Language of document : ECLI:EU:T:2021:632

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)

29 päivänä syyskuuta 2021(*)

Maatalous – Asetus (EU) 2016/2031 – Kasvintuhoojien vastaiset suojatoimenpiteet – Luettelo säännellyistä muista kuin unionikaranteenituhoojista – Säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymiselle istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa vahvistettu kynnysarvo, jonka ylittyessä taloudelliset vaikutukset ovat kohtuuttomat – Täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/2072 – Toimialajärjestöt – Kumoamiskanne – Asiavaltuus – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeasuhteisuus – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T-116/20,

Società agricola Vivai Maiorana Ss, kotipaikka Curinga (Italia),

Confederazione Italiana Agricoltori – CIA, kotipaikka Rooma (Italia), ja

MIVA – Moltiplicatori Italiani Viticoli Associati, kotipaikka Faenza (Italia),

edustajinaan asianajajat E. Scoccini ja G. Scoccini,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Eggers ja F. Moro,

vastaajana,

jota tukevat

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään S. Emmerechts, A. Vitro ja S. Barbagallo,

ja

Euroopan parlamentti, asiamiehinään L. Knudsen ja G. Mendola,

väliintulijoina,

jossa on kyseessä kanne, jolla vaaditaan kumoamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2031 täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten vahvistamisesta kasvintuhoojien vastaisten suojatoimenpiteiden osalta, komission asetuksen (EY) N:o 690/2008 kumoamisesta ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 muuttamisesta 28.11.2019 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2072 (EUVL 2019, L 319, s. 1) liitteessä IV olevat A, B, C, F, I ja J osa,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Costeira sekä tuomarit D. Gratsias (esittelevä tuomari) ja M. Kancheva,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 9.6.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kasvintuhoojien vastaisista suojatoimenpiteistä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 228/2013, (EU) N:o 652/2014 ja (EU) N:o 1143/2014 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivien 69/464/ETY, 74/647/ETY, 93/85/ETY, 98/57/EY, 2000/29/EY, 2006/91/EY ja 2007/33/EY kumoamisesta 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2031 (EUVL 2016, L 317, s. 4) tarkoituksena on ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla voidaan määrittää kasvien terveyttä uhkaavien haitallisten organismien aiheuttamat kasvinterveysriskit ja vähentää nämä riskit hyväksyttävälle tasolle.

2        Asetuksen 2016/2031 36 artiklassa säädetyn mukaisesti

”Tuhooja on ’säännelty muu kuin unionikaranteenituhooja’, jos se täyttää kaikki seuraavat edellytykset ja jos se sisältyy 37 artiklassa tarkoitettuun luetteloon:

a)      sen tunnistetiedot on vahvistettu liitteessä I olevan 4 jakson 1 kohdan mukaisesti;

b)      sitä esiintyy unionin alueella;

c)      se ei ole unionikaranteenituhooja tai tuhooja, johon sovelletaan 30 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjä toimenpiteitä;

d)      se tarttuu pääasiassa tiettyjen istutettaviksi tarkoitettujen kasvien välityksellä liitteessä I olevan 4 jakson 2 kohdan mukaisesti;

e)      sen esiintymisellä asianomaisissa istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa on kohtuuttomia taloudellisia vaikutuksia istutettaviksi tarkoitettujen kasvien käyttötarkoitukseen liitteessä I olevan 4 jakson 3 kohdan mukaisesti;

f)      saatavilla on käyttökelpoisia ja tehokkaita toimenpiteitä, joilla ehkäistään sen esiintyminen asianomaisissa istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa.”

3        Asetuksen 2016/2031 37 artiklan 2 kohdassa säädetään olennaisilta osin, että Euroopan komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksellä luettelon, jossa vahvistetaan säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat ja tietyt istutettaviksi tarkoitetut kasvit. Asetuksen 2016/2031 37 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan ”ammattimaiset toimijat eivät saa tuoda säänneltyä muuta kuin unionikaranteenituhoojaa unionin alueelle tai siirtää sitä unionin alueella istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa, joiden välityksellä se kulkeutuu ja jotka täsmennetään 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa”.

4        Asetuksen 2016/2031 37 artiklan 8 kohdassa säädetään, että jos saman asetuksen 36 artiklan e alakohdan edellytys täyttyy ainoastaan, jos kyseisen tuhoojan esiintymistiheys ylittää tietyn kynnysarvon, joka on suurempi kuin nolla, 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa on vahvistettava kyseinen kynnysarvo ja mainittava, että tuomis- ja siirtokieltoa on sovellettava ainoastaan kyseisen kynnysarvon ylittyessä. Jotta komissio voisi vahvistaa tällaisen kynnysarvon, saman säännöksen mukaan ammattimaisten toimijoiden on kuitenkin pystyttävä takaamaan, että säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistiheys kyseisissä istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa ei ylitä kyseistä kynnysarvoa ja että on voitava tarkistaa, ettei kynnysarvo ylity kyseisten istutettaviksi tarkoitettujen kasvien erissä.

5        Ammattimaisen toimijan käsite määritellään asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan julkis- tai yksityisoikeudellista henkilöä, joka on ammattimaisesti mukana yhdessä tai useammassa seuraavista kasveja, kasvituotteita ja muita tavaroita koskevista toimista ja on niistä oikeudellisesti vastuussa:

–        istutus;

–        kasvatus;

–        tuotanto, mukaan lukien kasvatus, lisäys ja ylläpito;

–        tuominen unionin alueelle, siirtäminen unionin alueella ja sieltä pois;

–        asettaminen saataville markkinoilla;

–        säilytys, kerääminen, lähettäminen ja käsittely.

6        Komissio antoi 28.11.2019 erityisesti asetuksen 2016/2031 37 artiklan 2 kohdan perusteella (ks. edellä tämän tuomion 3 kohta) täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2072 (EUVL 2019, L 319, s. 1; jäljempänä riidanalainen täytäntöönpanoasetus) asetuksen 2016/2031 täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten vahvistamisesta kasvintuhoojien vastaisten suojatoimenpiteiden osalta, komission asetuksen (EY) N:o 690/2008 kumoamisesta ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 muuttamisesta.

7        Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Asetuksen (EU) 2016/2031 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien ja tiettyjen istutettaviksi tarkoitettujen kasvien luettelo sekä luokat ja kynnysarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä IV. Kyseisiä istutettaviksi tarkoitettuja kasveja ei saa tuoda unioniin eikä siirtää unionissa, jos säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien tai niiden aiheuttamien oireiden esiintyminen kyseisissä istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa ylittää kyseiset kynnysarvot.

Ensimmäisessä kohdassa säädetty tuonti- ja siirtokielto koskee ainoastaan liitteessä IV tarkoitettuja istutettaviksi tarkoitettujen kasvien luokkia.”

8        Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV vahvistetaan säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien luettelo 12 yksittäisen kasvin osalta. Kyseinen liite on siis jaettu 12 osaan, jotka on merkitty A:sta L:ään ja joihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

–        A osa, jossa mainitaan kaksi säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien ja rehukasvien siementen yhdistelmää

–        B osa, jossa mainitaan kaksi säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien ja viljakasvien siementen yhdistelmää

–        C osa, jossa mainitaan yhdeksän säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien ja viiniköynnösten lisäysaineiston yhdistelmää

–        F osa, jossa mainitaan 13 säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien ja vihannesten siementen yhdistelmää

–        I osa, jossa mainitaan 15 säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien sekä vihannesten lisäys- ja taimiaineistojen, lukuun ottamatta siemeniä, yhdistelmää

–        J osa, jossa mainitaan 155 säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien sekä hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineistojen yhdistelmää.

9        Komissio on vahvistanut näiden riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien osien mukaan säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymisen kynnysarvoksi 0 prosenttia, neljää poikkeusta lukuun ottamatta.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

10      Kantajat Società agricola Vivai Maiorana Ss, Confederazione Italiana Agricoltori – CIA (jäljempänä CIA) ja MIVA – Moltiplicatori Italiani Viticoli Associati (jäljempänä MIVA) nostivat esillä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.2.2020 jättämällään kannekirjelmällä.

11      Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.5.2020 ja 27.5.2020 jättämillään asiakirjoilla saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijoina tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi nämä väliintulot 8.7.2020 ja 22.7.2020 tekemillään päätöksillä. Väliintulijat jättivät kirjelmänsä ja asianosaiset jättivät näitä koskevat huomautuksensa asetetuissa määräajoissa.

12      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevat A, B, C, F, I ja J osan siltä osin kuin näiden perusteella on vahvistettu säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevat kynnysarvot asianomaisten kasvien osalta

–        toteaa, että asetuksen 2016/2031 36 artikla ja 37 artiklan 2 kohta sekä liitteessä I olevan 4 jakson 3 kohta ovat pätemättömiä

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13      Komissio vaatii parlamentin ja neuvoston tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen osittain tutkimatta ja hylkää sen osittain perusteettomana

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

14      Unionin yleinen tuomioistuin esitti työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena kantajille kirjallisia kysymyksiä 8.2.2021 ja 30.4.2021. Kantajat vastasivat näihin kysymyksiin 24.2.2021 ja 14.5.2021 päivätyillä kirjeillä. Komissio esitti 17.5.2021 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa kantajien 24.2.2021 esittämistä todisteista.

15      Unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian suullisen käsittelyn.

16      Alun perin esitteleväksi tuomariksi nimetty tuomari oli estynyt osallistumasta asian käsittelyyn, joten käsiteltävään asiaan määrättiin unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 8.6.2021 tekemällä päätöksellä yhdeksännestä jaostosta uusi esittelevä tuomari. Lisäksi yhdeksännen jaoston puheenjohtaja nimesi 8.6.2021 tekemällään päätöksellä uuden tuomarin täydentämään jaoston kokoonpanon.

 Oikeudellinen arviointi

17      Kantajat esittävät kanteensa tueksi seuraavat neljä kanneperustetta:

–        asetuksen 2016/2031 36 artiklan e ja f alakohdan rikkominen, suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyönti

–        elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen (jäljempänä FAO:n kansainvälinen sopimus), jonka tekeminen Euroopan yhteisöjen puolesta on hyväksytty 24.2.2004 annetulla neuvoston päätöksellä 2004/869/EY (EUVL 2004, L 378, s. 1), rikkominen

–        luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta 30.5.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/848 (EUVL 2018, L 150, s. 1) rikkominen

–        riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien ristiriita yhteisen maatalouspolitiikan kanssa.

18      Komissio epäilee kanteen tutkittavaksi ottamista kantajien oikeussuojan tarpeen ja asiavaltuuden puuttumisen sekä esitettyjen kanneperusteiden selkeyden puutteen johdosta ja väittää sitten kanteen olevan perusteeton. Parlamentti ja neuvosto katsovat puolestaan, että asetusta 2016/2031 koskeva lainvastaisuusväite ei ilmene riittävän selkeästi sen tueksi esitetyistä perusteista, joten se olisi jätettävä tutkimatta.

 Tutkittavaksi ottaminen

 Asiavaltuus

19      Komissio korostaa ensinnäkin, että riidanalainen täytäntöönpanoasetus on sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Tästä seuraa, että riitautetun kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että kyseinen asetus koskee kantajia suoraan viimeksi mainitussa määräyksessä tarkoitetulla tavalla.

20      Näin ei ole ensimmäisen kantajan – Società agricola Vivai Maioranan, joka on viiniköynnöksiin erikoistunut taimitarhaviljelijä – tapauksessa, koska se ei väitä olevansa ammattimainen toimija, jota riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevat A, B, F, I ja J osa koskevat. Viiniköynnöksiin erikoistuneena taimitarhaviljelijänä ensimmäistä kantajaa koskee siis suoraan ainoastaan kyseisen liitteen C osa.

