YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO

6 päivänä maaliskuuta 2003 (1)

Muutoksenhaku - Päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom - Oikeus tutustua asiakirjoihin - Komission hallussa olevat asiakirjat, jotka ovat peräisin jäsenvaltioista tai kolmansista valtioista - Laatijasääntö

Asiassa C-41/00 P,

Interporc Im- und Export GmbH, kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajanaan G. M. Berrisch, Rechtsanwalt,

valittajana,

jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu ensimmäinen jaosto) asiassa T-92/98, Interporc vastaan komissio, 7.12.1999 antaman tuomion (Kok. 1999, s. II-3521) osittaista kumoamista,

vastapuolena:

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään U. Wölker, prosessiosoite Luxemburgissa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat J.-P. Puissochet, R. Schintgen ja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, D. A. O. Edward, A. La Pergola (esittelevä tuomari), P. Jann, N. Colneric, S. von Bahr ja J. N. Cunha Rodrigues,

julkisasiamies: P. Léger,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,

kuultuaan julkisasiamiehen 12.3.2002 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1.

    Interporc Im- und Export GmbH (jäljempänä Interporc) on yhteisöjen tuomioistuimeen 11.2.2000 toimittamallaan valituksella hakenut muutosta EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-92/98, Interporc vastaan komissio, 7.12.1999 antamaan tuomioon (Kok. 1999, s. II-3521; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi osittain Interporcin kanteen, jossa vaadittiin kumottavaksi komission 23.4.1998 tekemä päätös evätä Interporcilta oikeus tutustua tiettyihin komission hallussa oleviin asiakirjoihin (jäljempänä riidanalainen päätös).

Asiaa koskevat oikeussäännöt

2.

    Asiaa koskevien oikeussääntöjen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut seuraavaa:

”1    Sen jälkeen kun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen päätösasiakirja - johon sisältyy julistus (N:o 17) oikeudesta saada tietoja - oli 7.2.1992 allekirjoitettu Maastrichtissa ja kun useissa Eurooppa-neuvoston kokouksissa oli painotettu velvollisuutta tehdä yhteisöstä avoimempi (ks. tältä osin asia T-105/95, WWF UK v. komissio, tuomio 5.3.1997, Kok. 1997, s. II-313, 1-3 kohta), komissio ja neuvosto hyväksyivät 6.12.1993 tietojensaantioikeutta neuvoston ja komission asiakirjoista koskevat käytännesäännöt (EYVL L 340, s. 41; jäljempänä käytännesäännöt), joilla pyritään vahvistamaan ne periaatteet, jotka koskevat tiedonsaantioikeutta niiden hallussa olevista asiakirjoista. Käytännesäännöissä määrätään seuraavasti:

        ’Komissio ja neuvosto toteuttavat kumpikin osaltaan näiden periaatteiden soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet 1 päivään tammikuuta 1994 mennessä.’

2    Täyttääkseen tämän velvollisuuden komissio teki EY:n perustamissopimuksen 162 artiklan (josta on tullut EY 218 artikla) nojalla 8.2.1994 päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom yleisön oikeudesta saada tietoja komission asiakirjoista (EYVL L 46, s. 58), jonka liitteenä on edellä mainittujen sääntöjen teksti (jäljempänä päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom).

3    Käytännesääntöjen [jotka hyväksyttiin päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom] pääperiaate on seuraava:

    ’Yleisöllä on oltava mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja komission ja neuvoston hallussa olevista asiakirjoista.

    ”Asiakirjalla” tarkoitetaan käytetystä tietovälineestä riippumatta kirjallisessa muodossa olevaa, neuvoston tai komission hallussa olevaa tietoa.’

4    Olosuhteet, joiden perusteella toimielin voi evätä tiedonsaantipyynnön, on [päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksytyissä] käytännesäännöissä lueteltu seuraavasti:

    ’Toimielimien on kieltäydyttävä sellaisten asiakirjojen luovuttamisesta, joiden paljastuminen voi vaikeuttaa:

    -    julkisen edun turvaamista (yleistä turvallisuutta, kansainvälisiä suhteita, vakaata rahan arvoa, asian käsittelyä tuomioistuimessa, tarkastusta tai tutkintaa),

    -    yksityisyyden suojaa,

    -    liikesalaisuuden turvaamista,

    -    yhteisön taloudellisten etujen turvaamista,

    -    tiedon antaneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä tai tiedon antaneen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla tapahtuvaa luottamuksellista käsittelyä.

    Toimielimet voivat kieltäytyä asiakirjojen luovuttamisesta myös toimielimen päätöksentekomenettelyn luottamuksellisuuden turvaamiseksi.’

5    Lisäksi [päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksytyissä] käytännesäännöissä on seuraava otsikko: ’Ensipyyntöjen käsittely’, jonka alla määrätään seuraavaa:

    ’Jos toimielimen hallussa olevan asiakirjan tekijä on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jäsenvaltio, muu yhteisöjen toimielin tai laitos taikka muu kansallinen tai kansainvälinen toimielin, on pyyntö esitettävä suoraan tekijälle [jäljempänä laatijasääntö].’

6    Komissio hyväksyi 4.3.1994 asiakirjajulkisuuden parantamisesta tiedonannon (EYVL C 67, s. 5; jäljempänä vuoden 1994 tiedonanto), jossa täsmennetään päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom täytäntöönpanoperusteet. Tämän tiedonannon mukaan ’jokainen voi - - pyytää saada tietoja mistä tahansa komission asiakirjasta, jota ei ole julkaistu, valmisteluasiakirjat ja muu selvitysaineisto mukaan lukien’. Käytännesäännöissä määrätyistä poikkeuksista vuoden 1994 tiedonannossa todetaan, että ’komissio voi kieltäytyä antamasta tietoja asiakirjasta, jos sillä saatetaan haitata julkista ja yksityistä etua taikka toimielimen moitteetonta toimintaa - - ’. Tältä osin vuoden 1994 tiedonannossa korostetaan, että ’poikkeuksia ei milloinkaan sovelleta automaattisesti, vaan jokainen asiakirjaa koskeva tiedonsaantipyyntö arvioidaan tapauskohtaisesti’. Uudistettujen pyyntöjen [joilla pyydetään tiedonsaantipyynnön hylkäämisen uudelleen käsittelyä] käsittelyn osalta vuoden 1994 tiedonannossa täsmennetään seuraavaa:

    ’Jos tietoa pyytäneeltä on evätty oikeus tutustua asiakirjaan, eikä hän ole tyytyväinen esitettyihin perusteluihin, hän voi vaatia komission pääsihteerin tutkimaan kysymyksen uudelleen ja vahvistamaan tai kumoamaan epäämisen - - .’”

