UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
14 päivänä heinäkuuta 2015 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Hakemus sanamerkin Lembergerland rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Ehdoton hylkäysperuste – Maantieteellisen merkinnän sisältävä viinin tavaramerkki – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohta
Asiassa T‑55/14,
Genossenschaftskellerei Rosswag-Mühlhausen eG, kotipaikka Vaihingen an der Enz (Saksa), edustajanaan asianajaja H. Steffan,
kantajana
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään A. Poch,
vastaajana,
jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 14.11.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 566/2013-1), joka koskee sanamerkin Lembergerland rekisteröimistä yhteisön tavaramerkiksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit I. Pelikánová ja E. Buttigieg (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.1.2014 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.4.2014 jätetyn vastauskirjelmän,
ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole kuukauden kuluessa siitä, kun niille ilmoitettiin kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet istunnon pitämistä, ja päätettyään näin ollen esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja 2.5.1991 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135a §:n mukaisesti ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Genossenschaftskellerei Rosswag-Mühlhausen eG jätti 22.8.2012 sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) nojalla hakemuksen tavaramerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki Lembergerland.
3 Tavarat, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 33, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta: alkoholijuomat (paitsi oluet).
4 Tutkija hylkäsi 30.1.2013 tekemällään päätöksellä rekisteröintihakemuksen edellä 3 kohdassa mainittuja tavaroita varten sillä perusteella, että haettu tavaramerkki oli ristiriidassa asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitetun ehdottoman hylkäysperusteen kanssa.
5 Kantaja valitti 25.3.2013 tutkijan päätöksestä SMHV:hen asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.
6 SMHV:n ensimmäinen valituslautakunta hylkäsi valituksen 14.11.2013 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Se totesi, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki sisälsi maantieteellisen merkinnän Lemberg, joka on suojattu Euroopan unionissa Etelä-Afrikasta peräisin olevia viinejä varten Euroopan yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välisen viinikaupasta tehdyn sopimuksen (EYVL 2002, L 28, s. 4) (jäljempänä yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välinen sopimus) 8 artiklan b kohdan ii alakohdan ja sopimuksen liitteen II nojalla, eikä rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin kattama viini ole peräisin mainitusta alkuperäpaikasta. Valituslautakunta katsoi, ettei rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki ollut pelkkä uusi mielikuvitustermi arvioituna suhteessa maantieteelliseen merkintään Lemberg ja että tavaramerkin rekisteröimisen hylkäämisen oikeuttamiseksi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitetulla perusteella riittää, että se sisältää tekijöitä tai muodostuu sellaisista tekijöistä, joiden perusteella kyseinen maantieteellinen merkintä voidaan osoittaa varmasti. Se katsoi myös, että sillä seikalla, että sana ”Lemberg” viittasi ”tilaan” (estate) eikä alueeseen, ei kyseenalaistettu sitä, että kyse oli yhteisön ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen nojalla suojatusta maantieteellisestä nimityksestä. Valituslautakunta totesi, että kantajan viittauksilla saman sopimuksen nojalla suojattuihin muihin maantieteellisiin merkintöihin ei käsiteltävässä asiassa ollut merkitystä rekisteröintihakemuksen arviointiin. Valituslautakunta katsoi lopuksi, että teollisoikeuden suojelemista koskevan 20.3.1883 tehdyn Pariisin yleissopimuksen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, (jäljempänä Pariisin yleissopimus) 6 ter artiklaa ei voitu soveltaa käsiteltävään asiaa, koska siinä määrätään ainoastaan kiellosta rekisteröidä tavaramerkiksi valtioiden tunnuskuvia, virallisia tarkastusmerkkejä ja valtioidenvälisten järjestöjen tunnuskuvia.
