantajat väittivätkin istunnossa, että ne olisivat pystyneet suostumaan tarkastuskäyntiin – joka oli määrä suorittaa 21.2. ja 2.3.2007 välisenä aikana – jos se olisi järjestetty tammikuussa 2007, koska pörssiin listautuminen aiheutti lisätyötä vasta helmikuun 2007 lopusta. Kantajat eivät esittäneet asiakirjoja tämän väitteen tueksi. Sitä vastoin 14.2.2007 päivätyssä kirjeessään ja kirjelmissään ne selittivät, että helmikuussa 2007 pörssiin listautumisen valmistelu oli jatkunut jo useita kuukausia.

304    On lisäksi todettava, että koska sekä pörssiin listautuminen että piimangaania koskeva tutkimus olivat luultavasti työllistäneet kantajien henkilöstön suhteellisen pitkäksi ajaksi, ne eivät todennäköisesti olisi pystyneet hyväksymään tarkastuskäyntiä, vaikka se olisi suoritettu aikaisemmin, kun täsmennetään, että markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskeva hakemus jätettiin vasta 15.12.2006.

305    Tässä tilanteessa on todettava, etteivät kantajat ole osoittaneet, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan perusteella todettu sääntöjenvastaisuus voisi olla peruste riidanalaisen asetuksen kumoamiselle.

306    Näin ollen kolmannen kanneperusteen kolmas osa on hylättävä.

D       Neljäs kanneperuste, joka koskee kantajien puolustautumisoikeuksia

1.     Neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamista, koska toimielimet eivät ole toimittaneet niille ajoissa tarkoituksenmukaista ja yhtenäistä tiivistelmää luottamuksellisesta asiakirja-aineistosta

a)     Asianosaisten lausumat

307    Kantajat väittävät, että niiden puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska niiden käyttöön annettujen ei-luottamuksellisten tietojen laatu sekä ajankohta, jolloin kyseiset tiedot toimitettiin niille, heikensivät vakavasti niiden kykyä vastata väitteeseen, jonka mukaan riidanalaisesta tuonnista oli aiheutunut merkittävä vahinko.

308    Ne väittävät ensimmäiseksi, että yhteisön tuottajien indeksoituina tietoina toimittamat ei-luottamukselliset tiedot olivat riittämättömiä. Ne eivät ensinnäkään olleet riittävän tarkkoja, jotta kantajat olisivat niiden perusteella pystyneet ymmärtämään luottamuksellisten tietojen sisällön. Tässä yhteydessä kantajat täsmentävät, että suurimmasta osasta ei-luottamuksellisia indeksoituja tietoja puuttui selvitysosa, mikä esti niitä käyttämästä asianmukaisesti puolustautumisoikeuksiaan. Kantajat toteavat toiseksi, ettei kyseisiin tietoihin sisältynyt tietoa kaikista vahinkoindikaattoreista. Kantajien mukaan niistä puuttuivat esimerkiksi vientiin sekä etuyhteydessä oleville yrityksille tapahtuneeseen myyntiin liittyvät tiedot.

309    Kantajat toteavat toiseksi, että indeksoitujen tietojen tiivistelmät oli lisätty ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisupäivänä eli 28.8.2007, vaikka ne olisi pitänyt sisällyttää siihen tammikuusta 2007 lähtien. Kantajien mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että niillä oli yhdeksän kuukautta vähemmän aikaa tutkia kyseisiä tietoja ja että sen takia ne pystyivät vasta menettelyn loppuvaiheessa arvioimaan uudelleen huomattavaa osaa esittämästään aineistosta. Ne täsmentävät, etteivät ne olleet voineet selvittää ratkaisemattomia kysymyksiä ja saada tiettyjä asiaankuuluvia tietoja ennen alustavaa ilmoitusasiakirjaa koskevien huomautusten jättämisen määräaikaa.

310    Kantajat selittävät kolmanneksi, että indeksoitujen tietojen tiivistelmät, jotka sisällytettiin ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon 28.8.2007, ovat ristiriidassa aikaisempien ei-luottamuksellisten tietojen kanssa, mikä niiden mukaan tarkoittaa, että tarkastuksessa ilmeni, että toimitetut tiedot olivat epätarkkoja. Kantajat ilmoittavat lisäksi vastauksessa, että kyseiset tiedot sisälsivät lukuisia virheitä erityisesti FerroAtlánticaa ja FerroPemiä koskevien tietojen osalta.