Kanteen perustana olevat tosiseikat

3.

    Kanteen perustana olevien tosiseikkojen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut seuraavaa:

”7    Naudanlihan tuonnista yhteisöön kannetaan periaatteessa tulli- ja lisämaksu. Yhteisö avaa joka vuosi tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimukseen (GATT-sopimus) liittyvän niin sanotun ’Hilton’-kiintiön. Tämän kiintiön perusteella on mahdollista tuoda tietty määrä korkealaatuista naudanlihaa (ns. Hilton Beefiä) Argentiinasta yhteisöön ilman tuontimaksuja siten, että siitä on suoritettava ainoastaan sovellettavan yhteisön tullitariffin mukainen tulli. Tullimaksuvelvollisuudesta vapautuakseen tuojan on esitettävä Argentiinan viranomaisten antama aitoustodistus.

8    Saatuaan tietää, että aitoustodistuksia oli väärennetty, komissio aloitti vuodenvaihteessa 1992/1993 yhdessä jäsenvaltioiden tulliviranomaisten kanssa asiaa koskevat tutkimukset. Tapauksissa, joissa tulliviranomaiset totesivat, että niille oli esitetty väärennettyjä aitoustodistuksia, ne määräsivät tuontitullit kannettaviksi jälkitullauksin.

9    Väärennösten paljastuttua Saksan tulliviranomaiset vaativat kantajaa maksamaan tuontitullit jälkitullauksessa. Kantaja pyysi tuontitullien peruuttamista sillä perusteella, että se oli esittänyt aitoustodistukset vilpittömässä mielessä ja että Argentiinan toimivaltaisten viranomaisten ja komission valvonnassa oli ollut puutteita.

10    Saksan liittotasavallalle 26.1.1996 osoittamassaan päätöksessä komissio katsoi, ettei tuontitullien peruuttamista koskeva kantajan hakemus ollut perusteltu.

11    Kantajan edustaja vaati 23.2.1996 päivätyssä, komission pääsihteerille [jäljempänä pääsihteeri] sekä pääosastojen I, VI ja XXI pääjohtajille osoitetussa kirjeessä tietoja eräistä naudanlihan (Hilton Beef) tuontivalvontaan liittyvistä asiakirjoista ja niistä tutkimuksista, joiden nojalla Saksan viranomaiset olivat päättäneet kantaa tuontitullit jälkitullauksin. Pyyntö koski seuraavaa kymmentä asiakirjaryhmää - - .

12    Pääosaston VI pääjohtaja hylkäsi 22.3.1996 päivätyllä kirjeellä tiedonsaantipyynnön sekä siltä osin kuin se koski kirjeenvaihtoa Argentiinan viranomaisten kanssa ja Hilton-kiintiöiden myöntämistä ja avaamista edeltävien keskustelujen perusteella laadittuja pöytäkirjoja että siltä osin kuin pyyntö koski Argentiinan viranomaisten kanssa väärennettyjen aitoustodistusten löytymisen jälkeen käytyä kirjeenvaihtoa. Tämä kieltäytyminen perustui yleisen edun turvaamista (kansainväliset suhteet) koskevaan poikkeukseen. Muilta osin pääjohtaja kieltäytyi niin ikään antamasta tietoja asiakirjoista, jotka olivat peräisin jäsenvaltioista tai Argentiinan viranomaisilta, koska kantajan oli osoitettava pyyntönsä suoraan näiden asiakirjojen laatijoille.

13    Pääosaston XXI pääjohtaja hylkäsi 25.3.1996 päivätyllä kirjeellä pyynnön saada tietoja väärennöksiä koskevasta komission laatimasta sisäisestä tutkintakertomuksesta vedoten yleisen edun turvaamiseen (tarkastus tai tutkinta) ja yksityisyyden suojaan perustuviin poikkeuksiin. Siltä osin kuin pyyntö koski pääosastojen VI ja XXI kannanottoja muihin tuontitullien peruuttamista koskeneisiin hakemuksiin sekä jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvien komiteoiden kokouspöytäkirjoja, pääosaston XXI pääjohtaja kieltäytyi antamasta tietoja asiakirjoista vedoten toimielimen päätöksentekomenettelyn luottamuksellisuuden turvaamiseen perustuvaan poikkeukseen. Muilta osin pääjohtaja niin ikään kieltäytyi antamasta tietoja asiakirjoista, jotka olivat peräisin jäsenvaltioista, sillä perusteella, että kantajan oli osoitettava pyyntönsä suoraan näiden asiakirjojen laatijoille.

14    Kantajan edustaja esitti 27.3.1996 päivätyllä kirjeellä käytännesäännöissä tarkoitetun uudistetun pyynnön - - pääsihteerille. Tässä kirjeessä hän katsoi, että ne syyt, joilla pääosastojen VI ja XXI pääjohtajat perustelivat asiakirjoja koskevan tiedonsaantipyynnön epäämistä, eivät olleet päteviä.

15    Kantaja on yhdessä kahden muun saksalaisen yrityksen kanssa nostanut 12.4.1996 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen (asia T-50/96), jossa se vaatii 26.1.1996 tehdyn päätöksen kumoamista.

16    - - pääsihteeri on 29.5.1996 päivätyllä kirjeellä hylännyt uudistetun pyynnön seuraavasti:

    ’Olen tutkinut pyyntönne, ja joudun valitettavasti ilmoittamaan Teille vahvistavani pääosastojen VI ja XXI päätökset seuraavista syistä:

    Kaikki pyydetyt asiakirjat koskevat komission 26.1.1996 tekemää yhtä päätöstä (asiakirja KOM C(96) 180 lopullinen), josta [edustajanne] on sittemmin nostanut kumoamiskanteen (asia T-50/96).