Asianosaisten vaatimukset
7 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa SMHV:n rekisteröimään kyseessä olevan tavaramerkin
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
8 SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
9 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen kanneperusteeseen, joka perustuu asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohdan rikkomiseen, ja väittää, että valituslautakunta on virheellisesti evännyt kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin mainitun säännöksen nojalla. Se väittää yhtäältä, että nimityksen Lemberg, joka nimeää yhden ainoan tilan, ei voida katsoa muodostavan viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä, asetusten (EY) N:o 1493/1999, (EY) N:o 1782/2003, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2392/86 ja (EY) N:o 1493/1999 kumoamisesta 29.4.2008 annetussa neuvoston asetuksessa N:o 479/2008 (EUVL L 148, s. 1) tarkoitettua maantieteellistä merkintää. Se väittää toisaalta, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki muodostuu mielikuvitustermistä, joka ei ole sama kuin nimitys Lemberg ja jolla ei näin ollen voida johtaa kohdeyleisöä harhaan ”käyttäjän ja järjestön välillä vallitsevan yhteyden suhteen” Pariisin yleissopimuksessa tarkoitetulla tavalla.
10 SMHV kiistää kantajan väitteet.
11 Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaan tavaramerkkejä, jotka sisältävät viinin osoittavan maantieteellisen merkinnän tai jotka muodostuvat sellaisesta merkinnästä, ei rekisteröidä sellaisten viinien osalta, joilla ei ole tätä alkuperää.
12 Viinien maantieteellisten merkintöjen suojelu perustuu yhtäältä erityisesti viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annettuihin unionin asetuksiin ja toisaalta unionin ja kolmansien maiden viinikaupasta tekemiin kahdenvälisiin sopimuksiin (ks. vastaavasti tuomio 11.5.2010, Abadía Retuerta v. SMHV (CUVÉE PALOMAR), T‑237/08, Kok., EU:T:2010:185, 73 ja 104–108 kohta).
13 Yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välisen sopimuksen 8 artiklan b kohdan ii alakohdan mukaan Etelä-Afrikasta peräisin olevien viinien osalta unionissa ovat suojattuja sopimuksen liitteessä II mainitut maantieteelliset merkinnät. Mainitun sopimuksen liitteessä II, jossa on sopimuksessa tarkoitettu ”Luettelo maantieteellisistä merkinnöistä”, olevan B kohdan ”Etelä-Afrikasta peräisin olevien viinien maantieteelliset merkinnät” 2 kohdan ”Alueiden, piirien, kaupunginosien, tilojen nimet” 2.3 kohdan ”Rannikkoalue” 2.3.7 kohdan ”Tulbaghin piiri” 2.3.7 b alakohdassa ”Estates” mainitaan nimenomaisesti Lemberg.
14 Valituslautakunta katsoi tämän perusteella riidanalaisen päätöksen 13–18 kohdassa, että Lemberg oli edellä mainitun sopimuksen nojalla suojattu maantieteellinen merkintä. Se totesi, että tavaramerkki, jonka rekisteröimistä haettiin luokkaan 33 kuuluvia ”alkoholijuomia (paitsi oluet)” varten, sisälsi mainitun suojatun viinien maantieteellisen merkinnän ilman, että tavaramerkin kuvaama viini olisi ollut peräisin kyseisen maantieteellisen merkinnän tarkoittamalta alueelta, ja vahvisti tutkijan päätöksen, jolla asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaisesti hylättiin haetun tavaramerkin rekisteröinti luokkaan 33 kuuluvia tavaroita varten.
15 Kantaja riitauttaa ensimmäiseksi tämän arvioinnin väittäen, että sana ”Lemberg” kuvaa yhtä ainoaa tilaa, eikä sitä näin ollen voida pitää maantieteellisenä merkintänä. Se viittaa tältä osin erityisesti asetuksen N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan b alakohdassa olevaan maantieteellisen merkinnän määritelmään.
16 Tämän suhteen on valituslautakunnan tavoin todettava, että Lemberg on Etelä-Afrikasta peräisin olevien viinien maantieteellinen merkintä, joka on suojattu unionin alueella edellä 13 kohdassa mainitun yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välisen sopimuksen määräysten nojalla. Vastoin kantajan väitteitä, sillä seikalla, että kyseinen nimitys viittaa ”tilaan” (estate) eikä alueeseen, kuntaan tai piiriin, ei voida kyseenalaistaa sitä, että tämä nimitys on nimenomaisesti suojattu maantieteellisenä merkintänä kyseisen sopimuksen nojalla.
