YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

26 päivänä kesäkuuta 2009

Asia T-114/08 P

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Vahingonkorvausvaatimuksen esittämistä koskeva kohtuullinen määräaika – Myöhästyminen – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-21/07, Marcuccio vastaan komissio, 14.12.2007 antaman määräyksen (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Asiaa koskevat menettelysäännöt – EY 236 artikla ja henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla – Määräajat

(EY 236 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Toimielimelle osoitettu vahingonkorvausvaatimus – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Arviointiperusteet
(Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artikla)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Perustellulla määräyksellä tehty päätös – Edellytykset – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai joka on selvästi täysin perusteeton

1.      Silloin, kun virkamiehen ja toimielimen, johon virkamies on tai on ollut sidoksissa, välinen vahingon korvaamista koskeva riita-asia on saanut alkunsa asianomaisen henkilön toimielimeen yhdistävästä palvelussuhteesta, se kuuluu EY 236 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan soveltamisalaan ja jää erityisesti tutkittavaksi ottamisen edellytysten osalta sekä EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Tästä seuraa, että henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyt määräajat koskevat EY 236 artiklaan perustuvia kanteita riippumatta siitä, vaaditaanko niissä toimen kumoamista vai vahingonkorvausta.

(ks. 12 kohta)

Viittaukset: asia 9/75, Meyer-Burckhardt v. komissio, 22.10.1975 (Kok., s. 1171, 7 kohta); asia 48/76, Reinarz v. komissio ja neuvosto, 17.2.1977 (Kok., s. 291, 10 kohta); asia 174/83, Amman ym. v. neuvosto, 4.7.1985 (Kok., s. 2133, 12 kohta); asia 175/83, Culmsee ym. v. TSK, 4.7.1985 (Kok., s. 2149, 12 kohta); asia 257/85, Dufay v. parlamentti, 1.4.1987 (Kok., s. 1561, 21 kohta); asia 401/85 ja Schina v. komissio, 7.10.1987 (Kok., s. 3911, 9 kohta)

2.      Kanteen nostamista koskevan määräajan määrittäminen on oikeuskysymys. Sovellettavassa lainsäädännössä ei säädetä tarkkaa määräaikaa sellaisen vahingonkorvausvaatimuksen esittämiselle, joka johtuu virkamiehen ja toimielimen, johon hän on sidoksissa, välisestä palvelussuhteesta. Vahingonkorvausvaatimuksen esittämisen määräaika määräytyy päinvastoin asian olosuhteiden perusteella kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen mukaisesti, ja näihin olosuhteisiin kuuluvat erityisesti oikeusriidan merkitys asianosaiselle, asian monitahoisuus, asianosaisten käyttäytyminen sekä ohjeellisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan mukainen määräaika, jota pidetään enimmäisaikana. Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka virkamiestuomioistuin määrittää merkitykselliset tosiseikat ja arvioi niitä täysivaltaisesti, kunhan tosiseikkoja ei oteta huomioon vääristyneellä tavalla, se luonnehtii tämän jälkeen tosiseikkoja oikeudellisesti kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen pohjalta, joten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi valvoa tätä tosiseikkojen luonnehdintaa.

(ks. 25–27 kohta)

3.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklan mukaista mahdollisuutta ratkaista perustellulla määräyksellä kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai joka on selvästi täysin perusteeton, voidaan käyttää jo ennen vastineen toimittamista, ja arvioitaessa sitä, onko tämän mahdollisuuden käyttäminen perusteltua, ei oteta huomioon arviointiperustetta, jossa viitataan annetussa määräyksessä esiin tuotujen seikkojen lukumäärään.

(ks. 50 kohta)