UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
12 päivänä toukokuuta 2015 (*)
Aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmä – Asetus (EU) N:o 1151/2012 – Nimityksen ”pomazánkové máslo” (levitettävä voi) rekisteröintiä aidoksi perinteiseksi tuotteeksi koskevan hakemuksen hylkääminen – Yhteensovittaminen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisten myyntinimityksen ”voi” käyttöedellytyksiä koskevien säännösten kanssa
Asiassa T‑51/14,
Tšekin tasavalta, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja J. Vitáková,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Guillem Carrau, Z. Malůšková ja K. Walkerová,
vastaajana,
jossa on kyse kumoamisvaatimuksesta, joka koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1151/2012 säädettyyn aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin kirjaamista koskevan hakemuksen hylkäämisestä (Pomazánkové máslo (APT)) 13.11.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/658/EU (EUVL L 305, s. 22) kumoamista,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. E. Martins Ribeiro sekä tuomarit S. Gervasoni (esittelevä tuomari) ja L. Madise,
kirjaaja: hallintovirkamies K. Andová,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 16.1.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asetukset N:o 1234/2007 ja N:o 445/2007
1 Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL L 299, s. 1) on koottu yhteen 21 yhteistä markkinajärjestelyä, jotka kattoivat eri tuotteita tai eri tuoteryhmiä ja joista säädettiin aiemmin yhtä monessa erillisessä perusasetuksessa sekä niitä täydentävissä neuvoston muissa asetuksissa. Maidon, maitotuotteiden ja rasvojen kaupan pitämistä ja nimitystä varten oli annettu useita oikeudellisia välineitä, kuten levitettäviä ravintorasvoja koskevista vaatimuksista 5.12.1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2991/1994 (EYVL L 316, s. 2).
2 Asetuksen N:o 1234/2007, jolla kumottiin ja korvattiin muun muassa asetus N:o 2991/94 ja johon on koottu kaikki sen säännökset, tavoitteena on, kuten erityisesti sen johdanto-osan 51 perustelukappaleesta käy ilmi, yhtenäistää kauppanimitysten käyttö kilpailun säilyttämiseksi ja kuluttajien suojelemiseksi (tuomio 18.10.2012, komissio v. Tšekki, C‑37/11, Kok., jäljempänä tuomio C-37/11, EU:C:2012:640, 2 ja 61 kohta).
3 Asetuksen N:o 1234/2007 115 artiklassa vahvistetaan näin rasvojen kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan ihmisravinnoksi tarkoitettuihin tuotteisiin, joiden rasvapitoisuus on vähintään 10 painoprosenttia mutta alle 90 painoprosenttia, ja artiklassa viitataan asetuksen liitteeseen XV.
4 Asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XV, johon tämän asetuksen 115 asetuksessa viitataan, olevassa lisäyksessä säädetään, että myyntinimitys ”voi” varataan ”tuot[teelle], jonka maitorasvapitoisuus on vähintään 80 prosenttia mutta vähemmän kuin 90 prosenttia, vesipitoisuus enintään 16 prosenttia ja maidon rasvattoman kuiva-aineen pitoisuus enintään 2 prosenttia”. Tätä sääntöä koskevat poikkeukset on lueteltu tämän liitteen I kohdan 2 alakohdan kolmannessa alakohdassa, ja ne liittyvät
a) sellaisten tuotteiden kuvaukseen, joiden tarkka luonne tunnetaan perinteisen käytön vuoksi tai jos nimiä käytetään selvästi kuvaamaan tuotteen jotain ominaispiirrettä
b) tiivistettyihin tuotteisiin (voi, margariini, seokset), joiden rasvapitoisuus on vähintään 90 prosenttia.
5 Tuotteilla, joiden maitorasvapitoisuus on vähemmän kuin 80 prosenttia ja vesipitoisuus enemmän kuin 16 prosenttia, on oltava yksi muista nimityksistä, jotka on mainittu asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan lisäyksen A osassa. Kyseisen lisäyksen A osan 4 kohdassa säädetään näin ollen, että tuotteilla, joiden maitorasvapitoisuus on vähemmän kuin 39 prosenttia, enemmän kuin 41 prosenttia mutta vähemmän kuin 60 prosenttia tai enemmän kuin 62 prosenttia mutta vähemmän kuin 80 prosenttia, on oltava myyntinimike ”maitorasvalevite X prosenttia”.
