JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA
19 päivänä lokakuuta 2016 (1)
Asia C‑477/16 PPU
Openbaar Ministerie
vastaan
Ruslanas Kovalkovas
(Ennakkoratkaisupyyntö – Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat))
Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös 2002/584/YOS – Eurooppalainen pidätysmääräys – Käsitteet ”oikeusviranomainen” ja ”oikeudellinen päätös” – Eurooppalainen pidätysmääräys, jonka jäsenvaltion oikeusministeriö on antanut vapausrangaistuksen täytäntöön panemiseksi
1. Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) esittää tässä ennakkoratkaisupyynnössä samat kysymykset kuin se on esittänyt unionin tuomioistuimelle toisessa ennakkoratkaisuasiassa,(2) sillä erotuksella, että riidanalaisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen(3) on antanut Liettuan tasavallan oikeusministeriö. Kun asiassa Poltorak eurooppalaisen pidätysmääräyksen oli antanut Ruotsin poliisiylihallitus, nyt käsiteltävässä asiassa on selvitettävä, voiko Liettuan oikeusministeriö kuulua puitepäätöksen 2002/584/YOS(4) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”oikeusviranomainen” piiriin.
2. Koska kysymykset ovat samat, tässä yhteydessä on toistettava suuri osa näkemyksistä, jotka esitän myös asiassa Poltorak tänään antamassani ratkaisuehdotuksessa. Muilta osin Liettuan viranomaiset muuttivat vuonna 2014 eurooppalaista pidätysmääräystä koskevaa sääntelyään mukauttaakseen sen neuvoston ehdottamalla tavalla puitepäätöksen vaatimuksiin, mikä merkitsee sitä, että tämä ennakkoratkaisupyyntö kohdistuu yleiseltä merkitykseltään selvästi menneisyyteen ja sillä on konkreettista merkitystä vain sen nimenomaisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen kannalta, jonka täytäntöönpano on kyseessä.
I Asiaa koskeva lainsäädäntö
A Unionin oikeus
1. Sopimus Euroopan unionista
3. SEU 6 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Unioni tunnustaa oikeudet, vapaudet ja periaatteet, jotka esitetään – – Euroopan unionin perusoikeuskirjassa [jäljempänä perusoikeuskirja], jolla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla.
Perusoikeuskirjan määräykset eivät millään tavoin laajenna perussopimuksissa määriteltyä unionin toimivaltaa.
Perusoikeuskirjassa esitettyjä oikeuksia, vapauksia ja periaatteita on tulkittava perusoikeuskirjan tulkintaa ja soveltamista koskevien perusoikeuskirjan VII osaston yleisten määräysten mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjassa tarkoitetut selitykset, joissa esitetään näiden määräysten lähteet.
2. Unioni liittyy [Roomassa 4.11.1950 allekirjoitettuun] ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen [jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus]. Liittyminen ei vaikuta perussopimuksissa määriteltyyn unionin toimivaltaan.
3. [Euroopan ihmisoikeussopimuksessa] taatut ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvat perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta.”
2. Perusoikeuskirja
4. Perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrätään otsikolla ”Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen” seuraavaa:
”Jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.
Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Jokaisella on oltava mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään.”
– –”
3. Puitepäätös
5. Johdanto-osan viidennen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”Unionille asetettu tavoite tulla vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaksi alueeksi johtaa EU:n jäsenvaltioiden välisen, rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen poistamiseen ja sen korvaamiseen oikeusviranomaisten välisillä luovuttamisjärjestelyillä. – –”
6. Johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Tässä puitepäätöksessä säädetty eurooppalainen pidätysmääräys on vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen, jota Eurooppa-neuvosto on luonnehtinut unionin oikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi, ensimmäinen konkreettinen sovellus rikoslainsäädännön alalla.”
7. Johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevia päätöksiä on valvottava riittävästi, mikä merkitsee sitä, että sen jäsenvaltion oikeusviranomaisen, jossa etsitty henkilö on otettu kiinni, on tehtävä päätös henkilön luovuttamisesta.”
8. Johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan vielä seuraavaa:
”Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat järjestelyt perustuvat jäsenvaltioiden väliseen vankkaan luottamukseen. Järjestelyjen soveltaminen voidaan keskeyttää vain, jos jokin jäsenvaltio rikkoo vakavasti ja jatkuvasti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja periaatteita, minkä neuvosto toteaa kyseisen sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja minkä seurauksista on säädetty saman artiklan 2 kohdassa.”
9. Puitepäätöksen 1 artiklan otsikkona on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”, ja siinä määrätään seuraavaa:
”1. Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.
2. Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.
3. Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”
10. Puitepäätöksen 6 artiklan otsikkona on ”Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen”, ja siinä määrätään seuraavaa:
”1. Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, jolla on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.
2. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on täytäntöönpanojäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, joka on toimivaltainen panemaan täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti.
3. Kukin jäsenvaltio ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle, mikä on sen kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen oikeusviranomainen.”
11. Keskusviranomaista koskevan 7 artiklan sanamuoto on seuraava:
”1. Jokainen jäsenvaltio voi nimetä keskusviranomaisen tai, oikeusjärjestyksensä niin vaatiessa, useita keskusviranomaisia avustamaan toimivaltaisia oikeusviranomaisia.
2. Jäsenvaltio voi, jos sen oikeusjärjestelmän rakenne sitä edellyttää, antaa keskusviranomaisensa tai keskusviranomaistensa hallinnolliseksi tehtäväksi eurooppalaisten pidätysmääräysten sekä kaiken muun niihin liittyvän virallisen kirjeenvaihdon lähettämisen ja vastaanottamisen.
– –”
12. Puitepäätöksen 31 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään suhteesta muihin säädöksiin seuraavaa:
”1. Tämän puitepäätöksen määräyksillä korvataan 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevien seuraavien yleissopimusten vastaavat määräykset jäsenvaltioiden välisissä suhteissa, sanotun vaikuttamatta niiden soveltamiseen jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välisissä suhteissa:
a) rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 13 päivänä joulukuuta 1957 tehty eurooppalainen yleissopimus, sen 15 päivänä lokakuuta 1975 tehty lisäpöytäkirja sekä sen 17 päivänä maaliskuuta 1978 tehty toinen lisäpöytäkirja ja terrorismin vastustamisesta 27 päivänä tammikuuta 1977 tehty eurooppalainen yleissopimus rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen osalta;
– –”
B Liettuan oikeus
Vuonna 2013 voimassa olleet eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista ja henkilön luovuttamista eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella koskeneet säännöt (Europos arešto orderio išdavimo ir asmens perėmimo pagal Europos arešto order taisyklės)(5)
13. Oikeusministeriö antaa kyseisten sääntöjen I kohdan 4 alakohdan nojalla eurooppalaisen pidätysmääräyksen sellaisen henkilön pidättämiseksi, joka on tuomittu vapausrangaistukseen ja joka on karannut välttääkseen rangaistuksen täytäntöönpanon, kunhan rangaistusta on suorittamatta vähintään neljä kuukautta ja on syytä olettaa, että kyseinen henkilö saattaa oleskella jossain jäsenvaltiossa.
14. Tuomioistuin voi II kohdan 7 alakohdan mukaisesti, mikäli vastaaja on tuomittu poissaolevana, toimittaa langettavasta tuomiosta oikeusministeriölle jäljennöksen, jonka liitteenä on eurooppalaisen pidätysmääräyksen luonnos, jossa on otettava huomioon samoista säännöistä ilmenevät eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen perusteet.
15. Mikäli tuomittu on karannut, II kohdan 8 alakohdan mukaan rangaistuksen täytäntöönpanosta vastaava laitos toimittaa hakemuksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta oikeusministeriölle.
16. Oikeusministeriön on sääntöjen III kohdan 12 alakohdan nojalla tutkittava oikeus- tai vankeinhoitoviranomaisen toimittama asiakirja-aineisto, ja mikäli säännöissä vahvistetut edellytykset täyttyvät, annettava eurooppalainen pidätysmääräys rikoksen vakavuutta ja laatua sekä tuomittua henkilöä koskevan arviointinsa perusteella. Mikäli oikeusministeriö arvioi, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiselle ei ole perusteita, se palauttaa hakemuksen sen esittäneelle toimielimelle.
