Asia C-148/22
OP
vastaan
Commune d’Ans
(Tribunal du travail de Liègen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 28.11.2023
Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 2000/78/EY – Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevat yleiset puitteet – Uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kielto – Julkinen sektori – Julkishallinnon työpaikkasäännöt, joissa kielletään kaikkien filosofisten tai uskonnollisten tunnusmerkkien näkyvä käyttö työpaikalla – Islamilainen huivi – Vaatimus neutraalisuudesta silloin, kun työntekijä on tekemisissä yleisön, esimiesten ja kollegojen kanssa
1. Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78 – Soveltamisala – Työolot ja -ehdot – Käsite – Kunnallishallinnon sisäinen sääntö, jolla kielletään tämän hallinnon henkilöstöltä kaikkien vakaumuksia ilmaisevien tunnusmerkkien näkyvä käyttö työpaikalla – Kuuluminen kyseiseen soveltamisalaan
(Neuvoston direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan c alakohta)
(ks. 23 kohta)
2. Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78 – Uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kielto – Kunnallishallinnon sisäinen sääntö, jolla tämän hallinnon henkilöstöltä kielletään yleisesti ja erotuksetta kaikkien vakaumuksia ilmaisevien tunnusmerkkien näkyvä käyttö työpaikalla – Kyseessä ei ole välitön syrjintä – Mahdollisen välillisen syrjinnän olemassaolo – Perusteleminen oikeutetulla tavoitteella – Työnantajan pyrkimys noudattaa ehdottoman neutraalisuuden käytäntöä työpaikalla – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Kansallisen tuomioistuimen suorittama tarkastus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 ja 21 artikla; neuvoston direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohta)
(ks. 25, 27–30 ja 32–41 kohta sekä tuomiolauselma)
Tiivistelmä
OP on toiminut 11.10.2016 lähtien commune d’Ansissa (jäljempänä Ansin kunta, Belgia) ”toimistopäällikön” tehtävässä, jota hän on hoitanut pääasiallisesti olematta tekemisissä julkisen palvelun käyttäjien kanssa.
Hän pyysi 8.2.2021 lupaa saada käyttää työpaikallaan islamilaista huivia. Hänen työnantajansa hylkäsi pyynnön väliaikaisesti.
Myöhemmin Ansin kunnan kunnanvaltuusto muutti kunnan työpaikkasääntöjä lisäämällä niihin työpaikalla noudatettavan velvollisuuden ”ehdottomasta neutraalisuudesta”, jolla tarkoitetaan kaikkia kunnan työntekijöitä koskevaa kieltoa käyttää työpaikalla minkäänlaista näkyvää tunnusmerkkiä, joka voisi ilmaista heidän vakaumuksensa, muiden muassa uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset, riippumatta siitä, ovatko he tekemisissä yleisön kanssa vai eivät.
OP on katsonut tulleensa syrjityksi uskontonsa perusteella, joten hän on nostanut kieltokanteen tribunal du travail de Liègessä (Liègen työoikeudellisten asioiden alioikeus, Belgia).
Tämän tuomioistuimen mukaan se, että OP:n työnantaja on työpaikkasääntöjen nojalla kieltänyt tätä käyttämästä islamilaista huivia, luo erilaista kohtelua, joka merkitsee direktiivissä 2000/78(1) tarkoitettua syrjintää. Kyseinen tuomioistuin on epävarma siitä, onko kyseessä oleva työpaikkasääntöjen määräys mainitun direktiivin mukainen, joten se on päättänyt pyytää asiasta unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.
