UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
6 päivänä kesäkuuta 2019 (*)
Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää moottoriajoneuvoa – Aiempi yhteisömalli – Mitättömyysperuste – Yksilöllisen luonteen puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 6 artikla ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohta
Asiassa T‑209/18,
Dr. Ing. h.c. F. Porsche AG, kotipaikka Stuttgart (Saksa), edustajanaan asianajaja C. Klawitter,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään jaoston puheenjohtaja S. Hanne,
vastaajana,
jossa toisena osapuolena asian käsittelyssä EUIPO:n valituslautakunnassa oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Autec AG, kotipaikka Nürnberg (Saksa), edustajanaan asianajaja M. Krogmann,
ja jossa on kyse kanteesta EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 19.1.2018 antamasta päätöksestä (asia R 945/2016-3), joka liittyy Autec AG:n ja Dr. Ing. h.c. F. Porsche AG:n väliseen mitättömyysmenettelyyn,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen, sekä tuomarit N. Półtorak ja E. Perillo (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies R. Ūkelytė,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.3.2018 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.7.2018 jätetyn EUIPO:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.7.2018 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon 7.8.2018 annetun päätöksen, jolla on päätetty, ettei kantajan 23.7.2018 päivättyä kirjettä sisällytetä asiakirja-aineistoon,
ottaen huomioon 23.8.2018 annetun päätöksen, jolla on päätetty, ettei kantajan 13.8.2018 päivättyä kirjettä sisällytetä asiakirja-aineistoon,
ottaen huomioon 20.9.2018 annetun päätöksen, jolla on päätetty olla yhdistämättä asioita T‑43/18, T‑191/18, T‑192/18, T‑209/18 ja T‑210/18,
ottaen huomioon uuden tuomarin nimeämisen jaoston täydentämiseksi sen vuoksi, että yksi sen jäsenistä oli estynyt,
ottaen huomioon 14.1.2019 annetun päätöksen, jolla on päätetty olla yhdistämättä asioita T‑209/18 ja T‑210/18 asian käsittelyn suullista vaihetta varten,
ottaen huomioon 12.2.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantajana oleva Dr. Ing. h.c. F. Porsche AG jätti 20.8.2010 yhteisömallin rekisteröintihakemuksen Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) nojalla.
2 Rekisteröitäväksi haettu yhteisömalli on seuraava (jäljempänä riidanalainen malli tai Porsche 911 ‑automallin 991-sarjan malli):
3 Tuotteet, joihin riidanalaista mallia on tarkoitus soveltaa, kuuluvat teollisuusmallien kansainvälisen luokituksen perustamisesta 8.10.1968 tehdyn Locarnon sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaiseen luokkaan 12‑08 ja vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Moottoriajoneuvot”.
4 Riidanalainen malli julkaistiin 6.9.2010 Yhteisön mallilehdessä nro 2010/200 etuoikeuspäivällä 27.4.2010, ja kyseisen mallin kuvat julkaistiin 7.9.2012 Yhteisön mallilehdessä nro 2012/172.
5 Väliintulija Autec AG teki 8.7.2014 EUIPO:lle riidanalaista mallia koskevan mitättömyysvaatimuksen. Tämä vaatimus tehtiin asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdan, 5 artiklan ja 6 artiklan kanssa, perusteella.
6 Väliintulijan mukaan Porsche 911 ‑automallin 991-sarjan malli ei ole uusi eikä luonteeltaan yksilöllinen, mikä muodostaa esteen sen suojaamiselle. Väliintulija esitti vaatimuksensa tueksi pääasiallisesti, että riidanalainen malli ei eroa huomattavasti muista Porsche 911 ‑automallin malleista, jotka on tuotu markkinoille vuoden 1963 alkuperäisen mallin jälkeen.
7 Tältä osin väliintulija vetosi erityisesti seuraaviin yhteisömalleihin:
– yhteisömalli nro 735428-0001 (jäljempänä aiempi malli tai Porsche 911 ‑automallin 997-sarjan malli), joka on rekisteröity ”moottoriajoneuvoja” varten ja julkaistu 23.6.2008, ja joka on seuraava:
– yhteisömalli nro 633748-0001, joka on rekisteröity ”autoja” varten ja julkaistu 9.1.2007, ja joka on seuraava:
8 Väliintulija myös liitti mitättömyysvaatimukseensa useita lehtiartikkeleita, jotka käsittelevät Porsche 911 ‑automallin muotoilua.
9 EUIPO:n mitättömyysosasto hyväksyi 10.5.2016 tekemällään päätöksellä mitättömyysvaatimuksen ja julisti riidanalaisen mallin mitättömäksi, koska se ei ole luonteeltaan yksilöllinen.
10 Kantaja valitti 23.5.2016 EUIPO:n mitättömyysjaoston päätöksestä asetuksen N:o 6/2002 55–60 artikloiden nojalla.
11 EUIPO:n kolmas valituslautakunta hylkäsi valituksen 19.1.2018 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) sillä perusteella, että malli ei ole luonteeltaan yksilöllinen asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
12 Ensiksi valituslautakunta katsoi, että autojen osalta mallin luojan vapautta rajoittavat kyseisen tuotteen tekniset ominaispiirteet, kuten esimerkiksi korin ja renkaiden omaaminen, sekä lainsäädäntöön perustuvat vaatimukset erityisesti liikenneturvallisuuden osalta, kuten esimerkiksi ajovaloja, sivupeilejä ja takavalaisimia koskevat vaatimukset.
13 Seuraavaksi valituslautakunta katsoi, että teknisen käyttötarkoituksen tai lainsäädäntöön perustuvien vaatimusten edellyttämien ominaispiirteiden toteutuksen suunnittelun osalta mallin luojan vapautta sellaisenaan ei sitä vastoin ole rajoitettu. Valituslautakunta täsmensi myös, että kyseessä olevien tuotteiden käyttäjä on kaikenlaisten autojen asiantunteva käyttäjä eli henkilö, joka ajaa, käyttää ja tuntee markkinoilla olevia automalleja.
14 Tältä pohjalta valituslautakunta katsoi, että kyseessä olevat mallit ovat samankaltaisia olennaisilta ominaisuuksiltaan kuten niiden korin, ovien ja ikkunoiden muodon tai ääriviivakuvion osalta.