311    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

312    Perusasetuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan (asetuksen N:o 1225/2009 19 artiklan 1 ja 2 kohta) sekä edellä 110 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa on ratkaistava, onko kantajien puolustautumisoikeuksia tosiasiallisesti loukattu siksi, että yksittäiset yhteisön tuottajat ovat toimittaneet epätäsmällisiä tiivistelmiä taloudellisen tilanteensa kehitystä koskevista ei-luottamuksellisista tiedoista, sekä sen ajankohdan takia, jolloin kyseiset tiivistelmät sisällytettiin ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon.

313    Väitteestä, jonka mukaan edellä mainittujen tiivistelmien ei-luottamuksellinen toisinto on puutteellinen ensinnäkin siksi, että siitä puuttuu selvitysosa, on todettava, että edellä mainitut tiivistelmät koostuvat taulukoista, joissa eritellään 19 eri vahinkotekijän vuosittainen kehitys kunkin yhteisön tuottajan osalta vuoden 2003 ja tutkimusjakson välisenä aikana. Vaikka pitääkin paikkansa, että kyseisten taulukoiden tiedot on esitetty indeksoidussa muodossa, niiden perusteella on mahdollista saada riittävä käsitys siitä, millä tavalla eri tuottajien tilanne on kehittynyt. Selvitykset eivät ole tarpeen tämän kehityksen ymmärtämiseksi, ja kantajat pystyivät esittämään tehokkaasti kantansa edellä mainitusta kehityksestä.

314    Vaikka kantajat väittävät kirjelmissään lisäksi, että selvityksen puuttumisen takia niiden oli pakko yrittää arvioida yhteisön tuottajien todellinen tilanne, eivätkä ne siksi voineet käyttää asianmukaisesti puolustautumisoikeuksiaan, niiden alustavaa ilmoitusasiakirjaa koskevista huomautuksista ilmenee, että ne vastustavat tosiasiallisesti sitä, ettei kunkin yhteisön tuottajan osalta todettujen suuntausten syitä selvitetty. Toimielimet eivät kuitenkaan olleet velvollisia vaatimaan yhteisön tuottajilta kyseisen kaltaisia selvityksiä, koska edellä mainittujen tuottajien tehtävä ei ole tarkastella syy-yhteyttömyyttä perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 7 kohta) mukaisesti. Sitä vastoin toimielinten on suoritettava syy-yhteyttömyyden tarkastelu alustavaa ja lopullista määrittämistä varten. Toisin sanoen selvitystä ei ollut tarkoitus antaa yhteisön tuottajien toimittamien tietojen ei-luottamuksellisessa toisinnossa, vaan toimielinten suorittamassa tarkastelussa.

315    Kuten edellä 193–203 kohdasta kuitenkin ilmenee, toimielimet ovat tarkastelleet tiettyjen yhteisön tuottajia koskevien kehityssuuntausten taustalla olevia syitä. Koska tarkastelu sisältyy sekä väliaikaista tullia koskevaan asetukseen että alustavaan ja lopulliseen ilmoitusasiakirjaan, kantajat pystyivät esittämään sitä koskevat huomautuksensa, minkä ne myös ovat tehneet. Esimerkiksi kantajien huomautusten alustavaa ilmoitusasiakirjaa koskevassa osassa, jossa ne väittävät, että yksittäisten yhteisön tuottajien taloudellisen tilanteen kehitystä koskevien tietojen ei-luottamuksellista toisintoa on täydennettävä selittävillä huomautuksilla, ne ovat esittäneet tiettyjä väitteitä, jotka koskevat kunkin yhteisön tuottajan osalta todettujen kehityssuuntausten syitä.

316    Näin ollen on todettava, että kantajat ovat käyttäneet puolustautumisoikeuksiaan eikä toimielimiä voida moittia kyseisten oikeuksien loukkaamisesta sen takia, että menettelyä koskevan asiakirja-aineiston ei-luottamuksellisessa toisinnossa esitetyistä yhteisön tuottajien indeksoiduista tiedoista puuttuvat selittävät huomautukset.

