Language of document : ECLI:EU:T:2021:665

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)

6 päivänä lokakuuta 2021 (*)

Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – OLAFin tutkinta – Sairauskulujen korvaaminen – Kurinpitoseuraamus – Sopimuksen päättäminen ilman irtisanomisaikaa – Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohta – Virheen toistuminen – Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 27 artikla – Päätös, jossa hyväksytään pyyntö siitä, ettei henkilökansiossa mainita mitään aikaisemmasta seuraamuksesta – Henkilöstösääntöjen 26 artikla – Seuraamukseen, josta ei mainita mitään henkilökansiossa, ei voida vedota virkamiestä vastaan

Asiassa T‑121/20,

IP, edustajinaan asianajajat L. Levi, S. Rodrigues ja J. Martins,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Brauhoff ja A.-C. Simon,

vastaajana,

jossa on kyseessä SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan 21.8.2019 tehty komission päätös irtisanoa kantaja kurinpitoseuraamuksena ilman irtisanomisaikaa,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. da Silva Passos sekä tuomarit I. Reine ja M. L. Truchot (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 10.5.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

I       Asian tausta

1        Kantaja IP tuli Euroopan komission palvelukseen 21.7.2008 ja työskenteli aluksi tilapäisenä toimihenkilönä ja sen jälkeen sopimussuhteisena toimihenkilönä 16.9.2008 lukien. Vuonna 2013 kantaja kuului tehtäväryhmään I ja palkkaluokan 1 tasolle 3. Hän on ollut työkyvyttömänä 1.8.2018 lukien.

2        Euroopan parlamentti ilmoitti Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) 13.12.2013 päivätyllä ilmoituksella, että se oli havainnut sisäisessä tarkastuksessa seikkoja, joiden vuoksi oli aihetta olettaa, että tietyt Portugalissa sijaitsevissa laitoksissa saatuja hoitoja koskeneet sairauskulujen korvaushakemukset olivat sääntöjenvastaisia. Kyseiset hakemukset olivat jättäneet tammi- ja elokuussa 2013 A ja tämän sisar B, jotka kumpikin ovat Euroopan parlamentin virkamiehiä. Ilmoituksessaan parlamentti kehotti tarkastamaan, oliko myös kantaja, jonka A oli nimennyt yhteyshenkilökseen parlamentin henkilöstöhallintoon tarkoitetussa tietokannassa, mahdollisesti syyllistynyt samankaltaisiin sääntöjenvastaisuuksiin.

3        OLAF päätti 8.9.2014 aloittaa väitetysti sääntöjenvastaisia sairauskulujen korvaushakemuksia koskevan tutkinnan, joka kohdistui kantajaan. Samanaikaisesti OLAF päätti aloittaa kaksi muuta sairauskulujen korvaushakemuksia koskevaa tutkintaa, jotka kohdistuivat A:han ja B:hen.

4        OLAF päätti tutkinnan 21.12.2015 antamaansa loppuraporttiin. Raportissaan se totesi, että tutkinnan kohteena olleen ajanjakson aikana kantaja oli esittänyt komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimistolle (PMO) korvaushakemuksia, joiden perusteena olleet neljä tositetta eivät vastanneet tosiasiallisesti aiheutuneita kuluja. OLAF katsoi, että perusteettomasti saatuja määriä oli yhteensä 5 418 euroa.

5        OLAF toimitti raporttinsa komissiolle ja suositteli kantajaan kohdistuvan kurinpitomenettelyn aloittamista sekä kyseisen 5 418 euron summan perimistä takaisin kantajalta. OLAF myös ilmoitti komissiolle, että raportti oli toimitettu tiedoksi Portugalin oikeusviranomaisille mahdollisia oikeudellisia jatkotoimia varten.

6        Komission sopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen (jäljempänä nimittävä viranomainen) valtuutti 24.6.2016 päivätyllä ilmoituksella komission tutkinta- ja kurinpitotoimiston (IDOC) järjestämään kantajan kuulemisen.

7        Nimittävä viranomainen päätti 25.7.2017 aloittaa kurinpitolautakunnassa kantajaan kohdistuvan kurinpitomenettelyn.

8        Kurinpitolautakunta suositteli 16.4.2018 antamassaan lausunnossa, että seuraamukseksi määrättäisiin, että kantaja irtisanotaan ilman irtisanomisaikaa.

9        Kun OLAFin raportti oli toimitettu tiedoksi Portugalin oikeusviranomaisille, kantajaa vastaan aloitettiin Portugalissa rikosoikeudenkäynti.

10      Nimittävä viranomainen päätti 22.11.2018 keskeyttää kantajaan kohdistuvan kurinpitomenettelyn.

11      Portugalissa aloitetun rikosoikeudenkäynnin päätyttyä kantaja kutsuttiin 21.5.2019 nimittävän viranomaisen, joka muodostui komission henkilöresurssien ja turvallisuuden pääosaston pääjohtajasta, talous- ja raha-asioiden pääosaston pääjohtajasta ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajasta (jäljempänä kolmijäseninen nimittävä viranomainen), järjestämään kuulemiseen.