15 Valituslautakunta tuli näin ollen johtopäätökseen, että Porsche 911 ‑automallin 997-sarjan mallin olemassaolo riittää muodostamaan esteen saman automallin 991-sarjan mallin luonteen yksilöllisyydelle ja ettei näin ollen ollut tarpeellista tutkia yhteisömallia nro 633748-0001, johon välintulija vetosi, eikä arvioida riidanalaisen mallin uutuutta.
Asianosaisten vaatimukset
16 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– hylkää ”yhteisömallia – – nro 198387-0001” koskevan mitättömyysvaatimuksen.
17 EUIPO ja väliintulija vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
18 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 5 artiklan ja 6 artiklan kanssa, rikkomista.
19 Tältä osin kantaja vetoaa lähinnä siihen, että tällaisten autojen asiantunteva käyttäjä saa riidanalaisesta mallista erilaisen yleisvaikutelman kuin aiemmasta mallista, johon väliintulija vetoaa mitättömyysvaatimuksen tueksi. Kyseessä olevat kaksi mallia näet eroavat ”ulkoisilta ominaisuuksiltaan” ”huomattavasti” ja on ”hyvin ilmeistä”, ettei valituslautakunta voi arviointivirhettä tekemättä katsoa, etteikö riidanalainen malli olisi luonteeltaan yksilöllinen.
20 Kanneperusteen kertaamisen jälkeen on muistutettava, että asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan yhteisömalli julistetaan mitättömäksi, jos se ei täytä saman asetuksen 4–9 artikloissa säädettyjä edellytyksiä.
21 Asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohdassa täsmennetään tämän osalta, että malli suojataan yhteisömallilla vain, jos se on uusi ja luonteeltaan yksilöllinen.
Ainoan kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 6 artiklan kanssa, rikkomista
22 Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta ilmenee, että yksilöllistä luonnetta on arvioitava ensiksi, kun kyseessä on rekisteröity yhteisömalli, asiantuntevan käyttäjän saaman yleisvaikutelman kannalta (ks. tuomio 25.10.2013 Merlin ym. v. SMHV – Dusyma (Pelit) T‑231/10, ei julkaistu, EU:T:2013:560, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämän yleisvaikutelman on lisäksi erottava yleisvaikutelmasta, jonka hän saa muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää.
23 Lisäksi asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 2 kohdassa tarkennetaan, että mallin yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon kyseisen mallin luojalla ollut vapaus sen kehittelyssä.
24 Näiden oikeudellisten edellytysten kertaamisen jälkeen on todettava, että tätä aihepiiriä koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisömallin yksilöllinen luonne seuraa asiantuntevan käyttäjän saamasta erilaisesta yleisvaikutelmasta tai ”déjà vu:n” puuttumisesta suhteessa kaikkiin aikaisempiin malleihin. Tältä osin ei voida ottaa huomioon eroja, jotka ovat riittämättömiä vaikuttamaan mainittuun kokonaisvaikutelmaan vaan otetaan huomioon ainoastaan erot, jotka riittävät luomaan erilaiset kokonaisvaikutelmat (ks. tuomio 7.11.2013, Budziewska v. SMHV – Puma (Loikkaava kissaeläin), T‑666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Edellä mainittujen edellytysten perusteella on siis tutkittava, saako asiantunteva käyttäjä riidanalaisesta mallista erilaisen yleisvaikutelman kuin aikaisemmasta mallista, kun otetaan huomioon mallin luojan vapaus nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.
Asiantunteva käyttäjä
26 Asiantuntevan käyttäjän käsitteen tulkinnasta on aluksi todettava, että ”asiantuntevan käyttäjän” määre merkitsee sitä, että tämä henkilö käyttää mallin sisältävää tuotetta sen käyttötarkoituksen mukaisesti. Lisäksi määrite ”asiantunteva” viittaa siihen, että vaikka käyttäjä ei ole välttämättä tekninen asiantuntija, hän tuntee kyseisellä alalla olemassa olevia erilaisia malleja ja jossain määrin näiden mallien yleensä sisältämiä osatekijöitä, ja käyttäjän tarkkaavaisuuden taso on suhteellisen korkea hänen käyttäessään kyseisiä tuotteita, koska hän on kiinnostunut niistä (tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 59 kohta ja tuomio 28.9.2017, Rühland v. EUIPO – 8 seasons design (Tähdenmuotoinen valaisin), T‑779/16, ei julkaistu, EU:T:2017:674, 19 kohta).
27 Asiantuntevan käyttäjän käsite on näin ollen ymmärrettävä välimuodoksi keskivertokuluttajan, johon viitataan tavaramerkkialalla ja jolta ei edellytetä mitään erityistä tietämystä ja joka ei pääsääntöisesti tee suoraa vertailua riidanalaisten tavaramerkkien välillä, ja toimialan tuntijan eli tietyn teknisen tietämyksen omaavan asiantuntijan käsitteiden välillä. Asiantuntevan käyttäjän käsitteen voidaan siis ymmärtää tarkoittavan sellaista käyttäjää, joka ei ole keskimääräisen tarkkaavainen vaan erityisen tarkkaavainen kyseessä olevien tuotteiden suhteen joko henkilökohtaisen kokemuksensa tai kyseisen alan laajan tuntemuksensa vuoksi. (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 53 kohta).
28 Käsiteltävänä olevassa asiassa valituslautakunta on katsonut riidanalaisen päätöksen 19–21 kohdissa, että kyseisten mallien kohteena olevien tuotteiden asiantunteva käyttäjä ei ole Porsche 911 ‑automallin käyttäjä vaan kaikenlaisten autojen käyttäjä, joka tuntee markkinoilla olevia malleja ja on tavanomaista tarkkaavaisempi ja kiinnostuneempi. Tämä asiantunteva käyttäjä lisäksi tietää yleisellä tasolla markkinatuntemuksensa ansiosta, että autovalmistajat eivät kehitä jatkuvasti uusia automalleja vaan ne ainakin ensi alkuun tyytyvät uudistamaan olemassa olevia malleja korkeiden suunnittelukustannusten takia.
