Asiat T‑200/22 ja T‑314/22
Puolan tasavalta
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu toinen jaosto) 29.5.2024
Ympäristö – Ruskohiilen louhinta avolouhoksessa – Turówin (Puola) ruskohiilikaivos – Toimielimiä koskeva oikeus – Unionin tuomioistuimen sellaisen määräyksen täytäntöönpanon laiminlyönti, jolla velvoitetaan toimimaan tietyllä tavalla – Uhkasakko – Saamisten perintä kuittaamalla – Asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 101 artiklan 1 kohta ja 102 artikla – Pääasian poistaminen rekisteristä – Taannehtivaa vaikutusta määrättyihin välitoimiin ei ole – Perusteluvelvollisuus
Väliaikainen oikeussuoja – Välitoimet – Uhkasakon määrääminen, jos asianomainen osapuoli ei noudata asetettua velvoitetta – Asianosaisten välinen sovinto ja pääasian rekisteristä poistaminen – Rekisteristä poistamisen vaikutus uhkasakkona maksettavaan määrään
(SEU 2 artikla; SEUT 279 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 1 ja 2 kohta ja 162 artiklan 3 kohta)
(ks. 31–42 ja 47–49 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin lausuu asiasta laajennetussa kokoonpanossa ja hylkää kaksi kumoamiskannetta, jotka Puolan tasavalta on nostanut useista Euroopan komission päätöksistä, joilla viimeksi mainittu peri summia, jotka oli maksettava unionin tuomioistuimen asettamina päiväkohtaisina uhkasakkoina. Käsiteltävässä asiassa, jossa asianosaisina ovat Tšekin tasavalta ja Puola, unionin tuomioistuin oli määrännyt välitoimia varmistaakseen tulevan lopullisen ratkaisunsa täyden tehokkuuden. Koska Puola ei ollut noudattanut kyseisiä välitoimia, se velvoitettiin maksamaan päiväkohtainen uhkasakko kyseisten välitoimien täytäntöönpanoon saakka. Pääasia poistettiin rekisteristä asianosaisten välisen sovinnon jälkeen. Antamassaan tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin selventää kyseisen rekisteristä poistamisen vaikutuksia Puolan velvollisuuteen suorittaa uhkasakkona maksettava määrä.
Tšekin tasavalta nosti 26.2.2021 jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeneen kanteen Puolaa vastaan Tšekin ja Saksan rajojen läheisyydessä sijaitsevalla Turówin (Puola) avolouhoksella tapahtuneen ruskohiilen louhintatoiminnan laajentamisen ja jatkamisen vuoksi. Se jätti samanaikaisesti välitoimihakemuksen, jotta kyseinen louhintatoiminta lakkautettaisiin välittömästi. Unionin tuomioistuin hyväksyi kyseisen hakemuksen 21.5.2021.(1)
Koska Tšekin tasavalta katsoi, että Puola ei ollut noudattanut kyseistä määräystä, se jätti 7.6.2021 uuden välitoimihakemuksen, jotta Puolalle asetettaisiin päiväkohtainen uhkasakko. Puola velvoitettiin 20.9.2021(2) maksamaan komissiolle kyseisestä päivästä lähtien 500 000 euron suuruinen päiväkohtainen uhkasakko siihen saakka, kunnes se noudattaa välitoimien määräämisestä annettua päätöstä.
Komissio vaati Puolaa suorittamaan uhkasakkona maksettavat summat ja totesi tälle, että jos maksua ei suoritettaisi, se perisi summat kuittaamalla varainhoitoasetuksen(3) nojalla.
Koska Puola ei suorittanut kyseisiä maksuja, komissio antoi viisi riidanalaista päätöstä,(4) joilla se peri Puolan velan kuittaamalla sen eri saamisilla, jotka Puolalla oli unionilta. Kokonaismäärä oli lähes 68 500 000 euroa ajanjaksolta 20.9.2021–3.2.2022.
Tšekin tasavalta ja Puola tekivät sovinnon 3.2.2022 ja pyysivät asian poistamista rekisteristä.