12      Kolmijäseninen nimittävä viranomainen määräsi 21.8.2019 Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 49 ja 119 artiklan mukaisena kurinpitoseuraamuksena, että kantaja irtisanotaan ilman irtisanomisaikaa (jäljempänä riidanalainen päätös).

13      Riidanalaisessa päätöksessä kolmijäseninen nimittävä viranomainen totesi, että kantaja oli jättänyt PMO:lle kaksi sairauskulujen korvaushakemusta, jotka eivät vastanneet hänen tosiasiallisesti maksamiaan määriä tai saamiaan hoitoja (riidanalaisen päätöksen 12 kohta). Se piti näitä tekoja ”Euroopan unionin talousarvioon kohdistuvana petosyrityksenä”, joka sen mukaan on erityisen vakava virhe (riidanalaisen päätöksen 37 kohta). Lopuksi se määräsi kantajalle seuraamuksen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä IX olevassa 10 artiklassa määriteltyjen kriteerien mukaisesti (riidanalaisen päätöksen 37–50 kohta). Soveltaessaan henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohtaa kolmijäseninen nimittävä viranomainen käytti toistumisperusteena varoitusta, jonka kantaja oli saanut 19.11.2010.

14      Kantaja teki 7.10.2019 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan perusteella hallinnollisen valituksen riidanalaisesta päätöksestä.

15      Komissio hylkäsi hallinnollisen valituksen 28.1.2020 antamallaan päätöksellä (jäljempänä hallinnollisen valituksen hylkäämispäätös).

II     Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

16      Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.2.2020 jättämällään kannekirjelmällä.

17      Kantaja pyysi 4.3.2020 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään erillisellä asiakirjalla tunnistetietojen poistamista unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 66 artiklan mukaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin (seitsemäs jaosto) hyväksyi pyynnön 15.4.2020 antamallaan päätöksellä.

18      Esittelevän tuomarin ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin (seitsemäs jaosto) päätti aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen ja esitti työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisille kirjallisia kysymyksiä, joista toisiin pyydettiin vastaamaan kirjallisesti ja toisiin istunnossa.

19      Asianosaiset vastasivat kysymyksiin määräajassa.

20      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin kuultiin 10.5.2021 pidetyssä istunnossa. Tämän lisäksi kantaja toimitti yhden asiakirjan ja komissio pyysi saada toimittaa kaksi asiakirjaa.

21      Tässä tilanteessa seitsemännen jaoston puheenjohtaja päätti, että asian käsittelyn suullinen vaihe päätettäisiin vasta myöhemmin, jotta komissio voisi toimittaa edellä 20 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja jotta osapuolet voisivat kukin esittää huomautuksensa niistä.

22      Komissio toimitti mainitsemansa asiakirjat ja osapuolet esittivät huomautuksensa niistä.

23      Menettelyn suullinen vaihe päätettiin 2.6.2021.

24      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen ja tarvittaessa hallinnollisen valituksen hylkäämispäätöksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III  Oikeudellinen arviointi

26      Ennen kantajan esittämien kanneperusteiden tarkastelua on syytä määrittää kanteen kohde.

A       Kanteen kohde

27      Aluksi on muistutettava, että hallinnollinen valitus ja sen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen kuuluvat olennaisena osana monitahoiseen menettelyyn ja ovat vain edellytys sille, että asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kumoamisvaatimuksista, jotka kohdistuvat muodollisesti hallinnollisen valituksen hylkäämispäätökseen, seuraa, että valituksen kohteena ollut alkuperäinen toimi saatetaan unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun vaatimuksilla ei sellaisinaan ole itsenäistä sisältöä (tuomio 17.1.1989, Vainker v. parlamentti, 293/87, EU:C:1989:8, 8 kohta ja tuomio 25.10.2018, KF v. EUSK, T‑286/15, EU:T:2018:718, 115 kohta).

28      Kumoamisvaatimuksilla, jotka kohdistuvat muodollisesti hallinnollisen valituksen hylkäämispäätökseen, katsotaan olevan itsenäinen sisältö, jos valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ulottuvuus poikkeaa kyseisen valituksen kohteena olleen alkuperäisen toimen ulottuvuudesta. Näin on silloin, kun valituksen hylkäämispäätöksessä kantajan tilanne tutkitaan uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella tai kun sillä muutetaan tai täydennetään alkuperäistä päätöstä. Näissä tapauksissa valituksen hylkääminen on tuomioistuinvalvonnan piiriin kuuluva toimi, jota tuomioistuin pitää asianomaiselle vastaisena toimena, joka on korvannut alkuperäisen toimen ainakin osittain (tuomio 21.5.2014, Mocová v. komissio, T‑347/12 P, EU:T:2014:268, 34 kohta).

