UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
6 päivänä syyskuuta 2013 (*)
Polkumyynti – Tiettyjen Intiasta, Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevien rasva-alkoholien ja niiden seosten tuonti – Vaadittu valuuttojen muuntamisen oikaisu – Todistustaakka – Vahinko – Lopullinen polkumyyntitulli
Asiassa T‑6/12,
Godrej Industries Ltd, kotipaikka Mumbai (Intia), ja
VVF Ltd, kotipaikka Mumbai,
edustajanaan asianajaja B. Servais,
kantajina,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään J.-P. Hix, avustajinaan asianajajat G. Berrisch ja A. Polcyn,
vastaajana,
jota tukevat
Sasol Olefins & Surfactants GmbH, kotipaikka Hampuri (Saksa),
Sasol Germany GmbH, kotipaikka Hampuri,
edustajinaan asianajaja V. Akritidis ja solicitor J. Beck,
ja
Euroopan komissio, asiamiehinään M. França ja A. Stobiecka-Kuik,
väliintulijoina,
jossa kantajat vaativat lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Intiasta, Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevien rasva-alkoholien ja niiden seosten tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 8.11.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1138/2011 (EUVL L 293, s. 1) kumoamista,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit K. Jürimäe ja M. van der Woude (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies S. Spryropoulos,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.4.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
– –
Oikeudenkäyntimenettely sekä asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset
10 Kantajat nostivat nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.1.2012 jättämällään kannekirjelmällä.
11 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.2.2012 toimittamallaan asiakirjalla komissio pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia.
12 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.3.2012 jättämällään asiakirjalla Sasol Olefins & Surfactants GmbH ja Sasol Germany GmbH (jäljempänä yhdessä Sasol) pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia.
13 Komissio hyväksyttiin väliintulijaksi neljännen jaoston puheenjohtajan 19.4.2012 antamalla määräyksellä.
14 Sasol hyväksyttiin väliintulijaksi neljännen jaoston puheenjohtajan 4.6.2012 antamalla määräyksellä.
15 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen kantajia koskevilta osin
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Neuvosto vaatii komission ja Sasolin tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
[– –]
Toinen kanneperuste, joka koskee kantajien Cognisille toteuttaman myynnin sisällyttämistä vahinkomarginaalin laskentaan
59 Kantajat esittävät toisen kanneperusteen tueksi pääasiallisesti kolme väitettä. Ensinnäkin kantajat vetoavat polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51, oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22; jäljempänä perusasetus) 3 artiklan 6 ja 7 kohdan rikkomiseen. Niiden mielestä niiden myynti Cognisille olisi pitänyt jättää pois vahinkoanalyysistä ja väitetyn vahingon luonne ”itse aiheutettuna” oli joka tapauksessa esteenä sen toteamiselle, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja vahingon välillä on perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu syy-yhteys. Vaikka väitetty vahinko olisikin syntynyt, sen olisi pitänyt katsoa aiheutuneen perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdasta tarkoitetuista ”muista tekijöistä”, kuten tietyissä komission ja neuvoston aikaisemmissa päätöksissä on katsottu. Kyseinen myynti olisi myös pitänyt jättää pois vahinkomarginaalin laskemisesta. Toiseksi kantajat vetoavat perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan rikkomiseen. Kun otetaan huomioon se, ettei myyntiä Cognisille ole jätetty pois syy-yhteydestä, komissio ja neuvosto eivät ole tarkastelleet asiaa puolueettomasti eivätkä myöskään todenneet vahinkoa selkeän näytön perusteella. Kolmanneksi kantajat vetoavat myös perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin neuvosto ei ole jättänyt pois kyseessä olevan tuotteen myyntiä Cognisille ja on määrännyt polkumyyntitullin arvioimatta asianmukaisesti vahinkomarginaalia.
60 Neuvosto kiistää kaikki kantajien argumentit.
Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan rikkominen
61 Tässä yhteydessä on ensinnäkin palautettava mieleen, että perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan ”polkumyyntitullia voidaan soveltaa polkumyynnillä tuotuun tuotteeseen, jos tuotteen luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen [unionissa] aiheuttaa vahinkoa”. Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan vahingon toteamisen on perustuttava selkeään näyttöön, ja siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu erityisesti polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrästä.