Kun pääasia oli poistettu rekisteristä,(5) Puola esitti vaatimuksen 20.9.2021 annetun määräyksen, jolla sille oli asetettu uhkasakko, peruuttamiseksi. Se vaati niin ikään komissiota päättämään uhkasakkojen täytäntöönpanomenettelyn ja peruuttamaan kyseiseen päivään mennessä jo annetut riidanalaiset päätökset. Komissio totesi jatkavansa summien, jotka oli maksettava sovinnon tekemispäivään saakka, perimistä kuittaamalla niin kauan kuin 20.9.2021 annettua määräystä ei ollut ”kumottu”. Vaatimus edellä mainitun määräyksen peruuttamisesta hylättiin 19.5.2022 annetulla määräyksellä.(6)
Puola vaatii kahdella erillisellä kanteella unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan komission antamat riidanalaiset päätökset, koska asiassa on päästy sovintoon, minkä vuoksi pääasia on poistettu unionin tuomioistuimen rekisteristä.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Ensimmäisellä kanneperusteellaan Puola väittää lähinnä, että sovinto ja asian C‑121/21 rekisteristä poistaminen merkitsivät kyseisessä asiassa määrättyjen välitoimien vaikutusten lakkaamista taannehtivasti, joten perittyä velkaa ei ole olemassa ja sen periminen rikkoisi varainhoitoasetuksen 101 ja 102 artiklaa.
Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa tämän osalta, että kun otetaan huomioon välitoimimenettelyn liitännäisyys pääasiaan nähden, 21.5.2021 annettua määräystä, jolla velvoitettiin ruskohiilen louhintatoiminnan lakkauttamiseen Turówin kaivoksella, ja 20.9.2021 annettua määräystä, jolla asetettiin tätä koskeva uhkasakko, ei enää sovellettu pääasian rekisteristä poistamisesta eli 4.2.2022 lähtien.
Pääasian rekisteristä poistamisen vaikutuksista Puolan velan olemassaolon kannalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että ensinnäkään rekisteristä poistamista koskevassa määräyksessä ei mainita 21.5.2021 annetulla määräyksellä määrättyjä välitoimia eikä päiväkohtaista uhkasakkoa. Toiseksi Puolan tasavallan vaatimus 20.9.2021 annetun määräyksen, jolla mainittu uhkasakko asetettiin, peruuttamisesta hylättiin. Kolmanneksi määräyksessä, jolla kyseinen vaatimus hylätään, täsmennetään nimenomaisesti, että päiväkohtainen uhkasakko raukesi 4.2.2022 lähtien. Näin ollen päiväkohtainen uhkasakko todella kertyi 20.9.2021 annetun määräyksen tiedoksiantamisesta pääasian rekisteristä poistamiseen eli 4.2.2022 saakka.
Toisenlaisen päätelmän tekeminen merkitsisi uhkasakon päämäärän syrjäyttämistä, koska sillä varmistetaan unionin oikeuden tehokas soveltaminen, joka kuuluu olennaisena osana SEU 2 artiklassa vahvistettuun arvoon, joka on oikeusvaltio.
Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa Puolan argumentilla, jonka mukaan välitoimien täytäntöönpanon jatkaminen pääasian rekisteristä poistamisesta huolimatta menisi kyseisillä toimilla tavoiteltua ainoaa päämäärää eli ensisijaisesti pääasiassa annettavan tuomion tehokkuuden varmistamista pidemmälle. Unionin tuomioistuinten asettamilla uhkasakoilla ei nimittäin pyritä yksinomaan varmistamaan pääasiassa annettavan tuomion tehokkuutta vaan myös varmistamaan, että välitoimia noudatetaan, ja saamaan – käsiteltävässä asiassa – Puola luopumaan siitä, että se viivyttää toimintansa saattamista niiden mukaiseksi. Puolan argumentti merkitsisi sitä, että uhkasakkomekanismi menettäisi täysin merkityksensä, koska se mahdollistaisi sen, että asianosainen laiminlyö tahallaan velvollisuuden noudattaa välitoimimenettelyssä määrättyjä välitoimia pääasian ratkaisemiseen saakka ja vaarantaa näin ollen unionin oikeuden tehokkuuden.
Puolan argumenttia, jonka mukaan uhkasakkojen täytäntöönpanon vuoksi sovinnon tekeminen ei olisi yhtä houkuttelevaa, ei myöskään voida hyväksyä, kun otetaan huomioon uhkasakkojen päämäärä ja se, että pääasian rekisteristä poistamisella oli hyödyllisiä vaikutuksia Puolalle, koska päiväkohtaisten uhkasakkojen kertyminen päättyi 4.2.2022 eikä unionin tuomioistuimen antaman tuomion julistamispäivänä.
Unionin yleinen tuomioistuin katsoo lopuksi, että varainhoitoasetuksen 101 artiklassa ei säädetä komission velvollisuudesta peruuttaa vahvistettu saaminen, toisin kuin Puola väittää. Säädetyt edellytykset kuittaamalla tapahtuvalle perimiselle lisäksi täyttyivät, koska komissio varmisti, että Puolan tasavallan velka oli olemassa, ja määritti sen määrän.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää näin ollen ensimmäisen kanneperusteen. Koska toinen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, hylätään myös perusteettomana, unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteet kokonaisuudessaan.