Language of document : ECLI:EU:T:2020:319

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

8 päivänä heinäkuuta 2020 (*)

Julkiset palveluhankinnat – Tarjouspyyntömenettely – Euroopan komission käytössä ja/tai hoidossa Belgiassa ja Luxemburgissa olevien rakennusten turvallisuusjärjestelmien huolto – Tarjouksentekijän tarjouksen hylkääminen – Sopimuksen tekeminen toisen tarjouksentekijän kanssa – Valintaperusteet – Tarjouspyyntöasiakirjojen lausekkeen lainvastaisuus – Yhdenvertainen kohtelu

Asiassa T-661/18,

Securitec, kotipaikka Livange (Luxemburg), edustajanaan asianajaja P. Peuvrel,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Ilkova, A Katsimerou ja J. Estrada de Solà,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota yhtäältä 7.9.2018 annettu komission päätös, jolla hylättiin rajoitetun tarjouspyyntömenettelyn HR/R1/PR/2017/059 ”Euroopan komission käytössä ja/tai hoidossa Belgiassa ja Luxemburgissa olevien rakennusten turvallisuusjärjestelmien huolto” osaa nro 4 koskeva kantajan tarjous, ja toisaalta komission 17.9.2018 antama päätös, jolla kieltäydyttiin toimittamasta kantajalle tämän saman menettelyn yhteydessä 11.9.2018 pyytämät täsmennykset,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit P. Nihoul (esittelevä tuomari) ja J. Martín y Pérez de Nanclares,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 5.2.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Euroopan komissio aloitti Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa julkaistulla hankintailmoituksella (EUVL 2018/S 064-141552) rajoitetun tarjouspyyntömenettelyn, joka koski ”Euroopan komission käytössä ja/tai hoidossa Belgiassa ja Luxemburgissa olevien rakennusten turvallisuusjärjestelmien huoltoa”.

2        Hankinta käsitti seitsemän osaa, ja käsiteltävä asia koskee niistä vain osaa nro 4: ”Toimipaikassa tapahtuva videovalvonta- ja kulunvalvontajärjestelmän, miehittämättömien kulkuväylien, sisäpuolisten turvakaihtimien, sisäkääntöportin, turvaoven ym. ylläpito ja huolto Luxemburgissa”.

3        Tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdassa ”Ehdokkaan henkilöstön ammattipätevyys” vahvistettiin ehdokkaiden valinnan osalta ”vähimmäispätevyysvaatimukseksi” se, että ”kohteen päällikkönä” toimivalla teknikolla on ”Nedap-yhtiön myöntämä todistus turvallisuushallinnan ohjelmistoalustaa koskevasta laajasta koulutuksesta” (jäljempänä Nedap-koulutus). Osoittaakseen tämän vaatimuksen täyttymisen ehdokkaan oli esitettävä kyseinen todistus ”tai valaehtoinen vakuutus, jonka mukaan siinä tapauksessa, että hankintasopimus tehdään, [tällainen] todistus saataisiin viimeistään viiden päivän kuluttua sopimuksen allekirjoittamisesta”.

4        Tarjouskilpailumenettelyn toisen vaiheen eli sopimuksen tekemisen osalta tarjousasiakirjojen IV.1 kohdassa täsmennettiin, että ”hankintasopimus [tehtäisiin] kunkin osan kohdalla sellaisen tarjouksen perusteella, jonka hinta on asianmukaisista ja sääntöjenmukaisista tarjouksista alhaisin”.

5        Osallistumishakemusten vastaanottamisen määräajaksi asetettiin alun perin 30.4.2018. Sitä kuitenkin pidennettiin 16.5.2018 asti 28.4.2018 julkaistulla oikaisulla.

6        Kantaja jätti 26.4.2018 hankinnan osaa nro 4 koskevan osallistumishakemuksen. Myös viisi muuta ehdokasta jätti samaa osaa koskevan osallistumishakemuksen.

7        Komissio pyysi 13.6.2018 ja 26.6.2018 lähettämissään sähköpostiviesteissä kantajaa täsmentämään hakemustaan. Kantaja toimitti täsmennykset 19.6.2018 ja 28.6.2018 päivätyillä sähköpostiviesteillä.

8        Komissio totesi 6.7.2018 ja 11.7.2018 antamissaan päätöksissä, että esitettyjen asiakirjojen perusteella kaikki ehdokkaat, kantaja mukaan luettuna, täyttivät valintaperusteet, ja kehotti näin ollen ehdokkaita jättämään tarjouksensa viimeistään 6.8.2018.

9        Kantaja jätti tarjouksensa 4.8.2018. Kaksi muuta yhtiötä toimivat samoin.

10      Komissio ilmoitti kantajalle 7.9.2018 päivätyllä sähköpostiviestillä, että hankintasopimus oli tehty Omnisecurity SA ‑nimisen yhtiön kanssa, koska se oli tehnyt hinnaltaan alhaisimman tarjouksen, ja että kantajan tarjouksen hinta oli osoittautunut 48,55 prosenttia korkeammaksi kuin tarjouskilpailun voittajan tarjouksen hinta.

11      Kantaja pyysi 11.9.2018 päivätyllä sähköpostiviestillä komissiota toimittamaan sille lisätietoja tarjouksensa hylkäämisen syistä. Kantaja tiedusteli yhtäältä, onko tarjouskilpailun voittajalla tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdassa vaadittu todistus Nedap-koulutuksesta, väittäen, että sen itsensä lisäksi vain yhdellä yrityksellä Luxemburgissa on tällainen todistus eikä kyseinen yritys ollut jättänyt tarjousta, ja toisaalta, käyttääkö tarjouskilpailun voittaja alihankintaa ja jos käyttää, mikä on alihankkijan nimi.

12      Komissio vastasi tähän sähköpostiviestiin 17.9.2018 viittaamalla 7.9.2018 päivättyyn sähköpostiviestiin, joka sisälsi komission mukaan kaikki sellaiset tiedot, jotka on toimitettava hävinneille tarjoajille unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (UE, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL 2012, L 298, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 28.10.2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) 2015/1929 (EUVL 2015, L 286, s. 1; jäljempänä, sellaisena kuin se on muutettuna, varainhoitoasetus), 113 artiklan mukaisesti.

13      Komissio täsmensi 17.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissä, että kaikki ne ehdokkaat, joita pyydettiin jättämään tarjous, täyttivät valintaperusteet, myös tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdassa vahvistetun valintaperusteen, ja että tiedot tarjouskilpailun voittajan mahdollisesta alihankintaan turvautumisesta ilmoitettaisiin hankintamenettelyn tuloksia koskevassa jälki-ilmoituksessa.