29      Lukuun ottamatta tilanteita, joissa hallinnollisen valituksen hylkäämispäätös on itsenäinen toimi, joka voi sellaisenaan olla kumoamiskanteen kohteena, hallinnollisen valituksen hylkäämispäätökseen sisältyvät perustelut on silloin, kun ne täydentävät alkuperäisen päätöksen perusteluja tai korvaavat ne, otettava huomioon tutkittaessa viimeksi mainitun laillisuutta. Näiden perustelujen on vastattava alkuperäisen päätöksen perusteluja (ks. vastaavasti tuomio 9.12.2009, komissio v. Birkhoff, T‑377/08 P, EU:T:2009:485, 58 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Alkuperäisen päätöksen laillisuus on tarvittaessa tutkittava hallinnollisen valituksen hylkäämispäätökseen sisältyvien perustelujen kannalta.

30      Koska hallinnollisen valituksen hylkäämispäätöksen ulottuvuus ei käsiteltävässä asiassa poikkea riidanalaisen päätöksen ulottuvuudesta, kanteen on katsottava kohdistuvan yksinomaan jälkimmäiseen.

B       Kanneperusteiden tarkastelu

31      Kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu huolellisuusvelvoitteen ja huolenpitovelvoitteen laiminlyöntiin, toinen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, kolmas OLAFin raportin sääntöjenvastaisuuteen, neljäs kurinpitolautakunnan lausunnon sääntöjenvastaisuuteen, viides siihen, että kaikkia käsiteltävän asian olosuhteita ei tutkittu, sekä sen periaatteen loukkaamiseen, jonka mukaan rikosoikeudenkäynti on ensisijainen kurinpitomenettelyyn nähden, ja kuudes henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan rikkomiseen.

32      Näistä on tutkittava kuudes kanneperuste ja erityisesti se kantajan riitauttama seikka, että kolmijäseninen nimittävä viranomainen sovelsi henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohtaan sisältyviä virheen toistumista koskevia säännöksiä (ks. edellä 13 kohta).

33      Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Kurinpitoseuraamusten ankaruuden on oltava suhteessa tehdyn virheen vakavuuteen. Virheen vakavuutta määriteltäessä ja kurinpitoseuraamuksesta päätettäessä on otettava erityisesti huomioon:

– –

h)      virheen tai virheellisen käyttäytymisen toistuminen,

– –”

34      Tältä osin kolmijäseninen nimittävä viranomainen muistutti riidanalaisen päätöksen 45 kohdassa, jonka otsikko on ”Virheen tai virheellisen käyttäytymisen toistuminen”, että kantajalle oli 19.11.2010 annettu varoitus (jäljempänä ensimmäinen seuraamus) teoista, jotka kyseisen viranomaisen mukaan olivat rinnastettavissa tekoihin, joista kantajaa moititaan nyt käsiteltävässä asiassa. Viranomainen muistutti, että kyseisissä teoissa oli kyse siitä, että ”kantaja oli pyytänyt lääkäriä [laskuttamaan] hänen sydänsairaalle serkulleen tehdyn veren laboratoriotutkimuksen hinnan, 4,98 euroa, [kantajalta] [ja] yrittänyt sen jälkeen kahteen otteeseen hakea siitä korvausta sairauskulut hyväksyvältä komission yksiköltä”. Riidanalaisen päätöksen 46 kohdassa kolmijäseninen nimittävä viranomainen täsmensi, että ”[v]aikka kyse oli hyvin vaatimattomasta määrästä, [kantajalle] oli määrätty seuraamus, koska hänen käyttäytymisensä oli ollut ilmeisen vilpillistä”.

35      Kolmijäseninen nimittävä viranomainen totesi riidanalaisen päätöksen 47 ja 48 kohdassa, että koska henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohdassa ei aseteta mitään määräaikaa, se saattoi ”vapaasti” ottaa huomioon kantajalle määrätyn ensimmäisen seuraamuksen, ja täsmensi riidanalainen päätöksen 49 kohdassa seuraavaa:

”– – [kolmijäseninen] nimittävä viranomainen toteaa [kantajan] noin neljä vuotta myöhemmin syyllistyneen samankaltaisiin tekoihin kuin ne, jotka olivat oikeuttaneet määräämään hänelle kyseisen varoitusseuraamuksen. [Kolmijäseninen] nimittävä viranomainen katsoo [kantajan] siten osoittaneen, ettei hän ole ottanut opikseen vuonna 2010 määrätystä kurinpitoseuraamuksesta ja että hän on edelleen asettanut henkilökohtaiset etunsa toimielimen etujen edelle.”

36      Kantaja väittää, ettei kolmijäsenisen nimittävän viranomaisen olisi pitänyt ottaa ensimmäistä seuraamusta huomioon toistumisperusteena, kuten se oli tehnyt henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohdan vastaisesti.

37      Yhtäältä kantaja väittää, että kolmijäseninen nimittävä viranomainen loukkasi suhteellisuusperiaatetta, hyvän hallinnon periaatetta ja kohtuullisen keston periaatetta. Kantaja korostaa ensinnäkin ensimmäisessä kurinpitomenettelyssä kyseessä olleen määrän, josta hän oli yrittänyt hakea korvausta, vaatimattomuutta ja toiseksi ensimmäisen ja toisen seuraamuksen välillä kulunutta aikaa. Toiseksi kantaja riitauttaa kyseisissä kahdessa kurinpitomenettelyssä kyseessä olevien tekojen samankaltaisuuden.