    Näin ollen, ja sen estämättä, että asiakirjoja koskeva tiedonsaantipyyntö voitaisiin evätä muiden poikkeusten perusteella, sovellettavaksi tulee yleisen edun turvaamiseen perustuva poikkeus (asian käsittely tuomioistuimessa). Käytännesäännöillä ei voida velvoittaa komissiota vireillä olevassa asiassa toimittamaan vastapuolelle riita-asiaa koskevia asiakirjoja.’

- -

18    Kantaja vaati yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 9.8.1996 jättämällään kanteella yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan 29.5.1996 tehdyn komission päätöksen, jolla komissio oli vahvistanut kieltäytyvänsä antamasta kantajalle tietoja eräistä sen asiakirjoista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa T-124/96, Interporc vastaan komissio, 6.2.1998 antamassaan tuomiossa (Kok. 1998, s. II-231; jäljempänä tuomio Interporc I), että 29.5.1996 tehty päätös oli riittämättömästi perusteltu ja kumosi sen.

19    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-50/96 15.12.1997 esittämän pyynnön johdosta komissio esitti tiettyjä asiakirjoja, jotka olivat osaksi samoja kuin asiakirjat, joita kantaja oli vaatinut esitettäviksi asiaan Interporc I liittyvissä - - pyynnöissä. Kantaja on vahvistanut nyt esillä olevassa asiassa, että uudistettu pyyntö on tullut tarkoituksettomaksi niiden asiakirjojen osalta, jotka komissio on esittänyt asiassa T-50/96.

20    Komissio toimitti kantajan edustajalle asiassa Interporc I annetun tuomion täytäntöönpanon yhteydessä 23.4.1998 tehdyn uuden päätöksen, joka koski kantajan 27.3.1996 esittämää uudistettua pyyntöä ja jonka päätösosa oli samansisältöinen 29.5.1996 tehdyn kumotun päätöksen kanssa, mutta jonka perustelut olivat erilaisia - - . [Riidanalainen] päätös kuuluu seuraavasti:

    ’ - -

    Jäsenvaltioilta ja Argentiinan viranomaisilta peräisin olevien asiakirjojen osalta neuvon teitä pyytämään niistä välittömästi jäljennöksen näiltä jäsenvaltioilta ja kyseisiltä viranomaisilta. Vaikka käytännesäännöissä määrätään, että ”[y]leisöllä on oltava mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja komission ja neuvoston hallussa olevista asiakirjoista”, viidennessä kohdassa määrätään [laatijasäännöstä]. Komissiota ei siten missään tapauksessa voida arvostella oikeuden väärinkäytöstä; se ainoastaan soveltaa käytännesääntöjen täytäntöönpanemisesta 8.2.1994 tekemänsä päätöksen määräystä.

    Kaikki muut asiakirjat koskevat tuomioistuimessa vireillä olevaa asiaa (asia T-50/96) ja kuuluvat yleisen edun turvaamiseen perustuvan poikkeuksen ja erityisesti asian tuomioistuinkäsittelyn moitteettomaan kulkuun perustuvan poikkeuksen alaan, joista määrätään nimenomaisesti käytännesäännöissä. Tietojen antaminen niiden sääntöjen perusteella, joissa määrätään yleisön oikeudesta saada tietoja komission asiakirjoista, saattaisi loukata tämän oikeudenkäynnin asianosaisten etuja ja erityisesti heidän puolustautumisoikeuksiaan ja olisi niiden erityissäännösten vastaista, joissa määrätään asiakirjojen esittämisestä oikeudenkäynnin aikana.’”

Valituksenalainen tuomio

4.

    Kantaja vetosi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi nostamansa kanteen tueksi seuraaviin seikkoihin:

-    komissiosta peräisin olevien asiakirjojen osalta kantaja vetosi kolmeen kanneperusteeseen: komissio on rikkonut päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksyttyjä käytännesääntöjä, EY:n perustamissopimuksen 176 artiklaa (josta on tullut EY 233 artikla) luettuna yhdessä asiassa Interporc I annetun tuomion kanssa ja EY:n perustamissopimuksen 190 artiklaa (josta on tullut EY 253 artikla)

-    jäsenvaltioista tai Argentiinan viranomaisilta peräisin olevien asiakirjojen osalta kantaja vetosi kolmeen kanneperusteeseen: riidanalainen päätös on lainvastainen siltä osin kuin se perustuu laatijasääntöön, päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksyttyjä käytännesääntöjä ei ole otettu huomioon ja perustamissopimuksen 190 artiklaa on rikottu.

5.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksyttyjen käytännesääntöjen rikkomiseen nojautuneen kanneperusteen sillä perusteella, että komissio oli soveltanut virheellisesti yleisen edun turvaamiseen perustuvaa poikkeusta (asian käsittely tuomioistuimessa), ja tämän seurauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä kieltäydytään antamasta tietoja komissiosta peräisin olevista asiakirjoista.

6.

    Sitä vastoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että riidanalaista päätöstä ei ollut kumottava siltä osin kuin siinä hylätään laatijasääntöön vedoten pyyntö saada tutustua jäsenvaltioista tai Argentiinan viranomaisilta peräisin oleviin asiakirjoihin.

7.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanneperusteen, joka koski riidanalaisen päätöksen laittomuutta siltä osin kuin se perustuu laatijasääntöön, perustellen ratkaisuaan seuraavasti:

”55    Asiassa Interporc I annetusta tuomiosta ilmenee ensinnäkin, että pääsihteeri oli velvollinen perustamissopimuksen 176 artiklan nojalla tekemään uuden päätöksen kyseisen tuomion täytäntöönpanemiseksi, ja toiseksi, ettei 29.5.1996 tehtyä päätöstä koskaan ollut olemassa.

56    Tästä seuraa, että päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom 2 artiklan 2 kohdasta ja vuoden 1994 tiedoksiannosta ei voida päätellä, että pääsihteeri ei voisi vedota muihin perusteisiin kuin niihin, joihin se oli perustanut alkuperäisen päätöksensä. Se voi siten tutkia tiedonsaantipyynnöt kokonaisuudessaan uudelleen ja perustaa riidanalaisen päätöksensä [yleisen edun turvaamiseen (asian käsittely tuomioistuimessa) perustuvan poikkeuksen lisäksi myös] laatijasääntöön.”

