UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
8 päivänä syyskuuta 2015 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Rajoittavat toimenpiteet, jotka on kohdistettu Iraniin tarkoituksena estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Arviointivirhe – Perusoikeuksien loukkaaminen – Oikeasuhteisuus
Asiassa T‑564/12,
Ministry of Energy of Iran, kotipaikka Teheran (Iran), edustajanaan barrister M. Lester,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bishop ja A. De Elera,
vastaajana,
jossa vaaditaan kumoamaan osittain Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 annettu neuvoston päätös 212/635/YUTP (EUVL L 282, s. 58) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 15.10.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 945/2012 (EUVL L 282, s. 16),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit I. Pelikánová (esittelevä tuomari) ja E. Buttigieg,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Grzegorczyk,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.11.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantajana oleva Iranin Energiaministeriö vastaa muun muassa vesi-, sähkö- ja energiahuollosta sekä jätevesien käsittelyyn liittyvien palvelujen toimittamisesta Iranissa.
2 Käsiteltävänä oleva asia liittyy sellaiseen rajoittavien toimenpiteiden järjestelmään, jonka tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden levittämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen (jäljempänä ydinaseiden levittäminen).
3 Kantajan nimi merkittiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39) liitteessä II olevaan luetteloon ydinaseiden levittämiseen liittyvään toimintaan osallistuvista yhteisöistä Irania koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/635/YUTP (EUVL L 282, s. 58).
4 Tämän seurauksena kantajan nimi merkittiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 9612/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1) liitteessä IX olevaan luetteloon Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 15.10.2012 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 945/2012 (EUVL L 282, s 16).
5 Kantajan nimen merkitseminen päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX oleviin luetteloihin johti siihen, että kantajan varat ja taloudelliset resurssit jäädytettiin.
6 Päätöksessä 2012/635 ja täytäntöönpanoasetuksessa N:o 945/2012 esitetään kantajan osalta seuraavat perustelut:
”Vastuussa politiikasta energia-alalla, joka on huomattava tulonlähde Iranin hallitukselle.”
7 Euroopan unionin neuvosto ilmoitti 16.10.2012 päivätyllä kirjeellään kantajalle siitä, että kantajan nimi oli merkitty päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX oleviin luetteloihin.
8 Neuvosto myös julkaisi 16.10.2012 virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille, joihin sovelletaan Iraniin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna neuvoston päätöksellä 2012/635, liitteessä II ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 945/2012, liitteessä IX säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 312, s. 21). Tällä ilmoituksella kyseessä oleville henkilöille ilmoitettiin muun muassa siitä, että he voivat esittää neuvostolle pyynnön siitä, että päätöstä heidän nimensä mainittuun luetteloon merkitsemisestä tarkastellaan uudelleen.
9 Kantaja riitautti 8.12.2012 päivätyllä kirjeellään sen, että sen nimi olisi merkitty kyseisiin luetteloihin perustellusti, ja esitti neuvostolle pyynnön siitä, että päätöstä tarkasteltaisiin uudelleen. Kantaja pyysi myös oikeutta tutustua tietoihin ja todisteisiin, jotka tukivat merkinnän tekemistä.
10 Neuvosto julkaisi 11.12.2012 virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2010/413 ja asetuksessa N:o 267/2012 säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 380, s. 7). Tässä ilmoituksessa täsmennettiin, että kyseessä olevat henkilöt ja yhteisöt voivat lähettää neuvostolle 31.1.2013 mennessä huomautuksensa, jotka otetaan huomioon neuvoston tarkastellessa säännöllisesti nimettyjen henkilöiden ja yhteisöjen luetteloa.
11 Vastauksena 11.12.2012 julkaistuun ilmoitukseen lähettämässään 31.1.2013 päivätyssä kirjeessä kantaja esitti uudelleen pyynnön siitä, että päätöstä tarkasteltaisiin uudelleen.
12 Neuvosto vastasi 12.3.2013 päivätyllä kirjeellä kantajan pyyntöön saada oikeus tutustua asiakirjoihin, ja se toimitti kantajalle jäljennöksen 19.9.2012 päivätystä rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskeneesta ehdotuksesta sekä neuvoston valmistelevien elinten kokousten pöytäkirjoista.
13 Neuvosto vastasi 14.3.2014 päivätyllä kirjeellään kantajan 31.1.2013 päivättyyn kirjeeseen. Se täsmensi, että sen näkemyksen mukaan kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet olivat edelleen perusteltuja riidanalaisten toimien perusteluissa mainittujen syiden vuoksi. Neuvosto totesi tässä yhteydessä, että kantajan julkaisemien tietojen mukaan kantajan vastuulla olevasta sähkön viennistä saatiin merkittäviä tuloja.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
14 Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.12.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä.
15 Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 hyväksytyn työjärjestyksen 64 artiklassa määrättynä prosessinjohtotoimena asianosaisia kehotettiin 30.9.2014 päivätyllä kirjeellä vastaamaan kirjallisesti tiettyihin kysymyksiin ja toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Neuvosto esitti vastauksensa 20.10.2014 ja kantaja 5.11.2014.
16 Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 25.11.2014 pidetyssä istunnossa.