17. Sääntöjen III kohdan 16 alakohdassa määrätään, että jos eurooppalainen pidätysmääräys annetaan, oikeusministerin tai henkilön, jolle tehtävä on delegoitu, on allekirjoitettava se.
II Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymykset
18. Rechtbank Amsterdamin virallinen syyttäjä pyysi 29.6.2016 kyseistä tuomioistuinta käsittelemään eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka Liettuan tasavallan oikeusministeriö oli antanut tarkemmin määrittämättömänä päivämääränä elokuussa 2013 ja joka koski Liettuan kansalaisen Ruslanas Kovalkovasin, jolla ei ole kotipaikkaa eikä asuinpaikkaa Alankomaissa ja joka on tällä hetkellä vangittuna Zwaagin (Alankomaat) rangaistuslaitoksessa, pidättämistä ja luovuttamista.
19. Eurooppalainen pidätysmääräys koskee Jonavan tuomioistuimen (Liettua) 13.2.2012 antaman tuomion, jolla Kovalkovasille määrättiin neljän vuoden seitsemän kuukauden pituinen vapausrangaistus useista pahoinpitelyistä, täytäntöönpanoa.
20. Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin tiedustelee, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut viranomainen puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeusviranomainen ja onko se siten 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeudellinen päätös.
21. Tässä tilanteessa Rechtbank Amsterdam päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Ovatko puitepäätöksen – – 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmaisu ’oikeusviranomainen’ ja puitepäätöksen – – 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmaisu ’oikeudellinen päätös’ unionin oikeuden itsenäisiä käsitteitä?
2) Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: minkä kriteerien perusteella voidaan vahvistaa, onko pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion viranomainen tällainen ’oikeusviranomainen’ ja sen antama eurooppalainen pidätysmääräys näin ollen ’oikeudellinen päätös’?
3) Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: kuuluuko Liettuan tasavallan oikeusministeriö puitepäätöksen – – 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ’oikeusviranomainen’ piiriin, ja onko kyseisen viranomaisen antama eurooppalainen pidätysmääräys näin ollen puitepäätöksen – – 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ’oikeudellinen päätös’?
4) Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: onko kansallisen viranomaisen, kuten Liettuan tasavallan oikeusministeriön, nimeäminen pidätysmääräyksen antavaksi oikeusviranomaiseksi unionin oikeuden mukaista?”
22. Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin perustelee näitä ennakkoratkaisukysymyksiä syillä, jotka on esitetty asiaa Poltorak (C‑452/16 PPU) koskevassa ennakkoratkaisupyynnössä ja joihin se lisää muutamia huomautuksia.(6)
23. Se toteaa ensinnäkin, että puitepäätöstä koskeneen neuvoston ehdotuksen mukaan eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva järjestelmä on luonteeltaan keskeisesti oikeudellinen, eikä siihen kuulu rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen liittyvälle menettelylle tyypillinen poliittinen vaihe.
24. Toiseksi se korostaa, että puitepäätöksen johdanto-osan viidennen ja kuudennen perustelukappaleen valossa puitepäätöksellä pyritään siihen, että poliittisessa vastuussa olevat henkilöt eivät puutu eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista ja täytäntöönpanoa koskeviin ratkaisuihin.
25. Kolmanneksi sillä perusteella, että puitepäätöksessä ei määritellä oikeusviranomaisen käsitettä, ei voida päätellä, että oikeusministeriötä voitaisiin pitää oikeusviranomaisena siinä tapauksessa, että katsotaan, että tämä käsite kuuluu kansallisessa oikeudessa määriteltävien käsitteiden ryhmään, eikä siinäkään tapauksessa, että kyseessä katsotaan olevan unionin oikeuden itsenäinen käsite.
26. Ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen mukaan se, että eurooppalainen pidätysmääräys perustuu tuomioistuimen antamaan tuomioon, saattaisi vaikuttaa asiaan, sillä pitäisi katsoa, että eurooppalainen pidätysmääräys perustuu puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun oikeudelliseen päätökseen ja että oikeusministeriö on siten antanut sen liettualaisen tuomioistuimen vaatimuksesta. Rechtbank Amsterdam muistuttaa tässä yhteydessä Supreme Courtin (ylin tuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta) antamasta tuomiosta, jossa vahvistettiin edellytykset, joiden täyttyessä olisi mahdollista katsoa, että ministerin vahvistama eurooppalainen pidätysmääräys oli oikeusviranomaisen antama.(7) Koska tämä tuomio on annettu aikaisemmin kuin unionin tuomioistuin antoi tuomion asiassa Bob-Dogi,(8) Rechtbank Amsterdam katsoo, että ennakkoratkaisukysymyksellä on merkitystä, koska unionin tuomioistuin korosti viimeksi mainitussa tuomiossa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen voi antaa vain viranomainen, jonka asema ja toimivalta mahdollistavat riittävän oikeussuojan antamisen.
III Asian käsittely unionin tuomioistuimessa
27. Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 2.9.2016, ja sen liitteenä oli pyyntö siitä, että ennakkoratkaisu käsiteltäisiin kiireellisessä menettelyssä (SEUT 267 artiklan neljäs kohta).
28. Unionin tuomioistuin päätti 12.9.2016 pidetyssä hallinnollisessa kokouksessa käsitellä asian kiireellisessä menettelyssä ja yhdessä asian Poltorak (C‑452/16 PPU) kanssa. Se päätti myös työjärjestyksen 111 artiklan nojalla käsitellä asian ilman kirjallista vaihetta ja kyseisen työjärjestyksen 109 artiklan nojalla kehottaa Liettuan tasavaltaa esittämään tiettyjä tarkennuksia eurooppalaista pidätysmääräystä koskevasta järjestelmästään.
29. Liettuan tasavallalta pyydetyt tiedot toimitettiin Liettuan hallituksen kirjelmällä, joka kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 23.9.2016.
30. Käsiteltävässä asiassa ja asiassa C‑452/16 pidettiin 5.10.2016 yhteinen julkinen istunto, johon osallistuivat Poltorakin edustaja sekä Alankomaiden, Saksan, Kreikan, Suomen ja Ruotsin hallitukset ja komissio.
IV Tapauksen tarkastelu
31. Kuten totesin jo tämän ratkaisuehdotuksen alussa, Rechtbank Amsterdamin esittämät kysymykset vastaavat asiassa Poltorak esitettyjä kysymyksiä. Ne vastaavat tosiasiallisesti täysin toisiaan, vaikka tämän tuomioistuimen mielestä tässä uudessa ennakkoratkaisupyynnössä on ”erityinen ulottuvuus”, koska eurooppalaisen pidätysmääräyksen on antanut ”poliittinen viranhaltija, joka toimii oikeusministeriön edustajana”.(9)
32. Tämä seikka ei ole kuitenkaan mielestäni laadullisesti erilainen kuin asiassa Poltorak. Kummassakaan tapauksessa elintä, joka on antanut eurooppalaisen pidätysmääräyksen, ei voida pitää puitepäätöksessä tarkoitettuna oikeusviranomaisena; joko, kuten ensimmäisessä tapauksessa, sen poliisiviranomaisen aseman vuoksi tai, kuten tässä tapauksessa, sen poliittisen aseman vuoksi. Viime kädessä kumpikaan näistä elimistä ei voi taata perusoikeuksien ja ‑vapauksien noudattamista, joka kuitenkin on puitepäätöstä koskevan järjestelmän taustalla olevan vastavuoroisen luottamuksen perustana.
33. Näin ollen katson syistä, jotka olen esittänyt asiassa Poltorak antamani ratkaisuehdotuksen 27–30 kohdassa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi ja että näin ollen puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmaisu ”oikeusviranomainen” ja 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmaisu ”oikeudellinen päätös” ovat unionin oikeuden itsenäisiä käsitteitä, joita on tulkittava yhtenäisesti koko Euroopan unionissa.
34. Toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava asiassa Poltorak antamani ratkaisuehdotuksen 34–54 kohdassa esittämieni perustelujen mukaisesti, että Liettuan tasavallan oikeusministeriön kaltainen viranomainen ei täytä edellytyksiä, joiden nojalla sen voitaisiin katsoa olevan puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeusviranomainen. Perustelut, joita on esitetty Ruotsin poliisiylihallituksen osalta, ovat mutatis mutandis sovellettavissa Liettuan oikeusministeriöön, joka ”määrittelee ja – – panee täytäntöön valtion politiikan” toimivaltaansa kuuluvissa asioissa.(10)
35. Niiden tietojen mukaisesti, joita ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toimitti neuvoston vuonna 2007 antaman arviointiraportin(11) perusteella, se, että Liettuan tasavalta antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen, edellyttää sitä, että on olemassa kansallinen pidätysmääräys tai lainvoimainen langettava tuomio. Tässä tapauksessa täytäntöönpanosta vastaava tuomioistuin tai, mikäli tuomittu on karannut tuomion antamisen jälkeen, vankeinhoitoviranomainen voi hakea oikeusministeriöltä eurooppalaista pidätysmääräystä. Viimeksi mainittu antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen tutkittuaan asiaa koskevat asiakirjat ja varmistuttuaan siitä, että määräyksen antaminen on perusteltua.
36. Tämä järjestelmä ei mielestäni ole puitepäätöksen mukainen.(12) Kuten totean asiassa Poltorak antamani ratkaisuehdotuksen 60 kohdassa, tarkasteltu malli voisi olla sen mukainen vain siinä tapauksessa, että Liettuan oikeusministeriö ”täyttäisi seuraavat edellytykset, joita pidän välttämättöminä, jotta säilytetään niiden oikeudellisten takeiden taso, johon eurooppalaisten pidätysmääräysten järjestelmä perustuu: a) sen on toimittava puitepäätöksen 6 artiklassa tarkoitetun oikeusviranomaisen valtuuttamana ja valvonnassa ja b) hänellä ei voi olla harkinta- eikä arviointivaltaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisessa, vaan sen on noudatettava oikeusviranomaiselta saatua valtuutusta. Oikeusviranomaisen on lisäksi, mikäli määräyksestä vallitsee epävarmuutta, esitettävä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö puitepäätöksen tulkinnasta.”
37. Jos vankeinhoitoviranomainen tekee aloitteen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevassa menettelyssä ilman oikeusviranomaisen mukanaoloa, ensin mainittua edellytystä ei noudateta.
38. Jos sitä vastoin aloite tulee oikeusviranomaiselta, oikeusministeriöllä on tiettyä harkintavaltaa ratkaista, antaako sen lopulta eurooppalaisen pidätysmääräyksen, ilman että tuomioistuin voisi valvoa sen päätöstä.
39. Liettuan hallitus esittää unionin tuomioistuimen tietopyyntöön antamassaan vastauksessa, että oikeusministeriö voi tehdä päätöksen eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vain silloin, kun tuomioistuin on arvioinut, että sen antaminen on suhteellisuusperiaatteen ja prosessiekonomian periaatteen mukaista.(13) Jos oikeusministeriö on epävarma tästä, se voi kääntyä tuomioistuimen puoleen, jotta tämä perustelisi tarkemmin sitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskeva hakemus on näiden periaatteiden mukainen.(14) Liettuan hallitus esittää hieman moniselitteisesti vielä, että mikäli oikeusministeriö saa ”tuomioistuimelta kieltävän vastauksen [eurooppalaisen pidätysmääräyksen] antamisen yhteensopivuudesta suhteellisuusperiaatteen ja prosessiekonomian periaatteen kanssa”, se ei anna määräystä. Jos se sitä vastoin saa ”vastauksen, jonka mukaan [eurooppalaisen pidätysmääräyksen]” antaminen on näiden periaatteiden mukaista, se antaa määräyksen.(15)
40. Liettuan hallituksen väite on mielestäni jossain määrin moniselitteinen, koska sen selityksistä voitaisiin päätellä, että suhteellisuusperiaatteen mukaisuuden arviointi kuuluu yksinomaan tuomioistuimelle. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole niinkään tuomioistuimen ”vastaus”, vaan oikeusministeriön siitä tekemä arvio. Toisin sanoen on vaikea ymmärtää, miten tuomioistuin voisi antaa ”kieltävän vastauksen [eurooppalaisen pidätysmääräyksen] antamisen yhteensopivuudesta suhteellisuusperiaatteen ja prosessiekonomian periaatteen kanssa”. Kyseinen kielteisyys on pikemminkin tulosta arvioinnista, jonka tästä vastauksesta teki oikeusministeriö, joka, kuten ilmenee eurooppalaista pidätysmääräystä koskevasta säännöstä nro 12, päättää viime kädessä siitä, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen tarkoituksenmukaista.
