YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMENTUOMIO (kolmas jaosto)

27 päivänä tammikuuta 2000 (1)

Euroopan sosiaalirahasto — Laiminlyöntikanne — Tutkittavaksi ottaminen —Kumoamiskanne — Rahoitustukien maksamisen keskeyttämistä koskeva päätös —Jäsenvaltion vahvistus — Tosiseikkojen virheellinen arviointi — Perusteltuluottamus — Saavutetut oikeudet — Oikeusvarmuus — Suhteellisuus

Yhdistetyissä asioissa T-194/97 ja T-83/98,

Eugénio Branco Ld.^a, kotipaikka Lissabon (Portugali), edustajanaan asianajajaB. Belchior, Vila Nova de Gaia, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimistoJ. Schroeder, 6 rue Heine,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään asiassa T-194/97 oikeudellisenyksikön virkamiehet A. M. Alves Vieira ja K. Simonsson ja asiassa T-83/98T. Figueira ja Simonsson, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikönvirkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

joissa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta toteamaan vastaajanlaiminlyönnin siltä osin kuin se on lainvastaisesti jättänyt tekemättä päätöksenEuroopan sosiaalirahaston hankkeisiin nro 870301 P1 ja nro 870302 P3 myöntämienrahoitustukien loppuosan maksupyynnön osalta (asia T-194/97) sekä kumoamaan

kyseisten tukien maksamisen keskeyttämisestä 17.2.1998 tehdyt komission päätöksetC (1998) 47 ja C (1998) 48 (asia T-83/98),

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomaritK. Lenaerts ja J. Azizi,

kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.7.1999 pidetyssä suullisessakäsittelyssä esitetyn

on antanut seuraavan

tuomion

Asiaa koskevat oikeussäännöt

1.

    EY:n perustamissopimuksen 124 artiklan ensimmäisessä kohdassa (josta on tullutEY 147 artiklan ensimmäinen kohta) komissio velvoitetaan hoitamaan Euroopansosiaalirahaston (ESR) hallintoa.

2.

    Euroopan sosiaalirahaston tehtävistä 17 päivänä lokakuuta 1983 tehdyn neuvostonpäätöksen 83/516/ETY (EYVL L 289, s. 38) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdanmukaan ESR osallistuu ammatillista koulutusta ja ammatinvalintaa koskevienhankkeiden rahoittamiseen. Tämän päätöksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan ESR:ntuki kattaa 50 prosenttia niistä menoista, joihin tukea voidaan myöntää, mutta tukiei kuitenkaan voi ylittää asianomaisen jäsenvaltion rahoitusosuuden määrää.

3.

    Euroopan sosiaalirahaston tehtävistä tehdyn neuvoston päätöksen 83/516/ETYsoveltamisesta 17 päivänä lokakuuta 1983 annetun neuvoston asetuksen (ETY)N:o 2950/83 (EYVL L 289, s. 1, jäljempänä asetus N:o 2950/83) 1 artiklassaluetellaan menot, joihin voidaan myöntää ESR:n tukea.

4.

    Asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 1 kohdan mukaan rahoitushakemusta koskevanESR:n hyväksymispäätöksen perusteella maksetaan ennakkona 50 prosenttia tuenmäärästä sinä päivänä, jona koulutushankkeen toteuttaminen on määrä aloittaa.Saman artiklan 4 kohdan mukaisesti tuen loppuosan maksupyyntöön on liitettävä

yksityiskohtainen selvitys kyseisen hankkeen sisällöstä, tuloksista sekärahoitusnäkökohdista; asianomainen jäsenvaltio varmistaa maksupyyntöönsisältyvien tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevien tietojen oikeellisuuden.

5.

    Asetuksen N:o 2950/83 7 artiklan 1 kohdan mukaan sekä komissio ettäasianomainen jäsenvaltio voivat valvoa tuen käyttöä. Euroopan sosiaalirahastonhoidosta 22 päivänä joulukuuta 1983 tehdyn komission päätöksen 83/673/ETY(EYVL L 377, s. 1, jäljempänä päätös 83/673/ETY) 7 artiklan mukaan jäsenvaltionon ilmoitettava komissiolle viipymättä tuen käytön tutkimisesta oletettujenväärinkäytösten vuoksi.

6.

    Asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan mukaan silloin, kun ESR:n tukea eiole käytetty hyväksymispäätöksen ehtojen mukaisesti, komissio voi keskeyttää tuenmaksamisen tai pienentää sen määrää taikka peruuttaa sen annettuaanasianomaiselle jäsenvaltiolle tilaisuuden tulla kuulluksi. Saman artiklan 2 kohdassasäädetään, että suoritetut tuen määrät, joita ei ole käytetty hyväksymispäätöksenehtojen mukaisesti, on palautettava, ja jos jäsenvaltio maksaa yhteisölle summat,jotka toiminnan rahoituksesta vastaavien henkilöiden on palautettava, yhteisönoikeudet siirtyvät jäsenvaltiolle.

Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

7.

    Vastaaja myönsi kantajalle Departamento para os Assuntos do Fundo SocialEuropeun (Euroopan sosiaalirahastoa koskevia asioita käsittelevä virasto,jäljempänä DAFSE) 31.4. ja 27.5.1987 tiedoksiantamilla päätöksillä kaksirahoitustukea, joiden määrät olivat 11 736 792 (hanke nro 870302 P3) ja 82 700 897(hanke nro 870301 P1) Portugalin escudoa (PTE) koulutusohjelmia varten.

8.

    Kantaja sai 24.7.1987 ennakkoa asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 1 kohdanmukaisesti.

