UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
27 päivänä tammikuuta 2021 (*)
Ympäristö – Direktiivi 2010/75/EU – Teollisuuden päästöt – Täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/1442 – Suuret polttolaitokset – Parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevat päätelmät – SEU 16 artiklan 4 ja 5 kohta – Siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 2 ja 3 kohta – Lain ajallinen soveltaminen – Komitologia
Asiassa T-699/17,
Puolan tasavalta, asiamiehinään B. Majczyna ja D. Krawczyk,
kantajana,
jota tukevat
Bulgarian tasavalta, asiamiehinään E. Petranova ja T. Mitova,
ja
Unkari, asiamiehenään M. Fehér,
väliintulijoina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään Ł. Habiak, K. Herrmann ja R. Tricot,
vastaajana,
jota tukevat
Belgian kuningaskunta, asiamiehenään M. Jacobs,
Ranskan tasavalta, asiamiehinään J. Traband ja A.-L. Desjonquères,
ja
Ruotsin kuningaskunta, asiamiehinään C. Meyer-Seitz, H. Shev, L. Zettergren ja A. Alriksson,
väliintulijoina,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien vahvistamisesta suuria polttolaitoksia varten 31.7.2017 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/1442 (EUVL 2017, L 212, s. 1).
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins sekä tuomarit V. Kreuschitz (esittelevä tuomari), Z. Csehi, G. De Baere ja G. Steinfatt,
kirjaaja: hallintovirkamies R. Ūkelytė,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 17.9.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien hyväksymismenettely
1 Parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevat päätelmät (jäljempänä BAT-päätelmät) otetaan teollisuuspäästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (EUVL 2010, L 334, s. 17) 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti lähtökohdaksi polttolaitosten käyttöedellytyksiä vahvistettaessa.
2 BAT-päätelmät on hyväksytty kahdessa vaiheessa direktiivin 2010/75 13 artiklan ja direktiivissä 2010/75 tarkoitetuista tiedonkeruuta ja BAT-vertailuasiakirjojen laatimista ja niiden laadun varmistamista koskevista ohjeista 10.2.2012 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2012/119/EU (EUVL 2012, L 63, s. 1) liitteen mukaisesti.
3 Ensi vaiheessa laaditaan parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskeva tekninen vertailuasiakirja (jäljempänä BREF-asiakirja) sen jälkeen, kun on vaihdettu tietoja Euroopan komission, jäsenvaltioiden, asianomaisten alojen ja ympäristönsuojelua edistävien valtiosta riippumattomien järjestöjen kesken. Tässä yhteydessä tekninen työryhmä laatii BREF-asiakirjaa koskevat asiakirjat ottamalla huomioon tiettyä alaa koskevasta tietojenvaihdosta saadut tulokset. Lopullinen ehdotus BREF-asiakirjaksi lähetetään direktiivin 2010/75 13 artiklan 3 kohdan nojalla perustetulle foorumille, joka antaa lausuntonsa BREF-asiakirjan ehdotetusta sisällöstä teknisellä tasolla tapahtuneen työskentelyn päätyttyä.
4 Komissio esittää toisessa vaiheessa direktiivin 2010/75 75 artiklalla perustetulle ja jäsenvaltioiden edustajista koostuvalle komitealle (jäljempänä komitea) direktiivin 2010/75 13 artiklan 5 kohdan ja 75 artiklan 2 kohdan mukaisesti ehdotuksen BAT-päätelmiä koskevaksi täytäntöönpanopäätökseksi. Komitea antaa yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16.2.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (EUVL 2011, L 55, s. 13) 5 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen lausuntonsa komission ehdotuksesta täytäntöönpanopäätökseksi SEU 16 artiklan 4 ja 5 kohdassa määrätyllä määräenemmistöllä. Jos kyseinen lausunto on puoltava, komissio antaa täytäntöönpanopäätöksen, jolla BAT-päätelmät vahvistetaan.
Sovellettavat määräenemmistöä koskevat säännökset
5 SEU 16 artiklan 4 ja 5 kohdassa määrätään seuraavaa:
”4. Määräenemmistöön tarvitaan 1 päivästä marraskuuta 2014 alkaen vähintään 55 prosenttia neuvoston jäsenistä; siihen on kuuluttava vähintään viisitoista jäsentä, jotka samalla edustavat jäsenvaltioita, joiden yhteenlaskettu väestö on vähintään 65 prosenttia unionin väestöstä.
Määrävähemmistössä on oltava vähintään neljä neuvoston jäsentä; muussa tapauksessa katsotaan, että on saavutettu määräenemmistö.
Muut määräenemmistöpäätöksentekoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan [SEUT] 238 artiklan 2 kohdassa.
5. Määräenemmistön määrittelyyn 31 päivään lokakuuta 2014 sovellettavat ja 1 päivästä marraskuuta 2014 31 päivään maaliskuuta 2017 sovellettavat siirtymämääräykset vahvistetaan siirtymämääräyksiä koskevassa pöytäkirjassa.”
6 Siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) (EUVL 2016, C 202, s. 321; jäljempänä pöytäkirja N:o 36) 3 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. [SEU] 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti määräenemmistön määrittelyä Eurooppa-neuvostossa ja neuvostossa koskevat mainitun kohdan ja [SEUT] 238 artiklan 2 kohdan määräykset tulevat voimaan 1 päivänä marraskuuta 2014.