21      Komissio väittää kahden kantajana olevan järjestön eli CIA:n ja MIVA:n osalta, että niillä on asiavaltuus vaatia riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen kumoamista ainoastaan kolmessa tilanteessa: ensinnäkin silloin, kun niille annetaan tällainen oikeus nimenomaisesti laissa; toiseksi silloin, kun joillakin niiden edustamista jäsenistä on itsellään asiavaltuus, ja kolmanneksi silloin, kun ne voivat vedota omaan intressiinsä.

22      Kyseiset kantajat eivät ensinnäkään väitä, että ensimmäinen kyseisistä edellytyksistä täyttyisi käsiteltävässä asiassa.

23      Toiseksi kantajina olevat järjestöt eivät täsmennä, ketkä niiden jäsenistä ovat ammattimaisia toimijoita, joiden toimintana on niiden kasvien tuotanto ja kaupan pitäminen, joita koskevat ne riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevat osat, joiden kumoamista kantajat vaativat. Nämä tiedot eivät ilmene CIA:n ja MIVA:n asemasta eikä niitä voida päätellä kantajien vastauksen liitteenä olevista asiakirjoista. Lisäksi ensimmäinen kantaja on nostanut kanteen omissa nimissään, joten MIVA ei voi perustaa asiavaltuuttaan sille, että kyseinen kantaja on sen jäsen. Kantajat eivät ole osoittaneet, että niiden 24.2.2021 antamassa vastauksessa mainitut toimijat oli merkitty ammattimaisten toimijoiden viralliseen rekisteriin, jota jäsenvaltioiden oli pidettävä ja päivitettävä asetuksen 2016/2031 65 artiklan mukaisesti. Lisäksi komissio kiistää kantajien esittämien laskujen merkityksellisyyden. Komissio väittää tältä osin, että sen mukaan, mikä ammattimainen toimija on kussakin tapauksessa kyseessä, nämä laskut joko eivät koske riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevissa riidanalaisissa osissa tarkoitettuja kasveja tai ne koskevat vain muutamia näistä kasveista taikka niiden päivämäärä on kanteen nostamispäivää myöhempi. Komissio lisää, että kantajien asiavaltuuteen liittyvien epäilyjen vuoksi kanteen ulottuvuudesta ei ole varmuutta, mikä saattaa loukata komission puolustautumisoikeuksia.

24      Kolmanneksi komissio korostaa siltä osin kuin CIA vetoaa omaan intressiinsä asiavaltuutensa osoittamiseksi, että riidanalaisen asetuksen liitteessä IV olevat osat, joiden kumoamista vaaditaan, eivät muuta CIA:n oikeuksia tai velvollisuuksia järjestönä, joten kyseiset osat eivät koske CIA:ta suoraan.

25      Kantajat katsovat puolestaan niin ikään, että riidanalainen täytäntöönpanoasetus on sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, mutta ne katsovat asetuksen säännösten koskevan niitä suoraan. Kantajat toteavat tästä ensinnäkin, että CIA:n jäsenet ovat kaikenlaista maataloustoimintaa harjoittavia viljelijöitä, kun taas MIVA:n jäsenet ovat yksinomaan viiniköynnösten lisäysaineiston tuottajia. Tästä seuraa, että kaikilla kantajina olevien järjestöjen jäsenillä on asiavaltuus vaatia riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien kumoamista kyseisissä osissa tarkoitettujen siementen tuottajina tai ostajina. Tältä osin kantajina olevat järjestöt ovat esittäneet prosessinjohtotoimeen vastatessaan todisteita, jotka osoittavat niiden mukaan, että niiden jäseninä on ainakin yksi ammattimainen toimija, jonka toiminta kuuluu riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien A, B, C, F, I tai J osan soveltamisalaan.

26      Jäsenten määrä huomioon ottaen CIA on lisäksi erityisen edustava järjestö. Käsiteltävässä asiassa CIA katsoo suojaavansa kollektiivista etua noudattaen sääntöjensä mukaista toimintansa tarkoitusta, joka on maaseudun kehittäminen ja maaseudun arvostuksen lisääminen sekä maatalouden kehittäminen ja biologisen monimuotoisuuden lisääminen.

27      Aluksi on muistutettava, että riidanalainen täytäntöönpanoasetus annettiin erityisesti asetuksen 2016/2031 37 artiklan 2 kohdan perusteella. Koska riidanalaisella täytäntöönpanoasetuksella pyritään viimeksi mainitun säännöksen täytäntöönpanoon, sen tarkoituksena on sen johdanto-osan 2, 14 ja 15 perustelukappaleen mukaisesti säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien sekä istutettaviksi tarkoitettujen kasvien luokkien luetteloiminen ja säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevien enimmäiskynnysarvojen vahvistaminen, jos tätä koskevat edellytykset täyttyvät (ks. edellä tämän tuomion 3, 4 ja 6 kohta).

28      Tältä osin riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen IV sisältyy luettelo säännellyistä muista kuin unionikaranteenituhoojista ja istutettaviksi tarkoitetuista kasveista jaoteltuina luokittain näitä koskevine kynnysarvoineen. Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen 5 artiklan mukaan kyseisiä istutettaviksi tarkoitettuja kasveja ei saa tuoda unioniin eikä siirtää unionissa, jos säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien tai niiden aiheuttamien oireiden esiintyminen kyseisissä istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa ylittää kyseiset kynnysarvot (ks. edellä tämän tuomion 7–9 kohta).

29      Tältä osin on todettava, kuten kantajat ja komissio tuovat esille (ks. edellä tämän tuomion 19 ja 25 kohta), että riidanalainen täytäntöönpanoasetus on yleisesti sovellettava toimi, jota ei ole hyväksytty lainsäätämisjärjestyksessä, joten se on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu sääntelytoimi (ks. vastaavasti määräys 6.9.2011, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, T-18/10, EU:T:2011:419, 56 kohta).

30      Lisäksi on tuotava esille – edelleen kantajien ja komission tavoin – etteivät riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevat riidanalaiset osat edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska niissä vahvistetaan kynnysarvot säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymiselle asianomaisissa istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa. Lisäksi viimeksi mainitun asetuksen 5 artiklassa kielletään tuomasta unioniin ja siirtämästä unionissa istutettaviksi tarkoitettuja kasveja, jos säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien ja niiden aiheuttamien oireiden esiintyminen kyseisissä kasveissa ylittää kyseiset kynnysarvot, eikä tämäkään kielto edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

31      Kantajien asiavaltuuden toteamiseksi on siis riittävää osoittaa, että säännökset, joiden kumoamista kantajat vaativat, koskevat kantajia suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

32      Edellytys, jonka mukaan kanteen kohteena olevan päätöksen on koskettava luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyn mukaisesti, edellyttää kahden kriteerin täyttymistä kumulatiivisesti. Yhtäältä riidanalaisella toimenpiteellä on oltava välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan. Toiseksi kyseinen toimenpide ei saa jättää niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C-622/16 P–C-624/16 P, EU:C:2018:873, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33      Komissio ei esitä oikeudenkäyntiväitettä erillisellä asiakirjalla, kun se toteaa, ettei kantajien oikeusasemaan vaikuttamista koskeva ensimmäinen edellytys täyty käsiteltävässä asiassa kaikkien kantajien suhteen eikä kaikkien riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien osalta (ks. edellä tämän tuomion 19–24 kohta).

34      On tuotava esille, että riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen 5 artiklaan perustuva istutettaviksi tarkoitettujen kasvien tuonnin ja siirtämisen kielto, jos säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien tai niiden aiheuttamien oireiden esiintyminen ylittää kyseisen asetuksen liitteessä IV olevissa riidanalaisissa osissa vahvistetut kynnysarvot, koskee suoraan asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettuja ammattimaisia toimijoita (ks. edellä tämän tuomion 5 kohta). Asetuksen 2016/2031 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseinen kielto koskee nimittäin näitä toimijoita (ks. edellä tämän tuomion 3 kohta). Tässä kiellossa ei jätetä lainkaan harkintavaltaa jäsenvaltioille, joiden on pantava se täytäntöön. Näin ollen riidanalaisessa täytäntöönpanoasetuksessa säädetty kielto vaikuttaa suoraan asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitetun sellaisen ammattimaisen toimijan oikeusasemaan, jonka harjoittama toiminta liittyy kasvien luokkaan, jota yksi tai useampi ensin mainitun asetuksen liitteessä IV olevista riidanalaisista osista koskee.

35      Tältä osin on tuotava esille ensinnäkin, että asetuksessa 2016/2031 erotetaan toisistaan yhtäältä sen 2 artiklan 9 alakohdan määritelmän mukaiset ”ammattimaiset toimijat” ja toisaalta ”rekisteröidyt toimijat”, joilla tarkoitetaan saman asetuksen 2 artiklan 10 alakohdan mukaan kyseisen asetuksen 65 artiklan mukaisesti rekisteröityjä ammattimaisia toimijoita. Viimeksi mainitussa artiklassa säädetään olennaisin osin, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on pidettävä ja päivitettävä rekisteriä tietyt edellytykset täyttävistä ammattimaisista toimijoista. Asetuksen 2016/2031 65 artiklan 3 kohdasta ilmenee kuitenkin, että kyseiseen rekisteriin ei merkitä ammattimaisia toimijoita, jotka täyttävät erinäisiä niiden kasvattamissa kasveissa esiintyvään tuhoojariskiin liittyviä kriteerejä.

36      Näin ollen istutettaviksi tarkoitettujen kasvien tuonnin ja siirtämisen kielto, jos niissä esiintyy säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia tai näiden aiheuttamia oireita riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevissa riidanalaisissa osissa vahvistettuja kynnysarvoja enemmän, koskee asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettuja ammattimaisia toimijoita, ei pelkästään saman asetuksen 2 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettuja rekisteröityjä toimijoita. Komission väite, jonka mukaan on epävarmaa, ovatko toisen ja kolmannen kantajan jäseninä olevat toimijat rekisteröityjä toimijoita, on siis hylättävä.

37      Toiseksi asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdan mukaan ammattimaisen toimijan käsite käsittää kaikki julkis- tai yksityisoikeudelliset henkilöt, jotka ovat ammattimaisesti mukana yhdessä tai useammassa edellä tämän tuomion 5 kohdassa mainitussa erityisesti kasveja koskevassa toimessa.

38      Asetuksen 2016/2031 2 artiklan 1 alakohdan määritelmän mukaan kasvien käsite käsittää elävät kasvit ja elävät kasvinosat, kuten siemenet, hedelmät, vihannekset, juurimukulat, silmulliset oksat, pistokkaat ja varttamisoksat.

39      Asetuksen 2016/2031 37 artiklan 1 ja 2 kohdasta ilmenee lisäksi, että säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien ja istutettaviksi tarkoitettujen kasvien luettelo, jonka komissio laatii antamalla riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen kaltaisen täytäntöönpanoasetuksen, ei sisällä välttämättä kaikkia istutettaviksi tarkoitettuja kasveja, vaan ainoastaan ne istutettaviksi tarkoitetut kasvit, ”joiden välityksellä [säännelty muu kuin unionikaranteenituhooja] kulkeutuu”. Erityisesti kuten edellä tämän tuomion 8 kohdassa tuodaan esille, riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liite IV jaetaan 12 osaan, jotka on nimetty A:sta L:ään ja joista jokaisessa mainitaan jokin määrä kasvien ja säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien yhdistelmiä.

40      Esimerkiksi rehukasvien siementen pitämisestä kaupan 14.6.1966 annetun neuvoston direktiivin 66/401/ETY (EYVL 1966, P 125, s. 2298) 2 artiklan 1 kohdan A alakohdassa luetellaan 87 rehukasvien lajia. Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevassa A osassa, jonka otsikko on ”Rehukasvien siemeniä koskevat säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat”, mainitaan kuitenkin ainoastaan sini- eli rehumailanen (alfalfa) (Medicago sativa L.), jonka välityksellä kaksi kyseisessä osassa mainittua säänneltyä muuta kuin unionikaranteenituhoojaa (Clavibacter michiganensis ja Ditylenchus dipsaci) kulkeutuvat.