Unionin tuomioistuin on katsonut suuren jaoston kokoonpanossa, että kunnallishallinnon sisäinen sääntö, jolla yleisesti ja erotuksetta kielletään tämän hallinnon henkilöstön jäseniltä kaikkien muiden muassa filosofisia tai uskonnollisia vakaumuksia ilmaisevien tunnusmerkkien näkyvä käyttö työpaikalla, voidaan perustella kyseisen hallinnon pyrkimyksellä luoda täysin neutraali hallintoympäristö, kunhan kyseinen sääntö soveltuu mainittuun asiayhteyteen ja on siinä tarpeellinen ja oikeasuhteinen ja kun kyseessä olevat eri oikeudet ja intressit otetaan huomioon.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Katsottuaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien tosiseikkojen perusteella, ettei kyseessä ole välitön syrjintä, unionin tuomioistuin palauttaa mieleen, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen työnantajan asettama sisäinen sääntö voi merkitä uskontoon tai vakaumukseen direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä välillisesti perustuvaa erilaista kohtelua, jos osoitetaan, että kyseiseen sääntöön sisältyvä näennäisesti puolueeton velvollisuus johtaa tosiasiallisesti siihen, että tiettyyn uskontoon kuuluvat tai tietyn vakaumuksen omaavat henkilöt saatetaan erityisen epäedulliseen asemaan.
Direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdan mukaan tällainen erilainen kohtelu ei kuitenkaan merkitse välillistä syrjintää, jos se on puolueettomasti perusteltavissa oikeutetulla tavoitteella ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.
Unionin tuomioistuin toteaa ensiksi, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella julkishallinnon työpaikkasääntöjen määräyksellä voidaan katsoa olevan mainitussa säännöksessä tarkoitettu oikeutettu tavoite.
On nimittäin niin, että kun Euroopan unionin tasolla ei ole päästy yksimielisyyteen, jokaisella jäsenvaltiolla, mukaan lukien tarvittaessa valtion sisäiset yksiköt, on niille myönnetyn toimivallan rajoissa katsottava olevan harkintavaltaa suunnitellessaan sitä julkisen palvelun neutraalisuutta, jota se aikoo edistää työpaikalla. Tämän harkintavallan avulla jäsenvaltiot ja niiden sisäiset yksiköt voivat ottaa huomioon oman asiayhteytensä, kun otetaan huomioon niiden noudattamat erilaiset lähestymistavat sen suhteen, minkä sijan ne aikovat alueellaan antaa uskonnolle tai filosofisille vakaumuksille julkisella sektorilla. Kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuinten tehtävänä on kuitenkin tutkia, ovatko kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla toteutetut toimenpiteet lähtökohtaisesti perusteltuja ja ovatko ne oikeasuhteisia.
Toiseksi unionin tuomioistuin täsmentää, että työpaikkasääntöjen määräyksen on oltava omiaan varmistamaan työnantajan asettaman tavoitteen asianmukainen soveltaminen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tältä osin ensinnäkin selvittää, pyrkiikö Ansin kunta tosiasiallisesti ”ehdottoman neutraalisuuden” tavoitteeseen johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti kaikkien työntekijöiden osalta.
Seuraavaksi unionin tuomioistuin korostaa, että oikeutettuun tavoitteeseen, jona on varmistaa tällaisella ”ehdottoman neutraalisuuden” käytännöllä täysin neutraali hallintoympäristö, voidaan pyrkiä tehokkaasti vain, jos mitään vakaumusten, muiden muassa filosofisten tai uskonnollisten vakaumusten, näkyviä ilmaisuja ei sallita työntekijöiden ollessa tekemisissä julkisen palvelun käyttäjien kanssa tai tekemisissä keskenään. Pienikokoisenkin tunnusmerkin käyttö nimittäin vaarantaa toimenpiteen soveltuvuuden sen väitetyn tavoitteen saavuttamiseen ja saattaa näin kyseenalaiseksi mainitun käytännön johdonmukaisuuden sinällään.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on lopuksi kaikkien sille asiayhteydelle, jossa kyseinen sääntö on asetettu, ominaisten seikkojen valossa punnittava keskenään kyseessä olevia intressejä ottamalla huomioon yhtäältä kyseessä olevat perusoikeudet ja -periaatteet ja toisaalta neutraalisuusperiaate, jolla pyritään takaamaan julkishallinnon palvelujen käyttäjille ja sen henkilöstölle hallintoympäristö, jossa ei ilmaista näkyvästi vakaumuksia, muiden muassa filosofisia tai uskonnollisia vakaumuksia.