UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

31 päivänä toukokuuta 2018 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Harkintavallan väärinkäyttö – Hyvän hallinnon periaate – Oikeusvoiman periaate – SEUT 266 artiklan rikkominen – Ilmeinen arviointivirhe – Perusoikeudet – Oikeasuhteisuus – Syrjintäkiellon periaate

Asiassa T-461/16,

Khaled Kaddour, kotipaikka Damaskos (Syyria), edustajinaan V. Davies ja V. Wilkinson, solicitors, ja R. Blakeley, barrister,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään aluksi J. Bauerschmidt ja G. Étienne, sittemmin Bauerschmidt ja S. Kyriakopoulou,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 27.5.2016 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2016/850 (EUVL 2016, L 141, s. 125) ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 27.5.2016 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/840 (EUVL 2016, L 141, s. 30) siltä osin kuin nämä toimet koskevat kantajaa,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit I. Labucka ja I. Ulloa Rubio (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies M. Marescaux,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 16.11.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantaja Khaled Kaddour on Syyrian kansalainen ja liikemies, joka harjoittaa liiketoimintaa erityisesti tupakka- ja autoaloilla.

2        Tuomiten voimakkaasti eri puolilla Syyriaa tapahtuneet rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaiset tukahduttamistoimet ja kehottaen Syyrian viranomaisia pidättymään voimankäytöstä Euroopan unionin neuvosto antoi 9.5.2011 Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä päätöksen 2011/273/YUTP (EUVL 2011, L 121, s. 11). Tilanteen vakavuuden huomioon ottaen neuvosto asetti vientikieltoon aseet sekä sellaiset tarvikkeet, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin, rajoitti pääsyä Euroopan unioniin ja päätti jäädyttää varat ja taloudelliset resurssit sellaisten tiettyjen henkilöiden ja yhteisöjen osalta, jotka ovat vastuussa Syyrian siviiliväestöön kohdistetuista väkivaltaisista tukahduttamistoimista.

3        Henkilöiden, jotka ovat vastuussa siviiliväestön väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa, ja heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ja yhteisöjen nimet mainitaan päätöksen 2011/273 liitteessä. Päätöksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan neuvosto voi muuttaa liitettä jonkin jäsenvaltion tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen perusteella. Liitteessä ei mainittu kantajan nimeä.

4        Koska osa Syyrian arabitasavaltaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä kuuluu EUT-sopimuksen soveltamisalaan, neuvosto antoi 9.5.2011 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä asetuksen (EU) N:o 442/2011 (EUVL 2011, L 121, s. 1). Asetus on olennaisilta osin samansisältöinen kuin päätös 2011/273, mutta siinä säädetään mahdollisuudesta vapauttaa jäädytettyjä varoja. Mainitun asetuksen liitteessä II oleva luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden on katsottu olevan vastuussa kyseisistä tukahduttamistoimista, ja näitä lähellä olevista tahoista on samansisältöinen kuin päätöksen 2011/273 liitteessä oleva luettelo. Siinä ei siis mainittu kantajan nimeä. Asetuksen N:o 442/2011 14 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetään, että jos neuvosto päättää kohdistaa luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, yhteisöön tai elimeen tällaisia rajoittavia toimenpiteitä, se muuttaa liitettä II vastaavasti ja tarkastelee liitteessä II olevia luetteloita uudelleen säännöllisin väliajoin ja vähintään joka 12. kuukausi.

 Asiayhteys, jossa kantajan nimi alun perin merkittiin rajoittavien toimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden luetteloon

5        Neuvosto muutti päätöstä 2011/273 päätöksen 2011/273 täytäntöönpanosta 23.6.2011 annetulla täytäntöönpanopäätöksellä 2011/367/YUTP (EUVL 2011, L 164, s. 14) muun muassa soveltaakseen riidanalaisia rajoittavia toimenpiteitä uusiin henkilöihin ja yhteisöihin. Kantajan nimi oli kyseisen täytäntöönpanopäätöksen kohteena olevia henkilöitä koskevan liitteen A osan taulukossa rivillä 6, samoin päivämäärä 23.6.2011, jona hänen nimensä oli merkitty riidanalaiseen luetteloon, ja seuraavat perustelut:

”Maher Al-Assadin liikekumppani; rahoituslähde, jolta hallinto on saanut tukea.”

6        Neuvosto antoi samana päivänä SEUT 215 artiklan 2 kohdan ja päätöksen 2011/273 nojalla täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 611/2011 asetuksen N:o 442/2011 täytäntöönpanosta (EUVL 2011, L 164, s. 1). Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä olevan taulukon rivillä 6 mainittiin kantajan nimi sekä samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/367 liitteessä.

7        Neuvosto katsoi Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273 kumoamisesta 1.12.2011 antamassaan päätöksessä 2011/782/YUTP (EUVL 2011, L 319, s. 56), että Syyrian tilanteen vakavuuden johdosta oli määrättävä lisää rajoittavia toimenpiteitä. Päätöksessä 2011/273 määrätyt toimenpiteet sekä lisätoimenpiteet olisi selkeyden vuoksi yhdistettävä yhdeksi oikeudelliseksi asiakirjaksi. Päätöksen 2011/782 18 artiklassa säädetään unionin alueelle pääsyn rajoittamisesta ja 19 artiklassa varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä niiden henkilöiden ja yhteisöjen osalta, joiden nimet mainitaan päätöksen liitteessä I. Kantajan nimi on liitteessä I olevan taulukon rivillä 29, ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/367 liitteessä.

8        Kantaja nosti 26.12.2011 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa hän vaati kumoamaan päätökset 2011/273 ja 2011/782 sekä asetuksen N:o 442/2011, sellaisina kuin ne oli pantu täytäntöön tai sellaisina kuin ne olivat muutettuina kanteen nostamispäivään mennessä, siltä osin kuin nämä toimet koskivat kantajaa. Kanne kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen rekisteriin asiana T-654/11.

9        Asetus N:o 442/2011 korvattiin 18.1.2012 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 442/2011 kumoamisesta annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 36/2012 (EUVL 2012, L 16, s. 1). Kantajan nimi oli viimeksi mainitun asetuksen liitteessä II olevan taulukon rivillä 29, ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/367 liitteessä.

10      Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/782 kumoamisesta 29.11.2012 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/739/YUTP (EUVL 2012, L 330, s. 21) yhdistettiin kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet yhdeksi oikeudelliseksi asiakirjaksi. Kantajan nimi oli päätöksen 2012/739 liitteessä I olevan taulukon rivillä 28, ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/367 liitteessä.

11      Päätöksen 2012/739 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2013/185/YUTP (EUVL 2013, L 111, s. 77) pyritään ajantasaistamaan päätöksen 2012/739 liitteessä I olevaa luetteloa henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä. Kantajan nimi oli päätöksen liitteessä I olevan luettelon rivillä 28, ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/367 liitteessä.

12      Asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annetussa neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 363/2013 (EUVL 2013, L 111, s. 1) mainittiin samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/367 liitteessä.

13      Neuvosto hyväksyi 31.5.2013 päätöksen 2013/255/YUTP Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2013, L 147, s. 14). Kantajan nimi oli mainitun päätöksen liitteessä I olevan taulukon rivillä 28, ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/367 liitteessä.

14      Kantaja vaati muutetuilla kirjelmillä, jotka hän toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.6., 28.6., 23.7. ja 31.7.2012 sekä 7.1. ja 24.6.2013, kumoamaan muun muassa asetuksen N:o 36/2012, päätöksen 2012/739, täytäntöönpanopäätöksen 2013/185, täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/255 siltä osin kuin nämä toimet koskivat häntä.

15      Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 13.11.2014 antamallaan tuomiolla Kaddour v. neuvosto (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947; jäljempänä tuomio Kaddour I) kanneperusteen, joka koski ilmeistä arviointivirhettä, jonka neuvosto oli tehnyt merkitessään kantajan nimen rajoittavien toimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden luetteloihin. Se katsoi lähinnä, että neuvoston asiakirja-aineistoon ei sisältynyt mitään näyttöä, joka olisi ollut omiaan tukemaan väitteitä, joiden mukaan kantaja olisi ollut liikesuhteessa Maher Al-Assadin kanssa tai tukenut taloudellisesti Syyrian hallintoa. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kantajan kanteen osittain sekä kumosi asetuksen N:o 36/2012, täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/255 kantajaa koskevilta osin 23.1.2015 lukien. Kanne jätettiin tutkimatta sen kohteina olleiden muiden toimien osalta.

16      Neuvosto ei valittanut 13.11.2014 annetusta tuomiosta Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947).

 Kantajan nimen merkitseminen uudelleen rajoittavien toimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden luetteloihin ja nimen säilyttäminen näissä luetteloissa

17      Neuvosto antoi 26.1.2015 täytäntöönpanopäätöksen 2015/117/YUTP päätöksen 2013/255 täytäntöönpanosta (EUVL 2015, L 20, s. 85). Neuvosto antoi samana päivänä myös täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/108 asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta (EUVL 2015, L 20, s. 2). Kyseisillä toimilla kantajan nimi merkittiin uudelleen riidanalaisiin luetteloihin.

18      Kantajan nimi merkittiin uudelleen erityisesti riidanalaiset luettelot sisältävän taulukon, jonka otsikkona oli ”A. Henkilöt”, riville 28 seuraavin perusteluin:

”Merkittävä syyrialainen liikemies, läheinen suhde Maher Al-Assadiin, joka on Syyrian hallinnon keskeinen henkilö. Khalid Qaddour hyötyy Syyrian hallinnosta ja tukee sitä sekä on yhteydessä hallinnosta hyötyviin tai sitä tukeviin henkilöihin.”

19      Kantaja nosti 27.3.2015 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan täytäntöönpanopäätös 2015/117 ja täytäntöönpanoasetus 2015/108 siltä osin kuin nämä toimet koskivat häntä. Kanne kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen rekisteriin asiana T-155/15.

20      Neuvosto antoi 12.10.2015 päätöksen (YUTP) 2015/1836 päätöksen 2013/255 muuttamisesta (EUVL 2015, L 266, s. 75). Se antoi samana päivänä asetuksen (EU) 2015/1828 asetuksen N:o 36/2012 muuttamisesta (EUVL 2015, L 266, s. 1). Näissä toimissa säädettiin näin ollen ”Syyriassa toimivia johtavia liike-elämän edustajia” sekä ”Assadin ja Makhloufin perheiden jäseniä” koskevista maahantulo- tai kauttakulkurajoituksista jäsenvaltioiden alueella sekä varojen jäädyttämisestä, ellei ole ”riittävästi tietoa siitä, että he tai ne eivät ole tai eivät enää ole yhteydessä hallintoon”.

21      Neuvosto ilmoitti asian T-155/15 kantajan edustajille osoitetulla 18.3.2016 päivätyllä kirjeellä kantajalle tarkastelleensa uudelleen hänen nimensä merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin ja aikovansa muuttaa sen perusteluja. Neuvosto asetti määräajan, johon mennessä kantajan oli esitettävä mahdolliset huomautuksensa.

