YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
21 päivänä syyskuuta 1999 (1)
Palvelujen tarjoamisen vapaus Yksinoikeus toiminnan harjoittamiseen Raha-automaatit
Asiassa C-124/97,
jonka Vaasan hovioikeus (Suomi) on saattanut EY:n perustamissopimuksen
177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla yhteisöjen tuomioistuimen
käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa
asiassa
Markku Juhani Läärä,
Cotswold Microsystems Ltd ja
Oy Transatlantic Software Ltd
vastaan
kihlakunnansyyttäjä (Jyväskylä) ja
Suomen valtio
ennakkoratkaisun yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-275/92, Schindler, 24.3.1994
antaman tuomion (Kok. 1994, s. I-1039) sekä EY:n perustamissopimuksen 30, 36,
56 ja 59 artiklan (joista on muutettuina tullut EY 28, EY 30, EY 46 ja
EY 49 artikla) sekä EY:n perustamissopimuksen 60 artiklan (josta on tullut
EY 50 artikla) tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: neljännen ja kuudennen jaoston puheenjohtaja
P. J. G. Kapteyn, joka hoitaa presidentin tehtäviä, jaostojen puheenjohtajat
J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari) ja P. Jann sekä tuomarit C. Gulmann,
J. L. Murray, D. A. O. Edward, H. Ragnemalm, L. Sevón ja M. Wathelet,
julkisasiamies: A. La Pergola,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Hewlett,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
Läärä ja Oy Transatlantic Software Ltd, edustajanaan asianajaja
P. Kiviluoto, Jyväskylä,
Cotswold Microsystems Ltd, edustajanaan professori H. T. Klami, Helsingin
yliopisto,
Suomen hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön lainsäädäntöneuvos
T. Pynnä,
Belgian hallitus, asiamiehenään ulkoasiain-, ulkomaankauppa- ja
kehitysyhteistyöministeriön hallintopäällikkö J. Devadder, avustajinaan
asianajajat P. Vlaemminck ja L. Van Den Hende, Gent,
Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön ministerineuvos
E. Röder ja saman ministeriön ylijohtaja C.-D. Quassowski,
Espanjan hallitus, asiamiehenään valtionasiamies L. Pérez de Ayala Becerril,
Alankomaiden hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellinen
neuvonantaja A. Bos,
Itävallan hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön suurlähettiläs
F. Cede,
Portugalin hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön Euroopan
yhteisöihin liittyvistä asioista vastaavan osaston oikeudellisen yksikön
päällikkö L. Fernandes, saman yksikön virkamies A. Cortesão Seiça Neves
ja talousministeriön peliasiain ylitarkastaja J. Ramos Alexandre,
Ruotsin hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön
ulkomaankauppaosaston ulkoasiainneuvos E. Brattgård,
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Assistant Treasury
Solicitor J. E. Collins, avustajanaan barrister M. Brealey,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja
A. Caeiro ja oikeudellisen yksikön virkamies K. Leivo,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan Läärän ja Oy Transatlantic Software Ltd:n, edustajanaan P. Kiviluoto;
Cotswold Microsystems Ltd:n, edustajanaan H. T. Klami; Suomen hallituksen,
asiamiehenään T. Pynnä; Belgian hallituksen, asiamiehinään P. Vlaemminck ja
L. Van Den Hende; Saksan hallituksen, asiamiehenään E. Röder; Espanjan
hallituksen, asiamiehenään valtionasiamies M. López-Monís Gallego; Irlannin
hallituksen, asiamiehenään M. Finlay, SC; Luxemburgin hallituksen, asiamiehenään
asianajaja K. Manhaeve, Luxemburg; Alankomaiden hallituksen, asiamiehenään
ulkoasiainministeriön oikeudellinen apulaisneuvonantaja M. A. Fierstra; Portugalin
hallituksen, asiamiehinään L. Fernandes ja A. Cortesão Seiça Neves; Ruotsin
hallituksen, asiamiehenään ulkoasiainministeriön EU-asioita hoitavan oikeudellisen
yksikön päällikkö L. Nordling; Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen,
asiamiehenään J. E. Collins, avustajanaan M. Brealey; ja komission, asiamiehinään
A. Caeiro ja K. Leivo, 30.6.1998 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset
huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 4.3.1999 pidetyssä istunnossa esittämän
ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Vaasan hovioikeus on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 21.3.1997 tekemällään
päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 25.3.1997, EY:n
perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla kolme
ennakkoratkaisukysymystä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-275/92, Schindler,
24.3.1994 antaman tuomion (Kok. 1994, s. I-1039; jäljempänä Schindler-tuomio)
sekä EY:n perustamissopimuksen 30, 36, 56 ja 59 artiklan (joista on muutettuna
tullut EY 28, EY 30, EY 46 ja EY 49 artikla) sekä EY:n perustamissopimuksen
60 artiklan (josta on tullut EY 50 artikla) tulkinnasta, jotta se voisi arvioida, onko
sellainen kansallinen lainsäädäntö, jossa julkisoikeudelliselle yhdistykselle annetaan
yksinoikeus raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen asianomaisen jäsenvaltion
alueella, sopusoinnussa näiden perustamissopimuksen määräysten kanssa.