17 Kuten SMHV esittää, itse sopimuksessa ei ole mitään sellaista, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että sen liitteessä II mainittuihin tiloihin ei sovelleta kyseisen sopimuksen 8 artiklan b kohdan ii alakohdan nojalla samaa suojaa kuin siinä niin ikään mainittuihin alueisiin, piireihin (districts) tai kaupunginosiin (wards).
18 Kuten SMHV lisäksi perustellusti huomauttaa, yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välisen sopimuksen 3 artiklan b alakohdassa viitataan maantieteellisen merkinnän määritelmän osalta Marrakechissa 15.4.1994 allekirjoitetun maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen, joka on hyväksytty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa laadittujen sopimusten (1986–1994) tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL L 336, s. 1), liitteessä 1C olevaan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (jäljempänä TRIPS-sopimus) 22 artiklan 1 kohtaan. Viimeksi mainitussa määräyksessä määrätään, että maantieteellisillä merkinnöillä tarkoitetaan ”merkintöjä, jotka osoittavat tavaran olevan peräisin tietyn jäsenen alueelta tai tietyltä seudulta taikka paikkakunnalta tuolla alueella, ja tavaran tunnettu laatu, maine tai muu luonteenpiirre liittyy olennaisella tavalla sen maantieteelliseen alkuperään”. Mistään ei voida päätellä, että kyseisessä määräyksessä tarkoitettu ”paikkakunta” ei voisi muodostua tilasta tai että tällainen ”paikkakunta” on rajoitettava koskemaan aluetta sen koon tai muodollisen hallinnollisen jaon perusteella.
19 Paikannimen etymologisella taustalla, sen maantieteellisillä tai historiallisilla ominaispiirteillä tai esimerkeillä Saksassa sijaitsevista Lemberg-nimisistä paikannimistä, joihin kantaja on vedonnut, tai huomautuksella siitä, että Lemberg-nimityksen alkuperä viittaa Ukrainassa sijaitsevaan kylään, ei voida riitauttaa johtopäätöstä, jonka mukaan Lemberg on yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välisen sopimuksen nojalla suojattu maantieteellinen merkintä, kuten edellä 16–18 kohdasta ilmenee.
20 Sama pätee päätelmään, jonka kantaja haluaa tehdä asetuksen N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan b alakohdassa olevasta ”maantieteellisen merkinnän” määritelmästä. Lemberg ei nimittäin ole maantieteellinen merkintä, joka on suojattu asetuksen N:o 479/2008 36 artiklan mukaisesti, vaan se on suojattu yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välisen sopimuksen nojalla, ja mainitussa sopimuksessa viitataan ”maantieteellisen merkinnän” määritelmän osalta TRIPS-sopimuksen 22 artiklan 1 kohtaan, kuten edellä 18 kohdassa todetaan. Tästä seuraa, että asetus N:o 479/2008 ei käsiteltävässä asiassa ole merkityksellinen sen arvioimiseksi, onko Lembergiä pidettävä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitettuna maantieteellisenä merkintänä. Kuten SMHV perustellusti toteaa, asetuksen N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan b alakohdassa oleva ”maantieteellisen merkinnän” määritelmä ei missään tapauksessa ole ristiriidassa TRIPS-sopimuksen 22 artiklan 1 kohdassa olevan määritelmän kanssa.
21 Kantaja väittää toiseksi, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki ”Lembergerland” ei vastaa yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan sopimuksessa mainittua maantieteellistä merkintää Lemberg, vaan se on uusi mielikuvitustermi, joka koostuu kahdesta sattumanvaraisesti valitusta sanasta ja 13 kirjaimesta, joista ainoastaan seitsemän ovat samoja kuin maantieteellisessä merkinnässä. Kantajan mukaan rekisteröitäväksi haetulla tavaramerkillä on itsenäinen merkitys, joka tarkoittaa ”vuoristo- ja suoaluetta”, eikä sillä pyritään aikaansaamaan ”mielikuvaa siitä, että se on peräisin Etelä-Afrikassa sijaitsevan Western Capen pienimmältä tilalta”.