6 Asetuksen N:o 1234/2007 121 artiklan c alakohdan i alakohdassa valtuutetaan Euroopan komissio vahvistamaan tässä asetuksessa säädetyistä säännöistä tehtävien poikkeusten soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti vahvistamaan luettelo tuotteista, joihin jäsenvaltioiden toimittamien luetteloiden perusteella sovelletaan näitä poikkeuksia.
7 Asetuksen N:o 2991/94 sekä maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisessä käytettävien nimitysten suojelemisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1898/87 tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä 23.4.2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 445/2007 (EUVL L 106, s. 24), jolla korvattiin asetuksen N:o 2991/94 sekä maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisessä käytettävien nimitysten suojelemisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1898/87 tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä 1.4.1997 annettu komission asetus (EY) N:o 577/97, liitteeseen I sisältyy luettelo tuotteista, joihin sovelletaan asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan a alakohdan poikkeusta. Asetuksen N:o 445/2007 johdanto-osan neljännen perustelukappaleen mukaan tämä luettelo on tyhjentävä, mistä unionin tuomioistuin on muistuttanut edellä 2 kohdassa mainitussa tuomiossa C-37/11 (EU:C:2012:640, 59 kohta).
Asetukset N:o 509/2006 ja N:o 1151/2012
8 Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi 20.3.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 509/2006 (EUVL L 93, s. 1) otettiin käyttöön aitojen perinteisten tuotteiden rekisteri, johon voitiin rekisteröidä maataloustuotteita tai elintarvikkeita, jotka on joko tuotettu perinteisistä raaka-aineista tai joilla on perinteinen koostumus taikka joiden tuotanto- tai jalostustapa perustuu perinteiseen tuotanto- tai jalostustapaan.
9 Asetus N:o 509/2006 kumottiin ja korvattiin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1151/2012 (EUVL L 343, s. 1) siten, että kumoaminen ja korvaaminen tulivat voimaan 3.1.2013. Tämän uuden asetuksen tarkoituksena oli yhtäältä yhdistää maataloustuotteiden laatua koskevat eri säännökset (johdanto-osan 10–13 perustelukappale) ja toisaalta parantaa, selkiyttää ja tarkentaa asetuksen N:o 509/2006 säännöksiä aitoja perinteisiä tuotteita (jäljempänä APT) koskevan järjestelmän houkuttelevammaksi tekemiseksi, koska vain muutamia nimityksiä oli rekisteröity (johdanto-osan 34 perustelukappale).
10 Asetuksen N:o 1151/2012 1 artiklan 2 kohdassa otetaan käyttöön laatujärjestelmät, joiden perusteella tunnistetaan ja tarvittaessa suojataan nimitykset ja ilmaisut, jotka osoittavat tai kuvaavat erityisesti maataloustuotteita, joilla on lisäarvoa tuovia ominaispiirteitä, tai niiden tuotannossa käytetystä viljely- tai jalostusmenetelmästä taikka niiden tuotanto- tai kaupanpitämispaikasta johtuvia lisäarvoa tuovia ominaisuuksia. Asetuksessa erotetaan toisistaan kolme laatujärjestelmää: suojatut alkuperänimitykset ja suojatut maantieteelliset merkinnät, APT:t ja vapaaehtoiset laatuilmaisut.
11 Asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta tuotteiden markkinoille saattamista ja erityisesti yhteistä markkinajärjestelyä tai elintarvikkeiden merkitsemistä koskevien unionin muiden erityissäännösten soveltamista”.
12 Asetuksen N:o 1151/2012 18 artiklan 1 kohdan nojalla nimitys voidaan rekisteröidä APT:nä silloin, kun se kuvaa tiettyä tuotetta tai elintarviketta, joka vastaa tuotanto- tai jalostusmenetelmän tai koostumuksen osalta perinteistä käytäntöä kyseisen tuotteen tai elintarvikkeen kohdalla tai valmistetaan perinteisesti käytetyistä raaka-aineista tai ainesosista. Kyseisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että tullakseen rekisteröidyksi APT:nä nimen on oltava ollut perinteisesti käytössä kyseiseen tuotteeseen viitattaessa tai osoitettava tuotteen perinteinen luonne tai erityisluonne. Tämän vuoksi nimityksen APT:ksi rekisteröimisen on täytettävä tässä asetuksessa säädetyt edellytykset ja sen on erityisesti oltava saman asetuksen 19 artiklassa määritellyn tuote-eritelmän mukainen. Rekisteröinti tuo mainitulle nimitykselle kyseisen asetuksen 23 ja 24 asetuksessa määritellyn suojan.