38      Toisaalta kantaja katsoo, ettei hänen henkilökansiossaan voinut olla merkintää ensimmäisestä seuraamuksesta, koska hän oli tehnyt henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 27 artiklan mukaisen hakemuksen kyseisen seuraamusmerkinnän poistamiseksi henkilökansiostaan.

39      Vaikka kantajan hakemus hyväksyttiin, komissio katsoo, ettei tämä seikka voi estää kyseisen seuraamuksen huomioon ottamista toistumisperusteena. Komissio väittää yhtäältä, että henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohdan soveltamiselle ei ole asetettu mitään määräaikaa, ja toisaalta, ettei kantajan hakemuksen hyväksyminen suinkaan johtanut ensimmäisen seuraamusmerkinnän poistamiseen hänen henkilökansiostaan, koska seuraamuspäätökset säilytetään virkamiestä koskevan kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistossa 20 vuoden ajan.

40      Unionin yleisen tuomioistuimen määräämiin prosessinjohtotoimiin (ks. edellä 18 kohta) antamassaan vastauksessa kantaja toteaa seuraavaa:

”– – toistumiskriteerin soveltaminen edellyttää aikaisemman seuraamuksen olemassaoloa. Koska kantaja teki henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 27 artiklan perusteella hakemuksen [ensimmäistä seuraamusta koskevan] merkinnän poistamiseksi henkilökansiostaan ja koska tämä hakemus hyväksyttiin, kantajalla on oikeus olettaa, ettei kyseistä seuraamusta ole enää olemassa – – ja ettei viranomainen missään tapauksessa voi vedota siihen kantajaa vastaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa uudessa kurinpitomenettelyssä etenkään toistumiskriteerin soveltamiseksi henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan mukaista virheen vakavuuteen suhteutettua seuraamusta määritettäessä.”

41      Unionin yleisen tuomioistuimen määräämiin prosessinjohtotoimiin (ks. edellä 18 kohta) antamassaan vastauksessa komissio täsmentää seuraavaa:

”4.      Siitä, kuinka [ensimmäistä seuraamusta koskevan] merkinnän poistaminen kantajan henkilökansiosta olisi käsiteltävässä asiassa voinut vaikuttaa riidanalaiseen päätökseen, on todettava, että jos kantaja pyrkii väitteellään vetoamaan siihen, että tämä seikka olisi pitänyt ottaa huomioon riidanalaisen seuraamuksen lieventämiseksi, tällainen väite voidaan ottaa tutkittavaksi, mutta se on perusteeton – – Komissio on nimittäin osoittanut, ettei [ensimmäinen seuraamus] täysin pyyhkiytynyt pois tämän merkinnän poistamisen seurauksena. Koska kyseistä seuraamusta koskevan kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistoa säilytetään 20 vuoden ajan, se on perustellusti voitu ottaa huomioon henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohdan soveltamiseksi.

– –

25.      Henkilöstösääntöjen 26 artiklan kuudennen alakohdan mukaan virkamiehestä saa olla vain yksi henkilökansio.

26.      Kurinpitomenettelyn asiakirja-aineisto on eri kuin henkilökansio. Ensin mainittuun nimittäin sisältyvät kaikki yksittäiseen kurinpitomenettelyyn liittyvät asiakirjat. Näitä asiakirjoja säilytetään [edellä] mainittujen säilytysaikojen mukaisesti. Ne ovat ainoastaan [IDOC:n] henkilöstön saatavilla, eivätkä ne sisälly henkilökansioon.

27.      Ainoastaan kurinpitoseuraamuksen määräämisestä tehty päätös sisällytetään henkilökansioon, mikä on henkilöstösääntöjen 26 artiklan kuudennen alakohdan mukaista. Päätös on näin ollen saatavilla suojatussa sähköisessä järjestelmässä, jota komissio käyttää henkilöresurssiensa hallinnassa – –, ja siihen voivat tutustua ainoastaan ne henkilöstön jäsenet, joilla on käyttöoikeudet tähän järjestelmään. Päätöstä säilytetään järjestelmässä [kolmen] vuoden ajan (kun kyse on kirjallisesta huomautuksesta tai varoituksesta) tai [kuuden] vuoden ajan, kun kyse on muista henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 9 artiklan c–h alakohdassa mainituista seuraamuksista.”

42      Seuraavaksi on tarkasteltava kantajan väitettä, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, jonka kolmijäseninen nimittävä viranomainen väitetysti teki, kun se käytti ensimmäistä seuraamusta toistumisperusteena, vaikka kantajan henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 27 artiklan perusteella tekemä hakemus tätä seuraamusta koskevan merkinnän poistamiseksi henkilökansiosta oli hyväksytty.