62 Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdasta ilmenee, että unionin toimielinten on osoitettava, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, kun tuonnin määrä ja hinta otetaan huomioon. Kyse on tällöin sen tarkastelusta, johtuuko vahinko tuonnista. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdasta ilmenee lisäksi, että kyseisten toimielinten on yhtäältä tutkittava kaikki muut tunnetut tekijät, jotka aiheuttavat yhteisön tuotannonalalle vahinkoa samaan aikaan kuin polkumyynnillä tapahtuva tuonti, ja toisaalta varmistettava, ettei näiden muiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa pidetä kyseisestä tuonnista johtuvana. Tällöin on kyse sen tarkastelusta, johtuuko vahinko muista tekijöistä kuin tuonnista.
63 Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan tavoitteena on siis varmistaa, että unionin toimielimet erottavat polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingolliset vaikutukset muiden tekijöiden aiheuttamista vahingollisista vaikutuksista ja pitävät ne erillään. Elleivät toimielimet erottaisi eri vahinkotekijöiden vaikutuksia toisistaan ja pitäisi niitä erillään, ne eivät voisi todeta pätevästi, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.
64 Toiseksi oikeuskäytännöstä ilmenee, että vahinkoa määrittäessään neuvoston ja komission on muun muassa tutkittava, aiheutuuko vahinko, johon ne aikovat perustaa päätelmänsä, unionin tuottajien omasta käyttäytymisestä (asia C-358/89, Extramet Industries v. neuvosto, tuomio 11.6.1992, Kok., s. I‑3813, 16 kohta).
65 Lopuksi on muistutettava, että perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta sisältää yhteisön tuotannonalasta seuraavan määritelmän:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan ’yhteisön tuotannonalalla’ samankaltaisten tuotteiden tuottajia [unionissa] kokonaisuutena tai niitä tuottajia, joiden yhteinen tuotanto muodostaa 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä pääosan kyseisten tuotteiden koko [unionin] tuotannosta, paitsi että:
a) jos tuottajat ovat etuyhteydessä viejiin tai tuojiin, taikka jos ne ovat itse väitetyn polkumyynnin alaisen tuotteen tuojia, ilmaisun ’yhteisön tuotannonala’ voidaan tulkita käsittävän muut tuottajat – –”
66 Toinen kanneperuste on tutkittava näiden seikkojen valossa.
67 Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että tuottajan, joka itse on väitetyn polkumyynnin alaisen tuotteen tuoja, sisällyttäminen yhteisön tuotannonalan määritelmään ei merkitse automaattisesti, ettei tällaisen tuottajan tuontia ole enää pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna ”muuna tekijänä”. Edellä 64 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että komissiolla ja neuvostolla on edellä mainitun säännöksen perusteella velvollisuus ottaa huomioon kaikki muut kuin polkumyynnillä tapahtuvaan tuontiin liittyvät tekijät, jotka voivat olla esteenä sille, että polkumyynti ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko todetaan olevan syy-yhteydessä keskenään. Vahingon luonne itse aiheutettuna, mikä voisi mahdollisesti johtua siitä, että unionin tuottaja ostaa polkumyyntitutkimuksessa tarkoitetuista maista peräisin olevia polkumyynnin alaisia tuotteita, on sellainen ”muu tekijä”, jota komission ja neuvoston on tarkasteltava vahinkoanalyysin yhteydessä. Perusasetuksesta ja oikeuskäytännöstä ei kuitenkaan ilmene, toisin kuin kantajat väittävät, että sitä, että unionin tuottaja tuo tutkimuksessa tarkoitetuista maista peräisin olevia polkumyynnin alaisia tuotteita, ei voida koskaan ottaa huomioon vahinkoanalyysin yhteydessä.
68 Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisesta asetuksesta ilmenee, että neuvosto on tosiaankin tutkinut yhtäältä riidanalaisen asetuksen 61 perustelukappaleessa, oliko Cognis pysytettävä yhteisön tuotannonalan määritelmässä huolimatta sen tutkinnassa tarkoitetuista maista peräisin olevasta tuonnista, ja toisaalta riidanalaisen asetuksen 69 perustelukappaleessa, oliko riidanalainen myynti jätettävä pois vahinkoanalyysistä ja vahinkomarginaalia koskevista laskelmista, koska näihin ostoihin liittyvät väitetyt vahingot väitetään itse aiheutetuiksi.