29 Kantaja on kuitenkin väittänyt sekä kannekirjelmässä että istunnossa valituslautakunnan arvioinnin riitauttaakseen, että käsiteltävänä olevassa asiassa asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden taso on korkeampi kuin valituslautakunta on katsonut ja hänen tietämyksensä on keskivertoa syvempi, minkä ansiosta hän on erityisen tarkkaavainen Porsche 911 ‑automallin erilaisten malliversioiden suhteen.
30 Kantajan mukaan väitettä perustelee myös se, että käyttäjän kiinnostus kyseisten mallien kohteena olevia ajoneuvoja kohtaan ja kyseessä olevan kaupallisen sektorin tuntemus ovat erityisen vahvoja, kun kyseessä ovat ”limusiinit” tai ”kalliit urheiluautot”, jollainen markkinoilla vuosikymmenten ajan ollut Porsche 911 ‑automalli nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa nimenomaisesti on. Tästä seuraa, että toisin kuin valituslautakunta on katsonut, asiantunteva käyttäjä ei voi olla ”fiktiivinen henkilö” tai määrittelemätön subjekti, vaan hänet tulee määritellä ”empiirisesti suhteessa tuotteeseen, josta on konkreettisesti kysymys”.
31 EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.
32 Kantajan esittämien väitteiden kertaamisen jälkeen on aluksi todettava, että kantaja on esittänyt lukuisia kertoja, että kyseisten mallien kohteena olevat tuotteet ovat yksinomaan ”urheiluautoja” tai ”limusiineja” tai jopa pelkästään Porsche 911 ‑automallin autoja eivätkä kaikenlaisia ”autoja” tai ”moottoriajoneuvoja”, kuten valituslautakunta on katsonut.
33 Tältä osin on aluksi kuitenkin muistutettava, että niiden tavaroiden määrittämiseksi, joihin malli aiotaan sisällyttää tai joihin sitä aiotaan soveltaa, on otettava ensinnäkin huomioon rekisteröintihakemuksessa oleva relevantti maininta (tuomio 18.7.2017, Chanel v. EUIPO – Jing Zhou ja Golden Rose 999 (Koriste), T‑57/16, EU:T:2017:517, 41 kohta).
34 Toiseksi, tarvittaessa tulee ottaa huomioon myös malli itse, mikäli sillä voidaan täsmentää tavaran luonnetta tai käyttötarkoitusta. Ottamalla malli näin itsessään huomioon voidaan nimittäin tunnistaa kyseessä oleva tavara laajemmasta tavaraluokasta kuten rekisteröinnin yhteydessä mainitusta tavaraluokasta (ks. vastaavasti tuomio 18.3.2010, Grupo Promer Mon Graphic v. SMHV (Pyöreä mainostarvike), T‑9/07, EU:T:2010:96, 56 kohta).
35 Vaikka asianosaiset ovatkin yksimielisiä siitä, että riidanalaista mallia on tarkoitus soveltaa moottoriajoneuvoihin, niin yksin se, että kantaja on määritellyt ”urheiluautot” tai ”limusiinit” niiksi tuotteiksi, joihin riidanalaista mallia on tarkoitus soveltaa, ei riitä väitettä perustelevien tietojen puuttuessa osoittamaan, että Porsche 911 ‑automallin 991-sarjan mallin perusteella voitaisiin yksilöidä erityinen autojen kategoria, johon kuuluvat ajoneuvot eroaisivat muista autoista niiden luonteen taikka käyttötarkoituksen perusteella.
36 Yhtäältä nimittäin nykyisessä teollisuusmallien kansainvälisessä luokituksessa (ks. 3 kohta edellä) ei ole tällaista erityistä kategoriaa ja toisaalta, kantaja on itse hakenut ja saanut riidanalaiselle mallille rekisteröinnin luokkaan 12-08 kuuluville tuotteille ja jotka vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Henkilö- ja linja-autot”.
37 Näissä olosuhteissa kantaja ei voi myöskään menestyksekkäästi arvostella valituslautakuntaa siitä, että se on katsonut asiantuntevan käyttäjän käsitteen viittaavan ”fiktiiviseen henkilöön”, sillä tällaista oikeudellista käsitettä, joka on luotu nimenomaisesti asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan perusteella suoritettavan mallin luonteen yksilöllisyyden arvioimisen tarkoituksiin, ei voida määritellä kuin yleisesti viittaamalla tyypillisiä ominaisuuksia edustavaan henkilöön eikä tapauskohtaisesti suhteessa kulloiseenkin malliin (ks. vastaavasti tuomio 7.11.2013, Loikkaava kissaeläin, T‑666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 32 kohta).
38 Valituslautakunta on tosin tältä osin torjunut kantajan väitteet, jotka koskevat asiantuntevan käyttäjän konkreettisen analyysin puutetta (ks. 30 kohta edellä), esittämällä vain edellä kerratun oikeuskäytännön mukaisen määritelmän eikä se ole näin ollen selittänyt, miksi tiettyjen mallien, kuten Porsche 911 ‑automallin, vuosikymmeniä kestäneen markkinoilla olon perusteella ei voida katsoa, että niiden käyttäjät olisivat poikkeuksellisen tarkkaavaisia ja heillä olisi kantajan esittämällä tavalla keskimääräistä syvempi tietämys.
39 Tämä seikka ei kuitenkaan tarkoita, että riidanalaisen päätöksen perustelut olisivat puutteelliset, sillä valituslautakunta on nimenomaisesti lausunut riidanalaisen päätöksen 20 kohdassa, että aikaisemmin mainitun oikeuskäytännön perusteella käsiteltävänä olevassa asiassa on otettava huomioon tuotekategoria eikä kohteena konkreettisesti olevaa tuotetta, mikä tarkoittaa, että huomioon ei tule ottaa Porsche 911 ‑automallin asiantuntevaa käyttäjää vaan kaikenlaisten autojen asiantunteva käyttäjä.
40 Vaikka kantaja ei hyväksy tätä arviota, valituslautakunnan perustelut on kuitenkin esitetty selkeästi ja yksiselitteisesti tämän asian osalta, minkä ansiosta kantaja on saanut tietoonsa toimenpiteen perustelut oikeudellisesti riittävällä tavalla.