14      Osaa nro 4 koskeva puitesopimus allekirjoitettiin tarjouskilpailun voittajan kanssa 19.9.2018. Hankintamenettelyn tuloksia koskeva jälki-ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30.10.2018 viitenumerolla 2018/S 209–476275.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

15      Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.11.2018 toimittamallaan kannekirjelmällä.

16      Unionin yleinen tuomioistuin kehotti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisia toimittamaan tietyt asiakirjat ja esitti heille kirjallisia kysymyksiä. Asianosaiset vastasivat niille asetetussa määräajassa.

17      Kantaja vaatii pääasiallisesti, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa komission 7.9.2018 ja 17.9.2018 päivättyihin sähköpostiviesteihin sisältyneet päätökset

–        määrää kaikista muista asiassa edellytetyistä oikeudellisista velvoitteista

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin se koskee 17.9.2018 annettua väitettyä päätöstä

–        muilta osin hylkää kanteen kokonaisuudessaan perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Kanteen kohde

19      Kantajan nostama kumoamiskanne koskee päätöksiä, jotka sisältyivät kahteen komission sähköpostiviestiin: ensimmäisellä, 7.9.2018 päivätyllä viestillä komissio ilmoitti kantajalle tämän esittämän tarjouksen hylkäämisestä ja toisella, 17.9.2018 päivätyllä viestillä komissio vastasi kantajan tietopyyntöön.

20      Komissio katsoo, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee 17.9.2018 lähetettyyn sähköpostiviestiin sisältyvää päätöstä, koska tämä päätös on luoteeltaan pelkästään vahvistava eikä sitä näin ollen voida pitää SEUT 263 artiklan neljännessä alakohdassa tarkoitettuna toimena. Komissio tyytyi kyseisessä sähköpostiviestissä vain viittaamaan tietoihin, jotka sisältyivät 7.9.2018 päivättyyn sähköpostiviestiin, jolla komissio ilmoitti kantajalle tämän tarjouksen hylkäämisestä, hylkäämisen syistä sekä valitun tarjoajan henkilöllisyydestä.

21      Kantaja vetoaa unionin yleisen tuomioistuimen harkintavaltaan ja väittää, että 17.9.2018 päivättyyn sähköpostiviestiin sisältyvää päätöstä voidaan hyvinkin pitää SEUT 263 artiklassa tarkoitettuna toimena.

22      Tältä osin on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamiskanne, joka kohdistuu sellaiseen toimeen, jolla ainoastaan vahvistetaan aiemmin tehty päätös, josta on tullut lopullinen, on jätettävä tutkimatta. Toimi on pelkkä aiemman päätöksen vahvistava päätös, jos se ei sisällä aiempaan päätökseen verrattuna mitään uutta ja jos sen, jolle aiempi päätös on osoitettu, tilannetta ei ole tutkittu uudelleen ennen myöhemmän päätöksen tekemistä (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2001, Inspeca v. komissio, T-186/98, EU:T:2001:42, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23      Ennen sen kysymyksen tutkimista, vahvistetaanko 17.9.2018 päivättyyn sähköpostiviestiin sisältyneellä päätöksellä pelkästään 7.9.2018 päivättyyn sähköpostiviestiin sisältynyt päätös, on arvioitava, oliko viimeksi mainittu päätös kantajan nähden lopullinen esillä olevaa kannetta nostettaessa (ks. vastaavasti tuomio 16.9.1998, Waterleiding Maatschappij v. komissio, T-188/95, EU:T:1998:217, 108 kohta).

24      Jos nimittäin vahvistetusta päätöksestä ei ole tullut lopullinen kumoamiskanteen nostamishetkellä, henkilöllä, jota asia koskee, on oikeus nostaa kanne joko vahvistetusta päätöksestä, vahvistavasta päätöksestä tai molemmista (tuomio 11.5.1989, Maurissen ja Union syndicale v. tilintarkastustuomioistuin, 193/87 ja 194/87, ei julkaistu, EU:C:1989:185, 26 kohta ja tuomio 31.5.2017, DEI v. komissio, C‑228/16 P, EU:C:2017:409, 35 kohta).

25      Tässä yhteydessä on muistutettava, että SEUT 263 artiklan viimeisen alakohdan mukaan kumoamiskanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa säädöksen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei säädöstä ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon. Tätä määräaikaa on mahdollisesti pidennettävä pitkien etäisyyksien vuoksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 60 artiklan mukaisesti.

26      Käsiteltävässä asiassa kumoamiskanne nostettiin 7.11.2018, eli 7.9.2018 päivättyyn sähköpostiviestiin sisältynyttä päätöstä koskevan kanteen nostamisen määräaika oli tuolloin yhä meneillään.

27      Edellä 24 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan kantaja on siis voinut nostaa kanteen paitsi 7.9.2018 päivättyyn sähköpostiviestiin sisältyneestä päätöksestä myös 17.9.2018 lähetettyyn sähköpostiviestiin sisältyneestä päätöksestä.

28      Näin ollen kanne on otettava tutkittavaksi sekä 17.9.2018 päivättyyn sähköpostiviestiin sisältyvän päätöksen että 7.9.2018 päivättyyn sähköpostiviestiin sisältyvän päätöksen osalta (jäljempänä riidanalaiset päätökset).

 Pääasia

29      Kantaja vetosi menettelyn yhteydessä neljään kanneperusteeseen.

30      Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.

31      Toinen kanneperuste liittyy tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohtaan.

32      Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että riidanalaiset päätökset on tehty avoimuusperiaatteen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen vastaisesti.

33      Neljännessä kanneperusteessa kantaja väittää – saatuaan mahdollisuuden tutustua komission prosessinjohtotoimen yhteydessä esittämään tarjousten arviointikertomukseen – että valittu tarjous oli julkisiin hankintoihin sovellettavassa lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla poikkeuksellisen alhainen, joten riidanalaiset päätökset ovat pätemättömiä.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

34      Kantaja katsoo, että riidanalaisten päätösten perustelut ovat riittämättömät, koska komissio esittää ainoana perusteena kantajan tarjouksen hylkäämiselle sen, että kantajan tarjoama hinta ei ollut saaduista tarjouksista alhaisin vaan 48,55 prosenttia tarjouskilpailun voittajan tarjoamaa hintaa korkeampi. Kantajan mukaan komissio ei selvittänyt, mitä muita perusteita kantaja ei mahdollisesti täyttänyt, eikä se myöskään ilmoittanut niitä valitun tarjouksen kohtia, joissa hinta erosi kantajan tarjouksesta tavalla, joka olisi selittänyt 48,55 prosentin hintaeron. Kantaja katsoo, ettei voinut pätevästi puolustautua tämän lyhytsanaisen perustelun valossa.