41      Tästä seuraa, että ammattimaisen toimijan käsitteeseen sisältyvät kaikki toimijat, jotka osallistuvat yhteen tai useampaan asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdassa lueteltuun toimeen, joka liittyy asetuksen 2016/2031 2 artiklan 1 alakohdan määritelmän mukaisiin, kussakin kasvien kaupan pitämistä koskevassa direktiivissä lueteltuihin kasveihin.

42      Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen 5 artiklaan, luettuna yhdessä asetuksen 2016/2031 37 artiklan 1 kohdan kanssa, perustuva kielto tuoda säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia unionin alueelle ja siirtää niitä unionin alueella koskee aineelliselta soveltamisalaltaan riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV lueteltuja istutettaviksi tarkoitettuja kasveja. Kyseinen kielto koskee kuitenkin henkilölliseltä soveltamisalaltaan kaikkia asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettuja ammattimaisia toimijoita.

43      Tällä tavoin lainsäätäjä on halunnut rajata sellaisten säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien leviämisriskiä, joka aiheutuu paitsi rekisteröidyistä toimijoista tai riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV lueteltuihin kasveihin nimenomaisesti liittyvää toimintaa harjoittaneista toimijoista, myös kaikista kasvituotannon alalla toimivista ammattimaisista toimijoista, jotka saattavat siten harjoittaa edellä mainitussa liitteessä IV lueteltuihin kasveihin, joiden välityksellä säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat kulkeutuvat, liittyvää toimintaa.

44      Tästä seuraa, ettei komission näkemystä, jonka mukaan vaikutuksia kohdistuu ainoastaan niiden ammattimaisten toimijoiden oikeusasemaan, joiden harjoittama toiminta liittyy ainoastaan riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen riidanalaisissa liitteissä lueteltuihin kasveihin, voida hyväksyä. Sen lisäksi, että kyseinen näkemys on vastoin sovellettavia säännöksiä (ks. edellä tämän tuomion 35–41 kohta), se perustuu siihen olettamaan, ettei riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen 5 artiklaan perustuva kielto koske kaikkia asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettuja ammattimaisia toimijoita, vaan ainoastaan niitä, joiden harjoittama aikaisempi toiminta on liittynyt kasveihin, joiden välityksellä säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat kulkeutuvat. Tämän näkemyksen hyväksyminen voisi vaarantaa vakavasti sen politiikan tehokkaan vaikutuksen, jolla pyritään ehkäisemään säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien leviämistä unionissa.

45      Tässä asiayhteydessä on todettava, että viiniköynnösten lisäysaineiston alalla toimivana viiniköynnöksiin erikoistuneena taimitarhanviljely-yrityksenä ensimmäinen kantaja on asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettu ammattimainen toimija. Kuten komissio tuo esille, tässä ominaisuudessa ensimmäisen kantajan oikeusasemaan vaikuttaa kuitenkin ainoastaan riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV oleva C osa, joka koskee viiniköynnösten lisäysaineistoon liittyviä säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia. Ensimmäisellä kantajalla on siis asiavaltuus ainoastaan siltä osin kuin se vaatii riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen kyseisen osan kumoamista.

46      Kahden kantajana olevan järjestön, CIA:n ja MIVA:n, osalta on muistutettava, että jäsentensä kollektiivista etua edustavan yhdistyksen nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että toimi vaikuttaa yhdistyksen omiin etuihin, tai kun yhdistyksen edustamilla henkilöillä tai osalla heistä on itsellään asiavaltuus (tuomio 30.4.2019, UPF v. komissio, T-747/17, EU:T:2019:271, 20 kohta).

47      Ensimmäisestä edellytyksestä, johon CIA vetoaa (ks. edellä tämän tuomion 26 kohta), on todettava komission tavoin, etteivät riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevat riidanalaiset osat muuta kyseisen järjestön oikeuksia tai velvollisuuksia itsessään, joten ne eivät vaikuta sen oikeusasemaan. Tästä seuraa, ettei CIA:n ole perusteltua väittää, että sillä on asiavaltuus sillä perusteella, että toimi vaikuttaa sen omiin intresseihin.

48      CIA:n edustamien henkilöiden asiavaltuudesta on tuotava esille aluksi, että CIA:n sääntöjen 3 kohdan 18 luetelmakohdan mukaan kyseisen järjestön tarkoituksena on edistää jäsentensä etuja. Kantajat ovat liittäneet vastaukseensa luettelon CIA:n 584 842 jäsenestä nimineen ja osoitteineen. Kantajat esittivät prosessinjohtotoimiin (ks. edellä tämän tuomion 14 kohta) vastatessaan todisteita, jotka osoittavat kahdeksan CIA:n jäsenen olevan rehukasvien siementen alalla, viljakasvien siementen alalla, viiniköynnösten lisäysaineistojen alalla, vihannesten siementen alalla, vihannesten taimiaineistojen alalla ja hedelmäkasvien alalla toimivia ammattimaisia toimijoita. Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevat A, B, C, F, I ja J osa koskevat näitä aloja.

49      MIVA:n osalta on todettava, että sen sääntöjen 8 kohdasta ilmenee, että sen jäseninä on asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettuja ammattimaisia toimijoita, jotka toimivat viiniköynnösten lisäysaineistojen alalla. Tämä on tietenkin ensimmäisen kantajan tilanne. Tämä seikka ei kuitenkaan sovellu myötävaikuttamaan kanteen tutkittavaksi ottamiseen siltä osin kuin sen on nostanut MIVA, sillä ensimmäinen kantaja on nostanut kanteen omissa nimissään (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2019, UPF v. komissio, T-747/17, EU:T:2019:271, 25–27 kohta).

50      Kantajat ovat esittänet 8.2.2021 hyväksyttyyn prosessinjohtotoimeen vastatessaan todisteita, jotka osoittavat, että MIVA:n kolme jäsentä, joista yksikään ei ole ensimmäinen kantaja, ovat viiniköynnösten lisäysaineistojen, vihannesten taimiaineistojen ja hedelmäkasvien alalla toimivia ammattimaisia toimijoita. Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2072 liitteessä IV olevat C, I ja J osa koskevat näitä aloja. Tältä osin on lisättävä, että MIVA:n sääntöjen 3 kohdan mukaan järjestön tarkoituksena on edistää jäsentensä toimintaan liittyviä etuja, eikä siinä suljeta toiminnan tarkoituksen ulkopuolelle muihin kasveihin kuin viiniköynnösten lisäysaineistoihin liittyvää viljelytoimintaa.

51      Komission väite, jonka mukaan osa kantajien esittämistä laskuista on päivätty kanteen nostamispäivää myöhemmin, on hylättävä. Asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitetun ammattimaisen toimijan ominaisuus on näet luonnollisesti osoitettava esittämällä joukko yhtäpitäviä aihetodisteita. Komission logiikan mukaisesti nimittäin vain todisteet, joissa on se sama päiväys, jona kanne on nostettu, soveltuvat osoittamaan ammattimaisen toimijan ominaisuuden, sillä esimerkiksi kyseistä päivämäärää aiempien laskujen perusteella ei voitaisi poissulkea sitä mahdollisuutta, että asianomainen toimija on tällä välin lopettanut kyseisiin kasveihin liittyvän toimintansa.

52      Käsiteltävässä asiassa kantajat ovat esittäneet useita laskuja, joiden loppusumma on huomattava ja joista ilmenee, että laskujen laatijat – kantajina olevien järjestöjen jäsenet – ovat asetuksen 2016/2031 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettuja ammattimaisia toimijoita. Lisäksi kuten kantajat ovat tuoneet esille istunnossa, istutettaviksi tarkoitettujen kasvien kaupan pitäminen edellyttää kokonaista joukkoa edeltäviä toimenpiteitä, jotka toteutetaan kulloinkin kyseessä olevan kasvin mukaan enemmän tai vähemmän pitkän ajanjakson kuluessa. Kyseisten todisteiden merkityksellisyyttä ei näin ollen voida poissulkea yksin sen perusteella, että esittämällä kanteen nostamispäivää myöhemmin päivättyjä laskuja on pyritty osoittamaan, että toisen ja kolmannen kantajan jäsenet ovat ammattimaisia toimijoita edellä esitetyssä merkityksessä.

53      Koska komissio on voinut esittää hyödyllisesti huomautuksensa niin kirjallisesti kuin suullisesti kaikista kantajien asiavaltuuteen liittyvistä kantajien esittämistä todisteita, komission puolustautumisoikeuksia ei voida todeta loukatun millään tavalla.

54      Tästä seuraa, että kantajat ovat osoittaneet asiavaltuutensa seuraavin täsmennyksin:

–        ensimmäisellä kantajalla on asiavaltuus vaatia riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevan C osan kumoamista

–        CIA:lla on asiavaltuus vaatia riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien A, B, C, F, I ja J osan kumoamista

–        MIVA:lla on asiavaltuus vaatia riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien C, I ja J osan kumoamista.

 Oikeussuojan tarve

55      Komissio väittää, että riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien A, B, C, F, I ja J osan mahdollinen kumoaminen tekisi säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymiselle kyseisten osien mukaan vahvistetuista kynnysarvoista pätemättömiä, minkä johdosta unionin alueelle tuontia ja unionin alueella siirtämistä koskeva kielto ei koskisi enää asianomaisia kasveja. Tällainen kumoaminen ei vaikuttaisi kuitenkaan ammattimaisia toimijoita koskeviin kasvinterveysvelvoitteisiin, sellaisina kuin näistä on säädetty kyseisten kasvien kaupan pitämistä koskevissa direktiiveissä. Kyseiset direktiivit ovat itsenäisiä säädöksiä, joissa pelkästään otetaan huomioon riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevissa riidanalaisissa osissa vahvistetut säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevat kynnysarvot. Niitä ei siis voida pitää riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen täytäntöönpanosäädöksinä, joiden pätevyyteen ensin mainitun mahdollinen kumoaminen vaikuttaisi. Näin ollen vaikka kantajien kumoamisvaatimus hyväksyttäisiin käsiteltävässä asiassa, asianomaisten ammattimaisten toimijoiden olisi noudatettava edelleen edellä mainituissa direktiiveissä säädettyjä kasvinsuojeluvaatimuksia siltä osin kuin kyseessä ovat niin tuotantovaiheessa toteutettavat kasvinterveystoimet, joiden kustannukset ovat pienet, kuin kyseisten kasvien kaupan pitämisessä edellytettävät kasvinterveystoimet. Biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen liittyvä kantajien intressi perustuu komission mukaan pelkkiin hypoteeseihin.

56      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin kuin tällä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (ks. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C-33/14 P, EU:C:2015:609, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57      Komissio väittää tältä osin, etteivät kantajat hyötyisi millään tavalla riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien mahdollisesta kumoamisesta, koska tällainen kumoaminen ei vaikuttaisi asianomaisia istutettaviksi tarkoitettuja kasveja koskeviin kasvinterveysvelvoitteisiin, sellaisina kuin näistä velvoitteista on säädetty kyseisten kasvien kaupan pitämistä koskevissa direktiiveissä.

58      Tämän komission väitteen perusteltavuutta arvioitaessa on käytävä läpi säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia koskevan EU:n kasvinterveysjärjestelmän perusseikat, sellaisina kuin ne ilmenevät asetuksesta 2016/2031, riidanalaisesta täytäntöönpanoasetuksesta ja käsiteltävässä kanteessa kyseessä olevien kasvien kaupan pitämistä koskevista direktiiveistä.