8.

    Hylätessään kanneperusteen, joka perustui päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksyttyjen käytännesääntöjen rikkomiseen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi seuraavaa:

”66    - - on todettava, että koska ei ole olemassa sellaista ylemmäntasoista oikeusperiaatetta, jonka mukaan komissiolla ei ollut oikeutta päätöksessään 94/90/EHTY, EY, Euratom jättää käytännesääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle asiakirjoja, joiden laatija se ei ole, [laatijasääntöä] voidaan soveltaa. - -

- -

69    [Kyseisen säännön tulkinnan osalta] on syytä huomata, että luonnehditaanpa laatijasääntöä miten hyvänsä, sillä rajoitetaan päätöksessä 94/90/EHTY, EY, Euratom vahvistettua pääperiaatetta eli avoimuusperiaatetta. Tämän vuoksi laatijasääntöä on tulkittava ja sovellettava suppeasti, jottei avoimuusperiaatteen soveltamista estettäisi (asia T-188/97, Rothmans International v. komissio, tuomio 19.7.1999, Kok. 1999, s. II-2463, 53-55 kohta).

- -

73    Tutkittaessa näitä viittä [riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettua] asiakirjatyyppiä ilmenee, että niiden laatijoina ovat joko jäsenvaltiot tai Argentiinan viranomaiset.

74    Tästä seuraa, että komissio on soveltanut laatijasääntöä oikein katsoessaan, että se ei ollut velvollinen antamaan tietoja näistä asiakirjoista. Se ei siten ole syyllistynyt oikeuden väärinkäyttöön. - - ”

9.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi myös perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomiseen perustuvan kanneperusteen perustellen ratkaisuaan seuraavasti:

”77    Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että perustamissopimuksen 190 artiklassa määrätyissä perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta - - .

78    Nyt esillä olevassa asiassa komissio on riidanalaisessa päätöksessään (ks. edellä 20 kohta) siteerannut laatijasääntöä ja ilmoittanut, että kantajan piti pyytää kyseisistä asiakirjoista jäljennökset kyseessä olevilta jäsenvaltioilta tai Argentiinan viranomaisilta. Tällainen perustelu ilmentää selkeästi ja yksiselitteisesti komission ajatuksenkulkua. Riidanalaisen päätöksen syyt ovat näin ollen selvinneet kantajalle ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pystyy valvomaan riidanalaisen päätöksen laillisuutta. Näin ollen kantajan väite, jonka mukaan erityiset perustelut olisivat olleet tarpeen, ei ole perusteltu (ks. vastaavasti em. asia Rothmans International v. komissio, tuomion 37 kohta).”

Valitus

10.

    Valituksessaan Interporc vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

-    kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä toisaalta hylätään kantajan vaatimus siitä, että riidanalainen päätös on kumottava sikäli kuin siinä evätään kantajalta oikeus tutustua jäsenvaltioista tai Argentiinan viranomaisilta peräisin oleviin asiakirjoihin, ja toisaalta velvoitetaan kantaja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan

-    kumoaa kokonaisuudessaan riidanalaisen päätöksen

-    velvoittaa komission korvaamaan sekä muutoksenhausta että oikeudenkäynnistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

11.

    Valituksensa tueksi Interporc vetoaa kahteen valitusperusteeseen. Ensimmäinen perustuu siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan komission tiedonsaantipyynnön johdosta suorittamaa harkintaa (valituksenalaisen tuomion 55-57 kohta). Toinen valitusperuste perustuu ensisijaisesti siihen, että laatijasääntö on mitätön sillä perusteella, että tuolla säännöllä rajoitetaan ylemmäntasoista oikeusperiaatetta, ja toissijaisesti siihen, että komissio on tulkinnut ja soveltanut laatijasääntöä virheellisesti sekä rikkonut EY:n perustamissopimuksen 190 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta (valituksenalaisen tuomion 65-79 kohta).

12.

    Komissio vaatii ensisijaisesti, että valitus jätetään tutkimatta, ja toissijaisesti, että se hylätään perusteettomana, sekä että valittaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Komissio vaatii lisäksi, että mikäli laatijasäännön katsotaan olevan mitätön, yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion vaikutuksien katsottaisiin rajoittuvan ainoastaan tuomion julistamisen jälkeen lähetettyihin asiakirjoihin.

Valituksen tutkittavaksi ottaminen

Asianosaisten lausumat

13.

    Komissio väittää, että valitus tulee kokonaisuudessaan jättää tutkittavaksi ottamatta. Komission mukaan valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi ensinnäkin, koska Interporcin vaatimuksissa pyritään kyseisen päätöksen kumoamiseen kokonaisuudessaan. Sikäli kuin osa päätöksestä on jo kumottu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiolla, joka on tältä osin täytäntöönpanokelpoinen, päätöstä ei voida kumota uudestaan kokonaisuudessaan. Toiseksi valittaja ei ilmoita kahden valitusperusteensa tueksi täsmällisesti sitä, miltä kaikilta osin valituksenalaisen tuomion kumoamista vaaditaan, eikä niitä oikeudellisia perusteita ja perusteluita, joihin erityisesti vedotaan tämän vaatimuksen tueksi, vaan se vain kertaa tai toistaa sanasta sanaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut.

14.

    Interporc vastaa toteamalla, että koska oikeussääntöjen rikkominen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimesta liittyy yleensä erottamattomasti kanneperusteisiin ja niissä mainittuihin oikeudellisiin säännöksiin, nuo perusteet on usein väistämättä esitettävä uudelleen valituksessa. Komission kanta valituksen tutkittavaksi ottamiseen johtaa rajoittamaan kohtuuttomalla tavalla mahdollisuutta muutoksenhakuun. Toisin kuin komissio väittää, valittajan esittämät valitusperusteet ovat perusteltuja ja niissä ilmoitetaan riittävän täsmällisesti, miltä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätelmistä valitetaan.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

15.