2. Kun ratkaisu on 1 päivän marraskuuta 2014 ja 31 päivän maaliskuuta 2017 välisenä aikana tehtävä määräenemmistöllä, neuvoston jäsen voi pyytää, että ratkaisu tehdään 3 kohdassa määritellyllä määräenemmistöllä. Tällöin sovelletaan 3 ja 4 kohtaa.
3. Seuraavat määräykset ovat voimassa 31 päivänä lokakuuta 2014, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [SEUT] 235 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamista:
Kun Eurooppa-neuvoston ja neuvoston ratkaisun edellytyksenä on määräenemmistö, jäsenten äänet painotetaan seuraavasti:
Belgia | 12 |
Bulgaria | 10 |
Tšekki | 12 |
Tanska | 7 |
Saksa | 29 |
Viro | 4 |
Irlanti | 7 |
Kreikka | 12 |
Espanja | 27 |
Ranska | 29 |
Kroatia | 7 |
Italia | 29 |
Kypros | 4 |
Latvia | 4 |
Liettua | 7 |
Luxemburg | 4 |
Unkari | 12 |
Malta | 3 |
Alankomaat | 13 |
Itävalta | 10 |
Puola | 27 |
Portugali | 12 |
Romania | 14 |
Slovenia | 4 |
Slovakia | 7 |
Suomi | 7 |
Ruotsi | 10 |
Yhdistynyt kuningaskunta | 29 |
Kun ratkaisu on perussopimusten nojalla tehtävä komission ehdotuksesta, sen edellytyksenä on vähintään 260 puoltavaa ääntä, jotka edustavat jäsenten enemmistöä. Muissa tapauksissa ratkaisun edellytyksenä on vähintään 260 puoltavaa ääntä, jotka edustavat ainakin kahta kolmasosaa jäsenistä.
Eurooppa-neuvoston tai neuvoston jäsen voi pyytää, että Eurooppa-neuvoston tai neuvoston hyväksyessä säädöksen määräenemmistöllä tarkistetaan, että määräenemmistön muodostavat jäsenvaltiot edustavat vähintään 62:ta prosenttia unionin koko väestöstä. Jos osoittautuu, että tämä ehto ei täyty, kyseessä olevaa säädöstä ei hyväksytä.
4. Kun kaikki neuvoston jäsenet eivät perustamissopimusten mukaisesti osallistu äänestykseen, eli tapauksissa, joissa viitataan [SEUT] 238 artiklan 3 kohdan mukaisesti määriteltyyn määräenemmistöön, määräenemmistöllä tarkoitetaan 31 päivään lokakuuta 2014 asti yhtä suurta osuutta kyseisten neuvoston jäsenten painotetuista äänistä ja yhtä suurta osuutta kyseisten jäsenten määrästä sekä tarvittaessa yhtä suurta prosentuaalista osuutta asianomaisten jäsenvaltioiden väestöstä kuin tämän artiklan 3 kohdassa on määrätty.”
7 Asetuksen N:o 182/2011 5 artiklassa säädetään muun muassa seuraavaa:
”1. Jos sovelletaan tarkastelumenettelyä, komitea antaa lausuntonsa [SEU] 16 artiklan 4 ja 5 kohdassa ja, soveltuvissa tapauksissa, [SEUT] 238 artiklan 3 kohdassa määrätyllä enemmistöllä, kun on kyse säädöksistä, jotka hyväksytään komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainituissa artikloissa määrätyin tavoin.
2. Jos komitea antaa puoltavan lausunnon, komissio hyväksyy ehdotuksen täytäntöönpanosäädökseksi.
– –”
Asian tausta
8 Komissio esitti komitean puheenjohtajan ominaisuudessa komitealle direktiiviin 2010/75 nojalla 9.3.2017 ehdotuksen täytäntöönpanopäätökseksi, jolla suuria polttolaitoksia koskevat BAT-päätelmät vahvistettiin.
9 Komissio kutsui 23.3.2017 päivätyllä kirjeellä komitean jäsenet 28.4.2017 pidettävään kokoukseen. Tämän kokouksen tarkoituksena oli äänestää kyseistä täytäntöönpanopäätösehdotusta koskevasta lausunnosta. Tähän kirjeeseen oli liitetty ehdotus esityslistaksi.
10 Puolan tasavalta pyysi 30.3.2017, että komitea äänestäisi mainittua täytäntöönpanopäätösehdotusta koskevasta lausunnosta pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen äänestyssääntöjen mukaisesti.
11 Euroopan unionin neuvoston oikeudellinen yksikkö lähetti 4.4.2017 jäsenvaltioiden pysyvien edustajien komitealle lausunnon, jossa todetaan lähinnä, että jotta säädösehdotuksesta voidaan äänestää ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa sovellettavien sääntöjen mukaisesti, jäsenvaltion on esitettävä tätä koskeva pyyntö viimeistään 31.3.2017 ja myös pyynnön kohteena oleva äänestys on järjestettävä ennen kyseistä ajankohtaa.