59      Yhtäältä erityisesti kuten asetuksen 2016/2031 36 artiklasta ilmenee, säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat ovat tuhoojia, joita esiintyy unionin alueella, jotka kulkeutuvat erityisesti tiettyjen istutettaviksi tarkoitettujen kasvien välityksellä ja joiden esiintymisellä näissä kasveissa on kohtuuttomia taloudellisia vaikutuksia kyseisten kasvien käyttötarkoitukseen.

60      Asetuksen 2016/2031 johdanto-osan 23 perustelukappaleen mukaan säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymisen rajoittamiseksi asianomaisten istutettaviksi tarkoitettujen kasvien tuominen unionin alueelle tai siirtäminen unionin alueella olisi kiellettävä, jos tuhoojien esiintymistiheys ylittää tietyn kynnysarvon.

61      Kuten edellä tämän tuomion 3 ja 4 kohdassa tuodaan esille, komissio laatii jaotellun luettelon säännellyistä muista kuin unionikaranteenituhoojista ja tietyistä istutettaviksi tarkoitetuista kasveista sekä tarvittaessa nollaa suuremmista kynnysarvoista, joiden ylittyessä säännellyn muun kuin unionikaranteenituhoojan esiintymisellä istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa on kohtuuttomia taloudellisia vaikutuksia. Tämä luettelo on riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV (ks. edellä tämän tuomion 8 kohta).

62      Toisaalta kunkin istutettavaksi tarkoitetun kasvin, jota jokin riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV oleva osa koskee, kaupan pitämistä koskevat säännökset on vahvistettu direktiiveissä. Kuhunkin riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevaan riidanalaiseen osaan luokiteltujen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien ja niihin liittyvien kaupan pitämistä koskevien direktiivien vastaavuus ilmenee seuraavasta taulukosta:

Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV oleva osa

Kaupan pitämistä koskeva direktiivi

A osa

Rehukasvien siemeniä koskevat säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat

Direktiivi 66/401

B osa

Viljakasvien siemeniä koskevat säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat

Viljakasvien siementen pitämisestä kaupan 14.6.1966 annettu neuvoston direktiivi 66/402/ETY (EYVL 1966, 125, s. 2309)

C osa

Viiniköynnösten lisäysaineistoa koskevat säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat

Viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston pitämisestä kaupan 9.4.1968 annettu neuvoston direktiivi 68/193/ETY (EYVL 1968, L 93, s. 15)

F osa

Vihannesten siemeniä koskevat säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat

Vihannesten siementen pitämisestä kaupan 13.6.2002 annettu neuvoston direktiivi 2002/55/EY (EYVL 2002, 193, s. 33)

I osa

Vihannesten lisäys- ja taimiaineistoa, lukuun ottamatta siemeniä, koskevat säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat

Vihannesten lisäys- ja taimiaineiston, lukuun ottamatta siemeniä, pitämisestä kaupan 15.7.2008 annettu neuvoston direktiivi 2008/72/EY (EUVL 2008, L 205, s. 28)

Sellaiset vaatimukset, jotka vihannesten lisäys- ja taimiaineiston, siemeniä lukuun ottamatta, on neuvoston direktiivin 92/33/ETY mukaisesti täytettävä, määrittelevien liiteluetteloiden laatimisesta 2.7.1993 annettu komission direktiivi N:o 93/61/ETY (EYVL 1993, L 250, s. 19)

J osa

Hedelmäntuotantoon tarkoitettuja hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoa koskevat säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat

Hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan 29.9.2008 annettu neuvoston direktiivi 2008/90/EY (EUVL 2008, L 267, s. 8)

Direktiivin 2008/90 täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse direktiivin I liitteessä tarkoitettuja hedelmäkasvisukuihin ja ‑lajeihin kuuluvia kasveja koskevista erityisvaatimuksista, toimittajiin sovellettavista erityisvaatimuksista ja virallisia tarkastuksia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 15.10.2014 annettu komission täytäntöönpanodirektiivi 2014/98/EU (EUVL 2014, L 298, s. 22)

63      Kaupan pitämistä koskevissa direktiiveissä säädetään kasvinterveystoimenpiteistä, jotka on toteutettava säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymisriskin hallitsemiseksi sekä sen varmistamiseksi, että unioniin tuodut ja unionissa siirretyt kasvit ovat riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevan asiaankuuluvan osan vaatimusten mukaisia säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymisen osalta.

64      Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen antamisen jälkeen kasvien kaupan pitämistä koskevia direktiivejä muutettiin neuvoston direktiivien 66/401, 66/402, 68/193, 2002/55, 2002/56/EY ja 2002/57/EY, komission direktiivien 93/49/ETY ja 93/61 sekä täytäntöönpanodirektiivien 2014/21/EU ja 2014/98 muuttamisesta siemenissä ja muussa kasvien lisäysaineistossa olevien kasvintuhoojien osalta 11.2.2020 annetulla komission täytäntöönpanodirektiivillä (EU) 2020/177 (EUVL 2020, L 41, s. 1).

65      Täytäntöönpanodirektiivin 2020/177 johdanto-osan 5, 6, 8, 10–12, 14 ja 19–23 perustelukappaleesta ilmenee, että riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen riidanalaisten osien soveltamisalaan kuuluvien kasvien kaupan pitämistä koskevia direktiivejä piti muuttaa niin, että niissä säädetään toimenpiteistä, joiden avulla niiden soveltamisalaan kuuluvien kasvien lisäysaineistot täyttävät erityisesti riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevissa riidanalaisissa osissa vahvistetut säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia koskevat vaatimukset. Rehukasvien siementen kaupan pitämistä koskeva direktiivi 66/401 on osittain poikkeus, koska sitä muutettiin lisäämällä maininta, että kyseisten siementen oli täytettävä myös riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevan A osan nojalla vahvistetut säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia koskevat vaatimukset, mutta siinä ei kuitenkaan säädetä lisäedellytyksistä ennen täytäntöönpanodirektiivin 2020/177 antamista voimassa olleisiin edellytyksiin nähden.

66      Komissio on myöntänyt tämän systemaattisen suhteen riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen ja kyseisen asetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien soveltamisalaan kuuluvien istutettaviksi tarkoitettujen kasvien kaupan pitämistä koskevien direktiivien välillä nimenomaisesti vastinekirjelmän 24–27 kohdassa ja vastaajan vastauksen 68 ja 70 kohdassa.

67      Näistä toteamuksista ilmenee, että vaikka kyseiset direktiivit eivät ole riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen täytäntöönpanosäädöksiä, kuten komissio tuo esille, niissä säädetään toimijoita koskevista velvoitteista, joissa otetaan huomioon riidanalaisessa täytäntöönpanoasetuksessa vahvistetut säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevat säännökset ja joilla pyritään varmistamaan, että kyseiset toimijat noudattavat näitä säännöksiä. Tämä päätelmä pätee myös direktiiviin 66/401, jossa säädetään lisäksi, että rehukasvien kasvuston ja siementen on täytettävä myös riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevan A osan nojalla vahvistetut säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevat vaatimukset, joskaan siinä ei säädetä tältä osin lisätoimenpiteistä.

68      Komissio ei voi siis väittää pätevällä tavalla, että riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien mahdollisesta kumoamisesta ei voisi aiheutua missään tapauksessa hyötyä ensimmäiselle kantajalle taikka CIA:n tai MIVA:n jäsenille. Kun huomioon otetaan EU:n kasvinterveysjärjestelmän sisäinen johdonmukaisuus, jolle on ominaista systemaattinen suhde riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen ja siihen liittyvien, istutettaviksi tarkoitettujen kasvien kaupan pitämistä koskevien direktiivien välillä, lainsäätäjä saattaisi joutua kyseisen täytäntöönpanoasetuksen osittaisen kumoamisen johdosta – sen mukaan, mitkä olisivat kumoamisen perusteet ja mitä toimenpiteitä SEUT 266 artiklan mukaisesti olisi toteutettava – tarkastelemaan kyseisiä direktiivejä uudelleen, sillä nämä direktiivit menettäisivät nykymuotoisen lainsäädäntöperustansa.

69      Istutettaviksi tarkoitettujen kasvien kaupan pitämistä koskevien direktiivien säännökset eivät siis kumoa kantajien intressiä vaatia niiden riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien kumoamista, jotka vaikuttavat suoraan kantajien oikeusasemaan edellä tämän tuomion 34–54 kohdassa esitettyjen täsmennysten mukaisesti. Tästä seuraa lisäksi, että kanteen tutkittavaksi ottaminen oikeussuojan tarpeen kannalta ei edellytä, että kantajat osoittavat, että niillä itsellään on erityinen intressi biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen, joten komission väite tällaisen intressin väitetysti hypoteettisesta luonteesta on hylättävä tehottomana.

 Kanteen selkeys

70      Komissio, jota parlamentti ja neuvosto tukevat, väittää ensinnäkin, ettei kanneperusteista ilmene, mitä oikeusnormeja asetuksen 2016/2031 36 artiklalla, 37 artiklan 2 kohdalla ja liitteessä I olevan 4 jakson 3 kohdalla rikotaan niin, että tämä rikkominen tekisi kyseisistä säännöksistä kantajien päätelmien mukaisella tavalla pätemättömiä. Toiseksi komissio väittää, että kantajat esittävät tarkempia argumentteja, joiden perusteella väitetty lainvastaisuus voidaan ymmärtää, ainoastaan riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevan C osan osalta. Sen sijaan kyseisen asetuksen liitteessä IV olevien muiden riidanalaisten osien kumoamisvaatimus perustuu ainoastaan yleisluonteisiin väitteisiin, jotka eivät ole riittävän täsmällisiä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklassa edellytetyllä tavalla, vaikka huomioon otettaisiin kantajien vastauksessa annetut selvitykset. Joka tapauksessa asetuksessa 2016/2031 ei esiinny yhtäkään niistä lainvastaisuuksia, joiden voitaisiin katsoa otetun esille sen osalta.

71      Pitää paikkansa, ettei kannekirjelmään sisälly selvityksiä, joilla voitaisiin perustella yksityiskohtaisesti asetuksen 2016/2031 väitetty lainvastaisuus, eikä siihen sisälly erityistä analyysia riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevista muista riidanalaisista osista kuin C osasta. Lisäksi pitää niin ikään paikkansa, että monet kantajien argumenteista on esitetty päätelminä, joiden yhteys riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV oleviin riidanalaisiin osiin ei ole useinkaan ilmeinen.

72      Kantajat ovat kuitenkin sisällyttäneet vastaukseensa ensinnäkin argumentteja, jotka koskevat muutamia muita riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevia riidanalaisia osia kuin C osaa. Nämä argumentit, jotka sisältyvät kannekirjelmässä esitettyjen perusteiden asiayhteyteen, laajentavat kanneperusteita, ja ne voidaan siten tutkia. Toiseksi vaikka kanneperusteiden tueksi esitettyjen muutamien argumenttien välinen yhteys ei ole aina ilmeinen, kantajien esittämien väitteiden ulottuvuus voidaan ymmärtää oikeudellisen kehyksen yksityiskohtaisen kokonaistarkastelun perusteella. Kolmanneksi maininta siitä, että asetuksella 2016/2031 loukataan väitetysti suhteellisuusperiaatetta, antaa unionin yleiselle tuomioistuimelle mahdollisuuden, kun otetaan huomioon kantajien esittämät argumentit kokonaisuudessaan, tutkia asetuksen laillisuuden.

