Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Dresdner Bank AG:n 26.2.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia T-44/02)

    Oikeudenkäyntikieli: saksa

Dresdner Bank AG, Frankfurt am Main (Saksa) on nostanut 26.2.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat M. Hirsch ja W. Bosch.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa EY 231 artiklan 1 kohdan nojalla 11.12.2001 asiassa COMP/E-1/37.919, euroalueen valuuttojen vaihdosta perittävät pankkimaksut (Dresdner Bank AG), tehdyn päätöksen tai toissijaisesti Dresdner Bank AG:lle tuon päätöksen 3 kohdassa määrätyn sakon

(velvoittaa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan nojalla komission korvaamaan Dresdner Bank AG:n oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kumottavaksi vaaditussa päätöksessä komissio määräsi kantajalle EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta 28 miljoonan euron suuruisen sakon. Komissio totesi päätöksessä, että kahden saksalaisen pankin välillä, joista toinen oli kantaja, oli tehty kyseisten pankkimaksujen toteutustavasta ja suuruudesta sopimuksia, joissa vahvistettiin rahaliittoon kuuluvien valuuttojen setelien vaihdosta siirtymäaikana perittävien maksujen perimistapa prosenttimääräiseksi provisioksi ja tavoitehinnan suuruudeksi noin 3 prosenttia.

Kantaja kiistää osallistuneensa EY 81 artiklan 1 kohdan vastaiseen sopimukseen. Komission tältä osin esittämät todisteet eivät ole riittäviä. Komissio ei myöskään ole osoittanut väitetyn sopimuksen vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Komissio on virheellisesti olettanut rikkomisen yhä vallitsevan. Sakon määrittäminen on tehty väärin, sillä komissio ei ole antanut painoa sille, miten kantaja on yksilöllisesti menetellyt.

Komissio on loukannut menettelyssä kantajan puolustautumisoikeuksia, koska se ei ole antanut kantajan tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat muita pankkeja vastaan käytyjen menettelyjen päättämisen olosuhteita, eikä ole antanut

päätöksessä painoa kantajan vastauksessaan ja suullisessa käsittelyssä moitteiden johdosta esittämille näkökohdille.

Sakon määrääminen kantajalle menee komission päätösvaltaa pitemmälle ja syrjii kantajaa suhteessa muihin moitteiden saajiin, joille ei ole määrätty sakkoja. Komission olisi pitänyt päättää menettely myös kantajan osalta.

____________