41 Tästä seuraa, että valituslautakunta saattoi yhtälailla oikeudellista virhettä tai menettelyvirhettä tekemättä jättää huomiotta urheiluautojen kohdeyleisölle tehdyt mielipidekyselyt määrittäessään riidanalaisen mallin kohteena olevien tuotteiden asiantuntevan käyttäjän käsitettä, sikäli kun kantaja on pyrkinyt vetoamaan näihin mielipidekyselyihin väitteidensä perusteeksi. Siinä tapauksessa, että kantaja on pyrkinyt moittimaan valituslautakuntaa tällaisten tutkimusten tekemättä jättämisestä, väite ei ole merkityksellinen, sillä tyypillisen käyttäjän tarkkaavaisuus määritellään yleisellä tasolla, eikä sitä voida todentaa empiirisesti.
42 Tämän lisäksi, jos kantaja on pyrkinyt vetoamaan myös puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen, koska tämä ei ole voinut ”esittää vastanäyttöä”, pelkkä kannekirjelmässä esitetty viittaus ”mielipidetutkimuksiin” sekä ”GOLF VIII:ta” koskeviin lehtiartikkeleihin ei riitä perustelemaan ilmeisellä tavalla kantajan väitteitä siitä, että urheiluautojen asiantunteva käyttäjä olisi tarkkaavaisempi ja valistuneempi kuin autojen käyttäjät yleisesti, kantajan esittäessä tämän asian osalta vain, että Porsche 911 ‑automalli olisi ”tietenkin” ”huomattavasti suuremman” tarkkaavaisuuden kohde kuin ”tavanomaiset ajoneuvot”, joilla ei ole erityisiä ominaispiirteitä ja jotka ovat ”enemmän tai vähemmän korvattavissa toisillaan”.
43 Kaiken edellä esitetyn perusteella väite, jonka mukaan valituslautakunta olisi tehnyt virheitä asiantuntevan käyttäjän käsitteen määrittelyssä, on näin ollen hylättävä.
Mallin luojan vapaus
44 Käsiteltävänä olevaan asiaan sovellettavasta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että mallin luojan vapaus määritellään erityisesti tuotteen teknisestä käyttötarkoituksesta johtuvien rajoitusten tai tuotteeseen sovellettavien lakisääteisten vaatimusten pohjalta. Näistä rajoituksista seuraa käytännössä se, että tietyistä ominaisuuksista tulee jopa väistämättä eräänlaisia standardeja ja täten kyseiseen tuotteeseen sovellettavien mallien osalta yleisiä tai jopa välttämättömiä (tuomio 10.9.2015, H&M Hennes & Mauritz v. SMHV – Yves Saint Laurent (Käsilaukut), T‑525/13, EU:T:2015:617, 28 kohta; ks. myös tuomio 15.10.2015, Promarc Technics v. SMHV PIS (Oven osa), T‑251/14, ei julkaistu, EU:T:2015:780, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Mitä suurempi mallin luojan vapaus siis on sen kehittelyssä, sitä heikommin pienet erot kyseisten mallien välillä riittävät antamaan erilaisen yleisvaikutelman asiantuntevalle käyttäjälle. Käänteisesti on niin, että mitä enemmän mallin luojan vapautta on rajoitettu sen kehittelyssä erityisesti edellä mainituilla rajoituksilla, sitä paremmin pienet erot kyseisten mallien välillä riittävät antamaan erilaisen yleisvaikutelman tähän ryhmään kuuluville käyttäjille.
46 Näin ollen mallin luojan suuri vapaus mallin kehittelyssä tukee päätelmää, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä saa saman yleisvaikutelman malleista, joissa ei ole merkittäviä eroja (tuomio 15.10.2015, Oven osa, T‑251/14, ei julkaistu, EU:T:2015:780, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 On yhtä kaikki muistutettava, että mallin luojan vapautta koskeva tekijä ei voi sellaisenaan olla ehtona mallin yksilöllisen luonteen arvioinnille vaan että se sitä vastoin on seikka, joka on otettava huomioon tässä arvioinnissa.
48 Mallin luojan vapaus on tässä yhteydessä tekijä, joka pikemminkin saattaa vaikuttaa riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arviointiin, eikä itsenäinen tekijä, joka määrittää vaadittavan etäisyyden kahden mallin välillä, jotta yhdellä niistä voitaisiin katsoa olevan yksilöllinen luonne. Mallin luojan vapauteen liittyvä tekijä voi siis vahvistaa tai vastakkaisesti heikentää johtopäätelmää kunkin kyseessä olevan mallin luomasta yleisvaikutelmasta (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2015, H&M Hennes & Mauritz v. SMHV – Yves Saint Laurent (Käsilaukut), T‑526/13, ei julkaistu, EU:T:2015:614, 33–35 kohta).
49 Lopuksi, mallia ei voida pitää sellaisenaan aikaisemman mallin jäljennöksenä tai yksistään siinä ensimmäisen kerran esitetyn alkuperäisen idean kuvallisena kehittämisenä (ks. tuomio 18.7.2017, Koriste, T‑57/16, EU:T:2017:517, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Käsiteltävänä olevassa asiassa valituslautakunta on katsonut, että kun kyseessä ovat autot, mallin luojan vapautta on rajoittanut näiden henkilöiden ja kuormien kuljettamiseen käytettävien liikennevälineiden tekninen käyttötarkoitus, joka edellyttää väistämättä esimerkiksi renkaita ja koria. Valituslautakunta on arvioinut, että mallin luojan vapautta ovat rajoittaneet myös lakisääteiset vaatimukset erityisesti liikenneturvallisuudesta, kuten esimerkiksi ajovalojen, takavalaisimien ja sivupeilien pakollisuus. Valituslautakunta on katsonut, että sitä vastoin mallin luojan vapautta näiden kulkuvälineiden käyttötarkoituksen ja lakisääteisten turvallisuusvaatimusten mukaisten pakollisten rakenneosien suunnittelussa ei ole rajoitettu.