22      Asian T-155/15 kantajan edustajat vastustivat 13.4.2016 päivätyllä kirjeellä kantajan nimen säilyttämistä riidanalaisissa luetteloissa.

23      Neuvosto hyväksyi 27.5.2016 päätöksen (YUTP) 2016/850 päätöksen 2013/255 muuttamisesta (EUVL 2016, L 141, s. 125). Samana päivänä neuvosto antoi myös täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/840 asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta (EUVL 2016, L 141, s. 30). Näillä toimilla (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet) kantajan nimi säilytettiin riidanalaisissa luetteloissa.

24      Kantajan nimi säilytettiin erityisesti liitteen riidanalaiset luettelot sisältävän taulukon, jonka otsikkona on ”A. Henkilöt”, rivillä 28 seuraavin perusteluin:

”Merkittävä Syyriassa toimiva liikemies, jolla on intressejä ja/tai toimintaa televiestinnän sekä öljy- ja muoviteollisuuden aloilla ja läheiset liikesuhteet Maher Al-Assadiin. Hän hyötyy Syyrian hallinnosta ja tukee sitä liiketoimintansa kautta. Maher Al-Assadin liittolainen myös liiketoimintansa kautta.”

25      Neuvosto ilmoitti 30.5.2016 päivätyllä kirjeellä tuolloin vireillä olleen asian T-155/15 kantajan edustajille uudet perustelut, jotka tukivat kantajan merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin, ja lähetti heille asiakirja-aineiston, joka sisälsi kyseisen merkinnän säilyttämistä tukevat todisteet.

26      Kantajan uudet edustajat ilmoittivat 6.7.2016 päivätyllä kirjeellä neuvostolle edustavansa kantajaa jatkossa ja vaativat neuvostoa kumoamaan kantajan nimen merkitsemisen riidanalaisiin luetteloihin.

27      Neuvosto vastasi 26.7.2016 päivätyllä kirjeellä, joka oli osoitettu kantajan uusille edustajille, heidän 6.7.2016 päivättyyn kirjeeseensä ja antoi heille tiedoksi jäljennöksen riidanalaisista toimista sekä näitä toimia tukevat asiakirjat.

28      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 26.10.2016 antamallaan tuomiolla Kaddour v. neuvosto (T-155/15, ei julkaistu, EU:T:2016:628; jäljempänä tuomio Kaddour II) kanteen, jonka kantaja oli nostanut täytäntöönpanopäätöksestä 2015/117 ja täytäntöönpanoasetuksesta 2015/108 siltä osin kuin nämä toimet koskivat häntä. Se katsoi, että hänen nimensä merkitseminen uudelleen riidanalaisiin luetteloihin oli perusteltavissa sillä, että neuvosto oli toimittanut joukon täsmällisiä ja yhtäpitäviä tietoja, jotka osoittivat, että kantaja oli päätöksen 2013/255 28 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 36/2012 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla lähellä tiettyjä Syyrian hallinnon keskeisiä henkilöitä, kuten Maher Al-Assadia.

29      Kantaja ei valittanut 26.10.2016 annetusta tuomiosta Kaddour II (T-155/15, ei julkaistu, EU:T:2016:628).

 Oikeudenkäynti ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

30      Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.8.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä.

31      Neuvosto toimitti vastineensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.11.2016.

32      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaiset toimet ja

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

33      Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen kokonaisuudessaan

–        toissijaisesti, siltä varalta, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaisi kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet, määrää päätöksen 2016/850 vaikutusten pysyttämisestä kantajaa koskevilta osin, kunnes täytäntöönpanoasetuksen 2016/840 kumoaminen tulee voimaan, ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

34      Aluksi on korostettava, että päätös 2016/850 on annettu SEU 29 artiklan nojalla, ja siinä annetaan neuvostolle toimivalta tehdä päätöksiä, joissa määritellään unionin lähestymistapa tiettyyn maantieteelliseen tai aihekohtaiseen kysymykseen (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2013, Anbouba v. neuvosto, T-592/11, ei julkaistu, EU:T:2013:427, 41 kohta).

35      Neuvosto on antanut SEU 29 artiklan nojalla myös päätöksen 2015/1836, jonka mukaan se, että asianomainen on Syyriassa toimintaansa harjoittava johtava liike-elämän edustaja, on oikeusperuste, joka mahdollistaa rajoittavien toimenpiteiden soveltamisen.

36      Päätöksen 2015/1836 johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen sanamuoto on näet seuraava:

”Neuvosto on arvioinut, että koska Syyrian hallinto valvoo taloutta tiukasti, Syyriassa toimivien johtavien liike-elämän edustajien ydinjoukko pystyy säilyttämään asemansa vain olemalla läheisessä yhteydessä hallintoon, tukemalla sitä sekä vaikuttamalla siihen. Neuvosto katsoo, että sen tulisi säätää rajoittavista toimenpiteistä niin, että määrätään maahanpääsyä koskevia rajoituksia ja jäädytetään kaikki varat ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat neuvoston yksilöimille ja liitteessä I luetelluille Syyriassa toimiville johtaville liike-elämän edustajille tai ovat näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa, jotta estetään heitä toimittamasta aineellista tai taloudellista apua hallinnolle ja jotta he vaikutusvaltansa avulla painostaisivat hallintoa muuttamaan tukahduttamispolitiikkaansa”.

37      Samoin päätöksen 2013/255 27 artiklassa ja 28 artiklan 2 kohdassa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina päätöksellä 2015/1836, säädetään ”Syyriassa toimivia johtavia liike-elämän edustajia” koskevista jäsenvaltioiden alueelle pääsyn tai kauttakulun rajoituksista sekä varojen jäädyttämisestä. Saman päätöksen 27 artiklassa ja 28 artiklan 3 kohdassa määrätään lisäksi, että näitä henkilöitä ”ei sisällytetä liitteessä I olevaan henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon tai säilytetä siinä, jos on riittävästi tietoa siitä, että he tai ne eivät ole tai eivät enää ole lähellä hallintoa tai eivät vaikuta siihen taikka eivät aiheuta todellista toimenpiteiden kiertämisen riskiä”.

38      Kantaja esittää kanteensa tueksi lähinnä viisi kanneperustetta. Ensimmäinen koskee harkintavallan väärinkäyttöä sekä hyvän hallinnon, oikeusvoiman sekä oikeusvarmuuden periaatteiden ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaamista. Toinen koskee SEUT 266 artiklan rikkomista. Kolmas koskee ilmeistä arviointivirhettä. Neljännen kanneperusteen mukaan perusoikeuksia on loukattu hyvän maineen kunnioittamisen ja omien varojen hallinnan osalta ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu. Viides koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä sekä hyvän hallinnon, oikeusvoiman ja oikeusvarmuuden periaatteiden ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaamista

39      Ensimmäinen kanneperuste on kolmeosainen. Kantaja vetoaa ensinnäkin siihen, että neuvosto on käyttänyt harkintavaltaansa väärin pitämällä voimassa häntä koskevat riidanalaiset toimenpiteet. Hän väittää toiseksi neuvoston loukanneen Euroopan perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua hyvän hallinnon periaatetta sillä, että se ei ole tähän mennessä poistanut hänen nimeään riidanalaisista luetteloista. Hän väittää kolmanneksi neuvoston loukanneen hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä oikeusvoiman periaatetta, kun se on merkinnyt hänen nimensä uudelleen näihin luetteloihin, vaikka unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut hänen nimensä alun perin tapahtuneen merkitsemisen näihin luetteloihin.

 Ensimmäinen väite, joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä

40      Kantaja väittää neuvoston ”käyttäneen harkintavaltaansa ilmeisen väärin” merkitessään hänen nimensä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin ja kiertäessään siten 13.11.2014 annettua tuomiota Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947). Hänen mielestään neuvoston olisi pitänyt valittaa tästä tuomiosta eikä merkitä hänen nimeään uudelleen näihin luetteloihin olennaisilta osin samoilla perusteilla kuin niillä, jotka unionin yleinen tuomioistuin oli todennut perusteettomiksi. Hän vetoaa lisäksi siihen, että neuvosto oli säilyttänyt hänen nimensä näissä luetteloissa Syyrian hallinnon lähellä olemista ja sen tukemista koskevien perusteiden perusteella, vaikka unionin yleinen tuomioistuin oli jo todennut ne pätemättömiksi. Hän väittää lisäksi, että myös neuvoston uudet väitteet perustuvat tosiseikkoihin, todisteisiin tai olosuhteisiin, jotka unionin yleinen tuomioistuin oli todennut riittämättömiksi ja jotka neuvostolla oli jo ollut käytettävissään, kun se alun perin merkitsi hänen nimensä näihin samoihin luetteloihin.

41      Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

42      Oikeuskäytännön mukaan toimenpidettä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan silloin, kun objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perustamissopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (ks. tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T-390/08, EU:T:2009:401, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantaja ei ole tässä tapauksessa esittänyt näyttöä, joka osoittaisi, että neuvosto olisi toteuttanut riidanalaiset toimet jonkin muun päämäärän saavuttamiseksi kuin lopettaakseen Syyrian hallinnon Syyrian siviiliväestöön kohdistamat väkivaltaiset tukahduttamistoimet jäädyttämällä kyseisestä hallinnosta hyötyvien ja sitä tukevien henkilöiden varat EUT-sopimuksessa ja asetuksessa N:o 36/2012 tätä varten säädetyn menettelyn mukaisesti.

43      Ensinnäkin kantajan väite, jonka mukaan neuvosto olisi käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen väärin pitämällä häntä koskevat riidanalaiset toimenpiteet voimassa lähes viiden vuoden ajan, vaikka hänen nimensä alun perin tapahtunut merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin oli kumottu 13.11.2014 annetulla tuomiolla Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947), voidaan vain hylätä. Kyseisen tuomion 93 kohdasta ilmenee näet, että neuvostolla on uuden tutkimuksen yhteydessä mahdollisuus merkitä kantajan nimi uudelleen kyseisiin luetteloihin oikeudellisesti riittävällä tavalla tuetuin perustein.

44      Lisäksi on muistettava, että asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään, että jos neuvosto päättää kohdistaa luonnolliseen henkilöön, oikeushenkilöön, yhteisöön tai elimeen 14 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä, se muuttaa liitettä II tai II a tämän mukaisesti, ja että jos esitetään konkreettista uutta näyttöä, neuvosto tarkastelee päätöstään uudelleen ja ilmoittaa asiasta asianomaiselle luonnolliselle henkilölle. Sen on lisäksi tarkasteltava näissä liitteissä olevia luetteloita uudelleen säännöllisin väliajoin ja vähintään 12 kuukauden välein saman asetuksen 4 kohdan nojalla. Edellä esitetystä ilmenee, että neuvosto on velvollinen tarkastelemaan riidanalaisia luetteloita uudelleen ja että sillä on oikeus muuttaa perusteluja tai sisällyttää kantajan nimi uudelleen näihin luetteloihin, jos esitetään konkreettista uutta näyttöä, kuten tässä tapauksessa. Koska riidanalaiset toimenpiteet ovat siis tulosta uudelleentarkastelusta, joka neuvoston on suoritettava kantajaa kohtaan toteutettujen toimenpiteiden osalta, on katsottava, että se on toiminut sille annettujen valtuuksien mukaisesti.

