16 päivänä syyskuuta 2013 (*)
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kylpyhuonekalusteiden Belgian, Saksan, Ranskan, Italian, Alankomaiden ja Itävallan markkinat – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hinnankorotusten koordinointi ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Sakot – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Talouskriisi – Vuoden 2002 yhteistyötiedonanto – Sakon määrän alentaminen – Merkittävä lisäarvo
Asiassa T‑412/10,
Roca, kotipaikka Saint-Ouen-l’Aumône (Ranska), edustajanaan asianajaja P. Vidal Martínez,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi F. Castillo de la Torre, A. Antoniadis ja F. Castilla Contreras, sittemmin Castillo de la Torre, Antoniadis ja F. Jimeno Fernández,
vastaajana,
jossa unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan osittain SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/39.092 − Kylpyhuonekalusteet) 23.6.2010 annettu komission päätös K (2010) 4185 lopullinen ja alentamaan kyseisellä päätöksellä kantajalle määrätyn sakon määrää,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit K. Jürimäe (esittelevä tuomari) ja M. van der Woude,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.3.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
− −
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
30 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.9.2010 jätetyllä kannekirjelmällä.
31 Unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja esitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena komissiolle kirjallisen kysymyksen, johon tämä vastasi asetetussa määräajassa.
32 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin kuultiin 6.3.2013 pidetyssä istunnossa.
33 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 ja 2 artiklan siltä osin kuin ne koskevat kantajaa
– alentaa kantajalle määrätyn sakon määrää
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
34 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
− −
1. Vaatimukset, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista
− −
Viides kanneperuste, joka koskee kantajan yhteistyötä
171 Viidennessä kanneperusteessa kantaja katsoo yhtäältä, että komissio loukkasi luottamuksensuojan periaatetta ja teki ilmeisen arviointivirheen vuoden 2002 yhteistyötiedonannon soveltamisessa, koska se ei alentanut kantajan sakkoa vuoden 2002 yhteistyötiedonannon perusteella. Kantaja vaatii toisaalta, että sen sakkoa alennetaan vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan perusteella sen yhteistyön vuoksi. Tätä jälkimmäistä argumenttia on tulkittava siten, että kantaja väittää, että sen sakkoa olisi sen yhteistyön perusteella pitänyt alentaa edellä mainitun kohdan mukaisesti, ja että se moittii näin ollen komissiota siitä, että tämä teki virheen kyseisen kohdan soveltamisessa.
Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen sekä rikkomiset ja virheet vuoden 2002 yhteistyötiedonannon soveltamisessa
172 Kantaja moittii komissiota yhtäältä siitä, ettei tämä alentanut sen sakon määrää siitä huolimatta, että komissio oli ilmoittanut kantajalle 8.12.2006 päivätyllä kirjeellä, että sillä oli oikeus sakon määrän ehdolliseen alentamiseen. Se väittää, että komissio loukkasi luottamuksensuojan periaatetta.
173 Kantaja toisaalta kiistää arvioinnin, jonka mukaan sen toimittamilla tiedoilla sakon alentamista koskevan pyynnön yhteydessä ei ollut merkittävää lisäarvoa. Se väittää tästä lähinnä, että sen sakon alentamista koskevassa pyynnössään toimittamilla tiedoilla oli huomattavaa lisäarvoa, koska ilman kyseisiä tietoja komissio ei olisi voinut osoittaa keraamisia saniteettikalusteita koskenutta rikkomista Ranskassa vuonna 2004. Se väittää lisäksi, ettei se kyseenalaistanut toimitettujen tietojen arvoa yhteistyön puuttumisen vuoksi, koska se ei kiistänyt tosiseikkoja vaan yksinomaan niiden oikeudellisen luokittelun.
174 Komissio kiistää kantajan argumenttien paikkansapitävyyden. Se väittää ensiksi, että kantajan toimittamien tietojen lisäarvoa ei voitu luokitella merkittäväksi. Yhtäältä nimittäin kantajan lausunto oli yleinen, kun taas Ideal Standardin lausunnot olivat konkreettisia ja yksityiskohtaisia. Toisaalta rikkominen voitiin osoittaa useilla taulukoilla, joissa viitattiin tietojenvaihtoon, sekä Ideal Standardin nimenomaisella ja yksityiskohtaisella vahvistuksella, jota tuettiin kokouksen jälkeen laaditulla asiakirjalla. Se väittää toiseksi yhtäältä, että kantaja esitti vastauksessaan väitetiedoksiantoon erittäin yksityiskohtaisia argumentteja, joilla kiistettiin niiden seikkojen todistusarvo, joihin komissio tukeutui, ja erityisesti Ideal Standardin helmikuun 2004 hintasopimusta koskien esittämien seikkojen todistusarvo. Se katsoo toisaalta, että yritys ei voi perustaa sakon alentamista koskevaa pyyntöään tosiseikkoihin, joista komissio ei lopulta katso sen olevan vastuussa, koska kyseisestä yhteistyöstä saatu hyöty näkyy jo siinä, että komissio päättää luopua tietyistä väitteistä, minkä vuoksi kyseisen yrityksen ei katsota olevan vastuussa rikkomisesta tai sille ei määrätä sakkoa.
175 Aluksi on muistutettava edellytyksistä, joiden täyttyessä yritykselle voidaan myöntää sakon alennus vuoden 2002 yhteistyötiedonannon perusteella. Toiseksi on selvitettävä, oliko kantajan sakon alentamista koskevassa pyynnössään esittämillä tiedoilla merkittävä lisäarvo, ennen kuin kolmanneksi mahdollisesti tarkastellaan sitä, saattoiko komissio perustellusti kumota 8.12.2006 päivätyssä kirjeessä tiedoksi annetun päätelmänsä siitä, että kantajalla oli oikeus sakon määrän ehdolliseen alentamiseen.
