Asia T-766/22

Maria Canel Ferreiro

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

 Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kymmenes jaosto) 29.5.2024

Henkilöstö – Virkamiehet – Kurinpitomenettely – Kurinpitoseuraamus – Varoitus – Tehtäviin kohdistuvaa arvonantoa heikentävät teot – Henkilöstösääntöjen 12 ja 21 artikla – Toimen antajan toimivalta – Perusteluvelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate – Puolueettomuus – Perusoikeuskirjan 41 artikla

1.      Virkamiesten nostama kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Valmisteleva toimi – Hallinnollista tutkintaa koskeva kertomus ei sisälly kyseisen käsitteen piiriin

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

(ks. 22–24 kohta)

2.      Virkamiesten nostama kanne – Kanneperusteet – Valitusmenettelyyn liittyviä lainvastaisuuksia koskeva kanneperuste – Tutkittavaksi ottaminen – Kanneperusteen perusteltavuus – Seuraukset

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

(ks. 30–32 kohta)

3.      Virkamiesten nostama kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Hallinnon päätös – Hyvän hallinnon periaatteen noudattaminen – Puolueettomuuden vaatimus – Ulottuvuus – Riidanalaisen toimen antaja tekee päätöksen – Hyväksyttävyys

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta, henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

(ks. 54–59 kohta)

4.      Virkamiehet – Virkamiehelle vastainen päätös – Kurinpitoseuraamus – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Tosiseikkoja, joista virkamiestä syytetään, koskevat riittämättömät täsmennykset – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 296 artikla, henkilöstösääntöjen 25 artikla ja liitteessä IX oleva 9 artikla)

(ks. 63–83 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut laajennetussa jaostossa Euroopan unionin neuvoston virkamiehen nostaman kanteen ja kumoaa neuvoston päätöksen, jolla virkamiehelle määrättiin kurinpitoseuraamuksena varoitus.

Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin lausuu yhtäältä uudesta kysymyksestä, joka koskee sitä, voiko sama henkilö tehdä sekä kurinpitoseuraamusta koskevan päätöksen että kyseisestä seuraamuksesta tehdyn valituksen hylkäämispäätöksen. Se pyrkii toisaalta tuomiollaan poistamaan oikeuskäytännössä olevat erot, jotka koskevat järjestystä, jossa unionin yleinen tuomioistuin käsittelee valituksen johdosta tehdystä päätöksestä esitetyt itsenäiset perusteet.

Nyt käsiteltävässä asiassa nimittävä viranomainen on kantajaa koskevan hallinnollisen tutkimuksen perusteella todennut kantajan esittäneen esimiestään kohtaan loukkaavia ja vihamielisiä lausumia syyttäessään tätä kiusaamisesta ja on määrännyt kantajalle kyseessä olevan kurinpidollisen seuraamuksen. Kantaja teki kyseisestä päätöksestä valituksen, jonka nimittävä viranomainen kuitenkin hylkäsi. Tämän vuoksi kantaja on saattanut asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja vaatii sitä muun muassa kumoamaan päätöksen, jolla hänelle annetaan varoitus, ja valituksen hylkäämispäätöksen.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa aluksi, että kantajan on voitava saattaa valituksensa hylkäämispäätöksen lainmukaisuus unionin tuomioistuinten tutkittavaksi silloin, kun hän vetoaa nimenomaisesti valitusmenettelyä koskevaan kanneperusteeseen. On nimittäin niin, että jos kantaja voisi riitauttaa vain alkuperäisen päätöksen, suljettaisiin pois kaikki mahdollisuudet riitauttaa oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely. Kantaja ei siis saisi asiaansa käsitellyksi menettelyssä, jonka on tarkoitus mahdollistaa sovintoratkaisu työntekijän ja hallinnon välisessä erimielisyydessä ja edesauttaa sitä ja vaatia viranomaista, jonka alaisuuteen työntekijä kuuluu, tarkastelemaan päätöstään uudelleen sääntöjä noudattaen ja virkamiehen mahdollisesti esittämien väitteiden valossa. Tässä tilanteessa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on heti aluksi tutkittava kanneperuste, joka koskee valituksen hylkäämispäätöksen tekemiseen liittyvää lainvastaisuutta, ennen kuin se lausuu valituksen kohteena olevaa päätöstä koskevista kanneperusteista. On nimittäin niin, että jos unionin yleinen tuomioistuin kumoaa valituksen hylkäämispäätöksen, hallinnon on tutkittava valitus uudelleen ja valvottava oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn sääntöjenmukaisuutta. Tällaisessa tapauksessa alkuperäiseen päätökseen kohdistuvat vaatimukset olisi jätettävä tutkimatta ennenaikaisina, koska kyseinen päätös voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi vain, jos sitä on tarkasteltu uudelleen sääntöjenmukaisessa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä.

