Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia n° 4 de Castellón de la Plana (Espanja) on esittänyt 12.5.2021 – Casilda v. Banco Cetelem SA
(asia C-302/21)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Juzgado de Primera Instancia n° 4 de Castellón de la Plana
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Casilda
Vastaaja: Banco Cetelem SA
Ennakkoratkaisukysymykset
a) Onko kansallisen tuomioistuimen unionin oikeuden ensisijaisuutta unionin toimialalla koskevan periaatteen mukaisesti ja erityisesti kulutusluottoja ja kuluttajasopimuksia koskevan säännöstön yhteydessä arvioitava viran puolesta sitä, onko Tribunal Supremon, joka on Espanjan ylin tuomioistuin, oikeuskäytäntö, jonka se on vahvistanut tulkitessaan ja soveltaessaan kansallista säännöstöä eli sellaisten lainasopimusten, joihin liittyy koronkiskontaa, pätemättömyydestä 23.7.1908 annettua lakia (Ley de 23 de julio de 1908, sobre nulidad de los contratos de préstamos usurarios), siltä osin kuin mainittu oikeuskäytäntö koskee sekä jatkuvaa luottoa koskevan kulutusluottosopimuksen pätemättömyyttä että tällaisen sopimuksen ’pääasiallisen kohteen’ määrittämistä ja tarjotun palvelun hinta-laatusuhteen riittävyyttä, yhteensopiva unionin oikeuden kanssa, vai riippuuko päinvastoin, kuten Espanjan Tribunal Supremo katsoo, velvollisuus arvioida mainittua yhteensopivuutta unionin oikeuden ja direktiivien kanssa kantajan vaatimuksesta (osapuolten määräämisperiaate), sillä seurauksella, että jos kantaja kansallisen säännöksen nojalla vaatii ainoastaan tai pääasiallisesti sen toteamista, että kulutusluotto on pätemätön koronkiskonnan vuoksi, on katsottava, että unionin oikeuden ensisijaisuus ja sen yhdenmukaistamisvaikutus ”eivät ole asian kannalta merkityksellisiä”, vaikka Tribunal Supremon oikeuskäytäntö, jonka se on vahvistanut mainittua koronkiskonnasta annettua lakia tulkitessaan ja soveltaessaan, koskee kansallisen tuomioistuimen ratkaistavana olevan asian kohteena olevaa kulutusluottoa koskevan sopimuksen pääkohteen määrittelyä ja hinta-laatusuhteen riittävyyttä?
b) Onko mainitun Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuuden ja yhdenmukaistavan vaikutuksen nojalla kulutusluottoja ja kuluttajasopimuksia koskevan säännöstön yhteydessä, kun otetaan huomioon se, että Tribunal Supremo on itse toistuvasti todennut useissa tuomioissaan, että koska ”poissulkeminen”, josta säädetään direktiivin 93/13/EY1 4 artiklan 2 kohdassa, joka on yhdenmukaistettu sääntö, on saatettu täysin osaksi Espanjan oikeusjärjestystä, kansallinen tuomioistuin ei voi harjoittaa hintojen tuomioistuinvalvontaa, koska Espanjan oikeusjärjestykseen tai koronkiskonnasta vuonna 1908 annettuun lakiin ei sisälly säännöstä, jossa säädettäisiin yleisesti tällaisesta hintojen tuomioistuinvalvonnasta tai sallittaisiin se, ja kun otetaan lisäksi huomioon se, ettei ole arvioitu, puuttuuko sopimusmääräykseltä, jossa vahvistetaan kulutusluoton hinta, mahdollisesti läpinäkyvyys, direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohdan vastaista, että kansallinen tuomioistuin kansallisen säännöksen eli mainitun koronkiskonnasta annetun vuoden 1908 lain nojalla toimii sopimuksen pätemättömäksi julistamista koskevan normaalin toimivaltansa ulkopuolella ja ottaa käyttöön uutta toimivaltaa eli harjoittaa ”tuomioistuinvalvontaa” sopimuksen pääkohteen osalta, jolloin se määrittää yleisesti joko kulutusluoton hinnan pääomalle maksettavan koron (nimellinen korkoprosentti) perusteella tai kulutusluoton kustannukset luoton todellisen vuosikoron perusteella?
c) Lopuksi, edellä esitetyn mukaisesti ja ottaen huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistetun sääntelyn ja yhdenmukaistamisen ja erityisesti unionin toimivallan sisämarkkinoiden toiminnan osalta, onko kansallisen tuomioistuimen harjoittama valvonta, jossa vahvistetaan yleisesti kulutusluoton hinta tai kustannukset, vaikka kansallisessa oikeusjärjestyksessä ei ole tälle mitään oikeusperustaa, yhteensopiva SEUT 120 artiklan kanssa, kun otetaan huomioon avoin markkinatalous ja osapuolten sopimusvapauden periaate.
Toinen ennakkoratkaisukysymys:
Onko Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuutta unionin toimialalla koskevan periaatteen nojalla ja erityisesti kulutusluottoja ja kuluttajasopimuksia koskevan säännöstön yhteydessä, kun otetaan huomioon, että oikeusvarmuuden periaate on välttämätön edellytys kulutusluottojen sisämarkkinoiden moitteettomalle ja tehokkaalle toiminnalle, mainitun oikeusvarmuuden periaatteen, joka on edellytys kulutusluottojen sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle erityisesti kulutusluottojen sääntelyä koskevien direktiivien yhteydessä, vastaista se, että luoton todellista vuosikorkoa, joka kulutusluottosopimuksessa voidaan yleisesti vahvistaa kuluttajalle, rajoitetaan tarkoituksena torjua koronkiskontaa, siten kuin Tribunal Supremo on todennut käyttäen perusteita, jotka eivät ole objektiivisia tai täsmällisiä vaan ainoastaan likimääräisiä, jolloin kunkin kansallisen tuomioistuimen harkintavaltaan jätetään tämän rajan konkreettinen määrittely sen ratkaistessa sen käsiteltävänä olevaa asiaa?
____________
1 Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).