317    Väitteestä, joka koskee tiettyjä vahinkoindikaattoreita koskevien tietojen puuttumista, on toiseksi huomautettava, että kantajat viittaavat tietoihin, jotka liittyvät vientiin ja etuyhteydessä oleville yrityksille tapahtuneeseen myyntiin. Yhtäältä kuitenkin – toisin kuin kantajat väittävät – ne taulukot, joissa esitetään tiivistetysti yhteisön tuottajien tiedot, sisältävät vientiin liittyviä tietoja. Tiedoista, jotka koskevat etuyhteydessä oleville yrityksille tapahtunutta myyntiä, neuvosto selittää kirjelmissään toisaalta, että vaikkeivät kyseiset tiedot sisältyneet taulukoihin, joissa esitettiin yhteenveto yhteisön tuottajiin liittyvistä vahinkotekijöistä, ne sisältyivät sitä vastoin erääseen toiseen ei-luottamuksellisen asiakirja-aineiston osaan, johon kantajat turvautuivat useaan otteeseen. Neuvosto toimitti kyseiset tiedot sellaisina kuin ne oli esitetty menettelyn ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimenpiteenä esittämään asiakirjapyyntöön.

318    Edellä esitetyn perusteella väite, joka koskee tiettyjä vahinkoindikaattoreita koskevien tietojen puuttumista, on hylättävä perusteettomana.

319    Siitä ajankohdasta, jolloin yhteisön tuottajiin liittyvät ei-luottamukselliset tiedot toimitettiin kantajille, on toiseksi todettava, että ne sisällytettiin menettelyn ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon 28.8.2007 ja että riidanalainen asetus annettiin vasta 25.2.2008. Kantajat eivät tosin voineet esittää kantaansa näistä tiedoista ennen väliaikaista tullia koskevan asetuksen antamista. Oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, että vaikka puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate vaatii, että vientiä harjoittaville tuottajille annetaan tietoja niistä tärkeimmistä tosiseikoista ja havainnoista, joiden perusteella väliaikaiset tullit on tarkoitus ottaa käyttöön, pelkästään se, että näitä oikeuksia ei ole kunnioitettu, ei tee lopullisten tullien käyttöön ottamisesta annettua asetusta virheelliseksi, jos viimeksi mainittua asetusta annettaessa on korjattu väliaikaisten tullien käyttöön ottamista koskevaa asetusta annettaessa tapahtunut virhe (yhdistetyt asiat C‑76/98 P ja C‑77/98 P, Ajinomoto ja NutraSweet v. neuvosto ja komissio, tuomio 3.5.2001, Kok., s. I-3223, 67 kohta).

320    Koska kantajilla oli ennen riidanalaisen asetuksen antamista useita kuukausia aikaa esittää kantansa kyseisistä tiedoista, sitä, että edellä mainitut tiedot sisällytettiin menettelyn asiakirja-aineistoon myöhäisessä vaiheessa, ei voida pitää niiden puolustautumisoikeuksien loukkaamisena.

321    Kyseisiä tietoja koskevista epäjohdonmukaisuuksista ja virheistä on kolmanneksi todettava, etteivät kantajat voi sekoittaa puolustautumisoikeuksiensa loukkaamista sellaisten asiavirheiden olemassaoloon, jotka voivat vaikuttaa riidanalaisen asetuksen lainmukaisuuteen. Se, että kantajat pitävät yhteisön tuottajiin liittyviä tietoja epäjohdonmukaisina ja virheellisinä, ei kuitenkaan osoita, että komissio olisi loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia.

322    Tästä seuraa, että neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.

2.     Neljännen kanneperusteen toinen osa, joka koskee kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamista, koska toimielimet eivät ole reagoineet ei-luottamuksellisen asiakirja-aineiston virheisiin