12 Komission ympäristön pääosasto hylkäsi Puolan tasavallan 30.3.2017 esittämän pyynnön 10.4.2017 sillä perusteella, että lausunnosta oli määrä äänestää 28.4.2017 eli pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetun 31.3.2017 päättyneen määräajan jälkeen.
13 Komitean kokous, jossa sen jäsenet äänestivät muutetusta täytäntöönpanopäätösehdotuksesta annettavasta lausunnosta, pidettiin 28.4.2017. Äänestys järjestettiin soveltamalla äänestyssääntöjä, jotka on vahvistettu SEU 16 artiklan 4 kohdassa eikä pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa. Äänestyksen jälkeen komitea antoi ehdotuksesta puoltavan lausunnon, jonka puolesta äänesti 20 jäsenvaltiota, jotka edustivat 65,14:ää prosenttia väestöstä ja 71,43:a prosenttia mainitun komitean jäsenistä. Kahdeksan jäsenvaltiota, muun muassa Puolan tasavalta, äänestivät ehdotusta vastaan.
14 Komissio antoi tämän äänestyksen jälkeen 31.7.2017 direktiivin 2010/75 mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien vahvistamisesta suuria polttolaitoksia varten komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2017/1442 (EUVL 2017, L 212, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös).
15 Riidanalaisessa päätöksessä määrätään suurille polttolaitoksille – eli laitoksille, joiden nimellislämpöteho on käytetystä polttoainetyypistä riippumatta vähintään 50 megawattia (MW) – parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikkoihin liittyvät päästötasot (jäljempänä BAT-päästötasot) muun muassa typen oksidien (NOx), elohopean (Hg) ja kloorivedyn (HCl) päästöjen osalta.
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
16 Puolan tasavalta nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.10.2017 jättämällään kannekirjelmällä.
17 Unkari toimitti 4.1.2018 ja Bulgarian tasavalta 15.1.2018 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen Puolan tasavallan vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston (aiempi kokoonpano) puheenjohtaja hyväksyi kyseiset väliintulohakemukset 19.2.2018 antamallaan määräyksellä.
18 Belgian kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta toimittivat 16.1. ja 25.1.2018 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi kyseiset väliintulohakemukset 19.2. ja 21.2.2018 antamillaan määräyksillä.
19 Väliintulijat toimittivat kirjelmänsä ja varsinaiset asianosaiset toimittivat näitä koskevat huomautuksensa asetetuissa määräajoissa.
20 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti siirsi asian unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 27 artiklan 3 kohdan nojalla 11.3.2019 tekemällään päätöksellä toiselle esittelevälle tuomarille, joka oli määrätty kolmanteen jaostoon (aiempi kokoonpano).
21 Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin työjärjestyksen 27 artiklan 5 kohdan nojalla, esittelevä tuomari määrättiin kolmanteen jaostoon (uusi kokoonpano), jonka käsiteltäväksi nyt käsiteltävä asia tämän vuoksi siirrettiin.
22 Unionin yleinen tuomioistuin päätti kolmannen jaoston (uusi kokoonpano) ehdotuksesta siirtää asian työjärjestyksen 28 artiklan nojalla laajennetulle ratkaisukokoonpanolle.
23 Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksen perusteella aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen, ja se esitti työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisina prosessinjohtotoimina varsinaisille asianosaisille kirjallisia kysymyksiä ja kehotti näitä asianosaisia lausumaan kirjallisesti tietyistä oikeusriitaan liittyvistä kysymyksistä. Varsinaiset asianosaiset vastasivat näihin kysymyksiin asetetussa määräajassa.
24 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 17.9.2020 pidetyssä istunnossa.
25 Puolan tasavalta, jota Bulgarian tasavalta ja Unkari tukevat, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
26 Komissio, jota Belgian kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta tukevat, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa Puolan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
27 Puolan tasavalta vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.
28 Ensimmäisen kanneperusteen mukaan määräenemmistöä koskevia määräyksiä on rikottu. Puolan tasavalta katsoo, että riidanalainen päätös olisi pitänyt antaa sen tätä koskeneen pyynnön johdosta ja pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 ja 3 kohdan perusteella Nizzan sopimuksessa vahvistettujen määräenemmistösääntöjen eikä Lissabonin sopimuksessa vahvistettujen määräenemmistösääntöjen mukaisesti.
29 Puolan tasavalta katsoo toisessa ja kolmannessa kanneperusteessaan, että riidanalaisessa päätöksessä suurille polttolaitoksille typen oksidien (NOx), elohopean (Hg) ja kloorivedyn (HCl) päästöjen osalta asetetut BAT-päästötasot sekä tietyt suuriin polttolaitoksiin, joiden vuosikäyttöaika on alle 1 500 tuntia, sovellettavat BAT-päästötasot on vahvistettu virheellisten ja ei-edustavien tietojen perusteella ja että niillä loukataan suhteellisuusperiaatetta.
