Asia T‑411/10

(julkaistu otteina)

Laufen Austria AG

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kylpyhuonekalusteiden markkinat Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Itävallassa – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hinnankorotusten koordinointi ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Sakot – Sakkojen määrän laskennasta vuonna 2006 annetut suuntaviivat – Rikkomisen vakavuus – Korjauskertoimet – Lieventävät seikat – Talouskriisi – Tukkumyyjien painostus – Vuoden 2002 yhteistyötiedonanto – Sakon määrän alentaminen – Merkittävä lisäarvo

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.9.2013

Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon määrän alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Edellytykset – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Näiden tytäryhtiöiden yhteistyön arviointi yksilöllisesti

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 20 ja 21 kohta)

Kilpailun alalla komissio on tiedonannossa sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa määritellyt edellytykset, joiden mukaisesti komission kanssa kartellitutkimuksissa yhteistyötä tekevät yritykset voidaan vapauttaa sakosta tai ne voivat saada alennusta sen sakon määrästä, joka niiden olisi pitänyt maksaa. Sakkoaan voi yhteistyötiedonannon nojalla saada alennetuksi yritys, joka tekee sitä koskevan hakemuksen ja joka toimittaa komissiolle epäillystä kilpailusääntöjen rikkomisesta todisteita, joilla on merkittävää lisäarvoa. Näin ollen lähtökohtaisesti ainoastaan sakon alentamista koskevan hakemuksen tehnyt yritys sekä tarvittaessa yhteisöt, joiden nimissä tämä hakemus on esitetty ja jotka tekevät yhteistyötä komission kanssa, voivat saada sakkoaan alennetuksi tällä perusteella.

Komissiolla ei ole velvollisuutta laajentaa yhdelle tytäryhtiölle, joka on esittänyt hakemuksen yhteistyötiedonannon nojalla, myönnettyä sakon alentamista kattamaan sen sisaryhtiötä ainoastaan siitä syystä, että ne kuuluvat yhdessä yhteisen emoyhtiönsä kanssa yhteen yritykseen unionin oikeudessa tarkoitetulla tavalla. Toisin kuin emoyhtiön vastuu, joka on ymmärrettävä puhtaasti sen tytäryhtiön vastuusta johdetuksi ja riippuvaiseksi sekä tytäryhtiön vastuulle liitännäiseksi vastuuksi, kun emoyhtiö ei ole tosiasiallisesti osallistunut kartelliin, tytäryhtiön vastuuta ei nimittäin voida johtaa sen sisaryhtiön vastuusta, koska tämä vastuu on seurausta sen omasta osallistumisesta kartelliin.

Sisaryhtiö voi näin ollen hyötyä toisen samaan yritykseen kuuluvan tytäryhtiön sakon alentamisesta vain, kun yhtäältä sakon alentamista koskeva hakemus on esitetty tämän sisaryhtiön nimissä ja toisaalta sisaryhtiö on tehnyt tosiasiallista yhteistyötä komission kanssa. Tämä tilanne eroaa siis sellaisesta, jossa emoyhtiö esittää omissa nimissään ja tytäryhtiöidensä nimissä sakon alentamista koskevan hakemuksen, koska tällaisessa tilanteessa kaikilla yrityksen unionin oikeudessa tarkoitetulla tavalla muodostavilla yhtiöillä on velvollisuus tehdä yhteistyötä komission kanssa.

(ks. 222 ja 226–229 kohta)