176 On muistutettava, että komissio määritteli vuoden 2002 yhteistyötiedoksiannossa edellytykset, joiden mukaisesti komission kanssa kartellitutkimuksissa yhteistyötä tekevät yritykset voidaan vapauttaa sakosta tai ne voivat saada alennusta sen sakon määrästä, joka niiden olisi pitänyt maksaa (asia T-343/08, Arkema France v. komissio, tuomio 17.5.2011, Kok., s. II‑2287, 129 kohta).
177 Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 20 kohdan mukaan ”yritykset, jotka eivät täytä [sakkoimmuniteetin] edellytyksiä, voivat saada lievennystä sakkoihin, jotka olisi määrätty muussa tapauksessa”.
178 Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 21 kohdan mukaan ”[sakon lieventämiseksi tiedonannon 20 kohdan perusteella] yrityksen on toimitettava komissiolle epäillystä kilpailusääntöjen rikkomisesta todisteita, joilla on merkittävää lisäarvoa suhteessa komission hallussa jo oleviin todisteisiin, ja sen on lopetettava osallistumisensa epäiltyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen viimeistään siinä vaiheessa, kun se toimittaa todisteet”.
179 Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 22 kohdassa määritellään merkittävän lisäarvon käsite seuraavasti:
”Käsitteellä ’lisäarvo’ viitataan siihen, missä määrin toimitetut todisteet luonteensa ja/tai yksityiskohtaisuutensa vuoksi parantavat komission mahdollisuuksia vahvistaa kyseessä olevat tosiseikat. Arvioidessaan tätä komissio katsoo yleensä kirjallisten todisteiden, jotka ovat peräisin ajankohdalta, jota tosiseikat koskevat, olevan arvokkaampia kuin jälkeenpäin tuotetut todisteet. Samoin kyseessä oleviin tosiseikkoihin suoraan liittyvät todisteet katsotaan yleensä arvokkaammiksi kuin todisteet, jotka liittyvät niihin vain välillisesti.”
180 Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 23 kohdan b alakohdan ensimmäisessä alakohdassa on määrätty kolme vaihteluväliä, joiden mukaisesti sakkoja alennetaan. Yrityksellä, joka ensimmäisenä täyttää tiedonannon 21 kohdan mukaiset edellytykset, on oikeus 30–50 prosentin alennukseen sakosta, toisella yrityksellä 20–30 prosentin alennukseen ja seuraavilla yrityksillä enintään 20 prosentin alennukseen sakosta.
181 Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 23 kohdan b alakohdan toisessa alakohdassa todetaan, että ”sakkojen lievennyksen tason ratkaisemiseksi kussakin näistä ryhmistä komissio ottaa huomioon sen, minä ajankohtana [kyseisen tiedonannon 21 kohdan] mukaiset edellytykset täyttävät todisteet toimitettiin ja missä määrin ne sisälsivät lisäarvoa” ja että ”komissio voi myös ottaa huomioon yrityksen todisteiden toimittamispäivän jälkeisen yhteistyön laajuuden ja jatkuvuuden”.
182 Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon ajatukselle on ominaista se, että yhteistyötiedonannolla tavoiteltuna vaikutuksena on synnyttää kartelleissa epävarmuuden leimaama ilmapiiri kannustamalla kartellien ilmiantamista komissiolle. Kyseinen epävarmuus seuraa juuri siitä, että kartellin jäsenet tietävät, että ainoastaan yksi niistä voi saada sakkoimmuniteetin antamalla ilmi muut kartelliin osalliset ja asettamalla ne siten vaaraan siitä, että niille määrätään sakkoja. Kyseisessä järjestelmässä samaa ajattelutapaa noudattaen yritysten, jotka ryhtyvät tekemään kaikkein nopeimmin yhteistyötä, oletetaan saavan suuremman alennuksen niille muussa tapauksessa määrätyistä sakoista kuin yritysten, jotka alkavat tehdä yhteistyötä hitaammin (asia T-39/06, Transcatab v. komissio, tuomio 5.10.2011, Kok., s. II-6831, 379 kohta).
183 Se, missä järjestyksessä ja miten nopeasti kartellin jäsenet ovat valmiita tekemään yhteistyötä, on siis yksi yhteistyötiedonannolla käyttöön otetun järjestelmän olennaisista tekijöistä (edellä 182 kohdassa mainittu asia Transcatab v. komissio, tuomion 380 kohta).
184 On muistettava, että vaikka komission on perusteltava syyt, joiden nojalla se katsoo, että yritysten yhteistyötä koskevan tiedonannon puitteissa toimittamat seikat merkitsevät myötävaikutusta, joka oikeuttaa tai ei oikeuta määrättävän sakon määrän alentamiseen, on sitä vastoin yritysten, jotka haluavat riitauttaa komission tältä osin tekemän päätöksen, tehtävänä osoittaa, että yritysten vapaaehtoisesti toimittamat tiedot olivat ratkaisevia, jotta komissio saattoi näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkomisen olennaisen osan ja siis tehdä päätöksen, jossa määrätään sakkoja (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-125/07 P, C-133/07 P, C-135/07 P ja C-137/07 P, Erste Group Bank ym. v. komissio, tuomio 24.9.2009, Kok., s. I‑8681, 297 kohta ja edellä 176 kohdassa mainittu asia Arkema France v. komissio, tuomion 135 kohta).
185 Kun alennuksen tarkoitus otetaan huomioon, komissio ei voi sivuuttaa annettujen tietojen hyödyllisyyttä, jota on välttämättä tarkasteltava suhteessa sen hallussa jo oleviin todisteisiin (yhdistetyt asiat, Gütermann ja Zwicky v. komissio, tuomio 28.4.2010, Kok., s. II‑1443, 220 kohta ja edellä 176 kohdassa mainittu asia Arkema France v. komissio, tuomion 136 kohta).