13 Asetuksen N:o 1151/2012 49–52 artiklassa säädetään rekisteröintimenettelystä, jonka avulla ryhmät, jotka työskentelevät kyseisten tuotteiden parissa, tai tietyt edellytykset täyttävät luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat esittää hakemuksen APT:n rekisteröimiseksi siinä jäsenvaltiossa, johon ryhmä on sijoittautunut. Jäsenvaltio tarkistaa, onko hakemus perusteltu, ja mikäli näin on, se esittää komissiolle hakemusasiakirjan. Mikäli viimeksi mainittu katsoo, että hakemus ei täytä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia APT:n rekisteröimiseksi, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hakemus hylätään.
Asian tausta
14 Tšekin tasavalta teki 22.12.2010 komissiolle hakemuksen nimityksen pomazánkové máslo (levitettävä voi) rekisteröimisestä APT:ksi asetuksen N:o 509/2006 säännösten mukaisesti.
15 Komissio ilmoitti 1.4.2011 Tšekin tasavallalle, että se oli suorittanut asetuksen N:o 509/2006 8 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisen tutkimuksen ja että se katsoi, että hakemus ei täyttänyt kyseisen asetuksen mukaisia vaatimuksia ja erityisesti 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädettyä vaatimusta; tämän kohdan mukaan maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonnetta ilmaisevaa nimeä ei saa rekisteröidä, jos ”se on harhaanjohtava, josta erityisenä esimerkkinä viittaus tuotteen ilmeiseen ominaisuuteen tai se, ettei nimi vastaa eritelmää ja on sen vuoksi omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan tuotteen ominaisuuksien suhteen”.
16 Näin ollen komissio katsoi, että nimi ”pomazánkové máslo” sisälsi sanan ”máslo” (voi), joka johti kuluttajaa harhaan, koska se antoi ymmärtää tuotteella olevan ominaisuuksia, joita sillä ei ollut. Tuotteen rasvapitoisuus ei nimittäin ollut komission mukaan asetuksessa N:o 1234/2007 säädettyjen vaatimusten mukainen.
17 Tšekin tasavalta vastasi komissiolle 30.5.2011 tekevänsä oikeudellisen arvion komission kannasta edellä 2 kohdassa mainittuun tuomioon C-37/11 (EU:C:2012:640) johtaneeseen menettelyyn nähden.
18 Tšekin tasavalta oli nimittäin pyytänyt komissiolta kahteen otteeseen eli 18.6.2004 ja 14.3.2007 soveltamaan tuotteeseen ”pomazánkové máslo” asetuksen N:o 2991/94 2 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan a alakohta) säädettyä poikkeusta, mutta komissio oli 23.9.2005 ja 27.8.2007 päivätyillä kirjeillä evännyt nämä pyynnöt. Koska Tšekin tasavalta ei muuttanut lainsäädäntöään, komissio antoi sille 6.8.2008 virallisen ilmoituksen. Komissio antoi Tšekin tasavallalle 3.11.2009 perustellun lausunnon ja nosti unionin tuomioistuimessa 25.1.2011 jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen.
19 Unionin tuomioistuin katsoi edellä 2 kohdassa mainitussa tuomiossa C-37/11 (EU:C:2012:640), että Tšekin tasavalta ei ollut noudattanut asetuksen N:o 1234/2007 115 artiklan, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan ja tämän liitteen lisäyksessä olevan A osan 1 ja 4 kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se salli pomazánkové máslon (levitettävä voi) myynnin nimityksellä máslo (voi), vaikka tämän tuotteen maitorasvapitoisuus oli vähemmän kuin 80 prosenttia ja vesipitoisuus enemmän kuin 16 prosenttia ja maidon rasvattoman kuiva-aineen pitoisuus enemmän kuin 2 prosenttia.