45      Toiseksi on hylättävä perusteettomana kantajan väite, jonka mukaan perustelut, joita neuvosto on esittänyt oikeuttaakseen hänen nimensä merkitsemisen riidanalaisiin luetteloihin, olisivat lähes samat kuin 13.11.2014 annetulla tuomiolla Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947) kumottujen toimien perustelut. Kuten näet ilmenee 26.10.2016 annetun tuomion Kaddour II (T-155/15, ei julkaistu, EU:T:2016:628) 64 kohdasta, päätös merkitä nimi uudelleen näihin luetteloihin samoilla perusteilla, jotka esitettiin merkittäessä tämä nimi niihin ensi kertaa, voi riittää oikeuttamaan tämän uudelleenmerkinnän, kunhan neuvoston esittämä näyttö tukee näitä perusteita oikeudellisesti riittävällä tavalla.

46      Lisäksi on huomautettava, että – toisin kuin kantaja esittää – riidanalaisista toimista ilmenevät perustelut poikkeavat hyvinkin perusteluista, jotka neuvosto esitti 13.11.2014 annetulla tuomiolla Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947) kumottujen toimien yhteydessä. Kantajan nimi oli näet alun perin merkitty päätöksen 2011/273 ja asetuksen N:o 442/2011 liitteinä oleviin luetteloihin sen vuoksi, että hän oli liikekumppani Maher Al-Assadin kanssa ja antoi taloudellista tukea Syyrian hallinnolle (taloudelliseen tukeen liittyvä peruste). Kantajan nimen säilyttäminen riidanalaisissa luetteloissa perustuu sitä vastoin yhtäältä siihen, että hän on johtava liike-elämän edustaja (Syyriassa toimintaansa harjoittavaan johtavaan liike-elämän edustajaan liittyvä peruste), ja toisaalta hänen tiiviisiin liikesuhteisiinsa Maher Al-Assadin kanssa (hallinnon lähellä olemiseen liittyvä peruste). Tästä seuraa, että hän saa liiketoimiensa vuoksi riidanalaisten toimien mukaan hyötyä tästä hallinnosta ja tukee sitä (hallinnon lähellä olemiseen ja siitä hyötymiseen liittyvä peruste).

47      Kolmanneksi on todettava, että kantajan väite, jonka mukaan neuvoston uudet perusteet perustuisivat tosiseikkoihin, todisteisiin tai olosuhteisiin, jotka unionin yleinen tuomioistuin olisi todennut riittämättömiksi 13.11.2014 antamassaan tuomiossa Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947), kuuluu kantajaa vastaan todettujen perusteiden perusteltavuutta koskevan kysymyksen piiriin. Nämä perustelut on näin ollen hylättävä tehottomina siltä osin kuin ne esitetään tämän väitteen tueksi.

48      Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

 Toinen väite, joka koskee hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista

49      Kantaja väittää neuvoston loukanneen perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua hyvän hallinnon periaatetta merkitessään hänen nimensä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin ja säilyttäessään sen niissä. Hänen mielestään hänen tapaustaan ei ole käsitelty puolueettomasti eikä oikeudenmukaisesti eikä myöskään kohtuullisessa määräajassa. Hän väittää tässä yhteydessä lähinnä, että hänen nimensä on ollut riidanalaisissa luetteloissa yli viiden vuoden ajan ja että kun neuvosto ei ole esittänyt kaikkia perusteitaan alun perin tehdyn merkinnän yhteydessä, se on pitkittänyt tämän merkinnän käsittelyaikaa ja loukannut oikeutta siihen, että hänen asiansa käsiteltäisiin kohtuullisessa määräajassa ja hyvän hallinnon velvoitteiden mukaisesti.

50      Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

51      Aluksi on muistutettava siitä, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1. Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.

2. Tähän oikeuteen sisältyy erityisesti:

a)      jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti;

b)      jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset;

c)      hallintoelinten velvollisuus perustella päätöksensä.

– –”

52      Lisäksi oikeuskäytännössä on todettu, että kun neuvosto toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä, sitä koskee velvollisuus noudattaa kyseistä hyvän hallinnon periaatetta, johon liittyy vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia huolella ja puolueettomasti kaikki tiettyyn yksittäistapaukseen liittyvät merkitykselliset seikat (ks. tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53      Tässä tapauksessa on heti aluksi todettava, että kantaja riitauttaa perusteluissaan vain sen, että hänen nimensä on edelleen riidanalaisissa luetteloissa, mutta ei kiistä sitä, että häntä on kuultu ennen kuin nämä toimenpiteet toteutettiin hänen osaltaan, ei myöskään sitä, että hän on voinut tutustua itseään koskevaan hallinnolliseen asiakirja-aineistoon, eikä sitä, että riidanalaiset toimet on perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla perusteltu riittävällä tavalla.

54      Kantajan väitteestä, jonka mukaan neuvosto olisi merkitessään hänen nimensä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin ja säilyttäessään sen niissä loukannut hyvän hallinnon periaatetta, on ensinnäkin todettava, että edellä 43 ja 44 kohdasta ilmenee, että neuvosto saattoi perustellusti merkitä kantajan nimen uudelleen näihin luetteloihin ja säilyttää sen niissä tarkasteltuaan näitä luetteloita uudelleen. Kyseinen väite on siten hylättävä.

55      Tämän jälkeen on korostettava kantajan väitteistä, jotka liittyvät siihen, ettei neuvosto olisi käsitellyt hänen tapaustaan puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti sekä kohtuullisessa määräajassa, että se kantajan mainitsema seikka, jonka mukaan hänen nimensä näkyy pitkän aikaa riidanalaisissa luetteloissa, ei sellaisenaan anna mahdollisuutta katsoa, että neuvosto olisi käsitellyt hänen tapauksensa puolueellisesti, epäoikeudenmukaisesti tai kohtuuttomassa ajassa toteuttaessaan riidanalaiset toimenpiteet. Lisäksi on muistettava, että riidanalaiset toimenpiteet on toteutettu SEU 29 artiklan nojalla, mikä antaa neuvostolle toimivallan antaa päätöksiä, joissa määritellään unionin lähestymistapa tiettyyn maantieteelliseen tai aihekohtaiseen kysymykseen (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2013, Anbouba v. neuvosto, T-592/11, ei julkaistu, EU:T:2013:427, 41 kohta). Pelkästään se seikka, että kantajan nimi näkyy riidanalaisissa luetteloissa, ei voi riittää kyseenalaistamaan neuvoston puolueettomuutta.

56      On joka tapauksessa todettava, että kantaja ei esitä mitään erityistä seikkaa tukeakseen väitteitään, joten ne on hylättävä.

57      Lopuksi on korostettava kantajan väitteestä, jonka mukaan neuvosto ei olisi saanut perustaa hänen nimensä merkitsemistä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin koskevaa päätöstä perusteluihin, joihin se olisi voinut vedota, kun hänen nimensä alun perin merkittiin näihin luetteloihin, että kun otetaan huomioon perustelut, joiden vuoksi tämän nimen ensimmäistä merkitsemistä näihin luetteloihin koskeva päätös kumottiin 13.11.2014 annetulla tuomiolla Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947), mikään ei estänyt neuvostoa suorittamasta tällaista uudelleenmerkitsemistä samoin perustein sillä edellytyksellä, että uudelleenmerkitseminen perustuisi eri näyttöön kuin se näyttö, jota unionin yleinen tuomioistuin oli pitänyt riittämättömänä oikeuttamaan riidanalaisten toimenpiteiden soveltamisen kantajaan. Nämä väitteet on siis hylättävä.

58      Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

 Kolmas väite, joka koskee tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden sekä oikeusvoiman ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista

59      Kantaja väittää yhtäältä neuvoston loukanneen hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sillä, että hänen nimensä on merkitty uudelleen riidanalaisiin luetteloihin sen jälkeen kun unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut hänen nimensä alun perin tapahtuneen merkitsemisen näihin luetteloihin. Hänen mielestään tällä uudelleenmerkitsemisellä vietiin kannekirjelmältä asiassa, jossa annettiin 13.11.2014 tuomio Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947), ”kaikki käytännön merkitys”.

60      Kantaja väittää toisaalta neuvoston loukanneen oikeusvoiman ja oikeusvarmuuden periaatteita merkitessään hänen nimensä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin sen jälkeen kun unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut kyseisen nimen alun perin tapahtuneen merkitsemisen kyseisiin luetteloihin.

61      Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

62      Ensinnäkin on muistettava, että tehokkaita oikeussuojakeinoja koskeva periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva yhteisön oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 ja 13 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa (tuomio 21.3.2012, Fulmen v. neuvosto, T-439/10 ja T-440/10, EU:T:2012:142, 87 kohta).

63      Heti aluksi on huomautettava, että kantajan väitteet, jotka liittyvät siihen, että neuvosto on merkinnyt hänen nimensä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin sen jälkeen kun kyseisen nimen alun perin tapahtunut merkitseminen oli kumottu, on jo hylätty edellä 43 ja 44 kohdassa.

64      Tämän jälkeen kantajan väitteistä, joiden mukaan kannekirjelmältä, joka esitettiin asiassa, jossa annettiin 13.11.2014 tuomio Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947), olisi viety ”kaikki käytännön merkitys”, on todettava, että päätöksellä merkitä kantajan nimi uudelleen riidanalaisiin luetteloihin ja säilyttää se niissä ei kyseenalaisteta kyseiseen tuomioon johtaneen kanteen tehokkuutta. Tästä tuomiosta on näet seurannut kyseisen nimen poistaminen taannehtivasti näistä luetteloista. Kuten tämän tuomion 93 kohdasta ilmenee, neuvostolla oli kuitenkin uudelleentarkastelun yhteydessä mahdollisuus merkitä tämä nimi uudelleen näihin luetteloihin oikeudellisesti riittävällä tavalla tuetuin perustein.

65      Lopuksi on todettava, että kantaja on käyttänyt oikeuttaan panna tämä kanne vireille riidanalaisista toimista unionin tuomioistuimissa SEUT 275 artiklan toisen kohdan nojalla, luettuna yhdessä SEUT 263 artiklan neljännen ja kuudennen kohdan kanssa. Kantaja ei voi näin ollen vedota siihen, että hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin olisi loukattu.

66      Edellä esitetystä seuraa, että kantajan väitteet, jotka liittyvät tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaamiseen, on hylättävä.

