Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Schlüsselverlag J.S. Moser Gesellschaft m.b.H.:n ja kuuden muun 10.1.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia T-3/02)

    Oikeudenkäyntikieli: saksa

Schlüsselverlag J.S. Moser Gesellschaft m.b.H., Innsbruck (Itävalta), J. Wimmer GmbH, Linz (Itävalta), Styria Medien AG, Graz (Itävalta), Zeitungs- und Verlags-Gesellschaft m.b.H., Bregenz (Itävalta), Eugen Russ Vorarlberger Zeitungsverlag und Druckerei Gesellschaft m.b.H., Schwarzach (Itävalta), "Die Presse" Verlags-Gesellschaft m.b.H. & Co KG, Wien (Itävalta) ja "Salzburger Nachrichten" Gesellschaft m.b.H., Salzburg (Itävalta), ovat nostaneet 10.1.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajana on asianajaja M. Krüger.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(toteaa, että vastaaja ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, kun se ei ole tehnyt päätöstä kantajien kantelusta, joka koskee vaikutukseltaan yhteisönlaajuisen yhteenliittymän toteuttamista, jolle on haettu ja kansallisesti Oberlandesgericht Wienin 26.1.2001 tekemällä päätöksellä myönnetty lupa; on mahdollisesti laiminlyöty vaatia yhteenliittymän osapuolilta yhteenliittymän ilmoitusta vastaajalle.

(velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat valittivat 25.5.2001 itävaltalaisten sanomalehtien kustantajina vastaajalle Itävallassa luvan saaneesta mediayhteenliittymästä, jossa olivat osallisina yritykset Bertelsmann, Gruner+Jahr, Raffeisen, Kurier-magazine ja News ja jolla oli kantajien mukaan yhteisönlaajuista merkitystä. Kantelun liitteenä oli vaatimus siitä, että yhteenliittymän osapuolilta vaadittaisiin asetuksen (ETY) N:o 4064/89 mukainen ilmoitus.

Kilpailupääosasto oli lukuisissa kirjeissään sitä mieltä, että kyseistä asetusta ei voitu soveltaa esillä olevaan yhteenliittymään, sillä oli tapahtunut vain yrityksen osan luovutus, johon ei ollut osallistunut vähintään kahta yritystä, joiden liikevaihto olisi yli 250 miljoonaa euroa. Pääosasto huomautti, ettei tämä kanta ollut sitä sitova.

Koska vastaaja ei kahden kuukauden kuluessa reagoinut kantajien vaatimukseen tehdä muodollinen ratkaisu kantelusta, kantajat nostivat EY 232 artiklan mukaisen laiminlyöntikanteen. Ne väittivät, että vastaajan päätöksen puuttuessa mahdollisuutta pätemättömyyskanteeseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ei ollut ja että vastaajan laiminlyönti toimia koski kantajia välittömästi ja henkilökohtaisesti.

Kantajien mukaan kansallinen päätös EY 81 artiklan nojalla oli pätemätön, koska Itävallan tasavalta oli soveltanut vastoin asetuksen (ETY) N:o 4064/89 21 artiklan 2 kohtaa kansallista kilpailulainsäädäntöään merkitykseltään yhteisönlaajuiseen yhteenliittymään. Ne katsovat lisäksi, että yhteenliittymässä oli osallisina kaksi yritystä, joiden vuosittainen liikevaihto ylitti 250 miljoonaa euroa ja että näistä toinen sai enintään 2/3 vuosittaisesta liikevaihdostaan yhdestä ja samasta jäsenvaltiosta. Kyseessä ei myöskään ollut yrityksen osan luovutus, vaan sulautuminen.

____________