41. Tässä asiayhteydessä ei täyty asiassa Poltorak antamani ratkaisuehdotuksen 66 kohdassa mainitsemani edellytys eli se, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antava viranomainen toimii ”sitä valvovan varsinaisen oikeusviranomaisen valtuutuksesta ja valvonnassa”.(16)
42. Edellä esitetyn perusteella en voi olla mainitsematta seikkaa, joka erottaa nyt käsiteltävän asian asiasta Poltorak. Kyseessä on seikka, jolla ei ole mitään tekemistä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneeseen viranomaiseen liittyvän poliittisen ”erityisen ulottuvuuden” kanssa, vaan joka liittyy siihen, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuinkin on todennut(17) ja Liettuan hallitus vahvistanut, että Liettuan tasavalta ilmoitti neuvostolle 6.2.2014, että vastedes eurooppalaisen pidätysmääräyksen voisivat antaa vain tietyt tuomioistuimet eikä näin ollen oikeusministeriö.
43. Vaikka tämä tieto ei sinänsä tarkoita sitä, että ennakkoratkaisukysymyksellä ei olisi enää kohdetta (sillä pääasian oikeudenkäynnissä riidanalainen eurooppalainen pidätysmääräys on annettu aikaisemman järjestelmän mukaisesti eikä ole tiedossa, että Liettuan oikeusviranomaiset olisivat antaneet toisen määräyksen sen korvaamiseksi), sillä on varmasti merkitystä, koska lainsäädännön muutos a) tekee tarpeettomaksi kaiken puuttumisen jäsenvaltion prosessiautonomiaan, toisin kuin mielestäni oli väistämätöntä asiassa Poltorak, ja b) Liettuan tasavalta on itsekin päättänyt muuttaa mallinsa puitepäätöksen vaatimusten mukaiseksi.
44. Mitä tulee Liettuan hallituksen esittämään pyyntöön,(18) jota Alankomaiden hallitus ja komissio tukivat istunnossa ja joka koski unionin tuomioistuimen tuomion ajallisten vaikutusten rajoittamista, jos siinä katsottaisiin, että oikeusministeriön antama eurooppalainen pidätysmääräys ei ole oikeudellinen päätös, viittaan lopuksi asiassa Poltorak antamani ratkaisuehdotuksen 68–70 kohtaan, jossa selitän syyt, joiden vuoksi katson, että vaikutuksia ei pidä rajoittaa tällä tavoin.
V Ratkaisuehdotus
45. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Rechtbank Amsterdamin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
1) Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 annetun neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin kyseinen puitepäätös on muutettuna 26.2.2009 annetulla neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmaisu oikeudellinen päätös ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmaisu oikeusviranomainen ovat unionin oikeuden itsenäisiä käsitteitä, joita on tulkittava yhtenäisesti koko Euroopan unionissa.
2) Viranomainen, jonka toimivalta on sellainen kuin Liettuan tasavallan oikeusministeriön, ei täytä edellytyksiä, joiden perusteella häntä voitaisiin pitää puitepäätöksen 2002/584/YOS 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”oikeusviranomaisena”, eikä nyt käsiteltävässä asiassa annettu eurooppalainen pidätysmääräys ole kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”oikeudellinen päätös”.