17 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa päätöksen 2012/635 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 945/2012 sitä koskevin osin ja
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Neuvosto vetosi kirjelmissään lisäksi siihen, että nyt esillä oleva kanne on jätettävä tutkimatta, koska kantaja ei Iranin hallituksen ilmentymänä voi vedota perusoikeuksiensa loukkaamiseen. Neuvosto kuitenkin luopui tästä oikeudenkäyntiväitteestä istunnossa.
Oikeudellinen arviointi
20 Ennen kantajan vaatimustensa tueksi esittämän neljän kanneperusteen tarkastelemista on syytä tutkia viran puolesta, voidaanko nyt esillä oleva kanne ottaa tutkittavaksi, kun otetaan huomioon kantajan oikeudellinen asema.
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
21 SEUT 263 artiklan neljännen alakohdan mukaan kumoamiskanteen voi nostaa ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö”.
22 Kantajan unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa esittämään kysymykseen antamasta vastauksesta käy ilmi, että Iranin hallituksen ministeriönä kantaja ei ole hallituksesta erillinen oikeussubjekti.
23 Oikeuskäytännöstä käy kuitenkin ilmi, että koska neuvosto katsoi kantajan olleen sillä tavalla riittävästi olemassa, että siihen voitiin soveltaa rajoittavia toimenpiteitä, on johdonmukaista ja oikeudenmukaista tunnustaa, että se on edelleen sillä tavalla riittävästi olemassa, että se voi riitauttaa kyseiset toimenpiteet. Muunlaisesta päätelmästä seuraisi se, että järjestö voitaisiin sisällyttää sellaisten yhteisöjen luetteloon, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, ilman, että se voisi nostaa kanteen tästä päätöksestä (ks. analogisesti tuomio 18.1.2007, PKK ja KNK v. neuvosto, C‑229/05 P, Kok., EU:C:2007:32, 112 kohta).
24 Tähän on syytä lisätä, että päätöksessä 2010/413 ja asetuksessa N:o 267/2012 säädetyt rajoittavat toimenpiteet eivät nimenomaisesti kohdistu pelkästään ”henkilöihin” vaan myös ”yhteisöihin ja elimiin”. Sovellettavassa säännöstössä on näin ollen nimenomaisesti tarkoitettu, että rajoittavat toimenpiteet voidaan kohdistaa yhteisöihin, jotka eivät ole oikeussubjekteja.
25 Jotta kanne voidaan näissä olosuhteissa ottaa tutkittavaksi, on välttämätöntä osoittaa, että kantajalla on tosiasiassa tarkoituksena nostaa kanne ja että asianajajille, jotka väittävät toimivansa sen edustajina, on todella annettu tätä koskeva valtuutus (ks. vastaavasti edellä 23 kohdassa mainittu tuomio PKK ja KNK v. neuvosto, EU:C:2007:32, 113 kohta).
26 Tässä yhteydessä on todettava, että valtakirjan, joka kantajaa edustavalle asianajajalle on annettu ja joka on esitetty unionin yleiselle tuomioistuimelle, on allekirjoittanut energiaministeriö, joka on tältä osin vahvistanut, että sillä oli toimivalta antaa tällainen valtuutus kantajan nimissä.
27 Näin ollen on syytä katsoa, että käsiteltävä kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ja että asia on näin huolimatta siitä, ettei kantaja ole oikeussubjekti.
Asiakysymys
28 Kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee sitä, että on tehty arviointivirhe, toinen sitä, että perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu, kolmas sitä, että kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on loukattu, ja neljäs sitä, että kantajan perusoikeuksia ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu.
29 On syytä tarkastella ensin toista kanneperustetta, tämän jälkeen kolmatta kanneperustetta, sitten ensimmäistä kanneperustetta ja lopuksi neljättä kanneperustetta.
Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu
30 Kantaja väittää, ettei riidanalaisia toimia ole perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla.
31 Neuvoston mukaan kantajan väitteet ovat perusteettomia.
32 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, Kok., EU:C:2012:718, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (ks. edellä 32 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Koska asianomaisella ei ole oikeutta tulla kuulluksi ennen varojen jäädyttämistä koskevan alkuperäisen päätöksen tekemistä, perusteluvelvollisuuden noudattaminen on sitäkin tärkeämpää, koska se on asianomaisen ainoa tae siitä, että se voi ainakin kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen käyttää tehokkaasti käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja riitauttaakseen mainitun päätöksen laillisuuden (edellä 32 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 51 kohta).
35 Varojen jäädyttämisestä määräävän neuvoston toimen perusteluissa on mainittava erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (edellä 32 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 52 kohta).
36 SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kuitenkin kyseisen toimenpiteen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. edellä 32 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Asianomaiselle vastainen toimi on erityisesti riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (ks. edellä 32 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Neuvosto on käsiteltävässä asiassa esittänyt seuraavat perustelut kantajaa vastaan:
”Vastuussa politiikasta energia-alalla, joka on huomattava tulonlähde Iranin hallitukselle.”
39 Kantaja väittää ensiksikin, ettei näiden perustelujen avulla ole mahdollista yksilöidä sitä arviointiperustetta, jonka neuvosto on ottanut huomioon, kun se toteutti kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet. Arviointiperustetta ei ole ilmoitettu myöskään tämän jälkeen.
40 Tältä osin on todettava olevan toki totta, että esitetyissä perusteluissa ei ilmoiteta nimenomaisesti arviointiperustetta, jonka neuvosto on ottanut huomioon.
