Asia C-696/15 P

Tšekin tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Liikenne – Direktiivi 2010/40/EU – Tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönotto – 7 artikla – Säädösvallan siirto Euroopan komissiolle – Rajat – Delegoitu asetus (EU) N:o 885/2013 – Kuorma-autojen ja hyötyajoneuvojen turvallisia ja valvottuja pysäköintipaikkoja koskevien tietopalvelujen tarjoaminen – Delegoitu asetus (EU) N:o 886/2013 – Data ja menettelyt, joiden avulla tarjotaan liikenneturvallisuuteen liittyviä yleisiä vähimmäisliikennetietoja ilmaiseksi käyttäjille – SEUT 290 artikla – Säädösvallan siirron tavoitteiden, sisällön, soveltamisalan ja keston nimenomainen rajaaminen – Tietyn alan olennainen osa – Valvontaelimen perustaminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 26.7.2017

1.        Liikenne – Tieliikenne – Älykkäät liikennejärjestelmät – Jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta ottaa käyttöön tällaisia järjestelmiä koskevia sovelluksia ja palveluja

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/40; komission asetuksen N:o 885/2013 ja 886/2013)

2.        Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Täytäntöönpanoasetuksen tulkitseminen perusasetuksen valossa

3.        Euroopan unionin toimielimet – Toimivallan käyttäminen – Komissiolle delegoitujen toimien antamiseksi myönnetty toimivalta – Unionin lainsäätäjän on rajattava tämä toimivalta riittävän täsmällisesti perussäädöksessä – Ulottuvuus

(SEUT 290 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010740 6 ja 7 artikla)

4.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion perustelut, jotka ovat unionin oikeuden vastaisia – Tuomiolauselma, josta ilmenevä lopputulos on perusteltu tuomion muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi – Hylkääminen

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

5.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Unionin yleisen tuomioistuimen käyttämät implisiittiset perustelut – Hyväksyttävyys – Edellytykset

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

6.        Euroopan unionin toimielimet – Toimivallan käyttäminen – Komissiolle delegoitujen toimien antamiseksi myönnetty toimivalta – Velvollisuus olla muuttamatta perussäädöksen keskeisiä osia – Luokittelu keskeisiksi osiksi – Kyseessä olevan alan ominaisuuksien ja erityispiirteiden huomioon ottaminen – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

(SEUT 290 artiklan 1 kohdan toinen alakohta )

1.      Direktiivin 2010/40/EU täydentämisestä kuorma-autojen ja hyötyajoneuvojen turvallisia ja valvottuja pysäköintipaikkoja koskevien tietopalvelujen tarjoamisen osalta annettu asetus N:o 885/2013 ja direktiivin 2010/40/EU täydentämisestä datan ja menettelyjen osalta, joiden avulla mahdollisuuksien mukaan tarjotaan liikenneturvallisuuteen liittyviä yleisiä vähimmäisliikennetietoja ilmaiseksi käyttäjille annettu asetus N:o 886/2013 eivät sisällä minkäänlaista säännöstä, jossa velvoitettaisiin nimenomaisesti jäsenvaltioita ottamaan alueellaan käyttöön älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevia sovelluksia ja palveluja. Kummankin asetuksen 1 artiklaan sisältyvästä viittauksesta direktiiviin 2010/40 seuraa nimittäin selvästi, että niissä velvoitetaan jäsenvaltiot ainoastaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseisissä asetuksissa tarkoitettuja määrityksiä sovelletaan älykkäitä liikennejärjestelmiä koskeviin sovelluksiin ja -palveluihin silloin, kun nämä otetaan käyttöön.

