Asia T‑488/13

GEA Group AG

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Kanteen nostamisen määräaika – Alkamisajankohta – Valituslautakunnan päätöksen tiedoksi antaminen faksitse – Faksin vastaanottaminen – Liian myöhään nostettu kanne – Ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen puuttuminen – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 22.1.2015

1.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tiedoksianto – Tiedoksianto faksitse – Määräaikojen laskeminen – Vastaanottamispäivä

(Komission asetuksen N:o 2868/95 1 artikla, 61 säännön 2 kohta, 65 säännön 1 kohta ja 70 säännön 2 kohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Kanteen nostamisen määräajat – Prekluusio – Ennalta arvaamattomat seikat tai ylivoimainen este – Käsite, joka muodostuu objektiivisista ja subjektiivisista osista – Rajat

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toinen kohta)

3.      Tuomioistuinmenettely – Määräaika näytön esittämiseen – Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohta – Soveltamisala – Uusi näyttö, joka esitetään oikeudenkäyntiväitteestä esitetyissä huomautuksissa tai kantajan vastauskirjelmässä, joka koskee ainoastaan kanteen tutkittavaksi ottamista – Tutkittavaksi ottaminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohta)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95, sellaisena kuin se on muutettuna, 61 säännön 2 kohdan mukaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) suorittama tiedoksi antaminen voidaan tehdä lähettämällä telekopiona. Lähettäminen faksitse voi koskea kaikkia SMHV:n päätöksiä ja siten myös valituslautakuntien päätöksiä.

Asetuksen N:o 2868/95 65 säännön, jonka otsikko on ”Tiedoksi antaminen telekopioitse tai muulla teknisellä välineellä”, 1 kohdassa täsmennetään, että ”tiedoksiantoa pidetään annettuna päivänä, jona vastaanottajan faksilaite on vastaanottanut tiedonannon”. Kyseisen asetuksen 70 säännön, jonka otsikko on ”Määräaikojen laskeminen”, 2 kohdassa säädetään lisäksi, että ”jos kyseessä on tiedoksi antaminen, määräaika lasketaan alkavaksi tiedoksi annetun asiakirjan vastaanottamisesta, jollei toisin säädetä”.

Oikeuskäytännössä erotellaan toisistaan yhtäältä toimen antaminen tiedoksi sen adressaatille, mitä edellytetään, jotta tiedoksianto olisi sääntöjenmukainen, ja toisaalta se, että kyseisestä toimesta on tosiasiassa otettu selkoa, mikä ei ole tarpeen, jotta tiedoksiannon voitaisiin katsoa olevan sääntöjenmukainen. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan adressaatille tehdyn tiedoksiannon sääntöjenmukaisuus ei millään tavoin riipu siitä, onko adressaatin sisäisten määräysten mukaan asiassa toimivaltainen henkilö tosiasiassa ottanut päätöksestä selon, vaan päätös katsotaan sääntöjenmukaisesti tiedoksiannetuksi, kun se on toimitettu adressaatilleen ja tällä on ollut tilaisuus ottaa siitä selko. Tiedoksiannon sääntöjenmukaisuutta arvioitaessa huomioon otetaan näin ollen vain sen ulkoinen näkökulma eli sen toimittaminen sääntöjenmukaisesti adressaatille eikä sen sisäistä näkökulmaa, joka liittyy adressaattina olevan yksikön sisäiseen toimintaan.

Tästä seuraa, että määritettäessä tiedoksiannon vastaanottopäivää huomioon on otettava ainoastaan tiedoksiannon ulkoinen näkökulma eli se, että adressaattina oleva yksikkö on muodollisesti ja sääntöjenmukaisesti vastaanottanut toimen, riippumatta siitä, onko tämä yksikkö todella vastaanottanut toimen ja ottanut siitä selkoa. Tätä näkemystä ei muuta muuksi oikeuskäytännössä vahvistettu vaatimus, jonka mukaan tiedoksianto edellyttää, että adressaatilla on täytynyt olla tilaisuus ottaa tiedoksiannetusta toimesta selko. Kyseessä on näet tiedoksiantajan velvollisuus luoda edellytykset sille, että adressaatilla on todella tilaisuus ottaa toimesta selko, eli keinoja koskeva velvollisuus (joka vastaa tiedoksiannon ulkoista näkökulmaa), eikä tämän velvollisuus puuttua kyseisen adressaatin sisäiseen toimintaan sen takaamiseksi, että toimesta otetaan selkoa, eli velvollisuus saavuttaa tietty tulos (joka vastaa tiedoksiannon sisäistä näkökulmaa).

Unionin yleinen tuomioistuin on siten katsonut, että se, että SMHV on toimittanut lähetysraportit, joiden sisältämät seikat antavat niille näyttöarvoa, riitti osoitukseksi siitä, että faksin vastaanottaja oli saanut faksin tiedoksi. Faksilaitteet on näet suunniteltu siten, että kaikista lähettämistä ja vastaanottamista koskevista ongelmista saadaan virheilmoitus, jossa ilmoitetaan lähettäjälle täsmällinen syy sille, miksi faksia ei ole vastaanotettu, siten kuin vastaanottajan faksilaite syyn ilmoittaa, ja että mikäli tällaisesta ongelmasta ei tule ilmoitusta, saadaan viesti, että lähetys on onnistunut. Jos siis virheilmoitusta ei tule ja jos saadaan lähetysraportti, jossa on mainita ”ok”, voidaan olettaa, että lähetetty faksi on saapunut sen vastaanottajalle.

