Asia T-40/15

Plásticos Españoles, SA (ASPLA)
ja
Armando Álvarez, SA

vastaan

Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin

Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Kannekirjelmän täsmällisyys – Vanhentuminen – Tutkittavaksi ottaminen – Perusoikeuskirjan 47 artikla – Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto – Aineellinen vahinko – Maksamatta jätetylle sakolle kertyneet korot – Pankkitakauskulut – Syy-yhteys

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kolmas jaosto) 17.2.2017

1.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanneperusteista – Unionin toimielimen väitetysti aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskeva kanne

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2.      Vahingonkorvauskanne – Vanhentumisaika – Alkamisajankohta – Vastuu, joka perustuu siihen, että unionin tuomioistuimet eivät ole noudattaneet oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa koskevia vaatimuksia – Kyseisen tuomion julistamispäivä

(SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla ja 53 artiklan ensimmäinen kohta)

3.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Kumulatiiviset edellytykset – Yhden edellytyksen täyttymättä jääminen – Vahingonkorvauskanteen hylkääminen kokonaisuudessaan

(SEUT 340 artiklan toinen kohta)

4.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Oikeussääntö, jolla annetaan yksityisille oikeuksia – Käsite – Se, että unionin tuomioistuimet eivät ole noudattaneet oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa koskevia vaatimuksia, merkitsee sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista, jolla annetaan yksityisille oikeuksia – Arviointiperusteet

(SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)

5.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Todistustaakka

(SEUT 340 artiklan toinen kohta)

6.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja määrätään sakko – Täytäntöönpanokelpoisuus – Päätöksen riitauttaminen unionin tuomioistuimissa ei vaikuta sen täytäntöönpanokelpoisuuteen

(SEUT 101, SEUT 263 ja SEUT 278 artikla sekä SEUT 299 artiklan ensimmäinen kohta)

7.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Syy-yhteys – Syy-yhteyden katkeaminen kantajan tai muiden henkilöiden toiminnan vuoksi

(SEUT 340 artiklan toinen kohta)

8.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Syy-yhteys – Käsite – Pankkitakauskulut, jotka johtuvat yhtiön omasta valinnasta olla maksamatta komission määräämää sakkoa – Unionin tuomioistuimet eivät ole noudattaneet oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa koskevia vaatimuksia kyseisen yhtiön nostaman kanteen osalta – Syy-yhteyden olemassaolo – Edellytykset

(SEUT 340 artiklan toinen kohta)

9.      Vahingonkorvauskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Rajat – Kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumista koskeva kielto – Velvollisuus noudattaa asianosaisten määrittämää riidan kohdetta – Unionin tuomioistuimilla ei ole mahdollisuutta päättää viran puolesta, että on korvattava vahinko, joka on aiheutunut kronologisesti eri ajankohtana kuin kanteessa väitetään

(SEUT 268 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta)

10.    Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vahinko – Vahingonkorvaus – Rahan arvon alenemisen huomioon ottaminen – Hyvitys- ja viivästyskorot – Laskutavat

(SEUT 340 artiklan toinen kohta; komission asetuksen N:o 1268/2012 83 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 111 artiklan 4 kohdan a alakohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 33 kohta)

2.      Vanhentumisaika alkaa kulua, kun SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut kaikki korvausvelvollisuuden perusteena olevat edellytykset täyttyvät. Nämä edellytykset ja näin ollen näiden vahinkojen korvaamista koskeviin kanteisiin sovellettavat vanhentumissäännöt eivät voi perustua muihin kuin ehdottoman objektiivisiin kriteereihin. Näin ollen vahingon kärsineen subjektiivista arviota siitä, onko vahinko tosiasiallisesti syntynyt, ei voida ottaa huomioon, kun määritetään, milloin sopimussuhteen ulkopuoliseen unionin vastuuseen perustuvaan kanteeseen sovellettava vanhentumisaika on alkanut.

Kun kyseessä on kanne, jossa vaaditaan korvausta vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen siitä, ettei asiaa mahdollisesti ole ratkaistu kohtuullisessa ajassa, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa tarkoitettu kanteeseen johtanut tapahtuma on menettelyvirhe, joka johtuu siitä, etteivät unionin tuomioistuimet ole väitteen mukaan noudattaneet oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa koskevia vaatimuksia. Tämä seikka on siten otettava huomioon määritettäessä, milloin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa määrätty viiden vuoden vanhentumisaika on alkanut. Vanhentumisajan ei erityisesti voida katsoa alkaneen ajankohtana, jona korvausvelvollisuuden perusteena oleva tapahtuma on käynnissä, vaan sen alkamisajankohdaksi on vahvistettava päivä, jona kyseinen tapahtuma on täysin toteutunut. Siinä erityistapauksessa, että kanteessa vaaditaan korvausta vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen siitä, ettei asiaa mahdollisesti ole ratkaistu kohtuullisessa ajassa, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa tarkoitetun viiden vuoden vanhentumisajan alkamisajankohdaksi on silloin, kun riidanalainen ratkaisuaika on päättynyt tuomioistuimen ratkaisuun, vahvistettava päivä, jona kyseinen ratkaisu on annettu. Tämä on varma päivämäärä, joka määritetään objektiivisin perustein. Se turvaa oikeusvarmuuden periaatteen noudattamisen ja mahdollistaa kantajien oikeuksien suojelun.