(ks. 25 ja 30 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 33 kohta)

3.      Vaikka tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista annetun direktiivin 2010/40 7 artiklan nojalla komission pitää hyväksyä tarvittavat määritykset älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton ja operatiivisen käytön yhteensopivuuden, yhteentoimivuuden ja jatkuvuuden varmistamiseksi, on todettava, että kun otetaan huomioon SEUT 290 artikla, ei sen 7 artiklassa säädettyä säädösvallan siirtoa voida tulkita siten, että siinä valtuutetaan komissio ylittämään kyseisen direktiivin 6 artiklassa säädetty kehys, jolla nimenomaisesti rajataan sen 1 kohdassa sekä määritysten tavoite että niiden sisältö ja soveltamisala määrittelemällä erityisesti 4 kohdassa toimet, joita määritykset voivat koskea.

SEUT 290 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä näet määrätään, että lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä määritellään nimenomaisesti paitsi säädösvallan siirron tavoitteet, myös sen sisältö, soveltamisala ja kesto. Tämä vaatimus merkitsee sitä, että siirretyn säädösvallan antaminen koskee sellaisten sääntöjen vahvistamista, jotka muodostavat osan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyllä perustoimella määriteltyä säännöstöä. Lisäksi säädösvalta on rajattava riittävän täsmällisesti niin, että siinä mainitaan selvästi siirretyn säädösvallan rajat ja että komission tämän vallan käyttöä voidaan valvoa unionin lainsäätäjän vahvistamien objektiivisten kriteereiden perusteella. Näin ollen ei voida perustellusti väittää, että ainoa rajoitus, joka unionin lainsäätäjää koskee säädösvallan siirron yhteydessä, on se, ettei siirto voi koskea tietyn alan keskeisiä osia. Unionin lainsäätäjä voi SEUT 290 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen virkkeen nojalla toki antaa komissiolle liikkumavaraa sille siirretyn säädösvallan käytön osalta ja tämä liikkumavara voi kyseisen alan erityispiirteistä riippuen olla laajempi tai suppeampi. SEUT 290 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron – ja siihen mahdollisesti liittyvän liikkumavaran – on kuitenkin joka tapauksessa noudatettava perustoimella vahvistettuja rajoja.

(ks. 47–50 ja 52 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 56 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 72 kohta)

6.      SEUT 290 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toisen virkkeen sanamuodon mukaan tietyn alan keskeisistä osista voidaan säätää vain lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävällä säädöksellä, eikä säädösvallan siirto voi siten koskea näitä osia. Alan tiettyä osaa on pidettävä tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla keskeisenä muun muassa silloin, jos sen hyväksyminen edellyttää poliittisia valintoja, jotka kuuluvat unionin lainsäätäjän omiin tehtäviin, koska se edellyttää kyseessä olevien toisistaan poikkeavien intressien punnintaa monenlaisten arviointien perusteella tai jos sillä voidaan puuttua kyseessä olevien henkilöiden perusoikeuksiin niin merkittävästi, että unionin lainsäätäjän toimet ovat tarpeen.

Tästä on todettava, että kun SEUT 290 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toisessa virkkeessä määrätään nimenomaisesti, että tietyn alan keskeisistä osista voidaan säätää vain lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävällä säädöksellä, eikä säädösvallan siirto voi näin ollen koskea näitä osia, siinä rajoitetaan unionin lainsäätäjän vapautta säädösvallan siirron järjestämisen yhteydessä. Kyseisen määräyksen tarkoituksena on taata, että tällaisia osia koskevat ratkaisut varataan unionin lainsäätäjälle. Niinpä silloin, kun unionin tuomioistuimet eivät tutki sitä, onko perussäädöksen tiettyä osaa pidettävä sen keskeisenä osana vai ei, vaan ainoastaan viittaavat tässä säädöksessä säädetyn säädösvallan siirron laajuuteen, on katsottava, että ne eivät ota huomioon SEUT 290 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toista virkettä. Näin ollen päinvastoin kuin kyseisessä määräyksessä edellytetään, unionin tuomioistuimet eivät ole varmistautuneet siitä, että kyseisen alan keskeisiä osia koskevien sääntöjen antaminen kuului edelleen unionin lainsäätäjälle eikä sitä koskenut säädösvallan siirto.

(ks. 75,78 ja 81–83 kohta)