67      Toiseksi on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuinten antamat kumoamistuomiot ovat oikeusvoimaisia heti kun niistä on tullut lopullisia. Tämä koskee paitsi kumoamistuomion tuomiolauselmaa, myös sen antamiseen johtaneita perusteluja, jotka ovat tuomiolauselmalle tarvittava tuki, koska ne ovat välttämättömät määritettäessä tuomiolauselman täsmällistä sisältöä (tuomio 3.10.2000, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, C‑458/98 P, EU:C:2000:531, 81 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 1.7.2009, ThyssenKrupp Stainless v. komissio, T-24/07, EU:T:2009:236, 113 ja 140 kohta). Jos kumotun toimen toteuttaja toteuttaa kumoamistuomion jälkeen uuden toimen, sen on paitsi noudatettava tuomion tuomiolauselmaa myös otettava huomioon siihen johtaneet perustelut, jotka ovat sen tarpeellinen tuki, ja huolehdittava siitä, ettei uutta toimea rasita kumoamistuomiossa todettu lainvastaisuus (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2014, Éditions Odile Jacob v. komissio, T-471/11, EU:T:2014:739, 56 kohta ja tuomio 6.3.2003, Interporc v. komissio, C‑41/00 P, EU:C:2003:125, 29 ja 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68      Tuomion oikeusvoima liittyy kuitenkin vain tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka on tosiasiallisesti tai väistämättä ratkaistu (tuomio 19.2.1991, Italia v. komissio, C-281/89, EU:C:1991:59, 14 kohta). SEUT 266 artikla velvoittaa kuitenkin toimielintä, joka oli päättänyt sittemmin kumotusta toimesta, ainoastaan siinä laajuudessa, mikä on välttämätöntä kumoamistuomion täytäntöönpanemisen varmistamiseksi. Toimen toteuttaja voi lisäksi vedota uudessa päätöksessään muihin perusteisiin kuin niihin, joihin se oli perustanut ensimmäisen päätöksensä (ks. vastaavasti tuomio 6.3.2003, Interporc v. komissio, C‑41/00 P, EU:C:2003:125, 30–32 kohta).

69      Kantaja väittää tässä tapauksessa, että neuvosto on loukannut oikeusvoimaa ja oikeusvarmuutta koskevia periaatteita merkitsemällä hänen nimensä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin, vaikka unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut hänen nimensä alun perin tapahtuneen merkitsemisen kyseisiin luetteloihin. On riittävää muistuttaa, että se, että unionin tuomioistuin on todennut 13.11.2014 antamassaan tuomiossa Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947), että neuvosto ei ollut tukenut oikeudellisesti riittävällä tavalla perusteita, joiden nojalla kyseinen merkintä oli alun perin tehty, ei vaikuta tämän nimen merkitsemisestä uudelleen näihin luetteloihin ja myöhemmin säilyttämisestä näissä luetteloissa tehtävien sellaisten päätösten pätevyyteen, joissa nojaudutaan eri perusteisiin ja todisteisiin. Toisin kuin kantaja väittää, neuvosto nojautuu näet viimeksi mainittuja päätöksiä perustellessaan riidanalaisissa toimenpiteissä toiseen perusteeseen eli Syyriassa toimintaansa harjoittavaan johtavaan liike-elämän edustajaan liittyvään perusteeseen sekä siihen, että hän on lähellä Syyrian hallintoa.

70      Siltä osin kuin kyseessä on kantajan väittämä oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen, on lisäksi muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä periaate edellyttää, että unionin lainsäädäntö on selvää ja että sen soveltaminen on oikeussubjektien ennakoitavissa (ks. tuomio 22.6.2006, Belgia ja Forum 187 v. komissio, C-182/03 ja C-217/03, EU:C:2006:416, 69 kohta ja tuomio 14.10.2010, Nuova Agricast ja Cofra v. komissio, C‑67/09 P, EU:C:2010:607, 77 kohta).

71      Tässä tapauksessa on muistutettava uudelleen siitä, että neuvosto saattoi 13.11.2014 annetun tuomion Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947) jälkeen päättää merkitä kantajan nimen uudelleen riidanalaisiin luetteloihin. Neuvosto voi näet SEUT 266 artiklan nojalla korjata kumoamistuomiossa todetut sääntöjenvastaisuudet antamalla uudelleentarkastelun jälkeen uuden merkintäpäätöksen oikeudellisesti riittävällä tavalla tuetuin perustein. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi pitänyt päätöksen ja asetuksen, joilla kantajan nimi oli alun perin merkitty kyseisiin luetteloihin, vaikutukset voimassa siihen saakka, kunnes muutoksenhaun määräaika päättyi, jotta neuvosto voi korjata kohtuullisessa ajassa kyseisessä tuomiossa todetut sääntöjenvastaisuudet ja vältetään niiden varojen jäädyttämistoimenpiteiden tehokkuuden heikentyminen, joita saatetaan tulevaisuudessa tehdä kantajan osalta (tuomio 13.11.2014, Kaddour I, T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947, 92 ja 93 kohta).

72      Vaikka neuvosto ei ole valittanut 13.11.2014 annetusta tuomiosta Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947) eikä ole käyttänyt unionin yleisen tuomioistuimen antamaa mahdollisuutta merkitä kantajan nimi riidanalaisiin luetteloihin muutoksenhaun määräajassa, joka päättyi 23.1.2015, nämä seikat eivät ole voineet herättää kantajassa toivoa siitä, että hänen nimeään ei merkittäisi uudelleen näihin luetteloihin. Yhtäältä näet sitä, että kyseisestä tuomiosta ei ole valitettu, ei voitu missään tapauksessa tulkita siten, että neuvosto olisi luopunut merkitsemästä kantajan nimeä uudelleen näihin luetteloihin, koska unionin yleinen tuomioistuin oli nimenomaisesti todennut, että oli viimeksi mainitun asiana päättää tämän tuomion täytäntöönpanotoimista, joihin saattoi kuulua uusi merkintä oikeudellisesti riittävällä tavalla tuetuin perustein. Toisaalta ensimmäisen merkinnän vaikutusten pysyttämisellä siihen saakka, kunnes muutoksenhaun määräaika olisi päättynyt, pyrittiin yksinomaan välttämään se, että kantaja siirtäisi varansa unionin ulkopuolelle ennen kuin neuvosto kykenisi korjaamaan kyseisessä tuomiossa todetut sääntöjenvastaisuudet. Neuvostolle ei kuitenkaan asetettu mitään velvollisuutta merkitä kantajan nimi riidanalaisiin luetteloihin uudelleen tässä määräajassa, joka voi tietyissä olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi, jotta neuvosto voisi tehdä selvityksiä ja korjata kyseiset sääntöjenvastaisuudet, erityisesti silloin kun tämä edellyttää lisätodisteiden keräämistä, kuten tässä tapauksessa.

73      Näissä olosuhteissa neuvostoa ei voida moittia siitä, että se olisi loukannut oikeusvoimaa ja oikeusvarmuutta koskevia periaatteita.

74      Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa on hylättävä, samoin kuin ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan.

 Toinen kanneperuste, joka koskee SEUT 266 artiklan rikkomista

75      Kantaja väittää, että neuvoston olisi pitänyt SEUT 266 artiklan nojalla korjata virheet, jotka unionin yleinen tuomioistuin totesi 13.11.2014 antamassaan tuomiossa Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947), tai poistaa hänen nimensä riidanalaisista luetteloista. Hänen mielestään neuvosto on kuitenkin kiertänyt kyseistä tuomiota merkitsemällä hänen nimensä uudelleen näihin luetteloihin samojen oikeusperusteiden, perustelujen ja todisteiden nojalla, joita oli käytetty, kun hänen nimensä alun perin merkittiin näihin luetteloihin. Hän väittää, että neuvosto ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä korjatakseen SEUT 266 artiklan mukaisesti sääntöjenvastaisuudet, jotka unionin yleinen tuomioistuin on todennut tapahtuneeksi silloin, kun hänen nimensä alun perin merkittiin riidanalaisiin luetteloihin.

76      Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

77      SEUT 266 artiklan nojalla toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on toteutettava Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

78      Sen jälkeen kun asetus N:o 36/2012, täytäntöönpanoasetus N:o 363/2013 ja päätös 2013/255 kumottiin osittain, neuvoston tehtävänä oli SEUT 266 artiklan nojalla tutkia tosiseikat uudelleen arvioidakseen, oliko hänen nimensä merkittävä uudelleen kyseisiin luetteloihin sellaisten uusien perustelujen nojalla, joille oli oikeudellisesti riittävää näyttöä (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2015, Iranian Offshore Engineering & Construction v. neuvosto, T-95/14, EU:T:2015:433 (ei julkaistu), 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79      Aluksi on muistutettava siitä, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi 13.11.2014 antamassaan tuomiossa Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947), että neuvosto ei ollut osoittanut, että kantajalla olisi ollut liikesuhde Maher Al-Assadiin tai että hän olisi antanut taloudellista tukea Syyrian hallinnolle, joten se kumosi asetuksen N:o 36/2012, täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/255 kantajaa koskevin osin 23.1.2015 lukien.

80      Tämän jälkeen on todettava, että toinen kanneperuste perustuu SEUT 266 artiklan virheelliseen tulkintaan. On näet korostettava yhtäältä, että kantajan nimen poistaminen riidanalaisista luetteloista perustuu kumoamistuomioon, jonka nojalla kumotut toimet poistetaan taannehtivasti unionin oikeusjärjestyksestä. Toisaalta on niin, että – kuten edellä 78 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee – kyseinen artikla ei estä neuvoston mahdollisuutta merkitä kantajan nimi uudelleen näihin luetteloihin eri perusteilla kuin niillä, joilla hänen nimensä alun perin merkittiin näihin samoihin luetteloihin.

81      Neuvosto saattoi siis 13.11.2014 annetun tuomion Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947) jälkeen pätevästi päättää merkitä kantajan nimen uudelleen riidanalaisiin luetteloihin, kuten ilmenee edellä 72 ja 73 kohdasta. Tässä yhteydessä on muistettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 93 kohdassa, että neuvostolla oli mahdollisuus korjata kumoamistuomiossa todetut rikkomiset toteuttamalla uusia rajoittavia toimenpiteitä kantajan osalta. Unionin yleinen tuomioistuin pysytti lisäksi vaikutukset, joita kantajan nimen alun perin tapahtuneella merkinnällä kyseisiin luetteloihin oli, muutoksenhaun määräajan päättymiseen saakka, jotta neuvosto voisi korjata pikaisesti kyseisessä tuomiossa todetut sääntöjenvastaisuudet ja vältettäisiin vesittämästä sellaisten varojen jäädyttämistoimenpiteiden tehokkuus, joita kantajan osalta tulevaisuudessa todennäköisesti toteutettaisiin.

82      Neuvosto sovelsi riidanalaisissa toimissa, joilla säilytetään kantajan nimi riidanalaisissa luetteloissa, eri perusteita ja nojautui myös eri perusteluihin. Säilyttämispäätöksen perusteluissa näet nojaudutaan yhtäältä päätöksen 2013/255 28 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 36/2012 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun Syyrian hallinnon lähellä olemiseen, siitä hyötymiseen ja sen tukemiseen liittyvään perusteeseen sekä päätöksen 2013/255 27 artiklan 2 kohdassa ja 28 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja asetuksen N:o 36/2012 15 artiklan 1 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuun Syyriassa toimintaansa harjoittavaa johtavaan liike-elämän edustajaan liittyvään perusteeseen. Toisaalta perusteluja, jotka ovat säilyttämispäätöksen taustalla ja joiden mukaan kyseessä on ”merkittävä Syyriassa toimiva liikemies, jolla on intressejä ja/tai toimintaa televiestinnän sekä öljy- ja muoviteollisuuden aloilla ja läheiset liikesuhteet Maher Al-Assadiin”, ei mainita asetuksessa N:o 36/2012, täytäntöönpanoasetuksessa N:o 363/2013 eikä päätöksessä 2013/255, siltä osin kuin ne koskivat häntä 23.1.2015 lukien, joten ne eivät olleet unionin yleisen tuomioistuimen valvonnan kohteena 13.11.2014 annetussa tuomiossa Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947).