73      Kanteen selkeyden puuttumista koskeva oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä.

 Pääasia

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen 2016/2031 36 artiklan e ja f alakohdan rikkomista, suhteellisuusperiaatteen loukkaamista ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

74      Kantajat muistuttavat, että asetuksen 2016/2031 36 artiklan mukaan tuhooja voidaan sisällyttää säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien luetteloon vain, jos se täyttää kyseisessä säännöksessä asetetut edellytykset. Näihin edellytyksiin kuuluvat kyseisen tuhoojan esiintymisestä aiheutuvat kyseisen asetuksen liitteessä I olevan 4 jakson 3 kohdan mukaiset kohtuuttomat taloudelliset vaikutukset sekä käyttökelpoisten ja tehokkaiden toimenpiteiden, joilla ehkäistään tuhoojan esiintyminen kyseisissä kasveissa, oleminen saatavilla (asetuksen 2016/2031 36 artiklan e ja f alakohta). Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien mukaan vahvistettuja kynnysarvoja ei ole perusteltu viittaamalla yksityiskohtaiseen analyysiin niistä taloudellisista vaikutuksista, joita säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymisestä kyseisissä kasveissa voisi aiheutua, eivätkä ne perustu käyttökelpoisten ja tehokkaiden toimenpiteiden, joilla ehkäistään tämä esiintyminen, saatavilla olemiseen. Lisäksi säännellyn muun kuin unionikaranteenituhoojan esiintymistä koskevan kynnysarvon asettaminen 0 prosenttiin aiheuttaa kasvinterveysvelvoitteita, jotka on täytettävä kyseisten lajien geenivalinnan kautta, mikä puolestaan tuhoaa lopullisesti ”vakioluokkaan” kuuluvien lajikkeiden, joihin ei kohdisteta nykyisellään kasvinterveystoimia, monimuotoisuuden ja häivyttää eron ”vakioluokkaan” kuuluvien ja ”sertifioitujen” lajikkeiden välillä.

75      Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevan C osan mukaan vahvistetut kynnysarvot johtaisivat esimerkiksi siihen, että kaupan pitämisen kielto koskisi 57,7:ää prosenttia viininvalmistuksessa käytettävien viiniköynnösten rekisteriin Italiassa merkityistä viiniköynnöslajikkeista, koska ei ole klooneja, joilla voitaisiin varmistaa kynnysarvon noudattaminen eli se, ettei niissä esiintyisi säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia lainkaan. Tämä kielto tekisi alkuperänimitysten tai maantieteellisten merkintöjen kattamien alkuperäislajikkeiden uudistamisesta tai uusista istutuksista mahdotonta vähintään kymmenen vuoden ajaksi, mikä supistaisi jyrkästi lajikkeiden tiettyjä biotyyppejä. Lajikkeiden sisäisen biologisen monimuotoisuuden merkittävä vähentyminen johtuisi ennen kaikkea virusten, viroidien ja viruksenkaltaisten tautien torjumiseksi tarvittavista kasvinterveystoimenpiteistä. Näihin haitallisiin vaikutuksiin ei liittyisi kuitenkaan mitään hyötyä, eikä niillä taattaisi, etteivät kasvinterveystoimenpiteiden kohteena olleet kasvit voisi saada tartuntaa vektorihyönteisten välityksellä istutuksen jälkeen. Komission olisi pitänyt ottaa huomioon nämä vaikutukset, kun se arvioi istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa esiintyvistä säännellyistä muista kuin unionikaranteenituhoojista aiheutuvia kohtuuttomia taloudellisia vaikutuksia. Nykytilanne osoittaa päinvastoin, ettei niiden säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien, joita riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevat riidanalaiset osat koskevat, esiintyminen ole vaikuttanut asianomaisten viljelytilojen kannattavuuteen, joten minkään kohtuuttoman taloudellisen vaikutuksen ei voida katsoa johtuvan tästä esiintymisestä asetuksen 2016/2031 36 artiklan e alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

76      Näissä olosuhteissa on todettava, että Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön (jäljempänä EPPO) tekemässä tutkimuksessa, jota komissio on käyttänyt perusteena hyväksyessään riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevat riidanalaiset osat, on virheitä ja puutteita siltä osin kuin siinä todetaan, että Euroopassa jo hyvin pitkään esiintyneiden säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevat kynnysarvot olisi vahvistettava 0 prosenttiin, ilman että tähän nähdään liittyvän kielteisiä taloudellisia vaikutuksia.

77      Kantajat lisäävät, että vaadituista kasvinterveystoimista aiheutuvat 120 000 euron kustannukset kunkin lajikkeen osalta ja ne edellyttävät kymmenen vuoden työtä erikoistiloissa, ilman että näitä kustannuksia olisi mahdollista saada takaisin. Tätä taloudellista rasitusta ei pysty kantamaan, jos viljelypinta-ala jää alle 1 000 hehtaariin lajiketta kohti, kuten on pienehköllä alueella viljeltävien alkuperäislajikkeiden tapauksessa. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa kyseiset kasvinterveystoimet ovat taloudelliselta kannalta kiinnostavia, lähtölajikkeen geenipooli kaventuu. Komissio ei ottanut huomioon näitä vaikutuksia, ennen kuin se vahvisti säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevat kynnysarvot riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien mukaan, joten asetuksen 2016/2031 36 artiklan f alakohdassa säädetty edellytys ei täyty.

78      Tässä asiayhteydessä on todettava, ettei se asetuksen 2016/2031 36 ja 37 artiklaan liittyvä seikka, että niissä ei säädetä esiintymistä koskevien kynnysarvojen vahvistamisesta yhtäältä suhteessa riskiin, jonka säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat aiheuttavat tietyillä kasvualueilla, ja toisaalta suhteessa kasvinterveystoimien kustannuksiin, merkitse suhteellisuusperiaatteen loukkaamista eikä kyseisten kasvualueiden ominaispiirteiden suojeluvelvoitteen laiminlyöntiä.

79      Kantajat tuovat vielä esille, että siitä, että säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevaksi kynnysarvoksi vahvistetaan 0 prosenttia, biologiselle monimuotoisuudelle sekä vastedes vaadittavien geenivalintaan perustuvien kasvinterveystoimien kustannuksille aiheutuvista seurauksista olisi pitänyt tehdä vaikutustenarviointi paremmasta lainsäädännöstä tehdyn parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (EUVL 2016, L 123, s. 1) mukaisesti. Tällaisen arvioinnin tekemättä jättämisen vuoksi riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien perustelut ovat puutteelliset ja ne ovat vastoin suhteellisuusperiaatetta.

80      Komissio kiistää puolestaan nämä näkemykset.

81      Kantajat väittävät ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä lähinnä, että komissio on rikkonut asetuksen 2016/2031 36 artiklan e ja f alakohtaa. Kantajat esittävät tämän päätelmänsä tueksi olennaisilta osin kolme väitettä.

82      Ensimmäinen väite koskee väitetysti haitallisia vaikutuksia, joita säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevan kynnysarvon vahvistamisella 0 prosenttiin on biologiselle monimuotoisuudelle. Kantajat esittävät tämän väitteen yhteydessä, että kyseisen esiintymistä koskevan kynnysarvon vahvistaminen 0 prosenttiin johtaa velvoitteeseen toteuttaa kasvinterveystoimet geenivalinnalla, mikä vähentäisi jyrkästi vakioluokkaan kuuluvien istutettaviksi tarkoitettujen, nykyisellään kuitenkin hyvin runsaslukuisten kasvien monimuotoisuutta. Tämä seikka häivyttäisi niin ikään vakioaineistojen ja sertifioitujen aineistojen välisen eron (ks. jäljempänä tämän tuomion 92 kohta) ja vaikuttaisi haitallisesti viininviljelyalaan. Kantajien mukaan komission olisi pitänyt ottaa nämä seikat huomioon voidakseen arvioida, oliko säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien vähäisellä esiintymisellä istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa asetuksen 2016/2031 36 artiklan e alakohdan mukaisia kohtuuttomia taloudellisia vaikutuksia, sekä voidakseen tarkistaa, että saatavilla oli käyttökelpoisia ja tehokkaita toimenpiteitä, joilla ehkäistään niiden esiintyminen saman asetuksen 36 artiklan f alakohdan mukaisesti. Kantajat lisäävät tässä yhteydessä, että säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat voivat kulkeutua vektorihyönteisten välityksellä ja että EPPO:n tekemä analyysi säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien taloudellisista vaikutuksista oli puutteellinen (ks. edellä tämän tuomion 74–76 kohta).

83      Toisen väitteen mukaan komissio ei ole ottanut huomioon niistä kasvinterveystoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia, joista tulee välttämättömiä, kun luetteloitujen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevaksi kynnysarvoksi vahvistetaan 0 prosenttia, mikä on vastoin asetuksen 2016/2031 36 artiklan f alakohtaa (ks. edellä tämän tuomion 77 kohta). Lisäksi kantajat väittävät, että tällaisen näkemyksen salliessaan asetuksen 2016/2031 36 ja 37 artikla ovat vastoin suhteellisuusperiaatetta ja velvollisuutta ”suojella kasvualueen ominaispiirteitä” (ks. edellä tämän tuomion 78 kohta).

84      Kolmas väite koskee sitä, ettei komissio ollut tehnyt taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia koskevaa arviointia ennen riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen antamista. Tässä yhteydessä kantajat vetoavat myös perustelujen puuttumiseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen (ks. edellä tämän tuomion 79 kohta).

85      Kaikki nämä väitteet perustuvat yhteen ainoaan olettamaan. Kyseessä on väittämä, jonka mukaan riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevissa riidanalaisissa osissa lueteltujen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevan kynnysarvon vahvistaminen 0 prosenttiin aiheuttaa kasvinterveysvelvoitteen, joka on täytettävä kyseisten osien soveltamisalaan kuuluvien istutettaviksi tarkoitettujen kasvien geenivalinnalla. Yhtäältä tällä velvoitteella väitetään olevan haitallinen vaikutus biologiselle monimuotoisuudelle, ja toisaalta siitä väitetään aiheutuvan ammattimaisille toimijoille poikkeuksellisen suuret kasvinterveystoimien kustannukset. Se, ettei komissio ole ottanut huomioon näitä seikkoja vahvistaessaan kynnysarvot säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymiselle istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa, loukkaa pääosin asetuksen 2016/2031 36 artiklan e ja f alakohtaa. Jos todetaan, etteivät asetuksen 2016/2031 36 artiklan e ja f alakohta edellytä näiden seikkojen huomioon ottamista, kyseiset säännökset ovat kantajien mukaan vastoin suhteellisuusperiaatetta ja velvollisuutta ”suojella kasvualueen ominaispiirteitä”.

86      Ensinnäkin on tuotava esille, kuten riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan, että EPPO on arvioinut uudelleen tuhoojat, jotka on lueteltu yhtäältä kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8.5.2000 annetussa neuvoston direktiivissä 2000/29/EY (EYVL 2000, L 169, s. 1) ja toisaalta istutettaviksi tarkoitettujen kasvien kaupan pitämistä koskevissa direktiiveissä.

87      Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleen mukaan tämä uudelleenarviointi oli tarpeen kyseisten tuhoojien kasvinterveydellisen aseman päivittämiseksi viimeisimmän teknisen ja tieteellisen kehityksen mukaiseksi sekä sen arvioimiseksi, täyttävätkö ne asetuksen 2016/2031 36 artiklassa säädetyt kriteerit unionin alueen osalta ja kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 4 jaksossa säädetyt kriteerit (ks. edellä tämän tuomion 2 kohta).

88      Tämän uudelleenarvioinnin päätteeksi on todettu, että osa tuhoojista täytti asetuksen 2016/2031 36 artiklassa säädetyt edellytykset unionin alueen osalta, joten ne oli sisällytettävä säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien luetteloon (riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 14 perustelukappale). Huomioon on otettu myös saman asetuksen 37 artiklan 8 kohdassa säädetyt edellytykset, jotka koskevat yli 0 prosentin kynnysarvojen mahdollista vahvistamista säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymiselle (riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 15 perustelukappale).

89      Tämän prosessin päätteeksi on annettu riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liite IV, jossa vahvistetaan säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa koskevat säännökset, jotta näitä kasveja voidaan tuoda unioniin ja siirtää unionissa.

