Valitus, jonka Oil company ”Lukoil” PAO on tehnyt 22.3.2024 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-280/23, Lukoil v. Parlamentti ym., 25.1.2024 antamasta määräyksestä

(Asia C-223/24 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Oil company ”Lukoil” PAO (edustajat: asianajajat B. Lebrun ja C. Alter)

Muut osapuolet: Avoimuusrekisteri, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin:

kumoaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 256 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan perusteella unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-280/23, Oil company ”Lukoil” PAO v. Parlamentti ym., 25.1.2024 antaman määräyksen (ECLI:EU:T:2024:41), jossa todetaan, että valittajan 17.5.2023 nostama kumoamiskanne, jossa vaadittiin avoimuusrekisterin sihteeristön 6.3.2023 tekemän sellaisen päätöksen Ares (2023) 1618717 kumoamista, jossa todettiin, ettei valittaja täytä enää avoimuusrekisteriin merkitsemisen edellytyksiä, sillä se rikkoo avoimuusrekisterin käytännesääntöjen e kohtaa, ja valittaja poistettiin Euroopan unionin avoimuusrekisteristä (jäljempänä päätös), jätetään tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja

velvoittaa vastaajat korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

1. Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä

Ensimmäisessä valitusperusteessa arvostellaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että valittajan poistaminen avoimuusrekisteristä oli annettu tiedoksi asianmukaisesti.

Ensinnäkään avoimuusrekisterin sihteeristön (jäljempänä sihteeristö) tiedoksi antamassa päätöksessä ei täsmennetä merkityksellisiä valitusteitä, kuten toimielinten välisen sopimuksen liitteessä III olevassa 7.1 kohdassa nimenomaisesti edellytetään.

Päätöstä ei ole myöskään annettu tiedoksi asianosaiselle (PJSC Lukoil, joka on sijoittautunut Moskovaan) eikä henkilölle, joka on laillisesti valtuutettu vastaanottamaan oikeudellisesti sitovia päätöksiä, joissa määrätään seuraamuksia kyseiselle yhtiölle.

Tämän vuoksi päätöstä ei ole annettu pätevästi tiedoksi sen adressaatille eikä kanteen nostamisen määräaika näin ollen ole alkanut kulua.

Toiseksi, mikäli olisi katsottava, että päätös on annettu pätevästi tiedoksi sen adressaatille (mitä se ei ole), unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se sekoitti toisiinsa päätöksen vastaanottamisen käsitteen ja käsitteen ”mahdollisuus tutustua päätökseen tehokkaasti” (jota sovelletaan nyt esillä olevassa asiassa). Kyseinen toteamus johtuu kahden eri säännöstön sekoittamisesta toisiinsa. Unionin yleinen tuomioistuin käytti tosiseikkaa sihteeristössä käydyssä uudelleentarkastelumenettelyssä tehdäkseen siitä unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä kannemenettelyssä virheellisen johtopäätöksen, jonka mukaan adressaatilla oli mahdollisuus tutustua päätökseen tehokkaasti tiedoksiantopäivänä eli 6.3.2023.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että valittajan neuvonantajien lausunto merkitsi sen myöntämistä, että päätös oli annettu tiedoksi SEUT 263 artiklassa tarkoitetulla tavalla, vaikka neuvonantajilla ei ollut toimivaltaa toteuttaa tällaista myöntämistä valittajan nimissä ja vaikka lausunto koski tosiseikkaa, jolla ei voinut olla mitään oikeudellista vaikutusta.

2. Toinen valitusperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyömistä

Toisessa valitusperusteessa arvostellaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se laiminlöi perusteluvelvollisuutta, kun se hyväksyi vastaajien väitteet, vaikka minkään niiden väitteistä, joihin todistustaakka perustuu, tueksi ei ole esitetty konkreettisia seikkoja, vaan ne perustuvat yksinomaan niiden sääntöjen, joita sovelletaan määräaikojen laskentaan, eli yhtäältä sääntöjen, joita sovelletaan päätöksen uudelleentarkastelun pyytämiseen sihteeristöltä, ja toisaalta sääntöjen, joita sovelletaan SEUT 263 artiklan perusteella nostettuihin kanteisiin, tahalliseen sekoittamiseen keskenään.

3. Kolmas valitusperuste, joka koskee oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista

Kolmannessa valitusperusteessa arvostellaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisen virheen loukkaamalla oikeusvarmuuden periaatetta ja valittajan puolustautumisoikeuksia, ja erityisesti sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja oikeutta saada asiansa puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi (perusoikeuskirjan 47 artikla) sekä sen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla).

____________