186 Kun yritys yhteistyön puitteissa pelkästään vahvistaa – epätäsmällisemmin eikä yhtä nimenomaisesti – tietyt sellaisista tiedoista, jotka jokin toinen yritys on jo toimittanut ollakseen yhteistyössä komission kanssa, sen yhteistyön asteen – vaikka siitä saattaa olla komissiolle tiettyä hyötyä – ei voida katsoa olevan rinnastettavissa nämä tiedot ensimmäisenä toimittaneen yrityksen yhteistyön asteeseen. Lausunto, jossa pelkästään tietyssä määrin vahvistetaan komissiolla jo oleva lausunto, ei nimittäin helpota komission tehtävää merkittävästi. Sen vuoksi ei näin ollen ole perusteltua alentaa sakkoa yhteistyön perusteella (ks. edellä 176 kohdassa mainittu asia Arkema France v. komissio, tuomion 137 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
187 Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin myös, että kartelliin osalliseksi väitetyn yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden on riitauttanut useampi muu kartelliin osalliseksi katsottu yritys, ei voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita (edellä 130 kohdassa mainittu asia JFE Engineering ym. v. komissio, tuomion 219 kohta; ks. vastaavasti asia T-337/94, Enso-Gutzeit v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok., s. II‑1571, 91 kohta).
188 Lopuksi on todettava, että vaikka olisi katsottava, että komissiolla on harkintavaltaa sille vuoden 2002 yhteistyötiedonannon nojalla toimitettujen tietojen merkittävän lisäarvon tutkimisessa, on kuitenkin niin, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi tukeutua kyseiseen harkintavaltaan perusteena sille, ettei se harjoita komission arvioinnin oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevaa perinpohjaista laillisuusvalvontaa (ks. analogisesti edellä 35 kohdassa mainittu asia Chalkor v. komissio, tuomion 62 kohta).
189 Toiseksi on tarkasteltava kantajan argumentteja, jotka esitettiin tämän tuomion 173 kohdassa, tämän tuomion 176−188 kohdassa esitettyjen huomautusten valossa.
190 Tästä on todettava, että riidanalaisen päätöksen 1291–1293, 1295, 1297, 1299 ja 1300 perustelukappaleessa komissio perusteli kantajan sakon alentamisesta kieltäytymisen lähinnä kolmella seikalla. Ensinnäkin kantajan toimittamista tiedoista, jotka koskivat keraamisiin saniteettikalusteisiin liittynyttä rikkomista Ranskassa vuonna 2004, se huomautti, että yhtäältä Ideal Standard oli jo ilmoittanut sille yksityiskohtaisten tietojen vaihdosta ja muun muassa toimittanut sille taulukoita, joissa esitettiin kesän 2004 myyntitietojen vaihto. Toisaalta kantajan toimittamat tiedot olivat yleisiä eikä niitä tuettu ajankohtaisin todistein ja useat yritykset olivat kiistäneet niiden todistusarvon hallinnollisen menettelyn aikana. Toiseksi kantaja ei toimittanut minkäänlaisia tietoja hanoja, venttiilejä ja niiden kaltaisia laitteita koskevasta rikkomisesta Ranskassa. Sakon alentamista koskevan pyyntönsä jälkeisellä käyttäytymisellään kantaja kolmanneksi vähensi itse toimittamiensa tietojen todistusarvoa tai jopa kielsi sen, minkä vuoksi se ei osoittanut todellista yhteistyöhenkeä.
191 Tämän tuomion 190 kohdassa esitettyjen riidanalaisen päätöksen perustelujen sekä kantajan tämän tuomion 173 kohdassa esittämien argumenttien valossa tässä tilanteessa on ensiksi selvitettävä, oliko kantajan sakon alentamista koskevan pyyntönsä yhteydessä toimittamilla tiedoilla merkittävää lisäarvoa. Toiseksi on tarvittaessa tarkasteltava, onko kantaja toiminut siten, että uskottavuus, joka näillä tiedoilla on katsottava olevan, on vähentynyt, koska se on kyseenalaistanut Ideal Standardin esittämän näytön siten, ettei voida katsoa, että kyseisillä tiedoilla on merkittävää lisäarvoa.
192 Ensiksi on todettava, ettei kantaja kiistä komission päätelmää, jonka mukaan se ei esittänyt minkäänlaisia tietoja rikkomisesta, joka koskee hanoja, venttiilejä ja niiden kaltaisia laitteita Ranskassa. Tässä tilanteessa sen argumenttien tarkastelu on rajattava sen keraamisia saniteettikalusteita Ranskassa koskevasta rikkomisesta esittämien tietojen lisäarvoon.
193 Seuraavaksi on huomattava, että kuten komissio esitti kirjelmissään, keraamisten saniteettikalusteiden osalta ei ole todettu minkäänlaista kilpailusääntöjen rikkomista Ranskassa ajanjaksolla, joka ulottuu vuodesta 1995 vuoden 2004 alkuun, mitä kantaja ei sitä paitsi kiistä. Komission oli näin ollen perusteltua olla alentamatta sakkoa niiden tietojen perusteella, jotka kantaja esitti kyseisestä ajanjaksosta.
194 Tiedoista, jotka kantaja esitti keraamisiin saniteettikalusteisiin liittyneestä rikkomisesta Ranskassa vuonna 2004, on huomautettava, että kuten riidanalaisen päätöksen 556, 583, 584, 587 ja 588 perustelukappaleesta ilmenee, komissio tukeutui neljään todisteeseen: ensiksi Ideal Standardin pyyntöön sakon alentamisesta (riidanalaisen päätöksen 583 perustelukappale), toiseksi Ideal Standardin kyseisen pyynnön liitteenä esittämään taulukkoon (riidanalaisen päätöksen 588 perustelukappale), kolmanneksi kantajan pyyntöön sakon alentamisesta (riidanalaisen päätöksen 556, 587 ja 588 perustelukappale) ja neljänneksi Duravitin väitetiedoksiantoon antamaan vastaukseen (riidanalaisen päätöksen 584 perustelukappale).