- 2.
- Nämä kysymykset on esitetty asiassa, jossa valittajina ovat Läärä, Suomen oikeuden
mukaan perustettu yhtiö Oy Transatlantic Software Ltd (jäljempänä TAS) ja
Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö Cotswold Microsystems Ltd
(jäljempänä CMS) ja vastaajina kihlakunnansyyttäjä (Jyväskylä) ja Suomen valtio;
asia koskee raha-automaattitoiminnan harjoittamista Suomessa.
Kansallinen lainsäädäntö
- 3.
- Suomen arpajaislain (1.9.1965/491) 1 §:n 1 momentin mukaan (sellaisena kuin
arpajaislaki oli pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana) arpajaiset saadaan
toimeenpanna ainoastaan viranomaisen luvalla varojen hankkimiseksi
hyväntekeväisyyttä varten tai muuhun aatteelliseen tarkoitukseen niin kuin tässä
laissa säädetään. Arpajaislain 1 §:n 2 momentin mukaan se, mitä tässä laissa
säädetään arpajaisista, koskee muun muassa pelikasinotoimintaa sekä
peliautomaattien ja muiden pelilaitteiden tai pelien pitämistä maksua vastaan
käytettävänä siten, että pelaaja voi saada voittona rahaa, tavaraa tai muun
rahanarvoisen etuuden tai niihin vaihdettavissa olevia pelimerkkejä.
- 4.
- Arpajaislain 3 §:ssä säädetään muun muassa, että peliautomaattien ja muiden
pelilaitteiden pitämiseen maksua vastaan käytettävänä sekä pelikasinotoimintaan
voidaan antaa lupa julkisoikeudelliselle yhdistykselle; lupa voidaan antaa varojen
hankkimiseksi tässä säännöksessä lueteltuja yleishyödyllisiä päämääriä varten.
Kutakin tässä pykälässä mainittua toimintaa varten saadaan samaksi ajaksi myöntää
ainoastaan yksi lupa.
- 5.
- Tämä lupa on annettu Raha-automaattiyhdistykselle (jäljempänä RAY) raha-automaattiasetuksen (29.12.1967/676) 1 §:n 3 momentin nojalla (sellaisena kuin
tämä asetus oli pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana). Raha-automaattiasetuksen 6 §:n mukaan RAY:n tarkoituksena on hankkia varoja
arpajaislain 3 §:ssä mainittuihin tarpeisiin, ja tämän tarkoituksensa toteuttamiseksi
RAY pitää raha-automaatteja maksua vastaan käytettävinä, ja se voi harjoittaa
pelikasinotoimintaa sekä valmistaa ja myydä raha-automaatteja ja viihdelaitteita.
Raha-automaattiasetuksen 29 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä säädetään siitä,
miten RAY:n toiminnastaan saama puhdas tuotto, joka on valtion tulo- ja
menoarvioon kuuluva erä, on tilitettävä sosiaali- ja terveysministeriölle jaettavaksi
sellaisille yhteisöille ja säätiöille, joiden toimialana on edellä tarkoitettujen
tarpeiden tyydyttäminen.
- 6.
- Arpajaislain 6 §:n 1 momentin mukaan se, joka luvattomasti toimeenpanee
arpajaiset, joiden järjestämiseen tarvitaan viranomaisen lupa, on tuomittava
arpajaisrikoksesta sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Lisäksi
rikoslain 2 luvun 16 §:ssä (sellaisena kuin tämä pykälä on muutettuna lailla
13.5.1932/143) säädetään, että rikoksen tekijälle tai sille, jonka puolesta tai hyväksi
hän on toiminut, kuuluva esine, jota on käytetty rikoksen tekemiseen taikka joka
on yksinomaan rikoksen tekemistä varten valmistettu tai hankittu, voidaan tuomita
valtiolle menetetyksi.
Kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia
- 7.
- Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee CMS:n ja TAS:n, jonka hallituksen
puheenjohtaja Läärä on, tehneen sopimuksen siitä, että TAS harjoittaa Suomessa
peliautomaattitoimintaa niin sanotuilla AWP-tyyppisillä, Golden Shot -merkkisillä
peliautomaateilla, joiden on sopimuksessa sovittu jäävän CMS:n omistukseen.
Näissä peliautomaateissa on pyöriviä kiekkoja, joissa on hedelmien kuvia. Jos nämä
hedelmien kuvat järjestyvät peliautomaatin voittotaulukon mukaiseen järjestykseen,
kun kiekot ovat joko itsestään pysähtyneet tai kun pelaaja on ne pysäyttänyt
automaatissa olevaa painiketta käyttäen, pelaaja voi saada enimmillään 200 Suomen
markan (FIM) suuruisen kertavoiton (pelipanos voi olla 15 FIM).
- 8.
- Läärälle vaadittiin Jyväskylän käräjäoikeudessa arpajaisrikoksista rangaistusta sen
vuoksi, että hän on TAS:n asioista tältä osin vastaavana henkilönä luvattomasti
pitänyt Suomessa yleisön pelattavana kyseisiä peliautomaatteja. Läärä on
käräjäoikeudessa kuultavina olleiden TAS:n ja CMS:n tukemana kiistänyt syytteet
muun muassa sillä perusteella, että Golden Shot -peliautomaateissa
voitonsaantimahdollisuus ei perustu pääasiallisesti sattumaan vaan huomattavassa
määrin pelaajan taitoon, minkä vuoksi näitä automaatteja ei voida pitää Suomen
lainsäädännössä tarkoitettuina raha-automaatteina; lisäksi ne esittivät, että Suomen
lainsäädäntö on näiltä osin ristiriidassa tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta
koskevien Euroopan yhteisön oikeussääntöjen kanssa. Käräjäoikeus ei kuitenkaan
hyväksynyt näitä perusteluja, vaan se tuomitsi Läärän sakkorangaistukseen ja
peliautomaatit valtiolle menetetyiksi.
- 9.
- Läärä, TAS ja CMS ovat valittaneet tästä tuomiosta Vaasan hovioikeuteen, joka
on päättänyt lykätä asian ratkaisemista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle
seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
1) Onko Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 24.3.1994 antamaa ratkaisua
tapauksessa C-275/92 Her Majesty's Customs and Excise v. Gerhart
Schindler and Joerg Schindler tulkittava siten, että sitä voitaisiin pitää nyt
kyseessä olevaa tapausta vastaavana (vrt. Euroopan yhteisöjen
tuomioistuimen antama ratkaisu 6.10.1982 tapauksessa 283/81 Srl Cilfit and
Lanificio di Gavardo SpA vs. Ministry of Health) ja että Euroopan yhteisön
perustamissopimuksen säännöksiä tulisi tässä tapauksessa siten tulkita
samalla tavalla kuin ensiksi mainitussa tapauksessa?
Siltä varalta, että vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kokonaan tai
osittain kielteinen, hovioikeus esittää seuraavat lisäkysymykset:
2) Koskevatko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräykset
tavaroiden tai palvelujen vapaasta liikkuvuudesta (30, 59 ja 60 artiklat) myös
nyt kyseessä olevan kaltaisia peliautomaatteja?
3) Jos vastaus toiseen kysymykseen on myönteinen,
a) estävätkö Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 30, 59 tai
60 artiklat taikka jokin muu artikla Suomea rajoittamasta
kyseisenlaisen peliautomaattitoiminnan järjestämistä Raha-automaattiyhdistyksen yksinoikeudeksi riippumatta siitä, kohdistuuko
rajoitus samalla lailla sekä kotimaisiin että ulkolaisiin pelinjärjestäjiin
ja
b) onko rajoitukselle olemassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
36 tai 56 artikloissa taikka jossain muussa artiklassa tarkoitettuja
oikeuttamisperusteita arpajaislaissa tai sen valmistelussa esitetyillä
taikka joillakin muilla perusteilla ja voiko tätä kysymystä arvioitaessa
olla merkitystä sillä, kuinka suuria voittoja peliautomaateista on
saatavissa, ja sillä, perustuuko mahdollisuus voittaa niillä sattumaan
vai pelaajan taitoon?
- 10.
- Näillä kolmella kysymyksellään, jotka on syytä tutkia yhdessä, kansallinen
tuomioistuin haluaa tietää, onko perustamissopimuksen 30, 59 ja 60 artiklaatulkittava Schindler-tuomion valossa niin, että ne eivät ole esteenä sellaiselle
Suomen lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa yhdelle
ainoalle julkiselle toimielimelle annetaan raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen
yksinoikeuksia, kun huomioon otetaan ne yleisen edun mukaiset päämäärät, joilla
tätä lainsäädäntöä on perusteltu.