9.

    Vuoden 1988 heinäkuun alussa eli 1.1.—31.12.1987 järjestetyn koulutuksen jälkeenkantaja esitti DAFSElle tukien loppuosan maksupyynnöt.

10.

    DAFSE vahvisti asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että näissämaksupyynnöissä olevat tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevat tiedot olivat oikein.

11.

    DAFSE pyysi 22.8.1988 Inspecçao Geral de Finançasia (yleinen rahoituksentarkastuselin, jäljempänä IGF) tarkastamaan asetuksen N:o 2950/83 7 artiklan1 kohdan mukaisesti tukien loppuosan maksupyynnön.

12.

    IGF:n havaittua väärinkäytöksiä DAFSE ilmoitti kahdella 24.4.1989 päivätylläkirjeellään vastaajalle keskeyttäneensä tukien loppuosan maksamisen päätöksen83/673/ETY 7 artiklan perusteella.

13.

    IGF antoi 16.5.1989 kertomuksensa tiedoksi rikospoliisille.

14.

    DAFSE ilmoitti 30.7.1990 komissiolle, että 24.4.1989 päivätyissä kirjeissäilmoitetuista tiedoista riippumatta se katsoi IGF:n suorittamien tarkastustenperusteella tietyt menot sellaisiksi, joihin ei voida myöntää tukea. Tässä yhteydessävastaaja sai tietää IGF:n suorittamasta tutkimuksesta ja sen johtopäätöksistä.

15.

    Kahdella samana päivänä lähettämällään kirjeellä, jotka vastaanotettiin seuraavanapäivänä, DAFSE vaati kantajaa palauttamaan sille kymmenen päivän määräajassa1 535 946 PTE:n (hanke nro 870302 P3) ja 4 399 475 PTE:n (hanke nro870301 P1) suuruiset ennakot, jotka ESR oli maksanut, sekä 1 256 683 PTE:n(hanke nro 870302 P3) ja 3 599 570 PTE:n (hanke nro 870301 P1) suuruisetennakot, jotka Portugalin valtio oli maksanut kansallisena osuutena.

16.

    Kantaja pyysi 12.5.1994 päivätyllä kirjeellään DAFSEa ilmoittamaan sille ne syyt,joiden vuoksi vastaaja ei vielä ollut tehnyt päätöstä näiden hankkeiden osalta.

17.

    DAFSE esitti 25.5.1994 päivätyssä kirjeessään kantajalle, että komissio katsoi, etteisen tarvitse tehdä päätöstä tuen pienentämisestä tai loppuosan maksamattajättämisestä, kun kansallinen viranomainen päättää itse tuen pienentämisestä, kutennyt esillä olevassa asiassa.

18.

    Kantaja kysyi vastaajalta 30.5.1994 päivätyllä kirjeellään, miksi vastaaja ei vielä olluttehnyt lopullista päätöstä näiden hankkeiden osalta.

19.

    Vastaaja vastasi 16.6.1994 päivätyllä kirjeellään, että Portugalin viranomaiset olivatilmoittaneet sille, että kyseisistä hankkeista suoritetaan tutkimus päätöksen83/673/ETY 7 artiklan nojalla oletettujen väärinkäytösten vuoksi.

20.

    Kantaja vaati 22.7.1994 nostamallaan kanteella ensimmäisen oikeusasteentuomioistuinta kumoamaan päätöksen, jonka se väitti vastaajan tehneen ja joka oliannettu tiedoksi DAFSEn 25.5.1994 päivätyllä kirjeellä ja komission 16.6.1994päivätyllä kirjeellä; yhtäältä päätöksellä hylättiin ESR:n kahta koulutusohjelmaavarten myöntämien rahoitustukien loppuosan maksupyyntö ja toisaalta pienennettiinnäitä rahoitustukia ja velvoitettiin kantaja palauttamaan ESR:n ja Portugalin valtionaikaisemmin maksamat ennakot.

21.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta asiassa T-271/94,Branco vastaan komissio, 11.7.1996 antamallaan tuomiolla (Kok. 1996, s. II-749)sillä perusteella, että komissio ei ollut tehnyt päätöstä loppuosan maksupyynnönosalta.

22.

    Vastaajalle ilmoitettiin 25.10.1996 tutkimusmenettelyn aloittamisesta Tribunal deInstrução Criminal da Comarca do Portossa ESR:n rahoittamiinkoulutushankkeisiin liittyvien tukien saamista ja väärinkäyttöä koskevan petoksenvuoksi.

23.

    Kantaja vaati 27.2.1997 päivätyllä kirjeellään, joka saapui komissiolle 3.3.1997, tätätekemään päätöksen loppuosan maksupyynnön osalta.

24.

    Vastaaja lähetti 17.4.1997 DAFSElle kunkin riidanalaisen hankkeen osalta tukienmaksamisen keskeyttämistä koskevan päätösluonnoksen.

25.

    Kantaja sai näistä 5.5.1997 jäljennöksen DAFSEn välityksellä.

26.

    DAFSE vastaanotti 19.5.1997 kantajan huomautukset näistä luonnoksista, joitatäsmennettiin ja oikaistiin DAFSEn 21.5.1997 kantajalle osoittamassa kirjeessä.

27.

    Kantaja nosti 30.6.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessalaiminlyöntikanteen. Asia kirjattiin saapuneeksi numerolla T-194/97.

28.

    DAFSE ilmoitti 17.7.1997 komissiolle, että se hyväksyi täysin tukien maksamisenkeskeyttämistä koskevat päätösluonnokset.

29.