195 Lopuksi on todettava, että toisin kuin komissio väittää kirjelmissään, se katsoi riidanalaisessa päätöksessä lähinnä, ettei se voinut perustaa toteamusta keraamisia saniteettikalusteita Ranskassa koskeneesta rikkomisesta vuonna 2004 yksinomaan Ideal Standardin suulliseen lausuntoon tämän sakon alentamista koskevan pyynnön yhteydessä sekä kyseisen pyynnön liitteenä esitettyyn taulukkoon. Riidanalaisen päätöksen 588 perustelukappaleessa komissio nimittäin katsoi seuraavaa:
”Komissio ei ole vahvistanut, että Ideal Standardin [sakon alentamista koskevan] pyyntönsä liitteenä esittämä taulukko voitaisiin luokitella tosiseikkoja koskevaksi ajankohtaiseksi asiakirjaksi. Se on kuitenkin Ideal Standardin yritys esittää mahdollisimman yksityiskohtainen selonteko sen lausunnossa esitetyistä tosiseikoista. Jopa tätä todistetta huomioimatta todisteet vähimmäishintojen koordinoinnista AFICS:n vuoden 2004 helmikuussa pidetyssä kokouksessa voidaan vahvistaa kolmen lausunnon perusteella [eli Ideal Standardin esittämän sakon alentamista koskevan pyynnön, kantajan pyynnön ja lopuksi Duravitin väitetiedoksiantoon antaman vastauksen perusteella].”
196 Yhtäältä on näin ollen todettava, että riidanalaisessa päätöksessä komissio itse tukeutui kantajan sakon alentamista koskevan pyyntönsä yhteydessä esittämiin tietoihin keraamisia saniteettikalusteita Ranskassa vuonna 2004 koskeneen rikkomisen osoittamiseksi. Riidanalaisen päätöksen tarkastelusta ilmenee näin ollen, että kantajan esittämistä tiedoista oli objektiivista hyötyä komissiolle.
197 Toisaalta on todettava, että ilman kantajan esittämiä tietoja komissio ei olisi voinut yksinomaan Ideal Standardin sakon alentamista koskevan pyyntönsä yhteydessä esittämien seikkojen perusteella näyttää toteen keraamisia saniteettikalusteita Ranskassa vuonna 2004 koskenutta rikkomista. Kuten riidanalaisen päätöksen 584 ja 587 perustelukappaleesta ilmenee, vaikka on totta, että Duravit vahvisti vastauksessaan väitetiedoksiantoon, että keskusteluja vähimmäishinnoista oli käyty Ideal Standardin mainitsemassa AFICS:n kokouksessa, on kuitenkin niin, että Duravit myös kyseenalaisti Ideal Standardin esittämän taulukon todistusarvon, kuten ilmenee Duravitin esittämistä suullisista huomautuksista komissiossa 12.11.2007 järjestetyssä kuulemisessa.
198 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että kantajan esittämillä tiedoilla sen sakon alentamista koskevan pyynnön yhteydessä on merkittävää lisäarvoa. Komissio saattoi nimittäin kyseisten tietojen perusteella todeta rikkomisen, joka liittyi keraamisiin saniteettikalusteisiin Ranskassa vuonna 2004, koska niillä vahvistettiin, että hinta-asteikon alapäässä olevien keraamisten saniteettikalusteiden vähimmäishinnoista oli keskusteltu AFICS:n kokouksessa 25.2.2004 (riidanalaisen päätöksen 588 perustelukappale). Komissio oli siis väärässä, kun se kieltäytyi tunnustamasta kantajan sakon alentamista koskevan pyyntönsä yhteydessä esittämän lausunnon merkittävää lisäarvoa ja alentamasta sen sakon määrää tällä perusteella.
199 Edellä 198 kohdassa tehtyä päätelmää ei voida kyseenalaistaa komission argumenteilla, joilla pyritään osoittamaan, ettei kantajan toimittamilla tiedoilla ollut merkittävää lisäarvoa.
200 Yhtäältä komission argumentti, jonka mukaan kantajan sakon alentamista koskevan pyyntönsä tueksi toimittamat tiedot olivat yleisiä, kun taas Ideal Standardin toimittamat tiedot olivat konkreettisia ja yksityiskohtaisia, ei voi menestyä. Ideal Standardin pyyntö, joka koski sakon alentamista vuoden 2002 yhteistyötiedonannon perusteella, ei yksinään riittänyt siihen, että olisi voitu todeta keraamisia saniteettikalusteita koskenut rikkominen Ranskassa vuonna 2004, kun otetaan huomioon erityisesti se, että Ideal Standardin tätä koskevien seikkojen todistusarvo kiistettiin. Lisäksi kantajan toimittamien tietojen yleisluonteisuudesta huolimatta niillä kuitenkin vahvistettiin Ideal Standardin toimittamat seikat ja mahdollistettiin näin ollen se, että komissio saattoi todeta kyseisen rikkomisen. Kuten tämän tuomion 197 kohdasta ilmenee, ilman kantajan toimittamia tietoja komissio ei olisi voinut osoittaa yksinomaan Ideal Standardin sakon alentamista koskevan pyyntönsä yhteydessä esittämien seikkojen perusteella keraamisia saniteettikalusteita koskenutta rikkomista Ranskassa vuonna 2004.
201 Toisaalta komission argumentti, jonka mukaan se olisi voinut näyttää rikkomisen toteen useiden taulukoiden, joissa viitattiin tietojenvaihtoon, sekä Ideal Standardin esittämän nimenomaisen ja yksityiskohtaisen vahvistuksen, jota tukee kokouksen jälkeen laadittu asiakirja, perusteella, on perusteeton. On nimittäin muistutettava, että riidanalaisen päätöksen 588 perustelukappaleessa komissio katsoi lähinnä, ettei se voinut perustaa toteamusta keraamisia saniteettikalusteita Ranskassa vuonna 2004 koskeneesta rikkomista Ideal Standardin suulliseen lausuntoon sen sakon alentamista koskevan pyynnön yhteydessä eikä kyseisen pyynnön liitteenä toimitettuun taulukkoon (ks. edellä 195 kohta).