35      Kantaja korostaa myös esittäneensä 11.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissään varainhoitoasetuksen 113 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 30.10.2015 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2015/2462 (EUVL 2015, L342, s. 7; jäljempänä, sellaisena kuin se on muutettuna, delegoitu asetus), 161 artiklan 2 kohdan mukaisen tietopyynnön saadakseen tutustua valitun tarjouksen ominaisuuksiin ja suhteellisiin etuihin, mutta komission 17.9.2018 päivätty sähköpostiviesti ei sisältänyt näitä tietoja. Vastauskirjelmässään kantaja väittää erityisesti, ettei komissio ottanut kantaa siihen, täyttikö tarjouskilpailun voittaja Nedap-koulutusta koskevan perusteen, vaikka kantaja oli kysynyt tätä komissiolta 11.9.2018 päivätyssä viestissään.

36      Komissio kiistää kantajan väitteet.

37      Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan hallintoelinten on perusteltava päätöksensä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä menettelytapa on SEUT 296 artiklan toisessa alakohdassa määrätyn sen perusteluvelvollisuuden mukainen, jonka mukaan perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tekijän päättely siten, että yhtäältä niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että toisaalta unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden (tuomio 25.2.2003, Strabag Benelux v. neuvosto, T-183/00, EU:T:2003:36, 55 kohta; tuomio 24.4.2013, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-32/08, ei julkaistu, EU:T:2013:213, 37 kohta ja tuomio 16.5.2019, Transtec v. komissio, T-228/18, EU:T:2019:336, 91 kohta).

38      Lisäksi perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 29.9.2011, Elf Aquitaine v. komissio, C‑521/09 P, EU:C:2011:620, 150 kohta ja tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 116 kohta).

39      Unionin toimielinten tekemien hankintasopimusten osalta varainhoitoasetuksen 113 artiklan 2 kohdassa säädetään, että hankintaviranomaisen on ilmoitettava kaikille hylätyille tarjoajille syyt, joiden perusteella niiden tarjous on hylätty. Varainhoitoasetuksen 113 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan nojalla hankintaviranomaisen on ilmoitettava jokaiselle sellaiselle tarjoajalle, joka ei ole poissulkemistilanteessa, joka täyttää valintaperusteet ja joka sitä kirjallisesti pyytää, valitun tarjouksen ominaisuudet ja siihen liittyvät edut sekä, tapauksen mukaan, joko maksettu hinta tai sopimuksen arvo. Tältä osin delegoidun asetuksen 161 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että ”hankintaviranomaisen on toimitettava varainhoitoasetuksen 113 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot mahdollisimman nopeasti ja viimeistään 15 päivän kuluessa asiaa koskevan kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta”.

40      Varainhoitoasetuksen 113 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä delegoidun asetuksen 161 artiklan 2 kohdassa säädetään siis hylättyjen tarjoajien osalta kaksivaiheisista perusteluista. Ensin hankintaviranomainen ilmoittaa hylätyille tarjoajille, että niiden tarjous on hylätty, sekä perustelut tälle hylkäämiselle. Tämän jälkeen hankintaviranomaisen on ilmoitettava hylätylle tarjoajalle, joka ei täytä mitään poissulkemisperustetta ja joka täyttää valintaperusteet ja pyytää sitä kirjallisesti, valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut, valitun tarjoajan nimi sekä hankinnan hinta tai arvo mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään 15 päivän kuluessa asiaa koskevan pyynnön vastaanottamisesta (ks. vastaavasti tuomio 26.4.2018, European Dynamics Luxembourg ja Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-752/15, ei julkaistu, EU:T:2018:233, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41      Käsiteltävässä asiassa on syytä huomauttaa, että komissio toteutti ensimmäisen vaiheen ilmoittaessaan kantajalle 7.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissään seuraavaa: ”Valitettavasti tarjoustanne ei hyväksytty, koska arvioinnin perusteella tarjouksenne ei ollut saaduista tarjouksista hinnaltaan edullisin.”

42      Tarjouksen hylkäämisen perusteita koskeva tieto on riittävä, kun otetaan huomioon, että ainoa ratkaisuperuste oli hinta, kuten ilmenee tarjouspyyntöasiakirjojen IV.1 kohdasta. Näin ollen kantajan tarjouksen hylkäämistä koskevan perustelun ei tarvinnut kattaa muita perusteita.

43      Vaikuttaa lisäksi siltä, että toisessa vaiheessa toimitettavat tiedot – valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut, tarjouskilpailun voittajan nimi sekä hankinnan hinta tai arvo – annettiin samaan aikaan kuin ensimmäiseen vaiheeseen liittyvät tiedot eli 7.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissä. Viimeksi mainitussa sähköpostiviestissä todettiin nimittäin seuraavaa:

”Tarjouspyyntöasiakirjojen IV.1 kohdan ja hankintailmoituksen II.2.5 kohdan mukaisesti suoritetun arvioinnin perusteella sopimuspuoleksi valittiin Omnisecurity SA ‑niminen yhtiö, jonka jättämä tarjous oli hinnaltaan alhaisin ja täytti kaikki tarjouspyyntöasiakirjassa asetetut vaatimukset. Teidän tarjouksenne osoittautui hinnaltaan 48,55 prosenttia valittua tarjousta kalliimmaksi.”

44      Kyseisiin tietoihin sisältyy tarjouskilpailun voittaneen yrityksen nimi, Omnisecurity SA, kuten edellytetään varainhoitoasetuksen 113 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa.

45      On todettava, ettei komissio maininnut nimenomaisesti hankintasopimuksen hintaa 7.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissä eikä myöskään 17.9.päivätyssä sähköpostiviestissä, mutta kantaja saattoi helposti päätellä sen ensimmäisessä sähköpostiviestissä mainitusta hintaerosta, koska tiesi oman hintansa.

46      Valitun tarjouksen ominaisuuksista ja suhteellisista eduista on muistutettava – kuten edellä 42 kohdassa on jo huomautettu – että koska ainoa valintaperuste oli hinta, valitun tarjouksen etu saattoi liittyä ainoastaan hintaeroon. Kuten edellä 43 kohdasta ilmenee, tämä 48,55 prosentin ero mainittiin 7.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissä.

47      Koska 7.9.2018 päivätty sähköpostiviesti sisälsi kaikki varainhoitoasetuksen 113 artiklan 2 ja 3 kohdassa edellytetyt tiedot, siinä annetut tiedot riittivät perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi.