(ks. 45–49 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 54 ja 55 kohta)

4.      Unionin yleisessä tuomioistuimessa kahdessa kilpailua koskevassa asiassa käydyt oikeudenkäynnit, jotka ovat kestäneet lähes 5 vuotta ja 9 kuukautta, ilman että oikeudenkäyntien kestoa voidaan perustella millään näiden asioiden erityisolosuhteilla, ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan vastaisia, koska niissä ei ole annettu ratkaisua kohtuullisessa ajassa, mikä merkitsee riittävän ilmeistä sellaisen unionin oikeussäännön rikkomista, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille.

Ajanjaksoon, joka alkaa siitä, kun kirjallinen käsittely päättyy vastauskirjelmän jättämiseen ja päättyy, kun suullinen käsittely aloitetaan, sisältyvät muun muassa yhteenvedon laatiminen asianosaisten lausumista, asioiden valmistelu, tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen arviointi sekä suullisen käsittelyn valmistelu. Sen pituus riippuu siis erityisesti käsiteltävän oikeusriidan monimutkaisuudesta, asianosaisten menettelystä ja oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvien seikkojen ilmenemisestä.

Oikeusriidan monimutkaisuudesta on todettava ensinnäkin, että kanteet, jotka koskevat kilpailuoikeuden soveltamista komission päätöksellä, ovat muita monimutkaisempia, kun otetaan huomioon muun muassa riidanalaisen päätöksen pituus, asiakirja-aineiston laajuus ja tarve tehdä yksityiskohtainen arvio lukuisista ja monitahoisista tosiseikoista, jotka ovat usein tapahtuneet pitkän ajan kuluessa ja monissa eri paikoissa. Menettelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välisen ajan asianmukaiseksi kestoksi on siten lähtökohtaisesti katsottava 15 kuukautta käsiteltäessä kilpailuoikeuden soveltamiseen liittyviä asioita. Samasta unionin kilpailuoikeuden soveltamista koskevasta komission päätöksestä nostetut kanteet on lähtökohtaisesti käsiteltävä samanaikaisesti silloinkin, kun niitä ei ole yhdistetty. Samanaikaista käsittelyä voidaan perustella erityisesti sillä, että kanteet liittyvät toisiinsa, sekä tarpeella varmistaa, että kanteista esitetyt arvioinnit ja niistä annettavat ratkaisut ovat keskenään johdonmukaiset. Liitännäisten asioiden samanaikaisella käsittelyllä voidaan näin ollen oikeuttaa se, että asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välinen aika pitenee yhdellä kuukaudella kutakin käsiteltäväksi saatettua liitännäistä asiaa kohti. Kun tytäryhtiö ja emoyhtiö nostavat kumpikin kanteen kilpailuoikeuden soveltamista koskevasta päätöksestä, jossa ne velvoitetaan yhteisvastuullisesti sakon maksamiseen, kyseiset asiat liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa ja siksi on perusteltua käsitellä ne yhdessä ja samaan aikaan. Tällaisessa tapauksessa on siis perusteltua, että menettelyn suullinen vaihe aloitetaan samaan aikaan molemmissa asioissa, vaikka menettelyn kirjallinen vaihe päättyi yhdessä näistä asioista aikaisemmin.

Toiseksi on otettava huomioon se, ettei asianosaisten menettelyllä ja oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvien seikkojen ilmenemisellä ole ollut mitään vaikutusta menettelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välisen ajan pituuteen.

Näin ollen se, että ensimmäisen asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välillä kului aikaa 46 kuukautta, ja jälkimmäisen asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välillä kului aikaa 50 kuukautta, tarkoittaa, että kummankin asian käsittelyyn on sisältynyt 20 kuukauden perusteeton toimettomuusjakso.

(ks. 62, 63, 66, 68, 69, 71, 72, 76–78, 80, 81 ja 83 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 84 ja 85 kohta)

6.      SEUT 299 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan SEUT 101 artiklan mukaisesta menettelystä tehty komission päätös on täytäntöönpanoperuste, koska siinä määrätään maksuvelvollisuus kantajille. Lisäksi kumoamiskanteen nostaminen tästä päätöksestä SEUT 263 artiklan nojalla ei vaikuta sen täytäntöönpanokelpoisuuteen, koska SEUT 278 artiklan mukaan unionin tuomioistuinten käsiteltävänä olevalla kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta.