202 Kaiken edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen 556, 587 ja 588 perustelukappaleet, joista ilmenee, että komissio todella saattoi todeta keraamisia saniteettikalusteita koskeneen rikkomisen Ranskassa vuonna 2004 kantajan esittämien seikkojen perusteella, on katsottava, että komissio teki virheen arvioidessaan niiden seikkojen lisäarvoa, jotka kantaja toimitti sakon alentamista koskevassa pyynnössään, sellaisena kuin sitä arvioitiin hallinnollisen menettelyn päättyessä.
203 Tässä tilanteessa on toiseksi selvitettävä, kyseenalaistiko kantaja sakon alentamista koskevan pyyntönsä jälkeisellä käyttäytymisellään toimittamiensa tietojen lisäarvon, kuten komissio riidanalaisessa päätöksessä ja kirjelmissään lähinnä väitti.
204 Tästä on todettava, että riidanalaisen päätöksen 1300 perustelukappaleessa komissio totesi, että Roca-konserni ”ei ole osoittanut todellista yhteistyöhenkeä [hallinnollisen] menettelyn aikana”, vaan päinvastoin käyttäytynyt tavalla, joka on ”vähentänyt [Roca-konsernin] alun peri esittämän näytön arvoa”.
205 Riidanalaisen päätöksen 1295 perustelukappaleessa täsmennetään lisäksi, että ”[kantaja] ja Laufen [Austria] ovat kumpikin kiistäneet jyrkästi väitetiedoksiannossa kuvaillut tosiseikat (ks. esim. [riidanalaisen päätöksen 360–365 ja 579–582] perustelukappaleet) tällä tavoin kyseenalaistaen merkittävällä tavalla sen käyttäytymisen kilpailunvastaisen luonteen, joka Roca[-konsernin] oli tarkoitus näyttää toteen lausunnoissaan, jotka se antoi [sakon alentamista koskevan] pyyntönsä yhteydessä”. On lisättävä, että kyseisen päätöksen 360–365 perustelukappaleessa esitetään Laufen Austrian vastauksessaan väitetiedoksiantoon esittämät argumentit rikkomista merkitsevästä käyttäytymisestä Itävallan markkinoilla. Saman päätöksen 579–582 perustelukappaleessa esitetään puolestaan Roca-konsernin lausunnot kilpailunvastaisista menettelytavoista, jotka koskevat hanoja, venttiilejä ja niiden kaltaisia laitteita Ranskassa.
206 On lisäksi huomattava, että kyseisen päätöksen 586 perustelukappaleessa komissio vahvisti seuraavaa:
”Roca[-konserni] esittää ristiriitaisen selonteon tosiseikoista. Se vahvistaa vähimmäishintoja koskevan tietojenvaihdon AFICS:ssa 2002–2004 yleisesti, mutta pyrkii saattamaan huonoon valoon Ideal Standardin vahvistavan lausunnon katsomalla, että komission tulisi pohtia sitä, onko mahdollista osoittaa, että vähimmäishintojen koordinointia koskeva näyttö on olemassa. Roca[-konserni] väittää muun muassa, että muut yritykset, jotka esittivät sakon alentamista koskevan pyynnön, eivät ole vahvistaneet kuvausta, jonka Ideal Standard antaa vähimmäishintojen koordinoinnista 25.2.2004 pidetyn kokouksen aikana. [Se] väittää lisäksi, että Ideal Standardin esittämää taulukkoa ei voida pitää ratkaisevana näyttönä. Roca[-konsernin] mukaan kyseinen taulukko osoittaa, että Ideal Standard näyttää sekoittaneen käytännöt Ranskassa käytäntöihin Italiassa (koska asiakirja on italiaksi).”
207 Tämän tuomion 204–206 kohdassa mainituista riidanalaisen päätöksen perustelukappaleista ilmenee siis, että kantajan alun perin toimittamilla tiedoilla ei enää ollut merkittävää lisäarvoa, koska se itse oli aiheuttanut sen, että ne olivat vähemmän hyödyllisiä, kyseenalaistamalla kyseisten tietojen luotettavuuden.
208 Tästä on aluksi huomattava, että sakon alentamista koskevasta pyynnöstä, joka esitettiin 17. ja 20.1.2006 päivätyissä kirjeissä, ilmenee, että sitä ei laadittu koko Roca-konsernin nimissä vaan kantajan ja Laufen-konsernin omissa nimissä sikäli kuin Laufen-konsernin toiminta Ranskassa oli integroitu Roca-konsernin toimintaan. Näin ollen Laufen Austrian lausunnoilla hallinnollisessa menettelyssä on merkitystä sen määrittämiseksi, vähensikö kantaja komissiolle toimittamiensa tietojen lisäarvoa, vain siltä osin kuin ne koskevat Ranskan markkinoilla tapahtuneita kilpailunvastaisia käytäntöjä. Kuten tämän tuomion 205 kohdassa jo todettiin, riidanalaisen päätöksen 360–365 perustelukappaleet, joihin komissio viittaa saman päätöksen 1295 perustelukappaleessa, koskevat kuitenkin yksinomaan Itävallan markkinoita. Näissä perustelukappaleissa ei näin ollen kiistetä millään tavoin tietoja, jotka kantaja toimitti sakon alentamista koskevan pyyntönsä yhteydessä Ranskan markkinoiden osalta.
209 Toiseksi kuten tämän tuomion 205 kohdassa on jo todettu, riidanalaisen päätöksen 579–582 perustelukappaleet koskevat lausuntoja, jotka Roca-konserni teki hanoja, venttiilejä ja niiden kaltaisia laitteita koskevista kilpailunvastaisista käytännöistä Ranskassa. Niillä ei näin ollen voida osoittaa, että kantaja kyseenalaisti lausunnoillaan sen itsensä komissiolle toimittamien seikkojen lisäarvon. Nämä jälkimmäiset seikat liittyivät nimittäin yksinomaan keraamisia saniteettikalusteita Ranskassa koskeneeseen rikkomiseen.