    Vastaaja vaati 1.10.1997 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla laiminlyöntikanteentutkimatta jättämistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen114 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kantaja esitti huomautuksensa tästävaatimuksesta 19.11.1997.

30.

    Komissio sai 26.11.1997 tiedoksi Portugalin syyttäjäviranomaisten kantajaa vastaanlaatiman syytekirjelmän.

31.

    Komissio teki 17.2.1998 riidanalaisten rahoitustukien maksamisen keskeyttämistäkoskevat päätökset.

32.

    Kantaja nosti 26.5.1998 kumoamiskanteen rahoitustukien maksamisenkeskeyttämisestä 17.2.1998 tehdyistä päätöksistä. Asia kirjattiin saapuneeksinumerolla T-83/98.

33.

    Viidennen jaoston puheenjohtaja päätti 16.7.1998 antamallaan määräykselläkäsitellä asiassa T-194/97 esitetyn oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä.

34.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti asioissa T-194/97 ja T-83/98asianosaisille kirjallisia kysymyksiä, joihin nämä vastasivat annetuissa määräajoissa.

35.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarinkertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn molemmissa asioissa.Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimenesittämiin kysymyksiin kuultiin 8.7.1999 pidetyissä istunnoissa.

36.

    Istunnoissa asianosaiset ilmoittivat suostuvansa asioiden yhdistämiseen tuomionantamista varten.

Asianosaisten vaatimukset

37.

    Asiassa T-194/97 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    toteaa vastaajan laiminlyönnin;

—    velvoittaa vastaavan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

38.

    Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    jättää kanteen tutkimatta tai hylkää sen vailla kohdetta olevana tai ainakinperusteettomana;

—    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

39.

    Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä.

40.

    Asiassa T-83/98 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    kumoaa 17.2.1998 tehdyt päätökset rahoitustukien maksamisenkeskeyttämisestä;

—    velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

41.

    Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    hylkää kanteen;

—    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Laiminlyöntikanne

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

42.

    Kantaja korostaa ensinnäkin, että se toimitti vastaajalle 27.2.1997 päivätynvaatimuskirjeen, joka saapui sille 3.3.1997. Se väittää, että 17.4.1997 DAFSEllelähetetyt päätösluonnokset tukien maksamisen keskeyttämisestä annettiin silletiedoksi vasta 5.5.1997, jolloin EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan toisessakohdassa (josta on tullut EY 232 artiklan toinen kohta) asetettu kahden kuukaudenmääräaika oli kulunut umpeen.

43.

    Toiseksi se väittää, että 17.4.1997 päivätyt keskeyttämistä koskevatpäätösluonnokset tai 17.2.1998 tehdyt keskeyttämispäätökset eivät merkitseperustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitettuja kannanottoja, koska laiminlyöntiä

ei ole korjattu. Kantaja katsoo, että kun otetaan huomioon lähes kymmenenvuoden pituinen aika, joka on kulunut maksupyynnöstä näiden päätöstentekemiseen, vastaajan oli tehtävä lopullinen päätös eli päätös loppuosanmaksamisesta, tukien peruuttamisesta tai niiden pienentämisestä.

44.

    Päinvastaisessa tapauksessa vastaaja voisi pitkittää hallinnollista menettelyäloputtomiin ja siten lykätä rajattomasti maksupyyntöä koskevan lopullisenpäätöksen tekemistä.

45.

    Väitteellä, jonka mukaan portugalilaisessa tuomioistuimessa on vireillärikosoikeudenkäynti, ei ole kantajan mielestä merkitystä nyt esillä olevassa asiassa.Tutkimus suoritetaan ensinnäkin joka kerta, kun tarkastaja havaitsee viitteitäväärinkäytöksistä, eikä se johda välttämättä tuomion antamiseen rikosasiassa. Tässämenettelyssä on vedottu ainoastaan IGF:n kertomukseen sisältyneisiin seikkoihin,jotka ovat jo olleet vastaajan tiedossa. Vastaaja myöntää itsekin saaneensa tästämenettelystä tiedon vasta 26.11.1997 eli päivänä, jolloin laiminlyönti oli kestänyt jokauan aikaa.

46.

    Vastaaja katsoo, että kanne olisi jätettävä tutkimatta, ja korostaa, että se onmääritellyt perustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitetulla tavalla kantansaosoittamalla 17.4.1997 DAFSElle tukien maksamisen keskeyttämistä koskevatpäätösluonnokset ja tekemällä 17.2.1998 päätökset kyseisten tukien maksamisenkeskeyttämisestä. Päätökset olivat perusteltuja riidanalaisiin hankkeisiin liittyvän,Tribunal de Instrução Criminal da Comarca do Portossa vireillä olevanrikosoikeudenkäynnin vuoksi (nro 17937/95-OTDPRT-PR), jossa kantajaa syytettiin2.4.1997 petoksesta.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

47.

    Laiminlyönnin toteamista koskevaa vaatimusta tutkittaessa on tarkistettava, onkokomissiolla ollut velvollisuus toimia sillä hetkellä, kun sitä on vaadittu tekemäänratkaisu.

48.

    Asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos ESR:n tukea eikäytetä hyväksymispäätöksen ehtojen mukaisesti, komissio voi keskeyttää tuenmaksamisen tai pienentää sen määrää taikka peruuttaa sen.

49.