41 Sitä, että kantaja on vastuussa alasta, joka on huomattava tulonlähde Iranin hallitukselle, koskevan toteamuksen perusteella luettuna yhdessä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan kanssa, joissa säädetään eri arviointiperusteista, joiden nojalla henkilöön tai yhteisöön kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä voidaan toteuttaa, voidaan kuitenkin päätellä, että arviointiperuste, jota neuvosto on käsiteltävässä asiassa soveltanut, on se, joka koskee mainitulle hallitukselle tukea antavia yhteisöjä.
42 Näin ollen kantajan ensimmäinen väite on hylättävä perusteettomana.
43 Toiseksi esitetyt perustelut ovat kantajan mukaan ylimalkaisia, koska niistä ei ensinnäkään ilmene syitä sille, miksi kantajan vastuu energia-alan politiikasta on rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen kannalta merkityksellistä, eikä myöskään asianomaisten tulojen lajia tai määrää eikä näiden tekijöiden merkityksellisyyttä ydinaseiden levittämisen kannalta. Oikeuskäytännön mukaan lisäperusteluja tältä osin ei voida esittää unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana.
44 Tässä yhteydessä on aivan aluksi todettava, että riidanalaisten tointen perustelujen avulla voidaan ymmärtää, että kantajan vastuu energia-alasta on asian kannalta merkityksellinen sen vuoksi, että neuvoston mukaan kyseinen ala on huomattava tulonlähde Iranin hallitukselle. Juuri tämä seikka on nimittäin se, jonka perusteella voidaan neuvoston mukaan katsoa, että kantaja antaa mainitulle hallitukselle tukea, ja kantajaan kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä voidaan perustella juuri tällä.
45 Riidanalaisten toimien perustelut ovat toki hyvin suppeat siltä osin, kuin kyse on kyseessä olevien tulojen laadusta, sillä niissä täsmennetään ainoastaan, että tulot ovat peräisin energia-alalta. On kuitenkin niin, että kantaja on kyennyt sekä neuvostolle osoittamissaan kirjeissä että kannekirjelmässä riitauttamaan nimensä luetteloon merkitsemisen perusteltavuuden vetoamalla erityisesti siihen, ettei sen toiminta energia-alalla ole Iranin hallitukselle tulonlähde, vaan toiminta päinvastoin edellyttää julkista rahoitusta tukien muodossa. Vaikka on myönnettävä, että yksityiskohtaisemmat perustelut olisivat olleet toivottavia, on näin ollen katsottava, että kantaja on voinut saada esitettyjen perustelujen avulla tietoonsa siihen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden perustelut riittävän täsmällisesti ja että se on voinut riitauttaa ne. Mainittujen perustelujen pohjalta myös unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa riidanalaisiin toimiin kohdistuvaa laillisuusvalvontaa.
46 Tämä toteamus merkitsee lisäksi sitä, että neuvoston vastineessaan esittämät asianomaisten tulojen laatua ja määrää koskevat täsmennykset eivät ole a posteriori perusteluja, joita unionin yleinen tuomioistuin ei voisi ottaa huomioon, vaan niillä pyritään täydentämään jo aiemmin esitettyjä perusteluja.
47 Lopuksi on syytä todeta, että sen merkityksellisyys asian kannalta, että Iranin hallitukselle toimitetaan ydinaseiden levittämisen yhteydessä taloudellisia resursseja, ilmenee riittävän selvästi niiden asiakirjojen johdanto-osien perustelukappaleista, joihin kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet perustuvat.
48 Päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.1.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/35/YUTP (EUVL L 19, s. 22), johon asetuksen N:o 267/2012 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa viitataan, johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”Maahanpääsyä koskevat rajoitukset sekä varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen olisi ulotettava eräisiin muihin henkilöihin ja yhteisöihin, jotka antavat Iranin hallitukselle tukea, jonka avulla se jatkaa ydinalan toimia, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai ydinasejärjestelmien kehittämistä, erityisesti henkilöihin ja yhteisöihin, jotka antavat Iranin hallitukselle rahoitus-, logistista tai materiaalista tukea.” Tästä perustelukappaleesta ilmenee selvästi, että niiden yhteisöjen varojen jäädyttämistä, jotka antavat Iranin hallitukselle tukea, perustellaan tahdolla ottaa mainitulta hallitukselta pois muun muassa taloudelliset resurssit, joiden avulla se voi jatkaa ydinaseiden levittämistä.
49 Näin ollen kantaja toinen väite on hylättävä perusteettomana.
50 Kolmanneksi neuvoston esittämissä perusteluissa ei kantajan mukaan selitetä, miksi sen neuvostolle esittämät huomautukset on jätetty huomiotta.
51 Kyseinen väite on tämän kanneperusteen yhteydessä kuitenkin tehoton, koska huomautukset, joihin kantaja viittaa, on esitetty riidanalaisten toimien toteuttamisen jälkeen ja koska neuvosto ei siten luonnollisestikaan ole kyennyt vastaamaan niihin kyseisten tointen perusteluissa.
52 Muutoin on syytä todeta, että kantaja esitti kolmannen kanneperusteensa yhteydessä, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on loukattu, väitteen siitä, että neuvosto on jättänyt sen huomautukset huomiotta. Sitä, onko tämä väite perusteltu, tarkastellaan jäljempänä 67−77 kohdassa.