22 Tämän suhteen on todettava – samoin kuin valituslautakunta tekee riidanalaisen päätöksen 16 kohdassa –, että oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitetun hylkäysperusteen soveltamiseen riittää se, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki sisältää maantieteellisen merkinnän tai tekijöitä, joiden perusteella kyseessä oleva maantieteellinen merkintä voidaan varmuudella yksilöidä, taikka koostuu tällaisesta merkinnästä ja näistä tekijöistä (ks. vastaavasti edellä 12 kohdassa mainittu tuomio CUVÉE PALOMAR, EU:T:2010:185, 125 ja 131 kohta).
23 Käsiteltävässä asiassa rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki Lembergerland on yhdyssana, joka sisältää suojatun maantieteellisen merkinnän Lemberg, joka on selvästi yksilöitävissä tästä merkistä, eikä kantaja ole tätä myöskään kiistänyt.
24 Kantaja väittää sen sijaan, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki kokonaisuutena arvioituna ei ole sellainen, että se synnyttää sekaannuksen kyseessä olevan maantieteellisen merkinnän kanssa, koska sen merkitys on eri kuin tämän merkinnän (ks. edellä 21 kohta).
25 Kuten valituslautakunta perustellusti toteaa riidanalaisen päätöksen 17 kohdassa viitatessaan yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 muuttamisesta Uruguayn kierroksella neuvoteltujen sopimusten täytäntöön panemiseksi 22.12.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3288/94 (EYVL L 349, s. 83) – jolla lisättiin yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) 7 artiklan 1 kohdan j alakohta (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohta) – neljänteen perustelukappaleeseen, sellaisten tavaramerkkien rekisteröinti, jotka sisältävät viinien maantieteellisiä merkintöjä tai jotka muodostuvat sellaisista merkinnöistä, on evättävä riippumatta siitä, onko rekisteröitäväksi haettu merkki omiaan johtamaan kuluttajia harhaan merkin kuvaaman viinin alkuperän suhteen.
26 Asetuksen N:o 3288/94 neljännessä perustelukappaleessa täsmennetään, että TRIPS-sopimuksen 23 artiklan 2 kohdassa määrätään sellaisten tavaramerkkien epäämisestä tai mitätöimisestä, jotka sisältävät viinien vääriä maantieteellisiä merkintöjä tai jotka muodostuvat sellaisista merkinnöistä, riippumatta siitä, ovatko ne omiaan johtamaan kuluttajia harhaan. Näin ollen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohdassa olevaa hylkäysperustetta sovelletaan ilman, että on tarpeen selvittää, onko rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki omiaan johtamaan yleisöä harhaan tai aiheuttaako se sekaannusvaaraa tavaran alkuperästä (edellä 12 kohdassa mainittu tuomio CUVÉE PALOMAR, EU:T:2010:1895, 119 ja 120 kohta).
27 Tässä yhteydessä on hylättävä tehottomana myös kantajan väite siitä, että kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröintiä ei voida evätä, koska se ”ei – – ole sen [luonteinen], että se johtaisi yleisön harhaan käyttäjän ja järjestön välillä vallitsevan yhteyden suhteen” Pariisin yleissopimuksen 6 ter artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Kuten valituslautakunta on todennut riidanalaisen päätöksen 23 kohdassa, kyseistä määräystä ei sovelleta käsiteltävään asiaa, koska Pariisin yleissopimuksen 6 ter artikla koskee yksinomaan kieltoa käyttää tavaramerkkinä unionin valtioiden ja kansainvälisten, valtioidenvälisten järjestöjen vaakunoita, lippuja tai tunnuskuva ja näissä maissa tai järjestöissä hyväksyttyjä virallisia tarkastus- ja takuumerkkejä, eikä maantieteellisten merkintöjen suojaa.