30 Puolan tasavalta riitauttaa neljännessä ja viidennessä kanneperusteessaan riidanalaisessa päätöksessä tietyille saaristoalueille myönnetyn poikkeuksen, joka koskee BAT-päästötason soveltamista moottoreihin, joissa käytetään raskasta polttoöljyä tai dieselöljyä, lainmukaisuuden.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan SEU 16 artiklan 4 ja 5 kohdan sekä pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 ja 3 kohdan määräyksiä on rikottu
31 Puolan tasavalta, jota Unkari tukee, katsoo, että riidanalainen päätös on annettu rikkomalla SEU 16 artiklan 4 ja 5 kohdassa sekä pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja määräenemmistöäänestystä koskevia sääntöjä. Se katsoo pääasiallisesti, että on riittävää, että jäsenvaltio esittää soveltamista koskevan pyynnön mainitun pöytäkirjan 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetussa määräajassa eli 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana, jotta kyseisen pöytäkirjan 3 artiklan 3 kohdassa määrättyjä määräenemmistösääntöjä voidaan soveltaa. Koska Puolan tasavalta esitti tällaisen pyynnön 30.3.2017, kyseisiä määräenemmistösääntöjä olisi pitänyt soveltaa silloin, kun komiteassa äänestettiin 28.4.2017 riidanalaista päätöstä koskevasta ehdotuksesta. Unkari lisää, että mainitun ehdotuksen hyväksymisen edellyttämää äänimäärää ei olisi voitu saavuttaa ja että äänestys olisi näin ollen johtanut toiseen lopputulokseen, jos mainittuja sääntöjä olisi sovellettu.
32 Komissio, jota Belgian kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta tukevat, vastaa pääasiallisesti, että pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdassa määritelty ajanjakso kattaa sekä ajankohdan, jona neuvoston jäsenen on esitettävä pyyntönsä, että äänestyksen ajankohdan. Sen mukaan kyseisessä määräyksessä määrätään SEU 16 artiklan 4 kohdassa vahvistettua yleissääntöä koskevasta poikkeuksesta, ja sitä on tämän vuoksi tulkittava suppeasti. Pöytäkirjaan N:o 36 sisältyvien siirtymämääräysten aineellinen soveltamisala vahvistetaan ratkaisevalla tavalla SEU 16 artiklan 5 kohdassa, ja sen sekä pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ilmenee selkeästi, että pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa määriteltyä määräenemmistöä sovelletaan vain 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana järjestettävissä äänestyksissä. Komissio katsoo, että Puolan tasavallan esittämä lähestymistapa merkitsisi sen myöntämistä, että määräenemmistön määritelmää koskevien siirtymämääräysten soveltaminen riippuisi vain yhden ainoan jäsenvaltion yksipuolisesta päätöksestä ja että niitä voitaisiin soveltaa rajoittamattoman ajan, mikä veisi SEU 16 artiklan 4 kohdalta ja komiteamenettelyltä niiden tehokkaan vaikutuksen ja johtaisi oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen. Komissio täsmentää, että siirtymäajan pituuden on oltava tiedossa ennakolta ja että perussopimuksen laatijat ovat määrittäneet sen selkeästi.
33 Unionin yleistä tuomioistuinta pyydetään nyt käsiteltävän kanneperusteen yhteydessä lausumaan pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan ulottuvuudesta ja konkreettisemmin siitä, onko riittävää, että jäsenvaltio esittää pyynnön mainitun artiklan 3 kohdassa vahvistettujen määräenemmistösääntöjen soveltamisesta 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana, jotta näitä määräenemmistösääntöjä, jotka vastaavat Nizzan sopimuksen määräenemmistöä, voidaan soveltaa, vai onko tarpeen, että myös päätös tehdään kyseisen ajanjakson aikana.
34 Tässä yhteydessä on muistettava, että unionin oikeussäännön tulkinta edellyttää, että huomioon otetaan paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys, johon se kuuluu, sekä sen toimen tavoitteet ja päämäärät, jonka osa se on. Unionin oikeussäännön syntyhistoriasta voi myös ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja (tuomio 25.6.2020 A ym. (Tuuliturbiinit Aalterissa ja Nevelessä), C-24/19, EU:C:2020:503, 37 kohta). Pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohtaa on siten tulkittava sanamuodon mukaisesti, kontekstuaalisesti, teleologisesti ja historiallisesti. Tässä asiayhteydessä on otettava huomioon se, että unionin oikeuden tekstit laaditaan usealla kielellä ja että kaikki kieliversiot ovat todistusvoimaisia; tämän takia kieliversioiden vertailu voi olla tarpeen (ks. tuomio 14.7.2016, Latvia v. komissio, T-661/14, EU:T:2016:412, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Sanamuodon mukaisen tulkinnan osalta asianosaiset ovat ensinnäkin yhtä mieltä siitä, ettei pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan sanamuoto poista epäilyksiä siitä, mikä kyseisen määräyksen täsmällinen ulottuvuus on. Sanamuodosta, jonka mukaan on niin, että jos ”ratkaisu on 1 päivän marraskuuta 2014 ja 31 päivän maaliskuuta 2017 välisenä aikana tehtävä määräenemmistöllä, neuvoston jäsen voi pyytää, että ratkaisu tehdään 3 kohdassa määritellyllä määräenemmistöllä”, ei ilmene, onko mainittu ratkaisukin tehtävä kyseisen ajanjakson kuluessa.
36 Pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan muutkaan kieliversiot eivät poista mainitun määräyksen täsmällistä ulottuvuutta koskevia epäilyksiä.