210 Kolmanneksi riidanalaisen päätöksen 586 perustelukappaleessa mainittujen seikkojen, joita komissio kehitteli kirjelmissään, perusteella ei voida katsoa, että kantaja olisi saattanut huonoon valoon tiedot, jotka se oli itse toimittanut. Sekä riidanalaisesta päätöksestä että komission kirjelmistä nimittäin yhtäältä ilmenee, että kantaja vahvisti hinta-asteikon alapäässä olevia keraamisia saniteettikalusteita koskevia minimihintoja koskevan tietojenvaihdon AFICS:ssa muun muassa vuonna 2004, mitä ei ole kiistetty. On toisaalta totta, että kantaja asetti kyseenalaiseksi Ideal Standardin lausunnon, joka koski AFICS:n kokousta 25.2.2004, sekä tämän lausuntonsa tueksi esittämän asiakirjan todistusarvon. On kuitenkin katsottava, että näin tehdessään kantaja tyytyi esittämään komissiolle argumentteja, joilla pyrittiin osoittamaan, ettei pelkästään Ideal Standardin esittämillä seikoilla voitu näyttää toteen keraamisia saniteettikalusteita Ranskassa koskeneen rikkomisen olemassaoloa vuonna 2004, osoittaakseen, että sen itsensä esittämät tiedot sakon alentamista koskevan pyyntönsä yhteydessä olivat tarpeen, jotta komissio voisi näyttää toteen kyseisen rikkomisen, joten niillä oli merkittävää lisäarvoa.
211 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että komissio katsoi virheellisesti riidanalaisen päätöksen 1300 perustelukappaleessa, että kantaja oli sakon alentamista koskevan pyyntönsä jälkeisellä käyttäytymisellään vähentänyt alun perin esittämiensä seikkojen arvoa.
212 Tätä päätelmää ei aseteta kyseenalaiseksi komission tätä koskevilla argumenteilla.
213 Ensinnäkin komission argumentti, jonka mukaan kantaja ei noudattanut yhteistyövelvoitettaan, koska se kiisti sekä Ideal Standardin lausunnon, joka koski AFICS:n kokousta 25.2.2004, että tämän lausuntonsa tueksi esittämän asiakirjan todistusarvon, on perusteeton. On nimittäin katsottava, että kantaja tyytyi kyseenalaistamaan niiden seikkojen riittävyyden, jotka Ideal Standard esitti keraamisia saniteettikalusteita Ranskassa vuonna 2004 koskeneen rikkomisen olemassaolon toteamiseksi. Näin tehdessään se tyytyi esittämään seikkoja, joilla voidaan osoittaa niiden tietojen lisäarvo, jotka se itse esitti sakon alentamista koskevan pyyntönsä yhteydessä.
214 Toiseksi komission argumentti, jonka mukaan yritys ei voi perustaa sakon alentamista koskevaa pyyntöään tosiseikkoihin, joista komissio ei lopulta katso sen olevan vastuussa, on perusteeton. Vaikka on totta, ettei komissio todennut keraamisia saniteettikalusteita koskenutta rikkomista Ranskassa vuodesta 1995 vuoden 2004 alkuun ulottuvalla ajanjaksolla, on kuitenkin niin, että kantajan katsottiin olevan vastuussa keraamisia saniteettikalusteita koskeneesta rikkomisesta Ranskassa vuonna 2004. On muistutettava, että kuten tämän tuomion 198 kohdassa on jo todettu, kantajan toimittamat tiedot todella mahdollistivat sen, että komissio saattoi todeta kyseisen rikkomisen.
215 Viides kanneperuste on näin ollen hyväksyttävä siltä osin kuin se koskee sakon alentamista koskevan kantajan pyynnön virheellistä arviointia.
216 Tässä tilanteessa ei yhtäältä ole enää syytä tarkastella kantajan argumenttia, jonka mukaan komissio loukkasi sen puolustautumisoikeuksia, koska se ei saanut tutustua Duravitin väitetiedoksiantoon antamaan vastaukseen. Kantajan kirjelmistä nimittäin ilmenee, että kyseinen argumentti liittyy olennaisesti komission sen arvioinnin kiistämiseen, jonka mukaan kantaja ei ollut esittänyt tietoja, joilla oli merkittävää lisäarvoa. Kantajan tässä yhteydessä esittämät argumentit kuitenkin hyväksyttiin tämän tuomion 202, 211 ja 215 kohdassa.
217 Koska toisaalta viides kanneperuste hyväksyttiin siltä osin kuin se koskee sakon alentamista koskevan kantajan pyynnön virheellistä arviointia (ks. edellä 215 kohta), ei ole tarpeen tarkastella tämän tuomion 172 kohdassa esitettyä kantajan argumenttia, jonka mukaan komissio loukkasi luottamuksensuojan periaatetta, kun se päätti riidanalaisessa päätöksessä poistaa ehdollisen alennuksen, joka kantajalle oli annettu tiedoksi 8.12.2006 päivätyssä kirjeessä.
218 Tämän tuomion 215 kohdassa todetusta lainvastaisuudesta, joka koskee kantajalle määrätyn sakon määrää, on syytä tehdä päätelmät, kun tarkastellaan kantajan vaatimusta sakon määrän muuttamisesta tämän tuomion 232 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.
Virhe vuoden 2006 suuntaviivojen soveltamisessa
219 Kantaja väittää, että komissio teki virheen, koska se ei alentanut kantajan sakkoa tämän yhteistyön vuoksi vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdassa mainitun lieventävän seikan olemassaolon perusteella.
220 Komissio kiistää kantajan väitteen paikkansapitävyyden.
221 Aluksi on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan neljännestä luetelmakohdasta ilmenee, että komissio sitoutuu sen harkintavallan rajoissa, joka koskee lieventäviä seikkoja, jotka sen on otettava huomioon sakkojen suuruutta määrittäessään, alentamaan sakkoja, kun ”yritys tekee komission kanssa tosiasiallista yhteistyötä, joka ylittää sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan tiedonannon soveltamisalan ja menee yrityksen lakisääteisiä yhteistyövelvoitteita pitemmälle” (edellä 176 kohdassa mainittu asia Arkema France v. komissio, tuomion 168 kohta).