48      Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa seuraavilla kantajan väitteillä.

49      Kantaja arvostelee komissiota ensinnäkin siitä, ettei se ilmoittanut 7.9.2018 ja 17.9.2018 päivätyissä sähköpostiviesteissä niitä valitun tarjouksen kohtia, joissa valittu tarjous poikkesi kantajan tarjouksesta tavalla, joka selittäisi 48,55 prosentin hintaeron.

50      On syytä huomauttaa, ettei kantaja esittänyt tällaista pyyntöä 11.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissään. Ensisijaisesti tämän takia hankintaviranomaista ei voida moittia vastaamatta jättämisestä, sillä hankintaviranomaisen on toimitettava hylätyille tarjoajille ainoastaan varainhoitoasetuksen 113 artiklan 2 ja 3 kohdassa luetellut tiedot.

51      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei myöskään voida edellyttää, että komissio toimittaa tarjoajalle, jonka tarjousta ei ole hyväksytty, yksityiskohtaisen analyysin, jossa vertaillaan kyseisen tarjoajan tarjousta ja valittua tarjousta (ks. tuomio 4.10.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, C‑629/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:617, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Hankintaviranomainen ei ole myöskään velvollinen toimittamaan hylätylle tarjoajalle täydellistä jäljennöstä arviointikertomuksesta (ks. tuomio 4.10.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, C‑629/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:617, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52      Valitun tarjoajan yksikköhintojen paljastaminen olisi lisäksi omiaan haittaamaan kyseisen tarjoajan kaupallisia etuja ja talouden toimijoiden välistä rehellistä kilpailua (ks. vastaavasti tuomio 9.4.2014, CITEB ja Belgo-Metal v. parlamentti, T-488/12, ei julkaistu, EU:T:2014:195, 46 kohta). Varainhoitoasetuksen 113 artiklan 3 kohdan viimeisen alakohdan mukaan hankintaviranomainen voi päättää jättää julkaisematta tietyt tiedot, jotka saattaisivat vahingoittaa kyseisiä etuja.

53      Näin ollen komissiota ei voida moittia siitä, ettei se ilmoittanut 7.9.2018 ja 17.9.2018 päivätyissä sähköpostiviesteissä, mitkä olivat ne valitun tarjouksen kohdat, joiden hinta selitti 48,55 prosentin hintaeron kantajan tarjoukseen nähden.

54      Toiseksi kantaja moittii komissiota siitä, ettei se vastannut 17.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissä kantajan pyyntöihin, jotka koskivat yhtäältä valitun tarjouksen ominaisuuksia ja suhteellisia etuja ja toisaalta sitä, täyttikö tarjouskilpailun voittaja Nedap-koulutusta koskevan perusteen.

55      Valitun tarjouksen ominaisuuksista ja suhteellisista eduista on syytä huomauttaa, ettei kantaja esittänyt tällaista pyyntöä 11.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissä, vaikka se niin väittääkin. Lisäksi edellä 46 kohdasta ilmenee, että komissio toimitti riittävät tiedot ilmoittaessaan 7.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissään kantajalle, että ”kantajan tarjoama hinta oli osoittautunut hinnaltaan 48,55 prosenttia valittua tarjousta kalliimmaksi”.

56      Näin ollen komission ei voida katsoa laiminlyöneen perusteluvelvollisuutensa sillä perusteella, että se ei vastannut 17.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissään kantajan tiedusteluun valitun tarjouksen ominaisuuksista ja eduista.

57      Perusteettomana on pidettävä myös väitettä siitä, että komissio ei vastannut kysymykseen, joka koskee tarjouskilpailun voittajan Nedap-koulutusta ja joka esitettiin tosiasiallisesti 11.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissä.

58      Toisin kuin kantaja väittää, komissio nimittäin totesi 17.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissään, että arviointikomitea oli tutkinut asianmukaisesti, täyttivätkö hakijat valintaperusteet, mukaan lukien tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdassa mainitun perusteen. On siis virheellistä väittää yksinkertaisesti, että komissio ei ole vastannut kantajan kysymykseen tarjouskilpailun voittajan Nedap-koulutuksesta.

59      Siten ei voida katsoa, että komissio on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa siitä syystä, ettei se vastannut 17.9.2018 päivätyssä sähköpostiviestissä kysymykseen siitä, täyttikö tarjouskilpailun voittaja Nedap-koulutusta koskevan perusteen.

60      Tästä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 Toinen kanneperuste, joka koskee tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohtaa

61      Toisessa kanneperusteessa kantaja kyseenalaistaa riidanalaisten päätösten laillisuuden tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohtaan liittyvistä syistä.

62      Tämä kanneperuste jakautuu kolmeen osaan.

–       Ensimmäinen osa, joka koskee tarjouskilpailun voittajan esittämän vakuutuksen sääntöjenmukaisuutta

63      Toisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että asiakirja, jonka tarjouskilpailun voittaja esitti osoittaakseen tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdassa asetetun edellytyksen täyttymisen, ei ole kyseisen määräyksen mukainen.

64      Tältä osin on huomautettava, että – kuten edellä 3 kohdassa todetaan – tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdassa vahvistettiin osan nro 4 osalta vähimmäispätevyysvaatimukseksi se, että ”kohteen päällikkönä” toimivalla teknikolla on ”Nedap-yhtiön myöntämä todistus turvallisuushallinnan ohjelmistoalustaa koskevasta laajasta koulutuksesta”.

65      Saman määräyksen mukaan ehdokkaiden oli osoitettava Nedap-koulutusta koskevan edellytyksen täyttäminen joko esittämällä ”Nedap-yhtiön myöntämä todistus turvallisuushallinnan ohjelmistoalustaa koskevasta koulutuksesta” tai ”valaehtoinen vakuutus, jonka mukaan siinä tapauksessa, että hankintasopimus tehdään, todistus saataisiin viimeistään viiden päivän kuluttua sopimuksen allekirjoittamisesta”.

66      Komissio totesi vastineessaan, että tarjouskilpailun voittaja oli valinnut tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdassa annetun toisen vaihtoehdon ja esittänyt kyseisessä kohdassa tarkoitetun valaehtoisen vakuutuksen.