37 Toiseksi kyseessä olevan määräyksen sanamuotoa ei voida selventää myöskään sen historiallisen tulkinnan perusteella. Tässä yhteydessä on todettava, että Lissabonin sopimus, jolla määräenemmistön laskentaa koskevia sääntöjä muutettiin, hyväksyttiin hallitustenväliselle konferenssille, joka oli kutsuttu koolle tarkoituksena laatia ehdotus EU-sopimuksen ja EY:n perustamissopimuksen muuttamisesta, annetun valtuutuksen perusteella. Tämän valtuutuksen sanamuodossa todetaan, että ”kun päätös on 31 päivään maaliskuuta 2017 saakka ulottuvana siirtymäaikana tehtävä määräenemmistöllä, neuvoston jäsen voi pyytää, että päätös tehdään nykyisen EY:n perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa määritellyn kaltaisella määräenemmistöllä” (Brysselissä 21.6. ja 22.6.2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmiin sisältyvän valtuutuksen 13 kohta, 11177/1/07 REV 1, liite I, s. 18). Koska tämän valtuutuksen sanamuoto on hyvin lähellä pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan sanamuotoa, edellä 35 kohdassa mainittua tulkinnanvaraisuutta ei voida sen avulla poistaa, kuten komissio perustellusti väittää. Aivan kuten Puolan tasavalta esittää, kyseisestä asiakirjasta ei kuitenkaan ilmene, että äänestys, jossa sovelletaan Nizzan sopimuksen sääntöjä, olisi pitänyt järjestää ennen 1.4.2017.
38 Kolmanneksi teleologisen tulkinnan osalta on muistutettava, että pöytäkirjan N:o 36 johdanto-osan ainoan perustelukappaleen mukaan sen tavoitteena on ”siirtyminen Lissabonin sopimusta aiemmin sovellettavien perussopimusten institutionaalisista määräyksistä mainitun sopimuksen toimielinjärjestelmää koskeviin määräyksiin”.
39 Pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltiolle annetaan tässä tarkoituksessa oikeus pyytää 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa määritellyn määräenemmistön, joka vastaa Nizzan sopimuksen määräenemmistöä, soveltamista, mitä asianosaiset eivät sitä paitsi ilmeisesti kiistä.
40 Asianosaisten näkemykset eroavat sitä vastoin toisistaan siltä osin kuin kyse on siitä, onko myös äänestys järjestettävä tämän saman ajanjakson kuluessa. Jäsenvaltioille pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdassa annettu oikeus pyytää, että äänestys suoritetaan kyseisessä artiklassa täsmennetyn ajanjakson kuluessa Nizzan sopimuksen sääntöjen mukaisella määräenemmistöllä, merkitsee välttämättä sitä, että kun jäsenvaltio on esittänyt tällaisen pyynnön, äänestys järjestetään näitä samoja sääntöjä soveltaen ja että näin on silloinkin, jos kyseinen äänestys järjestetään 31.3.2017 jälkeen. Ainoastaan tällä tulkinnalla voidaan nimittäin varmistaa se, että jäsenvaltio voi käyttää mainittua oikeutta tehokkaasti koko kyseisen ajanjakson aikana ja vahvistetun määräajan viimeiseen päivään saakka.
41 Muunlainen tulkinta veisi siltä, että ajanjakso 1.11.2014–31.3.2017 on nimenomaisesti vahvistettu kyseessä olevan oikeuden käyttämistä varten, tehokkaan vaikutuksen, ja sillä lyhennettäisiin merkittävästi sitä määräaikaa, jonka kuluessa jäsenvaltio voisi tosiasiallisesti pyytää äänestystä Nizzan sopimuksen sääntöjä soveltaen. Siitä nimittäin seuraisi se, että kyseisen ajanjakson lopussa esitetty pyyntö olisi käytännössä esitetty liian myöhään, jotta Nizzan sopimuksen sääntöjä voitaisiin soveltaa. Tällainen päinvastainen tulkinta pakottaisi jäsenvaltiot esittämään pyyntönsä tarvittaessa paljon aikaisemmin sen mukaan, milloin äänestyksen ajankohta – joka ei ole ennakoitavissa – on. Tällainen lopputulos olisi vastoin jäsenvaltioiden oikeutta pyytää Nizzan sopimuksen sääntöjen mukaista äänestystä pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdassa määrätyn ajanjakson viimeiseen päivään saakka.
42 Näin ollen kyseessä olevan määräyksen teleologisesta tulkinnasta seuraa, että pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua määräenemmistön määritelmää voidaan soveltaa myös 31.3.2017 jälkeen järjestettävässä äänestyksessä edellyttäen, että jäsenvaltio on pyytänyt sen soveltamista ennen kyseistä ajankohtaa.
43 Neljänneksi on todettava, että myös kyseessä olevan määräyksen kontekstuaalinen tulkinta tukee tällaista päätelmää. Tässä yhteydessä on huomattava, että pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohta on osa siirtymäjärjestelyä, johon sisältyy kolme Lissabonin sopimuksessa vahvistettujen määräenemmistösääntöjen voimaantuloon liittyvää vaihetta.
44 Vaikka Lissabonin sopimus tuli voimaan 1.12.2009, SEU 16 artiklan 4 kohdan mukainen määräenemmistön määritelmä tuli voimaan vasta 1.11.2014. Siirtymämääräyksiä, sellaisina kuin ne on vahvistettu siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa eli pöytäkirjassa N:o 36, sovellettiin SEU 16 artiklan 5 kohdan nojalla yhtäältä 31.10.2014 saakka sekä toisaalta 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana.
