Language of document : ECLI:EU:F:2014:15

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

12 päivänä helmikuuta 2014

Asia F‑83/12

Jean-Pierre Bodson ym.

vastaan

Euroopan investointipankki (EIP)

Henkilöstö – EIP:n henkilöstö – Työsuhteen sopimusoikeudellinen luonne – Palkka – EIP:n palkanlisiä koskevan järjestelmän uudistus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa kantajat vaativat virkamiestuomioistuinta kumoamaan huhtikuun 2012 palkkalaskelmiinsa sisältyvän palkitsemista koskevan päätöksen siltä osin kuin siinä sovelletaan Euroopan investointipankin (jäljempänä EIP tai pankki) hallintoneuvoston 14.12.2010 tekemää päätöstä ja sen hallituksen 9.11.2010 ja 6.11.2011 tekemiä päätöksiä palkanlisiä koskevan järjestelmän uudistamisesta sekä velvoittamaan EIP:n maksamaan heille edellä mainittujen päätösten perusteella ja aikaisemman järjestelmän perusteella maksettavien summien erotus sekä vahingonkorvausta.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Jean-Pierre Bodson ja seitsemän muuta kantajaa vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan investointipankin oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Prosessinjohtotoimet – Pyyntö asianosaisen asianajajan laatimien asiakirjojen poistamisesta asiakirja-aineistosta – Vastaajana olevan toimielimen kanssa käytyjen kollektiivisten neuvottelujen yhteydessä laaditut asiakirjat – Luottamuksellisuuden puuttuminen – Hylkääminen

2.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Kanne – Määräajat – Kohtuullisessa ajassa toimimista koskeva vaatimus – Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdan analoginen soveltaminen – Seikka, jota ei voida hyväksyä – Arviointi asian olosuhteiden perusteella

(SEUT 270 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohta)

3.      Henkilöstökanne – Euroopan investointipankin työntekijät – Asianomaiselle vastainen toimi – Käsite – Edunsaajan suoritusten perusteella harkinnanvaraisesti myönnetty vuosittainen palkanlisä – Kuuluminen käsitteeseen

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen liite II)

4.      Henkilöstökanne – Euroopan investointipankin työntekijät – Oikeussuojan tarve – Palkkausjärjestelmän uudistuksen jälkeen annettuun ensimmäiseen palkkalaskelmaan kohdistuva kanne – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 20 artikla)

5.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Työsuhteen perustuminen sääntöihin – Yksikköjen organisointi ja henkilöstön palkkauksen vahvistaminen – Hallinnon harkintavalta

(Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 21 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 13 ja 20 artikla; Euroopan investointipankin työjärjestyksen 31 artikla)

6.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Palkkaus – Palkanlisiä koskevan järjestelmän uudistus – Hallinnon harkintavalta – Ulottuvuus – Velvollisuutta säilyttää aikaisempi, edullisempi järjestelmä ei ole

7.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Yksikköjen organisointi – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

1.      Kirjeenvaihto asiakkaan ja sellaisen asianajajan kanssa, joka ei ole sidoksissa asiakkaaseen työsuhteen kautta, on luottamuksellista, edellyttäen, että kyse on asiakkaan puolustautumisoikeuksien yhteydessä ja niiden käyttämiseksi käydystä kirjeenvaihdosta.

Toimielimen henkilöstön edustajien ja johdon välisten kollektiivisten neuvottelujen yhteydessä laadittu oikeudellista neuvonantoa koskeva muistio ilman minkäänlaista repressiivistä tai oikeudenkäyntiin liittyvää tarkoitusta ei ole asianajajan asiakkaan puolustautumisoikeuksien yhteydessä ja niiden käyttämiseksi käytyä kirjeenvaihtoa.