67      Unionin yleisen tuomioistuimen tiedusteltua asiasta prosessinjohtotoimen yhteydessä komissio toimitti asiakirjan, jonka se katsoi muodostavan kyseisen vakuutuksen. Asiakirjassa todetaan seuraavaa kohteen päällikkönä toimivasta teknikosta, joka vastaisi hankintasopimuksen toteuttamisesta:

”Todistus Nedap-koulutuksesta: Ei ole. Tätä sovellusta ei ole vielä otettu käyttöön Luxemburgissa. Täten todistamme, että hankimme kyseisen todistuksen Nedap-yhtiöltä hyvissä ajoin, jos se osoittautuu myöhemmin tarpeelliseksi.

68      Kantaja väitti ensimmäistä kertaa istunnossa, ettei kyseinen todistus täytä tarjouspyyntöasiakirjoissa asetettuja vaatimuksia. Kantajan mukaan tarjouskilpailun voittajan toimittama asiakirja ei ensinnäkään sisällä ”valaehtoista vakuutusta”. Lisäksi kantaja väittää, ettei asiakirja sisällä minkäänlaista sitoumusta siitä, että kyseinen todistus toimitetaan viiden päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta, vaan siinä vain todetaan ylimalkaisesti, että todistus hankitaan ”hyvissä ajoin, jos se osoittautuu myöhemmin tarpeelliseksi”.

69      Komissio kiistää nämä väitteet ja katsoo, että olisi ollut hieman muodollista vaatia täsmällistä sanamuotoa, joten se saattoi oikeutetusti toistaa jo 7.9.2018 annetussa päätöksessä esittämänsä toteamuksen siitä, että tarjouskilpailun voittajan tarjous ”täytti kaikilta osin tarjouspyyntöasiakirjoissa asetetut vaatimukset”, pyytämättä tältä lisäselvitystä. Komission mukaan tätä kantajan väitettä ei voida ottaa huomioon myöskään siksi, että kantaja vetosi siihen vasta istunnossa eli liian myöhään.

70      Tässä yhteydessä on huomautettava, että työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.

71      Työjärjestyksen 84 artiklan 2 kohdassa määrätään lisäksi, että jos oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joiden vuoksi uuteen perusteeseen vetoaminen on sallittua, tulevat tietoon toisen kirjelmien vaihdon jälkeen tai sen jälkeen, kun on päätetty, ettei toista kirjelmien vaihtoa sallita, kyseessä olevan varsinaisen asianosaisen on vedottava uuteen perusteeseen heti saatuaan tiedon kyseisistä seikoista. Tämän määräyksen mukaan ei ole myöskään mitenkään poissuljettua, että kyseisiä seikkoja olisi voinut ilmetä prosessinjohtotoimen yhteydessä, kuten käsiteltävässä asiassa (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582, 370 kohta ja tuomio 13.12.2016, European Dynamics Luxembourg ja Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-764/14, ei julkaistu, EU:T:2016:723, 48 kohta).

72      Nyt esillä olevassa asiassa on todettava, että komissio toimitti väitetyn valaehtoisen vakuutuksen sisältävän asiakirjan 9.8.2019 vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjelmien vaihdon jälkeen toteuttamaan prosessinjohtotoimeen.

73      Tämän asiakirjan esittämisen jälkeen unionin yleinen tuomioistuin kehotti 24.9.2019 kantajaa esittämään huomautuksensa komission tiedoksi antamista asiakirjoista ja vastauksista.

74      Kantaja ei kuitenkaan esittänyt huomautuksissaan mitään väitteitä kyseisessä kyseiseen asiakirjaan sisältyvän vakuutuksen muodosta tai sisällöstä, minkä se itsekin myönsi istunnossa.

75      Tästä seuraa, ettei kantaja esittänyt kyseistä väitettä heti saatuaan tiedon kyseisestä asiakirjasta, toisin kuin määrätään työjärjestyksen 84 artiklan 2 kohdassa.

76      Tästä syystä väite on jätettävä tutkimatta.

77      Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.

–       Toinen osa, joka koskee tarjouskilpailun voittajan esittämää todistusta

78      Toisen kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, ettei todistus, jonka valittu tarjoaja esitti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, täyttänyt tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdan vaatimuksia. Kantaja väittää ensinnäkin, ettei todistusta toimitettu viiden päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta. Lisäksi kantaja väittää, että kyseinen todistus on peräisin Nedap-yhtiön sijaan eräältä toiselta yhtiöltä, jolla ei ole valtuuksia myöntää tällaisia todistuksia, mikä ilmenee kantajan mukaan sen ja Nedap-yhtiön edustajien välisestä kirjeenvaihdosta.

79      Komissio kiistää tämän väitteen.

80      Tässä yhteydessä on muistutettava, että julkiset hankinnat toteutetaan useassa vaiheessa.

81      Ensin laaditaan tarjouspyyntöasiakirjat, joissa täsmennetään muun muassa valitulta tarjoajalta odotettavat suoritukset, ne valintaperusteet, jotka ehdokkaiden tai tarjoajien on täytettävä voidakseen jättää tarjouksen, sekä ne sopimuksen tekemisen perusteet, joiden mukaan tarjoukset arvioidaan.

82      Toisessa vaiheessa osallistumispyynnön jättäneet ehdokkaat arvioidaan tarjouspyyntöasiakirjoissa mainittujen valintaperusteiden perusteella. Valituilla ehdokkailla on oikeus jättää tarjous.

83      Kolmannessa vaiheessa hankintaviranomainen arvioi saamansa tarjoukset tarjouspyyntöasiakirjoissa vahvistettujen sopimuksen tekemisen perusteiden perusteella ja valitsee niistä yhden sopimuksen allekirjoittamista varten.

84      Tämän jälkeen tarjouskilpailun voittaja aloittaa allekirjoitetun sopimuksen täytäntöönpanon.

85      Kuten näistä toisiaan seuraavista vaiheista ilmenee, kysymys siitä, täyttääkö tarjouskilpailun voittajan sopimuksen tekemisen jälkeen esittämä asiakirja tarjouspyyntöasiakirjojen edellytykset – olettaen, että nämä edellytykset ovat päteviä – ei liity kolmanteen eli sopimuksen tekemisen vaiheeseen, mistä on kyse käsiteltävässä asiassa, vaan se koskee viimeistä vaihetta, jossa on kyse sopimuksen kohteena olevien suoritteiden toteuttamisesta ja joka ei siten liity riidanalaisiin päätöksiin.

86      Tästä syystä tämän kanteen yhteydessä ei ole tarpeen tutkia, täyttikö todistus, jonka valittu tarjoaja esitti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdassa asetetut vaatimukset.

87      Toisen kanneperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä.

–       Kolmas osa, joka koskee tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdan lainvastaisuutta

88      Toisen kanneperusteen kolmannessa osassa kantaja esittää lainvastaisuusväitteen, joka koskee tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohtaan sisältyvää lauseketta, jonka mukaan ehdokkaat voivat valintavaiheessa antaa vakuutuksen siitä, että jos niiden tarjous hyväksytään, ne esittävät Nedap-koulutusta koskevan todistuksen viiden päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta.