45 On siten erotettava toisistaan kolme ajanjaksoa eli ensinnäkin 1.12.2009 ja 31.10.2014 välinen aika, toiseksi 1.11.2014 ja 31.3.2017 välinen aika ja kolmanneksi ajanjakso, joka alkoi 1.4.2017.
46 Ensimmäisen ajanjakson aikana sovellettiin pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa määriteltyjä määräenemmistösääntöjä jatkamalla Nizzan sopimuksen sääntöjen, joita ne vastaavat, soveltamista. Toisen ajanjakson aikana neuvoston jäsen saattoi pyytää riidanalaisen määräyksen eli pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan nojalla, että ratkaisu tehdään näiden Nizzan sopimuksen sääntöjen mukaisesti. Jos tällaista pyyntöä ei esitetty, sovellettiin SEU 16 artiklan 4 kohdan uutta määräenemmistön määritelmää, mitä korostetaan pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 1 kohdassa. Kolmannen ajanjakson aikana määräenemmistö määritellään SEU 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti, eikä mahdollisuutta pyytää muunlaista äänten laskentatapaa ole.
47 Toisin kuin komissio katsoo, pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohta ei ole siten poikkeus SEU 16 artiklan 4 kohdassa vahvistetusta säännöstä, vaan se on siirtymämääräys, joka koskee yhtä siirtymäjärjestelyjen kolmesta vaiheesta, joita Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen sovellettiin perätysten. Sen luonteen siirtymämääräyksenä vahvistaa pöytäkirjan N:o 36 johdanto-osan ainoa perustelukappale (ks. edellä 38 kohta) ja pöytäkirjan N:o 36 otsikon sanamuoto, jonka mukaan se on tehty ”siirtymämääräyksistä”, sekä SEU 16 artiklan 5 kohdan sanamuoto, jonka mukaan pöytäkirjassa vahvistetaan ”siirtymämääräykset” 1.11.2014 ja 31.3.2017 väliseksi ajaksi.
48 Edellä 42 kohdassa omaksuttu tulkinta on yhteensopiva SEU 16 artiklan 5 kohdan, jonka perusteella pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohta on annettu, vaatimusten kanssa. Yhtäältä tämän tulkinnan mukaan mainitun pöytäkirjan 3 artiklan 2 kohtaa sovellettiin 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana, sillä takaraja saman artiklan 3 kohdassa määritellyn määräenemmistön soveltamista koskevan pyynnön esittämiselle oli 31.3.2017, ja toisaalta kyseinen määräys on siirtymäsääntö, sillä äänestys kyseistä määräenemmistöä soveltaen järjestettiin vain sellaisista säädösehdotuksista, joiden osalta tällainen pyyntö oli esitetty mainitun ajanjakson aikana. Komissio katsoo siten virheellisesti, että SEU 16 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa määriteltyä määräenemmistöä sovelletaan ainoastaan 1.12.2009 ja 31.10.2014 välisenä aikana järjestettyihin äänestyksiin. Puolan tasavalta ei voi myöskään perustellusti väittää, ettei SEU 16 artiklan 5 kohdan soveltamisala koske määräenemmistön määritelmää.
49 Kuten nämä asianosaisten esittämät erilaiset tulkinnat osoittavat, SEU 16 artiklan 5 kohdan sanamuoto on joka tapauksessa siinä määrin moniselitteinen, ettei edellä 42 kohdassa esitettyä tulkintaa voida sen perusteella horjuttaa.
50 Toisin kuin komissio väittää, edellä 42 kohdassa esitetty tulkinta on myös sen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevän vaatimuksen mukainen, jonka mukaan siirtymäsäännöstä on tulkittava suppeasti (ks. tuomio 27.2.2019, Kreikka v. komissio, C‑670/17 P, EU:C:2019:145, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 28.10.2010, komissio v. Puola, C-49/09, EU:C:2010:644, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan soveltamista koskee tämän tulkinnan mukaisesti yhtäältä tarkasti määritelty ajallinen rajaus (ks. edellä 48 kohta), ja soveltamisella taataan siten sen luonne siirtymämääräyksenä (ks. edellä 38 kohta). Mainittu tulkinta on toisaalta välttämätön, jotta jäsenvaltio voi käyttää oikeuttaan viimeiseen pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettuun päivään saakka asianmukaisesti ja tehokkaasti (ks. edellä 40 ja 41 kohta), eikä sillä näin ollen ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen oikeuden käyttämisen varmistamiseksi.
51 Komissio ei voi myöskään perustellusti väittää, että edellä 42 kohdassa esitetty tulkinta vie tehokkaan vaikutuksen SEU 16 artiklan 4 kohdalta ja komiteamenettelyltä, joilla pyritään vahvistamaan demokraattista legitiimiyttä ja kansalaisten parempaa edustusta. Tässä yhteydessä on korostettava, että myös pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohta kuuluu primaarioikeuteen ja että komission on taattava sen tehokas vaikutus samalla tavalla kuin perussopimusten, joten sitä ei saa jättää huomiotta soveltamalla sen sijaan ennenaikaisesti SEU 16 artiklan 4 kohtaa.