51 Kantaja kuitenkin riitauttaa tämän arvioinnin ja väittää, että käsiteltävänä olevassa asiassa mallin luojan vapautta ovat rajoittaneet markkinoiden odotukset, koska kuluttajat odottavat, että Porsche 911 ‑automallin ”luova ajatus” tai ”ikonisena” pidetty alkuperäismuotoilu säilytetään myös myöhemmissä malleissa ja että sitä näin ollen voidaan kehittää vain tietyissä rajoissa. Täten valituslautakunnan olisi tullut ”havainnoida ja punnita” Porsche 911 ‑automallin perättäisten sarjojen välisiä pieniä eroja oikeudellisessa arvioinnissaan.
52 EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.
53 Tältä osin on todettava, että kantajan väitteet perustuvat oletukseen, että kun arvioidaan riidanalaisen mallin luonteen yksilöllisyyttä, mallin luojan vapauden määrittelyssä tulee ottaa huomioon kyseisen mallin ominaispiirteet eikä niiden tuotteiden ominaispiirteitä, joihin mallia on tarkoitus soveltaa.
54 Kuitenkin – kuten jo edellä 34 kohdassa sanotaan – näin voidaan tehdä vain silloin, kun riidanalainen malli täsmentää sen tuotteen luonnetta tai käyttötarkoitusta, johon mallia on tarkoitus soveltaa, mistä ei ole kyse nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa nimenomaisesti edellä 35 kohdassa kerrattujen syiden perusteella. Tästä seuraa, että edellä 45 ja 46 kohdissa kerratun oikeuskäytännön perusteella nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei arvioida Porsche 911 ‑automallin 991-sarjan mallin luojan vapauden astetta vaan auton mallin luojan vapauden astetta.
55 Valituslautakunta saattoi näin ollen perustellusti katsoa, että kantajan väitteellä ei ollut merkitystä eikä sen siten tarvinnut ottaa väitettä huomioon arvioidessaan mallin luojan vapauden astetta osana riidanalaisen mallin luonteen yksilöllisyyden tarkastelua.
56 Joka tapauksessa, asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan tarkoittama mallin luojan vapaus määritellään edellä 44 kohdassa kerratun oikeuskäytännön mukaisesti niiden rajoitusten pohjalta, joista saattaa seurata, että tietyistä ominaisuuksista tulee kyseiseen tuotteeseen sovellettavien mallien osalta standardeja eli sellaisten rajoitusten perusteella, jotka ovat lähtökohtaisesti normatiivisia ja velvoittavat objektiivisesti ja suoraan lain nojalla kaikkia kyseisiin tuotteisiin sovellettavien mallien luojia.
57 Kantajan esittämiä kuluttajien odotuksia siitä, että Porsche 911 ‑automallin ”luovan ajatuksen” tai alkuperäismuotoilun tulisi olla läsnä myös myöhemmissä sarjoissa, ei kuitenkaan voida pitää normatiivisina rajoituksina, jotka väistämättä rajoittavat auton mallin luojan vapautta silloin, kun rajoitukset eivät liity sen tuotteen luonteeseen tai käyttötarkoitukseen, johon riidanalainen malli kuuluu, eivätkä tuotteen teollisuudenalaan.
58 Päinvastoin, nämä odotukset liittyvät yksinomaan Porsche 911 ‑automallin muotoilun ”ikonisuuteen” kantajan ilmaisua käyttäen eli kuluttajien oletettuun haluun säilyttää se vuodesta toiseen, eikä mallin luojan ole välttämätöntä noudattaa näitä odotuksia varmistaakseen sen tuotteen toimivuuden, johon mallia on tarkoitus soveltaa, esteettisistä ja kaupallisista näkökohdista riippumatta.
59 Kuten on voitu todeta, muotoilun yleistä suuntausta, joka on omiaan vastaamaan kiinnostuneiden kuluttajien odotuksiin, ei voida pitää mallin luojan vapautta rajoittavana tekijänä (ks. vastaavasti tuomio 17.11.2017, Ciarko v. EUIPO – Maan (Liesituuletin), T‑684/16, ei julkaistu, EU:T:2017:819, 29 ja 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja että juuri tämä vapaus antaa mallin luojalle mahdollisuuden uusien muotojen ja uusien suuntausten luomiseen tai olemassa olevan muotoilusuuntauksen kehittelyyn (tuomio 13.11.2012, Antrax It v. SMHV – THC (Lämpöpatterit), T‑83/11 ja T‑84/11, EU:T:2012:592, 95 kohta).
60 Toisin kuin kantaja väittää, valituslautakunta on tältä osin voinut tehokkaasti hylätä kantajan väitteen vetoamalla oikeuskäytäntöön ja jättää huomiotta Porsche 911 ‑automallin erityispiirteet arvioidessaan mallin luojan vapautta riidanalaisen mallin kehittelyssä.
61 Näin ollen valituslautakunta siis katsoi perustellusti, että kyseessä olevassa tapauksessa mallin luojan vapautta määrittäessä ei tule ottaa huomioon markkinoiden mahdollisia odotuksia.
62 Kantaja ei voi myöskään riitauttaa tätä johtopäätelmää vetoamalla Oberlandesgericht Stuttgartin (Stuttgartin alueellinen ylioikeus, Saksa) tuomioon. Valituslautakunnan päätösten laillisuutta tulee arvioida yksinomaan asetuksen N:o 6/2002 perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, eikä kansallisen oikeuskäytännön perusteella, vaikka se perustuisi tämän asetuksen säännöksiä vastaaviin säännöksiin (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2017, Murphy v. EUIPO – Nike Innovate (Sähköisen kellon ranneke), T‑90/16, ei julkaistu, EU:T:2017:464, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Tästä syystä kantaja ei voi myöskään vaatia EUIPO:ta noudattamaan komission vihreässä kirjassa teollisten mallien oikeudellisesta suojasta olevia päätelmiä olettaen, että kyseinen asiakirja voisi olla oikeudellisesti sitova.