a)     Asianosaisten lausumat

323    Kantajat väittävät, että ei-luottamuksellisen asiakirja-aineiston virheet, joihin toimielimet eivät niiden mukaan pyynnöistä huolimatta reagoineet, vähensivät merkittävästi edellä mainitussa aineistossa esitettyjen tietojen arvoa ja vaaransivat siten vakavasti niiden oikeuden käyttää puolustautumisoikeuksiaan. On ensinnäkin todettava, ettei ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa eikä lopullisessa ilmoitusasiakirjassa ilmoiteta syytä siihen, miksi OFZ vähensi työvoimansa puoleen vuosina 2003–2004. Toiseksi on todettava, ettei ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa eikä lopullisessa ilmoitusasiakirjassa selvitetä sitä, miten kustannukset jaettiin FerroPemin hankittua FerroAtlántican omistukseensa vuonna 2005. Sillä oli kantajien mukaan kuitenkin merkittävä vaikutus kyseisten yritysten kannattavuuteen. Kantajat toteavat kolmanneksi, ettei investointitiedoista toimitettu lainkaan selvitystä. Kantajat pohtivat neljänneksi, miten FerroAtlántica on voinut lisätä myyntiään, vaikka Huta Laziskan myynti supistui kahdella kolmasosalla. Kantajat korostavat viidenneksi eroa alun perin annettujen tietojen ja myöhemmin asiakirja-aineistoon sisällytettyjen tietojen välillä.

324    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

325    Neljännen kanneperusteen tässä osassa esitetty väite on muunnelma väitteestä, johon kantajat vetoavat tämän kanneperusteen ensimmäisessä osassa, jonka mukaan tietyt virheet vaikuttivat ei-luottamuksellisen asiakirja-aineiston tietoihin. Kantajat korostavat, että ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon sisältyvissä tiedoissa oli virheitä ja toteavat ilmoittaneensa kyseiset virheet toimielimille menettelyn aikana, mutta toimielimet eivät reagoineet niihin.

326    Kuten edellä 321 kohdassa on tästä selitetty, kantajat eivät voi sekoittaa puolustautumisoikeuksiensa loukkaamista asiavirheisiin, jotka voivat vaikuttaa riidanalaisen asetuksen lainmukaisuuteen. Lisäksi se, että kantajat pitävät yhteisön tuottajiin liittyviä tietoja epäjohdonmukaisina ja virheellisinä, ei kuitenkaan osoita, että komissio on loukannut niiden puolustautumisoikeuksia.

327    Koska kantajat joka tapauksessa väittävät kiinnittäneensä toimielinten huomion kyseisiin virheisiin, ne osoittavat siten esittäneensä tehokkaasti kantansa näistä virheistä. Näin ollen ne eivät voi vedota puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen. Tästä on muistettava, että edellä 110 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ei edellytä, että toimielimet vastaavat jokaiseen vientiä harjoittavan tuottajan menettelyssä esittämään väitteeseen, vaan niiden on ainoastaan huolehdittava siitä, että asianomaiset osapuolet pystyvät tehokkaasti puolustamaan etujaan.

328    Tästä seuraa, että neljännen kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.

3.     Neljännen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamista, koska toimielimet eivät reagoineet niiden huomautuksiin

a)     Asianosaisten lausumat

329    Kantajat väittävät, että toimielimet ovat loukanneet niiden puolustautumisoikeuksia jättäessään huomiotta useita niiden menettelyssä esittämiä väitteitä ja jättäessään perustelematta väitteiden hylkäämisen. Kantajat selittävät, etteivät toimielimet ole esimerkiksi vastanneet väitteisiin, joiden mukaan niiden oli ensinnäkin mahdotonta suostua tarkastuskäyntiin ja että ne olivat tehneet yhteistyötä parhaan kykynsä mukaan, toiseksi että ferropiin hinnat yhteisön markkinoilla olivat maailman korkeimmat, kolmanneksi että yhteisön tuotannonalan tuotannonsupistusta edelsi henkilöstön vähentäminen, neljänneksi että Huta Laziska ilmoitti, että sen tuotanto oli tutkimusjaksolla vakiintunut vain 29 prosenttiin sen vuoden 2003 tuotannosta, vaikka se oli pääasiallisesti työllistänyt saman määrän työntekijöitä kuin viimeksi mainitun vuoden aikana, viidenneksi että ferropiin hintakehitys oli sama maailman kaikilla merkittävimmillä markkinoilla ja kuudenneksi että vaikka aikaisemmat polkumyynnin vastaiset menettelyt ferropiin tuotannossa oli otettu huomioon, on todennäköistä, ettei polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä ollut konkreettista hyötyä yhteisön tuotannonalalle.

