Valitus, jonka Alvaro Sesma Merino on tehnyt 21.2.2014 virkamiestuomioistuimen asiassa F-125/12, Sesma Merino v. SMHV, 11.12.2013 antamasta tuomiosta

(Asia T-127/14 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Alvaro Sesma Merino (El Campello, Espanja) (edustaja: asianajaja H. Tettenborn)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 11.12.2013 asiassa F-125/12 antaman tuomion kokonaisuudessaan ja ratkaisemaan asian kantajan virkamiestuomioistuimessa esittämien vaatimusten mukaisesti

toissijaisesti kumoamaan edellä mainitun tuomion ja sen jälkeen palauttamaan asian virkamiestuomioistuimeen

kumoamaan kantajaa koskevan arviointikertomuksen (Appraisal Report) vuodelta 2011, sellaisena kuin se oli 1.2.2012, sekä vastaajan 2.2.2012 kello 14.51 ja 3.2.2012 kello 15.49 lähettämät sähköpostiviestit siltä osin kuin niihin sisältyy SMHV:n kantajalle vahvistamat tavoitteet ajalle 1.10.2011–30.9.2012

velvoittamaan SMHV:n maksamaan kantajalle vahingonkorvauksena hänelle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta unionin yleisen tuomioistuimen kohtuulliseksi harkitseman määrän

velvoittamaan SMHV:n korvaamaan kokonaisuudessaan sekä asian käsittelystä virkamiestuomioistuimessa että muutoksenhakumenettelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste: henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan rikkominen

Valittaja vetoaa siihen, että – toisin kuin valituksenalaisessa tuomiossa on katsottu – tavoitteiden vahvistaminen on ilman muuta sellainen toimi, joka vaikuttaa asianosaisen oikeudelliseen asemaan suoraan ja erikseen ja joka voi suoraan vaikuttaa tiettyyn oikeustilaan.

Valittaja katsoo tässä yhteydessä muun muassa, että virkamiestuomioistuin on tutkinut ainoastaan sen, onko tavoitteiden asettamisella sitovia oikeusvaikutuksia virkamiehestä myöhemmin tehtävän arviointikertomuksen kannalta, muttei sitä, onko tavoitteiden asettamisella sellaisenaan valittajaan kohdistuvia sitovia oikeusvaikutuksia, ja tähän kysymykseen olisi joka tapauksessa ollut vastattava myöntävästi. Valittaja katsoo, että virkamiestuomioistuin on sekoittanut keskenään tavoitteiden asettamisen ja kantajasta laaditun arviointikertomuksen. Lisäksi on huolenpitovelvoitteen ja suhteellisuusperiaatteen ja näin ollen oikeusyhteisön periaatteen vastaista, jos virkamiehen työolot muodostuvat kokonaisen vuoden ajaksi kohtuuttomiksi sen vuoksi, että tavoitteet on vahvistettu kohtuuttomiksi, eikä hän voi suoraan puolustautua tätä vastaan.

Toinen valitusperuste: tehokasta oikeussuojaa koskevan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun perusoikeuden loukkaaminen

Valittaja katsoo, että tehokasta oikeussuojaa koskevaa perusoikeutta on loukattu asiakysymyksen tutkimatta jättämisen vuoksi. Valittaja katsoo, että hän on vedonnut muidenkin perusoikeuksien loukkaamiseen ja että niiden loukkaaminen on aina henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu virkamiehelle vastainen toimi. Myöhempää arviointikertomusta koskevaan menettelyyn viittaaminen merkitsee tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden loukkaamista.

Kolmas valitusperuste: loogisten päättelysääntöjen vastaisuus

Valittaja vetoaa tässä yhteydessä siihen, että tavoitteiden asettamisen luokitteleminen pelkäksi arviointikertomusta valmistelevaksi toimeksi on loogisten päättelysääntöjen vastaista.

Sama koskee virkamiestuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan myös tavoitteiden asettamista voitaisiin tietyin edellytyksin pitää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna virkamiehelle vastaisena toimena. Juuri näiden edellytysten tutkiminen on kuitenkin kanteen hyväksymisen edellytysten tutkimista. Näin ollen virkamiestuomioistuin myöntää oikeussuojakeinojen saatavuuden tarpeen mutta sen jälkeen epäjohdonmukaisella tavalla jättää oikeussuojavaateen tutkimatta.