52 Kontekstuaalinen tarkastelu vahvistaa siten edellä 42 kohdassa pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdasta esitetyn tulkinnan.
53 Viidenneksi on todettava, että kyseistä tulkintaa tukee oikeusvarmuuden periaate, joka edellyttää yhtäältä, että oikeussääntöjen on oltava selviä ja täsmällisiä, ja toisaalta, että yksityisten on voitava ennakoida niiden soveltaminen. Mainittu periaate edellyttää erityisesti, että säännöstön perusteella ne, joita asia koskee, voivat saada selville tarkasti, minkä laajuisia niille asetetut velvoitteet ovat, ja voivat yksiselitteisesti saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä niiden johdosta asianmukaisiin toimenpiteisiin (ks. tuomio 1.7.2014, Ålands Vindkraft, C-573/12, EU:C:2014:2037, 127 ja 128 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Komissio ei tässä yhteydessä voi väittää, että se, että siirtymämääräyksen soveltaminen riippuu ainoastaan jäsenvaltion yksipuolisesta pyynnöstä, mahdollistaisi sen, että tätä määräystä voitaisiin soveltaa rajoittamattoman ajan, sillä muodollisesta näkökulmasta katsottuna neuvosto jatkaa toimen käsittelyä niin kauan kuin komissio ei ole peruuttanut sitä. Tässä väitteessä jätetään huomiotta paitsi se, että siirtymämääräyksen soveltamisen edellytyksenä on ainoastaan se, että jäsenvaltio esittää tätä koskevan ajallisesti rajoitetun pyynnön – pyyntö on näet esitettävä viimeistään 31.3.2017 –, myös se, että kyseisen siirtymämääräyksen soveltaminen saatetaan päätökseen ratkaisulla, joka on johtanut äänestykseen, joten se ei ole ajallisesti rajoittamaton.
55 Komission esittämä tulkinta, jossa siirtymämääräyksen soveltamisen edellytyksiksi asetetaan kumulatiiviset vaatimukset, joiden mukaan jäsenvaltion pyyntö on esitettävä ja äänestys on järjestettävä viimeistään 31.3.2017, johtaa siirtymäajan päättyessä sitä vastoin epävarmuuteen pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa vahvistetun määritelmän mukaisen määräenemmistön ajallisesta soveltamisesta. Koska säädösehdotuksen käsittelyn kesto voi vaihdella, jäsenvaltiolla, joka käyttää sille kyseisessä määräyksessä annettua oikeutta siirtymäkauden aikana – ja kun sen pyynnön esittämisajankohta ajoittuu etenkin hyvin lähelle ajankohtaa 31.3.2017 –, ei olisi varmuutta siitä, että äänestys voidaan tosiasiassa järjestää mainittujen sääntöjen mukaisesti. Komission puoltamasta tulkinnasta seuraisi tilanteessa, jossa säädösehdotuksen käsittely jatkuu vielä 31.3.2017 jälkeen, se, että äänestys järjestettäisiin SEU 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua määräenemmistöä soveltaen, kun taas mainitun käsittelyn saattaminen päätökseen ennen tätä ajankohtaa, mikä mahdollistaisi äänestyksen järjestämisen ennen 31.3.2017, johtaisi pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa määritellyn määräenemmistön soveltamiseen. Tällainen tulkinta johtaisi ennakoitavuuden puuttumiseen, minkä lisäksi se voisi johtaa myös siihen, että kyseessä olevaa siirtymämääräystä kierretään vahvistamalla äänestyksen ajankohta myöhemmäksi kuin 31.3.2017.
56 Kaiken edellä esitetyn perusteella pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että on riittävää, että jäsenvaltio esittää pyynnön pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa määriteltyjen määräenemmistösääntöjen, jotka vastaavat Nizzan sopimuksen sääntöjä, soveltamisesta 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana, jotta säädösehdotus voidaan hyväksyä näiden sääntöjen mukaisesti, eikä ole tarpeen, että kyseessä olevasta säädösehdotuksesta myös äänestetään kyseisen ajanjakson aikana.
57 Koska Puolan tasavalta esitti nyt käsiteltävässä asiassa pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan nojalla pyynnön 30.3.2017, mainittuja sääntöjä olisi pitänyt soveltaa, kun riidanalaista päätösehdotuksesta äänestettiin 28.4.2017.
58 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että äänestystä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen noudattamatta jättäminen merkitsee SEUT 263 artiklassa tarkoitettujen olennaisten menettelymääräysten rikkomista (ks. vastaavasti tuomio 23.2.1988, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, 68/86, EU:C:1988:85, 49 kohta; tuomio 28.4.2015, komissio v. neuvosto, C-28/12, EU:C:2015:282, 55 kohta ja tuomio 20.9.2017, Tilly-Sabco v. komissio, C‑183/16 P, EU:C:2017:704, 115 kohta), mikä johtaa välttämättä virheellisen toimen kumoamiseen riippumatta siitä, onko tästä rikkomisesta aiheutunut vahinkoa siihen vetoavalle (ks. vastaavasti tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 52 kohta; tuomio 21.9.2017, Feralpi v. komissio, C‑85/15 P, EU:C:2017:709, 45–47 kohta ja tuomio 8.9.2016, Goldfish ym. v. komissio, T-54/14, EU:T:2016:455, 47 kohta).
