Kanne 28.1.2013 - 1. garantovaná v. komissio
(Asia T-42/13)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: 1. garantovaná a.s. (Bratislava, Slovakia) (edustajat: solicitor M. Powell, barrister G. Forwood ja asianajajat M. Staroň ja P. Hodál)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan 21.12.2012 päivätyn komission kirjeen asiassa COMP/39.396 - kalsiumkarbidi siltä osin kuin siinä
sovelletaan 4,5 prosentin korkoa ajanjaksoihin, joiden ajaksi unionin yleinen tuomioistuin oli i) lykännyt komission asiassa COMP/39.396 - teräs- ja kaasuteollisuuden käyttämät kalsiumkarbidi- ja magnesiumpohjaiset reagenssit 22.7.2009 tekemän päätöksen K(2009) 5791 lopullinen 2 artiklan täytäntöönpanon kantajan osalta ja ii) lykännyt kantajalle määrättyä velvollisuutta asettaa pankkitakaus kyseisen päätöksen 2 artiklassa määrätyn sakon välittömän perimisen välttämiseksi
asetetaan maksamatta olevaksi kokonaismääräksi 25.1.2012 20.293.586,60 euroa, joka kattaa sakon ja viivästyskoron
annetaan kantajalle virallinen kehotus joko tehdä 20.293.586,60 euron suuruinen väliaikainen maksusuoritus tai asettaa kyseisen summan kattava hyväksyttävä rahavakuus viimeistään 25.1.2013
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei komissiolla ollut minkäänlaisia oikeudellisia perusteita periä korkoa ex parte -menettelyssä annetun välitoimimääräyksen kattamalta ajanjaksolta, koska ex parte -menettelyssä 20.10.2009 annetussa välitoimimääräyksessä lykättiin päätöksen K(2009) 5791 2 artiklan täytäntöönpano kantajan osalta. Sakko ei siten ollut soveltamissääntöjen 79 artiklan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla "erääntynyt". Periaatteen, jonka mukaan liitännäinen asia seuraa pääasiaa (accessorium sequitur principale), mukaisesti sakkoon liittyvää korkoa voidaan alkaa laskea vasta siitä päivämäärästä lukien, jolloin sakko erääntyy.
Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että 4,5 prosentin sakkokoron soveltaminen välitoimimääräyksen kattamalta ajalta loukkasi kantajan perusteltua luottamusta, koska 2.3.2011 annetussa välitoimimääräyksessä lykättiin kantajalle määrättyä velvollisuutta asettaa pankkitakaus päätöksen K(2009) 5791 2 artiklassa määrätyn sakon välittömän perimisen välttämiseksi. Tämän johdosta kantaja oli samassa asemassa kuin missä se olisi ollut, jos se olisi asettanut pankkitakauksen. Näin ollen kantaja saattoi 24.7.2009 päivätyn komission kirjeen, jolla annettiin tiedoksi päätös K(2009) 5791, nojalla perustellusti luottaa siihen, että sakon määrälle maksettaisiin korkoa soveltamissääntöjen 86 artiklan 5 kohdassa asetun korkokannan mukaan.
Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että 4,5 prosentin sakkokoron soveltamisella välitoimimääräysten kattamiin ajanjaksoihin estetään välitoimimääräysten käytännön vaikutus, koska soveltamissääntöjen 86 artiklan 2 kohdan b alakohtaan ja 5 kohtaan sisältyvän kahden eri korkokannan tarkoituksena on kannustaa yrityksiä pankkitakausten asettamiseen ja vastaavasti rangaista niitä, jotka kieltäytyvät maksamasta sakkoja näiden erääntyessä tai asettamasta asianmukaista pankkitakausta. Kantajaa ei tulisi rangaista perimällä siltä rangaistuksen luonteista korkoa sen johdosta, ettei se ole asettanut pankkitakausta, kun i) unionin yleinen tuomioistuin on lykännyt sakon täytäntöönpanoa ja ii) katsonut, että kantajan oli objektiivisesti tarkasteltuna mahdotonta asettaa pankkitakausta.
Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että 4,5 prosentin sakkokoron soveltaminen välitoimimääräysten kattamiin ajanjaksoihin on suhteellisuusperiaatteen vastaista. Olisi kohtuutonta rangaista kantajaa soveltamalla soveltamissääntöjen 86 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaista korkokantaa tilanteessa, jossa i) sakkoa ei voida panna täytäntöön ja jossa ii) unionin tuomioistuimissa on todettu, ettei kantaja pysty maksamaan sakkoa eikä asettamaan soveliasta pankkitakausta.
____________1 - Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annettu komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357, s.1), sellaisena kuin se on muutettuna.