Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Najwyższy (Puola) on esittänyt 21.7.2023 – E. S.A. v. W. sp. z o.o., Bank S.A.
(Asia C-459/23, E.)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Sąd Najwyższy
Pääasian asianosaiset
Kantaja: E. S.A.
Vastaaja: W. sp. z o.o., Bank S.A.
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava unionin tuomioistuimen asiassa C-487/19, W.Ż., antamassaan tuomiossa esittämän tulkinnan valossa siten, että Sąd Najwyższyn (ylin tuomioistuin, Puola) tuomarin nimeäminen ilman hänen suostumustaan ratkaisemaan asioita tilapäisesti Sąd Najwyższyn toisessa jaostossa loukkaa tuomareiden erottamattomuuden ja riippumattomuuden periaatetta vastaavalla tavalla kuin yleisen tuomioistuimen tuomarin siirtäminen saman tuomioistuimen osastosta toiseen, kun:
- tuomari nimetään ratkaisemaan asioita, joiden aihepiiri ei kuulu sen jaoston, johon Sąd Najwyższyn tuomari on nimitetty, toimivallan piiriin
- tuomarilla ei ole käytettävissään asiassa C-487/19, W.Ż., annetun tuomion 118 kohdassa asetettuja vaatimuksia vastaavaa oikeussuojakeinoa valittaakseen tällaista nimeämistä koskevasta päätöksestä
- Sąd Najwyższyn presidentin määräyksen nimeämisestä ratkaisemaan asioita toisessa jaostossa ja Izba Cywilna Sądu Najwyższegon (ylimmän tuomioistuimen siviilijaosto, Puola) toimintaa johtavan puheenjohtajan määräyksen tiettyjen asioiden jakamisesta ratkaistaviksi ovat antaneet henkilöt, jotka on nimitetty Sąd Najwyższyn tuomarin virkaan samoissa olosuhteissa kuin asiassa C-489/19, W.Ż.,, ja tähänastisen oikeuskäytännön valossa tuomioistuinmenettelyt, joissa on osallisina tällaisia henkilöitä, ovat joko pätemättömiä tai loukkaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista asianosaisen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
- tuomarin nimeämiselle ilman hänen suostumustaan määräajaksi ratkaisemaan asioita Sąd Najwyższyn muussa jaostossa kuin siinä, jossa hän tavallisesti toimii, samalla kun hänen velvollisuutensa ratkaista alkuperäisen jaostonsa asioita säilyy, ei ole oikeusperustaa kansallisessa oikeudessa
- tuomarin nimeäminen ilman hänen suostumustaan määräajaksi ratkaisemaan asioita muussa Sąd Najwyższyn jaostossa kuin siinä, jossa hän tavallisesti toimii, johtaa tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY1 (EUVL 2003, L 299, s. 9) 6 artiklan b alakohdan rikkomiseen?
2. Riippumatta ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että tuomioistuin, jonka kokoonpano perustuu Sąd Najwyższyn presidentin määräykseen nimeämisestä ratkaisemaan asioita kyseisen tuomioistuimen toisessa jaostossa ja Sąd Najwyższyn siviilijaoston toimintaa johtavan puheenjohtajan määräykseen tiettyjen asioiden jakamisesta, kun nämä määräykset ovat antaneet henkilöt, jotka on nimitetty Sąd Najwyższyn tuomarin virkaan samoissa olosuhteissa kuin asiassa C-487/19, W.Ż.,, ei ole lailla perustettu tuomioistuin, kun tähänastisen oikeuskäytännön valossa tuomioistuinmenettelyt, joissa on osallisina näin nimitettyjä henkilöitä, ovat joko pätemättömiä tai loukkaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista asianosaisen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin?
3. Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi tai toiseen kysymykseen vastataan siten, että näin perustettua tuomioistuinta ei ole perustettu lailla, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että ensimmäisessä ja toisessa kysymyksessä kuvatulla tavalla perustetun tuomioistuimen kokoonpanoon nimitetyt tuomarit voivat kieltäytyä suorittamasta toimia heille jaetussa asiassa, mukaan lukien ratkaisemasta sitä, pitämällä mitättöminä määräyksiä nimeämisestä Sąd Najwyższyn toiseen jaostoon ja tiettyjen asioiden jakamisesta, vai onko heidän annettava ratkaisu ja jätettävä asianosaisten päätettäväksi, riitauttavatko ne mahdollisesti tämän ratkaisun sillä perusteella, että se loukkaa asianosaisen oikeutta saada asiansa käsitellyksi sellaisessa tuomioistuimessa, joka täyttää SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimukset?
4. Jos edellä esitettyihin kysymyksiin vastataan siten, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu lailla perustettu tuomioistuin, onko vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY1 (EUVL 2004, L 134, s. 1, sellaisena kuin se on muutettuna) 3 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 20 artiklan ja 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan kanssa, tulkittava siten, että tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kaltaisen julkisen yrityksen, joka harjoittaa sähkön tukku- ja vähittäiskauppaa, on hankittava hankintamenettelyllä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY2 muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (EUVL 2009, L 140, s. 16, sellaisena kuin se on muutettuna) 2 artiklan k ja l alakohdassa tarkoitettuja vihreitä sertifikaatteja?
5. Jos neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin 2004/17 14 artiklaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 1 artiklan 4 kohdan kanssa, tulkittava siten, että julkisia hankintoja koskeva menettely edellyttää puitejärjestelyn tekemistä tällaisen yrityksen ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuottajan välillä, jos kyseisen sopimuksen täyttämiseksi hankittavien vihreiden sertifikaattien ennakoitu (mutta sopimuksessa määrittelemätön) kokonaisarvo ylittää mainitun direktiivin 16 artiklan a alakohdassa vahvistetun kynnysarvon mutta sopimuksen täyttämiseksi toteutettujen yksittäisten liiketoimien arvo ei ylitä tätä kynnysarvoa?
6. Jos neljänteen ja viidenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko sopimuksen tekeminen soveltamatta lainkaan julkisia hankintoja koskevia säännöksiä sellainen menettelytapa, jota tarkoitetaan vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/13/ETY1 (EYVL 1992, L 76, s. 14, sellaisena kuin se on muutettuna) 2 d artiklan 1 kohdan a alakohdassa, vai onko kyseessä muu julkisia hankintoja koskevaa unionin lainsäädäntöä rikkova menettelytapa, jonka perusteella sopimus voidaan todeta pätemättömäksi muulla kuin edellä mainitun direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetussa kansallisessa lainsäädännössä säädetyllä tavalla?
7. Jos neljänteen, viidenteen ja kuudenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko oikeuden väärinkäytön kieltoa koskevaa yleistä periaatetta tulkittava siten, että direktiivin 2004/17 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hankintaa tekevä yritys ei voi vaatia sellaisen sopimuksen pätemättömäksi toteamista, jonka se on tehnyt tavarantoimittajan kanssa rikkoen kansallisia säännöksiä, joilla julkisia hankintoja koskevat unionin direktiivit on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, jos sopimuksen pätemättömäksi toteamista koskevan vaatimuksen todellisena syynä ei ole unionin lainsäädännön noudattaminen vaan se, että sopimuksen täyttäminen on muuttunut hankintayksikölle vähemmän kannattavaksi?
____________
1 EUVL 2003, L 299, s. 9.
1 EUVL 2004, L 134, s. 1, sellaisena kuin se on muutettuna.
1 EUVL 2009, L 140, s. 16, sellaisena kuin se on muutettuna.
1 EUVL 1992, L 76, s. 14, sellaisena kuin se on muutettuna.