Valitus, jonka Instituto Cervantes on tehnyt 18.8.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-376/21, Instituto Cervantes v. komissio, 14.6.2023 antamasta tuomiosta

(asia C-534/23 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Instituto Cervantes (edustaja: asianajaja E. van Nuffel d'Heynsbroeck)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen 14.6.2023 antaman tuomion Instituto Cervantes v. komissio (T-376/21, EU:T:2023:331), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan vaatimuksen kumota komission tekemä päätös tehdä sopimus puitesopimusten tekemistä Euroopan unionin toimielinten, elinten ja virastojen kielikoulutusta koskevan hankinnan (nro HR/2020/OP/0014) erästä 3 (espanjan kieli) ensisijaisesti CLL Centre de Langues-Allingua -ryhmittymän kanssa ja toissijaisesti valittajan kanssa

hyväksyy valituksen ja kumoaa riidanalaisen päätöksen

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.

1.    Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan ymmärtäessään väärin tarjousten sähköistä jättämistä koskevan menettelyn vaatimukset valittaja teki oikeutetun virheen, joka tarjouksen sisällön arvioinnissa johti tiettyjen teknisten asiakirjojen, joita ei oltu tallennettu tarjouksen yhteydessä, mutta jotka olivat saatavilla tarjoukseen integroidun hyperlinkin kautta, hylkäämiseen.

Unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon ja teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei kyse ollut oikeutetusta virheestä, vaikka ensinnäkin virhe johtuu aiemmasta vastakkaisesta toimintavasta ja se on yhteydessä julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyyn, ja toiseksi merkittävä määrä tarjoajista teki saman virheen.

Valittaja katsoo myös, että perustelussa, jota unionin yleinen tuomioistuin on noudattanut hylätessään valituksen ja jonka mukaan hyperlinkin kautta saatavilla olleen asiakirjan eheyttä ei voitu vahvistaa, on oikeudellinen virhe, eikä Euroopan komissio voi enää oikeutetun virheen yhteydessä hylätä teknistä asiakirjaa.

2.    Toinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046¹ 167 artiklan 4 kohdan mukaista velvoitetta, jonka mukaan hankintaviranomaisen on selvitettävä kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous vertailemalla tarjousten ominaisuuksia, on tosiasiallisesti laiminlyöty, koska kaikissa hankintaerissä sopimuspuoleksi hyväksytyn toimijan tarjous oli arvioitu muuttumattomin ehdoin erästä toiseen, vaikka kilpailevat tarjoukset olivat erilaisia.

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että hankintaviranomainen voi vertaillessaan tarjouksia suorittaa itsenäisen arvioinnin jokaisesta tarjouksesta ja sitten luokitella tarjoukset näiden itsenäisten arviointien perusteella, vaikka kilpailevien tarjousten ominaisuuksien korostaminen sisältää tekniset ehdotukset, jotka liittyvät sopimuksen tekoperusteisiin.

____________

¹ Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta annettu asetus (EUVL 2018, L 193, s. 1).