(ks. 46 ja 47 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 155/79, AM & S v. komissio, 18.5.1982, 21 kohta ja asia C‑550/07 P, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, 14.9.2010, 41 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑30/89, Hilti v. komissio, 4.4.1990, 13 kohta

2.      Kun kyse on kanteen nostamisen määräajasta tilanteessa, jossa yhdessäkään unionin oikeussäännössä ei ole säädetty tällaisesta määräajasta, asianomaisilla työntekijöillä on oikeus odottaa, että heitä vastaan ei vedota ennakolta määrättyyn preklusiiviseen määräaikaan vaan että asiassa sovelletaan kohtuullista aikaa, jota on arvioitava kunkin asian olosuhteiden perusteella niin, että huomioon otetaan erityisesti oikeusriidan merkitys, asian monimutkaisuus sekä se, miten asianosaiset ovat toimineet. Yleensä tästä seuraa, että kohtuullisen ajan käsitettä ei voida ymmärtää erityiseksi preklusiiviseksi määräajaksi ja erityisesti, että virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa vahvistettua kolmen kuukauden määräaikaa ei voida analogisesti soveltaa preklusiivisena määräaikana Euroopan investointipankin työntekijöihin silloin, kun he nostavat kumoamiskanteen viimeksi mainitun antamasta heille vastaisesta toimesta.

Koska pankin työntekijöiden palkkalaskelmiin sisältyviä päätöksiä koskevissa kumoamiskanteissa työntekijän taloudellisesta asemasta tehtyyn päätökseen kohdistuvan kanteen nostamisen määräaika alkaa tätä päätöstä ilmentävän palkkalaskelman tiedoksi antamisesta ja kun otetaan huomioon, että muunlaisen etukäteistiedon huomioon ottaminen on näin ollen epävarmaa ja että päätökset pankin työntekijöiden suoritusten palkitsemiseksi maksettavien summien vahvistamisesta ovat henkilöstön edustajien kanssa käytyjen pitkien keskustelujen tuloksena toteutetun uuden palkanlisiä koskevan järjestelmän ensimmäisiä soveltamistoimia, neljän kuukauden ja kymmenen päivän määräaikaa ei voida pitää kohtuuttomana.

(ks. 64–66 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: asia C‑334/12 RX-II, Arango Jaramillo ym. v. EIP, 28.2.2013, 28–44 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia T‑234/11 P-RENV-RX, Arango Jaramillo ym. v. EIP, 9.7.2013, 31 kohta

3.      Palkkalaskelmaan sisältyvän suoritusten palkitsemista koskevan päätöksen kumoamiseksi nostetun kanteen yhteydessä ei voi menestyä väite, jonka mukaan suoritusten palkitsemisjärjestelmä on harkinnanvarainen ja sattumanvarainen järjestelmä, jonka nojalla työntekijöillä ei ole mitään saavutettuja oikeuksia, sillä toimivallan harkinnanvaraisuus ei voi missään tapauksessa viedä virkamiehiltä ja toimihenkilöiltä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kaltaista perustavanlaatuista taetta, vaan se ainoastaan rajoittaa tuomioistuimen, joka ei voi korvata omalla arvioinnillaan hallinnon arviointia, suorittaman valvonnan tehokkuutta.

(ks. 71 ja 72 kohta)

4.      Virkamiehen tai toimihenkilön oikeussuojan tarpeen osalta palkkalaskelma, jossa ensimmäisen kerran sovelletaan virkamiehen tai toimihenkilön taloudellisten oikeuksien vahvistamista koskevia yleisesti sovellettavia uusia toimia, merkitsee adressaatin näkökulmasta väistämättä sellaisen yksittäistapausta koskevan hallinnollisen päätöksen tekemistä, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat suoraan ja välittömästi vaikuttaa hänen etuihinsa.

(ks. 77–79 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑29/09, Lebedef ja Jones v. komissio, 30.9.2010, 34–36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

5.      Kun työsopimukset on tehty sellaisen unionin elimen kanssa, jonka tehtävät ovat yleishyödyllisiä ja joka on valtuutettu vahvistamaan määräyksillä säännöt, joita sovelletaan sen henkilöstöön, tällaisen sopimuksen sopimuspuolten tahdonilmaisuja välttämättä rajoittavat kaikki ne velvoitteet, jotka johtuvat tästä erityisestä tehtävästä ja jotka koskevat niin kyseisen elimen johtoelimiä kuin sen työntekijöitä. Euroopan investointipankki on työjärjestyksensä 31 artiklan nojalla valtuutettu vahvistamaan määräyksillä säännöt, joita sovelletaan sen henkilöstöön. Tästä syystä pankin ja sen sopimussuhteisen henkilöstön väliset suhteet ovat olennaisesti sääntöihin perustuvia.