    Aluksi on syytä todeta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 225 artiklasta, EY:n tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi (ks. mm. asia C-352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, tuomio 4.7.2000, Kok. 2000, s. I-5291, 34 kohta ja asia C-248/99 P, Ranska v. Monsanto ja komissio, tuomio 8.1.2002, Kok. 2002, s. I-1, 68 kohta).

16.

    Näin ollen säännöissä asetettua perusteluvelvollisuutta ei täytä sellainen valitus, jossa vain kerrataan tai toistetaan sanasta sanaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, sellaisetkin, joiden pohjana olevien tosiseikkojen osalta tämä tuomioistuin on tosiseikastoa määrittäessään nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen (ks. mm. asia C-174/97 P, FFSA ym. v. komissio, määräys 25.3.1998, Kok. 1998, s. I-1303, 24 kohta).

17.

    Jos valittaja kuitenkin riitauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemän yhteisön oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä (ks. asia C-210/98 P, Salzgitter v. komissio, tuomio 13.7.2000, Kok. 2000, s. I-5843, 43 kohta). Muutoksenhakumenettelyn tarkoitus nimittäin jäisi osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (ks. mm. asia C-345/00 P, FNAB ym. v. neuvosto, määräys 10.5.2001, Kok. 2001, s. I-3811, 30 ja 31 kohta ja asia C-321/99 P, ARAP ym. v. komissio, tuomio 16.5.2002, Kok. 2002, s. I-4287, 48 kohta).

18.

    Nyt käsiteltävässä asiassa valituksella pyritään kokonaisuutena arvioituna nimenomaan kyseenalaistamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kanta useisiin sen ensimmäisenä oikeusasteena käsiteltäviksi saatettuihin oikeuskysymyksiin. Siinä osoitetaan täsmällisesti, miltä osin valituksenalaisesta tuomiosta valitetaan, sekä perusteet ja perustelut, joihin siinä nojaudutaan.

19.

    Valituksesta kokonaisuudessaan ilmenee selvästi, että valittaja kumoamisvaatimuksensa tueksi riitauttaa valituksenalaisen tuomion 55-57 ja 65-79 kohdat, jotka ovat tuomion tuomiolauselman 2 ja 3 kohdan tarpeellinen tuki. Kyseinen osa valituksenalaista tuomiota koskee riidanalaisen päätöksen tutkimista ainoastaan sikäli kuin komissio on tällä päätöksellä evännyt valittajalta oikeuden tutustua jäsenvaltioista tai Argentiinan viranomaisilta peräisin oleviin asiakirjoihin. Täten valittaja on pyytäessään yhteisöjen tuomioistuinta ”kumoamaan kokonaisuudessaan” riidanalaisen päätöksen selkeästi tarkoittanut rajoittaa kumoamisvaatimuksensa koskemaan ainoastaan sitä osaa päätöksestä, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole vielä kumonnut.

20.

    Tarkemmin sanottuna ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja viittaa valituksenalaisen tuomion 55-57 kohtaan osoittaakseen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön lainsäädäntöä katsoessaan, että komissio saattoi tehdä uuden hylkäävän päätöksen laatijasäännön perusteella.

21.

    Toisessa valitusperusteessaan valittaja viittaa ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 65 ja 66 kohtaan koskien valitusperusteen ensimmäistä osaa, toiseksi tuomion 69 ja 70 kohtaan koskien valitusperusteen toista osaa ja kolmanneksi 77-79 kohtaan koskien valitusperusteen kolmatta osaa. Valittaja katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut avoimuusperiaatetta, joka on ylemmäntasoinen oikeusperiaate, tulkinnut virheellisesti laatijasääntöä ja soveltanut virheellisesti perustamissopimuksen 190 artiklaa.

22.

    Tästä seuraa, että komission perusteluja, jotka koskevat valituksen tutkimatta jättämistä kaikilta osin sillä perusteella, että siinä vaaditaan valituksenalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan, ei voida hyväksyä. Vastaavasti ensimmäisestä ja toisesta valitusperusteesta esitetty oikeudenkäyntiväite, jonka mukaisesti valittaja ainoastaan toistaa perustelut, jotka se on esittänyt jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, on hylättävä.

23.

    Edellä esitetystä seuraa, että valitus tulee ottaa tutkittavaksi.

Pääasia

Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemää oikeudellista virhettä sen arvioidessa komission tiedonsaantipyynnön johdosta suorittamaa harkintaa

Asianosaisten lausumat

24.

    Interporc väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se ei ole todennut riidanalaisen päätöksen perustelujen osalta, että komissio ei ollut tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikkia kyseiseen asiaan liittyviä merkityksellisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti kantajan perusteluja, joiden mukaan riidanalainen päätös perustuu tiedonsaantipyynnön mahdollisten hylkäysperusteiden puutteelliseen oikeudelliseen harkintaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on päinvastoin nimenomaisesti katsonut riidanalaisen päätöksen olevan laillinen sillä perusteella, että pääsihteeri oli tutkinut tiedonsaantipyynnön kokonaisuudessaan (ks. valituksenalaisen tuomion 56 kohta).

25.

    Tältä osin Interporc muistuttaa, että se oli esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, että komission tulee tutkia tiedonsaantipyyntö, ja erityisesti uudistettu pyyntö, kokonaisuudessaan ja puolueettomasti ja että tuossa tutkinnassa tulee ottaa huomioon kaikki hylkäysperusteet, jotka päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksyttyjen käytännesääntöjen mukaan ovat mahdollisia. Ainoastaan tämän vaatimuksen noudattaminen mahdollistaa yhteisöjen toimielinten tekemien päätösten tehokkaan tuomioistuinvalvonnan, erityisesti mikäli päätöksiin liittyy harkintavallan käyttöä.

26.