83      Joka tapauksessa on muistettava, että – kuten 13.11.2014 annetun tuomion Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947) 93 kohdasta ilmenee – neuvostolla on uudelleentarkastelun yhteydessä mahdollisuus merkitä kantajan nimi uudelleen riidanalaisiin luetteloihin oikeudellisesti riittävällä tavalla tuetuin perustein. Näin ollen kantajan nimen säilyttämistä näissä luetteloissa koskeva päätös, joka on tehty samoin perustein kuin ensimmäisen merkinnän yhteydessä, saattaa riittää oikeuttamaan tämän merkinnän, kunhan neuvoston esittämä näyttö tukee näitä perusteita oikeudellisesti riittävällä tavalla.

84      Kantajan väitteestä, jonka mukaan neuvosto nojautuu uusissa väitteissään tosiseikkoihin, todisteisiin tai olosuhteisiin, jotka unionin yleinen tuomioistuin totesi riittämättömiksi 13.11.2014 antamassaan tuomiossa Kaddour I (T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947), on todettava, että tämä kysymys kuuluu ratkaistavaksi pikemminkin kantajaa vastaan esitettyjen perusteiden paikkansapitävyyden tarkastelun ja näin olen riidanalaisen toimen asiakysymyksen laillisuustarkastelun yhteydessä. Tämä väite on näin ollen hylättävä tehottomana siltä osin kuin se on esitetty toisen kanneperusteen tueksi.

85      Toinen kanneperuste on siis hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä

86      Kantaja esittää aluksi, että neuvosto on säilyttänyt hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa nojautumalla samoihin väitteisiin kuin silloin, kun hänen nimensä alun perin merkittiin näihin luetteloihin, eli taloudelliseen tukeen, jota hän olisi antanut Syyrian hallinnolle (ks. edellä 5 kohta). Hän väittää tämän jälkeen, että neuvosto ei ole esittänyt näyttöä, joka osoittaisi tämän merkinnän säilyttämisen perusteiden paikkansapitävyyden. Hän kiistää lopuksi olevansa tällä hetkellä johtava liike-elämän edustaja Syyriassa.

87      Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

88      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää erityisesti sitä, että valvoessaan niiden perusteiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi seuraamusten kohteina olevien henkilöiden luetteloon tai säilyttää se siinä, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että kyseinen päätös perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 119 kohta).

89      Juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana nimittäin on riitautustilanteessa osoittaa, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat hyväksyttäviä, eikä viimeksi mainitun asiana ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole hyväksyttäviä. Kyseisen elimen esittämien tietojen tai todisteiden on tuettava asianomaista henkilöä vastaan esitettyjä perusteita. Jollei näiden seikkojen avulla ole mahdollista todeta, että jokin peruste on perusteltu, unionin tuomioistuimet katsovat, ettei peruste tue kyseessä olevaa merkitsemispäätöstä tai merkinnän säilyttämistä koskevaa päätöstä (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 121–123 kohta).

90      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan merkitsemisen perustelujen perusteltavuutta on tutkittava siten, ettei näyttöä tutkita irrallisesti vaan siinä asiayhteydessä, johon se kuuluu (tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑630/13 P, EU:C:2015:247, 51 kohta ja tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 50 kohta).

91      Kun otetaan lisäksi huomioon Syyrian tilanne, neuvosto täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää unionin tuomioistuimille riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa varojen jäädyttämistoimenpiteiden kohteena olevan henkilön ja vastustettavan hallinnon välinen riittävä yhteys (tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑630/13 P, EU:C:2015:247, 53 kohta)

92      Tässä tapauksessa on muistettava, että kantajan nimen säilyttäminen riidanalaisissa luetteloissa perustuu kahteen erilliseen perusteeseen eli yhtäältä siihen, että hän on johtava liike-elämän edustaja (Syyriassa toimintaansa harjoittavaan johtavaan liike-elämän edustajaan liittyvä peruste), ja toisaalta hänen läheisiin liikesuhteisiinsa Maher Al-Assadin kanssa (hallinnon lähellä olemiseen liittyvä peruste). Tästä seuraa, että hän hyötyy riidanalaisten toimien mukaan liiketoimiensa vuoksi tästä hallinnosta ja tukee sitä (hallinnon lähellä olemiseen ja siitä hyötymiseen liittyvä peruste).

93      Lisäksi on todettava, että – kuten edellä 35 ja 36 kohdassa on muistutettu – se, että asianomainen on Syyriassa toimintaansa harjoittava johtava liike-elämän edustaja, on päätöksen 2013/255 27 artiklan 2 kohdan ja 28 artiklan 2 kohdan, sellaisena kuin kyseinen päätös on muutettuna viimeksi päätöksellä 2015/1836, mukaisesti yksi oikeusperusteista rajoittavien toimenpiteiden soveltamiselle ja siten sille kantajan nimen merkitsemiselle riidanalaisiin luetteloihin.

94      Tosin päätöksen 2013/255 27 artiklan 3 kohdan ja 28 artiklan 3 kohdan, siinä muodossa kuin niitä sovelletaan tässä tapauksessa, mukaan toimintaansa Syyriassa harjoittavien liike-elämän edustajien nimiä ei sisällytetä riidanalaisiin luetteloihin eikä säilytetä niissä, jos on riittävästi tietoa siitä, että he eivät ole tai eivät enää ole lähellä hallintoa tai eivät vaikuta siihen taikka eivät aiheuta todellista toimenpiteiden kiertämisen riskiä.

95      Kantaja väittää ensinnäkin neuvoston menetelleen virheellisesti säilyttäessään hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa samoin perustein, joilla oikeutettiin hänen nimensä alun perin tapahtunut merkitseminen näihin luetteloihin, eli nojautumalla hänen liikekumppanuuteensa Maher Al-Assadin kanssa ja hänen Syyrian hallinnolle antamaansa taloudelliseen tukeen.

96      Tässä tapauksessa on korostettava, että – kuten edellä 82 ja 83 kohdasta ilmenee – perusteet, joilla kantajan nimi on säilytetty riidanalaisissa luetteloissa, eivät vastaa perusteita, joiden vuoksi hänen nimensä alun perin merkittiin näihin luetteloihin. Perusteet, joiden mukaan hän on ”merkittävä Syyriassa toimiva liikemies, jolla on intressejä ja/tai toimintaa televiestinnän sekä öljy- ja muoviteollisuuden aloilla ja läheiset liikesuhteet Maher Al-Assadiin”, poikkeavat näet niistä, jotka olivat alun perin tämän merkinnän taustalla. Siten sen lisäksi, että muutettiin perusteita, joiden mukaisesti nimi merkittiin näihin luetteloihin, muutettiin yhtäältä tämän alun perin tapahtuneen merkinnän sekä toisaalta kantajan nimen näihin luetteloihin tapahtuneen uudelleenmerkinnän ja niissä säilyttämisen välisenä aikana myös perusteita, joita neuvosto esitti hänen osaltaan.

97      Joka tapauksessa on muistettava, että päätös säilyttää kantajan nimi näissä luetteloissa samoilla perusteilla, jotka esitettiin ensimmäisen merkinnän yhteydessä, voi riittää oikeuttamaan tämän merkinnän, kunhan neuvoston esittämä näyttö tukee näitä perusteita oikeudellisesti riittävällä tavalla (ks. analogisesti tuomio 13.11.2014, Kaddour I, T-654/11, ei julkaistu, EU:T:2014:947, 93 kohta).

98      On näin ollen hylättävä kantajan väite, jonka mukaan neuvosto olisi menetellyt virheellisesti säilyttäessään hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa nojautumalla samoihin perusteisiin, joilla oli oikeutettu hänen nimensä alun perin tapahtunut merkitseminen näihin luetteloihin.

99      Kantaja väittää toiseksi, että neuvosto ei ole esittänyt todisteita, jotka olisivat uusia tai jotka osoittaisivat niiden perusteiden paikkansapitävyyden, joiden nojalla hänen nimensä on merkitty näihin luetteloihin, muun muassa perusteiden, jotka liittyvät siihen, että hän on lähellä Maher Al-Assadia ja tukee Syyrian hallintoa.

100    Aluksi on muistutettava siitä, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi 26.10.2016 antamassaan tuomiossa Kaddour II (T-155/15, ei julkaistu, EU:T:2016:628), että kantajan nimen merkitseminen uudelleen riidanalaisiin luetteloihin oli perusteltavissa sillä, että neuvosto oli esittänyt joukon täsmällisiä ja yhtäpitäviä indisioita, jotka osoittivat, että kantajalla oli suhteita Syyrian hallinnon tiettyihin keskeisiin henkilöihin, kuten Maher Al-Assadiin.

101    Tässä tapauksessa on lisäksi tärkeää huomata, että neuvosto toimitti kantajan edustajille 20.5.2016 päivätyn COREU-asiakirjan, jonka viitenumero oli PESC/0049/16 – ST 9478/16, ja asiakirjat, joiden viitenumerot olivat 430/16–435/16 RELEX, perustellakseen kantajan nimen säilyttämistä riidanalaisissa luetteloissa. Aineistossa oli lukuisia asiakirjoja, jotka sisälsivät julkisesti saatavilla olevia tietoja ja joilla pyrittiin neuvoston mukaan täsmentämään kantajaa koskevaa yleistä ja henkilökohtaista asiayhteyttä. Erityisesti 20.5.2016 päivätty COREU-asiakirja sisältää selityksen uusille perusteille, jotka on esitetty kantajaa vastaan, sekä tietoja, joita on esitetty näiden perusteiden tueksi. Nämä tiedot ovat esimerkiksi linkkejä Washington Instituten, Jamestown Foundationin, WorldCrunchin, The New York Sun ‑lehden, Lebanon Wire ‑lehden, Middle East Transparent ‑lehden, Recherches sur le terrorisme ‑järjestön, Shabab Kurdin, Ya Libnan ‑lehden ja Syrian Democratic Union Organization ‑nimisen järjestön verkkosivuille, joilla julkaistaan kantajaa koskevia artikkeleita. Asiakirjat, joiden viitenumero on 430/16–435/16 RELEX, sisältävät uusia lehtiartikkeleita, joita siteerataan 20.5.2016 päivätyssä COREU-asiakirjassa ja jotka on julkaistu Shabab Kurdin, Ya Libnan ‑lehden, Writtingcompanyn, WorldCrunchin ja Syrian Democratic Union Organization ‑järjestön verkkosivuilla, sekä Orbisin joulukuussa 2015 julkaiseman henkilö- ja pakettiautojen kuljetusyhtiön maksukykyraportin.