20 Tšekin tasavalta ilmoitti 23.10.2012 päivätyssä kirjeessä komissiolle, ettei se katsonut olevana mitään estettä nimityksen pomazánkové máslo kirjaamista APT-rekisteriin koskevan menettelyn jatkamiselle ja että kansallinen tutkinta oli osoittanut, että tšekkiläiset kuluttajat eivät pitäneet nimitystä harhaanjohtavana.
21 Asetus N:o 1151/2012, joka tuli voimaan 3.1.2013, kumosi ja korvasi asetuksen N:o 509/2006.
22 Tšekin tasavalta ilmoitti 14.5.2013 komissiolle, että edellä 2 kohdassa mainitun tuomion C-37/11 (EU:C:2012:640) johdosta se aloitti lainsäädäntömenettelyn myyntinimityksen pomazánkové máslo korvaamiseksi myyntinimityksen tradiční pomazánkové (perinteinen levite), johon liittyi maininta mléčná pomazánka 34 % (maitorasvalevite 34 %).
23 Komissio ilmoitti 2.7.2013 Tšekin tasavallalle, että asetuksen N:o 1151/2012 50 artiklan 1 kohdan säännösten nojalla toimitetun tutkimuksen perusteella rekisteröintihakemus ei täyttänyt tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä, koska siinä ei noudatettu asetuksen N:o 1234/2007 mukaisia vaatimuksia ja sillä rikottiin näin asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohtaa.
24 Komissio vaati nimityksen pomazánkové máslo rekisteröintiä APT:ksi koskevaa hakemusta hylättäväksi maataloustuotteiden laatua käsittelevän komitean 17.10.2013 pidetyssä istunnossa. Komission ehdotus sai kyseisen komitean enemmistön kannatuksen.
25 Komissio teki 13.11.2013 asetuksessa (EU) N:o 1151/2012 säädettyyn aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin kirjaamista koskevan hakemuksen hylkäämisestä (Pomazánkové máslo (APT)) täytäntöönpanopäätöksen 2013/658/EU (EUVL L 305, s. 22; jäljempänä riidanalainen päätös).
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
26 Tšekin tasavalta on nostanut tämän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.1.2014 jättämällään kannekirjelmällä.
27 Tšekin tasavalta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
28 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa Tšekin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
29 Tšekin tasavalta vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee asetuksen N:o 1151/2012 50 ja 52 artiklan, luettuna yhdessä saman asetuksen 18 artiklan kanssa, rikkomista, koska komissio ei ole tutkinut APT pomazánkové máslon rekisteröintiä koskevia vaatimuksia ja koska se on hylännyt hakemuksen muulla perusteella kuin näiden vaatimusten noudattamatta jättämisen perusteella.
30 Näin ollen Tšekin tasavalta väittää, että komissio on perustanut nimitystä pomazánkové máslo koskevan rekisteröintihakemuksen hylkäämisen asetuksen N:o 1234/2007 mukaisen tuote-eritelmän noudattamatta jättämiseen – asetuksessa säädetään muun muassa voin ja muiden levitettävien rasvojen myyntinimitysten käyttöä koskevista säännöistä –, vaikka missään asetuksen N:o 1151/2012 säännöksessä ei ole tällaista edellytystä. Tšekin tasavalta katsoo, että nämä asetukset ovat maataloustuotteiden nimitysten vaihtoehtoisia rekisteröintitapoja, ja molempien tarkoituksena on varmistaa tuotteen nimityksen avulla tietojen antaminen tuotteen ominaisuuksista kuluttajalle. Se katsoo, että asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohta, jonka mukaan asetusta sovelletaan rajoittamatta tuotteiden markkinoille saattamista ja erityisesti yhteistä markkinajärjestelyä tai elintarvikkeiden merkitsemistä koskevien Euroopan unionin muiden erityissäännösten soveltamista, on pelkkä lausuma, josta käy ilmi, että tässä tekstissä ei säännellä tyhjentävästi elintarvikkeiden markkinoille saattamista ja nimeämistä.