- 11.
- Läärä, TAS ja CMS esittävät, että koska nyt kyseessä olevien peliautomaattien
osalta pelipanokset ja voitot ovat pieniä ja koska näiden peliautomaattien
ensisijaisena tarkoituksena on ajanvietteen tarjoaminen niin, että viihdyttävyys
perustuu pelaajan taitavuuteen, tällainen peliautomaattitoiminta poikkeaa täysin
suurarpajaisten järjestämisestä, josta oli kyse Schindler-tuomiossa. Näiden
asianosaisten mukaan RAY:lle annettu yksinoikeus on ristiriidassa tavaroiden ja
palvelujen vapaata liikkuvuutta ja kilpailua koskevien perustamissopimuksen
määräysten kanssa lähinnä siksi, että niihin yleishyödyllisiin päämääriin, joihin on
vedottu yksinoikeuden oikeuttamiseksi, ei todellisuudessa pyritä ja että nämä
päämäärät voitaisiin saavuttaa lievemmillä toimenpiteillä, kuten velvoittamalla
tämän alan elinkeinonharjoittajat noudattamaan tarpeellisia määräyksiä.
- 12.
- Suomen, Belgian, Saksan, Espanjan, Irlannin, Luxemburgin, Alankomaiden,
Itävallan, Portugalin, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä
komissio sitä vastoin katsovat, että perustamissopimuksen määräykset eivät ole
esteenä sellaiselle Suomen lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle,
jossa annetaan raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen yksinoikeuksia, jos
tällainen lainsäädäntö voidaan perustella sen kaltaisilla syillä, jotka yhteisöjen
tuomioistuin hyväksyi Schindler-tuomiossa. Kaikki kyseiset hallitukset ovat sitä
mieltä, että nyt kyseessä olevan kaltaiset pelit, joissa tarjotaan maksua vastaan
mahdollisuus rahavoittojen saantiin, ovat rahapelejä, jotka ovat verrattavissa
arpajaisiin, joiden osalta yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että kunkin
jäsenvaltion asiana on yhteiskunnalliset ja kulttuuriset erityispiirteensä huomioon
ottaen harkita, onko arpajaistoimintaa sen yhteiskuntajärjestyksen suojaamiseksi
rajoitettava tai onko tämä toiminta tästä syystä jopa kokonaan kiellettävä.
- 13.
- Tältä osin on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin korosti Schindler-tuomion
60 kohdassa niitä moraalisia, uskonnollisia ja kulttuurisia näkökohtia, joita
jokaisessa jäsenvaltiossa liittyy arpajaisiin ja muihin rahapeleihin. Kansallisessa
lainsäädännössä pyritään yleensä rajoittamaan rahapelien pelaamista tai jopa
kieltämään rahapelit sekä estämään se, että rahapeleistä tulee yksityisen
voitontavoittelun keino. Yhteisöjen tuomioistuin korosti myös sitä, että kun otetaan
huomioon niiden rahamäärien suuruus, jotka on mahdollista koota arpajaisia
järjestämällä, sekä niiden voittojen suuruus, joita arpajaisiin osallistuvat henkilöt
voivat saada, erityisesti kun kyse on suurista arpajaisista, arpajaisiin liittyy suuri
rikosten ja petosten vaara. Lisäksi niillä yllytetään sellaiseen rahan käyttöön, jolla
voi olla vahingollisia henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia seurauksia. Lopuksi
yhteisöjen tuomioistuin totesi, että arpajaistoiminnalla voidaan merkittävällä tavalla
rahoittaa aatteellista tai yleisen edun mukaista toimintaa, kuten yhteiskunnallista
toimintaa, hyväntekeväisyystyötä, urheilua tai kulttuuria, vaikkakaan tätä seikkaa
ei sinänsä voida pitää objektiivisena oikeuttamisperusteena.
- 14.
- Kuten saman tuomion 61 kohdasta ilmenee, yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että
näiden erityispiirteiden vuoksi on perusteltua, että kullakin jäsenvaltiolla on
riittävästi harkintavaltaa päättää, mitä vaatimuksia arpajaisten järjestämistapojen,
pelipanosten suuruuden ja arpajaisista saatavien tulojen käytön osalta on asetettava
pelaajien suojaamiseksi ja kunkin jäsenvaltion yhteiskunnalliset ja kulttuuriset
erityispiirteet huomioon ottaen yleisemmin jäsenvaltion yhteiskuntajärjestyksen
suojaamiseksi. Tämän vuoksi kullekin jäsenvaltiolle kuuluu paitsi sen arvioiminen,
onko arpajaistoiminnan rajoittaminen tarpeen, myös sen arvioiminen, onko tällainen
toiminta kiellettävä kokonaan, kunhan tällaiset rajoitukset eivät ole syrjiviä.