Riidanalaisista malleista saatavien yleisvaikutelmien vertailu
64 Valituslautakunta katsoi, että asiantunteva käyttäjä ei saa riidanalaisesta mallista yleisvaikutelmaa, joka eroaisi aiemman mallin antamasta yleisvaikutelmasta. Lautakunta totesi, että näiden kahden mallin kuvat ovat samankaltaisia korin muodon ja ääriviivakuvion osalta, erityisesti tarkasteltaessa niiden mittoja ja mittasuhteita, ikkunoiden ja ovien muotoa ja sommittelua, takakannen ja takaspoilerin muotoa sekä etuvalojen muotoa ja sommittelua. Valituslautakunta tuli johtopäätökseen, että niitä heikkoja eroja, jotka näkyvät näiden kahden mallin edestä ja takaa otetuissa kuvissa erityisesti konepellin kaarevuudessa, sivupeilien muodossa, takavalaisimien muodossa ja asettelussa, takapuskurin toteutuksessa tai pakoputkiston muodossa, ei voida pitää niin erottuvina ominaispiirteinä, että ne vaikuttavat huomattavasti asiantuntevan käyttäjän saamaan yleisvaikutelmaan.
65 Kantaja puolestaan väittää valituslautakunnan arvioinnin riitauttaakseen ensinnäkin, että valituslautakunta on tehnyt useita oikeudellisia tai menettelyllisiä virheitä tutkiessaan riidanalaisen mallin luonteen yksilöllisyyttä.
66 Valituslautakunnan olisi tullut ottaa huomioon tuotteen esittäminen asiakirja-aineistoon liitetyissä mainoksissa ja valokuvajäljennöksissä, jotka kuvaavat tuotteen konkreettisia käyttötilanteita, eikä yksinomaan rekisteröintihakemuksessa ja mitättömyysvaatimuksessa olleita kuvia. Näiden tekijöiden avulla voi käytännössä hahmottaa tuotteen käyttötarkoituksen mukaista käyttöä, joka valituslautakunnan olisi tullut ottaa huomioon tehdessään suoraa vertailua riidanalaisten mallien välillä.
67 Seuraavaksi kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, ettei tämä ottanut huomioon asiantuntevan käyttäjän ostokäyttäytymisen erityispiirteitä ja erityisesti sitä seikkaa, että harkitessaan auton mahdollista hankintaa asiantunteva käyttäjä kiinnittää väistämättä huomiota pieniinkin eroihin saman mallin eri sarjojen välillä, koska hän on saanut mainosten ja medioiden välityksellä tietoa markkinoiden tarjonnasta ja muotisuuntauksista ja näin ollen niistä tekijöistä, jotka erottavat uuden automallin aikaisemmista malleista. Koska nyt käsiteltävänä olevassa asiassa vertaillaan samankaltaisia tuotteita, tulee riidanalaisen mallin luonteen yksilöllisyyttä arvioida siten, että markkinoiden vaatimukset otetaan huomioon.
68 Valituslautakunta on lisäksi tehnyt oikeudellisen virheen asettaessaan mallin luonteen yksilöllisyydelle ”huomattavasti korkeammat vaatimukset” kuin mitä oikeuskäytännössä on asetettu mallin uutuudelle. Mallia voidaan pitää uutena käytännössä silloinkin, kun riidanalaisen mallin ja aikaisemman mallin välisiä eroavaisuuksia voidaan pitää heikkoina niin kauan kuin ne eivät ole epäolennaisia.
69 Lopuksi, valituslautakunta ei ole suorittanut kokonaisarviointia vaan omaksunut ”pikemminkin teknisen ja sirpaleisen” näkökulman ja tyytynyt havainnoimaan kyseisten mallien välisiä yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia eikä viime kädessä vertaillut niiden pohjalta syntyviä yleisvaikutelmia.
70 EUIPO ja väliintulija kiistävät kaikki nämä väitteet.
71 Tältä osin on aluksi muistutettava, että aihepiiriin sovellettavasta oikeuskäytännöstä seuraa, että mallien luomien kokonaisvaikutelmien vertailun on oltava synteettinen, eikä siinä voida rajoittua samankaltaisuuksien ja eroavuuksien analyyttiseen vertailuun (tuomio 29.10.2015, Roca Sanitario v. SMHV – Villeroy & Boch (Vipuhana), T‑334/14, ei julkaistu, EU:T:2015:817, 58 kohta).
72 Mallin luonteen yksilöllisyyden tarkastelussa on näin ollen syytä verrata toisiinsa yhtäältä riidanalaisesta yhteisömallista saatavaa yleisvaikutelmaa ja toisaalta kustakin aikaisemmasta mallista, johon mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä on pätevästi vedonnut, saatavaa yleisvaikutelmaa (tuomio 22.6.2010, Shenzhen Taiden v. SMHV – Bosch Security Systems (Viestintälaitteita esittävä malli), T‑153/08, EU:T:2010:248, 24 kohta).
73 Lisäksi vertailun on kohdistuttava yksinomaan tehokkaasti suojattuihin osiin ja suojaamattomat ominaispiirteet jätetään huomiotta. Vertailun tulee siis kohdistua malleihin sellaisina kuin ne on rekisteröity eikä mitättömyysvaatimuksen esittäjältä voida vaatia riidanalaisen mallin rekisteröintihakemukseen sisältyvään graafiseen esitykseen rinnastettavaa esitystä siitä mallista, johon vaatimuksessa vedotaan (ks. tuomio 7.11.2013, Loikkaava kissaeläin, T‑666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
74 Velvollisuus vertailla kyseessä olevien mallien antamia yleisvaikutelmia ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta ottaa huomioon tekijöitä, jotka ovat tulleet tunnetuksi eri tavoilla, erityisesti rekisteröidyn mallin sisältävän tuotteen yleisölle esittämisen välityksellä.
75 Mallin rekisteröimisen tavoitteena on nimittäin erityisesti saada yksinoikeus rekisteröidyn mallin sisältävän tuotteen valmistukseen ja myyntiin, mikä merkitsee sitä, että rekisteröintihakemukseen sisältyvät esitykset pääsääntöisesti liittyvät läheisesti markkinoille saatetun tuotteen ulkoasuun (tuomio 22.6.2010, Viestintälaitteita esittävä malli, T‑153/08, EU:T:2010:248, 25 kohta).
76 Näin ollen tosiasiallisesti markkinoitavia tavaroita ei oteta huomioon vertailussa edes havainnollistavana tekijänä kuin siltä osin kuin nämä tuotteet vastaavat rekisteröityjä malleja (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 73 ja 74 kohta).