59 Näin ollen kysymys siitä, olisiko komissio voinut järjestää kyseisen äänestyksen ennen 1.4.2017 ja olisiko Puolan tasavalta voinut pyytää, että kyseinen äänestys järjestetään ennen tätä ajankohtaa, ei ole merkityksellinen. Kun otetaan huomioon äänestyksen tulos, sellaisena kuin se on edellä 13 kohdassa esitetty, on joka tapauksessa niin, että jos pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa määriteltyjä määräenemmistösääntöjä olisi sovellettu, riidanalaisen päätösehdotuksen hyväksymisen edellyttämää äänikynnystä ei olisi saavutettu.
60 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hyväksyttävä ja riidanalainen päätös on kumottava ilman, että muita kanneperusteita, joihin kantaja on vedonnut, olisi tarpeen tutkia.
Riidanalaisen päätöksen kumoamisen ajalliset vaikutukset
61 SEUT 264 artiklan toisessa kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimet voivat tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin kumotun toimen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä. Tätä määräystä on tulkittu siten, että oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2017, Tilly-Sabco v. komissio, C‑183/16 P, EU:C:2017:704, 124 kohta ja tuomio 4.9.2018, komissio v. neuvosto (Sopimus Kazakstanin kanssa), C-244/17, EU:C:2018:662, 52 kohta) ja myös syistä, joilla pyritään välttämään unionin esimerkiksi ympäristönsuojelun tai kansanterveyden alalla toteuttamien tai tukemien politiikkojen täytäntöönpanon keskeytyminen tai heikkeneminen (ks. vastaavasti tuomio 25.2.1999, parlamentti v. neuvosto, C-164/97 ja C-165/97, EU:C:1999:99, 22–24 kohta ja tuomio 16.4.2015, parlamentti v. neuvosto, C-317/13 ja C-679/13, EU:C:2015:223, 72–74 kohta), kumotun toimen vaikutukset on mahdollista pysyttää kohtuullisen ajan.
62 Nyt käsiteltävässä asiassa Puolan tasavalta, jolta unionin yleinen tuomioistuin tiedusteli istunnossa mahdollisesti määräämänsä kumoamisen ajallisten vaikutusten mukauttamisesta, vastusti mukauttamista, kun komissio taas vaati tällaista mukauttamista siinä tapauksessa, että riidanalainen päätös kumotaan.
63 Kun otetaan huomioon se, että riidanalaisella päätöksellä vahvistettuja BAT-päästötasoja käytetään – kuten edellä 1 kohdassa esitettiin – perusteena silloin, kun kansalliset viranomaiset vahvistavat suurten polttolaitosten käyttöedellytykset, riidanalaisen päätöksen kumoaminen välittömin vaikutuksin voisi vaarantaa tämäntyyppisten laitosten osalta yhdenmukaiset lupaedellytykset unionissa, ja siitä voisi aiheutua asianomaisille osapuolille, erityisesti suurten polttolaitosten käyttäjille, oikeudellista epävarmuutta siihen saakka, kunnes BAT-päätelmiä koskeva uusi päätös tulee voimaan.
64 Lisäksi riidanalaisen päätöksen kumoaminen välittömin vaikutuksin olisi vastoin ympäristön suojelun korkean tason varmistamista ja ympäristön laadun parantamista koskevia tavoitteita, sellaisina kuin ne on vahvistettu SEUT 191 artiklan 2 kohdassa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklassa ja direktiivin 2010/75 johdanto-osan 2 ja 44 perustelukappaleessa sekä 1 artiklassa, joihin riidanalaisella päätöksellä myötävaikutetaan.
65 Näin ollen riidanalaisen päätöksen vaikutukset on pysytettävä siihen saakka, kunnes kohtuullisessa ajassa, joka ei voi olla pidempi kuin 12 kuukautta tämän tuomion julistamispäivästä, tulee voimaan uusi toimi, jolla riidanalainen päätös korvataan ja joka on annettu pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa määrättyjen määräenemmistösääntöjen mukaisesti.
Oikeudenkäyntikulut
66 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian ja Puolan tasavalta on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, komissio on velvoitettava korvaamaan Puolan tasavallan oikeudenkäyntikulut.
67 Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Belgian kuningaskunta, Bulgarian tasavalta, Ranskan tasavalta, Unkari ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien vahvistamisesta suuria polttolaitoksia varten 31.7.2017 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/1442 kumotaan.
2) Tämän tuomiolauselman 1 kohdan nojalla kumotun täytäntöönpanopäätöksen vaikutukset pysytetään siihen saakka, kunnes kohtuullisessa ajassa, joka ei voi olla pidempi kuin 12 kuukautta tämän tuomion julistamispäivästä, tulee voimaan uusi toimi, jolla se korvataan ja joka on annettu siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdassa määrättyjen määräenemmistösääntöjen mukaisesti.
3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Puolan tasavallan oikeudenkäyntikulut.
4) Belgian kuningaskunta, Bulgarian tasavalta, Ranskan tasavalta, Unkari ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä tammikuuta 2021.
Allekirjoitukset