- 15.
- Vaikka Schindler-tuomio koskee arpajaisten järjestämistä, nämä perustelut
soveltuvat kuten Schindler-tuomion 60 kohdan sanamuodostakin ilmenee myös
muihin rahapeleihin, jotka ovat ominaispiirteiltään arpajaisia vastaavia.
- 16.
- Yhteisöjen tuomioistuin on tosin asiassa C-368/95, Familiapress, 26.6.1997
antamassaan tuomiossa (Kok. 1997, s. I-3689) katsonut, ettei arpajaisiin voida
rinnastaa tiettyjä pelimuotoja, jotka ovat ominaispiirteiltään Schindler-tuomiossa
tarkoitetun kaltaisia. Kyse oli kuitenkin peleistä, joita aikakauslehdet järjestivät
sanaristikoiden tai kilpailutehtävien muodossa ja joissa oikein vastanneet lukijat
saattoivat arvonnan perusteella voittaa palkintoja. Kuten yhteisöjen tuomioistuin
totesi kyseisen tuomion 23 kohdassa, tällaiset pelit, jotka ovat pienimuotoisia ja
joissa panokset ovat pieniä, eivät ole erillistä taloudellista toimintaa vaan ainoastaan
osa aikakauslehden toimituksellista sisältöä.
- 17.
- Nyt esillä olevassa asiassa sitä vastoin kansallisen tuomioistuimen esittämistä
tiedoista ilmenee, että kyseessä on onnenpeli ja että kyseisillä peliautomaateilla
tarjotaan pelaajalle rahavoiton mahdollisuus sellaista maksua vastaan, joka on
nimenomaan tarkoitettu peliautomaatin käyttöä varten. Vaikka pelipanokset ja
voitot ovat suhteellisen pieniä, mihin pääasian valittajat ovat vedonneet, tämä ei
estä sitä mihin suurin osa tässä asiassa huomautuksia esittäneistä hallituksista on
kiinnittänyt huomiota että pitämällä tällaisia peliautomaatteja pelaajien
käytettävinä voidaan koota huomattavia rahamääriä sen vuoksi, että potentiaalisia
pelaajia on paljon ja että suurin osa heistä yleensä pelaa näitä pelejä uudestaan
lukuisia kertoja, koska peli on kestoltaan lyhyt ja samanlaisena toistuva.
- 18.
- Näin ollen pelejä, joiden sisältönä on se, että maksua vastaan käytetään nyt
kyseessä olevan kaltaisia peliautomaatteja, on pidettävä Schindler-tuomiossa
kyseessä olleisiin arpajaisiin verrattavina rahapeleinä.
- 19.
- Nyt esillä oleva asia poikkeaa kuitenkin tietyiltä osin asiasta Schindler.
- 20.
- Ensinnäkin on huomattava, että Schindler-tuomiossa kyseessä ollut arpajaistoiminta
ei ollut tavaroita koskevaa toimintaa, joka tämän vuoksi kuuluisi
perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalaan, vaan sitä oli pidettävä
perustamissopimuksessa tarkoitettuna palveluja koskevana toimintana (Schindler-tuomion 24 ja 25 kohta). Peliautomaatit ovat sitä vastoin tavaroita, jotka voivat
kuulua perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalaan.
- 21.
- Toiseksi Schindler-tuomiossa kyseessä olleessa kansallisessa lainsäädännössä
kiellettiin tiettyjä siinä säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta arpajaisten
toimeenpano kyseisen jäsenvaltion alueella, kun taas nyt kyseessä olevassa
lainsäädännössä ei kielletä raha-automaattien käyttämistä vaan annetaan oikeus
raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen tätä varten luvan saaneelle
julkisoikeudelliselle yhdistykselle.
- 22.
- Kuten eräissä yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyissä huomautuksissa on todettu, on
esitetty, että nyt kyseessä olevan kaltaiseen lainsäädäntöön voisi tulla sovellettavaksi
myös muita perustamissopimuksen määräyksiä, kuten sijoittautumisoikeutta
koskevia määräyksiä tai kilpailusääntöjä.
- 23.
- Koska kansallinen tuomioistuin on kuitenkin ainoastaan maininnut kolmannessa
kysymyksessään perustamissopimuksen 30, 36, 59 ja 60 artiklan ja viitannut lisäksi
perustamissopimuksen johonkin muuhun artiklaan esittämättä tältä osin
mitään täsmennyksiä ennakkoratkaisupyyntönsä perusteluissa tai
ennakkoratkaisukysymyksissä, yhteisöjen tuomioistuin ei voi vastata siihen
kysymykseen, onko nyt kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö
ristiriidassa muiden kuin tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen
vapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten kanssa.