    Koska yhteisön lainsäätäjä on tehnyt eron näiden komission kolmentoimintamahdollisuuden välillä, on katsottava, että kullakin niistä tarkoitetaanerityisiä tilanteita. Koska komission tehtävänä on ratkaista loppuosan maksupyynnöt(asia T-85/94 (122), komissio v. Branco, tuomio 13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2993,23 kohta) kohtuullisessa ajassa, mutta tukikelpoisten menojen tarkka määrä voidaanlaskea vasta sitten, kun se on saanut yksityiskohtaisen kertomuksen toteutetustahankkeesta (asia T-81/95, Interhotel v. komissio, tuomio 14.7.1997, Kok. 1997, s.II-1265, 43 kohta ja siinä mainittu asia), maksamisen keskeyttämistä koskeva päätös

voidaan tehdä ainoastaan siinä tapauksessa, että tällainen laskelma ei ole vielämahdollinen.

50.

    Komissiolle annetun ESR:n tuen maksamisen keskeyttämistä koskevanmahdollisuuden tarkoituksena on siis jäädyttää loppuosan maksaminen niin pitkäksiaikaa kuin sillä on vakavia syitä epäillä kyseisen tuen väärinkäytöksiä. Komissiollaon kuitenkin velvollisuus tehdä kohtuullisessa ajassa lopullinen päätös loppuosanmaksamisesta joko määräämällä loppuosan maksamisesta kokonaisuudessaan taipienentämällä tuen määrää tai peruuttamalla se. Tällaisella tuen maksamisenkeskeyttämisellä voidaan välttää mahdollinen oikeudenkäynti, jossa vaadittaisiintakaisin perusteettomasti maksettuja määriä. Jos lopullisessa päätöksessä tuetperuutetaan, vaikka tuensaajille on jo maksettua ennakkoa, maksettujen summienpalauttamiseksi on väistämättä aloitettava menettely.

51.

    Koska nyt esillä olevassa tapauksessa komissio epäili vakavasti tukien väärinkäyttöäIGF:n kertomuksen perusteella ja koska portugalilaisessa rikostuomioistuimessa olivireillä tiettyihin rahoitettuihin hankkeisiin liittyvä oikeudenkäynti tuensaajaavastaan sillä hetkellä, kun komissiota vaadittiin tekemään päätös, komissiolla eiollut velvollisuutta tehdä lopullista päätöstä loppuosan maksamisesta, vaan sesaattoi perustellusti keskeyttää tukien maksamisen asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

52.

    Kantaja vaati komissiota 27.2.1997 päivätyllä kirjeellään, joka saapui komissiolle3.3.1997, hyväksymään loppuosan maksupyynnön. Vastaaja osoitti 17.4.1997DAFSElle tämän toimenpiteisiin ryhtymistä koskevan vaatimuksen seurauksenatukien maksamisen keskeyttämistä koskevat päätösluonnokset ja teki päätöksetniiden maksamisen keskeyttämisestä 17.2.1998.

53.

    On huomattava, että asetuksen N:o 2950/82 6 artiklan 1 kohdan mukaan komissiovoi keskeyttää tuen maksamisen vasta annettuaan asianomaiselle jäsenvaltiollatilaisuuden esittää huomautuksensa. Lisäksi siitä, että tämän säännöksen perusteellakyseistä jäsenvaltiota on kuultava, ennen kuin komissio tekee keskeyttämistä,pienentämistä tai peruuttamista koskevan päätöksen, ei voida päätellä, että yhteisönoikeuden niinkin perustavanlaatuista periaatetta kuin sitä, jonka mukaisestijokaisella on oikeus tulla kuulluksi ennen kuin hänelle mahdollisesti vastainenpäätös tehdään, ei sovellettaisi (asia C-32/95 P, komissio v. Lisrestal ym., tuomio24.10.1996, Kok. 1996, s. I-5373, 30 kohta). Tuen maksamisen keskeyttämistäkoskeva päätös estää ainakin väliaikaisesti asianomaista saamastakokonaisuudessaan hänelle alun perin myönnettyä tukea. Tälle asianomaisellevastaisen päätöksen taloudelliset seuraukset kohdistuvat siten häneen välittömästija hänen on näin ollen myös saatava oikeus esittää huomautuksensa ennen tämäntuen maksamisen keskeyttämisestä tehtävää päätöstä.

54.

    Tästä seuraa, että komissio voi tehdä päätöksen tuen maksamisen keskeyttämisestävasta monivaiheisen menettelyn päätteeksi. Yhdessä näistä vaiheistakeskeyttämispäätöksen luonnokset lähetetään sekä asianomaiselle jäsenvaltiolle että

tuensaajalle. Vaikka tällaisista luonnoksista, jotka ovat väliaikaisia toimenpiteitä jajoiden tarkoituksena on valmistella päätöksiä, ei voi nostaa kumoamiskannetta (ks.eri yhteydestä asia C-282/95 P, Guérin automobiles v. komissio, tuomio 18.3.1997,Kok. 1997, s. I-1503, 34 kohta ja siinä mainittu asia), ne ovat kuitenkinkannanottoja, jotka korjaavat laiminlyönnin. Näillä luonnoksilla varmistetaanasianomaisen jäsenvaltion ja tuensaajan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminenmenettelyssä, joka voi johtaa tuen maksamisen keskeyttämistä koskevien päätöstentekemiseen, joista puolestaan voidaan nostaa kumoamiskanne. Vastaaja on siisnäillä luonnoksilla ilmoittanut aikomuksensa tehdä keskeyttämispäätökset jailmaissut implisiittisesti kieltäytyvänsä hyväksymästä ainakaan kyseisenä ajankohtanaloppuosan maksupyyntöä.

55.