43      Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 27 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Virkamies, jolle on määrätty kurinpitoseuraamuksena muu kuin viraltapano, voi kolmen vuoden kuluttua kirjallisesta huomautuksesta tai varoituksesta ja kuuden vuoden kuluttua muista seuraamuksista tehdä hakemuksen seuraamusmerkinnän poistamiseksi henkilökansiostaan. Nimittävä viranomainen päättää, suostutaanko hakijan pyyntöön.”

44      Käsiteltävässä asiassa kantaja teki 20.1.2014 henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 27 artiklan mukaisen hakemuksen ensimmäistä seuraamusta koskevan merkinnän poistamiseksi hänen henkilökansiostaan. Komissio hyväksyi kantajan hakemuksen 28.2.2014 tekemällään päätöksellä. Näin ollen se poisti kantajan henkilökansiosta merkinnän ensimmäisestä seuraamuksesta. Siitä huolimatta kolmijäseninen nimittävä viranomainen käytti tätä merkintää toistumisperusteena riidanalaisessa päätöksessä kantajan tekoihin nähden oikeasuhteisen seuraamuksen määrittämiseksi (ks. edellä 13 kohta).

45      Näin ollen on ratkaistava, missä määrin viranomainen voi esittää perusteeksi sellaisen seuraamuspäätöksen, jota koskeva merkintä on poistettu henkilökansiosta, tai vedota siihen virkamiestä vastaan todetakseen, että kyse on virheen toistumisesta.

46      Aluksi on muistutettava, että henkilöstösääntöjen 26 artiklaa, jossa säädetään virkamiestä koskevasta henkilökansiosta, sovelletaan sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 11 ja 81 artiklan nojalla.

47      Henkilöstösääntöjen 26 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaan virkamiestä koskevan henkilökansion on sisällettävä ”virkamiehen hallinnollista asemaa koskevat asiakirjat sekä hänen pätevyyttään, tehokkuuttaan ja käytöstään koskevat arvioinnit”.

48      Oikeuskäytännössä on siten todettu, että virkamiehelle määrättyä seuraamusta koskeva päätös on, koska se koskee hänen hallinnollista asemaansa, liitettävä hänen henkilökansioonsa (tuomio 2.4.1998, Apostolidis v. yhteisöjen tuomioistuin, T‑86/97, EU:T:1998:71, 36 kohta).

49      On korostettava, että tällainen päätös vaikuttaa ratkaisevasti virkamiehen hallinnolliseen asemaan tilanteessa, jossa kurinpitoviranomainen päättää käyttää sitä toistumisperusteena määrätäkseen virkamiehelle henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohdan nojalla uuden ja ankaramman kurinpitoseuraamuksen. Tästä syystä kyseinen päätös on sisällytettävä kyseisen virkamiehen henkilökansioon.

50      Lisäksi on muistutettava, että henkilöstösääntöjen 26 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että ”asiakirjat on merkittävä luetteloon, numeroitava juoksevasti ja luokiteltava aukottomasti” ja että ”toimielin ei voi esittää perusteeksi edellä a kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja eikä vedota niihin vastoin virkamiehen etua, jos niitä ei ole annettu hänelle tiedoksi ennen niiden sisällyttämistä henkilökansioon”.

51      Tällä säännöksellä, jossa säädetään virkamiehen suojasta viranomaisten häneen nähden vireille panemissa menettelyissä, on laaja soveltamisala, koska sitä sovelletaan kaikkiin virkamiehen ”hallinnollista asemaa koskeviin” asiakirjoihin.

52      Sama koskee henkilöstösääntöjen 26 artiklan seitsemättä kohtaa, jossa säädetään, että ”virkamiehellä” on oikeus tutustua ”kaikkiin henkilökansiossaan oleviin asiakirjoihin” ja kopioida ne, ”myös palvelussuhteensa päätyttyä”.

53      Henkilöstösääntöjen 26 artiklan kuudennessa luetelmakohdassa täsmennetään, että ”virkamiehestä saa olla vain yksi henkilökansio”, ja tämä sääntö helpottaa, samaan tapaan kuin asiakirjojen luetteloon merkitseminen, juokseva numerointi ja aukoton luokittelukin (ks. edellä 50 kohta), virkamiehen tutustumista asiakirjoihin, jotka voidaan esittää perusteeksi tai joihin voidaan vedota häntä vastaan, ja takaa, etteivät nämä asiakirjat ole hajallaan useissa eri kansioissa.

54      Kuten edellä 47–53 kohdassa esitetystä ilmenee, henkilöstösääntöjen 26 artiklassa vahvistetaan joukko takeita, joiden tarkoituksena on suojata virkamiestä estämällä se, että virkamiehen hallinnolliseen asemaan vaikuttavat viranomaisen päätökset perustuisivat sellaisista asiakirjoista, jotka eivät sisälly hänen henkilökansioonsa, ilmeneviin seikkoihin (ks. vastaavasti tuomio 28.6.1972, Brasseur v. parlamentti, 88/71, EU:C:1972:58, 10 ja 11 kohta ja tuomio 2.4.1998, Apostolidis v. yhteisöjen tuomioistuin, T‑86/97, EU:T:1998:71, 33 kohta).