31 Asetuksen N:o 1151/2012 50 artiklan 1 kohdan mukaan ”komissio tutkii kaikki 49 artiklan mukaisesti sille toimitetut hakemukset asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että hakemus on perusteltu ja täyttää kyseisen järjestelmän edellytykset”. Kyseisen asetuksen 52 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään, että ”jos komissio 50 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tehdystä tutkimuksesta saamiensa tietojen perusteella katsoo, etteivät rekisteröintiedellytykset täyty, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hakemus hylätään” ja että ”nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 57 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen”.
32 Asetuksen N:o 1151/2012 18 artiklan 1 kohdan mukaan ”nimi voidaan rekisteröidä aitona perinteisenä tuotteena silloin, kun se kuvaa tiettyä tuotetta tai elintarviketta, joka – – vastaa tuotanto- tai jalostusmenetelmän tai koostumuksen osalta perinteistä käytäntöä kyseisen tuotteen tai elintarvikkeen kohdalla[,] tai – – valmistetaan perinteisesti käytetyistä raaka-aineista tai ainesosista”. Saman asetuksen 18 artiklan 2 kohdasta käy ilmi lisäksi, että ”tullakseen rekisteröidyksi aitona perinteisenä tuotteena nimen on – – oltava ollut perinteisesti käytössä kyseiseen tuotteeseen viitattaessa – – tai – – osoitettava tuotteen perinteinen luonne tai erityisluonne”.
33 Tšekin tasavalta katsoo, että komission olisi pitänyt rajoittaa rekisteröintihakemuksen tutkiminen sen selvittämiseen, täyttääkö kyseinen nimitys asetuksen N:o 1152/2012 18 artiklassa säädetyt edellytykset, kun taas komission mielestä sen oli myös tutkittava se, täyttääkö nimi asetuksen N:o 1234/2007 mukaiset vaatimukset asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohdan perusteella. Tämän viimeksi mainitun kohdan, joka on yksi asetuksen sovellettavista yleisistä säännöksistä ja jossa määritellään asetuksen soveltamisala, mukaan ”tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta tuotteiden markkinoille saattamista ja erityisesti yhteistä markkinajärjestelyä tai elintarvikkeiden merkitsemistä koskevien unionin muiden erityissäännösten soveltamista”.
34 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. tuomio 7.6.2005, VEMW ym., C‑17/03, Kok., EU:C:2005:362, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.10.2010, Saksa v. komissio, T‑236/07, Kok., EU:T:2010:451, 44 kohta). Näin ollen on otettava huomioon unionin sääntöjen tavoite, jotta niitä tulkitaan siten, että taataan niiden tehokas vaikutus (tuomio 13.7.2004, komissio v. neuvosto, C‑27/04, Kok., EU:C:2004:436, 74 kohta).
35 Näiden periaatteiden on valossa on tutkittava se, onko asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohdan säännösten, joiden mukaan tätä asetusta ”sovelletaan rajoittamatta tuotteiden markkinoille saattamista ja erityisesti yhteistä markkinajärjestelyä tai elintarvikkeiden merkitsemistä koskevien unionin muiden erityissäännösten soveltamista”, ymmärrettävä merkitsevän sitä, että nimitys voidaan merkitä APT-rekisteriin vain, mikäli se täyttää asetuksessa N:o 1234/2007 määritellyt kaupan pitämistä koskevat edellytykset.
36 Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että tähän kysymykseen annettava vastaus voidaan johtaa tulkitsemalla sanatarkasti asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohtaa ja sen selvää ilmaisua ”rajoittamatta tuotteiden markkinoille saattamista ja erityisesti yhteistä markkinajärjestelyä tai elintarvikkeiden merkitsemistä koskevien unionin muiden erityissäännösten soveltamista”. Tämä ilmaisu nimittäin merkitsee sitä, että kyseinen asetus ei ole esteenä asetuksen N:o 1234/2007, jossa vahvistetaan tätä yhteistä järjestelyä koskevat säännöt, soveltamiselle.
37 Toiseksi edellä 36 kohdassa mainittu tulkinta näyttää olevan asetuksen N:o 1234/2007 yleisen rakenteen mukainen. Tästä on huomautettava, että tällä asetuksella on huomattava merkitys EU:n maatalouspolitiikassa. SEUT 288 artiklan toisen kohdan mukaan kyseinen asetus on kaikkien muiden asetusten tavoin kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Asetus sisältää joukon sääntöjä maatalousmarkkinoiden hallinnoinnista, maataloustuotteiden kaupan pitämistä ja tuottamista sekä näiden tuotteiden vientiä ja tuontia koskevat vaatimukset.