    Arvioitaessa, onko toimielin, jota on vaadittu tekemään ratkaisu, määritellytkantansa perustamissopimuksen 175 artiklan toisessa kohdassa asetetussa kahdenkuukauden määräajassa, on tarkistettava, onko toimielimen kannanotto annettutiedoksi vaatimuskirjeen laatijalle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toimielinvastaanotti kyseisen vaatimuskirjeen. Tämän kannanoton tarkoituksena on juurivaatimuskirjeeseen vastaaminen ja tämän vastauksen saattaminen vaatimuskirjeenlaatijan tietoon. Sillä muutetaan tämän henkilön oikeusasemaa siltä osin kuin silläkorjataan laiminlyönti. Jotta asianomainen henkilö voisi puolustaa oikeuksiaanhallinnollisessa menettelyssä toimielimen kannanoton jälkeen, sen on täytynyt saadatietoonsa kannanoton sisältö. Näin ollen laiminlyönti ei korjaannu sinä päivänä,jona toimielin tosiasiallisesti ottaa kantaa, vaan sinä päivänä, jona vaatimuskirjeenlaatija vastaanottaa tämän kannanoton. Siten viimeksi mainittu päivä on otettavahuomioon arvioitaessa, onko EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan toisessakohdassa asetettua kahden kuukauden määräaikaa noudatettu.

56.

    Koska nyt esillä olevassa asiassa vastaaja on saanut vaatimuskirjeen 3.3.1997, muttatukien maksamisen keskeyttämistä koskevat päätökset ovat saapuneet kantajallevasta 5.5.1997, perustamissopimuksen 175 artiklan toisessa kohdassa asetettuakahden kuukauden määräaikaa ei ole noudatettu.

57.

    On kuitenkin todettava, että kantaja on nostanut laiminlyöntikanteensa 30.6.1997eli sen jälkeen, kun se oli saanut kyseiset päätösluonnokset. Koska näitä luonnoksiaon pidettävä perustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitettuina kannanottoina (ks.edellä 54 kohta), kantajalla ei ole ollut enää intressiä laiminlyönnin toteamiseen,koska tämä laiminlyönti oli korjaantunut. Ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen tuomio, jossa tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa todettaisiintoimielimen laiminlyönti, ei voisi johtaa perustamissopimuksen 176 artiklanensimmäisessä kohdassa (josta on tullut EY 233 artiklan ensimmäinen kohta)tarkoitettuihin täytäntöönpanotoimenpiteisiin (ks. kumoamiskanteen osalta asiaT-13/96, TEAM ja Kolprojekt v. komissio, määräys 13.6.1997, Kok. 1997, s. II-983,28 kohta).

58.

    Edellä esitetystä seuraa, että laiminlyöntikanne on jätettävä tutkimatta (asiaC-25/91, Pesqueras Echebastas v. komissio, tuomio 1.4.1993, Kok. 1993, s. I-1719,11—13 kohta).

Kumoamiskanne

59.

    Kantaja vetoaa viiteen kumoamisperusteeseen, jotka koskevat ensinnäkin asetuksenN:o 2950/83 rikkomista, toiseksi tosiseikkojen virheellistä arviointia, kolmanneksiluottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista, neljänneksisaavutettujen oikeuksien loukkaamista sekä viidenneksi suhteellisuusperiaatteenloukkaamista.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 2950/83 rikkomista

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

60.

    Kantaja tuo esiin, että DAFSE vahvisti lokakuussa 1988 asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että maksupyynnössä olleet tosiseikkoja jakirjanpitoa koskevat tiedot olivat oikein. Sen jälkeen kun kyseinen vahvistus olilähetetty komissiolle, asianomaisen jäsenvaltion osallistumisella hankkeenkäsittelyyn ei ollut oikeudellista perustaa. Sovellettavissa säännöksissä eikävarsinkaan asetuksessa N:o 2950/83 ei kantajan mukaan anneta mahdollisuuttasiihen, että jäsenvaltio voisi ”tutkia uudelleen” asiakirjat ja muuttaa tällä tavoinaiempaa vahvistustaan, kuten DAFSE on tässä tapauksessa tehnyt.

61.

    Jäsenvaltion pitäisi tutkia mahdolliset väärinkäytökset ennen tietojen vahvistamista.Muussa tapauksessa sen vahvistus on virheellinen. Kun DAFSElle esitettiinloppuosan maksupyyntö, sillä oli mahdollisuus tehdä vain jompikumpi seuraavistapäätöksistä: joko päätyä siihen, että esitetyt tositteet olivat asianmukaisia javahvistaa ne, tai todeta niiden olevan virheellisiä ja kieltäytyä vahvistamasta niitä.Koska se vahvisti loppuosan maksupyynnön, se siis hyväksyi lopullisesti kyseiseenpyyntöön sisältyneet tiedot.

62.

    Kantaja huomauttaa vielä, että edellä tarkoitetun uuden tutkimuksen teki IGF, jollaei ole toimivaltaa valvoa ESR:n rahoittamia hankkeita ja joka ei teknisesti arvioidenvoi antaa lausuntoa yhteisön säännösten soveltamisesta.

63.

    Vastaaja kiistää kantajan väitteet ja vetoaa asiassa T-142/97, Branco vastaankomissio, 15.9.1998 annettuun tuomioon (Kok. 1998, s. II-3567).

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

64.

    Siltä osin kuin jäsenvaltio vahvistaa, että maksupyynnössä olevat tosiseikkoja jakirjanpitoa koskevat tiedot ovat oikein, se vastaa antamistaan vahvistuksistakomissiolle.

65.

