Asia T‑453/11
Gilbert Szajner
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki LAGUIOLE – Aikaisempi ranskalainen toiminimi Forge de Laguiole – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 8 artiklan 4 kohta
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.10.2014 ?II – 0000
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.10.2014
1. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Tosiseikkojen arvioiminen uudelleen ensimmäisen kerran sille esitettyjen todisteiden valossa ei kuulu toimivaltaan
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artikla)
2. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Valituslautakunnan päätöksen lainmukaisuus – Kansallisen lainsäädännön tai oikeuskäytännön, johon ei ole vedottu virastossa, huomioon ottaminen kansallisen oikeuden tulkinnassa – Hyväksyttävyys
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artikla)
3. Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Suhteelliset mitättömyysperusteet – Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa mainitun aikaisemman oikeuden olemassaolon edellytykset – Tulkinta unionin oikeuden valossa – Arviointi vedottuun merkkiin sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen kriteerien mukaisesti
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 1 artiklan 2 kohta, 8 artiklan 4 kohta ja 53 artiklan 1 kohdan c alakohta)
4. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Valituslautakunnan päätöksen lainmukaisuus – Riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen annetun tuomion, jolla on muutettu kansallista oikeuskäytäntöä, huomioon ottaminen kansallisen oikeuden tulkinnassa – Hyväksyttävyys
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artikla)
5. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen jättäminen – Tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen yksilöinti – Nizzan luokituksen mukaisten luokkien luokkaotsikoiden yleisnimitysten käyttäminen – Soveltamisala
(Komission asetuksen N:o 2868/95 2 säännön 4 kohta)
6. Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Suhteelliset mitättömyysperusteet – Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun aikaisemman oikeuden olemassaolo – Aikaisemman oikeuden huomattava erottamiskyky – Arviointiperusteet
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 ja 5 kohta)
7. Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Suhteelliset hylkäysperusteet – Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa mainitun aikaisemman oikeuden olemassaolo – Sanamerkki LAGUIOLE – Toiminimi Forge de Laguiole
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 21 kohta)
2. Mikään ei estä asianosaisia tai unionin yleistä tuomioistuinta käyttämästä sitä kansallista oikeutta tulkitessaan, johon unionin oikeudessa viitataan, tukena kansallista lainsäädäntöä tai oikeuskäytäntöä, kun tarkoituksena ei ole moittia valituslautakuntaa siitä, ettei se ole ottanut huomioon tietyn kansallisen tuomioistuimen tuomion tosiseikkoja, vaan on kyse vetoamisesta lainsäännöksiin tai tuomioihin sellaisen kanneperusteen tueksi, jonka mukaan valituslautakunnat ovat soveltaneet virheellisesti kansallisen oikeuden säännöstä.
Vaikka on totta, että osapuolella, joka vaatii kansallisen säännön soveltamista, on velvollisuus esittää sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) todisteet sen sisällöstä, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin voisi tarkastaa viraston kansallisesta säännöstä tekemää tulkintaa viraston päätöksen jälkeen annetun kansallisen tuomion valossa, johon osapuoli on vedonnut ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa.
(ks. 23 ja 24 kohta)
3. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 8 artiklan 4 kohdan kanssa, mukaan yhteisön tavaramerkki voidaan julistaa mitättömäksi muun merkin kuin tavaramerkin perusteella, jos se täyttää kumulatiivisesti neljä edellytystä: merkkiä on käytetty liike-elämässä, sen vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, oikeus merkkiin on saatu sen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti, jossa merkkiä on käytetty ennen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivää, ja merkin haltijalla on merkin perusteella oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttäminen. Nämä neljä edellytystä rajoittavat sellaisten muiden merkkien kuin tavaramerkkien määrää, joihin voidaan vedota yhteisön tavaramerkin pätevyyden riitauttamiseksi koko yhteisön alueella asetuksen N:o 207/2009 1 artiklan 2 kohdan nojalla.
Kaksi ensimmäistä edellytystä eli ne, jotka liittyvät kyseisen merkin käyttöön ja vaikutusalueeseen, joka ei saa olla pelkästään paikallinen, seuraavat asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan sanamuodosta itsestään, ja niitä on näin ollen tulkittava unionin oikeuden valossa. Asetuksessa N:o 207/2009 näin ollen vahvistetaan yhtenäiset standardit, jotka koskevat merkkien käyttöä ja niiden vaikutusaluetta ja jotka ovat tällä asetuksella toimeenpannun järjestelmän perustana olevien periaatteiden mukaisia.
