Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Jungbunzlauer AG:n 25.2.2001 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia T-43/02)

    Oikeudenkäyntikieli: saksa

Jungbunzlauer AG, kotipaikka Basel, on nostanut 25.2.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajat ovat asianajajat R. Bechtold, M. Karl ja U. Soltész.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa 5.12.2001 tehdyn komission päätöksen (asia N:o COMP/E-1/36.604 ( sitruunahappo),

(toissijaisesti alentaa päätöksen 3 artiklassa määrättyä sakkoa,

(velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riita koskee komission 5.12.2001 tekemää päätöstä (asia COMP/E/-1/36.604 - Sitruunahappo), jossa komissio totesi, että kantaja ja neljä muuta yritystä ovat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa sillä, että ne ovat toimineet jatkuvan sopimuksen puitteissa ja/tai ovat osallistuneet yhdenmukaistettuun menettelytapatoimintaan sitruunahappoalalla. Kantajalle määrättiin 17,64 miljoonan euron suuruinen sakko .

Kantaja katsoo ensinnäkin, että päätös on osoitettu väärälle adressaatille. Päätös olisi tullut osoittaa Jungbunzlauer GesmbH:lle, joka on kantajan sisaryhtiö.

Kantaja katsoo, että komissio ei ole esittänyt riittävällä tavalla, mitä tosiasiallisia vaikutuksia menettelystä aiheutuu markkinoilla, ja toteaa, että komissio oli kieltäytynyt ottamasta kantajan eduksi huomioon sitä seikkaa, että Jungbunzlauer GesmbH:llä oli kartellissa erityisrooli.

Kantaja esittää vielä, että komissio ei ole sakon määrää vahvistaessaan ottanut huomioon kysymyksessä olevien yritysten kokoa, ja toteaa, että sille on määrätty asioissa "sitruunahappo" ja "natriumglukonaatti" kaksi eri sakkoa, vaikka molemmat tuotteet kuuluvat samaan tuoteperheeseen ja niitä olisi tullut käsitellä yhdessä. Kantajan mukaan sille vahvistettu sakko on kohtuuttomalla tavalla ylisuuri ja se katsoo, että komissio on soveltanut asetuksen N:o 17/62 15 artiklan 2 kohdan mukaista 10 prosentin ylärajaa toisiinsa verrattavissa olevissa tilanteissa eri tavalla, minkä seurauksena kantaja joutui muita huomattavasti huonompaan asemaan. Menettelyllä on loukattu suhteellisuusperiaatetta ja rikottu komission suuntaviivoja ja komissio on toiminut oman ratkaisukäytäntönsä vastaisesti. Menettelyllä on lisäksi saatettu pienet ja keskisuuret yritykset toisia yrityksiä huonompaan asemaan ja sillä on loukattu yleistä yhdenvertaisuusperiaatetta sekä periaatetta, jonka mukaan sakko on määrättävä yksilöllisesti.

Kantaja toteaa vielä, että komissio on tehnyt arviointivirheen siinä, että se on kieltäytynyt ottamassa sakon määrän vahvistamisessa huomioon sitä seikkaa, että saman tosiseikaston johdosta oli jo määrätty sakkoa USA:ssa ja Kanadassa.

Lopuksi kantaja katsoo, että sen oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, koska komissio ei ole antanut sen tutustua asian tutkinnasta laadittuun asiakirja-aineistoon kokonaisuudessaan. Lisäksi yrityksen laillinen kasvaminen vaikuttaa menettelyn pitkän keston takia kantajan vahingoksi korottamalla mahdollisen sakon rajoja. Kantajaan sovelletaan vielä menettelyn viivästymisen takia komission uutta, aiempaa olennaisesti tiukempaa sakkokäytäntöä.

____________