    Lisäksi valittajan mukaan komissiolla ei enää ollut oikeutta perustaa riidanalaista päätöstä sellaiselle uudelle käytännesäännöissä määrätylle hylkäysperusteelle, kuten laatijasäännölle, jota se ei ollut maininnut 29.5.1996 tekemässään päätöksessä, joka kumottiin tuomiolla Interporc I. Mikäli tilanne ei olisi näin, komission käytäntö johtaisi sekä siihen, että subjektiivinen oikeus tutustua asiakirjoihin ei toteudu, että siihen, että oikeusturvaan syntyisi aukko, jota ei voida hyväksyä, sillä yksityinen henkilö olisi pakotettu nostamaan kanteita siihen saakka, että komissio on käyttänyt kaikki mahdolliset hylkäämisperusteet eikä voi enää perustella uutta hylkäävää päätöstä.

27.

    Komission mukaan siitä seikasta, että prosessiekonomisista syistä 29.5.1996 tehty päätös ja riidanalainen päätös perustuivat ainoastaan yhteen hylkäämisperusteeseen, eli yleisen edun turvaamiseen, tai tähän perusteeseen yhdessä laatijasäännön kanssa, ei kuitenkaan seuraa, että kyseiset päätökset ovat puutteellisia. Hallintoviranomaisella on oikeus perustaa päätöksensä yhteen ainoaan ratkaisevaan perusteeseen ilman, että asiassa on tarpeen ottaa huomioon muita mahdollisia hylkäämisperusteita. Lisäksi ei voida hyväksyä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kumottua komission tekemän päätöksen komissiolla ei tosiasiallisesti olisi oikeutta vedota asian kannalta olennaisiin tai jopa velvoittaviin poikkeuksiin, joista määrätään päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksytyissä käytännesäännöissä.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

28.

    Aluksi on muistutettava, että kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa toimielimen toimenpiteen, tällä toimielimellä on perustamissopimuksen 176 artiklaan perustuva velvollisuus toteuttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

29.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimielimen on kumoamistuomion noudattamiseksi ja pannakseen sen kaikilta osin täytäntöön paitsi noudatettava tuomion tuomiolauselmaa myös otettava huomioon siihen johtaneet perustelut, jotka ovat sen tarpeellinen tuki, sillä perustelut ovat välttämättömiä tuomiolauselman täsmällisen sisällön määrittämiseksi. Juuri perusteluissa yksilöidään nimenomainen toimen kohta, joka on vahvistettu lainvastaiseksi, ja juuri niistä käyvät tarkasti ilmi ne tuomiolauselmassa todetun lainvastaisuuden syyt, jotka asianomaisen toimielimen on otettava huomioon, kun se korvaa kumotun toimen toisella toimella (yhdistetyt asiat 97/86, 99/86, 193/86, ja 215/86, Asteris ym. v. komissio, tuomio 26.4.1988, Kok. 1988, s. 2181, 27 kohta ja asia C-458/98 P, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, tuomio 3.10.2000, Kok. 2000, s. I-8147, 81 kohta).

30.

    Perustamissopimuksen 176 artikla velvoittaa kuitenkin toimielintä, joka oli päättänyt sittemmin kumotusta toimesta, ainoastaan siinä laajuudessa, mikä on välttämätöntä kumoamistuomion täytäntöönpanemisen varmistamiseksi. Näin ollen tässä määräyksessä asianomainen toimielin velvoitetaankin huolehtimaan siitä, ettei toimea, jolla kumottu toimi korvataan, rasita kumoamistuomiossa todettu lainvastaisuus (ks. asia C-310/97 P, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., tuomio 14.9.1999, Kok. 1999, s. I-5363, 50 ja 56 kohta).

31.

    Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistun totesi valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa, tuomion Interporc I vaikutuksesta johtuu toisaalta, että 29.5.1996 tehty päätös, josta nostetun kanteen seurauksena annettiin tuomio Interporc I, on todettu taannehtivasti pätemättömäksi ja toisaalta, että pääsihteeri oli velvollinen perustamissopimuksen 176 artiklan nojalla tekemään uuden päätöksen, joten tässä tilanteessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti katsonut valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa, että pääsihteeri saattoi tutkia tiedonsaantipyynnöt kokonaisuudessaan uudelleen ja näin ollen vedota riidanalaisessa päätöksessä muihin perusteisiin kuin niihin, joihin hän oli perustanut 29.5.1996 tekemänsä päätöksen, eli muun muassa laatijasääntöön.

32.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viittaama mahdollisuus tutkia pyynnöt kokonaisuudessaan uudelleen tarkoittaa myös sitä, että pääsihteerin ei tullut esittää riidanalaisessa päätöksessä kaikkia käytännesäännöissä määrättyjä hylkäämisperusteita, kun hän teki päätöksen, jolla varmistetaan tuomion Interporc I asianmukainen täytäntöönpano, vaan hänen tuli perustaa ratkaisunsa ainoastaan niihin hylkäämisperusteisiin, joita hän harkintavaltansa rajoissa arvioi olevan tarpeen soveltaa kyseiseen tilanteeseen.

33.

    Tästä seuraa, että ensimmäinen valitusperuste tulee hylätä.

Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa, joka koskee laatijasäännön mitättömyyttä sillä perusteella, että tuolla säännöllä loukataan ylemmäntasoista oikeusperiaatetta

Asianosaisten lausumat

34.

    Toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa Interporc väittää, että valituksenalaisen tuomion 65 ja 66 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että ylemmäntasoista oikeusperiaatetta, eli avoimuusperiaatetta, ei ollut olemassa. Interporcin mukaan laatijasääntö on laiton sikäli kuin sillä rikotaan avoimuusperiaatetta ja periaatetta, jonka mukaan yleisö valvoo hallintotoimintaa; näiden periaatteiden noudattaminen taataan oikeudella tutustua asiakirjoihin. Näiden ylemmäntasoisten yleisten periaatteiden perustavanlaatuinen asema yhteisön oikeusjärjestelmässä tunnustetaan EY 255 artiklassa, luettuna yhdessä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen A artiklan toisen kohdan ja F artiklan 1 kohdan kanssa (joista on muutettuina tullut EU 1 artiklan toinen kohta ja EU 6 artiklan 1 kohta). Näiden yleisten periaatteiden ehdoton noudattaminen on välttämätön osatekijä taattaessa Euroopan unionin demokraattinen järjestelmä ja yhteisön suvereniteetin laillisuus.

35.