Sitä vastoin virkkeen osasta ˮkun ja sikäli kuin tähän merkkiin sovellettavasta jäsenvaltion oikeudestaˮ seuraa, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa mainitut kaksi muuta edellytystä ovat mainitussa asetuksessa vahvistettuja edellytyksiä, joita aikaisemmista poiketen arvioidaan vedottuun merkkiin sovellettavassa lainsäädännössä vahvistettujen kriteerien mukaisesti. Tämä viittaus kyseiseen merkkiin sovellettavaan lainsäädäntöön on täysin perusteltu, koska asetuksessa N:o 207/2009 annetaan mahdollisuus vedota yhteisön tavaramerkkijärjestelmän ulkopuolisiin merkkeihin yhteisön tavaramerkkiä vastaan. Näin ollen vain kyseiseen merkkiin sovellettavassa oikeudessa voidaan vahvistaa, onko se aikaisempi kuin yhteisön tavaramerkki ja voidaanko sen perusteella kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö.
(ks. 27–29 kohta)
4. Unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa huomioon kansallisen tuomioistuimen tuomion, jolla muutetaan oikeuskäytäntöä, kun ensin mainittu tutkii sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) tulkintaa kansallisesta oikeudesta, johon unionin oikeudessa viitataan, vaikka se on annettu riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen. Tällaisia muutoksia sovelletaan nimittäin lähtökohtaisesti takautuvasti olemassa oleviin tilanteisiin.
Tämä periaate on oikeutettu sen päätelmän nojalla, että tuomioistuimen tulkinta säännöksestä tietyllä hetkellä ei voi olla erilainen tosiseikkojen tapahtumahetken mukaan eikä kukaan voi vedota saavutettuun oikeuteen oikeuskäytännön ennallaan pysymisen tueksi. Vaikka on totta, että tämä periaate mahdollisesti lievenee, koska tuomioistuimet voivat poikkeuksellisissa tilanteissa poiketa siitä mukauttaakseen takautuvan muutoksen vaikutusta ajallisesti, muutosten takautuvuus pysyy lähtökohtana.
Näin ollen on katsottava, että vaikka kansallisen tuomioistuimen tuomio, jolla muutetaan oikeuskäytäntöä, on sellaisenaan uusi seikka, siinä pelkästään todetaan kansallinen lainsäädäntö sellaisena, jona viraston olisi pitänyt soveltaa sitä riidanalaisessa päätöksessä ja sellaisena kuin unionin yleisen tuomioistuimen pitää soveltaa sitä.
(ks. 45–50 kohta)
5. Nizzan luokituksella on vain hallinnollinen tarkoitus, ja sillä pyritään vain helpottamaan tavaramerkkihakemusten laatimista ja käsittelyä tiettyjä tavara- ja palveluluokkia ja -ryhmiä ehdottamalla. Sitä vastoin luokkaotsikot eivät muodosta järjestelmää, jossa yhteen luokkaan tai ryhmään sisältyvä tavara tai palvelu ei voi kuulua myös toiseen luokkaan tai ryhmään, kuten muun muassa yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun komission asetuksen N:o 2868/95 2 säännön 4 kohdasta ilmenee.
(ks. 88 kohta)
6. Tavanomaista vahvemman erottamiskyvyn olemassaolo siksi, että yleisö tuntee markkinoilla olevan toiminimen, edellyttää välttämättä, että ainakin huomattava osa yleisöstä tuntee tämän toiminimen, mutta sillä ei tarvitse välttämättä olla yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua mainetta. Toiminimen vahvaa erottamiskykyä ei kuitenkaan yleisesti ottaen voida osoittaa esimerkiksi vetoamalla tiettyihin prosenttilukuihin siitä, missä määrin merkityksellinen yleisö tuntee sen. Kuitenkin on myönnettävä, että sen, kuinka hyvin yleisö tuntee toiminimen, ja kyseisen toiminimen erottamiskyvyn välillä on tietty keskinäinen riippuvuus siten, että toiminimellä on sitä vahvempi erottamiskyky mitä tunnetumpi se on kohdeyleisön keskuudessa. Arvioitaessa sitä, onko toiminimellä vahva erottamiskyky, koska yleisö tuntee sen, on otettava huomioon kaikki asiassa merkitykselliset seikat eli erityisesti kyseisen yhtiön markkinaosuus, toiminimen käyttämisen intensiivisyys, maantieteellinen laajuus ja kesto, se, missä määrin yritys on käyttänyt varoja toiminimen tunnetuksi tekemiseen ja se, missä laajuudessa asianomaisessa kohderyhmässä tunnistetaan tämän toiminimen perusteella kyseinen tavara tai palvelu tietyn yrityksen tavaraksi tai palveluksi, sekä kauppa‑ ja teollisuuskamarien ja muiden ammatillisten yhteenliittymien antamat lausunnot.
(ks. 132 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 161–166 kohta)