222 Vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan neljännen luetelmakohdan soveltamisesta ei kuitenkaan voi seurata, että vuoden 2002 yhteistyötiedonanto menettää tehokkaan vaikutuksensa. On nimittäin todettava, että kyseisessä tiedonannossa esitetään puitteet sellaisten komission kanssa yhteistyötä tehneiden yritysten palkitsemiselle, jotka osallistuvat tai ovat osallistuneet yhteisöön vaikuttavaan salaiseen kartelliin. Tiedonannon sanamuodosta ja rakenteesta ilmenee siten, että yritysten sakkoja voidaan lähtökohtaisesti alentaa niiden tekemän yhteistyön perusteella vain, kun ne täyttävät kyseisen tiedonannon mukaiset tiukat edellytykset.
223 Jotta vuoden 2002 yhteistyötiedonannon tehokas vaikutus säilyisi, komissio on näin ollen ainoastaan poikkeustapauksissa velvollinen alentamaan yrityksen sakkoja vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan neljännen luetelmakohdan perusteella. Näin on erityisesti silloin, kun yrityksen tekemästä yhteistyöstä on komissiolle objektiivista hyötyä, samalla kun se menee yrityksen lakisääteisiä yhteistyövelvoitteita pitemmälle antamatta sille kuitenkaan oikeutta sakon alennukseen vuoden 2002 yhteistyötiedonannon perusteella. Tällainen hyöty on todettava, kun komissio tukeutuu lopullisessa päätöksessään todisteisiin, jotka yritys on toimittanut sille osana yhteistyötään ja joiden puuttuessa komissio ei olisi pystynyt määräämään seuraamuksia koko kyseessä olevasta rikkomisesta tai sen osasta. (edellä 176 kohdassa mainittu asia Arkema France v. komissio, tuomion 170 kohta).
224 Käsiteltävässä asiassa on yhtäältä muistutettava, että kuten tämän tuomion 202 ja 211 kohdasta ilmenee, komissio katsoi virheellisesti riidanalaisessa päätöksessä, että kantajan sakon alentamista koskevan pyyntönsä yhteydessä toimittamilla tiedoilla ei ollut merkittävää lisäarvoa ja että koska kantaja ei ollut tehnyt todellista yhteistyötä, sen sakkoa ei voitu alentaa vuoden 2002 yhteistyötiedonannon perusteella. Tämän tuomion 223 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan komissio on vain poikkeustapauksissa ja muun muassa, kun yrityksen yhteistyö ei anna oikeutta sakon alentamiseen kyseisen tiedonannon nojalla, velvollinen alentamaan sakkoa vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan neljännen luetelmakohdan perusteella. Kun otetaan huomioon tämän tuomion 211 kohdassa vahvistettu toteamus, jonka mukaan komission piti alentaa kantajan sakkoa vuoden 2002 yhteistyötiedonannon nojalla, on näin ollen katsottava, että sen velvollisuutena ei ollut alentaa kantajan sakkoa kyseisen säännöksen perusteella. Toisaalta on joka tapauksessa todettava, että kantaja ei mainitse minkäänlaista poikkeustapausta, minkä perusteella olisi perusteltua, että komissio tarkastelee sen yhteistyötä kyseisen säännöksen perusteella.
225 On näin ollen katsottava, että kantaja ei ole osoittanut, että komissio teki virheen, kun se ei alentanut kantajan sakkoa vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan neljännen luetelmakohdan perusteella. Sikäli kuin viides kanneperuste perustuu kyseiseen kohtaan, se on näin ollen hylättävä perusteettomana.
226 Edellä esitetyn perusteella viides kanneperuste on hyväksyttävä osittain sikäli kuin kantaja väittää, että komissio teki virheen niiden tietojen lisäarvon arvioinnissa, jotka kantaja esitti sakon alentamista koskevan pyyntönsä yhteydessä, ja se on hylättävä muilta osin.
227 Kantajan esittämien viiden kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, että viides kanneperuste on hyväksyttävä sikäli kuin se koskee virhettä niiden tietojen arvioinnissa, jotka kantaja toimitti sakon alentamista koskevan pyyntönsä yhteydessä, ja se sekä muut kanneperusteet on hylättävä muilta osin.
228 Riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista koskevista vaatimuksista aiheutuvista seurauksista on todettava, että riidanalaisen päätöksen 1 artiklan osalta komissio katsoi kyseisen artiklan 3 kohdassa, että kantaja oli rikkonut SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla 10.12.2002–9.11.2004 rikkomiseen Ranskassa ja Itävallassa. Tästä on todettava, että millään kantajan esittämistä kanneperusteista ei aseteta kyseenalaiseksi tätä toteamusta, joten kyseinen artikla ei ole lainvastainen. Osittaista kumoamista koskevat kyseiset vaatimukset on näin ollen hylättävä sikäli kuin ne koskevat riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 3 kohtaa.
229 Kun otetaan huomioon tämän tuomion 226 ja 227 kohdassa tehty päätelmä, riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 4 kohdan b alakohta on sen sijaan kumottava sikäli kuin komissio vahvisti kantajalle määrätyn sakon määrän tämän yhteistyötä huomioimatta.
230 Koska kantaja vaatii toisella vaatimuksellaan toissijaisesti sille määrätyn sakon määrän alentamista, kyseinen määrä on määritettävä tämän vaatimuksen tarkastelun yhteydessä.
2. Vaatimukset, jotka koskevat kantajalle määrätyn sakon määrän alentamista
231 Kun otetaan huomioon toinen vaatimus, jolla kantaja vaatii toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin alentaa sille määrätyn sakon määrää (ks. tämän tuomion 33 kohta), unionin yleisen tuomioistuimen on täyttä harkintavaltaansa käyttäen tarkasteltava yhtäältä tämän tuomion 202 ja 211 kohdassa esitetyn komission kantajalle määrätyn sakon määrän laskemisessa tekemän virheen seurauksia ja toisaalta sen esittämiä muita argumentteja, joilla unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan alentamaan sille määrätyn sakon määrää.