- 24.
- Ensinnäkin tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien perustamissopimuksen
määräysten osalta on todettava, että näitä määräyksiä voidaan, kuten tämän
tuomion 20 kohdassa on todettu, soveltaa peliautomaatteihin, koska niitä on
pidettävä tavaroina, jotka voidaan tuoda maahan tai viedä maasta. Tosin tällaiset
automaatit on tarkoitus asettaa yleisön käytettäviksi, jotta yleisö voisi pelata niillä
maksua vastaan. Kuitenkin kuten julkisasiamies on korostanut
ratkaisuehdotuksensa 19 kohdassa se, että maahan tuotu tavara on tarkoitettu
palvelun tarjoamista varten, ei sinänsä merkitse sitä, että tavaroiden vapaata
liikkuvuutta koskevia määräyksiä ei voitaisi soveltaa (ks. vastaavasti asia C-158/94,
komissio v. Italia, tuomio 23.10.1997, Kok. 1997, s. I-5789, 1520 kohta).
- 25.
- Tältä osin on syytä todeta, että nyt kyseessä olevan kaltainen kansallinen
lainsäädäntö on omiaan rajoittamaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta, sikäli kuin
vain toimiluvan saanut julkisoikeudellinen yhdistys saa pitää raha-automaatteja
maksua vastaan yleisön käytettävinä tai sillä on oikeus itse valmistaa tällaisia
automaatteja.
- 26.
- Koska yhteisöjen tuomioistuimella ei kuitenkaan ole riittäviä tietoja siitä, mitä
tosiasiallisia vaikutuksia kyseisellä lainsäädännöllä on raha-automaattien tuontiin,
se ei voi nyt vireillä olevassa asiassa lausua siitä, onko perustamissopimuksen
30 artikla esteenä tällaisen lainsäädännön soveltamiselle.
- 27.
- Toiseksi palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien perustamissopimuksen
määräysten osalta on todettava, että niitä sovelletaan kuten yhteisöjen
tuomioistuin on todennut arpajaisten järjestämisen osalta Schindler-tuomiossa
sellaiseen toimintaan, jonka sisältönä on se, että yleisölle tarjotaan maksua vastaan
mahdollisuus osallistua rahapeliin. Näin ollen tällainen toiminta kuuluu
perustamissopimuksen 59 artiklan soveltamisalaan, jos ainakin yksi palvelujen
tarjoajista on sijoittautunut muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, jossa palveluja
tarjotaan.
- 28.
- Kuten kansallinen tuomioistuin on todennut, Suomen lainsäädännön kaltaisessa
kansallisessa raha-automaattilainsäädännössä annetaan oikeus raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen ainoastaan tietylle luvan saaneelle
julkisoikeudelliselle yhdistykselle ja kielletään tämän toiminnan harjoittaminen
kaikilta muilta, eli tällä lainsäädännöllä ei syrjitä ketään kansalaisuuden perusteella
ja sitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin sellaisiin elinkeinonharjoittajiin, joita tällaisen
toiminnan harjoittaminen voisi kiinnostaa, riippumatta siitä, onko näiden kotipaikka
Suomessa vai jossain muussa jäsenvaltiossa.
- 29.
- Koska kuitenkin tällä lainsäädännöllä suoraan tai välillisesti estetään muihin
jäsenvaltioihin sijoittautuneita elinkeinonharjoittajia itse tarjoamasta raha-automaatteja maksua vastaan yleisön käytettäviksi, tällä lainsäädännöllä rajoitetaan
palvelujen tarjoamisen vapautta.
- 30.
- Näin ollen on tutkittava, onko tätä palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuvaa
rajoitusta pidettävä perustamissopimuksen nimenomaisten poikkeusmääräysten
perusteella sallittuna tai voidaanko sitä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön
mukaisesti pitää perusteltuna yleisen edun mukaisten pakottavien syiden vuoksi.
- 31.