53 Näin ollen myös kantajan kolmas väite ja siten toinen kanneperuste kokonaisuudessaan on syytä hylätä perusteettomana.
Kolmas kanneperuste, joka koskee sitä, että puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on loukattu
54 Kantaja väittää, että neuvosto on loukannut sen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.
55 Neuvoston mukaan kantajan väitteet ovat perusteettomia.
56 Ensiksikin kantaja vetoaa siihen, että kyseessä olevien oikeuksien loukkaaminen johtuu siitä, että neuvosto on jättänyt noudattamatta perusteluvelvollisuutta.
57 Koska toinen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu, on edellä 53 kohdassa kuitenkin jo hylätty, tämä väite ei voi menestyä.
58 Toiseksi kantaja väittää, että sille ei annettu tiedoksi sen nimen kyseisiin luetteloihin merkitsemistä tukevia tietoja ja todisteita, vaikka se oli pyytänyt niitä. Neuvosto ei ole tässä yhteydessä vedonnut konkreettisiin syihin, jotka olisivat esteenä kyseisten tietojen ja todisteiden tiedoksi antamiselle.
59 Tässä yhteydessä on huomautettava, että silloin, kun asianomaiselle yhteisölle on ilmoitettu riittävän tarkat tiedot, joiden avulla se voi tehokkaasti ilmaista kantansa neuvoston sitä vastaan esittämistä seikoista, puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva periaate ei merkitse sitä, että kyseisellä toimielimellä on velvollisuus antaa oma-aloitteisesti mahdollisuus tutustua asiaan liittyviin asiakirjoihin. Neuvoston on annettava oikeus tutustua kaikkiin hallinnollisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka koskevat kyseessä olevaa toimenpidettä, ainoastaan asianomaisen pyynnöstä (ks. tuomio 6.9.2013, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑35/10 ja T‑7/11, Kok., EU:T:2013:397, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Kantaja pyysi käsiteltävässä asiassa oikeutta saada tutustua asiakirjoihin 8.12.2012. Neuvosto vastasi sen pyyntöön 12.3.2013 ja antoi sille tiedoksi jäljennökset 19.9.2012 päivätystä rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskeneesta ehdotuksesta sekä neuvoston valmistelevien elinten kokousten pöytäkirjoista.
61 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa neuvosto vahvisti lisäksi, ettei sen kantajaa koskeneeseen asiakirja-aineistoon sisältynyt muita seikkoja kuin ne, jotka oli annettu tiedoksi 12.3.2013 päivätyn vastauksen yhteydessä. Kantaja puolestaan ei ole väittänyt, että muita tällaisia seikkoja olisi olemassa.
62 Näin ollen on syytä katsoa, että kantaja on puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti saanut oikeuden tutustua neuvoston asiakirjoihin, ja hylätä siten kantajan toinen väite.
63 Kolmanneksi kantaja väittää, että sillä ei ollut tilaisuutta esittää omaa näkemystään ennen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista. Sen jälkeen kun toimenpiteet oli toteutettu, merkittävä este kantajan mahdollisuudelle esittää huomautuksia oli se, että sille ei ollut annettu tiedoksi tietoja ja todisteita, jotka tukivat sen nimen merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin.
64 Yhtäältä oikeuskäytännön mukaan neuvoston velvollisuutena ei ole ilmoittaa ennakolta asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle syitä, joiden vuoksi se aikoo ensimmäistä kertaa sisällyttää sen nimen niiden henkilöiden tai yhteisöjen luetteloon, joiden varat jäädytetään. Jotta tällaisen toimenpiteen tehokkuutta ei vaarannettaisi, sillä on nimittäin sen luonteen vuoksi oltava yllättävä vaikutus ja sitä on sovellettava välittömästi alkavin vaikutuksin. Tällaisessa tapauksessa riittää lähtökohtaisesti, että toimielin ilmoittaa asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle syyt ja antaa oikeuden tulla kuulluksi päätöstä tehtäessä tai välittömästi sen jälkeen (tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, Kok., EU:C:2011:853, 61 kohta).
65 Koska toisaalta kantaja esitti huomautuksensa neuvostolle 8.12.2012 oikeutta tutustua asiakirjoihin pyytäessään, näissä huomautuksissa ei luonnollisestikaan voitu ottaa huomioon asiakirja-aineistoon sisältyneitä seikkoja. Niinpä kantajalla oli sen jälkeen, kun sille oli annettu 12.3.2013 oikeus tutustua asiakirjoihin, mahdollisuus esittää neuvostolle lisähuomautuksia ja reagoida tiedoksi annettuihin seikkoihin.
66 Neuvostoa ei näin ollen voida arvostella siitä, että se olisi loukannut puolustautumisoikeuksia siltä osin, kuin kyse on kantajan mahdollisuudesta esittää huomautuksia, ja tämä merkitsee sitä, että kantajan kolmas väite on hylättävä perusteettomana.
67 Neljänneksi neuvosto jätti kantajan mukaan huomiotta ne huomautukset, jotka se oli neuvostolle tosiasiallisesti esittänyt.
68 Päätöksen 2010/413 24 artiklan 2−4 kohdassa todetaan tältä osin seuraavaa:
”2. Kun neuvosto päättää kohdistaa henkilöön tai yhteisöön 19 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, se muuttaa liitettä II vastaavasti.