90      Toiseksi esillä oleva kanneperuste perustuu kokonaisuudessaan virheelliseen käsitykseen siitä, mitä velvoitteita asianomaisille ammattimaisille toimijoille aiheutuu, kun riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevissa riidanalaisissa osissa lueteltujen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevaksi kynnysarvoksi vahvistetaan 0 prosenttia.

91      Kuten edellä tämän tuomion 63 kohdassa todetaan, istutettaviksi tarkoitettujen kasvien kaupan pitämistä koskevissa direktiiveissä säädetään erityisesti toimenpiteistä, jotka on toteutettava riskin hallitsemiseksi sekä sen varmistamiseksi, että unioniin tuodut kasvit ja unionissa siirretyt kasvit ovat riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevan asiakuuluvan osan vaatimusten mukaisia säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymisen osalta.

92      Istutettaviksi tarkoitetut kasvit on jaoteltu tässä yhteydessä luokkiin osassa näistä direktiiveistä. Esimerkiksi viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston pitämisestä kaupan annetun direktiivin 68/193, johon kantajat keskittyvät analyysissään, 2 artiklan 1 kohdan D, E, F ja G alakohdassa jaotellaan direktiivin soveltamisalaan kuuluvat lisäysaineistot alkuperäisiin aineistoihin, perusaineistoihin, varmennettuihin aineistoihin ja vakioaineistoihin.

93      Tältä osin direktiivin 68/193 johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”on suotavaa rajoittaa varmennetun lisäysaineiston kaupan pitäminen kloonivalinnalla saatuun viiniin; tämän tavoitteen saavuttaminen ei nykyisin ole kuitenkaan mahdollista, koska tällainen aineisto ei riitä kattamaan yhteisön tarpeita kokonaisuudessaan; sen vuoksi olisi sallittava väliaikaisesti sellaisen tarkastetun vakioaineiston pitäminen kaupan, joka täyttää lajikkeiden tunnistettavuus- ja puhtausvaatimukset, mutta ei tarjoa samanlaisia takeita kuin kloonivalinnalla saatu lisäysaineisto; tämä luokka on kuitenkin poistettava asteittain”.

94      Direktiivin 68/193, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanodirektiivillä 2020/177 2 artiklan 1 kohdan G alakohdasta sekä liitteessä I olevan 8 jakson 6 kohdan c alakohdasta ilmenee, että viiniköynnöksen vakiolisäysaineistoa pidetään edelleen kaupan (ks. jäljempänä tämän tuomion 101 kohta). Erityisesti riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevan C osan taulukossa vahvistetaan säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskeva kynnysarvo yhtäältä alkuperäiselle lisäysaineistolle, peruslisäysaineistolle ja sertifioidulle aineistolle sekä toisaalta vakioaineistolle.

95      Kantajat katsovat puolestaan, että säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevien kynnysarvojen vahvistamisesta 0 prosenttiin aiheutuvat vaikutukset kohdistuvat erityisesti istutettaviksi tarkoitettujen kasvien vakioaineistoihin. Kantajien mukaan kyseinen luokka pitää sisällään alkuperäisaineistot, joita pidetään kaupan rajallisesti tietyillä alueilla.

96      Säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevien kynnysarvojen vaikutusten osalta kaupan pitämistä koskevilla direktiiveillä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina täytäntöönpanodirektiivillä 2020/177 (ks. edellä tämän tuomion 64 ja 65 kohta), säädetään tältä osin kiistatta erinäisistä lisäysaineistoihin liittyvistä kasvinterveystoimista. Kuten komissio kuitenkin toteaa, yhdessäkään näistä direktiiveistä ei edellytetä, että asiaankuuluvat ammattimaiset toimijat toteuttavat kasvinterveystoimet geenivalinnalla, joka saattaa vaikuttaa kantajien kuvaamilla tavoilla biologiseen monimuotoisuuteen.

97      Tarkemmin sanottuna

–        rehukasvien siementen pitämisestä kaupan annettua direktiiviä 66/401 muutettiin niin, että sen mukaan rehukasvien kasvuston ja siementen oli täytettävä myös riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevan A osan mukaan vahvistetut säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevat vaatimukset, mutta siinä ei asetettu lisävaatimuksia tiettyjen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien osalta (ks. täytäntöönpanodirektiivin 2020/177 johdanto-osan kahdeksas perustelukappale, 1 artikla ja liite I)

–        viljakasvien siementen pitämisestä kaupan annettua direktiiviä 66/402 muutettiin niin, että siinä säädetään, että säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintyminen kasvustoissa ja siemenissä täyttää riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevan B osan mukaan asetetut vaatimukset. Lisäksi kyseisen direktiivin muutetussa versiossa täsmennetään edustavalle näytteelle tehdyissä tarkastuksissa havaittavien oireellisten kasvien enimmäismäärä, jotta kasvuston voidaan katsoa olevan ”käytännössä vapaa” Gibberella fujikuroi Sawada ‑sienestä (GIBBFU), mitä vaaditaan riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevassa B osassa (ks. täytäntöönpanodirektiivin 2020/177 johdanto-osan kymmenes perustelukappale, 2 artikla ja liite II)

–        viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston pitämisestä kaupan annettua direktiiviä 68/193 muutettiin olennaisin osin niin, että sen mukaan emokasviviljelmät ja taimitarhat olisi tarkastettava silmämääräisesti ja tarvittaessa niille olisi tehtävä näytteenotto ja testaus sen varmistamiseksi, ettei niissä esiinny riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevassa C osassa lueteltuja säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia. Jos säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia tai niihin liittyviä oireita havaitaan esiintyvän, direktiivin 68/193 liitteessä I, sellaisena kuin se on muutettuna, säädetään säännellyn muun kuin unionikaranteenituhoojan ja lisäysaineiston luokan mukaan toteutettavaksi erilaisia toimenpiteitä, kuten kyseisten viiniköynnösten hävittäminen paikalta ja tuhoaminen, lisäyksestä pois sulkeminen, kuumavesikäsittely, käsittely bakteerien torjunta-aineella, pitäminen vektorihyönteisiltä suojatuissa tiloissa, asianmukainen varttaminen tai fumigaatio (ks. täytäntöönpanodirektiivin 2020/177 johdanto-osan 11 perustelukappale, 3 artikla ja liite III)

–        vihannesten siementen pitämisestä kaupan annettua direktiiviä 2002/55 muutettiin niin, että sen mukaan säänneltyjen muiden kuin unionikasvituhoojien esiintyminen vihannesten siemenissä ei saa ylittää ainakaan silmämääräisen tarkastuksen perusteella riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevassa F osassa vahvistettuja asiaankuuluvia kynnysarvoja (ks. täytäntöönpanodirektiivin 2020/177 johdanto-osan 14 perustelukappale, 6 artikla ja liite VI)

–        vihannesten lisäys- ja taimiaineiston, siemeniä lukuun ottamatta, kaupan pitämistä koskevaa direktiiviä 93/61 muutettiin niin, että sen mukaan säänneltyjen muiden kuin unionikasvituhoojien esiintyminen näissä kasveissa ei saa ylittää ainakaan silmämääräisen tarkastuksen perusteella riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevassa I osassa vahvistettuja asiaankuuluvia kynnysarvoja (ks. täytäntöönpanodirektiivin 2020/177 johdanto-osan 12 perustelukappale, 5 artikla ja liite V)

–        täytäntöönpanodirektiiviä 2014/98, jossa vahvistetaan erityisesti hedelmäkasvien lisäysaineistojen ja hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien kaupan pitämiseen sovellettavat erityisvaatimukset, muutettiin niin, että sen mukaan esiperusemokasvien, esiperusaineiston, perusemokasvien, perusaineiston, sertifioitujen emokasvien ja sertifioidun aineiston oli todettava silmämääräisen tarkastuksen perusteella ja epäilysten herätessä näytteenoton ja testauksen perusteella olevan vapaata riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevassa J osassa luetelluista säännellyistä muista kuin unionikaranteenituhoojista. Jos säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia tai niihin liittyviä oireita havaitaan esiintyvän, täytäntöönpanodirektiivin 2014/98 liitteessä IV, sellaisena kuin se on muutettuna, säädetään säännellyn muun kuin unionikaranteenituhoojan ja lisäysaineiston luokan mukaan toteutettavaksi erilaisia toimenpiteitä, kuten kyseisten lisäysaineistojen ja kasvien hävittäminen paikalta ja tuhoaminen sekä oireellisten lisäysaineistojen ja kasvien näytteenotto ja testaus (ks. täytäntöönpanodirektiivin 2020/177 johdanto-osan 19–23 perustelukappale, 10 artikla ja liite X).

98      Näiden seikkojen perusteella voidaan komission huomautukseen yhtyen todeta, että riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien mukaan vahvistetut säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevat kynnysarvot aiheuttavat kiistatta velvoitteen toteuttaa erinäisiä toimenpiteitä, jotka koostuvat kasvien silmämääräisestä tarkastuksesta ja, jos säänneltyihin muihin kuin unionikaraanteenituhoojiin liittyviä oireita havaitaan, asianmukaisten hygieniatoimenpiteiden tai käsittelyjen suorittamisesta. Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen riidanalaisista säännöksistä tai asianomaisten kasvien kaupan pitämistä koskevista direktiiveistä ei kuitenkaan ilmene mitään ammattimaisia toimijoita koskevaa velvoitetta toteuttaa kasvinsuojelutoimet geenivalinnalla.

99      Kantajat eivät myöskään vetoa yhteenkään säännökseen, jossa asetettaisiin tällainen velvollisuus.

100    Kantajat keskittyvät tältä osin (ks. edellä tämän tuomion 75 kohta) riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevasta C osasta väitetysti aiheutuviin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat virus- tai viroiditartunnan taikka viruksenkaltaisen taudin saaneiden viiniköynnösten lisäysaineistojen monimuotoisuuteen. Kantajat väittävät, että hygieniatoimenpiteiden tai sopivien virustorjuntatuotteiden puuttuessa tällaisia tauteja saaneita lajikkeita voidaan tervehdyttää ainoastaan lämpökäsittelyn, apiskaalimeristeemien kasvatuksen tai somaattisen embryogeneesin kaltaisilla menetelmillä, jotka vähentävät kantajien mukaan merkittävästi lajikkeiden sisäistä monimuotoisuutta.

101    On kuitenkin riittävää huomauttaa, että direktiivin 68/193, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanodirektiivillä 2020/177, liitteessä I olevan 2 jakson 2 ja 3 kohdan sekä 8 jakson 6 kohdan c alakohdan mukaan silmämääräisessä tarkastuksessa havaittuja säänneltyihin muihin kuin unionikaranteenituhoojiin liittyviä oireita voi olla enintään 10 prosentissa viiniköynnöksistä, kun kyseessä ovat vakioaineistojen tuotantoon tarkoitetut emokasviviljelmät, ja oireiset viiniköynnökset on suljettava pois lisäyksestä. Edellä mainitun direktiivin samassa liitteessä olevan 8 jakson 5 kohdan a alakohdasta ilmenee sitä vastoin, että alkuperäistä lisäysaineistoa, peruslisäysaineistoa ja sertifioitua lisäysaineistoa (ks. edellä tämän tuomion 93 kohta) koskevat kyseisten oireiden osalta tiukemmat vaatimukset, mutta tässäkään tapauksessa ei kuitenkaan säädetä geenivalinnasta.

102    Kantajat eivät myöskään väitä, että kaikessa vakioaineistossa esiintyisi niiden luonteen puolesta säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia, niin että esiintymistä koskevan 0 prosentin kynnysarvon soveltaminen aiheuttaisi automaattisesti velvoitteen sulkea ne kokonaisuudessaan pois lisäyksestä. Direktiivin 68/193, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanodirektiivillä 2020/177, liitteessä I olevan 8 jakson 6 kohdan c alakohtaan sisältyvä 10 prosentin enimmäismäärää koskeva säännös osoittaa pikemmin päinvastaista (ks. edellä tämän tuomion 101 kohta).