102    On korostettava, että – toisin kuin kantaja väittää – riidanalaisilla asiakirjoilla esitetään erillisiä tietoja, jotka ovat peräisin monipuolisista avoimista ja julkisista lähteistä, jotka eivät ole samoja kuin ne, joita unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli 26.10.2016 antamassaan tuomiossa Kaddour II (T-155/15, ei julkaistu, EU:T:2016:628), ja jotka muodostavat joukon indisioita, joilla voidaan oikeuttaa kantajan nimen uudelleenkirjaaminen riidanalaisiin luetteloihin. Ainoa samankaltaisuus kyseisten asiakirjojen ja niiden asiakirjojen välillä, joita neuvosto toimitti tukeakseen tätä uudelleenmerkitsemistä, on se, että nämä tiedot ovat yhtäpitäviä sen osalta, että kantaja kuuluu Syyriaa johtavaan talouseliittiin Maher Al-Assadin liikeasioiden hoidon vuoksi ja että hänen siteensä Syyrian hallintoon ovat kiistattomia, koska hän käyttää liiketoimiensa ja ammatillisen toimintansa vuoksi määräävää valtaa tämän hallinnon johtajien avainryhmässä.

103    On erityisesti huomautettava seuraavaa:

–        ensinnäkin asiakirjassa, jonka viitenumero on 433/16 RELEX, eli artikkelissa, joka julkaistiin 27.3.2005 Writtingcompanyn blogi-kirjoituksessa, joka liittyi libanonilaisen pankin konkurssiin, määritetään kantaja henkilöksi, joka ”vastaa kenraali, komentaja Maher Al-Assadin liikeasioista (officer manager)”. Samoin asiakirja, jonka viitenumero on 431/16 RELEX, eli artikkeli, joka julkaistiin 9.2.2013 Ya Libnan ‑lehden verkkosivuilla, sisältää väitteen, jonka mukaan ”Maherin omistuksessa oleva 2,5 miljoonan dollarin arvoinen asunto Beirutissa on siirretty vastikkeetta hänen liikeasioittensa hoitajalle, Khaled Kaddourille”

–        tämän jälkeen asiakirja, jonka viitenumero on 432/16 RELEX, eli artikkeli, joka julkaistiin 26.11.2015 WorldCrunchin verkkosivuilla, sisältää tietoja, joiden mukaan ”Syyrian oligarkkien klaani sisältää myös presidentin veljen Maher Al-Assadin ja hänen apulaisensa Mohamad Hamchon, Samer Debsin ja Khaled Kaddourin” ja että ”valtion tuen vastikkeeksi nämä liikemiehet luovuttavat osan voitoistaan”

–        lisäksi asiakirjassa, jonka viitenumero on 430/16 RELEX, eli artikkelissa, joka julkaistiin 27.3.2012 Shabab Kurdin verkkosivuilla, viitataan ”Maher Al-Assadin yksityisen talousryhmän” jäsenluetteloon ja kuvataan kantajaa ”Maher Al-Assadin oikeaksi kädeksi”. Tässä artikkelissa todetaan niin ikään, että kantajalla ”on muovitehdas ja yritys, joka on erikoistunut ulkomaisiin hankintoihin armeijaa varten”

–        lisäksi asiakirja, jonka viitenumero on 434/16 RELEX, eli artikkeli, joka julkaistiin 3.6.2015 Syrian Democratic Union Organization ‑järjestön verkkosivuilla ja jonka otsikkona on ”Maher Al-Assadin uusi syyrialaismafia”, sisältää väitteen, jonka mukaan ”siltä osin kuin kyseessä on Maher Al-Assadin harjoittama korruptio Syyrian ulkopuolella, se tapahtui Mirza Nitham Eddinin ja hänen vävynsä Khaled Nasser Kaddourin välityksellä, sillä he muodostavat ’hallintoelimen’ hänen ulkomaisia liiketoimiaan varten”

–        lopuksi asiakirja, jonka viitenumero on 435/16 RELEX ja joka sisältää maksukykyraportin, jonka Orbis laati joulukuussa 2015 Ayman Jaberille kuuluvasta vuonna 2010 perustetusta henkilö- ja pakettiautojen kuljetusyhtiöstä, jossa kantajalla on merkittävä omistusosuus eli 40 prosenttia kyseisen yhtiön osakkeista.

104    Näin ollen on katsottava, että – toisin kuin kantaja väittää – neuvosto on esittänyt tässä menettelyssä uusia asiakirjoja, jotka osoittautuvat merkityksellisiksi tukemaan perusteita kantajan nimen säilyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa.

105    Kantaja kiistää kolmanneksi riidanalaisiin asiakirjoihin sisältyvät tiedot ja väittää, että niillä ei ole todistusarvoa.

106    Tässä yhteydessä on aluksi huomautettava, että kantaja kiistää riidanalaisiin asiakirjoihin sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden mutta ei esitä mitään tietoja, jotka voisivat tukea tätä kiistämistä kannekirjelmän liitteenä olevan oman todistajanlausuntonsa lisäksi.

107    Tämän jälkeen on muistutettava neuvoston esittämien tietojen luotettavuudesta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen toimintaa sääntelee vapaan todistusharkinnan periaate ja ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden luotettavuus. Näytön todistusvoimaa arvioitaessa on lisäksi tutkittava sen sisältämän tiedon todennäköisyys, ja huomioon on otettava erityisesti asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja vastaanottaja sekä pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkeenkäyvältä ja luotettavalta (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2012, Shell Petroleum ym. v. komissio, T-343/06, EU:T:2012:478, 161 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

108    On korostettava, että – kuten edellä 101 kohdasta ilmenee – jokainen julkisesti saatavilla oleva numerotietojen lähde antaa tietoja eri osa-alueista ja että kaikissa näissä lähteissä kuvataan olennaisilta osin yhdensuuntaisesti kantajaa Syyriaa johtavan talouseliitin jäseneksi oman liiketoimintansa ja Maher Al-Assadin liikeasioiden hoidon vuoksi, joten hän hyötyy Syyrian hallinnosta erityisesti meneillään olevan sisällissodan yhteydessä. Lisäksi on korostettava, että nämä asiakirjat on julkaistu eri päivämäärinä ja tietyt artikkelit jopa ennen Syyrian kriisin puhkeamista ja että kantajaa pidettiin jo tässä vaiheessa Maher Al-Assadin kumppanina.

109    Todettakoon lopuksi, että tämä asiakirja-aineisto ei ainoastaan tue tietoja, joita unionin yleinen tuomioistuin piti 26.10.2016 antamassaan tuomiossa Kaddour II (T-155/15, ei julkaistu, EU:T:2016:628) joukkona täsmällisiä ja yhtäpitäviä indisioita, jotka osoittavat, että kantajalla oli siteitä tiettyihin Syyrian hallinnon keskeisiin henkilöihin, kuten Maher Al-Assadiin, vaan siinä esitetään myös uusia ja ajankohtaisempia tietoja, joilla voidaan perustella kantajan nimen säilyttämistä riidanalaisissa luetteloissa.

110    Erityisesti asiakirjassa, jonka viitenumero on 430/16 RELEX, eli artikkelissa, joka julkaistiin 27.3.2012 Shabab Kurdin verkkosivuilla, kuvataan joitakin kantajan liiketoimia, erityisesti sitä, että hänellä on ”muovitehdas ja yritys, joka on erikoistunut ulkomaisiin hankintoihin armeijaa varten”. Lisäksi asiakirjassa, jonka viitenumero on 434/16 RELEX, eli artikkelissa, joka julkaistiin 3.6.2015 Syrian Democratic Union Organization ‑nimisen järjestön verkkosivuilla, korostetaan kantajan liikesuhteita ja sukulaisuussuhdetta Mirza Nitham Eddinin kanssa, eli sitä, että kantaja on viimeksi mainitun lanko, ja kantaja myöntää itsekin tämän suhteen kannekirjelmässä. Lisäksi viimeksi mainitussa artikkelissa todetaan, että kantaja on Maher Al-Assadin ulkomaisten liikeasioiden hoitaja. Lisäksi asiakirjassa, jonka viitenumero on 435/16 RELEX, eli Orbisin joulukuussa 2015 laatimassa maksukykyraportissa korostetaan, että kantajalla on merkittävä omistusosuus syyrialaiselle liikemiehelle Jaberille kuuluvassa henkilö- ja pakettiautojen kuljetusyhtiössä, ja myös tämän nimi on merkitty riidanalaisiin luetteloihin, mitä ei ole kyseenalaistettu 26.10.2016 annetulla tuomiolla Jaber v. neuvosto (T-154/15, ei julkaistu, EU:T:2016:629). Kantaja tyytyy tässä yhteydessä huomauttamaan, kiistämättä osakkuuttaan ja esittämättä mitään vastakkaista näyttöä, että tämä yhtiö ei ole koskaan toiminut eikä harjoittanut liiketoimia. Näin ollen ei ole perusteita kyseenalaistaa näiden tietojen luotettavuutta.

111    Tästä seuraa, että kantajan väitteet, joilla kyseenalaistetaan näihin asiakirjoihin sisältyvien tietojen paikkansapitävyys ja luotettavuus, on hylättävä perusteettomana.

112    Kantaja kiistää neljänneksi neuvoston väitteet, jotka koskevat perusteita, joiden nojalla hänen nimensä säilyttämistä riidanalaisissa luetteloissa, ja nojautuu kannekirjelmän liitteenä olevan oman todistajanlausuntonsa otteisiin. Hän kehottaa lisäksi unionin yleistä tuomioistuinta ”tutkimaan esitetyn näytön kokonaisuudessaan”.

113    Tässä yhteydessä on muistettava, että vaikka kannekirjelmää voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, viittaamalla yleisluonteisesti joihinkin, kannekirjelmän liitteinäkään oleviin asiakirjoihin ei korjata sitä, että kanteessa ei ole mainittu olennaisia seikkoja. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole yrittää etsiä ja tunnistaa liitteistä niitä perusteita ja väitteitä, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä (ks. määräys 19.5.2008, TF1 v. komissio, T-144/04, EU:T:2008:155, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 25.10.2012, Arbos v. komissio, T-161/06, ei julkaistu, EU:T:2012:573, 23 kohta).

114    Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin tutkii yksinomaan kantajan todistajanlausunnon otteet, jotka on nimenomaisesti mainittu ja käsitelty kannekirjelmässä, joten kyseiseen todistajanlausuntoon sisältyvät viittaukset on jätettävä tutkimatta.

115    Kantaja toteaa kannekirjelmässä mainituista ja käsitellyistä todistajanlausuntonsa otteista aluksi, että hänellä ei ole ammatillista eikä liikesuhdetta Maher Al-Assadiin ja että hän ei ole koskaan tukenut mitään poliittista tehtävää hallituksessa eikä hänellä itsellään ole sellaista tehtävää. Hän väittää tämän jälkeen, että hänen ”entinen” omaisuutensa ja kaupalliset intressinsä eivät perustuneet Syyrian hallinnon antamiin etuihin tai myönnytyksiin vaan hänen omaan yritystoimintaansa (erityisesti tupakka-alalla). Hän kiistää lisäksi toimivansa televiestinnän alalla, öljyalalla ja muoviteollisuudessa, kuten väitetään. Hän väittää myös, että hän ei ole koskaan tehnyt sopimuksia hallituksen kanssa eikä tehnyt minkäänlaisia liiketoimia, joista hän saisi palkkioita. Hän toteaa lopuksi olevansa liikemies, jolla ei ole nykyään enää vaikutusvaltaa, sillä hänen kaupalliset intressinsä on tuhottu sodan alkamisen jälkeen. Hän esittää todistajanlausuntonsa tueksi jäljennöksiä valokuvista, joiden hän katsoo osoittavan tupakkatehtaansa tuhoutumisen.