55      Koska henkilökansiolla on virkamiehen suojelun ja tiedonsaannin kannalta keskeinen merkitys, on todettava, että seuraamuspäätöstä ei siitä huolimatta, että se on aikaisemmin sisältynyt virkamiehen henkilökansioon, voida esittää perusteeksi eikä siihen voida vedota virkamiestä vastaan, jos sitä koskeva merkintä on poistettu kyseisestä kansiosta.

56      On lisättävä, että päätös, joka perustuu seikkoihin, joita henkilökansiossa ei mainita, on henkilöstösäännöissä vahvistettujen takeiden vastainen (ks. vastaavasti tuomio 9.2.1994, Lacruz Bassols v. yhteisöjen tuomioistuin, T‑109/92, EU:T:1994:16, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57      Lisäksi se, että viranomaiselle myönnettäisiin oikeus tukeutua henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 10 artiklassa tarkoitetun virheen toistumisen toteamiseksi sellaiseen seuraamuspäätökseen, joka on poistettu virkamiehen henkilökansiosta, veisi kyseisen liitteen 27 artiklalta sen tehokkaan vaikutuksen. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 27 artiklassa nimittäin annetaan virkamiehelle mahdollisuus tehdä hakemus seuraamuspäätöksen poistamiseksi henkilökansiostaan ja jätetään viranomaisen tehtäväksi päättää, voidaanko tämä hakemus hyväksyä. Kun viranomainen tukeutuu sellaiseen seuraamuspäätökseen, jonka se on laajan harkintavaltansa nojalla päättänyt aiemmin poistaa virkamiehen henkilökansiosta, se todellisuudessa pyrkii palauttamaan tämän päätöksen kyseiseen kansioon.

58      Näin ollen kurinpitoviranomainen, joka käyttää toistumisperusteena sellaista kurinpitoseuraamusta, jota koskeva merkintä on poistettu virkamiehen henkilökansiosta kyseisen virkamiehen henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 27 artiklan nojalla tekemän hakemuksen hyväksymisen jälkeen, loukkaa henkilöstösäännöissä ja erityisesti sen 26 artiklassa virkamiehille taattuja oikeuksia.

59      Tästä seuraa, että komissio, joka otti ensimmäisen kurinpitoseuraamuksen huomioon kyseessä olevan virheen vakavuutta määritettäessä ja toista kurinpitoseuraamusta määrättäessä, rikkoi henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohtaa, koska tähän ensimmäiseen seuraamukseen, jota koskeva merkintä oli poistettu kantajan henkilökansiosta, ei voitu enää vedota toistumisperusteena häntä vastaan.

60      Edellä 59 kohdassa tehtyä päätelmää ei voida kyseenalaistaa komission esittämillä väitteillä.

61      Ensinnäkin komissio väittää, että tiettyjä henkilöstösääntöjen säännöksiä voidaan tulkita siten, että virkamiehelle määrättyyn kurinpitoseuraamukseen, jota säilytetään kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistossa, voidaan vedota kyseistä virkamiestä vastaan silloinkin, kun merkintä siitä on poistettu kyseisen virkamiehen henkilökansiosta.

62      Komissio vetoaa tältä osin henkilöstösääntöjen 86 artiklan säännöksiin, täydennettyinä henkilöstösääntöjen liitteellä IX. Se ei kuitenkaan täsmennä, miten nämä säännökset yhdessä luettuina tukisivat sen väitteitä.

63      Komissio vetoaa myös siihen, ettei henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohdassa aseteta mitään määräaikaa, ja siihen, että mainitussa artiklassa viitataan virkamiehen käytökseen ”koko hänen uransa aikana”.

64      Pitää paikkansa, että niiden edellä 63 kohdassa mainittujen säännösten mukaan, joihin komissio vetoaa, kurinpitoviranomaisella on laaja harkintavalta, joten se voi ottaa huomioon virkamiehen aikaisemman hallinnollisen aseman.

65      Näissä säännöksissä ei kuitenkaan viitata virkamiehen henkilökansioon. Niillä ei siten poiketa siitä henkilöstösääntöjen 26 artiklaan perustuvasta säännöstä, jonka mukaan virkamiehen henkilökansioon sisältyvää seuraamuspäätöstä ei voida esittää perusteeksi eikä siihen voida vedota kyseistä virkamiestä vastaan, jos merkintä kyseisestä päätöksestä on poistettu kyseisestä kansiosta (ks. edellä 55 kohta).

66      Näin ollen säännöksiä, joihin komissio vetoaa, ei voida tulkita siten, että niiden nojalla kurinpitoviranomainen voi ottaa huomioon virkamiehelle määrätyn aikaisemman seuraamuksen, jos merkintä siitä on henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 27 artiklan mukaisesti poistettu kyseisen virkamiehen henkilökansiosta.