    Päätöksen 83/516/ETY 2 artiklan 2 kohdan mukaan asianomaisten jäsenvaltioidenon taattava ESR:n rahoittamien hankkeiden moitteeton toteuttaminen. AsetuksenN:o 2950/83 7 artiklan 1 kohdan nojalla komissio voi myös tarkastaa loppuosanmaksupyynnöt ”jäsenvaltioiden suorittamasta valvonnasta riippumatta”.

66.

    On todettava, että jäsenvaltioiden kyseisiä velvollisuuksia ja toimivaltaa ei olerajoitettu ajallisesti.

67.

    Näin ollen nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa, jossa jäsenvaltio on jovahvistanut, että maksupyynnössä olevat tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevat tiedotovat oikein, kyseinen jäsenvaltio voi vielä muuttaa maksupyyntöä koskeviaarvioitaan, jos se epäilee väärinkäytöksiä, jotka eivät olleet tulleet aiemmin ilmi.

68.

    Mikään ei myöskään estä sitä, että DAFSEn kaltainen viranomainen turvautuuammattimaiseen tilintarkastajaan, kuten IGF:ään, joka auttaa sitä valvomaanmaksupyynnöissä olevien tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevien tietojenoikeellisuutta.

69.

    Edellä esitetyn perusteella asetuksen N:o 2950/83 rikkomista koskeva kanneperusteon hylättävä (asia T-72/97, Proderec v. komissio, tuomio 16.7.1998, Kok. 1998, s.II-2847, 61—74 kohta ja edellä 63 kohdassa mainittu asia Branco v. komissio,tuomion 44—50 kohta).

Toinen kanneperuste, joka koskee tosiseikkojen virheellistä arviointia

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

70.

    Kantaja vakuuttaa noudattaneensa tarkkaan asetuksen N:o 2950/83 säännöksiä sekäkomission hyväksymispäätöksessä asettamia tukien käyttöä koskevia ehtoja.Myönnettyjen tukien ”pienentämiseen” ei ole mitään syytä.

71.

    IGF:n kertomus, johon riidanalaiset päätökset perustuvat, on kantajan mukaanvirheellinen ja rajoittuu olettamuksiin, joiden mukaan tukea ei voitaisi myöntäätiettyihin menoihin, jotka liittyvät harjoittelijoiden tuntipalkkaukseen, E.B. —Contabilidade e Estudos Económicos, Ld.^a:lle annettuun aliurakkaan sekäleasingsopimuksen maksueriin ja sopimuksen kohteena oleviin tietoteknisiinlaitteisiin.

72.

    Vastaajan mukaan kantajan väitteillä ei ole kohdetta, koska komissio ei ole vielätehnyt lopullista päätöstä, sillä riidanalaiset päätökset koskevat ainoastaan tukien

maksamisen keskeyttämistä. Se kuitenkin kiistää kantajan väitteet IGF:nkertomukseen sisältyneistä tiedoista.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

73.

    Kuten asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdasta ilmenee, komissio voikeskeyttää ESR:n tuen maksamisen tai pienentää sen määrää taikka peruuttaa sensilloin, kun tukea ei ole käytetty hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojenmukaisesti.

74.

    Hyväksymispäätösten vastaanottokuiteista ilmenee, että tuensaaja onnimenomaisesti sitoutunut käyttämään kyseisiä tukia sovellettavia kansallisia jayhteisön säännöksiä noudattaen.

75.

    Koska niin Portugalin kuin yhteisönkin oikeudessa julkisten varojenkäyttöedellytyksenä on hyvää taloudenhoitoa koskeva vaatimus, komissio voikeskeyttää ESR:sta myönnetyn tuen maksamisen, pienentää sen määrää taiperuuttaa tuen, jos tukea ei ole käytetty kyseisen vaatimuksen mukaisesti (ks. edellä48—50 kohta).

76.

    Koska asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan soveltaminen saattaa merkitäsitä, että on välttämätöntä arvioida monitahoisia tosiasiallisia ja kirjanpitoon liittyviätilanteita, toimielimellä on tällaisen arvioinnin yhteydessä laaja harkintavalta.Yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava sen varmistamiseen, ettämenettelysääntöjä on noudatettu, että päätöksen perustana olevat tosiseikat ovataineellisesti paikkansapitäviä, ettei näitä tosiseikkoja arvioitaessa ole tehty ilmeistävirhettä tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (edellä 63 kohdassa mainittu asiaBranco v. komissio, tuomion 64—67 kohta).

77.

    Koska laillisuusvalvonta koskee nyt esillä olevassa asiassa tukien maksamisenkeskeyttämisestä tehtyjä päätöksiä, ei ole tarpeen tutkia, ovatko IGF:nkertomukseen sisältyvät arviot perusteltuja, vaan tarkistettava, onko komissio tehnytilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että väärinkäytöksistä oli olemassa viitteitä,joiden vuoksi keskeyttäminen oli perusteltua. Näin ollen, vaikka oletettaisiinkin, ettätietyt IGF:n kertomukseen sisältyvät arviot, joihin riidanalaiset päätökset ovatperustuneet, olisivat virheellisiä, näihin päätöksiin ei sisältyisi pelkästään tälläperusteella ilmeistä arviointivirhettä.

78.

    Tukien maksamisen keskeyttämistä koskeva edellytys siitä, että väärinkäytöksistäon olemassa viitteitä, on selvästi täyttynyt, jos sillä hetkellä, kun maksamisenkeskeyttämistä koskevat päätökset tehdään, tuensaajaa vastaan on nyt esillä olevanasian tavoin vireillä rikosoikeudenkäynti, joka liittyy ESR:n rahoittamienhankkeiden yhteydessä toteutettuihin toimenpiteisiin.

79.

    Kanneperuste on siten hylättävä.