Pankilla on yleishyödyllisen tehtävänsä toteuttamiseksi harkintavaltaa sen suhteen, miten se järjestää yksikkönsä ja vahvistaa yksipuolisesti henkilöstönsä palkat, riippumatta siitä, että näiden työsuhteiden perusteena olevat oikeustoimet ovat sopimusoikeudellisia.

(ks. 104, 105 ja 107 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑409/02 P, Pflugradt v. EKP, 14.10.2004, 34–36 kohta

6.      Euroopan investointipankin palkanlisiä koskevan järjestelmän uudistuksen osalta se, että aikaisempi palkanlisiä koskeva järjestelmä oli ymmärretty harkinnanvaraiseksi ja vaihtelevaksi, mutta noudatetussa käytännössä sitä oli tosiasiallisesti pidetty huomattavan vakiintuneena, ei merkitse sitä, että asianomaiset olisivat saavuttaneet oikeuden, jolla uudistusta voidaan vastustaa.

Se, että unionin elin on pitkän ajan kuluessa noudattanut määrättyä politiikkaa, ei anna asianomaisille oikeutta niiden etuuksien säilymiseen, joita tämän politiikan nojalla on voitu heille antaa. Näin ollen viranomainen voi milloin tahansa vapaasti tehdä henkilöstön työtä koskevaan järjestelmään tulevaisuuden varalta muutoksia, joita se pitää yksikön edun mukaisina, vaikka ne olisivat työntekijöiden kannalta epäedullisempia. Tämä pätee vielä suuremmalla syyllä tilanteessa, jossa on kyse pelkästä käytännöstä.

Lisäksi on huomattava, että budjetin suomat mahdollisuudet kuuluvat tekijöihin, jotka hallinnon on otettava huomioon henkilöstöpolitiikassaan. Näin ollen tarve toteuttaa henkilöstösäästöjä ei ole itsessään lainvastainen peruste, eikä sillä sinänsä myöskään laiminlyödä huolenpitovelvollisuutta. Henkilöstösääntöjen uudistuksen edellytyksenä on ainoastaan se, että sen perusteena on yksikön etu.

Vaikka oletettaisiinkin, että työntekijät voisivat vedota perusteltuihin odotuksiin aikaisemman palkanlisiä koskevan järjestelmän säilymisestä tai jatkuvuudesta, tämän järjestelmän uudistukseen liittyy viiden vuoden siirtymäkausi, joka vaikuttaa riittävältä.

(ks. 118–120, 134 ja 139 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 178/80, Bellardi-Ricci ym. v. komissio, 17.12.1981, 19 kohta; yhdistetyt asiat 197/80–200/80, 243/80, 245/80 ja 247/80, Ludwigshafener Walzmühle Erling ym. v. neuvosto ja komissio, 17.12.1981, 40 kohta ja asia 127/80, Grogan v. komissio, 11.3.1982, 34 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑135/05, Campoli v. komissio, 29.11.2006, 10, 86 ja 87 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑85/06, Bellantone v. tilintarkastustuomioistuin, 9.10.2007, 64 kohta ja asia F‑145/07, Bosman v. neuvosto, 25.11.2008, 41 kohta

7.      Euroopan investointipankilla on laaja harkintavalta sen määrittäessä henkilöstöpolitiikkaansa ja päättäessä yksityiskohtaisista menettelytavoista tämän politiikan soveltamiseksi. Lisäksi vastaus budjettihuoliin edellyttää taloudellisten muutosten ja rahoitusta koskevien muuttujien huomioon ottamista, jolloin pankilla on niin ikään laaja harkintavalta. Näin ollen unionin tuomioistuinten tällä alalla harjoittama tuomioistuinvalvonta voi olla ainoastaan rajoitettua. Niiden on siten rajoituttava tutkimaan, että pankin toiminnassa ei ole tehty ilmeistä virhettä tai että se ei ole selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajoja.

(ks. 161 ja 162 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑318/03, HLH Warenvertrieb ja Orthica, 9.6.2005, 75 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T 281/11 P, Canga Fano v. neuvosto, 16.5.2013, 127 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑80/10, AJ v. komissio, 29.9.2011, 35 kohta