- EY:n perustamissopimuksen 55 artiklassa (josta on tullut EY 45 artikla) ja
56 artiklassa, joita EY:n perustamissopimuksen 66 artiklan (josta on tullut
EY 55 artikla) mukaan sovelletaan palvelujen tarjoamisen vapauteen, sallitaan
sellaiset rajoitukset, jotka ovat perusteltuja siksi, että kyseiseen toimintaan liittyy
jatkuvasti tai tilapäisesti julkisen vallan käyttöä, taikka yleisen järjestyksen, yleisen
turvallisuuden tai kansanterveyden suojelemiseksi. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen
oikeuskäytännöstä (ks. vastaavasti asia C-288/89, Collectieve AntennevoorzieningGouda, tuomio 25.7.1991, Kok. 1991, s. I-4007, 1315 kohta) ilmenee, että
erotuksetta sovellettavista kansallisista toimenpiteistä aiheutuvat palvelujen
tarjoamisen vapauteen kohdistuvat rajoitukset voivat olla sallittuja ainoastaan, jos
ne ovat perusteltavissa yleisen edun mukaisilla pakottavilla syillä, jos niillä voidaan
saavuttaa niillä tavoiteltu päämäärä ja jos niillä ei rajoiteta tätä vapautta enempää
kuin on välttämätöntä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.
- 32.
- Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen ja Suomen hallituksen huomautusten
mukaan nyt kyseessä olevalla lainsäädännöllä pyritään rajoittamaan ihmisten
pelihimon hyväksikäyttöä, välttämään kyseiseen toimintaan liittyvä rikosten ja
petosten vaara ja sallimaan tällainen toiminta ainoastaan varojen hankkimiseksi
hyväntekeväisyyteen tai yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
- 33.
- Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut Schindler-tuomion 58 kohdassa, näitä
syitä on tarkasteltava kokonaisuutena. Nämä syyt liittyvät palvelun vastaanottajien
suojaamiseen sekä yleisemmin kuluttajansuojaan ja yhteiskuntajärjestyksen
turvaamiseen; nämä päämäärät ovat sellaisia, joita yhteisöjen tuomioistuimen
oikeuskäytännössä on jo pidetty yleisen edun mukaisina pakottavina syinä (ks.
yhdistetyt asiat 110/78 ja 111/78, Van Wesemael ym., tuomio 18.1.1979, Kok. 1979,
s. 35, 28 kohta; asia 220/83, komissio v. Ranska, tuomio 4.12.1986, Kok. 1986,
s. 3663, 20 kohta ja asia 15/78, Société générale alsacienne de banque, tuomio
24.10.1978, Kok. 1978, s. 1971, 5 kohta). Lisäksi edellytyksenä on, kuten tämän
tuomion 31 kohdassa on todettu, että tällaisiin syihin perustuvilla toimenpiteillä
pystytään saavuttamaan niillä tavoitellut päämäärät ja että niillä ei rajoiteta kyseistä
vapautta enempää kuin on välttämätöntä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi.
- 34.
- Kuten tämän tuomion 21 kohdassa on todettu, Suomen lainsäädäntö poikkeaa
Schindler-tuomiossa kyseessä olleesta lainsäädännöstä muun muassa niiltä osin kuin
siinä ei kielletä raha-automaattien käyttöä vaan annetaan oikeus raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen tätä varten luvan saaneelle julkisoikeudelliselle
yhdistykselle.
- 35.
- Kuitenkin sen määrittäminen, minkä laajuista suojaa jäsenvaltio haluaa alueellaan
antaa arpajaisten ja muiden rahapelien osalta, on osa sitä jäsenvaltioiden
harkintavaltaa, jota yhteisöjen tuomioistuin on Schindler-tuomion 61 kohdassa
katsonut jäsenvaltioilla olevan. Kullekin jäsenvaltiolle kuuluu nimittäin sen
määrittäminen, onko tavoiteltuun päämäärään nähden tarpeellista, että tällainen
toiminta kielletään kokonaan tai osittain, vai onko tätä toimintaa ainoastaan
rajoitettava ja säädettävä toiminnan valvomiseksi tarpeellisista, enemmän tai
vähemmän tiukoista valvontajärjestelyistä.
- 36.
- Näin ollen sillä seikalla, että tietty jäsenvaltio on ottanut käyttöön erilaisen
suojajärjestelmän kuin jokin toinen jäsenvaltio, ei ole merkitystä arvioitaessa
kyseisten toimenpiteiden välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta. Näitä on arvioitava
ottaen ainoastaan huomioon kyseisen jäsenvaltion tavoittelemat päämäärät ja se
suojan taso, jonka tämä jäsenvaltio haluaa turvata.
- 37.