103    Kuten komissio huomauttaa, tämän perusteella riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevan C osan tarkoituksena ei ole edellyttää ammattimaisilta toimijoilta edellä tämän tuomion 101 kohdassa mainittujen kaltaisten geenivalinnalla tapahtuvien kasvinterveysmenetelmien täytäntöönpanoa tai kieltää vakioaineiston luokkaan kuuluvan viiniköynnöksen lisäysaineiston kaupan pitämistä, eikä sillä ole myöskään tällaista vaikutusta.

104    Samassa asiayhteydessä on lisättävä komission tavoin, että useat istutettaviksi tarkoitettujen kasvien kaupan pitämistä koskevat direktiivit sisältävät poikkeussäännöksiä, joiden tarkoituksena on nimenomaisesti geneettisen monimuotoisuuden edistäminen.

105    Tällaisia ovat erityisesti

–        viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston pitämisestä kaupan annetun direktiivin 68/193 3 artiklan 3 kohdan c alakohta

–        vihannesten lisäys- ja taimiaineiston, lukuun ottamatta siemeniä, pitämisestä kaupan annetun direktiivin 2008/72 8 artiklan 2 kohdan c alakohta ja

–        hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan annetun direktiivin 2008/90 3 artiklan 4 kohdan c alakohta.

106    Näiden säännösten tarkoituksena on sallia istutettaviksi tarkoitettujen kasvien tiettyjen määrien kaupan pitäminen huolimatta siitä, että ne eivät täytä niihin liittyviä kasvinsuojeluvaatimuksia, kun tällä kaupan pitämisellä pyritään edistämään geneettisen monimuotoisuuden säilyttämistä.

107    Tältä osin on mainittava myös vihannesten siementen pitämisestä kaupan annetun direktiivin 2002/55 44 artiklan 2 kohdan a alakohta, jonka perusteella hyväksyttiin sellaisten maatiaiskantojen ja ‑lajikkeiden, joita on perinteisesti kasvatettu erityisissä paikallisissa ja alueellisissa olosuhteissa ja joita uhkaa geneettinen köyhtyminen, sekä lajikkeiden, joilla ei ole varsinaista merkitystä kaupallisen viljelytuotannon kannalta mutta jotka on kehitetty erityisiä kasvuolosuhteita varten, hyväksymiseen ja siementen kaupan pitämiseen tehtävistä poikkeuksista 26.11.2009 annettu komission direktiivi 2009/145/EY (EUVL 2009, L 312, s. 44).

108    Kantajien esittämä argumentti siitä, että säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevan kynnysarvon vahvistaminen 0 prosenttiin on väitetysti tehotonta, koska kyseiset tuhoojat voivat kulkeutua vektorihyönteisten välityksellä, on niin ikään hylättävä. Kuten komissio nimittäin täsmentää, kun säädetään, että kaiken istutettavaksi tarkoitetun kasviaineiston on oltava vapaa säännellyistä muista kuin unionikaranteenituhoojista riidanalaisen asetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien säännösten mukaisesti, ehkäistään kyseisten tuhoojien leviämistä vektorihyönteisten välityksellä.

109    Väitteestä, jonka mukaan EPPO:n tekemä analyysi siitä, ettei säännellyillä muilla kuin unionikaranteenituhoojilla ole taloudellista vaikutusta, on ollut puutteellinen (ks. edellä tämän tuomion 76 kohta), on tuotava esille, että vakioaineiston luokkaan monien vuosien ajan kuuluneiden viiniköynnösten lisäysaineistojen kaupan pitäminen ei voi estää asetuksen 2016/2031 36 artiklan e alakohdassa tarkoitettuja, säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymisestä istutettaviksi tarkoitettujen kasvien käyttötarkoitukseen kohdistuvia kohtuuttomia taloudellisia vaikeuksia. Kuten EPPO:ssa tehtyä työtä lyhyesti esittelevästä tutkimuksesta ilmenee, jo pelkkä säännellyn muun kuin unionikaranteenituhoojan esiintyminen unionin alueella tarkoittaa nimittäin, että sen esiintyminen on voitu todeta jo saatavilla olleiden yksityiskohtaisten ensikäden tietojen perusteella.

110    Tältä osin ilmenee niin ikään, että koska säänneltyihin muihin kuin unionikaranteenituhoojiin sovelletaan jo sertifiointijärjestelmiä, joilla rajoitetaan niiden esiintymisestä aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia, tähän liittyvässä arvioinnissa on otettava huomioon vaikutus, joka aiheutuisi, jos käytössä olevat rajoitukset poistettaisiin. Taloudellisten vaikutusten arviointi on siis perustunut kansallisten kasvinsuojeluviranomaisten sekä arviointimenettelyyn osallistuneiden asianomaisten osapuolten toimittamiin tietoihin.

111    Koska EPPO:n esittämä analyysi on kyseenalaistettu väittämällä, ettei siinä ole otettu huomioon vakioaineiston luokkaan kuuluvien lisäysaineistojen välitöntä häviämistä kasvinterveystoimien poikkeuksellisten suurten kustannusten johdosta, tämä väite on hylättävä edellä tämän tuomion 90–108 kohdassa esitetyistä syistä.

112    Näin ollen kantajien pyyntöä asiantuntijan nimeämistä koskevan selvittämistoimen hyväksymisestä ei ole aiheellista hyväksyä.

113    Edellä olevan tarkastelun perusteella kantajien ensimmäinen väite, joka koskee asetuksen 2016/2031 36 artiklan e ja f alakohdan rikkomista, joka johtuu säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevan kynnysarvon vahvistamisesta 0 prosenttiin aiheutuvista, biologiseen monimuotoisuuteen väitetysti kohdistuvista haitallisista vaikutuksista, perustuu virheelliseen olettamaan siitä, että kyseinen kynnysarvo edellyttäisi istutettaviksi tarkoitettujen kasvien geenivalintaan perustuvien kasvinterveysmenetelmien täytäntöönpanoa. Tämä väite on siten hylättävä.

114    Samoista syistä on hylättävä myös toinen väite, jonka mukaan komissio ei ole ottanut huomioon niistä kasvinterveystoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia, joista tulee välttämättömiä, kun luetteloitujen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevaksi kynnysarvoksi vahvistetaan 0 prosenttia, mikä on vastoin asetuksen 2016/2031 36 artiklan f alakohtaa (ks. edellä tämän tuomion 83 kohta).

115    Yhtäältä kantajien argumentit, jotka koskevat säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevan kynnysarvon vahvistamisesta 0 prosenttiin aiheutuvia kasvinterveystoimenpiteiden väitetysti poikkeuksellisen suuria kustannuksia, perustuvat niin ikään siihen olettamaan, että kyseiset kasvinterveystoimet on toteutettava geenivalinnalla. Kuten edellä tämän tuomion 90–113 kohdasta ilmenee, tämä olettama on virheellinen.

116    Toisaalta kuten komissio väittää, asetuksen 2016/2031 36 artiklan e ja f alakohdasta, luettuna yhdessä saman asetuksen 37 artiklan 8 kohdan kanssa, ilmenee, että käyttökelpoisten ja tehokkaiden toimenpiteiden, joilla ehkäistään tuhoojien esiintyminen istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa, saatavilla oleminen on edellytys sille, että kyseinen tuhooja sisällytetään säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien luetteloon, eikä se koske mahdollisuutta vahvistaa kyseisen tuhoojan esiintymistä koskevaksi kynnysarvoksi yli 0 prosenttia. Kantajat eivät vaadi kumoamaan riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevia riidanalaisia osia siltä osin kuin komissio on vahvistanut niiden nojalla säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien luettelon, vaan ne vaativat niiden kumoamista ainoastaan siltä osin kuin kyseisissä osissa vahvistetaan näiden tuhoojien esiintymistä koskeviksi kynnysarvoiksi 0 prosenttia.

117    Esillä olevan kanneperusteen ensimmäisen väitteen taustalla olevan olettaman virheellisyydestä ilmenee niin ikään, että asetuksen 2016/2031 36 ja 37 artiklaa koskeva lainvastaisuusväite on hylättävä. Kantajat perustelevat kyseistä lainvastaisuusväitettä nimittäin lähinnä siten, että kyseiset säännökset ovat vastoin suhteellisuusperiaatetta, koska ne eivät ole estäneet komissiota asettamasta geenivalintaan perustuvia kasvinterveystoimia koskevia suhteettomia velvoitteita vahvistamalla säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevaksi kynnysarvoksi 0 prosenttia. Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen tarkoituksena ei ole tällaisten velvoitteiden asettaminen, eikä sillä ole tällaista vaikutusta, joten väite, jonka mukaan asetuksen 2016/2031 kyseessä olevat säännökset ovat vastoin suhteellisuusperiaatetta eikä niissä ole huomioitu minkäänlaista ”kasvualueen suojelua” koskevaa velvoitetta, on joka tapauksessa hylättävä tehottomana (ks. edellä tämän tuomion 78 kohta).

118    Myöskään kolmas väite, joka koskee vaikutustenarvioinnin puuttumista (ks. edellä tämän tuomion 79 kohta), ei voi menestyä, koska se perustuu biologiselle monimuotoisuudelle väitetysti aiheutuviin haitallisiin vaikutuksiin sekä geenivalinnalla tapahtuvista kasvinterveystoimenpiteistä aiheutuviin väitetysti poikkeuksellisen suuriin kustannuksiin, jotka johtuvat säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevan kynnysarvon vahvistamisesta 0 prosenttiin, ja nämä väittämät ovat kuitenkin perusteettomia (ks. edellä tämän tuomion 90–113 kohta).

119    Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevasta argumentista on muistutettava, että SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimenpiteen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut SEUT 296 artiklan mukaiset vaatimukset, on otettava huomioon toimenpiteen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Kun kyseessä on yleisesti sovellettavaksi tarkoitettu toimenpide, kuten nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, riittää, kun perusteluissa osoitetaan yhtäältä kokonaistilanne, joka johti toimen antamiseen, ja toisaalta ne yleiset tavoitteet, joihin toimella pyritään (tuomio 7.9.2006, Espanja v. neuvosto, C-310/04, EU:C:2006:521, 57 ja 58 kohta).

120    On todettava, että riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 12–15 perustelukappaleessa (ks. edellä tämän tuomion 86–88 kohta) tuodaan selvästi esille sen antamisen asiayhteys ja tavoitteet, joihin sillä pyritään. Lisäksi täytäntöönpanodirektiivin 2020/177 sisältö osoittaa, että EPPO:n suosittelemissa kasvinterveysvaatimuksissa, jotka koskevat istutettaviksi tarkoitettujen kasvien kaupan pitämistä sen jälkeen, kun säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevaksi kynnysarvoksi on vahvistettu 0 prosenttia, ei edellytetty geenivalintaan perustuvia kasvinterveystoimia. Komissio ei siis ollut perustellut riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien antamista viittaamalla tällaisista kasvinterveysmenetelmistä aiheutuviin kustannuksiin tai näistä menetelmistä biologiselle monimuotoisuudelle väitetysti aiheutuviin seurauksiin.

121    Ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka koskee FAO:n kansainvälisen sopimuksen rikkomista

122    Kantajat tuovat esille, että säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevan kynnysarvon vahvistaminen 0 prosenttiin kasvien alkuperäislajikkeissa on vastoin FAO:n kansainvälisen sopimuksen 9 artiklan 3 kappaletta. Kyseisellä määräyksellä taataan viljelijöiden oikeudet säilyttää, käyttää, vaihtaa ja myydä tilan omaa siementä tai lisäysaineistoa. Riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevissa riidanalaisissa osissa edellytetty kasvinterveystarkoituksessa tehtävä geenivalinta vaarantaa kasvien geenipoolin säilymisen, minkä johdosta viljelijöille edellä mainitun määräyksen nojalla kuuluvat oikeudet menettäisivät sisältönsä.