28 Joka tapauksessa on todettava, että vastoin kantajan väitteitä, rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä olevat ylimääräiset kirjaimet eivät ole sellainen seikka, että niillä tehtäisiin tavaramerkistä luonteeltaan mielikuvituksellinen verrattuna maantieteelliseen merkintään Lemberg, koska sana ”lemberger” on saksaksi adjektiivi, joka rakentuu sanasta ”Lemberg”, ja sana ”Land” merkitsee samalla kielellä aluetta, minkä perusteella rekisteröitäväksi haettu merkki voidaan ymmärtää siten, että sillä viitataan Lembergin alueeseen, kuten SMHV perustellusti toteaa. Näin ollen rekisteröitäväksi haetulla tavaramerkillä ei ole omaa ja itsenäistä merkitystä, joka eroa huomattavasti maantieteellisen merkinnän Lemberg merkityksestä.
29 Tästä seuraa, että – toisin kuin kantaja on väittänyt – valituslautakunta on perustellusti katsonut, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki Lembergerland muodostui maantieteellisestä merkinnästä Lemberg tai koostui tästä merkinnästä, joka on yhteisön ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen nojalla tällaista alkuperää olevien viinien suojattu merkintä. Rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin kattamiin tavaroihin kuuluu viini, eikä kantaja ole väittänyt, että kyseinen viini olisi peräisin Lembergistä. Näin ollen valituslautakunta on oikeassa katsoessaan, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki oli ristiriidassa asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohdassa säädetyn ehdottoman hylkäysperusteen kanssa.
30 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan muilla argumenteilla.
31 Kantaja toteaa ensinnäkin, ettei valituslautakunta ottanut huomioon tavaramerkin Lembergerland rekisteröintiä Saksassa.
32 Tämän suhteen on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tavaramerkkejä koskeva yhteisön lainsäädäntö muodostaa itsenäisen järjestelmän, joka koostuu sille ominaisesta tavoitteiden ja sääntöjen kokonaisuudesta, jonka soveltaminen on riippumaton kansallisista järjestelmistä. Unionin jäsenvaltiossa tehty päätös, jolla tämä sama merkki on hyväksytty rekisteröitäväksi kansalliseksi tavaramerkiksi, ei sido SMHV:tä eikä asiaa mahdollisesti käsitteleviä unionin tuomioistuimia. Jäsenvaltioissa olemassa olevat rekisteröinnit ovat ainoastaan seikka, joka voidaan ottaa huomioon yhteisön tavaramerkkiä rekisteröitäessä, ja haettua tavaramerkkiä on puolestaan arvioitava pelkästään asiaa koskevien yhteisön säännösten nojalla. Tästä seuraa, että SMHV:llä ei ole velvollisuutta rekisteröidä haettua tavaramerkkiä siitä syystä, että kansallinen tavaramerkkiasioissa toimivaltainen viranomainen on tehnyt rekisteröintipäätöksen (ks. vastaavasti edellä 12 kohdassa mainittu tuomio CUVÉE PALOMAR, EU:T:2010:185, 137 ja 138 oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio Restoin v. SMHV (EQUIPMENT), T‑356/11, EU:T:2013:253, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Näin ollen – kuten SMHV toteaa – sillä seikalla, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki on rekisteröity Saksassa, ei voida kyseenalaistaa valituslautakunnan päätöksen laillisuutta.
34 Kantaja väittää toiseksi, että SMHV on loukannut yhdenvertaisuusperiaatetta. Se huomauttaa, että yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välisessä sopimuksessa mainitaan useita maantieteellisiä merkintöjä, jotka koostuvat sanoista ”fisch” tai ”sonne” tai jotka sisältävät jommankumman näistä sanoista, vaikka luokkaan 33 kuuluvia tavaroita varten on rekisteröity lukuisia tavaramerkkejä, joihin sisältyy jompikumpi näistä sanoista.
35 Tämän suhteen on muistutettava, että valituslautakunnan päätökset, jotka valituslautakuntien on tehtävä asetuksen N:o 207/2009 perusteella ja jotka koskevat merkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi, kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin. Kuten SMHV perustellusti toteaa, valituslautakuntien päätösten laillisuutta on näin ollen arvioitava yksinomaan mainitun asetuksen perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, eikä valituslautakuntien aikaisemman ratkaisukäytännön perusteella (ks. tuomio 26.4.2007, Alcon v. SMHV, C‑412/05 P, Kok., EU:C:2007:252, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 2.5.2012, Universal Display v. SMHV (UniversalPHOLED), T‑435/11, EU:T:2012:210, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kunnioittaminen on lisäksi sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kunnioittamisen kanssa (tuomio 10.3.2011, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, C‑51/10 P, Kok., EU:C:2011:139, 75 kohta). Lisäksi oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon vuoksi jokaisen rekisteröintihakemuksen tutkimisen on oltava tarkkaa ja kattavaa ja se on tehtävä jokaisessa konkreettisessa tapauksessa (em. tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, EU:C:2011:139, 77 kohta).
