Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 3.12.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunalul Bucureşti – Romania) – Star Taxi App SRL v. Unitatea Administrativ Teritorială Municipiul Bucureşti prin Primar General ja Consiliul General al Municipiului Bucureşti
(asia C-62/19)1
(Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 56 artikla – Sovellettavuus – Täysin jäsenvaltion sisäinen tilanne ‒ Direktiivi 2000/31/EY – 2 artiklan a alakohta – Käsite ”tietoyhteiskunnan palvelut” – 3 artiklan 2 ja 4 kohta – 4 artikla – Sovellettavuus – Direktiivi 2006/123/EY – Palvelut – Luku III (palveluntarjoajien sijoittautumisvapaus) ja luku IV (Palvelujen vapaa liikkuvuus) – Sovellettavuus – 9 ja 10 artikla – Direktiivi (EU) 2015/1535 – 1 artiklan 1 kohdan e ja f alakohta – Käsite ”palveluja koskeva määräys” – Käsite ”tekninen määräys” – 5 artiklan 1 kohta – Ennakkoilmoituksen tekemättä jättäminen – Oikeus vedota säännökseen yksityistä vastaan – Toiminta, jossa saatetaan henkilöitä, jotka haluavat tehdä kaupunginsisäisen matkan, ja luvan saaneita taksinkuljettajia yhteyteen älypuhelinsovelluksen avulla – Luokitteleminen – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan tällainen toiminta edellyttää ennakkolupaa)
Oikeudenkäyntikieli: romania
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunalul Bucureşti
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Star Taxi App SRL
Vastaajat: Unitatea Administrativ Teritorială Municipiul Bucureşti prin Primar General ja Consiliul General al Municipiului Bucureşti
Muut osapuolet: IB, Camera Naţională a Taximetriştilor din România, D’Artex Star SRL, Auto Cobălcescu SRL ja Cristaxi Service SRL
Tuomiolauselma
1) Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY 2 artiklan a alakohtaa, jossa viitataan teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, on tulkittava siten, että kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna ”tietoyhteiskunnan palveluna” pidetään välityspalvelua, jossa korvausta vastaan saatetaan henkilöitä, jotka haluavat tehdä kaupunginsisäisen matkan, ja luvan saaneita taksinkuljettajia yhteyteen älypuhelinsovelluksen avulla ja jota varten mainitun palvelun tarjoaja on tehnyt palvelusopimuksia kyseisten kuljettajien kanssa kuukausimaksua vastaan mutta jossa se ei välitä niille tilauksia, määritä matkan hintaa, peri maksua kyseisiltä henkilöiltä, jotka maksavat suoraan taksinkuljettajalle, eikä myöskään valvo ajoneuvojen ja niiden kuljettajien laatua tai kuljettajien käyttäytymistä.
2) Direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna ”teknisenä määräyksenä” ei pidetä paikallisviranomaisen antamaa säännöstöä, jossa edellytetään sellaisen välityspalvelun, jossa korvausta vastaan saatetaan henkilöitä, jotka haluavat tehdä kaupunginsisäisen matkan, ja luvan saaneita taksinkuljettajia yhteyteen älypuhelinsovelluksen avulla ja jota on pidettävä direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna ”tietoyhteiskunnan palveluna”, suorittamiselta sellaisen ennakkoluvan saamista, jota muilta taksinvarauspalvelujen tarjoajilta oli edellytetty jo aiemmin.
3) SEUT 56 artiklaa, direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 ja 4 kohtaa sekä palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY 16 artiklaa on tulkittava siten, ettei niitä voida soveltaa oikeusriitaan, jonka kaikki merkitykselliset osatekijät rajoittuvat yhden jäsenvaltion sisälle.
Direktiivin 2000/31 4 artiklaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta jäsenvaltion säännöstöön, jossa edellytetään sellaisen välityspalvelun, jossa korvausta vastaan saatetaan henkilöitä, jotka haluavat tehdä kaupunginsisäisen matkan, ja luvan saaneita taksinkuljettajia yhteyteen älypuhelinsovelluksen avulla ja jota on pidettävä direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa, jossa viitataan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, tarkoitettuna ”tietoyhteiskunnan palveluna”, suorittamiselta sellaisen ennakkoluvan saamista, jota muilta taksinvarauspalvelujen tarjoajilta oli edellytetty jo aiemmin.
Direktiivin 2006/123 9 ja 10 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa edellytetään sellaisen välityspalvelun, jossa korvausta vastaan saatetaan henkilöitä, jotka haluavat tehdä kaupunginsisäisen matkan, ja luvan saaneita taksinkuljettajia yhteyteen älypuhelinsovelluksen avulla, suorittamiselta ennakkoluvan saamista, jos kyseisen luvan saamisedellytykset eivät vastaa kyseisissä artikloissa säädettyjä vaatimuksia siitä syystä, että niillä asetetaan muun muassa kyseiseen palveluun soveltumattomia teknisiä vaatimuksia, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.
____________
1 EUVL C 164, 13.5.2019.