123    Toinen kanne perustuu ensimmäisen kanneperusteen tavoin siihen virheelliseen olettamaan, että riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevissa riidanalaisissa osissa lueteltujen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevan kynnysarvon vahvistaminen 0 prosenttiin johtaa velvollisuuteen toteuttaa kasvinsuojelutoimet kyseisten osien soveltamisalaan kuuluvien istutettaviksi tarkoitettujen kasvien geenivalinnan avulla. Tämä kanneperuste on siis hylättävä tästä syystä.

124    Joka tapauksessa unionin oikeuden toimen pätevyyden tutkiminen kansainvälisen sopimuksen määräysten kannalta edellyttää erityisesti, että määräys, johon vedotaan, sisältää selvän ja täsmällisen velvoitteen, jonka täytäntöönpano tai oikeusvaikutuksen syntyminen ei edellytä muita toimia (tuomio 21.12.2011, Air Transport Association of America ym., C-366/10, EU:C:2011:864, 55 kohta).

125    Tältä osin FAO:n kansainvälisen sopimuksen 9 artiklassa määrätään, että sopimuspuolten olisi ”soveltuvin osin ja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti” toteutettava toimenpiteitä viljelijöiden oikeuksien suojaamiseksi ja edistämiseksi.

126    Kyseisen artiklan 2 kappaleessa määrätään erityisesti, että kunkin sopimuspuolen olisi tarpeidensa ja painopistealueidensa mukaan ”soveltuvin osin ja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti” toteutettava toimenpiteitä viljelijöiden oikeuksien suojaamiseksi ja edistämiseksi, mukaan lukien

–        elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivarojen kannalta merkityksellisen perinteisen tiedon suojaaminen

–        oikeus osallistua tasapuolisesti elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivarojen käytöstä koituvien hyötyjen jakamiseen sekä

–        oikeus osallistua elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivarojen suojelua ja kestävää käyttöä koskevaan kansalliseen päätöksentekoon.

127    Tässä yhteydessä FAO:n kansainvälisen sopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa, johon kantajat vetoavat, määrätään, ettei kyseisen 9 artiklan pidä tulkita rajoittavan viljelijöiden oikeuksia säilyttää, käyttää, vaihtaa ja myydä tilan omaa siementä tai lisäysaineistoa ”kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja soveltuvin osin”.

128    FAO:n kansainvälisen sopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen tarkoituksena on kiistatta estää tulkitsemasta kyseistä 9 artiklaa siten, että sillä rajoitetaan viljelijöille kuuluvia oikeuksia säilyttää, käyttää, vaihtaa ja myydä oman tilan siementä tai lisäysaineistoa. Viimeksi mainittuja oikeuksia ei kuitenkaan taata FAO:n kansainvälisen sopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa. Kuten FAO:n kansainvälisen sopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa nimenomaisesti määrätään, kyseisiä oikeuksia, siltä osin kuin ne annetaan kansallisessa lainsäädännössä, on nimittäin käytettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

129    Tämän vuoksi FAO:n kansainvälisen sopimuksen 9 artiklan 3 kappaleeseen ei sisälly mitään unionia koskevaa velvoitetta, joten asetuksen 2016/2031 tai riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien laillisuutta ei joka tapauksessa voida arvioida kyseisen määräyksen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 12.7.2012, Association Kokopelli, C-59/11, EU:C:2012:447, 90–92 kohta).

130    Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen 2018/848 rikkomista

131    Kantajat väittävät, että säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevan kynnysarvon vahvistaminen 0 prosenttiin kasvien alkuperäislajikkeissa on vastoin asetuksen 2018/848 13 artiklaa. Kasvien geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi kyseisessä säännöksessä sallitaan luonnonmukaisen monimuotoisen kasvien lisäysaineiston kaupan pitäminen ilman, että esiperus-, perus- ja sertifioidun aineiston luokkien rekisteröintiä ja sertifiointia koskevat vaatimukset tai muita luokkia koskevat vaatimukset, joista säädetään istutettaviksi tarkoitettujen kasvien kaupan pitämistä koskevissa direktiiveissä, täytetään.

132    Aluksi on tuotava esille, että asetus 2018/848 on samantasoinen oikeusnormi kuin asetus 2016/2031, joten sen nojalla ei voida riitauttaa viimeksi mainitun asetuksen pätevyyttä. Kyseisen kanneperusteen on siis ymmärrettävä tarkoittavan yksinomaan riidanalaista täytäntöönpanoasetusta.

133    Asetuksen 2018/848 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa mainitaan kiistatta tarve keskittyä agronomiseen suorituskykyyn, geneettiseen monimuotoisuuteen, taudinvastustuskykyyn, pitkäikäisyyteen ja sopeutumiseen erilaisiin paikallisiin maaperä- ja ilmasto-olosuhteisiin sekä tarve kunnioittaa luonnollisia risteytysrajoja.

134    Asetuksen 2018/848 johdanto-osan 36 perustelukappaleen mukaan sellaista kasvien lisäysaineistoa, joka ei yhtenäisyyden osalta täytä lajikkeen määritelmää, koskeva unionissa tehty tutkimus osoittaa, että tällaisen monimuotoisen aineiston käyttämisestä voisi olla hyötyä erityisesti luonnonmukaisessa tuotannossa esimerkiksi tautien leviämisen vähentämiseksi ja sietokyvyn parantamiseksi sekä biologisen monimuotoisuuden lisäämiseksi.

135    Tältä osin asetuksen 2018/848 johdanto-osan 37 perustelukappaleessa tuodaan esille, että kasvien lisäysaineistoa, joka ei kuulu lajikkeeseen vaan pikemminkin yhteen ainoaan kasvitieteelliseen taksoniin kuuluvaan kasviryhmään, joka sisältää suurta geneettistä ja fenotyyppistä vaihtelua yksittäisten lisäysyksiköiden välillä, olisi oltava saatavilla luonnonmukaisen tuotannon käyttöön. Tästä syystä lainsäätäjä on antanut saman johdanto-osan perustelukappaleen mukaisesti toimijoille luvan pitää kaupan sellaista luonnonmukaista monimuotoista kasvien lisäysaineistoa, jonka ei tarvitse täyttää esiperus-, perus- ja sertifioidun aineiston luokkien rekisteröintiä ja sertifiointia koskevia vaatimuksia tai muita luokkia koskevia vaatimuksia, joista säädetään kaupan pitämistä koskevissa direktiiveissä.

136    Asetuksen 2018/848 13 artiklan sanamuoto on tältä osin seuraava:

”1.      Luonnonmukaista monimuotoista kasvien lisäysaineistoa saa pitää kaupan ilman, että esiperus-, perus- ja sertifioidun aineiston luokkien rekisteröintiä ja sertifiointia koskevat vaatimukset tai muita luokkia koskevat vaatimukset, joista säädetään direktiiveissä [66/401], [66/402], [68/193], 98/56/EY, 2002/53/EY, 2002/54/EY, [2002/55], 2002/56/EY, 2002/57/EY, [2008/72] ja [2008/90] tai kyseisten direktiivien nojalla hyväksytyissä säädöksissä, täytetään.

2.      Edellä 1 kohdassa tarkoitettua luonnonmukaista monimuotoista kasvien lisäysaineistoa saa pitää kaupan sen jälkeen, kun toimittaja on ilmoittanut luonnonmukaisesta monimuotoisesta aineistosta direktiiveissä [66/401], [66/402], [68/193], 98/56/EY, 2002/53/EY, 2002/54/EY, [2002/55], 2002/56/EY, 2002/57/EY, [2008/72] ja [2008/90] tarkoitetuille vastuussa oleville virallisille elimille – –”

137    Asetuksen 2018/848 13 artiklan 2 kohdassa säädetään myös kyseisessä säännöksessä mainitun ilmoituksen olennaisesta sisällöstä sekä siihen liittyvistä menettelysäännöistä, ja saman artiklan 3 kohdassa siirretään komissiolle valta vahvistaa tietyn suvun tai lajin luonnonmukaisen monimuotoisen aineiston tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevat säännöt.

138    Sen sijaan, että asetuksen 2018/848 13 artikla kyseenalaistaisi riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien mukaan vahvistettujen, säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevien kynnysarvojen lainmukaisuuden, siinä annetaan lupa pitää poikkeuksellisesti ja tarkoin rajatussa yhteydessä kaupan luonnonmukaista monimuotoista kasvien lisäysaineistoa ilman, että kaupan pitämistä koskevissa direktiiveissä säädetyt vaatimukset täytetään. Tästä seuraa, ettei kyseisen säännöksen perusteella voida riitauttaa riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien laillisuutta siltä osin kuin säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa koskevaksi kynnysarvoksi on vahvistettu niiden mukaan 0 prosenttia.

139    Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevat riidanalaiset osat ovat ristiriidassa yhteisen maatalouspolitiikan kanssa

140    Kantajat väittävät, että säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistiheyttä koskevien kynnysarvojen vahvistaminen 0 prosenttiin riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevien riidanalaisten osien mukaan

–        tekee sen edellyttämän muutamille lajeille suoritettavan geenivalinnan vuoksi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7) erityissäännösten mukaisen, vieraslajien istuttamisen estämistä koskevan velvoitteen noudattamisesta mahdotonta

–        on vastoin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (EUVL 2012, L 343, s. 1) nojalla käyttöön otettua sellaisten alkuperäisten kasvivarojen, joihin ei ole kohdistettu kasvinterveystoimia, säilyttämispolitiikkaa

–        loukkaa kestävän maatalouden kehittämisen ja kasvien biologisen monimuotoisuuden parantamisen periaatteita, joita rahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 487) soveltamisalaan kuuluvista välineistä

–        on epäjohdonmukaista ensinnäkin suhteessa maatalouden biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskeviin kansainvälisen oikeuden ja unionin oikeuden oikeusnormeihin, toiseksi suhteessa osaksi luonnontilaisen ympäristön ja maaseudun kehittämisen säilyttämistä koskeviin unionin oikeuden oikeusnormeihin ja kolmanneksi suhteessa hedelmäkasvien siementen ja lisäysaineistojen kaupan pitämistä koskeviin direktiiveihin.

141    Aluksi on todettava, että edellä tämän tuomion 140 kohdan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa mainitut säädökset ovat samantasoisia oikeusnormeja kuin asetus 2016/2031, joten niiden perusteella ei voida riitauttaa viimeksi mainitun pätevyyttä. Kyseisen kanneperusteen on siis ymmärrettävä tarkoittavan yksinomaan riidanalaista täytäntöönpanoasetusta.

142    Kaikista esillä olevan kanneperusteen tueksi esitetyistä perusteluista ilmenee, että myös tämä kanneperuste perustuu siihen olettamaan, että riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV olevissa riidanalaisissa osissa lueteltujen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä koskevan kynnysarvon vahvistaminen 0 prosenttiin aiheuttaa kasvinterveystoimia koskevan velvoitteen, joka on täytettävä näiden osien soveltamisalaan kuuluvien istutettaviksi tarkoitettujen kasvien geenivalinnalla, mistä aiheutuisi haitallisia vaikutuksia biologiselle monimuotoisuudelle. Kuten ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee (ks. edellä tämän tuomion 90–113 kohta), tämä olettama on virheellinen.

143    Edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste on hylättävä ja siten kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

144    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitä vaatinut.

145    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. On siis päätettävä, että parlamentti ja neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Società agricola Vivai Maiorana Ss, Confederazione Italiana Agricoltori – CIA ja MIVA – Moltiplicatori Italiani Viticoli Associati vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)      Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Costeira

Gratsias

Kancheva

Julistettiin Luxemburgissa 29 päivänä syyskuuta 2021.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: italia.