330    Neuvosto, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajien väitteet.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

331    Neljännen kanneperusteen tämän osan otsakkeesta ilmenee, että kantajat vetoavat puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen. On kuitenkin todettava, että lähtökohtaisesti ne vetoavat myös perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin. Oikeuskäytännön mukaan kantajana olevan osapuolen kanneperusteet on tulkittava pikemminkin niiden oikeudellisen sisällön kuin niiden oikeudellisen luokittelun valossa (yhdistetyt asiat 19/60, 21/60, 2/61 ja 3/61, Fives Lille Cail ym. v. korkea viranomainen, tuomio 15.12.1961, Kok., s. 559). Näin ollen on tutkittava paitsi kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva väite myös perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva väite.

332    Väitteestä, joka koskee kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamista, on ensinnäkin muistettava, että edellä 110 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ei edellytä, että toimielimet vastaavat jokaiseen vientiä harjoittavan tuottajan menettelyssä esittämään väitteeseen, vaan ainoastaan huolehtivat siitä, että asianomaiset osapuolet pystyvät tehokkaasti puolustamaan etujaan. Koska kantajat lisäksi toteavat esittäneensä tiettyjä väitteitä polkumyynnin vastaisessa menettelyssä, ne osoittavat siten, että niillä on ollut mahdollisuus esittää tehokkaasti kantansa. Näin ollen ne eivät voi vedota puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen.

333    Väitteestä, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, on toiseksi todettava, että riidanalaisesta asetuksesta ja väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta ilmenee selvästi ja yksiselitteisesti se päättely, jonka pohjalta toimielimet ovat ottaneet käyttöön ensin väliaikaisen ja sen jälkeen lopullisen polkumyyntitullin. Toimielimet ovat tarkastelleet syy-yhteyttömyyttä erityisesti perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan nojalla. Edellä 256 kohdassa esitetyn oikeuskäytännön valossa on todettava, että koska kyseisen tarkastelun päätelmät on esitetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen 115–136 perustelukappaleessa ja riidanalaisen asetuksen 96–101 perustelukappaleessa, toimielimet eivät olleet velvollisia vastaamaan sen lisäksi kantajien esittämiin väitteisiin, jotka koskivat ferropiin hintatasoa ja hintakehitystä yhteisössä ja muualla maailmassa, yhteisön tuotannonalan työllisyyden heikkenemisen ja sen tuotannonsupistuksen välistä yhteyttä, Huta Laziskan erityistä tilannetta sekä aikaisempia polkumyynnin vastaisia menettelyjä. Samoin koska komissio on väliaikaista tullia koskevan asetuksen 10 ja 25 perustelukappaleessa selittänyt, että sen mukaan se, että kantajat olivat estäneet tarkastuskäynnin, oli peruste niiden esittämien tietojen huomiotta jättämiselle perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti, toimielimet eivät olleet velvollisia vastaamaan kantajien yksityiskohtaisiin väitteisiin, jotka koskivat tarkastuskäynnin puuttumisen seurauksia.

334    On joka tapauksessa huomautettava, että toimielimet ovat vastanneet kaikkiin näihin väitteisiin. Tarkastuskäyntiä koskevista väitteistä, joihin kantajat vetoavat, on todettava ensiksi, että komissio on väliaikaista tullia koskevan asetuksen 25 perustelukappaleessa vastannut osittain näihin väitteisiin. Se on nimittäin siinä selittänyt, miksi se ei voinut soveltaa piimangaania koskevan tutkimuksen päätelmiä ferropiitä koskevaan tutkimukseen. Toiseksi on todettava, että väitteet, jotka koskevat ferropiin hintatasoa ja hintakehitystä yhteisössä ja muualla maailmassa, on otettu huomioon riidanalaisen asetuksen 87–90 perustelukappaleessa. Toimielimet ovat kolmanneksi tarkastelleet työllisyyden ja yhteisön tuotannonalan kehitystä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 91, 102 ja 103 perustelukappaleessa. Toimielimet ovat neljänneksi ottaneet huomioon Huta Laziskan erityisen tilanteen erityisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen 93 perustelukappaleessa sekä riidanalaisen asetuksen 100 ja 101 perustelukappaleessa. Neuvosto on viidenneksi selittänyt riidanalaisen asetuksen 117 ja 118 perustelukappaleessa, miksi se ei pitänyt mahdollisena tukeutua aikaisempiin polkumyynnin vastaisiin menettelyihin.

