Asia T‑43/13

Beniamino Donnici

vastaan

Euroopan parlamentti

Vahingonkorvauskanne – Euroopan parlamentin jäsenet – Valtakirjan tarkastus – Parlamentin päätös, jolla julistetaan pätemättömäksi valtakirja Euroopan parlamentin jäseneksi – Parlamentin päätöksen kumoaminen unionin tuomioistuimen tuomiolla – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi oikeudellisesti perusteeton  

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 20.3.2014

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntiväite – Vastineen jättämiselle varattu määräaika alkaa kulua siitä päivästä, kun vastaaja on vastaanottanut kannekirjelmän

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohta ja 114 artiklan 1 kohta)

2.      Vahingonkorvauskanne – Vanhentumisaika – Alkamisajankohta – Vastuu yksittäistapausta koskevasta toimesta – Kyseiseen henkilöön kohdistuvien vahingollisten vaikutusten ilmenemisajankohta – Subjektiivista arviota siitä, onko vahinko tosiasiallisesti syntynyt, ei voida ottaa huomioon

(SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla)

3.      Vahingonkorvauskanne – Vanhentumisaika – Alkamisajankohta – Jatkuva vahinko – Huomioon otettava ajankohta

(SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla)

4.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Yksi edellytyksistä ei täyty – Vahingonkorvauskanteen hylkääminen kokonaisuudessaan

(SEUT 340 artiklan toinen kohta)

1.      Vastineen jättämiselle varattu määräaika on kaksi kuukautta. Kyseessä on määräaika, joka myönnetään vastaajalle, jotta se voi vastata kanteeseen joko vastaamalla pääasiaan jättämällä vastineen tai vetoamalla kanteen tutkimatta jättämiseen esittämällä tätä koskevan väitteen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Näin ollen on katsottava, että oikeudenkäyntiväitteen esittämiselle varattu määräaika on samoin kaksi kuukautta.

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohdassa vastineen jättämiselle asetettu määräaika alkaa kulua vasta siitä päivästä, kun vastaaja on vastaanottanut kannekirjelmän. On katsottava, että tätä ratkaisua sovelletaan myös oikeudenkäyntiväitteen esittämiseen.

(ks. 37–39, 41 ja 42 kohta)

2.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan mukaan vanhentumisaika sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevissa asioissa on viisi vuotta tapahtumasta, johon korvausvelvollisuus perustuu. Tämä vanhentumisaika alkaa kulua, kun kaikki korvausvelvollisuuden perusteena olevat edellytykset täyttyvät, ja erityisesti, kun korvattava vahinko on syntynyt. Edellytykset, joita sovelletaan velvollisuuteen korvata SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut vahingot, ja näin ollen näiden vahinkojen korvaamista koskeviin kanteisiin sovellettavat vanhentumissäännöt eivät kuitenkaan voi perustua muihin kuin ehdottoman objektiivisiin kriteereihin. Se, että asian tosiseikoista on täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti tieto, ei siten kuulu niihin edellytyksiin, joiden on täytyttävä, jotta vanhentumisaika alkaa kulua. Vahingon kärsineen subjektiivista arviota siitä, onko vahinko tosiasiallisesti syntynyt, ei myöskään voida ottaa huomioon, kun määritetään, milloin sopimussuhteen ulkopuoliseen unionin vastuuseen perustuvaan kanteeseen sovellettava vanhentumisaika on alkanut.

Yksittäistapausta koskevista toimista aiheutuvissa riita-asioissa vanhentumisaika alkaa kulua silloin, kun päätöksen vaikutukset ilmenevät suhteessa niihin henkilöihin, joita se koskee. Tässä asiayhteydessä merkitystä vanhentumisajan alkamiselle ei ole sillä, että unionin syyllistyminen lainvastaiseen menettelyyn on todettu tuomioistuimen päätöksellä.

(ks. 46, 48, 50–52 ja 56 kohta)

3.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 59 ja 60 kohta)

4.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 81–87 kohta)