Kanne 11.6.2012 - Siegenia-Aubi ja Noraa v. komissio

(Asia T-257/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Siegenia-Aubi KG (Wilnsdorf, Saksa) (edustajat: asianajajat T. Caspary ja J. van Kann)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 28.3.2012 tehdyn Euroopan unionin komission päätöksen K (2012) 2069 lopullinen asiassa COMP/39452 - Ikkunoiden ja lasiovien avausmekanismit, siltä osin kuin se koskee kantajia ja

toissijaisesti alentamaan kantajille mainitussa päätöksessä määrättyä sakkoa SEUT 261 artiklan nojalla sopivaksi katsomallaan määrällä sekä

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahdeksaan kanneperusteeseen.

Ensinnäkin vastaaja on toteamuksillaan loukannut todistustaakan (asetuksen N:o 1/2003 2 artikla), näyttökynnyksen ja perusteluvelvollisuuden periaatteita. Vastaaja ei erityisesti ole riittävästi osoittanut, että ala- ja sivusaranoitujen ikkunoiden Saksan hinnoilla olisi oletettuja signaalivaikutuksia kaikkeen ikkunoiden avausmekanismeja koskevaan teknologiaan ja materiaaleihin koko ETA:n alueella ja näin ollen se on lainvastaisesti alentanut sillä olevaa todistustaakkaa.

Toiseksi vastaaja on oikeudelliselta kannalta virheellisesti olettanut, että oletetut menettelyt koskivat koko ETA:a, eikä se ole esittänyt siitä riittäviä todisteita.

Kolmanneksi vastaaja on oikeudelliselta kannalta virheellisesti olettanut, että oletettu kilpailusääntöjen rikkominen koski koko ikkunoiden avausmekanismiteknologiaa ja -materiaaleja, eikä se ole esittänyt siitä riittäviä todisteita.

Neljänneksi vastaaja on virheellisesti olettanut, että vuonna 2002 on tehty hintoja koskevia sopimuksia, eikä se ole esittänyt siitä riittäviä todisteita. Näin ollen myös sakkojen määrän laskennasta annettuja suuntaviivoja on sovellettu virheellisesti, koska paikkansapitämättömästi on oletettu, että kilpailusääntöjen rikkominen on kestänyt vuodesta 1999 vuoteen 2007. Vastaaja on lisäksi näin ollen rikkonut asetuksen N:o 1/2003 25 artiklaa, koska vuotta 2002 edeltävät menettelyt ovat jo vanhentuneet.

Viidenneksi vastaaja on oikeudelliselta kannalta virheellisesti lukenut kantajien syyksi myös sellaisen yhtiön menettelyn, jossa niillä on vain vähemmistöosuus, ja näin ollen se on rikkonut tytäryhtiöiden menettelyjen lukemista emoyhtiön syyksi koskevia sääntöjä, eikä se ole myöskään noudattanut perusteluvelvollisuuttaan.

Kuudenneksi vastaaja on sakkojen määrän sopeuttamisessa loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, suhteellisuusperiaatetta, hyvän hallinnon periaatetta sekä perusteluvelvollisuutta koskevaa periaatetta. Vastaaja ei ole myöskään ottanut oikein huomioon sakkojen määrän laskennasta annettujen suuntaviivojen sanamuotoa, systematiikkaa ja tarkoitusta.

Seitsemänneksi vastaaja on kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnissa loukannut suhteellisuusperiaatetta, hyvän hallinnon periaatetta sekä sakkojen määrän laskennasta annettujen suuntaviivojen 20, 23 ja 25 kohtaa eikä se ole myöskään noudattanut perusteluvelvollisuuttaan.

Kahdeksanneksi vastaaja on lieventävien asianhaarojen arvioinnissa loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja sakkojen määrän laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohtaa eikä se ole myöskään noudattanut perusteluvelvollisuuttaan. Vastaaja ei erityisesti ole ottanut huomioon sitä, ettei kyseessä ollut tahallinen menettely eikä sitä, että kantajat ovat tehneet aktiivisesti yhteistyötä.

____________