335    Tästä seuraa, etteivät kantajat osoita perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Näin ollen on hylättävä neljännen kanneperusteen kolmas osa perusteettomana ja neljäs kanneperuste kokonaisuudessaan.

336    Edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

337    Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston ja Euroalliagesin vaatimusten mukaisesti.

338    Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat lisäksi omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Transnational Company ”Kazchrome” AO ja ENRC Marketing AG vastaavat omista sekä Euroopan unionin neuvoston ja Euroalliagesin oikeudenkäyntikuluista.

3)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Pelikánová Jürimäe Soldevila Fragoso

Julistettiin Luxemburgissa 25 päivänä lokakuuta 2011.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian tausta

Menettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

A Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja vahingon välistä syy-yhteyttä

1.  Syy-yhteyden tarkasteluun sovellettavien oikeusperiaatteiden tulkinta (ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa)

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Muiden vahinkotekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin tarkasteleminen yksitellen (ensimmäisen kanneperusteen toinen, kolmas neljäs, viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas osa)

a)  Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee teräksen kysynnän kehitystä ja hintakehitystä yhteisön markkinoilla ja maailmanmarkkinoilla

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

b)  Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee yhteisön tuotannonalan itse aiheuttaman vahingon vaikutuksia

Ensimmäinen väite, joka koskee tiettyjen yhteisön tuottajien tuotannon uudelleen suuntaamista

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Toinen väite, joka koskee tiettyjen yhteisön tuottajien tuotannonkeskeytyksiä

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kolmas väite, joka koskee teoreettisen nimellistuotantokapasiteetin käyttöä

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Neljäs väite, joka koskee yhteisön tuotannonalan vuonna 2005 ja tutkimusjaksolla toteuttamia investointeja

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

c)  Ensimmäisen kanneperusteen neljäs osa, joka koskee raaka-ainekustannusten nousun vaikutuksia

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

d)  Ensimmäisen kanneperusteen viides osa, joka koskee kysynnän supistumisen vaikutuksia vuonna 2005

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

e)  Ensimmäisen kanneperusteen kuudes osa, joka koskee muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin vaikutuksia

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

f)  Ensimmäisen kanneperusteen seitsemäs osa, joka koskee yhteisön tuottajien kilpailukyvyn puutetta ennen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin tuloa

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

g)  Ensimmäisen kanneperusteen kahdeksas osa siltä osin kuin se koskee kunkin tuottajan tilannetta

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

3.  Vahinkotekijöiden yhteisen tarkastelun laiminlyönti (ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen ja kahdeksas osa)

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

B Toinen kanneperuste, joka koskee yhteisön edun olemassaoloa

1.  Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee ferropiin nousujohteista hintakehitystä tutkimusjakson jälkeen

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Toisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee aikaisempaa kokemusta, joka osoittaa, etteivät polkumyynnin vastaiset toimenpiteet auta yhteisön tuotannonalaa

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

3.  Toisen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttäjiin kohdistuvien vaikutusten tarkastelua

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

C Kolmas kanneperuste, joka koskee yhteistyön puuttumista, saatavilla olevien tietojen käyttöä ja markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä

1.  Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee yhteistyön puuttumista

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Kolmannen kanneperusteen toinen osa, joka koskee saatavilla olevien tietojen käyttöä ilman että otetaan huomioon tarkastettavissa olevat tiedot

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

3.  Kolmannen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen hylkäämistä

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

D Neljäs kanneperuste, joka koskee kantajien puolustautumisoikeuksia

1.  Neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamista, koska toimielimet eivät ole toimittaneet niille ajoissa tarkoituksenmukaista ja yhtenäistä tiivistelmää luottamuksellisesta asiakirja-aineistosta

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Neljännen kanneperusteen toinen osa, joka koskee kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamista, koska toimielimet eivät ole reagoineet ei-luottamuksellisen asiakirja-aineiston virheisiin

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

3.  Neljännen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamista, koska toimielimet eivät reagoineet niiden huomautuksiin

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.