3. Neuvosto antaa päätöksensä − − tiedoksi − − henkilölle tai yhteisölle, − − ja antaa kyseiselle henkilölle tai yhteisölle mahdollisuuden esittää huomautuksia .
4. Jos huomautuksia tehdään tai jos esitetään olennaista uutta näyttöä, neuvosto tarkastelee päätöstään uudelleen ja ilmoittaa asiasta asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle.”
69 Siltä osin kuin kyse on nimen merkitsemisestä asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX, kyseisen asetuksen 46 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetään vastaavista säännöistä.
70 Näistä säännöksistä ilmenee, että neuvostolla oli velvollisuus tarkastella uudelleen kantajan luetteloon merkitsemistä kantajan 8.12.2012 ja 31.1.2013 päivättyjen huomautusten valossa. Koska tarkasta määräajasta ei ole säädetty, on syytä katsoa, että tämä uudelleen tarkasteleminen piti suorittaa kohtuullisessa ajassa. Kuluneen ajan kohtuullisuutta tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon se, että edellä 64 kohdassa mainittujen syiden vuoksi kyseiset huomautukset olivat kantajan ensimmäinen mahdollisuus esittää näkemyksensä siitä, oliko sen nimen merkitseminen kyseisiin luetteloihin perusteltua. Tämä merkitsee sitä, että kantajalla oli erityinen intressi siihen, että neuvosto tarkasteli päätöstä uudelleen ja ilmoitti sille tarkastelun tuloksista.
71 Neuvoston 14.3.2014 päivätty kirje on käsiteltävässä asiassa vastaus niihin kantajan huomautuksiin, joihin se nimenomaisesti viittaa. Kirje lähetettiin kuitenkin yli 15 kuukautta sen jälkeen, kun kantaja oli esittänyt ensimmäiset huomautuksensa 8.12.2012.
72 Näin ollen on syytä katsoa, että neuvosto vastasi kantajan huomautuksiin ajassa, joka selvästi ei ollut kohtuullinen.
73 Niinpä on syytä tutkia, onko riidanalaisten toimien kumoaminen perusteltua kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamisen vuoksi.
74 Tässä yhteydessä on syytä todeta, että kyseessä olevan velvollisuuden tavoitteena on taata se, että henkilöön tai yhteisöön kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet ovat henkilön tai yhteisön tekemien huomautusten valossa perusteltuja silloin, kun ne toteutetaan.
75 Edellä 71 kohdasta kuitenkin ilmenee, että 14.3.2014 päivätty kirje täyttää tämän tavoitteen.
76 Näin ollen niiden säännösten, joissa säädetään neuvoston velvollisuudesta vastata asianomaisen henkilön tai yhteisön tekemiin huomautuksiin, tavoitetta on noudatettu, joskin myöhässä, ja rikkomisesta, johon neuvosto on syyllistynyt, ei siten aiheudu enää haitallisia vaikutuksia kantajan asemaan.
77 Kantaja ei siis voi vedota tähän myöhästymiseen saadakseen siihen kohdistetut riidanalaisten toimien nojalla toteutetut rajoittavat toimenpiteet kumottua, tämän kuitenkaan rajoittamatta kantajan SEUT 340 artiklan mukaista oikeutta vaatia korvausta vahingosta, joka sille on mahdollisesti aiheutunut siitä, että neuvosto noudatti kyseistä velvollisuutta myöhässä.
78 Näin ollen neljäs väite ja siten kolmas kanneperuste kokonaisuudessaan on syytä hylätä perusteettomana.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että on tehty arviointivirhe
79 Kantaja väittää, että koska se ei täytä yhtäkään rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen edellytykseksi päätöksessä 2010/413 ja asetuksessa N:o 267/2012 säädettyä arviointiperustetta, neuvosto teki arviointivirheen, kun se toteutti tällaisista toimenpiteistä sen osalta.
80 Neuvoston mukaan kantajan väitteet ovat perusteettomia.
81 Kuten unionin tuomioistuin on muistuttanut rajoittavia toimenpiteitä koskevan valvonnan osalta, unionin tuomioistuinten on niille EUT-sopimuksessa myönnetyn toimivallan mukaisesti valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta perusoikeuksien kannalta, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä (ks. tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, C‑280/12 P, Kok., EU:C:2013:775, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
82 Näihin perusoikeuksiin kuuluu muun muassa oikeus tehokkaaseen tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan (ks. edellä 81 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, EU:C:2013:775, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
83 Perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää muun muassa, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että toimi, joka koskee kyseistä henkilöä tai yhteisöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen toimen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (ks. vastaavasti edellä 81 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, EU:C:2013:775, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
84 Tätä varten unionin tuomioistuinten tehtävänä on toteuttaa tällainen tutkinta pyytämällä tarvittaessa unionin toimivaltaista viranomaista toimittamaan tutkinnan kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita siitä riippumatta, ovatko ne luottamuksellisia (ks. edellä 81 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, EU:C:2013:775, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
85 Juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana nimittäin on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (ks. edellä 81 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, EU:C:2013:775, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
86 Kantaja väittää käsiteltävässä asiassa aluksi, ettei neuvosto ilmoittanut sille koskaan arviointiperustetta, jonka neuvosto oli ottanut huomioon, kun se toteutti kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet.