89      Kantaja väittää vastauskirjelmässään, että tarjouspyyntöasiakirjoissa annettu mahdollisuus toimittaa Nedap-koulutustodistus vasta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on epälooginen, vaikeasti ymmärrettävissä ja jopa vaarallinen, koska se jättää tilaa oikeudellisia ja teknisiä näkökohtia koskevalle epävarmuudelle ja saattaa aiheuttaa pahoja ongelmia tilanteessa, jossa valittu tarjoaja ei täytäkään tätä edellytystä valintansa jälkeen.

90      Lisäksi kantaja väitti istunnossa, että mainittu lauseke oli epärealistinen, lainvastainen ja epäoikeudenmukainen, koska se antoi hankintaviranomaiselle mahdollisuuden tehdä hankintasopimus sellaisen tarjoajan kanssa, jonka kyvystä toimittaa pyydetty todistus ja siten täyttää hankintasopimus se ei voinut olla varma, ja sulkea pois eräitä muita tarjoajia, joilla tällainen todistus jo oli.

91      Komission mukaan väite on perusteeton ja jätettävä joka tapauksessa tutkimatta, koska siihen on vedottu ensimmäisen kerran vastauskirjelmässä ja sen sanamuoto on liian epätäsmällinen.

92      Tutkittavaksi ottamisesta on syytä muistuttaa, että työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.

93      Käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio antoi tiedon tarjouskilpailun voittajan esittämästä valaehtoisesta vakuutuksesta vasta vastineessaan vastatessaan toiseen kanneperusteeseen.

94      Ennen tätä kantaja ei voinut tietää, millä tavalla valittu tarjoaja oli tosiasiassa osoittanut täyttävänsä Nedap-koulutusta koskevan perusteen: oliko kyseessä valitulle tarjoajalle itselleen myönnetty todistus, alihankkijalle myönnetty todistus, valitun tarjoajan valaehtoinen vakuutus vai kenties alihankkijan valaehtoinen vakuutus.

95      Tässä tilanteessa kantajaa ei voida moittia siitä, että se esitti ensimmäistä kertaa vasta vastauskirjelmässään väitteen III.3.2.B kohdan lainvastaisuudesta siltä osin kuin siinä annettiin ehdokkaille mahdollisuus esittää valintavaiheessa valaehtoinen vakuutus, jonka mukaan ne sitoutuivat siinä tapauksessa, että hankintasopimus tehdään, hankkimaan Nedap-koulutusta koskevan todistuksen viimeistään viiden päivän kuluttua sopimuksen tekemisestä. Kantaja saattoi nimittäin muotoilla väitteensä täsmällisesti ja kohdennetusti vasta sen jälkeen, kun se sai tiedon siitä, mitä keinoa tarjouskilpailun voittaja oli tosiasiallisesti käyttänyt osoittaakseen kyseisen ehdottoman valintaedellytyksen täyttymisen. Tieto siitä, että valittu tarjoaja turvautui tosiasiallisesti valaehtoiseen vakuutukseen, oli tarpeellinen, jotta kantaja saattoi valmistella tehokkaasti tarjouspyyntöasiakirjojen riidanalaista lauseketta koskevan lainvastaisuusväitteensä.

96      Toisesta lainvastaisuusväitteestä on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdassa tarkoitettujen mainintojen ja niiden sisällön on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin (ks. tuomio 25.1.2018, BSCA v. komissio, T-818/14, EU:T:2018:33, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97      Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät ainakin pääpiirteittäin mutta silti johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmästä (ks. tuomio 25.1.2018, BSCA v. komissio, T-818/14, EU:T:2018:33, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

98      Tämä kannekirjelmässä esitettäviä perusteita koskeva sääntö pätee myös vastauksessa esitettyihin uusiin perusteisiin, jos ne perustuvat käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.

99      Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kyseisen väitteen sanamuoto, sellaisena kuin se ilmenee vastauskirjelmästä, on riittävän täsmällinen, jotta komissio ja unionin yleinen tuomioistuin voivat ymmärtää, että ehdokkaalle annettu mahdollisuus osoittaa tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdassa asetetun koulutusedellytyksen täyttyminen valaehtoisella vakuutuksella kyseenalaistetaan siltä osin kuin sen avulla ei voida varmistua siitä, että tarjouskilpailun voittaja täyttää valintaperusteen ennen sopimuksen tekemistä, mikä aiheuttaa riskin siitä, että hankintasopimus tehdään sellaisen tarjoajan kanssa, jolla ei ole teknisiä valmiuksia sopimuksen täyttämiseksi.

100    Näistä syistä tämän kanneperusteen kolmas osa voidaan ottaa tutkittavaksi.

101    Komissio väittää pääasian osalta, että tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohtaan sisältyvää lauseketta on pidettävä pätevänä, koska ehdokkaat voivat sen perusteella esittää valaehtoisen vakuutuksen, jonka mukaan ne sitoutuvat hankkimaan Nedap-koulutustodistuksen viiden päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta siinä tapauksessa, että hankintasopimus tehdään niiden kanssa.

102    Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin talousarviosta peräisin olevat varat on käytettävä tavalla, jolla varmistetaan toimielimille osoitettujen resurssien mahdollisimman tehokas käyttö.

103    Varainhoitoasetuksen 102 artiklan 1 kohdan mukaan unionin talousarviosta kokonaan tai osittain rahoitettavissa julkisissa hankinnoissa on noudatettava avoimuuden, suhteellisuuden, tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteita.

104    Unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli luoda tällä säännöksellä julkisia hankintoja varten puitteet, joissa asianmukaisesti valittujen yritysten tekemiä tarjouksia vertaillaan keskenään sen tarjoajan valitsemiseksi, jolla on parhaat edellytykset täyttää hankintasopimus.

105    Näistä pakottavista vaatimuksista johtuu hankintaviranomaisen velvollisuus tarkistaa viimeistään sopimuksentekohetkellä, täyttääkö parhaan tarjouksen tehnyt tarjoaja tosiasiallisesti tarjouspyyntöasiakirjoissa vaaditut edellytykset.

106    Tätä velvollisuutta ei voida noudattaa, kun tarjouspyyntöasiakirjoissa sallitaan käsiteltävän asian tavoin hankintasopimuksen tekeminen tarjoajan antaman sellaisen ilmoituksen perusteella, johon sisältyy sitoumus täyttää sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen teknistä ja ammatillista pätevyyttä koskeva edellytys, joka on esitetty ”vähimmäisvaatimuksena” kyseisen sopimuksen täyttämiseksi.