77 Aikaisempien oikeustapausten kertaamisen jälkeen on todettava ensinnäkin, että valituslautakunta arvioi, kuten riidanalaisen päätöksen 30 kohdasta ilmenee, että riidanalaisesta mallista syntyvä yleisvaikutelma sellaisena kuin se esitetään erityislehdissä ja johon kantaja vetoaa, ei saa vahvistusta asiakirja-aineistossa olevista kyseisen mallin kuvista.
78 Samaten ja toisin kuin kantaja antaa ymmärtää, valituslautakunta vertaili suoraan riidanalaisen mallin ja aiemman mallin aikaansaamia yleisvaikutelmia, kuten riidanalaisen päätöksen 23 kohdasta käy ilmi. Tältä osin ei voida myöskään perustellusti väittää, ettei vertailussa olisi otettu huomioon kyseisen tuotteen käyttötarkoituksen mukaista käyttöä, sillä valituslautakunta on nimenomaisesti todennut riidanalaisen päätöksen 21 kohdassa, että asiantunteva käyttäjä ajaa ja käyttää autoja.
79 Kantaja ei voi myöskään pätevästi väittää, ettei valituslautakunta olisi ottanut huomioon kyseiselle markkinalle ominaisia olosuhteita. Todellisuudessa valituslautakunta on täsmentänyt samassa riidanalaisen päätöksen 21 kohdassa, että on katsottava, että tällainen käyttäjä ei voi olla tietämättä, että valmistajat eivät korkeiden kulujen takia luo jatkuvasti uusia malleja vaan mieluummin modernisoivat säännöllisesti olemassa olevia malleja erityisesti silloin, kun merkityksellisen markkinan asiantuntevat käyttäjät arvostavat niitä. Tämänkaltaisen mallien ylläpidon ansiosta voidaan yhtä aikaa seurata yleisiä muotisuuntauksia ja olla luopumatta kullekin automallille ominaisista piirteistä.
80 Seuraavaksi, sen väitetyn oikeudellisen virheen osalta, jonka valituslautakunta on tehnyt asettaessaan riidanalaisen mallin luonteen yksilöllisyydelle ”huomattavasti korkeampia vaatimuksia” kuin mitä edellytetään mallin ”uutuudelta”, on riittävää todeta, että vaikka asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa asetettu uutuutta koskeva edellytys ja saman asetuksen 6 artiklassa määritelty luonteen yksilöllisyyttä koskeva edellytys voivat jossain määrin vastata toisiaan, kuten kantaja on paikkaansa pitävästi esittänyt istunnossa, näitä kahta edellytystä ei siitä huolimatta tule sekoittaa toisiinsa oikeudellisesti, sillä ne koskevat kahta eri mitättömyysperustetta, joiden näin ollen tulee täyttää oikeudellisesti erilaiset kriteerit.
81 Asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan 2 kohdasta nimittäin ilmenee, että malleja pidetään samanlaisina, jos niiden piirteet eroavat vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan eli sellaisilta yksityiskohdilta, jotka eivät aikaansaa edes heikkoja eroja mainittujen mallien välille. Mallin uutuuden arvioimisessa on sen sijaan arvioitava sitä, onko aikaisempien ja uusien mallien välillä eroja, jotka eivät ole epäolennaisia, vaikka ne olisivatkin heikkoja (tuomio 6.6.2013, Kastenholz v. SMHV – Qwatchme (Kellotaulut), T‑68/11, EU:T:2013:298, 37 kohta).
82 Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan sanamuoto ja sisältö, jotka on kerrattu edellä 22 kohdassa, eivät näin ollen vastaa asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan vastaavia, kuten kantaja kuitenkin pyrki väittämään tulkiten lisäksi virheellisesti tuomiota 6.6.2013, Kellotaulut (T‑68/11, EU:T:2013:298). Näin ollen mallia voidaan pitää uutena asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla ilman, että sen luonne olisi yksilöllinen kyseisen asetuksen 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 14.3.2018, Gifi Diffusion v. EUIPO – Crocs (Jalkineet), T‑424/16, ei julkaistu, EU:T:2018:136, 48 kohta).
83 Edellä esitetystä seuraa, että sitä seikkaa, että valituslautakunta on torjunut riittämättöminä erot, joita voidaan pitää heikkoina mutta ei silti mitättöminä, ei voida pitää oikeudellisena virheenä.
84 Koska kantaja ei ole myöskään pystynyt täsmentämään niitä ”huomattavasti korkeampia vaatimuksia”, joita valituslautakunta on kantajan mukaan soveltanut arvioinnissaan, kyseinen väite ei menesty.
85 Lopuksi toisin kuin kantaja väittää, valituslautakunta on tutkinut asianmukaisesti kaikki kyseisten mallien väliset erot ja samankaltaisuudet vertaillessaan riidanalaisen mallin antamaa yleisvaikutelmaa ja asiantuntevan käyttäjän aikaisemmasta mallista saamaa yleisvaikutelmaa.
86 Valituslautakunta ei ole ensinnäkään analysoinut kyseisten mallien etu- ja takaosia esittäviä kuvia yksinomaan ”yksittäin” vaan se on yhtä lailla analysoinut niitä ”yhdessä”, kuten riidanalaisen päätöksen 29 kohdasta käy ilmi, ja tullut johtopäätökseen, että näistä kuvista esiin käyvät erot eivät vaikuta huomattavasti asiantuntevan käyttäjän saamaan yleisvaikutelmaan. Myöskään kyseinen väite ei näin ollen perustu tosiseikkoihin.
87 Lisäksi myöskään riidanalaisen mallin sivuilta otettujen kuvien, sellaisina kuin ne on rekisteröity ja esitetty mitättömyysvaatimuksen tueksi, perusteella ei voida vahvistaa kantajan väitteitä siitä, että riidanalaisen mallin etuajovalot ”kaartuvat kuperasti ulospäin” ja eroavat ”selkeästi” aiemman mallin etuajovaloista ja että ovien kahvat on ”muotoiltu täysin uudelleen”. Itse asiassa sivuilta otettujen kuvien perusteella, jotka esittävät kummankin mallin ääriviivakuvion kokonaisuudessaan, ei voida tehdä tarkkoja tai ”selviä” havaintoja kyseisistä malleista näin yksityiskohtaisella tasolla.
