Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Augstākā tiesa (Senāts) (Latvia) on esittänyt 9.3.2021 – SIA ” Ogres HES” v. Sabiedrisko pakalpojumu regulēšanas komisija

(asia C-152/21)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Augstākā tiesa (Senāts)

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja vastavalittaja: SIA ” Ogres HES”

Vastaaja ja valittaja: Sabiedrisko pakalpojumu regulēšanas komisija

Muut osapuolet: Ekonomikas ministrija ja Finanšu ministrija

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko julkiselle toimijalle asetettua velvollisuutta ostaa sähköä markkinahintaa korkeampaan hintaan sähköntuottajilta, jotka käyttävät tuotantoon uusiutuvia energialähteitä, ja hyödyntää ostoissa loppukuluttajille asetettua velvollisuutta maksaa sähköstä kulutuksen mukaan, pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtion toimenpiteenä tai valtion varoilla toteutettuna toimenpiteenä?

Voidaanko sähkömarkkinoiden vapauttamisen käsitettä tulkita siten, että vapauttaminen on jo tapahtunut, jos tietyt vapaan kaupan edellytykset, kuten julkisen toimijan ja muiden jäsenvaltioiden palveluntarjoajien väliset sopimukset, toteutuvat? Voidaanko sähkömarkkinoiden vapauttamisen katsoa alkavan siitä, kun lainsäädännössä annetaan osalle sähkönkäyttäjistä (esimerkiksi siirtoverkkoon liitetyille sähkönkäyttäjille tai jakeluverkkoon liitetyille muille kuin kotitalouskäyttäjille) oikeus vaihtaa sähkönjakelijaa? Miten Latvian sähkömarkkinoiden sääntelyn kehitys vaikuttaa sähköntuottajille myönnettyjen tukien luonnehdintaan SEUT 107 artiklan 1 kohdan kannalta (ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen mukaisesti), erityisesti vuotta 2007 edeltäneessä tilanteessa?

Jos ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavassa vastauksessa todetaan, että sähköntuottajille myönnetty tuki ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, tarkoittaako se, että kantaja toimii nykyään vapautetuilla sähkömarkkinoilla ja että vahingonkorvauksen maksamisella annettaisiin sille nyt etua verrattuna markkinoiden muihin toimijoihin, sitä, että vahingonkorvausta on pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena?

Jos ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavassa vastauksessa todetaan, että sähköntuottajille myönnetty tuki on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, onko kyseisessä määräyksessä tarkoitetun valtiontukien valvonnan yhteydessä katsottava, että kantajan vaatimus korvauksen saamiseksi vahingosta, joka sille on aiheutunut siitä, että sen lakiin perustuva oikeus saada tuottamastaan sähköstä korkeampi hinta ei kaikilta osin ole toteutunut, on hakemus uuden valtiontuen maksatuksesta vai hakemus sen valtiontuen osan maksatuksesta, joka on aikaisemmin jäänyt saamatta?

Jos neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että vahingonkorvausvaatimusta on aikaisempien olosuhteiden perusteella pidettävä hakemuksena sen valtiontuen osan maksatuksesta, joka on aikaisemmin jäänyt saamatta, voidaanko SEUT 107 artiklan 1 kohtaa tulkita siten, että nyt päätöksen tekemiseksi kyseisen valtiontuen maksamisesta on tarkasteltava markkinoiden nykytilannetta ja otettava huomioon voimassa oleva lainsäädäntö (mukaan lukien liiallisten korvausten välttämiseksi voimassa olevat nykyiset rajoitukset)?

Onko SEUT 107 artiklan 1 kohdan tulkinnassa merkitystä sillä, että tuulivoimalat ovat vesivoimaloista poiketen saaneet aikaisemmin täysimääräistä tukea?

Onko SEUT 107 artiklan 1 kohdan tulkinnassa merkitystä sillä, että ainoastaan osa niistä vesivoimaloista, jotka ovat saaneet vajaata tukea, saavat nykyään korvauksen?

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 18.12.2013 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1407/20131 3 artiklan 2 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että koska riidanalaisen tuen määrä ei käsiteltävässä asiassa ylitä vähämerkityksisen tuen sallittua enimmäismäärää, kyseisen tuen on katsottava täyttävän vähämerkityksisille tuille asetetut vaatimukset? Onko asetuksen N:o 1407/2013 5 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että kun otetaan huomioon edellytykset, jotka komission päätöksessä SA.43140 vahvistetaan liiallisen korvauksen välttämiseksi, vahingonkorvauksen pitäminen vähämerkityksisenä tukena voi käsiteltävässä asiassa johtaa tukien sääntöjenvastaiseen kasautumiseen?

Jos käsiteltävässä asiassa katsotaan, että valtiontukea on myönnetty tai maksettu, onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/15892 1 artiklan b ja c alakohtaa tulkittava siten, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaiset olosuhteet viittaavat uuteen valtiontukeen eivätkä voimassa olevaan valtiontukeen?

Jos yhdeksänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, onko siinä yhteydessä, kun arvioidaan, onko kantajan tilanteessa kyse asetuksen 2015/1589 1 artiklan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitetuista voimassa olevista tuista, asetuksen 2015/1589 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vanhentumisajan alkamisajankohtaa määritettäessä otettava huomioon ainoastaan ajankohta, jona tuki on tosiasiallisesti maksettu?

Jos katsotaan, että valtiontukea on myönnetty tai maksettu, onko SEUT 108 artiklan 3 kohtaa ja asetuksen 2015/1589 2 artiklan 1 ja 3 kohtaa tulkittava siten, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisen valtiontuen ilmoittamismenettelyä voidaan pitää asianmukaisena, jos kansallinen tuomioistuin hyväksyy vahingonkorvausvaatimuksen sillä edellytyksellä, että komissiolta on saatu päätös, jossa hyväksytään kyseinen tuki, ja määrää elinkeinoministeriön toimittamaan komissiolle kahden kuukauden kuluessa tuomion antamisesta ilmoituksen tuen myöntämisestä liiketoimintaan?

Onko SEUT 107 artiklan 1 kohdan tulkinnassa merkitystä sillä, että vahingonkorvausta vaaditaan julkisen sektorin elimeltä (julkisten palvelujen sääntelyviranomaiselta), jonka ei aikaisemmin ole tarvinnut vastata tällaisista kustannuksista, ja sillä, että kyseisen elimen talousarvio rahoitetaan valtion maksuilla, joita maksavat säännellyillä aloilla toimivat julkisten palvelujen tarjoajat ja jotka on käytettävä yksinomaan sääntelytoimintaan?

Onko käsiteltävässä asiassa riitautetun kaltainen korvausjärjestelmä yhteensopiva säännellyillä aloilla sovellettavien unionin oikeuden periaatteiden ja erityisesti sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi)3 , sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY4 , 12 artiklan ja johdanto-osan 30 perustelukappaleen kanssa?

____________

1 EUVL 2013, L 352, s. 1.

2 EUVL 2015, L 248, s. 9.

3 EYVL 2002, L 108, s. 21.

4 Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19/EY sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY muuttamisesta 25.11.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/140/EY (EUVL 2009, L 337, s. 37).