107    Täsmentäessään tarjouspyyntöasiakirjoissa, että kyseessä oli vähimmäisvaatimus, hankintaviranomainen katsoi kyseisen todistuksen hankkimisen – ja samalla sen saamiseksi vaaditun koulutuksen suorittamisen – olevan välttämätön edellytys sille, että tarjoaja kykenee täyttämään kyseisen hankintasopimuksen tyydyttävällä tavalla.

108    Tältä osin on korostettava kantajan tavoin, että lausekkeella, jolla mahdollistetaan tarjouspyyntöasiakirjoissa vähimmäisvaatimukseksi asetetun ammatillisen koulutuksen hankkiminen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, loukataan tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se voi johtaa siihen, että hankintasopimus tehdään sellaisen tarjoajan kanssa, joka ei täytä tätä vaatimusta, kun taas muita osallistujia, joilla oli tämä koulutus sopimuksentekohetkellä, ei hyväksytä.

109    Lisäksi hankintasopimuksen tekemisen jälkeen tehty tarkistus siitä, että tarjouskilpailun voittajalla on tosiasiallisesti vaadittu ammatillinen pätevyys sopimuksen täyttämiseksi, merkitsee oikeusvarmuuden vastaisesti sitä, että jos tarjouskilpailun voittaja ei voikaan toimittaa kyseistä todistusta, sopimus irtisanotaan, jolloin on järjestettävä uusi menettely asiaankuuluvan hankintasopimuksen kohteena olevan hankkeen toteuttamiseksi.

110    Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että keskusteluissa esitettiin epäilyksiä yhtäältä sen suhteen, täyttikö asiakirja, jonka tarjouskilpailun voittaja toimitti komissiolle sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, tarjouspyyntöasiakirjoissa asetetut edellytykset, ja toisaalta sen suhteen, oliko tarjouspyyntöasiakirjoissa asetettua viiden päivän määräaikaa noudatettu, sillä tarjouskilpailun voittaja käynnisti tarvittavat menettelyt viidentoista päivän kuluttua ja toimitti pyydetyn todistuksen vasta kahden kuukauden kuluttua.

111    Joka tapauksessa on korostettava, että nimenomaan sovellettavassa lainsäädännössä säädetään velvollisuudesta tarkistaa sopimuksen tekohetkellä, täyttääkö tarjouksen tekijä tarjouspyyntöasiakirjoissa asetetut pätevyysedellytykset.

112    Varainhoitoasetuksen 110 artiklan 1 kohdassa nimittäin säädetään, että sopimukset tehdään edellyttäen, että hankintaviranomainen on tarkistanut, että ehdokas tai tarjoaja esimerkiksi täyttää hankinta-asiakirjoissa vahvistetut valintaperusteet.

113    Tästä säännöksestä seuraa, ettei hankintasopimusta voida tehdä ilman, että ensin on asianmukaisesti tarkistettu ja osoitettu, että tarjoaja täyttää tarjouspyyntöasiakirjoissa asetetut pätevyysedellytykset.

114    Näin ollen on katsottava, että tarjouspyyntöasiakirjojen III.3.2.B kohdassa oleva lauseke on lainvastainen siltä osin kuin siinä sallitaan, että Nedap-koulutusta koskevan edellytyksen täyttyminen tarkistetaan vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen.

115    Komissio esittää tälle kannalle useita vastaväitteitä.

116    Ensinnäkin komissio väittää, että kuten edellä 3 kohdassa todetaan, tarjouspyyntöasiakirjoissa sallittiin se, että kyseisessä lausekkeessa tarkoitetun koulutuksen olemassaolon saattoi osoittaa joko esittämällä itse koulutustodistuksen tai antamalla valaehtoisen vakuutuksen, jonka mukaan kyseinen asiakirja hankitaan viiden päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta. Komission mukaan mahdollisuus esittää kyseinen vakuutus asetettiin siis tarjouspyyntöasiakirjoissa valintaperusteeksi. Se toteaa tarkistaneensa menettelyn päätteeksi, täyttikö hyväksytty tarjous tarjouspyyntöasiakirjaan sisältyvät vaatimukset. Koska tarjouspyyntöasiakirjassa viitattiin mahdollisuuteen esittää tällainen vakuutus, komissio katsoi, että hankintasopimus voidaan tehdä valitun tarjoajan kanssa.

117    Tältä osin on syytä todeta, ettei kantaja kyseenalaista lainvastaisuusväitteessään sopimuspuolen valintaa koskevan päätöksen yhteensopivuutta tarjouspyyntöasiakirjojen kanssa, vaan kyseinen väite koskee tarjouspyyntöasiakirjojen lauseketta, jonka mukaan hankintasopimus voidaan tehdä tarjoajan sellaisen ilmoituksen perusteella, johon sisältyy sitoumus – eli lupaus – siitä, että tarjoaja esittää sopimuksen allekirjoittamisesta todistuksen, joka osoittaa tämän suorittaneen tarvittavan koulutuksen kyseisen hankintasopimuksen toteuttamiselle määritetyn vähimmäispätevyyden hankkimiseksi.

118    Tällainen sitoumus ei ensinnäkään ole riittävän luotettava hankintasopimuksen tekemiseksi olosuhteissa, joilla varmistetaan unionin varojen asianmukaisen käytön vaatima oikeusvarmuus, eikä se myöskään varmista osallistujien yhdenvertaista kohtelua, sillä koulutuksen osoittavan todistuksen toimittamista koskevan sitoumuksen ei voida katsoa vastaavan kyseiseen koulutukseen perustuvaa pätevyyttä objektiivisen vertailun yhteydessä.

119    Toiseksi komissio väittää, että riidanalaisen lausekkeen tarkoituksena oli avata tarjouskilpailu ehdokkaille, joilla ei vielä osallistumishakemuksensa jättämishetkellä ollut Nedap-koulutustodistusta. Lisäksi komissio katsoo, ettei ehdokkaita, joiden tarjousta ei ehkä hyväksyttäisi, voitu pakottaa maksamaan kyseisestä koulutuksesta aiheutuvia kuluja.