Kolmas kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan ja oikeusvarmuudenperiaatteiden loukkaamista

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

80.

    Kantaja väittää, että DAFSE toimitti kantajan esittämän loppuosan maksupyynnönkomissiolle jo lokakuussa 1988, mutta tämä teki riidanalaisen päätöksen vastahelmikuussa 1998. Tämä lähes kymmenen vuoden viive on synnyttänyt kantajassaperustellun luottamuksen siihen, että komissio hyväksyy sen maksupyynnönsellaisena, kuin DAFSE sen vahvisti.

81.

    Kantaja korostaa, että komission on tehtävä päätökset kohtuullisessa ajassa. Se eivoi antaa menettelyn pitkittyä loputtomiin ja siirtää määrättömästi loppuosanmaksamista koskevan lopullisen päätöksen tekoa loukkaamatta luottamuksensuojanja oikeusvarmuuden periaatteita.

82.

    Nyt esillä olevassa asiassa lähes kymmenen vuoden aika, joka on kulunut loppuosanmaksupyynnöstä riidanalaisten päätösten tekemiseen, on kantajan mielestäkohtuuttoman pitkä ja loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta.

83.

    Kantajan mukaan vastaajan oli tehtävä lopullinen päätös loppuosan maksamisesta,tukien peruuttamisesta tai niiden pienentämisestä sen sijaan, että se keskeyttitukien maksamisen, mikä oli ollut tosiasiallinen tilanne jo usean vuoden ajan (ks.edellä 43 kohta).

84.

    Se, että portugalilaisessa tuomioistuimessa väitetään olevan vireillärikosoikeudenkäynti, ei ole kantajan mielestä merkityksellistä tässä asiassa (ks.edellä 45 kohta). Kantaja viittaa vastineen liitteenä 4 olevaan syytekirjelmänjäljennökseen ja katsoo, että vastaaja on toiminut salassapitovelvollisuudenvastaisesti. Tämä asiakirja on sen mukaan poistettava asiakirja-aineistosta.

85.

    Vastaaja vaatii kanneperusteen hylkäämistä. Tukien maksamisen keskeyttäminenon sen mielestä perusteltua riidanalaisia hankkeita koskevan, parhaillaan vireilläolevan rikosoikeudenkäynnin vuoksi (ks. edellä 46 kohta), jossa kantajaa syytettiin2.4.1997 petoksesta.

86.

    Se lisää, että vaikka DAFSEn vahvistuksen oletettaisiin synnyttäneen kantajassaperustellun luottamuksen loppuosan maksamisesta, riidanalaisissa päätöksissä eievätä tätä oikeutta, koska ne koskevat ainoastaan tukien maksamisenkeskeyttämistä.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

87.

    Alun perin myönnetyn rahoitustuen maksamisen keskeyttäminen ei ennakoi millääntavoin komission lopullista päätöstä loppuosan maksamisesta. Tästä seuraa, että

keskeyttämispäätös ei estä tuensaajaa saamasta koko loppuosaa maksupyynnönmukaisesti, jos ilmenee, että tuki on todellisuudessa käytetty hyväksymispäätöksenehtojen mukaisesti.

88.

    Näin ollen riidanalaisilla päätöksillä ei loukata luottamuksensuojan periaatetta.

89.

    Kantaja vetoaa myös oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen sillä perusteella,että riidanalaisia päätöksiä ei ole tehty kohtuullisessa ajassa. Kyseisen ajankohtuullisuutta on nyt esillä olevassa asiassa arvioitava edellä 49 kohdassamainitussa asiassa komissio vastaan Branco annetun tuomion (23 kohta)julistamisen ja riidanalaisten päätösten tekemisen 17.2.1998 välillä kuluneen ajanperusteella. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on 13.12.1995 antamassaantuomiossa todennut selvästi, että komissio ratkaisee tuen loppuosan maksupyynnötja sillä on yksinomainen toimivalta pienentää ESR:n rahoitustukea asetuksen N:o2950/83 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tästä päivämäärästä lukien komissio ei olevoinut olla tietämättä, että sen tehtävänä oli ratkaista yksinomaisen toimivaltansanojalla sille esitetyt maksupyynnöt joko päättämällä kyseisen loppuosanmaksamisesta kokonaisuudessaan tai tekemällä päätökset tukien maksamisenkeskeyttämisestä, niiden määrän pienentämisestä tai niiden peruuttamisesta.

90.

    Kun otetaan huomioon viitteet myönnettyihin tukiin liittyvistä väärinkäytöksistä jase, että komissiolla ei ollut 13.12.1995 riittävästi tietoja niiden menojen tarkanmäärän laskemiseksi, joihin voitiin myöntää tukea, komissio olisi voinut ja sen olisipitänyt valmistella nopeasti näiden tukien maksamisen keskeyttämistä koskevatpäätösluonnokset. Vastaaja lähetti tällaiset luonnokset DAFSElle kuitenkin vasta17.4.1997, vaikka niiden laatiminen ei edellyttänyt laajamittaista työtä tai pitkäämenettelyä. Tämän vuoksi yli 16 kuukauden aika, joka on kulunut edellä mainituntuomion julistamisesta 13.12.1995 näiden luonnosten lähettämiseen, onkohtuuttoman pitkä.

91.