88 Olettaen, että asiantunteva käyttäjä voisi havaita tällaiset erot, niitä ei kuitenkaan voida pitää riittävinä, jotta valituslautakunnan arvio voitaisiin kyseenalaistaa yksinomaan niiden perusteella. Itse asiassa valituslautakunnan mukaan kaikista näiden mallien kuvista, eikä yksinomaan sivulta otetuista kuvista, on nähtävissä, että mallit ovat samankaltaisia muodon ja korin ääriviivakuvion, mittojen ja mittasuhteiden sekä ikkunoiden ja ovien muodon ja sommittelun osalta.
89 Sama koskee myös kantajan väitteitä siitä, että näiden kahden mallin sumuvalot ovat erilaiset tai riidanalaisessa mallissa sivupeilejä on siirretty taaksepäin ja ne on nyt kiinnitetty suoraan oviin. Lisäksi toisin kuin kantaja väittää, riidanalaisen mallin renkaat eivät ole siinä määrin suuremmat, että ne vaikuttaisivat kyseisten mallien sivukuvaan. Lopuksi, suuntavilkkujen muoto ja sijoittelu ovat kummassakin mallissa hyvin samankaltaiset.
90 Lisäksi, mitä tulee takakuvien vertailuun on yhtäältä totta, kuten EUIPO myönsi istunnossa ja kuten valituslautakunta on katsonut riidanalaisen päätöksen 28 kohdassa, että niissä on nähtävissä tiettyjä eroavaisuuksia erityisesti takavalojen, puskurin, pakoputkiston sekä, kuten kantaja on paikkaansa pitävästi havainnoinut, spoilerin tai takakannen muodossa ja sommittelussa.
91 Lisäksi etukuvien vertailun osalta on yhtä lailla totta, että Porsche 911 ‑automallin 991‑sarjan mallin konepelti on kaartuvampi kuin 997‑sarjan mallin, ”niin että etuosa vaikuttaa kokonaisuutena laakeammalta ja leveämmältä”, minkä myös valituslautakunta on huomioinut riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa.
92 Vaikka kaikki nämä erot sekä muut erot, joihin kantaja on myös vedonnut, saattavat vahvistaa vaikutelmaa yksityiskohtien uudistuksesta, ne eivät kuitenkaan ole riittäviä, jotta kokonaisvaikutelma kyseisten mallien kuvissa olevasta samankaltaisuudesta voitaisiin kyseenalaistaa, kun otetaan huomioon erityisesti kyseisten mallien, joiden muoto ja ääriviivat vastaavat pitkälti toisiaan, hyvin samankaltainen rakenne.
93 Lopuksi, edellä 62 ja 63 kohdissa esitetyistä syistä kantaja ei voi tehokkaasti vedota väitteidensä tueksi Bundesgerichtshofin (Liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) tai Oberlandesgericht Düsseldorfin (Düsseldorfin alueellinen ylioikeus, Saksa) oikeuskäytäntöön tai komission vihreään kirjaan teollisten mallien oikeudellisesta suojasta.
94 Näissä olosuhteissa, ja koska päinvastoin kuin kantaja on esittänyt, valituslautakunta on ottanut huomioon objektiivisesti kaikki kyseisten mallien väliset erot riidanalaisen päätöksen 26–28 kohdista ilmenevällä tavalla, valituslautakunta on voinut arviointivirhettä tekemättä tulla riidanalaisen päätöksen 29 kohdassa johtopäätökseen, että kaikki kyseisten mallien kuvissa olevat erot ovat yksin tai yhdessä arvioituna liian heikkoja, jotta ne vaikuttaisivat huomattavasti asiantuntevan käyttäjän saamaan yleisvaikutelmaan, jota hallitsevat näiden mallien olennaiset ominaispiirteet kuten korin, ovien ja ikkunoiden muoto.
95 Tältä osin kantaja ei voi tehokkaasti vedota erityislehtien artikkeleihin tai muotoilualan tuomaristojen kantoihin tämän johtopäätöksen riitauttamiseksi, sillä yleisvaikutelman arvioinnissa näkökulma on asiantuntevan käyttäjän, joka ei ole tekninen asiantuntija eikä muotoilun asiantuntija, vaikka hän tunteekin kyseisen markkinasektorin erilaiset mallit ja on tietyssä määrin valistunut, minkä ansiosta hänen tarkkaavaisuutensa taso on suhteellisen korkea.
96 Näin ollen sen seikan perusteella, että Red Dot Award: Product Design 2012 ‑palkintosarjan tuomaristo on katsonut, että riidanalaisen mallin muoto on ”täysin uusi” tai sen ”mittasuhteita [on] muutettu suuresti”, ei voida riitauttaa valituslautakunnan asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan säännösten perusteella tekemää arviota kyseisen mallin luonteen yksilöllisyydestä. Lisäksi mainittakoon, että väliintulija on vedonnut lehtiartikkeleihin, joissa on tultu päinvastaiseen lopputulokseen kuin kantajan käyttämissä lehtiartikkeleissa, ja joiden mukaan muun muassa kantajan hallituksen entinen puheenjohtaja on lausunut, että kantaja haluaa antaa lisäarvoa ”siluetille, joka pysyy aina samana ajan henkeen mukautuen”.
97 Kaikkien edellä olevien seikkojen perusteella on katsottava, että ainoan kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Ainoan kanneperusteen toinen osa, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 5 artiklan kanssa, rikkomista
98 Kantaja väittää, että riidanalaista mallia tulee pitää uutena asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
99 On kuitenkin todettava, että tällainen väite on kaikkineen tehoton käsiteltävänä olevassa asiassa, sillä valituslautakunta ei ole soveltanut tätä säännöstä voituaan paikkansa pitävästi todeta, että mallin uutuuden arvioiminen ei ole tarpeellista, koska asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohdan mukaan yksin yksilöllisen luonteen puuttuminen muodostaa riittävän esteen suojan saamiselle.
100 Kaikkien edellä olevien seikkojen perusteella ainoan kanneperusteen toinen osa on hylättävä, ja näin ollen kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
101 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
102 Koska valittaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut EUIPO:n ja väliintulijan esittämien vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Dr. Ing. h.c. F. Porsche AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Frimodt Nielsen | Półtorak | Perillo |
Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä kesäkuuta 2019.
Allekirjoitukset