120    Tässä yhteydessä on korostettava, ettei hakijoille aiheutuvien kulujen säästäminen voi oikeuttaa poikkeamista yhdenvertaisesta kohtelusta ja oikeusvarmuudesta: sopimus on tehtävä sen yrityksen kanssa, jonka tarjous on taloudellisesti edullisin ja joka on osoittanut teknisen kykynsä sopimuksen täyttämiseen. Jos hankintaviranomainen haluaa lisätä julkisen hankinnan osallistujien lukumäärää, sillä on käytössään sovellettavien sääntöjen ja periaatteiden mukaisia mekanismeja. Hankintaviranomainen voi esimerkiksi asettaa sellaisia tekniseen kykyyn ja ammatilliseen pätevyyteen liittyviä edellytyksiä, jotka suurempi määrä yrityksiä todennäköisesti täyttää.

121    Kolmanneksi komissio väitti istunnossa, että 25.11.2014 annetussa tuomiossa Alfastar Benelux v. neuvosto (T-394/12, ei julkaistu, EU:T:2014:992) unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valintaperusteen tarkistamisen sopimuksen tekemisen jälkeen.

122    On syytä huomauttaa, että tuomio, johon komissio viittaa, koski – kuten komissio itsekin toteaa – hankintaa, jossa yhtenä edellytyksenä oli se, että tarjoajalle on tehty turvallisuusselvitys, joka voitiin kuitenkin korvata ilmoituksella aikomuksesta ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin kyseisen selvityksen saamiseksi (tuomio 25.11.2014, Alfastar Benelux v. neuvosto, T-394/12, ei julkaistu, EU:T:2014:992, 165 kohta).

123    Kyseisessä asiassa kantaja moitti neuvostoa ilmoituksesta, jonka mukaan yritykset saattoivat valintavaiheessa tyytyä esittämään tällaista aikomusta koskevan ilmoituksen, eikä niillä siten ollut velvollisuutta osoittaa, että niiden koko henkilöstölle oli jo tehty varsinainen turvallisuusselvitys tämän vaiheen alkaessa (tuomio 25.11.2014, Alfastar Benelux v. neuvosto, T-394/12, ei julkaistu, EU:T:2014:992, 202 kohta).

124    Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin tutki, oliko aikomusta koskevan ilmoituksen hyväksyminen valintavaiheessa laillista, kun otetaan huomioon oikeuskäytännössä tunnustettu hankintaviranomaisen laaja harkintavalta määrittää ja arvioida ne perusteet, jotka yritysten on täytettävä menettelyn tässä vaiheessa.

125    Nyt käsiteltävässä asiassa on kyse eri asiasta, sillä tarkoituksena ei ole selvittää, voitiinko valaehtoinen vakuutus hyväksyä valintavaiheessa, vaan määrittää, voitiinko tarjouskilpailu ratkaista ja sopimus allekirjoittaa myöhemmin pelkän valaehtoisen vakuutuksen perusteella tarkistamatta, oliko valitulla tarjoajalla tosiasiallisesti tarjouspyyntöasiakirjoissa valintaperusteeksi asetettu tekninen pätevyys.

126    Unionin yleisen tuomioistuimen kanta 25.11.2014 annetussa tuomiossa Alfastar Benelux v. neuvosto (T-394/12, ei julkaistu, EU:T:2014:992), johon komissio viittaa, ei eroa tältä osin tässä tuomiossa esitetystä kannasta, sillä ensin mainitussa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että ”kantajalle oli jo tehty vaadittu selvitys” (ks. kyseisen tuomion 167 kohta) ja tässä vaiheessa oli siten tarkistettu, täyttikö valittu yritys tosiasiallisesti tarjouspyyntöasiakirjoissa vaaditut valmiudet sopimuksen täyttämiseksi.

127    Neljänneksi komissio huomautti, että tarjouspyyntöasiakirjoja laadittaessa Nedap-koulutusta edellyttäviä laitteita ei ollut vielä asennettu hankinnan kohteena olevaan rakennukseen, joten koulutusta ei tarvittu vielä sopimuksen täyttämisen alkuvaiheessa. Tällöin ei ollut myöskään varmaa, asennettaisiinko Nedap-koulutusta edellyttävät laitteet sopimuksen voimassaoloaikana, joten kyseistä koulutusta ei ehkä edes olisi tarvittu.

128    Tässä yhteydessä on riittävää muistuttaa, että julkisia hankintoja koskevien sopimusten on oltava tarjouspyyntöasiakirjoissa mainittujen edellytysten ja vaatimusten mukaisia.

129    Kuten edellä 3 kohdassa todetaan, esillä olevissa tarjouspyyntöasiakirjoissa vaadittiin ”vähimmäispätevyysvaatimuksena”, että ”kohteen päällikkönä” toimivalla teknikolla on todistus laajasta Nedap-koulutuksesta.

130    Kuten edellä 114 kohdassa on todettu, edellä 103 ja 112 kohdassa mainittujen säännösten mukaisesti oli siis tarkistettava ennen tarjouskilpailun ratkaisemista ja hankintasopimuksen allekirjoittamista, täyttikö valittu tarjoaja tämän teknisen vaatimuksen.

131    Edellä esitetyistä syistä komission esittämät väitteet on hylättävä.

132    Näin ollen toisen kanneperusteen kolmas osa on hyväksyttävä ja riidanalaiset päätökset on kumottava ilman, että on tarpeen tutkia muita kantajan esittämiä kanneperusteita.

133    Toisessa vaatimuksessaan kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta määräämään kaikista muista asiassa edellytetyistä oikeudellisista velvoitteista.

134    Tämä pyyntö ei kuitenkaan ole riittävän täsmällinen, eli se on työjärjestyksen 76 artiklan d ja e alakohdan vastainen. Jos lisäksi oletetaan, että viimeksi mainittua vaatimusta on tulkittava siten, että siinä vaaditaan parlamenttia koskevan määräyksen antamista, on muistutettava, että kun kyseessä on perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla nostettu kanne, unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa toimielimille määräyksiä (ks. vastaavasti tuomio 11.7.1996, Bernardi v. parlamentti, T-146/95, EU:T:1996:105, 27 kohta).

 Oikeudenkäyntikulut

135    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

136    Koska komissio on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan komission 7.9.2018 antama päätös hylätä Securitecin tarjous, joka koski rajoitetun tarjouspyyntömenettelyn HR/R1/PR/2017/059 ”Euroopan komission käytössä ja/tai hoidossa Belgiassa ja Luxemburgissa olevien rakennusten turvallisuusjärjestelmien huolto” osaa nro 4, sekä komission 17.8.2018 antama päätös olla antamatta Securitecille sen tämän menettelyn yhteydessä 11.9.2018 pyytämiä täsmennyksiä, kumotaan.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Gervasoni

Nihoul

Martín y Pérez de Nanclares

Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä heinäkuuta 2020.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.