    Interporc väittää, että näiden periaatteiden mukaan komissio ei voi olla noudattamatta velvollisuuttaan antaa tietoja hallussaan olevista asiakirjoista ja ainoastaan kehottaa tietoja pyytäneitä kääntymään asiakirjojen laatijan puoleen, sikäli kuin tietoja pyytäneiden tiedonsaantioikeuden tehokkaan käyttämisen oikeudellisia ja teknisiä edellytyksiä ei näin taata.

36.

    Komissio väittää, että vaikka avoimuus on poliittinen periaate, joka voidaan johtaa demokratiaperiaatteesta, tästä toteamuksesta ei voida johtaa sitä, että avoimuus on jonkinlainen oikeusperiaate.

37.

    Lisäksi vaikka oletettaisiinkin, että on tosiasiallisesti olemassa yleinen oikeusperiaate, joka koskee avoimuutta tai oikeutta tutustua asiakirjoihin, valittaja ei ole osoittanut, että tätä periaatetta olisi automaattisesti loukattu sillä perusteella, että asiaa koskevilla säännöillä oikeus tutustua asiakirjoihin on rajoitettu koskemaan ainoastaan kyseisen toimielimen laatimia asiakirjoja.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

38.

    Aluksi on muistettava, että asiassa C-58/94, Alankomaat vastaan neuvosto, 30.4.1996 antamansa tuomion (Kok. 1996, s. I-2169) 35 ja 36 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että yksityisten oikeussubjektien oikeus saada tutustua viranomaisten hallussa oleviin asiakirjoihin on asteittain vakiintunut ja että tämän oikeuden merkitys on vahvistettu useita kertoja yhteisössä, erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen päätösasiakirjan liitteenä olevassa tiedonsaantioikeutta koskevassa julistuksessa N:o 17, jossa tämä oikeus liitetään toimielinten toiminnan kansanvaltaisuuteen.

39.

    Tämän oikeuden merkityksen vahvistamisesta on osoituksena lisäksi riidanalaisen päätöksen jälkeinen yhteisöjen oikeusjärjestyksen kehitys. Toisaalta EY 255 artiklan 1 kohdassa, joka saatettiin osaksi yhteisöjen oikeusjärjestystä Amsterdamin sopimuksella, määrätään seuraavaa: ”Kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin - - .” Toisaalta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43), joka on annettu EY 255 artiklan mukaisesti, luodaan periaatteet ja edellytykset tämän oikeuden käyttämiselle, jotta voitaisiin parantaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekomenettelyihin, varmistaa, että hallinnolla on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa kansalaisiin suurempi legitimiteetti ja että se on tehokkaampaa ja vastuullisempaa, sekä vahvistaa osaltaan kansanvallan ja perusoikeuksien kunnioittamisen periaatteita.

40.

    Laatijasäännön, josta määrätään päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksytyissä käytännesäännöissä ja jota komission tuli soveltaa riidanalaisen päätöksen tekohetkellä, pätevyyden osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa asianmukaisesti muistuttanut, että edellä mainitussa asiassa Alankomaat vastaan neuvosto annetun tuomion 37 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että niin kauan kuin yhteisön lainsäätäjä ei ole antanut yleisiä säännöksiä yleisön oikeudesta saada tutustua yhteisöjen toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin, toimielinten on päätettävä tällaisten pyyntöjen käsittelyä koskevista toimenpiteistä sellaisen sisäisen organisointivallan nojalla, jonka perusteella ne voivat tehdä asianmukaisia toimia niiden sisäisen toiminnan takaamiseksi hyvän hallintotavan mukaisesti.

41.

    Tämän oikeuskäytännön valossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa, että koska ei ole olemassa sellaista ylemmäntasoista oikeusperiaatetta, jonka mukaan komissiolla ei ollut oikeutta päätöksessään 94/90/EHTY, EY, Euratom jättää käytännesääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle asiakirjoja, joiden laatija se ei ole, laatijasääntöä voidaan soveltaa.

42.

    Tältä osin on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti viitannut edellä mainitussa asiassa Alankomaat vastaan neuvosto annetun tuomion 37 kohtaan ja päätellyt tästä, että laatijasäännön määrääminen, sellaisena kuin siitä määrätään päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksytyissä käytännesäännöissä, perustuu sisäiseen organisointivaltaan, jota komission tulee käyttää hyvän hallintotavan vaatimusten mukaisesti, koska yhteisön lainsäätäjä ei ole antanut yleisiä säännöksiä asiasta.

43.

    Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon alalla tapahtunut asteittainen kehitys, kuten tämän tuomion 38 ja 39 kohdassa huomautettiin, on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa, että koska riidanalaisen päätöksen tekohetkellä yhteisön lainsäädännössä ei ollut olemassa sellaista periaatetta tai yleistä säännöstä, jossa nimenomaisesti säädettäisiin, että komissiolla ei ollut sisäisen organisointivaltansa puitteissa oikeutta määrätä laatijasääntöä, sellaisena kuin siitä määrätään päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksytyissä käytännesäännöissä, kyseistä sääntöä voitiin soveltaa esillä olleessa tapauksessa.

44.

    Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa tulee siten hylätä.

Toisen valitusperusteen toinen osa, joka perustuu laatijasäännön oikeudellisesti virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen

Asianosaisten lausumat

45.

    Toissijaisesti Interporc väittää, että valituksenalainen tuomio perustuu laatijasäännön oikeudellisesti virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen sikäli kuin huolimatta siitä, että valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että laatijasääntöä on välttämätöntä tulkita suppeasti, se ei kuitenkaan ole noudattanut tällaista tulkintaa esillä olevassa tapauksessa.

46.

    Interporcin mukaan ottaen huomioon päätöksessä 94/90/EHTY, EY, Euratom esitetty periaate, joka koskee oikeutta tutustua mahdollisimman laajalti komission hallussa oleviin asiakirjoihin, laatijasääntöä tulee tulkita samoin kuin muita käytännesäännöissä määrättyjä poikkeuksia. Komissiolla on näin ollen tapauskohtainen harkintavalta poikkeusten soveltamisen suhteen ja yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin valvovat tuon harkintavallan käyttöä. Komissiolla oli siis tässä tapauksessa velvollisuus ilmoittaa kaikkien kyseessä olleiden asiakirjojen osalta syyt, joiden vuoksi tietojen antaminen kyseisestä asiakirjasta oli suojattavan edun vastaista. Mikäli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tarkoituksena oli todella tulkita laatijasääntöä suppeasti, sen olisi tullut soveltaa näitä periaatteita siihen.