87 Tätä väitettä on kuitenkin tutkittu jo toisen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä, ja se on siinä yhteydessä hylätty. Kuten edellä 39−42 kohdasta ilmenee, sitä, että kantaja on vastuussa alasta, joka on huomattava tulonlähde Iranin hallitukselle, koskevan toteamuksen perusteella, luettuna yhdessä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan säännösten kanssa, kantaja kykeni ymmärtämään, että siihen oli kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä sen arviointiperusteen nojalla, joka koskee Iranin hallitukselle tukea antavia yhteisöjä.
88 Näin ollen on syytä tarkistaa, onko neuvosto katsonut perustellusti, että kantaja on antanut Iranin hallitukselle tukea.
89 Oikeuskäytännöstä seuraa tässä yhteydessä, että tällä arviointiperusteella tarkoitetaan asianomaisen henkilön tai yhteisön omaa toimintaa, joka – vaikkei sillä sellaisenaan olisi mitään välitöntä tai välillistä yhteyttä ydinaseiden levittämiseen – on kuitenkin omiaan edistämään ydinaseiden levittämistä, kun Iranin hallitukselle toimitetaan aineellisia, taloudellisia tai logistisia resursseja tai välineitä, joiden avulla hallitus voi jatkaa ydinaseiden levittämiseen tähtäävää toimintaa. Tällä arviointiperusteella tarkoitetaan siten sellaisia tukimuotoja, joilla niiden määrällisen tai laadullisen merkityksen vuoksi myötävaikutetaan Iranin toiminnan jatkamiseen ydinasealalla (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2014, National Iranian Oil Company v. neuvosto, T‑578/12, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2014:678, 119 ja 120 kohta). Sen tavoitteena on ottaa Iranin hallitukselta pois sen tulonlähteet ja pakottaa se siten lopettamaan ydinaseiden levittämisohjelmansa kehittäminen riittävien taloudellisten resurssien puuttuessa (em. tuomio National Iranian Oil Company v. neuvosto, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2014:678, 140 kohta).
90 Asiakirja-aineistosta ilmenee käsiteltävässä asiassa, että Iranin hallituksen ministeriönä kantaja on mukana sähkön vientitoiminnassa muun muassa siten, että se perii summat, jotka vientisähkön ostajat maksavat. Kyseessä olevan viennin arvo oli maaliskuun 2009 ja maaliskuun 2010 välisenä ajanjaksona 0,67 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD), maaliskuun 2010 ja maaliskuun 2011 välisenä ajanjaksona 0,87 miljardia USD ja maaliskuun 2011 ja maaliskuun 2012 välisenä ajanjaksona 1,1 miljardia USD.
91 Nämä toteamukset huomioon ottaen on syytä katsoa, että kantajan toiminta sähkön viennin alalla on Iranin hallitukselle tulonlähde ja että tämä siten merkitsee tuen antamista mainitulle hallitukselle rahoitustuen muodossa.
92 Kantaja väittää kuitenkin, että valtuuksiensa ja se seikan vuoksi, että se toimittaa palveluja Iranin markkinoilla säännellyillä hinnoilla, se on pikemmin hallituksen varojen nettosaaja kuin huomattava tulonlähde hallitukselle. Se lisää tässä yhteydessä, että sähkön viennistä saatavia varoja käytetään muun muassa siten, että niillä tuetaan sähkötoimituksia Iranin kansalaisille.
93 Se, että kantajan toimittamista julkisen edun mukaisista palveluista aiheutuu tappiota, ei merkitse kuitenkaan sitä, että sen sähkön vientitoimintaa ei voitaisi luonnehtia rahoitustuen antamiseksi Iranin hallitukselle tai että vientitoiminnalla ei siten voitaisi oikeuttaa kantajaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä.
94 Sähkön vientiin liittyvä kantajan toiminta eroaa nimittäin sen muista valtuuksista siten, että vientitoiminnassa ei ole kyse julkisen edun mukaisten palvelujen toimittamisesta Iranin väestölle. Näin ollen kantajan kaikkien toimintojen ja valtuuksien välillä ei ole sellaista luontaista yhteyttä, joka edellyttäisi niiden tutkimista yhtenä kokonaisuutena. Näin on sitä suuremmalla syyllä, koska sähkön vientitoiminnasta saatavia taloudellisia resursseja ei ole sidottu talousarviossa mihinkään erityiseen käyttötarkoitukseen, kuten asiakirja-aineistoista ilmenee.
95 Sillä, että rahoitustukea Iranin hallitukselle antavaa yhteisöä koskeva luonnehdinta rajattaisiin koskemaan vain yhteisöjä, joiden toiminta kokonaisuudessaan on kannattavaa, voitaisiin kiertää kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden päämäärä, ja se vaikuttaisi siten toimenpiteiden tehokkuuteen. Kyseisten toimenpiteiden soveltamisen välttämiseksi riittäisi nimittäin se, että kullekin asianomaiselle yhteisölle annettaisiin resursseja synnyttävien toimivallan ja toimintojen ohella vastaavan suuruisia tappioita synnyttäviä toimivaltaa ja toimintoja.