Jos ainoastaan sillä, että riidanalaisesta faksista on otettu selkoa, voitaisiin osoittaa, että kantajan edustaja on vastaanottanut sen, SMHV:n olisi mahdotonta esittää näyttöä päätöksen tosiasiallisesta tiedoksiantamisesta ja päivästä, jona päätöksen adressaatti on saanut sen, vaikka kyseinen päätös olisi annettu asianmukaisesti tiedoksi sen adressaatille. SMHV:n valituslautakuntien päätöksiä koskevan kanteen nostamisen määräajan alkamisajankohta riippuisi satunnaisista olosuhteista, joilla ei olisi mitään tekemistä sen huolellisuuden kanssa, jota SMHV on noudattanut antaessaan päätöksen tiedoksi, vaikka kanteen nostamisen määräajat on vahvistettu nimenomaan tarkoituksena taata oikeusvarmuus.

(ks. 14, 15 ja 19–22 kohta)

2.      Kanteen nostamisen määräajat ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisen kohdan mukaisesti prosessuaalisista määräajoista voidaan poiketa ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen vuoksi ainoastaan täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Ennalta arvaamattoman tapahtuman ja ylivoimaisen esteen käsitteet sisältävät objektiivisen osan, joka liittyy kantajan kannalta epätavallisiin ja kantajasta riippumattomiin seikkoihin, sekä subjektiivisen osan, joka koskee kantajan velvollisuutta suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksilta toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä joutumatta kuitenkaan tekemään kohtuuttomia uhrauksia. Kantajan on erityisesti valvottava huolella menettelyn etenemistä ja muun muassa oltava huolellinen asetettujen määräaikojen noudattamisen osalta. Ylivoimaisen esteen käsitettä ei siten voida soveltaa tilanteessa, jossa huolellinen ja valistunut henkilö olisi objektiivisesti tarkasteltuna voinut välttää kanteen nostamista koskevan määräajan ylittymisen.

Ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen objektiivisesta osasta on todettava, että vaikka kantajan edustajan faksilaitteen toimintahäiriön voidaan katsoa olevan edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu ”epätavallinen seikka”, se ei ole mainitusta edustajasta ”riippumaton seikka”.

Kyseinen laite on näet kantajaa edustavan asianajotoimiston sisäinen väline, josta vain se on vastuussa samalla perusteella kuin se on vastuussa palveluksessaan olevista henkilöistä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhtiön sisäisten lähetysongelmien ei katsota olevan ennalta arvaamattomia seikkoja tai ylivoimainen este. Lisäksi oikeuskäytännössä on katsottu, että sellaisen kolmannen henkilön, jolle asianajotoimisto on antanut tehtäväksi kyseisen toimiston vastuulla olevien toimien toteuttamisen, tekemää virhettä ei voida pitää kantajasta, jota kyseinen asianajotoimisto edustaa, riippumattomana seikkana. Vaikka siis kantajaa edustava asianajotoimisto olisi nyt käsiteltävässä asiassa antanut atk- ja faksilaitteidensa hallinnoinnin ulkopuolisen yhtiön tehtäväksi, mitä se ei ole tehnyt, laitteiston toimintahäiriötä ei voitaisi pitää sen kannalta ulkopuolisena seikkana.

Väite, jonka mukaan kyseinen toimintahäiriö tapahtui ensimmäistä kertaa eikä näin ollen ollut ennakoitavissa, ei tee siitä kantajan edustajan kannalta ulkopuolista seikkaa. Tällä ennakoimattomuudella saattaisi korkeintaan olla merkitystä arvioitaessa asianomaisen mahdollisuutta estää faksilaitteen toimintahäiriötä tapahtumasta, ja sillä saattaa siten olla merkitystä ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen subjektiivisen osan arvioinnissa.

(ks. 26, 27 ja 32–34 kohta)

3.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdassa määrätty kielto vedota näyttöön liian myöhään ei koske oikeudenkäyntiväitteestä esitettyihin huomautuksiin sisältyvää näyttöä eikä kantajan vastauskirjelmään sisältyvää näyttöä, joka on esitetty vastauksena vastineeseen sisältyviin tutkimatta jättämistä koskeviin väitteisiin. Mahdollisuus tarjota uutta näyttöä oikeudenkäyntiväitteestä esitetyissä huomautuksissa on katsottava olevan erottamaton osa kantajan oikeutta vastata vastaajan oikeudenkäyntiväitteessään esittämiin väitteisiin, koska missään menettelyä koskevassa säännössä ei edellytetä, että kantajan olisi esitettävä kanteensa tutkittavaksi ottamista koskevaa näyttöä jo kannekirjelmässä.

(ks. 30 kohta)