67      Henkilöstösääntöjen 26 artiklan ensimmäisessä kohdassa sitä paitsi säädetään velvollisuudesta sisällyttää virkamiestä koskevaan henkilökansioon kaikki virkamiehen hallinnollista asemaa koskevat asiakirjat sekä hänen pätevyyttään, tehokkuuttaan ja käytöstään koskevat arvioinnit. Henkilöstösääntöjen 26 artiklan kuudennessa kohdassa puolestaan asetetaan velvollisuus varmistaa, että kustakin virkamiehestä on vain yksi henkilökansio. On lisättävä, että henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa ei viitata mihinkään muuhun asiakirja-aineistoon kuin virkamiehen henkilökansioon, henkilöstösääntöjen 26 a artiklassa mainittuja potilastietoja lukuun ottamatta.

68      Henkilökansiolla on siten yksilöllinen luonne, minkä vuoksi ei voi olla olemassa missään muodossa mitään muuta asiakirja-aineistoa, johon sisältyy virkamiehen hallinnollista asemaa koskevia asiakirjoja (tuomio 11.10.1995, Baltsavias v. komissio, T‑39/93 ja T‑553/93, EU:T:1995:177, 38 kohta).

69      Pitää paikkansa, että viranomaiset voivat koota tutkintaa – ja tarvittaessa siihen liittyvää kurinpitomenettelyä – koskevia asiakirja-aineistoja, kuten ilmenee muun muassa henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 13 artiklan 1 kohdasta. Tällaiset asiakirja-aineistot kootaan kuitenkin pelkästään kyseistä menettelyä varten (ks. vastaavasti tuomio 2.4.1998, Apostolidis v. yhteisöjen tuomioistuin, T‑86/97, EU:T:1998:71, 36 kohta ja tuomio 5.10.2009, de Brito Sequeira Carvalho v. komissio ja komissio v. de Brito Sequeira Carvalho, T‑40/07 P ja T‑62/07 P, EU:T:2009:382, 96 kohta). Näin ollen niiden sisältämiä todisteita ja asiakirjoja, etenkään mahdollista seuraamuspäätöstä, jolla kyseinen menettely on saatettu päätökseen, ei voida esittää perusteeksi eikä niihin voida vedota kyseistä virkamiestä vastaan, paitsi jos ne sisältyvät hänen henkilökansioonsa.

70      Edellä 62–69 kohdassa esitetystä seuraa, ettei komissio voi perustellusti väittää, että tiettyjä henkilöstösääntöjen säännöksiä voidaan tulkita siten, että virkamiehelle määrättyyn kurinpitoseuraamukseen, jota säilytetään kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistossa, voidaan vedota kyseistä virkamiestä vastaan silloinkin, kun merkintä siitä on poistettu kyseisen virkamiehen henkilökansiosta.

71      Toiseksi perustellakseen sitä, että se otti ensimmäisen seuraamuksen huomioon toistumisperusteena, vaikka merkintä tästä seuraamuksesta oli poistettu kantajan henkilökansiosta, komissio vetoaa ”komission tiedostoja koskevan yhteisen säilytysluettelon” sääntöihin, joiden mukaan ”kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistoa voidaan säilyttää 20 vuoden ajan”.

72      Komission tiedostoja koskeva yhteinen säilytysluettelo hyväksyttiin komission työjärjestyksen liitteessä, jonka otsikko on ”Säännökset asiakirjahallinnosta”, olevan 6 artiklan perusteella, ja komissio hyväksyi kyseisen artiklan työjärjestyksensä muuttamisesta 23.1.2002 tekemällään päätöksellä (EYVL 2002, L 21, s. 23).

73      Komission työjärjestyksen liitteessä olevassa 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Säilyttäminen”, määrätään seuraavaa:

”– –

Asiakirjan vähimmäissäilytysaika määräytyy hallinnollisten sääntöjen ja oikeudellisten velvoitteiden perusteella.

Jokainen pääosasto tai niihin verrattava toimiala määrittelee sisäisen organisaatiorakenteensa asiakirjakansioiden säilyttämistä varten. Vähimmäisaikaa, jonka asiakirjakansio säilytetään komission yksiköissä, määriteltäessä otetaan huomioon 12 artiklassa tarkoitettujen soveltamissääntöjen mukaisesti laadittu yhteinen luettelo.”

74      Komission tiedostoja koskeva yhteinen säilytysluettelo on muodoltaan taulukko, jossa vahvistetaan eri asiakirjaluokkien säilytysajat. Kyseisen taulukon rivillä 12.4.3, jonka otsikko on ”Kurinpitomenettely”, mainitaan, että kurinpitotoimenpiteitä koskevien päätösten säilytysaika on 20 vuotta.

75      Edellä 72–74 kohdassa esitetystä seuraa, että on olemassa tietty oikeusperusta, jonka nojalla kurinpitoseuraamuksista tehtyjä päätöksiä voidaan säilyttää 20 vuoden ajan.