96 Lisäksi kantajan varojen jäädyttäminen, jota perustellaan sen sähkön vientitoiminnalla, vastaa edellä 89 kohdassa esiin tuotua tavoitetta ottaa Iranin hallitukselta pois sen tulonlähteet, ja asia on näin kantajan muun toiminnan tappiollisuudesta riippumatta. Iranin hallitukselta, jonka erottamaton osa kantaja on, otetaan nimittäin varat jäädyttämällä pois mahdollisuus hallita osaa niistä taloudellisista resursseista, jotka ovat tarpeen sen kaikkien toimintojen turvaamiseksi, mukaan lukien ne, jotka ovat kantajan vastuualueen ulkopuolella ja liittyvät ydinaseiden levittämiseen.
97 Näin ollen arvioitaessa sitä, antaako kantaja Iranin hallitukselle rahoitustukea, keskeisin kysymys ei ole se, onko kantajan toiminta kokonaisuudessaan kannattavaa, vaan se, onko sen sähkön vientitoiminta kannattavaa vai ei. Kantaja ei kuitenkaan kiistä sitä, että kyseinen toiminta on kannattavaa.
98 Näin ollen on syytä todeta, että kantaja on antanut tukea Iranin hallitukselle rahoitustuen muodossa siitä riippumatta, että kantajan toiminta on mahdollisesti kokonaisuudessaan tappiollista. Kyseessä olevaa tukea ei edellä 90 kohtaan sisältyvät tiedot huomioon ottaen voida luonnehtia myöskään vähäpätöiseksi siitä kantajan väitteestä huolimatta, että se muodostaa vain mitättömän pienen osan Iranin hallituksen talousarviosta.
99 Neuvosto ei näin ollen tehnyt virhettä, kun se kohdisti kantajaan rajoittavia toimenpiteitä sillä perusteella, että kantaja on yhteisö, joka antaa Iranin hallitukselle tukea.
100 Tätä päätelmää ei voida saattaa kyseenalaiseksi kantajan väitteellä siitä, että neuvosto ei ole tukenut kantajan osalta huomioon ottamiaan perusteita asianmukaisesti.
101 Edellä 89−99 kohdassa suoritetusta tarkastelusta seuraa tältä osin, että kantaja ei riitauta neuvoston sen osalta huomioon ottamaa olennaista tosiseikkaa eli sitä, että sen toiminnasta syntyy Iranin hallituksen käytettävissä olevia taloudellisia resursseja, vaan se riitauttaa tämän seikan merkityksellisyyden neuvoston käyttöön ottaman oikeudellisen arviointiperusteen kannalta. Koska mainittua tosiseikkaa ei ole riitautettu, neuvosto ei ollut velvollinen esittämään näyttöä tukeakseen sitä, että kyseessä oleva tosiseikka on perusteltu, kuten edellä 85 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee.
102 Lopuksi kantaja kiistää sen, että se olisi vastuussa Iranin ydinasepolitiikasta, toisin kuin neuvoston asiakirja-aineistossa annetaan ymmärtää.
103 Tässä yhteydessä on toki totta, että kantajan rooliin Iranin ydinasepolitiikassa viitataan neuvoston asiakirja-aineistoon sisältyvässä 19.9.2012 päivätyssä ehdotuksessa ja 17.1.2013 päivätyssä neuvoston asiakirjassa, jonka viite on ”Coreu PESC/0711/12 COR 1”.
104 Kun otetaan huomioon riidanalaisten toimien perustelut, on kuitenkin syytä todeta yhtäältä, että kantajan väite liittyy seikkaan, jota neuvosto ei ottanut huomioon kyseiset toimet toteuttaessaan. Väite on näin ollen hylättävä tehottomana.
105 Edellä suoritetusta tarkastelusta ilmenee joka tapauksessa toisaalta, että perustelu, jonka mukaan kantaja antaa Iranin hallitukselle tukea, on perusteltu. Koska tämä perustelu sellaisenaan riittää sen perustelemiseksi, että kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin, neuvoston mahdollisten muiden väitteiden virheellisyys ei edellä 83 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan ole omiaan vaikuttamaan riidanalaisten toimien lainmukaisuuteen.
106 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty, ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Neljäs kanneperuste, joka koskee sitä, että kantajan perusoikeuksia ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu
107 Kantaja väittää, että kun neuvosto hyväksyi kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet, neuvosto rajoitti sen perusoikeuksia, kuten omaisuudensuojaa, oikeutta taloudellisen toiminnan harjoittamiseen ja oikeutta maineen kunnioittamiseen, suhteettoman pitkälle menevällä tavalla.
108 Ensiksikin kantaja selittää, että siihen kohdistetuilla rajoittavilla toimenpiteillä on vakavia seurauksia muun muassa siksi, että ne vaikuttavat sen sellaisten tehtävien hoitamiseen, jotka ovat Iranin kansan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeitä. Nämä toimenpiteet eivät ole ydinaseiden levittämisen ja sen rahoittamisen estämistä koskevan päämäärän saavuttamiseksi tarpeellisia tai oikeasuhteisia, koska kantaja ei osallistu mainittuun toimintaan. Neuvoston lähestymistavalla voitaisiin nimittäin oikeuttaa jokaisen Iranin hallituksen ministeriön varojen jäädyttäminen riippumatta niiden yhteyksistä ydinaseohjelmaan, mikä olisi selvästi suhteettoman pitkälle menevää.