38 Maidon, maitotuotteiden ja rasvojen sääntelyä, kaupan pitämistä ja nimittämistä varten on otettu käyttöön useita oikeudellisia välineitä, joiden tavoitteena on ”niin tuottajien kuin kuluttajien edun mukaisesti toisaalta parantaa maidon ja maitotuotteiden asemaa markkinoilla ja toisaalta varmistaa terve kilpailu maidosta tai muusta kuin maidosta saatavien levitettävien ravintorasvojen välillä” (asetuksen N:o 1234/2007 johdanto-osan 51 perustelukappale). Asetuksessa N:o 2991/94, joka sisälsi luokittelun, johon liittyi nimityksiä koskevia sääntöjä, määriteltiin siten maitotuotteiden ja muiden kuin maitotuotteiden kaupan pitämistä koskevat vaatimukset (asetuksen N:o 1234/2007 johdanto-osan 51 perustelukappale). Asetuksessa N:o 1234/2007, joka kumosi ja korvasi asetuksen N:o 2991/94 ja johon on otettu viimeksi mainitun asetuksen kaikki säännökset (edellä 2 kohdassa mainittu tuomio C‑37/11, EU:C:2012:640, 2 kohta), on säilytetty tämä luokittelu, joka on pidettävä voimassa (edellä 2 kohdassa mainittu tuomio C‑37/11, EU:C:2012:640, 56 kohta). Asetuksen tavoitteena on täten myös yhtenäistää kauppanimitysten käyttö kilpailun säilyttämiseksi ja kuluttajien suojelemiseksi (Asetuksen N:o 1234/2007 johdanto-osan 51 perustelukappale ja edellä 2 kohdassa mainittu tuomio C‑37/11, EU:C:2012:640, 61 kohta).
39 Asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XV olevassa lisäyksessä, johon tämän asetuksen 115 asetuksessa viitataan, säädetään, että myyntinimitys ”voi” varataan ”tuot[teelle], jonka maitorasvapitoisuus on vähintään 80 prosenttia mutta vähemmän kuin 90 prosenttia, vesipitoisuus enintään 16 prosenttia ja maidon rasvattoman kuiva-aineen pitoisuus enintään 2 prosenttia”. Ainoat tätä sääntöä koskevat poikkeukset on lueteltu tämän liitteen I kohdan 2 alakohdan kolmannessa alakohdassa, ja ne liittyvät
a) sellaisten tuotteiden kuvaukseen, joiden tarkka luonne tunnetaan perinteisen käytön vuoksi tai jos nimityksiä käytetään selvästi kuvaamaan tuotteen jotain ominaispiirrettä
b) tiivistettyihin tuotteisiin (voi, margariini, seokset), joiden rasvapitoisuus on vähintään 90 prosenttia.
40 Asetuksen N:o 445/2007 liitteessä I on luettelo tuotteista, joihin sovelletaan asetuksen N:o 2991/94 2 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyä poikkeusta. Kuten asianosaiset ovat suullisessa käsittelyssä myöntäneet, asetuksen N:o 2991/94 kumoamisesta asetuksella N:o 1234/2007 ei ole seurannut asetuksen N:o 445/2007 kumoaminen, koska asetuksen N:o 2991/94 2 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan säännökset on otettu sellaisenaan asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan a alakohtaan. Kyseinen luettelo on siis pysynyt voimassa ja siinä täsmennetään kyseisen liitteen I kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan a alakohdan soveltamisala. Kuten unionin tuomioistuin on huomauttanut edellä 2 kohdassa mainitussa tuomiossa C-37/11 (EU:C:2012:640, 57 kohta), tässä liitteessä olevan I kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut poikkeukset ovat pakostakin luonteeltaan poikkeustapaus, koska asetuksen N:o 2991/94 johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen mukaan kyseisen asetuksen tarkoituksena on vahvistaa kaikille levitettäville ravintorasvoille yhtenäinen luokittelu. Kuten asetuksen N:o 445/2007 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan ja kuten edellä 2 kohdassa mainitusta tuomiosta C-37/11 (EU:C:2012:640, 59 kohta) käy ilmi, tämä luettelo on tyhjentävä.