116    Kantaja esittää tässä yhteydessä vain todistajanlausuntonsa ja jäljennöksiä heikkolaatuisista musta-valkoisista valokuvista, jotka näyttävät otetun tuhotusta rakennuksesta, esittämättä vähäisintäkään tietoa, joka kyseenalaistaisi neuvoston väitteet ja asiakirjat, joihin tämä on tässä tapauksessa nojautunut. Kantaja olisi näet voinut esittää yhtiöjärjestyksen, sopimuksia tai muita asiakirjoja, jotka osoittaisivat hänen liiketoimintansa tai ammatillisen toimintansa taikka koko toimintansa lopettamisen. Lisäksi on korostettava, että tällä todistajanlausunnolla, joka on peräisin kantajalta itseltään, on vain vähäinen todistusarvo.

117    Näin ollen on todettava, että kantaja ei ole esittänyt mitään sellaista, joka voisi kyseenalaistaa niiden perusteiden oikeellisuuden, joita on esitetty hänen nimensä säilyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa. Hän on päinvastoin myöntänyt kirjelmissään olleensa johtava liike-elämän edustaja Syyriassa ennen sodan syttymistä.

118    Lisäksi on niin, että – kuten edellä 101, 103, 109 ja 110 kohdassa on esitetty – neuvosto on esittänyt useita asiakirjoja, jotka ovat peräisin eri lähteistä ja jotka osoittavat, että kantaja oli sidoksissa vallitsevaan Syyrian hallintoon, mikä oikeutti hänen nimensä säilyttämisen riidanalaisissa luetteloissa.

119    On näet muistutettava, että neuvosto toimitti kantajan edustajille 30.5. ja 26.7.2016 päivätyillä kirjeillään jäljennökset uusista asiakirjoista ja näytöstä (20.5.2016 päivätty COREU-asiakirja, jonka viitenumero on PESC/0049/16 – ST 9478/16, ja asiakirjat, joiden viitenumerot ovat 430/16–435/16 RELEX), jotka liittyvät kantajan nimen säilyttämiseen riidanalaisissa luetteloissa ja tämän merkinnän perusteiden muuttamiseen (edellä 25 ja 27 kohta). Tämä uusi asiakirja-aineisto sisältää yhtäältä uusia indisioita ja kantajaa koskevia uusia tietoja, jotka koskevat indisioita, jotka todettiin jo 26.10.2016 annetulla tuomiolla Kaddour II (T-155/15, ei julkaistu, EU:T:2016:628) riittäviksi tukemaan perusteita, jotka neuvosto esitti perustellessaan kantajan nimen merkitsemistä uudelleen kyseisiin luetteloihin (ks. edellä 101, 103 ja 110 kohta), ja toisaalta tietoja, jotka tukevat neuvoston kyseisen uudelleenmerkinnän yhteydessä jo esittämiä indisioita.

120    Neuvosto on lisäksi liittänyt vastinekirjelmään muita eri lähteistä peräisin olevia lehtiartikkeleita. Näissä artikkeleissa esitetään, että Syyrian talouseliitti koostuu pitkälti Bashar Al-Assadin ja hänen laajennetun perhepiirinsä valitsemista yrittäjistä ja että eliitin menestys perustuu hallinnon sille antamiin myönnytyksiin. On siis katsottava, että neuvosto on ottanut perustellusti huomioon nämä seikat, ei perustellakseen riidanalaisia toimia jälkikäteen vaan osoittaakseen, että – kun otetaan huomioon asiayhteys, jossa kyseiset toimet on annettu – niitä oli perusteltu riittävästi (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 62 kohta).

121    On siis katsottava, että kaikki nämä asiakirjat muodostavat joukon 21.4.2015 annetussa tuomiossa Anbouba v. neuvosto (C‑630/13 P, EU:C:2015:247, 52 kohta) tarkoitettuja indisioita, joilla voidaan myös oikeuttaa kantajan nimen säilyttäminen riidanalaisissa luetteloissa.

122    Edellä esitetystä seuraa, että neuvosto on esittänyt edellä 91 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla joukon täsmällisiä ja yhtäpitäviä indisioita, jotka ovat omiaan osoittamaan, että kantajalla oli siteitä tiettyihin Syyrian hallinnon keskeisiin henkilöihin, kuten Maher Al-Assadiin. On siis syytä päätellä, että kantajan nimen säilyttämistä riidanalaisissa luetteloissa koskevaa toista perustetta oli tuettu riittävästi.

123    Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta annetun päätöksen osalta on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan niin, että kun otetaan huomioon toimenpiteiden ennaltaehkäisevä luonne, jos unionin tuomioistuimet katsovat, että ainakin yksi esitetyistä perusteista on riittävän tarkka ja konkreettinen, että sille on näyttöä ja että se on sellaisenaan riittävä perusta kyseisen päätöksen tueksi, se, ettei näin olisi muiden perusteiden osalta, ei voi oikeuttaa kyseisen päätöksen kumoamista (ks. tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

124    Koska neuvosto on tässä tapauksessa näyttänyt perustellusti toteen toisen perusteen kantajan nimen säilyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa eli hänen tiiviit liikesuhteensa Maher Al-Assadiin ja koska se on riittävä perusta merkitsemiselle päätöksen 2013/255 28 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 36/2012 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetun oikeusperusteen nojalla, ensimmäisen perusteen paikkansapitävyyttä ei ole tarpeen tutkia.

125    On kuitenkin korostettava täysin ylimääräisenä huomautuksena, että neuvosto on esittänyt myös uusia indisioita, joilla se pyrkii osoittamaan, että kantaja oli johtava liike-elämän edustaja, erityisesti indision, joka liittyy siihen, että hänellä on muovitehdas ja yritys, joka on erikoistunut ulkomaisiin hankintoihin armeijaa varten, sekä indision, joka liittyy hänen 40 prosentin omistusosuuteensa yhtiöpääomasta autojen kuljetusyhtiössä, jonka hän omistaa Jaberin kanssa, joka on myös riidanalaisiin luetteloihin merkitty johtava liike-elämän edustaja. Kantaja on lisäksi itse myöntänyt olleensa johtava liikemies Syyriassa ennen sodan syttymistä kannekirjelmän liitteenä olevassa todistajanlausunnossaan esittämättä tietoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, ettei näin enää ole.

126    Kuten päätöksen 2013/255 27 artiklan 3 kohdasta ja 28 artiklan 3 kohdasta ilmenee, vaikuttavien liike-elämän edustajien nimiä ei sisällytetä liitteessä I olevaan henkilöiden luetteloon tai säilytetä siinä, jos on riittävästi tietoa siitä, että he eivät ole tai eivät enää ole lähellä hallintoa tai eivät vaikuta siihen taikka eivät aiheuta todellista toimenpiteiden kiertämisen riskiä. Tässä yhteydessä on todettava, että lukuun ottamatta kantajan todistajanlausuntoa, jota ei voida pitää riittävänä todisteena, kuten edellä 116 kohdassa todettiin, asiakirja-aineistosta ei ilmene, että kantaja ei enää olisi lähellä hallintoa, joten neuvosto ei ole tehnyt virhettä merkitessään hänen nimensä riidanalaisiin luetteloihin kyseisissä säännöksissä vahvistetun ”johtavaa liike-elämän edustajaa” koskevan perusteen nojalla.

127    Lisäksi on muistutettava, että päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2015/1836, 27 artiklan 2 kohdassa ja 28 artiklan 2 kohdassa säädetyt toimenpiteet koskevat yhtäältä ”Syyriassa toimivia johtavia liike-elämän edustajia” sekä ”näitä lähellä olevia henkilöitä, siten kun mainitut on lueteltu liitteessä I”. Koska yhtäältä, kuten ilmenee 26.10.2016 annetusta tuomiosta Jaber v. neuvosto (T-154/15, ei julkaistu, EU:T:2016:629, 109 kohta), neuvosto oli esittänyt riittävästi tietoja osoittaakseen, että Jaber oli merkitty perustellusti riidanalaisiin luetteloihin, ja toisaalta, kuten neuvoston tässä tapauksessa toimittamista tiedoista ilmenee, kantaja on lähellä Jaberia, Kaddourin voidaan olettaa olevan lähellä hallintoa päätöksen 2013/255 27 artiklan 2 kohdassa ja 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Mikään asiakirja-aineiston asiakirjoista ei myöskään kyseenalaista tätä toteamusta. Kuten on jo todettu, kantaja on päinvastoin lähellä Jaberia, koska he molemmat ovat enemmistöosakkaita, joiden osuus on 40 prosenttia kuljetusyhtiön yhtiöpääomasta.

128    Edellä esitetyn perusteella kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, on hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, joka koskee perusoikeuksien ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

129    Kantaja vetoaa yhtäältä siihen, että hänen nimensä säilyttäminen riidanalaisissa luetteloissa sen jälkeen kun kyseisen nimen alun perin tapahtunut merkitseminen kyseisiin luetteloihin oli kumottu merkitsee, että perusoikeuskirjan 7 ja 17 artiklassa sekä Euroopan ihmisoikeuksien 1 ja 8 artiklassa taattuja hänen hyvän maineensa ja taattujen omistusoikeuksiensa kunnioittamista koskevia oikeuksia on loukattu. Hän väittää toisaalta, että häntä kohtaan toteutetut toimenpiteet ovat suhteettomia, sillä ensinnäkään neuvosto ei ole kyennyt osoittamaan tässä yhteydessä esitettyjen perusteiden paikkansapitävyyttä, toiseksi nämä toimenpiteet eivät vaikuta millään tavoin Syyrian hallintoon, koska hän ei kuulu siihen eikä hänellä ole johtavaa asemaa, ja kolmanneksi kyseiset toimenpiteet ovat aiheuttaneet hänelle ja hänen perheelleen todellista vahinkoa.

130    Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

131    Omistusoikeuden loukkaamista koskevista kantajan perusteluista on muistutettava aluksi, että omistusoikeus on yksi unionin oikeuden yleisistä periaatteista, joka vahvistetaan perusoikeuskirjan 17 artiklassa (ks. tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T-383/11, EU:T:2013:431, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

132    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan omaisuudensuoja ei kuitenkaan ole unionin oikeudessa absoluuttinen. Näin ollen siihen perustuvan oikeuden käyttämistä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia unionin tavoitteita eikä niillä puututa näihin oikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 121 kohta ja tuomio 25.6.2015, Iranian Offshore Engineering & Construction v. neuvosto, T-95/14, EU:T:2015:433, 59 kohta (ei julkaistu)).