Seuraukset, jotka aiheutuvat komission virheestä, joka koskee kantajan sakon alentamista koskevan pyyntönsä tueksi esittämän näytön arvon arviointia
232 Sakon alentamista koskevan kantajan pyynnön arvon virheellisestä arvioinnista, joka todettiin tämän tuomion 215 kohdassa, komissio väittää, että jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kantaja oli tuonut merkittävää lisäarvoa ja osoittanut vilpitöntä tai todellista yhteistyötä, sovellettavan alennuksen ei pitäisi ylittää kolmea prosenttia, koska käsiteltävässä asiassa yhteistyö oli laajuudeltaan hyvin suppeaa, sillä se koski vain keraamisia saniteettikalusteita ja Ranskan markkinoita.
233 Tästä on täsmennettävä, että vaikka vuoden 2002 yhteistyötiedonannolla ei vaikuteta siihen, miten unionin tuomioistuimet arvioivat sakon määrän alentamista, kun ne lausuvat täyttä harkintavaltaansa käyttäen, unionin yleinen tuomioistuin katsoo tässä asiassa asianmukaiseksi ottaa siitä vaikutteita sakon määrän uudelleen laskemiseksi muun muassa siksi, että se voi sen avulla ottaa huomioon kaikki tässä asiassa merkitykselliset seikat ja määrätä oikeasuhteiset sakot kaikille asianomaiseen rikkomiseen osallistuneille yrityksille.
234 Tästä on muistutettava, että vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 23 kohdan b alakohdan ensimmäisessä alakohdassa on määrätty kolme vaihteluväliä, joiden mukaisesti sakkoja alennetaan. Yrityksellä, joka ensimmäisenä täyttää tiedonannon 21 kohdan mukaiset edellytykset, on oikeus 30–50 prosentin alennukseen sakosta, toisella yrityksellä 20–30 prosentin alennukseen ja seuraavilla yrityksillä enintään 20 prosentin alennukseen sakosta.
235 Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 23 kohdan b alakohdan toisessa alakohdassa todetaan, että ”sakkojen lievennyksen tason ratkaisemiseksi kussakin näistä ryhmistä komissio ottaa huomioon sen, minä ajankohtana [kyseisen tiedonannon 21 kohdan] mukaiset edellytykset täyttävät todisteet toimitettiin ja missä määrin ne sisälsivät lisäarvoa” ja että ”komissio voi myös ottaa huomioon yrityksen todisteiden toimittamispäivän jälkeisen yhteistyön laajuuden ja jatkuvuuden”.
236 Käsiteltävässä asiassa on todettava aluksi, kuten riidanalaisen päätöksen 1289 perustelukappaleesta ilmenee, että kantaja kuului kolmanteen yritykseen, joka oli jättänyt sakkojen alentamista koskevan pyynnön, Grohen ja sen tytäryhtiöiden sekä Ideal Standardin ja sen tytäryhtiöiden muodostamien yritysten jälkeen, kun taas Masco ja sen tytäryhtiöt saivat sakkoimmuniteetin. Tässä tilanteessa sillä on vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 23 kohdan b alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan oikeus enintään 20 prosentin sakon alennukseen, mitä se ei sitä paitsi kiistä.
237 Seuraavaksi on todettava, että kantajan sakon alentamista koskeva pyyntö esitettiin 17.1.2006 (ks. edellä 9 kohta) eli noin vuosi ja kuusi kuukautta Mascon ja sen tytäryhtiöiden esittämän sakkoimmuniteettipyynnön jälkeen (ks. edellä 5 kohta) ja noin vuosi ja kaksi kuukautta Grohen ja sen tytäryhtiöiden sekä Ideal Standardin ja sen tytäryhtiöiden esittämien sakkojen alentamista koskevien pyyntöjen jälkeen (ks. edellä 7 kohta) mutta ennen väitetiedoksiannon lähettämistä.
238 Lopuksi on huomattava yhtäältä, että kantajan sakon alentamista koskevan pyyntönsä tueksi esittämä lausunto on luonteeltaan yleinen eikä se koske mitään kokousta erityisesti. Kyseisen lausunnon perusteella voitiin toisaalta osoittaa rikkominen vain kahdeksan kuukauden ajalta vuonna 2004 ja yksinomaan keraamisten saniteettikalusteiden ja Ranskan markkinoiden osalta.
239 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, että kaikkien tämän asian olosuhteiden ja erityisesti tämän tuomion 236–238 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella kantajalle on myönnettävä kuuden prosentin eli 402 000 euron alennus sille määrätystä sakosta.
240 Tämän tuomion 239 kohdassa tehdyt päätelmät huomioiden unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa näin ollen kantajalle yhteisvastuullisesti määrättävän sakon kokonaismääräksi 6 298 000 euroa rikkomisesta, johon se osallistui Ranskassa.
− −
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/39.092 − Kylpyhuonekalusteet) 23.6.2010 annetun komission päätöksen K (2010) 4185 lopullinen 2 artiklan 4 kohdan b alakohta kumotaan sikäli kuin Euroopan komissio vahvisti Rocalle yhteisvastuullisesti määrätyn sakon määrän ottamatta huomioon sen yhteistyötä.
2) Rocalle päätöksen K (2010) 4185 lopullinen 2 artiklan 4 kohdan b alakohdassa määrätyn sakon määrä on 6 298 000 euroa.
3) Kanne hylätään muilta osin.
4) Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan 1/3 Rocan oikeudenkäyntikuluista.
5) Roca vastaa 2/3 omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Pelikánová | Jürimäe | Van der Woude |
Julistettiin Luxemburgissa 16. päivänä syyskuuta 2013.
Allekirjoitukset