Siitä henkilöstä, jolla on toimivalta tehdä valituksen hylkäämispäätös, unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa yhtäältä, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdassa ei millään tavoin edellytetä, että muu kuin henkilölle vastaisen toimen toteuttanut nimittävä viranomainen käsittelee kyseisestä toimesta tehdyn valituksen. Unionin yleinen tuomioistuin täsmentää, että kyseisestä kohdasta ilmenee sen sijaan, että unionin lainsäätäjä on tarkoittanut tilannetta, jossa sama viranomainen tekee virkamiehelle vastaisen päätöksen ja ratkaisee sen jälkeen siitä tehdyn valituksen.

Valitusmenettelyn varsinaisesta luonteesta on toisaalta todettava, että siinä ei ole kyse muutoksenhakumenettelystä, vaan sen tavoitteena on asettaa viranomaiselle, jonka alaisuuteen virkamies kuuluu, velvollisuus tarkastella päätöstään uudelleen virkamiehen mahdollisesti esittämien huomautusten valossa.

Unionin yleinen tuomioistuin ottaa huomioon valitusmenettelyn luonteen täsmentäessään, ettei Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan, jossa taataan jokaisen oikeus siihen, että unionin toimielimet käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, rikkomista voida todeta vain sen vuoksi, että valituksen hylkäämispäätöksen on tehnyt neuvoston sisäisten asioiden järjestämistä koskevien sääntöjen mukaisesti sama henkilö, joka oli tehnyt valituksen kohteena olevan päätöksen.

Asianomaiselle vastaisen päätöksen perusteluvelvollisuuden laajuudesta unionin yleinen tuomioistuin täsmentää, että perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko hänelle vastainen toimi perusteltu, ja tilaisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa näille tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta. Perustelujen riittävyyttä on arvioitava niiden sanamuodon lisäksi suhteessa siihen tosiasialliseen ja oikeudelliseen asiayhteyteen, jossa riidanalainen toimi on tehty.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tältä osin, että nyt käsiteltävän asian tosiseikoissa, jotka nimittävä viranomainen lukee kantajan syyksi, ainoastaan toistetaan osittain yksi tutkintakertomuksen päätelmien kohta, joka on kuitenkin vain suppea yhteenveto toteamuksista, joita tutkijat esittävät tutkintakertomuksen edeltävissä osissa. Kun kyseiseen kohtaan viitataan irrotettuna asiayhteydestään, kantajan syyksi luetut tosiseikat eivät ilmene siitä tarkasti.

Nimittävä viranomainen ei myöskään ole antanut kantajalle selvitystä tosiseikoista, jotka luetaan hänen syykseen valituksen hylkäämispäätöksessä, huolimatta perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevista väitteistä, joita kantaja oli esittänyt valituksensa tueksi. Myös valituksen hylkäämispäätöksessä vain toistetaan osittain tutkintakertomuksen päätelmien sama kohta.

Huolimatta näistä erilaisista huomautuksista, joiden mukaan kantajan epäasiallinen viestintä jatkui koko hänen ja hänen esimiehensä välisen yhteistyön ajan, unionin yleinen tuomioistuin täsmentää, etteivät tutkintakertomuksesta kuitenkaan ilmene selvästi ja puolueettomasti ne seikat, joiden perusteella tutkijat päättelivät, että henkilöstösääntöjä oli rikottu. Vaikka riidanalaisen päätöksen asiayhteys oli siis jossain määrin kantajan tiedossa, hän väittää perustellusti, että riidanalaisessa päätöksessä, luettuna yhdessä edellä mainitun tutkintakertomuksen kanssa, ei ole esitetty riittäviä perusteluja. Se, että tosiseikkoja, joista kantajaa moititaan, ei ole täsmennetty, estää unionin yleistä tuomioistuinta tutkimasta, onko riidanalainen päätös perusteltu, ja näin ollen se on kumottava.