133    Tästä seuraa, että koska siviiliväestön suojelu Syyriassa on ensiarvoisen tärkeää, omistusoikeuden rajoitukset, joihin kantaja on vedonnut, eivät ole suhteettomia (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T-383/11, EU:T:2013:431, 106 kohta), etenkään kun päätöksessä 2013/255 ja asetuksessa N:o 36/2012 säädetään tietyistä poikkeuksista, joiden nojalla rajoittavien toimien kohteena olevat henkilöt ja yhteisöt voivat huolehtia välttämättömistä menoista.

134    Päätöksessä 2013/255 ja asetuksessa N:o 36/2012 säädetään näet mahdollisuudesta antaa lupa jäädytettyjen varojen käyttöön olennaisten tarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi, antaa erityislupia varojen, muun rahoitusomaisuuden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamisen mahdollistamiseksi ja tarkastella ajoittain luetteloon merkitsemistä, jotta voidaan varmistaa, että henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät enää täytä kriteerejä riidanalaisessa luettelossa olemiseksi, poistetaan siitä (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T-383/11, EU:T:2013:431, 102 ja 105 kohta).

135    Tässä yhteydessä on korostettava, että kantaja ei ole koskaan vedonnut tarpeeseen saada kaikki jäädytetyt varat tai osan niistä käyttöönsä.

136    Näin ollen tämä väite hylätään.

137    Toiseksi kantajan väitteestä, joka koskee hyvää mainetta koskevan oikeuden loukkausta, on muistutettava, että tämä oikeus ei ole ehdoton ja että sen käyttöä voidaan rajoittaa unionin yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikilla luonteeltaan taloudellisilla tai rahoituksellisilla rajoittavilla toimenpiteillä on siten lähtökohtaisesti vaikutuksia niiden kohteina olevien henkilöiden tai yhteisöjen maineeseen, ja niillä aiheutetaan siten vahinkoja viimeksi mainituille. Kyseisten rajoittavien toimenpiteiden tavoitteiden merkitys on kuitenkin omiaan oikeuttamaan kyseisille henkilöille tai yhteisöille aiheutuvat merkittävätkin kielteiset seuraukset (ks. vastaavasti tuomio 25.3.2015, Central Bank of Iran v. neuvosto, T-563/12, EU:T:2015:187, 115 kohta).

138    Lisäksi ja joka tapauksessa on todettava, että – kuten neuvosto on korostanut – kantaja ei esitä mitään sellaista seikkaa, joka osoittaisi, että häneen kohdistetut toimenpiteet olisivat heikentäneet hänen hyvää mainettaan, joten hänen väitteensä on hylättävä.

139    Kantajan väitteestä, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, on kolmanneksi todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaate kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, ja se edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 122 kohta; tuomio 25.6.2015, Iranian Offshore Engineering & Construction v. neuvosto, T-95/14, EU:T:2015:433, 60 kohta (ei julkaistu) ja tuomio 14.3.2017, Bank Tejarat v. neuvosto, T-346/15, ei julkaistu, EU:T:2017:164, 149 kohta).

140    Kantajan oikeuksia kyllä rajoitetaan tietyssä määrin häneen kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden vuoksi, koska hän ei voi esimerkiksi käyttää varojaan, jotka mahdollisesti sijaitsevat unionin alueella, eikä siirtää niitä unioniin, paitsi erityislupien perusteella. Samoin kantajaan kohdistuvat toimenpiteet voivat mahdollisesti herättää hänen liikekumppaneissaan tai asiakkaissaan epäluuloa tai luottamuspulaa.

141    Kolmatta kanneperustetta tutkittaessa ilmenee kuitenkin, että neuvosto on perustellusti säilyttänyt kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa nojautumalla ammatillisiin suhteisiin hallinnon keskeisten henkilöiden, erityisesti Maher Al-Assadin kanssa. Tästä syystä kantajan on katsottava olevan Syyriassa toimiva johtava liike-elämän edustaja.

142    Siltä osin kuin päätös säilyttää kantajan nimi riidanalaisissa luetteloissa perustuu siihen, että kantaja on lähellä Syyrian hallintoa, koska hänellä on tiiviit liikesuhteet Maher Al-Assadin kanssa ja koska hän näin ollen tukee tätä hallintoa, se edistää neuvoston hyväksymällä rajoittavien toimenpiteiden politiikalla tavoiteltavan yleistä etua koskevan päämäärän eli Syyrian siviiliväestöön kohdistettavien väkivaltaisten tukahduttamistoimien lopettamista, sillä ne ovat maksaneet tuhansien siviilien hengen. Tämä päämäärä kuuluu niiden ponnistelujen yleisempään asiayhteyteen, joilla pyritään SEU 21 artiklassa, joka sisältää unionin ulkoista toimintaa koskevat määräykset, vahvistettuihin rauhan säilyttämisen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamisen tavoitteisiin, ja on näin ollen hyväksyttävä.

143    Väitteestä, jonka mukaan kantajan nimen säilyttäminen riidanalaisissa luetteloissa olisi suhteetonta, on muistutettava, kuten edellä 133 ja 134 kohdasta ilmenee, että päätöksen 2013/255 28 artiklan 6 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna, säädetään yhtäältä mahdollisuudesta sallia jäädytettyjen varojen käyttäminen perustarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi ja toisaalta mahdollisuudesta myöntää erityisiä valtuutuksia varojen, muiden rahoituslähteiden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseen (ks. analogisesti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 364 kohta ja tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 127 kohta).

144    Lisäksi on otettava huomioon, että valittajan nimen säilyttämistä riidanalaisessa luettelossa riidanalaisilla toimenpiteillä ei voida pitää suhteettomana väitetyn mahdollisesti rajoittamattoman voimassaoloajan vuoksi. Kyseinen säilyttäminen nimittäin tarkistetaan säännöllisin väliajoin sen varmistamiseksi, että ne henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät enää täytä riidanalaisessa luettelossa olemisen kriteerejä, poistetaan kyseisestä luettelosta (ks. analogisesti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 365 kohta ja tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 129 kohta).

145    Kantajan väittämistä vahingoista, joita olisi aiheutunut hänen nimensä säilyttämisestä riidanalaisissa luetteloissa ja joiden vuoksi hänen yrityksensä olisi tuhottu ja hänen elämänsä ja perhe-elämänsä olisivat vaarassa, on korostettava aluksi, että kantaja ei ole esittänyt näitä vahinkoja koskevaa korvausvaatimusta.

146    Tässä yhteydessä ja joka tapauksessa on tämän jälkeen todettava, että osoittaakseen väitettyjen vahinkojen olemassaolon kantaja on tyytynyt esittämään oman todistajanlausuntonsa sekä jäljennökset musta-valkoisista huonolaatuisista valokuvista, jotka näyttävät otetun tuhotusta rakennuksesta. Kantajan esittämä näyttö ei siten riitä osoittamaan näiden vahinkojen olemassaoloa.

147    Lopuksi on muistutettava, että riidanalaisten toimenpiteiden tavoitteiden tärkeys perustelee sen, että niillä on voinut olla merkittäviäkin kielteisiä seurauksia kantajille ilman, että tällä olisi vaikutusta niiden laillisuuteen (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T-256/11, EU:T:2014:93, 191 kohta).

148    Tästä seuraa, että koska rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden ylläpitäminen on ensisijaisen tärkeää, kantajan omistusoikeuden ja hyvää mainetta koskevan oikeuden rajoitukset, joita on mahdollisesti aiheutunut riidanalaisista toimista, ovat oikeutettavissa yleistä etua koskevalla tavoitteella, eivätkä ne ole tavoiteltuihin päämääriin nähden suhteettomia.

149    Edellä esitetyn perusteella perusoikeuksien ja suhteellisuusperiaatteen loukkausta koskeva neljäs kanneperuste on hylättävä.

 Viides kanneperuste, joka koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista

150    Kantaja väittää neuvoston loukanneen syrjintäkiellon periaatetta käsitellessään hänen nimensä säilyttämistä riidanalaisissa luetteloissa samalla tavalla kuin Hamchon ja Jaberin nimiä samoissa luetteloissa. Hän väittää tässä yhteydessä, että kyseinen periaate edellyttää paitsi sitä, että samankaltaisia asioita käsitellään samalla tavalla, myös sitä, että erilaisia asioita käsitellään eri tavalla. Vaikka hän on käyttänyt samaa lainopillista edustajaa kuin Hamcho ja Jaber, hänen mukaansa teot, joista häntä syytetään, ja hänen ammatillinen tilanteensa ovat täysin erilaisia kuin teot, joista viimeksi mainittuja syytetään, ja heidän ammatillinen tilanteensa.

151    Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

152    Oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate, joka on perustavanlaatuinen oikeusperiaate, kieltää sen, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia kohdellaan eri tavalla tai että erilaisia tapauksia kohdellaan samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida perustella objektiivisesti (tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T-390/08, EU:T:2009:401, 56 kohta).

153    Tässä tapauksessa on huomautettava, että – kuten neuvosto on korostanut vastinekirjelmässään – kantajaan on kohdistettu riidanalaisia toimenpiteitä konkreettiseen näyttöön perustuvan henkilökohtaisen arvioinnin perusteella. Perusteet ja näyttö, joihin neuvosto on nojautunut säilyttäessään kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa, poikkeavat, kuten tämä on myöntänyt, perusteista ja näytöstä, joihin kyseinen toimielin on nojautunut säilyttäessään Hamchon ja Jaberin nimet näissä luetteloissa. Näiden kolmen henkilön nimet on tosin merkitty näihin luetteloihin heidän liiketoimintansa vuoksi, koska vaikka heidän liiketoimensa ovat erilaisia, he hyötyvät Syyrian hallinnosta ja tukevat sitä (Syyriassa toimintaansa harjoittavaan johtavaan liike-elämän edustajaan liittyvä peruste). Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että neuvosto olisi käsitellyt kantajan tilannetta samalla tavalla kuin Hamchon ja Jaberin tilannetta.

154    Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

155    Näin ollen viides kanneperuste ja siten kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

156    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Khaled Kaddour vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

Gratsias Labucka Ulloa Rubio

Julistettiin Luxemburgissa 31 päivänä toukokuuta 2018.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian tausta

Asiayhteys, jossa kantajan nimi alun perin merkittiin rajoittavien toimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden luetteloon

Kantajan nimen merkitseminen uudelleen rajoittavien toimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden luetteloihin ja nimen säilyttäminen näissä luetteloissa

Oikeudenkäynti ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä sekä hyvän hallinnon, oikeusvoiman ja oikeusvarmuuden periaatteiden ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaamista

Ensimmäinen väite, joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä

Toinen väite, joka koskee hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista

Kolmas väite, joka koskee tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden sekä oikeusvoiman ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista

Toinen kanneperuste, joka koskee SEUT 266 artiklan rikkomista

Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä

Neljäs kanneperuste, joka koskee perusoikeuksien ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

Viides kanneperuste, joka koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista

Oikeudenkäyntikulut

*      Alkuperäinen kieli: englanti.