37 Käsiteltävässä asiassa on todettava yhtäältä, ettei valituslautakunta ole tehnyt virhettä katsoessaan, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan j alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät, kuten edellä 29 kohdasta ilmenee. Toiseksi on todettava, että yhteisön tavaramerkit, joihin kantaja viittaa esittämättä niistä kuitenkaan mitään konkreettista esimerkkiä, sisältävät sen mukaan mahdollisesti maantieteellisiä merkintöjä, jotka koostuvat tai sisältävät jonkun sanoista ”fisch” tai ”sonne” mutta eivät koostu sanasta ”lemberg” eivätkä sisällä sitä. Valituslautakunnassa käyty menettely ei kuitenkaan koskenut maantieteellisiä merkintöjä, jotka koostuvat tai sisältävät jonkun sanoista ”fisch” tai ”sonne”, jotka ovat niin ikään suojattuja yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välisen sopimuksen nojalla, kuten riidanalaisen päätöksen 20 kohdassa perustellusti todetaan. Tällaiset tosiseikat eivät täten missään tapauksessa ole rinnastettavissa käsiteltävän asian tosiseikkoihin.
38 Tästä seuraa, ettei kantaja voi tehokkaasti vedota SMHV:n aikaisempiin päätöksiin, jotka koskevat sellaisten merkkien rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi, jotka sisältävät sanan ”fisch” tai ”sonne”, kyseenalaistaakseen johtopäätöksen, johon valituslautakunta päätyi riidanalaisessa päätöksessä (ks. vastaavasti edellä 36 kohdassa mainittu tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, EU:C:2011:139, 78 ja 79 kohta ja edellä 35 kohdassa mainittu tuomio UniversalPHOLED, EU:T:2012:210, 39 kohta).
39 Kantaja huomauttaa kolmanneksi, että eteläafrikkalaisen maantieteellisen merkinnän Lemberg suojaaminen ei ole estänyt itävaltalaisen St. Magdalena am Lemberg ‑nimisen viinialueen suojaamista niin ikään maantieteellisenä merkintänä yhteisön ja Etelä-Afrikan välisen samaisen sopimuksen nojalla. Kantaja katsoo tämän johdosta, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki on voitava rekisteröidä niiden samojen periaatteiden mukaan, joiden perusteella on voitu katsoa, että edellä mainitut kaksi merkintää eivät olleet ristiriidassa keskenään.
40 Valituslautakunta toteaa tästä perustellusti riidanalaisen päätöksen 21 kohdassa, että vaikka katsottaisiin, että edellä mainitut kaksi maantieteellistä merkintää ovat keskenään homonyymisiä, yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välisen sopimuksen 7 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti olisi katsottava, että molemmat merkinnät ovat suojattuja niiden perinteisen ja jatkuvat käytön johdosta ja siitä syystä, että ne eivät ole omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan. Tämä arviointi on vahvistettava. Valituslautakunta on niin ikään paikkansa pitävästi todennut, että tämä väitetty oikeudellinen ongelma ei missään tapauksessa ole käsiteltävän menettelyn kohteena.
41 Edellä esitetyn perusteella ainoa kanneperuste, ja täten koko kanne on hylättävä, eikä SMHV:n toisessa väitteessä esittämästä prosessiväitteestä ole tarpeen lausua.
Oikeudenkäyntikulut
42 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja SMHV on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan SMHV:n oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Genossenschaftskellerei Rosswag-Mühlhausen eG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kanninen | Pelikánová | Buttigieg |
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä heinäkuuta 2015
Allekirjoitukset