    Vaikka kohtuullisen ajan ylittäminen voi joissakin olosuhteissa johtaa päätöksenkumoamiseen, tämä ei voi koskea tilannetta, jossa tukien maksamisenkeskeyttämisestä tehdyistä päätöksistä nostetaan kumoamiskanne. Jos nekumottaisiin pelkästään tämän viiveen vuoksi, vastaaja voisi tehdä ainoastaan uudetpäätökset tukien maksamisen keskeyttämisestä perustamissopimuksen 176 artiklanmukaisesti siitä syystä, että sillä ei ole edelleenkään tarvittavia tietoja niidenmenojen laskemiseksi, joihin voidaan myöntää tukea. Näissä olosuhteissakumoamiskanteesta ei olisi mitään hyötyä. Tästä seuraa, että riidanalaisia päätöksiäei ole syytä kumota oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamisen vuoksi silläperusteella, että niitä ei ole tehty kohtuullisessa ajassa.

Neljäs kanneperuste, joka koskee saavutettujen oikeuksien loukkaamista

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

92.

    Kantaja viittaa julkisasiamies Darmonin asiassa C-291/89, Interhotel vastaankomissio (tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2257), antamaan ratkaisuehdotukseen javäittää, että sille on tukien hyväksymispäätöksillä luotu subjektiivisia oikeuksia jaerityisesti oikeus vaatia tukien maksamista kokonaisuudessaan.

93.

    Komissio kiistää kantajan väitteet viitaten edellä 63 kohdassa mainitussa asiassaBranco vastaan komissio annettuun tuomioon (97 ja 105—107 kohta).

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

94.

    Vaikka hyväksymispäätös antaa ESR:n tuen saajalle oikeuden vaatia tuenmaksamista, tilanne voi olla tällainen vain siinä tapauksessa, että tuensaaja käyttäätukea hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen mukaisesti.

95.

    Nyt esillä olevassa asiassa on olemassa vakavia viitteitä väärinkäytöksistä, joidenmukaan kantaja ei olisi noudattanut näitä ehtoja, jolloin tukien maksaminenvoidaan keskeyttää.

96.

    Koska keskeyttämispäätökset eivät ennakoi vastaajan lopullista päätöstä loppuosanmaksamisesta, ne eivät estä kantajaa saamasta koko loppuosaa maksupyynnönmukaisesti, jos ilmenee, että tuet on käytetty tarkasti hyväksymispäätösten ehtojenmukaisesti.

97.

    Tästä syystä saavutettuja oikeuksia koskeva kanneperuste on hylättävä.

Viides kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

98.

    Kantajan mukaan vastaaja on loukannut suhteellisuusperiaatetta, kun se ei olenoudattanut hyväksymispäätöksen mukaista sitoumustaan korvata kantajalle sentoteuttamista koulutushankkeista aiheutuneita menoja.

99.

    Vastaaja väittää sitä vastoin, että kun otetaan huomioon ensinnäkin Portugalinviranomaisten jo vuonna 1989 ilmaisemat epäilykset kantajan kyseisten hankkeidenyhteydessä toteuttamien tiettyjen toimenpiteiden laillisuudesta ja toiseksi vireilläoleva rikosoikeudenkäynti, muu kuin keskeyttämispäätös olisi ollut ennenaikainen.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

100.

    Nyt esillä olevassa asiassa komission tekemät keskeyttämispäätökset liittyvätsuoraan niihin vakaviin viitteisiin väärinkäytöksistä, joista Portugalin viranomaisetovat tiedottaneet sille jo vuonna 1989, eivätkä ne ennakoi loppuosanmaksupyynnöstä tehtävää lopullista päätöstä.

101.

    Nämä tukien maksamisen keskeyttämiset ovat siis suhteellisuusperiaatteen mukaisia.

102.

    Tästä syystä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste onhylättävä.

103.

    Edellä esitetyn perusteella kumoamiskanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut

104.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdanmukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaanoikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Nyt esillä olevassa asiassakantaja on hävinnyt asian ja vastaaja on vaatinut sen velvoittamista korvaamaanoikeudenkäyntikulut.

105.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että oikeudenkäyntikulujakoskevan vaatimuksen ratkaisemisessa on otettava huomioon riidanalaistenpäätösten tekemiseen johtaneen päätöksentekomenettelyn vaiheet, sellaisina kuinne on esitetty edellä erityisesti 56 ja 91 kohdassa. Kantaja on ollut tuolloinepävarma sille myönnettyjen rahoitustukien maksamisesta. Näissä olosuhteissakantajaa ei voida moittia siitä, että se on kääntynyt ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen puoleen, jotta tämä arvioisi komission toimintaa ja tekisi siitäjohtopäätökset. On siis todettava, että vastaajan toiminta on myötävaikuttanutriidan syntymiseen.

106.

    Työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaanensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi velvoittaa myös voittaneen asianosaisenkorvaamaan vastapuolelle sellaisen oikeudenkäynnin kulut, jotka voittanutasianosainen on aiheuttanut omalla toiminnallaan (edellä 49 kohdassa mainittu asiaInterhotel v. komissio, tuomion 82 kohta).

107.

    Tämän vuoksi vastaaja on velvoitettava vastaamaan paitsi omistaoikeudenkäyntikuluistaan, myös 10 prosentista kantajan oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(kolmas jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Asiat T-194/97 ja T-83/98 yhdistetään tuomion antamista varten.

2)    Asiassa T-194/97 nostettu laiminlyöntikanne jätetään tutkimatta.

3)    Asiassa T-83/98 nostettu kumoamiskanne hylätään.

4)    Vastaaja velvoitetaan vastaamaan paitsi omista oikeudenkäyntikuluistaan,myös 10 prosentista kantajan oikeudenkäyntikuluista.

JaegerLenaerts Azizi

Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä tammikuuta 2000.

H. Jung

K. Lenaerts

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: portugali.