(ks. 93 kohta)

7.      SEUT 340 artiklassa asetettu syy-yhteyttä koskeva edellytys tarkoittaa, että riitautetun menettelyn on oltava vahingon määräävä syy. Toisin sanoen silloinkin, kun toimielimet ovat saattaneet myötävaikuttaa sen vahingon syntymiseen, jonka korvaamista on vaadittu, tällainen myötävaikutus saattaa olla liian kaukainen muille henkilöille, tapauksesta riippuen kantajille, kuuluvan vastuun vuoksi.

(ks. 108 kohta)

8.      On totta, että sellaiselle yhtiölle, jolle on määrätty seuraamuksia komission päätöksellä, joka on myöhemmin kumottu unionin tuomioistuimissa, pankkitakauskuluista syntynyt vahinko ei ole suora seuraus tämän päätöksen lainvastaisuudesta, koska se on aiheutunut yhtiön omasta valinnasta hankkia pankkitakaus voidakseen olla täyttämättä sakonmaksuvelvollisuutta riidanalaisessa päätöksessä asetetussa määräajassa. Näin ei kuitenkaan ole silloin, kun unionin tuomioistuinten käsiteltävänä olevassa menettelyssä ei ole annettu ratkaisua kohtuullisessa ajassa, koska ensinnäkin pankkitakausta hankittaessa ei ollut ennakoitavissa, että oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto ylittyisi, ja lisäksi kantajat saattoivat oikeutetusti odottaa, että niiden kanteet käsiteltäisiin kohtuullisessa ajassa. Toiseksi oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittäminen tapahtui vasta sen jälkeen, kun kantajat olivat alun perin päättäneet hankkia pankkitakauksen.

Tästä seuraa, että unionin tuomioistuinten käsiteltävänä olevan oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittämisen ja kantajille ennen tuomion julistamista aiheutuneen vahingon, joka on aiheutunut siitä, että pankkitakauksesta on ollut maksettava kuluja oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittävältä ajalta, välillä on riittävän suora syy-yhteys. Tässä yhteydessä pankkitakauksesta aiheutuneiden kulujen maksamisella sen jälkeen, kun ne tuomioistuinratkaisut, joihin kyseisissä asioissa käydyt kohtuullisen keston ylittäneet oikeudenkäynnit päättyivät, oli annettu, ei ole riittävän suoraa syy-yhteyttä tähän ylitykseen, koska kyseisten kulujen maksaminen aiheutui kantajien kyseisen ylityksen jälkeen tekemästä omasta ja itsenäisestä päätöksestä olla maksamatta sakkoa, jättää hakematta riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäystä ja valittaa mainituista tuomioista.

(ks. 109–111, 119 ja 120 kohta)

9.      Unionin tuomioistuimissa käytäviä menettelyitä koskevista säännöistä ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että lähtökohtaisesti asianosaiset määrittävät ja rajaavat oikeusriidan eivätkä unionin tuomioistuimet voi ratkaista asiaa ultra petita. Unionin tuomioistuimet eivät siten voi poiketa kantajien vaatimuksesta eivätkä päättää viran puolesta velvoittaa korvaamaan kantajille vahinkoa, joka on aiheutunut kronologisesti eri ajankohtana kuin sinä, jona kantajat väittävät kärsineensä vahinkoa.

(ks. 127 ja 128 kohta)

10.    Kun sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen edellytykset täyttyvät, vahingon aiheuttavan tapahtuman ja vahingonkorvauksen arvioimisen välisen ajanjakson kulumisesta aiheutuvia epäedullisia seurauksia ei voida jättää huomiotta, koska rahan arvon aleneminen on otettava huomioon. Hyvityskorkojen tarkoituksena on hyvittää ajankulua siihen asti, kunnes vahingon määrä on arvioitu oikeudessa, riippumatta velallisesta johtuvasta viivästymisestä. Sen ajanjakson päättymispäivän, joka antaa oikeuden tähän rahan arvon tarkistukseen, on lähtökohtaisesti oltava sama kuin sen tuomion julistamispäivä, jolla todetaan velvollisuus korvata kantajien kärsimä vahinko. Jos kantajat eivät osoita, että ajan kulumisesta aiheutuvat epäedulliset seuraukset voidaan laskea sen koron perusteella, jota Euroopan keskuspankki soveltaa perusrahoitusoperaatioissaan, korotettuna usealla prosenttiyksiköllä, ajan kulumiseen liittyvä rahan arvon alentuminen ilmaistaan Eurostatin kantajien sijoittautumisvaltiossa kyseisellä aikavälillä toteamalla vuotuisella inflaatioprosentilla.

(ks. 138, 139, 143 ja 145 kohta)