47.

    Komissio myöntää, että laatijasääntö on rajoitus periaatteeseen, joka koskee oikeutta tutustua mahdollisimman laajalti komission hallussa oleviin asiakirjoihin ja että sitä tulee siten mahdollisuuksien mukaan tulkita suppeasti. Laatijasäännön sanamuoto sallii kuitenkin tuollaisen suppean tulkinnan selvästi ainoastaan, jos on epäselvää, kuka asiakirjan laatija on. Komission mukaan nyt käsiteltävässä tapauksessa tällaista epäselvyyttä ei selvästikään ollut.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

48.

    Päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom tavoitteena on sen varmistaminen, että komission sisäinen toiminta sujuu hyvän hallintotavan mukaisesti. Sen tavoitteena on myös antaa yleisölle mahdollisimman laaja mahdollisuus tutustua komission hallussa oleviin asiakirjoihin, minkä vuoksi kaikkia tästä oikeudesta tehtäviä poikkeuksia on tulkittava ja sovellettava suppeasti (ks. yhdistetyt asiat C-174/98 P ja C-189/98 P, Alankomaat ja Van der Wal v. komissio, tuomio 11.1.2000, Kok. 2000, s. I-1, 27 kohta).

49.

    Tältä osin on todettava, että päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksyttyjen käytännesääntöjen sanamuodon mukaan laatijasäännön suppea tulkinta ja soveltaminen tarkoittaisi sitä, että komission on tarkistettava asiakirjan alkuperä ja ilmoitettava tietoja pyytäneelle tekijän henkilöllisyys, jotta se voi esittää tiedonsaantipyynnön asiakirjan tekijälle.

50.

    Kuten valituksenalaisen tuomion 72 ja 73 kohdasta ilmenee, komissio ilmoittaa riidanalaisessa päätöksessä valittajalle, että asiakirjat, joihin valittaja on halunnut tutustua, ovat peräisin joko jäsenvaltioista tai Argentiinan viranomaisilta, ja riidanalaisessa päätöksessä täsmennetään, että valittajan tulee osoittaa pyyntönsä suoraan näiden asiakirjojen laatijoille.

51.

    Tästä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 74 kohdassa, että komissio on soveltanut oikein laatijasääntöä, sellaisena kuin siitä määrätään päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksytyissä käytännesäännöissä, oikein katsoessaan, että se ei ollut velvollinen myöntämään oikeutta tutustua asiakirjoihin, joiden tekijä se ei ollut.

52.

    Toisen valitusperusteen toinen osa tulee siten hylätä perusteettomana.

Toisen valitusperusteen kolmas osa, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin

Asianosaisten lausunnot

53.

    Interporc väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 78 kohdassa, että komissio oli noudattanut asianmukaisesti sille perustamissopimuksen 190 artiklan nojalla kuuluvaa perusteluvelvollisuutta. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voinut valvoa riidanalaisen päätöksen perustelujen perusteella, oliko komissio harkinnut myös kysymystä todellisesta mahdollisuudesta tutustua asiakirjoihin Argentiinan viranomaisten luona tai jäsenvaltioissa.

54.

    Komissio katsoo päinvastoin noudattaneensa perusteluvelvollisuutta, sellaisena kuin se johtuu perustamissopimuksen 190 artiklasta. Se väittää, että toisen valitusperusteen kolmannen osan, joka koskee perusteluvelvollisuuden rikkomista, perusteena olevat seikat liittyvät erottamattomasti saman valitusperusteen toisen osan perusteena oleviin seikkoihin.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

55.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 190 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviää sen syyt ja siten, että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, ovatko toimen perustelut perustamissopimuksen 190 artiklan mukaisia, otetaan huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös asiayhteyden ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. mm. asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1719, 63 kohta ja asia C-113/00, komissio v. Espanja, tuomio 19.9.2002, 47 ja 48 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

56.

    Kun on kyse tiedonsaantipyynnöstä, joka koskee päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom soveltamisalaan kuuluvia, komission hallussa olevia asiakirjoja, sen on tällaisen pyynnön hylätessään osoitettava tapauskohtaisesti käytettävissään olevien tietojen perusteella, että asiakirjat, joihin on haluttu tutustua, kuuluvat todella tuossa päätöksessä lueteltujen poikkeusten soveltamisalaan (ks. em. asia Alankomaat ja Van der Wal v. komissio, tuomion 24 kohta).

57.

    Komissio perustaa riidanalaisessa päätöksessä ratkaisunsa kieltäytyä myöntämästä oikeutta tutustua eräisiin asiakirjoihin laatijasäännön noudattamiselle, sellaisena kuin siitä määrätään päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksytyissä käytännesäännöissä. Näin ollen se viittaa nimenomaisesti kyseiseen sääntöön, esittää yksityiskohtaisen listan asiakirjoista, jotka ovat sen hallussa mutta joiden tekijä se ei ole, ilmoittaa kaikkien asiakirjojen tekijät ja ilmoittaa valittajalle, että tämän tulee osoittaa pyyntönsä suoraan kyseisten asiakirjojen tekijöille saadakseen tutustua niiden sisältöön.

58.

    Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 74 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen perustelut olivat perustamissopimuksen 190 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaiset.

59.

    Toisen valitusperusteen kolmas osa tulee näin ollen hylätä perusteettomana.

60.

    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että valitus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

61.

    Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan, jota työjärjestyksen 118 artiklan mukaan sovelletaan valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Interporc on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut sen velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Valitus hylätään.

2)    Interporc Im- und Export GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Rodríguez-IglesiasPuissochet Schintgen Timmermans Gulmann Edward La Pergola Jann Colneric         von Bahr                        Cunha Rodrigues

Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä maaliskuuta 2003.

R. Grass

G. C. Rodríguez Iglesias

kirjaaja

presidentti

1: Oikeudenkäyntikieli: saksa.