41 Tässä asiayhteydessä, jota luonnehtii se, että unionin lainsäätäjä pitää merkittävänä yhtenäistää maataloustuotteiden kauppanimitysten käyttö kilpailun säilyttämiseksi ja kuluttajien suojelemiseksi, on myyntinimitystä ”voi” koskeville säännöille annettava tulkinta, jolla taataan niiden tehokas vaikutus. Tšekin tasavallan asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohdasta ehdottama tulkinta johtaisi kuitenkin siihen, että jäsenvaltio voisi käyttää APT-järjestelmää asetuksen N:o 1234/2007 kaupan pitämistä koskevien sääntöjen kiertämiseen, ja – mikäli kyseistä tuotetta voidaan pitää kaupan – viimeksi mainitulle annettaisiin perusteetonta kilpailuetua ja kuluttajaa johdettaisiin harhaan. Komission riidanalaisessa päätöksessä tekemä ja edellä 36 kohdassa mainittu tulkinta tästä säännöksestä sitä vastoin mahdollistaa myyntinimitystä ”voi” koskevien sääntöjen noudattamisen.
42 Kolmanneksi edellä 36 kohdassa mainittu asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohdan tulkinta vaikuttaa tämän asetuksen tavoitteiden mukaiselta.
43 On nimittäin niin, että asetuksen N:o 1151/2012 johdanto-osan 34 perustelukappaleen mukaan APT-järjestelmän erityistavoitteena on auttaa viljelijöitä viestimään kuluttajille tuotteensa lisäarvoa tuovista ominaisuuksista. Kyseisen asetuksen 17 artiklassa todetaan samoin, että ”perustetaan aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmä, jonka tavoitteena on turvata perinteisiä tuotantomenetelmiä ja valmistusohjeita auttamalla perinteisten tuotteiden tuottajia pitämään kaupan tuotteitaan ja viestittämään kuluttajille perinteisten valmistusohjeidensa ja tuotteidensa lisäarvoa tuovista ominaisuuksista”. Tarkoituksena ei sitä vastoin ole missään tapauksessa ottaa käyttöön maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskeviin vaatimuksiin liittyvää järjestelmää, joka olisi rinnakkainen ja vaihtoehtoinen asetuksella N:o 1234/2007 käyttöön otetun järjestelmän kanssa, eikä varsinkaan poiketa viimeksi mainitussa tekstissä määritellyistä säännöistä.
44 Lisäksi on todettava, että mikäli Tšekin tasavallan tulkinta hyväksyttäisiin, tämä johtaisi siihen, että sallittaisiin sellaisten tuotteiden rekisteröinti APT:eiksi, jotka eivät täytä asetuksessa N:o 1234/2007 säädettyjä kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia ja joita ei periaatteessa voitaisi tämän vuoksi pitää kaupan, vaikka asetuksen N:o 1151/2012 23 artiklan 1 kohdan säännösten mukaan APT:ksi rekisteröityä nimitystä saa käyttää kuka tahansa asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotettua tuotetta kaupan pitävä toimija.
45 Neljänneksi ja viimeiseksi on todettava, että muilla Tšekin tasavallan esittämillä perusteluilla ei voida kyseenalaistaa asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohdan tulkintaa, jonka komissio on tehnyt riidanalaisessa päätöksessä ja joka on mainittu edellä 36 kohdassa.
46 Tšekin tasavalta väittää, että sen ehdottama tulkinta asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohdasta on johdonmukainen, koska asetuksen N:o 1151/2012 18 artiklassa vahvistetut edellytykset ovat yhteneväisiä asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan a alakohdan säännösten kanssa.
47 Aluksi on kuitenkin huomautettava joka tapauksessa, että vaikka asetuksen N:o 1151/2012 18 artiklassa vahvistetut edellytykset ja asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan a alakohdan säännökset olisivat päällekkäisiä, komission olisi noudatettava asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohdan säännöksiä, jotka velvoittavat komission noudattamaan asetuksen N:o 1234/2007 säännöksiä. Lisäksi asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan a alakohdan säännösten ulottuvuutta rajaa asetuksen N:o 445/2007 liitteessä I oleva tyhjentävä luettelo (ks. edellä 40 kohta).
