Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

EuroCommerce A.I.S.B.L:n 27.12.2001 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-336/01)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

EuroCommerce A.I.S.B.L on nostanut 27.12.2001 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat Pierre V. F. Bos ja Morten Nissen, asianajotoimisto Dorsey & Whitney LLP, Bryssel (Belgia).

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/29.373 - Visa International) 9.8.2001 tehdyn komission päätöksen

(velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

(velvoittaa komission korvaamaan EuroCommercelle tästä oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on kansainvälinen yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on kauppaan liittyvien ongelmien tutkiminen ja ratkaiseminen. Kantaja on tältä osin tehnyt komissiolle useita kanteluja, jotka koskevat muita kuin maksuja koskevia sääntöjä ja monenvälistä toimitusmaksua, joita maksukorttiorganisaatiot käyttävät. Korttitapahtumia vastaanottavan (kauppiaan) pankin on maksettava kortin myöntäneelle (asiakkaan) pankille monenvälinen toimitusmaksu. Tällä maksulla on kantajan mukaan suora vaikutus siihen maksuun, joka kauppiaan on maksettava korttitapahtumia vastaanottavalle pankille siitä, että asiakkaat käyttävät maksukortteja maksaessaan. Muut kuin maksuja koskevat säännöt ovat sääntöjä, jotka koskevat maksukorttien myöntämistä ja hankkimista.

Komissio on riitautetussa päätöksessä katsonut, että ei ollut tarvetta toteuttaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisia toimia muita kuin maksuja koskevien sääntöjen osalta. Kantajan mukaan tämä päätös on sekä EY:n perustamissopimuksen että ETA-sopimuksen vastainen.

Kantaja väittää, että komissio ei ottanut huomioon sen oikeutta tulla kuulluksi. Asetuksen N:o 2842/98 6 artiklan mukaisesti lähetetyn toisen kirjeen perusteella esittämissään huomautuksissa kantaja peruutti ehdollisesti kantelunsa siinä uskossa, että komissio kieltäisi monenvälisen toimitusmaksun. Tämä maksu on kantajan mukaan läheisessä yhteydessä muihin kuin maksuja koskeviin sääntöihin. Myöhemmin komissio muutti tältä osin mielipidettään. Kantajan mukaan sillä ei kuitenkaan ollut silloin mahdollisuutta esittää huomautuksiaan.

Lisäksi kantaja väittää, että EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa on rikottu ja hyvän hallinnon periaatetta loukattu, koska komissio ei ole tutkinut muita kuin maksuja koskevia sääntöjä ja monenvälisiä toimitusmaksuja yhdessä. Kantajan mukaan niitä olisi pitänyt tutkia yhdessä sen arvioimiseksi, onko niillä haitallinen vaikutus kilpailuun vai ei. Komissio on riitautetussa päätöksessä hyväksynyt muut kuin maksuja koskevat säännöt ja sillä on tarkoitus hyväksyä monenvälinen toimitusmaksu. Kantaja toteaa kuitenkin, että nämä näkökodat liittyvät läheisesti toisiinsa ja että niiden yhteisvaikutusta kilpailuun olisi pitänyt tutkia.

Kantaja toteaa myös, että komissio on tehnyt oikeudellisen ja tosiseikkoja koskevan virheen hyväksyessään "lisämaksukiellon", jonka mukaan kauppiaat eivät saa periä maksukorttia käyttävästä asiakkaasta aiheutuvia kustannuksia kyseiseltä asiakkaalta. Kantajan mukaan tämä sääntö rajoittaa kilpailua, koska se estää kauppiaita käyttämästä tällaisen maksun uhkaa painostuskeinona alhaisemmista kauppiasmaksuista neuvottelemista varten. Kantaja toteaa, että komissio on tältä osin suorittanut epätäydellisen markkinatutkimuksen.

Kantaja väittää samoin, että komissio on tehnyt virheen hyväksymällä riitautetulla päätöksellä useita muita sääntöjä. Komissio hyväksyy siten "rajatylittävää korttien myöntämistä koskevat säännöt", jotka edellyttävät, että pankin, joka haluaa aloittaa korttien myöntämisen toisessa valtiossa, on noudatettava kyseisessä valtiossa sovellettavia sääntöjä. Kantajan mukaan tämä todellisuudessa jakaa markkinat ja estää myöntäviä pankkeja hyödyntämästä yhden valtion vähemmän rajoittavia sääntöjä kilpailuetuna toisessa valtiossa. Lisäksi komissio teki virheen hyväksyessään "rajatylittävää korttitapahtumien vastaanottoa koskevat säännöt", jotka kantajan mukaan estävät yhden valtion kauppiaita etsimästä korttitapahtumat vastaanottavan pankin toisessa valtiossa, jossa monenvälinen toimitusmaksu on alhaisempi.

Lopuksi komissio on perustellut puutteellisesti "korttitapahtumien vastaanotto edellyttää korttien myöntämistä" -säännön hyväksymistä. Tässä säännössä edellytetään, että pankin, joka haluaa ottaa vastaan kauppiaiden korttitapahtumia, on myönnettävä tietty määrä kortteja asiakkaille ennen kuin se voi ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin. Tämä vastaa kantajan mukaan sopimusta markkinoiden jakamisesta nykyisten myöntäjien kesken.

____________