76      Säädöshierarkian periaatteen (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2008, Strack v. komissio, T‑85/04, EU:T:2008:18, 39–41 kohta) huomioon ottaen komission tiedostoja koskevalla yhteisellä säilytysluettelolla ei, koska siinä ainoastaan vahvistetaan komission päätöksen soveltamista koskevat sisäiset säännöt (ks. edellä 72 kohta), voida kuitenkaan kyseenalaistaa edellä tulkittuja henkilöstösääntöjen säännöksiä (ks. edellä 67 kohta), sillä henkilöstösäännöt on asetus, joka on SEUT 288 artiklan nojalla velvoittava ja yleisesti pätevä (ks. vastaavasti tuomio 14.4.2005, Belgia v. komissio, C‑110/03, EU:C:2005:223, 33 kohta).

77      Lisäksi toisin kuin henkilöstösääntöjen 26 artiklan säännöksillä (ks. edellä 47–54 kohta), komission sisäisillä säännöillä ei ole tarkoitus vahvistaa edellytyksiä, joiden täyttyessä asiakirjat voidaan esittää perusteeksi tai niihin voidaan vedota virkamiestä vastaan. Kuten komission työjärjestyksen liitteen kolmannesta johdantokappaleesta ilmenee, näiden sääntöjen tarkoituksena on ”varmistaa, että komissio voi milloin tahansa tehdä selkoa asioista, joista se on vastuussa”, mikä tarkoittaa, että säilytettyjen asiakirjojen on ”toimittava toimielimen muistina, helpotettava tietojenvaihtoa ja oltava todisteina toteutetuista toimista sekä vastattava yksiköille kuuluvia oikeudellisia velvoitteita”. Komissio ei siten voi tällaisten sääntöjen perusteella käyttää toistumisperusteena sellaista virkamiehelle aikaisemmin määrättyä seuraamusta, josta ei enää ole merkintää kyseisen virkamiehen henkilökansiossa.

78      Edellä esitetystä seuraa, että kantajan väite, jonka mukaan kolmijäseninen nimittävä viranomainen teki väitetysti oikeudellisen virheen, kun se käytti ensimmäistä seuraamusta toistumisperusteena siitä huolimatta, että kantajan hakemus kyseistä seuraamusta koskevan maininnan poistamiseksi hänen henkilökansiostaan oli hyväksytty, on hyväksyttävä.

79      On todettava, että tällaisen virheen tekeminen henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan soveltamisessa on omiaan aiheuttamaan riidanalaisen päätöksen kumoamisen.

80      Yhtäältä on nimittäin todettava, että vahvistaessaan kantajalle määrättävää seuraamusta henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 10 artiklassa mainittujen yhdeksän kriteerin perusteella kolmijäseninen nimittävä viranomainen käytti kyseisten kriteerien tarkasteluun 14 riidanalaisen päätöksen kohtaa (37–50 kohta). Näistä perusteellisimmin käsiteltiin virheen toistumista koskevaa kriteeriä, sillä kyseisistä 14 riidanalaisen päätöksen kohdasta viisi koski pelkästään sitä.

81      Toisaalta edellä 34 kohdassa esitetystä riidanalaisen päätöksen otteesta ilmenee, että kolmijäseninen nimittävä viranomainen katsoi, että kyseisten kahden menettelyn tosiseikat olivat rinnastettavissa toisiinsa, kun otettiin huomioon erityisesti, että teot, joista kantajaa moitittiin ensimmäinen seuraamuksen määräämisajankohtana, olivat viranomaisen mukaan ”ilmeisen vilpillisiä”. Lisäksi edellä 35 kohdassa esitetystä otteesta ilmenee, että kolmijäseninen nimittävä viranomainen piti tätä samankaltaisuutta ja sitä, että kantajan käyttäytyminen oli toistunut aiemmin määrätystä seuraamuksesta huolimatta, raskauttavana seikkana, jolla oli ratkaiseva merkitys seuraamuksen valinnassa.

82      Se, että kolmijäseninen nimittävä viranomainen otti huomioon ensimmäisen seuraamuksen, vaikutti siten ratkaisevasti kantajalle määrättävän seuraamuksen valintaan. Näin ollen edellä 78 kohdassa todetun oikeudellisen virheen, jonka seurauksena kolmijäseninen nimittävä viranomainen otti ensimmäisen seuraamuksen virheellisesti huomioon toistumisperusteena, on johdettava riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.

83      Riidanalainen päätös on siten kumottava tarvitsematta yhtäältä tutkia kantajan esittämiä muita väitteitä ja kanneperusteita ja toisaalta lausua siitä, voidaanko osapuolten istunnon aikana ja sen jälkeen toimittamat asiakirjat ottaa tutkittavaksi (ks. edellä 20–22 kohta).

 Oikeudenkäyntikulut

84      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian ja kantaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, komissio on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      21.8.2019 tehty Euroopan komission päätös irtisanoa IP kurinpitoseuraamuksena ilman irtisanomisaikaa kumotaan.

2)      Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

da Silva Passos

Reine

Truchot

Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä lokakuuta 2021.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.