48 Toissijaisesti on todettava, että – kuten komissio toteaa – asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan a alakohdassa mainitut edellytykset ja asetuksen N:o 1151/2012 18 artiklassa vahvistetut edellytykset ovat erilaisia. On nimittäin niin, että asetusta N:o 1234/2007, jossa säädetään levitettävien rasvojen nimityksiä koskeviin säännöksiin tehtävän sellaisen poikkeuksen soveltamisesta, joka liittyy erityisesti ”sellaisten tuotteiden kuvaukseen, joiden tarkka luonne tunnetaan [niiden] perinteisen käytön vuoksi”, on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä vain sitä, että kyseessä olevan nimen on oltava perinteisen käytön kohteena, vaan myös sitä, että kyseessä olevan tuotteen tarkka luonne eroaa sellaisen tuotteen tarkasta luonteesta, jonka nimitys on suojattu. Asetuksessa N:o 1151/2012 sitä vastoin edellytetään vain, että kyseessä oleva tuote vastaa tuotanto- tai jalostusmenetelmän tai koostumuksen osalta perinteistä käytäntöä ja että nimitys on perinteisessä käytössä tai se osoittaa tuotteen perinteisen luonteen.
49 Tällainen asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan a alakohdan tulkinta on nimittäin tässä asetuksessa olevien kuluttajansuojan ja kilpailun säilyttämisen tavoitteiden mukainen; tässä asetuksessa sallitaan poikkeukset vain tuotteille, joiden todellista luonnetta ei voida sekoittaa niiden tuotteiden kanssa, joiden nimitys on suojattu.
50 Tšekin tasavallan väitettä, jonka mukaan komission päättely johtaa asetuksen N:o 1151/2012 tehokkaan vaikutuksen vähentämiseen, koska siinä velvoitetaan ylimääräiseen menettelyyn ja rajoitetaan APT-luokittelun houkuttavuutta, ei myöskään voida hyväksyä. Näiden kahden asetuksen tavoitteet ovat nimittäin osittain erilaiset (ks. edellä 38 ja 43 kohta) ja niissä säädetään erilaisista edellytyksistä (ks. edellä 48 kohta). On johdonmukaista, että asetuksessa N:o 1234/2007 säädettyihin maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskeviin yleisiin edellytyksiin lisätään asetuksessa N:o 1151/2012 säädetty erillinen menettely, jonka tarkoituksena on taata kuluttajille se, että tiettyjen maataloustuotteiden osalta voidaan perustellusti vedota ominaisuuksiin, jotka tuovat niille lisäarvoa.
51 Lopuksi on todettava, että vaikka on totta, kuten Tšekin tasavalta katsoo, että unionin tuomioistuin ei ole lausunut siitä, täyttikö ”pomazánkové máslo” asetuksen N:o 1151/2012 säännösten mukaiset vaatimukset, edellä 2 kohdassa mainitussa tuomiossa C‑37/11, (EU:C:2012:640), tämä seikka on merkityksetön riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuden kannalta. Komissio on nimittäin viitannut viimeksi mainitun päätöksen 2 kohdassa unionin tuomioistuimen johtopäätökseen, jonka mukaan riidanalainen nimitys ei ollut asetuksen N:o 1234/2007 mukainen, ja tämä johtopäätös oikeutti asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohdan perusteella kyseessä olevan rekisteröintihakemuksen hylkäämisen.
52 Edellä esitetystä seuraa, että komissio ei ole tehnyt oikeudellista virhettä tulkitessaan asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 3 kohtaa ja katsoessaan, että nimitystä ei voitu sisällyttää APT-rekisteriin, mikäli se ei täyttänyt asetuksessa N:o 1234/2007 määriteltyjä kaupan pitämistä koskevia edellytyksiä.
53 Ainoa kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1151/2012 50 ja 52 artiklan rikkomista luettuna yhdessä saman asetuksen 18 artiklan kanssa, on siis hylättävä perusteettomana, ja kanne on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
54 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
55 Koska Tšekin tasavalta on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Tšekin tasavalta on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Tšekin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Martins Ribeiro | Gervasoni | Madise |
Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä toukokuuta 2015.
Allekirjoitukset