- Se, että tässä asiassa kyseessä olevia pelejä ei ole täysin kielletty, ei ole toisin kuin
pääasian valittajat esittävät riittävä osoitus siitä, että kansallisella lainsäädännöllä
ei todellisuudessa pyrittäisi niihin yleisen edun mukaisiin päämääriin, joilla tätä
lainsäädäntöä on perusteltu ja joita on tarkasteltava kokonaisuutena. Nämä
päämäärät voidaan nimittäin pyrkiä saavuttamaan myös niin, että tällaiseen
pelitoimintaan annetaan rajoitettu yksinoikeus, mistä on se etu, että pelihimo ja
pelitoiminnan harjoittaminen saadaan kanavoitua valvotun järjestelmän alaiseksi,
että tällaiseen toimintaan liittyvä petosten ja rikosten vaara voidaan välttää ja että
tästä toiminnasta saatava tuotto voidaan käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
- 38.
- Sama koskee sitä seikkaa, että niiden liiketilojen haltijat, joihin raha-automaatit on
sijoitettu, saavat kyseiseltä luvan saaneelta julkisoikeudelliselta yhdistykseltä osan
kerätyistä varoista.
- 39.
- On myös esitetty, että näiden päämäärien kannalta edullisin ratkaisu olisi se, että
kyseiselle luvan saaneelle julkisoikeudelliselle yhdistykselle ei annettaisi
yksinoikeutta rahapelitoiminnan harjoittamiseen, vaan kyseisen alan
elinkeinonharjoittajat velvoitettaisiin noudattamaan tarpeellisia määräyksiä; tämän
kysymyksen ratkaiseminen kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden harkintavaltaan, kunhan
jäsenvaltion omaksuma ratkaisu ei ole tavoiteltuun päämäärään nähden suhteeton
toimenpide.
- 40.
- Tältä osin erityisesti raha-automaattiasetuksesta ilmenee, että RAY, joka on ainoa
elin, jolla on lupa raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen, on julkisoikeudellinen
yhdistys, joka harjoittaa toimintaansa valtion valvonnassa ja jonka on kuten tämän
tuomion 5 kohdasta ilmenee tilitettävä valtiolle raha-automaattitoiminnasta
saamansa jaettavissa oleva puhdas tuotto.
- 41.
- On totta, että varat, jotka valtio saa tällä tavalla yleishyödyllisiin tarkoituksiin
käytettäväksi, voitaisiin saada myös muilla keinoin, kuten verottamalla sellaisten
elinkeinonharjoittajien toimintaa, jotka olisivat saaneet luvan tähän toimintaan
sellaisen sääntelyn perusteella, jossa ei anneta yksinoikeuksia, mutta luvan saaneen
julkisoikeudellisen yhdistyksen velvoittaminen tilittämään toiminnastaan saamansa
tuotto valtiolle on varmastikin tätä tehokkaampi keino asettaa rikosten ja petosten
vaaran vuoksi tiukat rajat rahapelitoimintaan liittyvälle voitontavoittelulle.
- 42.
- Näin ollen ei vaikuta siltä, että päämääriinsä nähden suhteettomana toimenpiteenä
olisi pidettävä sitä, että Suomen raha-automaattilainsäädännössä annetaan yhdelle
ainoalle julkisoikeudelliselle yhdistykselle yksinoikeuksia kyseisen toiminnan osalta,
vaikka sillä rajoitetaan palvelujen tarjoamisen vapautta.
- 43.
- Kansalliselle tuomioistuimelle on näin ollen vastattava, että palvelujen tarjoamisen
vapautta koskevat perustamissopimuksen määräykset eivät ole esteenä sellaiselle
Suomen lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa yhdelle
ainoalle julkiselle toimielimelle annetaan raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen
yksinoikeuksia, kun huomioon otetaan ne yleisen edun mukaiset päämäärät, joiden
vuoksi tätä lainsäädäntöä on pidettävä perusteltuna.
Oikeudenkäyntikulut
- 44.
- Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Suomen, Belgian, Saksan,
Espanjan, Irlannin, Luxemburgin, Alankomaiden, Itävallan, Portugalin, Ruotsin ja
Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille sekä komissiolle aiheutuneita
oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta
asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa
tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen
tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on ratkaissut Vaasan hovioikeuden 21.3.1997 tekemällään päätöksellä esittämät
kysymykset seuraavasti:
Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat EY:n perustamissopimuksen määräykset
eivät ole esteenä sellaiselle Suomen lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle
lainsäädännölle, jossa yhdelle ainoalle julkiselle toimielimelle annetaan raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen yksinoikeuksia, kun huomioon otetaan ne
yleisen edun mukaiset päämäärät, joiden vuoksi tätä lainsäädäntöä on pidettävä
perusteltuna.
Kapteyn Puissochet
Jann
Gulmann Murray
Edward
Ragnemalm Sevón
Wathelet
|
Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä syyskuuta 1999.
R. Grass
G. C. Rodríguez Iglesias
kirjaaja
presidentti