109 Toiseksi kantaja katsoo, että siihen kohdistetuilla rajoittavilla toimenpiteillä loukataan oikeusvarmuuden periaatetta ja ennakoitavuuden periaatetta. Kantajan mukaan on nimittäin niin, että koska se ei anna Iranin hallitukselle rahoitustukea, mainitut toimenpiteet perustuvat yksistään siihen, että se on Iranin hallituksen ministeriö. Näissä olosuhteissa kantajalla ei ole mitään keinoa saada selville, miten se voisi saada nämä toimenpiteet poistettua.
110 Kolmanneksi siitä, että kantajan menettelyllisiä oikeuksia on loukattu, seuraa myös se, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu.
111 Neuvoston mukaan kantajan väitteet ovat perusteettomia.
112 Siltä osin kuin kyse on edellä 110 kohdassa esitetystä väitteestä, on todettava aivan aluksi, että kantajan menettelyllisiä oikeuksia ei ole loukattu riidanalaisia toimia toteutettaessa siten, että toimenpiteiden kumoaminen olisi perusteltua, kuten edellä 30−78 kohdasta ilmenee. Näin ollen kantajan väite siitä, että sen menettelyllisten oikeuksien loukkaamisesta seuraa se, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu, ei myöskään voi johtaa riidanalaisten toimien kumoamiseen.
113 Muiden väitteiden osalta on syytä palauttaa mieliin, että unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen mukaan taloudellista toimintaa koskevan kiellon lainmukaisuuden edellytyksenä on, että kieltotoimenpiteet ovat tarpeellisia kyseisellä säännöstöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvia, eli silloin kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. edellä 59 kohdassa mainittu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, EU:T:2013:397, 179 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
114 Yhtäältä on niin, kuten edellä on jo muistutettu, että oikeuskäytännön mukaan Iranin hallitukselle tukea antavien yhteisöjen varojen jäädyttämisen tavoitteena on ottaa Iranin hallitukselta pois sen tulonlähteet ja pakottaa se siten lopettamaan ydinaseiden levittämisohjelmansa kehittäminen riittävien taloudellisten resurssien puuttuessa (edellä 89 kohdassa mainittu tuomio National Iranian Oil Company v. neuvosto, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2014:678, 140 kohta). Kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet vastaavat siten neuvoston tavoittelemaa päämäärää huolimatta siitä, ettei kantaja itse ole mukana ydinaseiden levittämisessä.
115 Vaikka kantaja vetoaa siihen, että kantajaan kohdistetuilla rajoittavilla toimenpiteillä on sen kannalta vakavia seurauksia muun muassa siltä osin kuin kyse on iranilaisten yhtiöiden tahdosta tehdä sen kanssa yhteistyötä vedenpuhdistuksen ja jätevesien käsittelyn alalla, kantaja ei toisaalta ole esittänyt väitteidensä tueksi todisteita tai konkreettisia tietoja.
116 On joka tapauksessa toki totta, että mainituilla toimenpiteillä rajoitetaan merkittävästi kantajan oikeuksia, omaisuudensuoja mukaan lukien, koska kantaja ei voi muun muassa käyttää vapaasti unionin alueella olevia tai unionin kansalaisten hallussaan pitämiä varojaan tai siirtää varojaan unioniin muutoin kuin erityisluvilla.
117 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että ne perusoikeudet, joihin kantaja vetoaa, eivät ole ehdottomia ja että niiden käyttöä voidaan rajoittaa unionin yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikilla taloudellisilla tai rahoitukseen liittyvillä rajoittavilla toimenpiteillä on siten lähtökohtaisesti kielteisiä vaikutuksia omaisuudensuojaan, ja niillä aiheutetaan siten vahinkoja osapuolille, joiden vastuuta tilanteesta, jonka vuoksi tällaiset toimenpiteet toteutettiin, ei ole osoitettu. Riidanalaisen säännöstön kaltaisen toimen tavoitteiden merkittävyys on omiaan oikeuttamaan tietyille toimijoille aiheutuvat merkittävätkin kielteiset seuraukset (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2009, Melli Bank v. neuvosto, T‑246/08 ja T‑332/08, Kok., EU:T:2009:266, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
118 Koska kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää, kantajalle käsiteltävässä asiassa aiheutuneet haitat eivät ole liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden. Näin on sitä suuremmalla syyllä, koska yhtäältä rajoitukset koskevat vain osaa kantajan varoista ja koska toisaalta päätöksessä 2010/413 ja asetuksessa N:o 267/2012 säädetään tietyistä poikkeuksista, jotka koskevat niiden yhteisöjen varojen jäädyttämistä, joihin rajoittavia toimenpiteitä kohdistetaan.
119 Lopuksi on syytä todeta, että väite siitä, että oikeusvarmuuden periaatetta ja ennakoitavuuden periaatetta olisi loukattu, perustuu virheelliselle olettamalle. Kuten ensimmäistä kanneperustetta tutkittaessa ilmeni, kantajaan ei nimittäin kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä yksinomaan sen vuoksi, että se on Iranin hallituksen ministeriö, vaan sen rahoitustuen vuoksi, jota se on hallitukselle antanut. Tämän vuoksi kantajan väite ei voi menestyä.
120 Kaiken edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste ja siten kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
121 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on neuvoston vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Ministry of Energy of Iran velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kanninen | Pelikánová | Buttigieg |
Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä syyskuuta 2015.
Allekirjoitukset