69 Tässä yhteydessä on vahvistettava, ettei neuvosto ole tehnyt mitään virhettä katsoessaan, ettei riidanalaisen myynnin jättämiseen pois analyysistä ollut mitään pakottavaa syytä.
70 On nimittäin ensinnäkin riidatonta, että kyseinen myynti todella oli polkumyynnin alaista. Myynti saattoi siis myötävaikuttaa vahingon aiheutumiseen yhteisön tuotannonalalle. Vaikka näet tätä vahinkoa pidettäisiinkin ”itse aiheutettuna” Cognisin osalta, sama ei pätisi yhteisön tuotannonalaan kokonaisuutena eli toiseen tuojaan. Se, että Cognis on peruuttanut valituksensa, ei missään tapauksessa voi kyseenalaistaa mainittua toteamusta.
71 Toiseksi riidanalaisen asetuksen 69 perustelukappaleesta ilmenee, että tutkimusajanjaksona Cognisin tuonti johtui pääasiassa sen yhden tuotantolaitoksen tilapäisestä sulkemisesta. Polkumyynnillä tapahtuneet ostot olivat siis pääasiassa vastaus suhdanteesta johtuneeseen välttämättömyyteen. Kuten neuvosto korostaa, tällaisella tuonnilla voidaan sitä paitsi epäilemättä pyrkiä myös rajoittamaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisia vaikutuksia.
72 Kuten kantajat muistuttavat, riidanalaisen asetuksen 17 perustelukappaleesta kyllä ilmenee, että Cognis toi kantajilta kyseessä olevaa tuotetta useita vuosia. Riidanalainen myynti, joka oli vähäistä tutkimusajanjaksona, oli kuitenkin ollut vieläkin vähäisempää aikaisempina vuosina. Neuvoston toimittamista luvuista nimittäin ilmenee, että tutkimusajanjaksona tuonnin osuus Cognisin tuotannosta oli vain 9–11 prosenttia ja vain 4–5 prosenttia oli peräisin Intiasta; kantajat eivät ole kyseenalaistaneet näitä lukuja. Esimerkiksi vuosina 2007 ja 2008 Intiasta peräisin olleen tuonnin osuus oli alle prosentti Cognisin kokonaistuotannosta, ja muista kolmansista maista peräisin olleen tuonnin osuus oli noin prosentti. Lisäksi vuonna 2009 Cognisille toteutetun kantajien myynnin osuus oli vain 4,3 prosenttia Intiasta peräisin olleesta kokonaistuonnista ja 5,3 prosenttia siitä kokonaistuonnista, joka oli peräisin kyseisistä kahdesta muusta tutkimuksen kohteena olleesta maasta. Kantajien myynti Cognisille tutkimusajanjaksona oli siis todellakin suurimmaksi osaksi tilapäistä.
73 Kolmanneksi kantajien argumenttiensa tueksi mainitsemista komission ja neuvoston aikaisemmista päätöksistä ja asetuksista on riittävää todeta, että sekä kyseisissä asioissa että nyt käsiteltävässä asiassa (ks. edellä 68 kohta) neuvosto ja komissio ovat todellakin tutkineet, oliko unionin tuottajien tuonti perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna ”muuna tekijänä” ollut esteenä syy-yhteyden toteamiselle.
74 On siis hylättävä kantajien kaikki argumentit, joilla pyritään siihen, että riidanalainen myynti Cognisille jätetään pois vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevasta analyysistä. Koska kantajat eivät ole esittäneet lisäargumentteja kyseisen myynnin jättämisestä pois vahinkomarginaalin laskennasta, kaikki kantajien argumentit, jotka koskevat perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan rikkomista, on hylättävä perusteettomina.
[– –]
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Godrej Industries Ltd ja VVF Ltd velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston, Sasol Olefins & Surfactants GmbH:n ja Sasol Germany GmbH:n oikeudenkäyntikulut, ja ne vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Pelikánová | Jürimäe | van der Woude |
Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä syyskuuta 2013.
Allekirjoitukset